Tampereen uimahallit kumosivat vanhat valheet

Tänä aamuna minulla on hyviä uutisia. Nyt on nimittäin Suomessa – tai ainakin Pirkanmaalla – päästy wokelluksessa niin pitkälle, etteivät yleisiin uima-altaisiin hien mukana päätyneet mikrobien ravinteet (kuten typpiyhdisteet) ja/tai itse mikrobit ole enää haitallisia. 

Ei myöskään ole syytä epäillä, etteivätkö nämä uimavedessä ei-toivotut ainekset katoaisi suihkussa, vaikka uimahallin asiakkaalla olisikin uikkarit tai burkini päällään. Eikä sovi kuvitella, etteivätkö ihmiset riisuisi uima-asuaan saunan jälkeisen pesun ajaksi – jotta tulisi puhdasta jälkeä – ja pukisi sitä sitten takaisin ylleen ennen uima-altaaseen menoa. 

* * *

Niin se on, Eskoseni... ei kun arvoisa lukijani. Kuten meille on aiemminkin kerrottu, niin kaikki kulttuurit ovat yhtä hyviä. Eikä niitä siksi sovi arvostella. Sen sijaan on – Arja Alhon (sd) vanhaa viisautta lainatakseni – opeteltava uimaan. 

Siellä likavedess... ei kun uima-altaassa molskiessaan voi samalla hämmästellä, että vielä seitsemän vuotta sitten meille valehdeltiin, että "uimaveteen joutuu paljon hiuksia, karvoja, bakteereita, hiekkaa ja ihoa mikäli uimapukua ei riisuta ja peseydytä kunnolla". Enää ei valehdella – tai vaikka valehdeltaisiinkin vielä jossain perähikiällä, niin ei ainakaan monikulttuurisella Tampereella. 

Vai olenko ymmärtänyt jotain väärin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tamperelaistyyppinen empatia johti Donald Trumpin valtaannousuun
Tieteellistä tietoa wokelluksesta
Janni Tikkanen, translaki ja luvallinen tirkistely

Älä hyysää kotonasi torakoita!

Torakat ovat vastenmielisiä ihmisasuntojen ja julkisten tilojen asukkeja, jotka pilaavat ruokavarastoja. Ne ulostavat ruokailupaikoilleen ja aiheuttavat siten ruuan pilaantumista ja levittävät tauteja. 

Torakka‐allergeenien tiedetään myös olevan merkittäviä riskitekijöitä lasten allergisen nuhan ja astman kehittymisessä ja esiintymisessä, erityisesti pienituloisissa kaupunkitalouksissa. Lisäksi torakan suolisto sisältää monimuotoisen mikrobiyhteisön,  joka vapauttaa suuria määriä endotoksiineja eläimen ulosteisiin.

Tuoreessa tutkimuksessaan Madhavi L. Kakumanu ja kumppanit selvittivät torakoiden esiintymisen ja kotitalouksien endotoksiinipitoisuuksien välistä kausaalista yhteyttä, ja havaitsivat naaraiden erittävän suuria ja koiraiden vähän vähäisempiä määriä endotoksiinia. Tämä näkyi torakoiden saastuttamien kotien pölyssä ja ilmansuodattimissa merkittävästi korkeampina allergeeni- ja endotoksiinipitoisuuksina verrattuna sellaisiin koteihin, joissa torakoita ei ollut. 

Osassa torakoiden asuttamista kodeista tehtiin hyönteismyrkytys, mikä vähensi merkittävästi sekä torakoiden että allergeenien ja endotoksiinien pitoisuuksia. Sen sijaan torakoilla saastuneissa vertailukodeissa niiden pitoisuuksissa ei tapahtunut muutoksia.

Tämän seurauksena tutkijat päättelivät, että torakat ovat merkittävä endotoksiinien ja voimakkaiden allergeenien lähde. Ja sen seurauksena niiden esiintyminen johtaa usein ihmisten sairastumiseen astmaan ja allergisiin oireisiin. Tästä syystä torakoita ei ole järkevää hyysätä kotonaan tai työpaikalla, vaan ne kannattaa hävittää heti havaitsemisen jälkeen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsätuhohypoteesi ja sen testaaminen
Russakan ihmeelliset seikkailut
Astmainen äiti tartuttaa tautiriskin lapseensa kohdussa

Bakteeri olikin soluelin

Mitokondriot olivat alkujaan itsenäisiä bakteereita, mutta surkastuivat evoluution kuluessa aitotumallisten solujen organelleiksi eli soluelimiksi, jotka vastaavat myös meidän ihmisten soluhengityksestä. Eli juuri siellä tapahtuvat ne biokemialliset reaktiot, joissa hyödynnetään hengitysilman happea energian tuottamiseen.

