Suosittua juuri nyt!

Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaalisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sosiaalisuus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 21. huhtikuuta 2026

Yhteiskunnallisesta keskustelusta runkkuringin kautta kaninkoloon

Verkkouutiset oli kiinnittänyt huomionsa sosiaalisessa mediassa käytävän poliittisen keskustelun eriytymiseen sen seuruksena, että monet henkilöt seuraavat vain ihmisiä, joiden mielipiteet ovat lähellä heidän omiaan. Tämän seurauksena nimitys "sosiaalinen media" ei enää kuvaa sosiaalista mediaa, vaan se on pikemminkin alusta kuplautumiselle tai – kuten aiemmin tavattiin sanoa – samanmielisten runkkuringille.

Tästä erinomainen esimerkki on X eli entinen Twitter, jossa keskustelu on lähes moderoimatonta. Siellä on kuitenkin useita tapoja muokata omaa syötettä kohti runkkurinkiä ja ajautua lopulta niin sanottuun kaninkoloon, jossa henkilö ajautuu yhä syvemmälle yhdenlaisen sisällön pariin.

Tästä seuraa, hänen sosiaalisesta mediasta kohtaamansa keskustelu koostuu lopulta lähes täydellisesti vain yhdenlaista maailmankuvaa edustavista viesteistä. Siis maailmankuvasta, jolle osoitetut haasteet jäävät häneltä näkemättä ja ehkä jopa tiedostamatta.

* * *

Näin ei tarvitsisi välttämättä olla, vaikka X:ään – kuten käsittääkseni lähes kaikkiin sosiaalisiin medioihin – on rakennettu algoritmi, joka tarjoilee henkilön aiemman käyttöhistorian perusteella luettavaksi sellaisia viestejä, joita se "päättelee" tämän haluavan lukea. 

Tämän lisäksi jokainen voi valita lähtökohtaisesti kenen viestejä haluaa seurata: monille se tarkoittaa henkilöitä, joiden mielipiteet myötäilevät omia. Yhtä hyvin X:ssä voi kuitenkin ottaa seuratakseen vaikka koko poliittisen kirjon äärivasemmalta äärioikeistoon ja natseista anarkisteihin. 

Siten niille, joiden tavoitteena on oma runkkurinki, on tarjolla mahdollisuus sulkea omat viestinsä kaikkien sellaisten henkilöiden näkyvistä, joiden ei halua lukevan niitä. Tällöin tosin jää myös itse ilman heidän kommenttejaan ja sen synnyttämää omien ajatustensa haastetta. 

Kaikille tämäkään ei ole riittänyt, sillä poliittisesti arvoliberaalit ja vasemmistolaiset perustivat joitain vuosia sitten omia keskustelujaan varten Bluesky-nimisen sosiaalisen median. Samoin teki Yhdysvaltain presidentti Donald Trump, jonka luomus on nimeltään Truth social. 

Näin päädyttiin räväkästä poliittista keskustelusta tunnetusta aikuisten ihmisten poliittisesta keskustelualustasta tilanteeseen, jossa voidaan kyseenalaistaa koko sosiaalisten keskustelufoorumeiden sosiaalisuus. Ja joka on omiaan luomaan kaninkolossa kasvaneita ihmisiä, joiden maailmankuva muuttuu päivä päivältä yhä rajoituneemmaksi.

* * *

Myös blogit lasketaan sosiaaliseen mediaan. Niin myös tämä Professorin ajatuksia, jonka alaotsikko korostaa aivan erityisesti sanavapauden merkitystä. 

Kuten ainakin pidempään tätä blogia lukeneet tietävät, myös minun kirjoittamani tekstit ovat poliittisesti kantaa ottavia ja viestittävät omia näkemyksiäni kulloinkin käsiteltävänä olevasta asiasta. Mutta se ei tarkoita, etten haluaisi jokaista kirjoitusta seuraavassa keskustelussa nähdä myös omista näkemyksistäni poikkeavia mielipiteitä – myös radikaalisti haastavia.

Päinvastoin, ne ovat erittäin tervetulleita tarjotessaan vaihtoehtoisen näkemyksen aiheisiin, joista olen kirjoittanut. Ja sitä kautta tarjoavat aineksia niin minulle kuin myös muille blogiani lukeville kehittää omaa ajattelua ja maailmankuvaa. 

Siksi toivon, ettei kritiikki katoa Professorin ajatuksiin liittyvästä keskustelusta mihinkään, vaan pikemminkin kehittyy laadukkaaksi ja vakavasti otettavaksi argumentaatioksi. Onhan koko blogin alkuperäinen tarkoitus kuitenkin viime kädessä olla osa yhteiskunnassamme käytävää poliittista keskustelua. 

torstai 6. huhtikuuta 2023

Sosiaalinen oppiminen ja kulttuuri

Eilisen päivän uutinen oli Sanna Marinin (sd) päätös siirtyä syrjään SDP:n johdosta. Hyvä näin, sillä poliittinen toiminta on vapaaehtoista ja siten jokaisella ihmisellä on oikeus olla politikoimatta silloin kun haluaa. 

Koska tämän aamun mediat ovat täynnä Marin-uutisointia en käytä siihen tämän enempää blogitilaa. Sen sijaan otan esille oppivaiseen eläimeen liittyvän tutkimuksen. 

Sosiaalisten hyönteisten käyttäytymisen on nimittäin ajateltu olevan pääosin synnynnäistä, vaikka ne ovat jo aiemmin osoittaneet huomattavaa oppimiskykyä. Siksi tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin kimalaisen kykyä oppia uusia asioita toistensa esimerkistä vähän samaan tapaan kuin ihmislapset oppivat aikuisten ja toistensa tekemisiä katselemalla. 

Sitä varten tutkijat rakensivat lukittavan laatikon, joka pystyttiin avaamaan kahdella eri tavalla ja jonka sisälle asetettiin ruokaa. Sen jälkeen he kouluttivat laatikon avaamiseen yksilöitä, jotka osasivat avata sen jommallakummalla tavalla. 

Kun nämä koulutetut opettajat sitten siirrettiin kimalaisyhteisöön, ottivat sen muut jäsenet opikseen ja ryhtyivät avaamaan laatikkoa samalla tavalla kuin olivat nähneet opettajansa tekevän. Tämä tapa säilyi myös silloin, kun joku kimalaisista huomasi itsenäisesti, että oli toinenkin tapa avata ruokalaatikko. 

Verrokkikokeissa ei ollut lainkaan opettajaa, mutta siitä huolimatta kimalaiset huomasivat jossain vaiheessa, että laatikon sai auki. Ne eivät kuitenkaan olleet yhtä taitavia kuin koulutetuilta kimalaisilta esimerkin saaneet yksilöt.  

Tutkijat huomasivat myös, että sellaisissa kokeissa, joissa kimalaisille annettiin opettajat molemmille laatikon avaamistavoille, yleistyi jompikumpi tavoista hallitsevaksi. Tämä oli sikäli satunnaista, että avaamistapa valikoitui eri kimalaisryhmille satunnaisesti. 

Kaiken kaikkiaan tutkijat tekivät kokeidensa tuloksista sen johtopäätöksen, että kimalaisilla - kädellisten ja lintujen lisäksi - on kyky muodostaa kulttuureita eli yhteisöllisiä toiminta- ja käyttäytymistapoja, jotka syntyvät opittujen ja opetettavien taitojen tai kykyjen summana. 

lauantai 29. toukokuuta 2021

Miksi vihervasemmisto kannattaa musliminaisten huivittamista

Kansanedustaja Riikka Purra (ps) ihmetteli eilen, mikä saa feministit puolustamaan naisten alistamista. Tähän hänet innoittivat Veronica Honkasalo (vas) ja Maria Ohisalo (vihr), jotka ovat puhuneet islamilaisen huivin käytön puolesta. 

Purra esitti ihmetyksensä perusteluiksi joukon järkyttäviä tosiasioita, jotka on syytä tuoda esille tässäkin kirjoituksessa.  

Purran mukaan muslimihuivi "kertoo, että nainen on pohjimmiltaan miehen omaisuutta, ilman autonomiaa. Naisen tulee peittää itsensä, naisen tulee suojella siveyttään, naisen tulee palvella miestä. Islamin mukaisesti elävät miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisia keskenään missään asiassa, mikäli ymmärrämme tasa-arvon, kuten se tavataan länsimaissa ymmärtää".

Hän huomautti myös, että "monissa maailman maissa naiset joutuvat vaikeuksiin, vankilaan, heitä kidutetaan, jopa tapetaan, heidän kieltäydyttyään käyttämästä islamin heille pakottamia asuja". Lisäksi myös politiikan punavihreällä laidalla olisi hyvä ymmärtää, että "suomalaiseen yhteiskuntaan integroituminen edellyttää sukupuolten välisen tasa-arvon hyväksymistä".

* * *

Itselleni Purran näkemykset ovat itsestäänselvyyksiä. Ja niin niiden luulisi olevan myös Honkasalolle ja Ohisalolle. Mutta mitä ilmeisimmin näin ei ole ja arvelen myös tietäväni syyn: se on se sama älyllinen epärehellisyys, joka ylipäätään saa kyseiset naiset kannattamaan pohjimmiltaan ihmisten luonteeseen liittyvään väärinkäsitykseen perustuvaa poliittista aatettaan.

Ihminenhän on  vihervasemmistolaisen näkemyksen mukaisesti ensisijaisesti altruistinen olento, joka on valmis uhrautumaan lähimmäisensä puolesta. Edes uusi neuvostoihminen ei kuitenkaan ollut sellainen stahanovilainen kuin viime vuosisadan propagandassa esitettiin. Mutta siitä huolimatta hyvinvoivassa lännessä on syntynyt poliittisia liikkeitä, jotka perustuvat tällaiselle näkemykselle. 

Altruismin sijaan ihmistä ohjaa viime kädessä sosiaalisuus ja oman edun tavoittelu, joiden seurauksena jokainen meistä hakee oman ympäristönsä hyväksyntää. Punavihreässä viitekehyksessä se tarkoittaa muun muassa yliampuvaa erilaisuuden korostamista ja eri ihmisryhmien sosiaalisten erojen kieltämistä, mikä näkyy muun muassa väitteinä kaikkien kulttuureiden tasa-arvosta, vaikka ihmiskunnan historia todistaa jostain aivan muusta.

Ja siksi punavihreille ihmisille tuottaa vaikeuksia erottaa toisistaan 21. vuosisadan länsimaiselle viitekehykselle tyypillinen pyrkimys ihmisten aitoon vapauteen esimerkiksi pukeutumisessaan ja islamilaisille yhteiskunnille ominainen naisten pakkopukeminen - joka toki usein toimii kasvatuksen avulla ehdollistetun "omana tahdon" varassa. Tässä yhteydessä on hyvä huomata myös se, ettei länsimaissakaan ole kovin kauaa siitä, kun naista pidettiin miehen omaisuutena - mitä voi pitää myös yhtenä merkkinä nykyisen länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin erilaisesta kehitysasteesta. 

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!