Toinen itsenäisistä eliöistä kehittynyt soluelin on arkikielessä sinilevistä eli syanobakteereista kehittynyt viherhiukkanen, jossa tapahtuvat fotosynteesin eli yhteyttämisen keskeiset reaktiot. Myös se liittyy hapen kiertoon, koska juuri kasvit ja syanobakteerit tuottavat ilmakehät hapen.

Ilmakehän typpeä pystyvät nykyisten oppikirjojen mukaan sitomaan vain tietyt bakteerit ja arkeonit. Tästä syystä esimerkiksi viljanviljelyssä on tärkeää lisätä peltoihin säännöllisesti typpilannoitetta tai viljellä aina välillä typensitojabakteereiden isäntinä toimivia hernekasveja.

Nyt on amerikkalais-itäaasialainen tutkijaryhmä kuitenkin löytänyt levistä aivan uudenlaisen organellin eli soluelimen, joka pystyy muuttamaan typen sellaiseen muotoon, jota solut pystyvät hyödyntämään. Sitä kutsutaan nitroplastiksi.

Tämä soluelin näyttää aivan bakteerilta - jollaisena sitä aiemmin pidettiinkin - mutta uuden tutkimuksen mukaan se ei ole itsenäisesti elämään kykenevä organismi. Tämä voitiin päätellä kahdesta seikasta.

Ensinnäkin nitroplasti jakautui tutkimuksissa vain ja ainoastaan juuri ennen koko leväsolun jakautumista. Näin se siirtyi emosolusta jälkeläissoluille aivan samoin kuin kaikki muutkin solurakenteet ja -elimet.

Toiseksi tutkijat havaitsivat, ettei nitroplasti tuota itse kaikkia tarvitsemiansa proteiineja, vaan saa niitä muualta levästä. Toisin sanoen siltä puuttuu joitain geenejä, jotka mahdollistaisivat sille itsenäisen elämän.  

Lisäksi tutkijat olivat jo aiemmin selvittäneet DNA-vertailujen avulla, että levän ja nitroplastin esi-isät olivat olleet symbioottisessa suhteessa jo noin sadan miljoonan vuoden ajan. Siten levän ja bakteerin suhteen syvenemiselle peruuttamattomaksi symbioosiksi on ollut paljon aikaa.

Erona on viherhiukkasiin ja mitokondrioihin on kuitenkin se, että niiden muuttuminen soluelimiksi on tapahtunut jo evoluution varhaisessa vaiheessa, mutta nitroplastin vasta viimeisen sadan miljoonan vuoden kuluessa. Siten ne menettivät itsenäisyytensä lopullisesti todennäköisesti vasta sen jälkeen kun dinosautukset hävisivät maapallolta. 

Nähtäväksi jää, auttaako nitroplastin tunnistaminen soluelimeksi kehittämään sellaisia ruuantuotannon kannalta hyödyllisiä viljelykasveja, jotka pystyisivät itse sitomaan oman typpensä. Käytännössä tämä tarkoittaisi siihen tarvittavien geenien tunnistamista ja niiden siirtämistä haluttuihin viljakasveihin modernin geeniteknologian keinoin.

Mikäli näin tapahtuisi, avaisi se maatalouteen kokonaan uuden aikakauden, koska typen kemiallinen sitominen ilmakehästä on kallista ja siten esimerkiksi kehitysmaalaisten viljelijöiden tavoittamattomissa. Ja tarjoaisihan itse typpensä sitova kasvi myös länsimaille keinon tuottaa aiempaa halvempaa ruokaa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että ennen typpeä sitovien viljakasvien päästämistä luontoon olisi varmistettava, ettei typensidontakyky tee niistä muihin kasveihin verrattuna niin ylivoimaisia kilpailijoita, että ne muuttuisivat kaikkialle leviäviksi ja muuta kasvillisuutta syrjäyttäväksi rikkaruohoiksi. Tämä vaara on sen verran oleellinen, että viranomaiset kautta maailman tulevat vaatimaan sen kaikenkattavan selvittämisen ennen kuin kasveja päästetään ulkopelloille edes kokeiltaviksi. 

Niinpä lannoittamatta kasvavia viljasatoja ei kannata odotella kauppoihin vielä pitkään aikaan. Mutta mahdollisesti kuitenkin joskus tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun mulkku pistää
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Perunarutto kulkee ihmisen mukana

Diversiteettikeskusten kestävyys

Kuten arvoisa lukijani on huomannut ja ehkä myös lukenut tästä blogista, on ympäristön monimuotoisuus ohittanut ilmastonmuutoksen vihervasemmistolle ahdistuneisuutta aiheuttavana tekijänä. Siksi tässäkin blogissa on syytä käsitellä myös monimuotoisuusasioita monelta kantilta.  

Suomessa ei ole koralliriuttoja, mutta olemme saaneet aika ajoin lukea siitä, kuinka ne ovat tuhoutumassa ihmisen toimien takia (esimerkki). En tiedä, millä tavoin nämä uutiset ovat yleensä vaikuttaneet meihin suomalaisiin, mutta lienee selvää, ettei täällä Pohjantähden alla olla kovinkaan hyvin selvillä koralliriuttojen biologiasta. Näin siitä huolimatta, että toinen toistaan hienommin kuvatut luontodokumentit ovat kertoneet niillä elävistä monenlaisista kaloista, selkärangattomista eläimistä ja levistä. 

Siksi päätin - tällaisena jonkinlaisena kansankynttilänä itseäni pitävänä ihmisenä - välittää tiedon uudesta tieteellisestä tutkimuksesta, jonka aineisto kerättiin vuosina 2016-2018. Tuolloin kansainvälinen tiimi nimittäin keräsi näytteitä 99 riutalta 32 Tyynenmeren saarella ja sekvensoi DNA:ta yli 5000 näytteestä kolmelta korallilajilta, kahdelta kalalajilta ja planktonista. 

Tämän jälkeen tutkijat ekstrapoloivat saarilta löytämiensä puolen miljardin mikrobilajin, pääasiassa bakteerien, määrän koko Tyynellemerelle, jossa elää 80 prosenttia maailman korallilajeista. Ja tuli siihen lopputulokseen, että maailman suurimman merialtaan mikrobiston monimuotoisuus vastaa aiemmin arvioitua koko maapallon monimuotoisuutta. 

Ehkäpä arvoisan lukijani odottaman kauhukuvien maalailun sijaan tutkijat arvelivat tämän käsittämättömän korkean mikrobiston monimuotoisuuden auttavan koralliriuttoja olemaan aiemmin luultua paremmin lämpöaaltoja ja muita stressitekijöitä kestäviä. Tähän arveluun on tietenkin miellyttävää yhtyä. Ja toivoa tutkijoiden olevan oikeassa havaitsemiensa diversiteettikeskusten kestävyyden suhteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta
YK:n mukaan yli miljoona kasvi- ja eläinlajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon

Varokaa juhannusviruksia!

Ihmisten on parempi elää länsimaissa ja Itä-Aasiassa kuin muualla maailmassa ennen kaikkea siksi, että näissä yhteiskunnissa tiede on korvannut uskonnollisen mystiikan tai muut epämääräiset tavat ratkoa ongelmia. Onhan selvää, että tutkitun tiedon perusteella kehitys kehittyy tehokkaammin kuin perustamalla tulevaisuus vanhoille uskomuksille. 

Tässä suhteessa erinomaisen esimerkin tarjoavat monenlaiset tartuntataudit. Vielä pari vuosisataa sitten niiden uskottiin olevan jumalien ihmisille antamia vitsauksia ellei suorastaan rangaistuksia. Nykyään sen sijaan tiedetään, että ne ovat mikro-organismien ja virusten aiheuttamia. 

Mikrobit saatiin toisen maailmansodan jälkeen suurelta osin kuriin, kun keksittiin lääkitä niiden uhreiksi joutuneita ihmisiä antibiooteilla. Virukset sen sijaan ovat olleet kovempi pala, mutta rokotusten avulla myös niiden merkitys on vähentynyt: isorokko on hävitetty koko maailmasta ja poliokin sivistyneistä yhteiskunnista. 

Kehitys kuitenkin kehittyy edelleen ja siitä tarjosi mainion esimerkin tutkimusraportti, jossa oli selvitetty pienten hiukkasten vaikutuksia influenssavirusten tartuntaan ja leviämiseen hiirten keuhkoissa. Työn tuloksena nimittäin havaittiin, että ilmansaasteille tyypilliset pienet hiukkaset kuljettavat influenssavirusta syvälle koe-eläinten keuhkoihin, joista ne leviävät edelleen veren mukana sisäelimiin. 

Siten tutkimuksessa löydettiin mahdollinen selitys sille, miksi saastuneessa ilmassa elävillä ihmisillä on yleensä puhtaassa ilmastossa eläviä pahempia virustartuntoja. Tutkimuksen tehnyt kiinalainen tutkimusryhmä havaitsi, että kokeisiin käytetyistä neljästä eri hiukkastyypistä Pekingin ilmasta kerätyt hiukkaset houkuttelivat eniten viruksia pintaansa, jonka jälkeen tulivat maissintähkistä tai fossiilisista polttoaineista palamalla syntyvä noki ja viimeisenä piidioksidi-pöly.

Oleellinen havainto tässä tutkimuksessa oli, että nämä hiukkaset kuljettivat viruskuormansa keuhkosoluihin ilman, että taudinaiheuttajien olisi tarvinnut tavalliseen tapaan sitoutua mihinkään solureseptoriin. Ja sen seurauksena hiukkasiin kiinnittyneet virukset tuottivat hiirten soluissa enemmän jälkeläisiä kuin soluissa, jotka olivat saaneet tartunnan pelkästään viruksista. 

Tutkijat havaitsivat myös, että viruksilla lastatut hiukkaset levisivät heidän kokeissaan elävien hiirien keuhkoihin, pernaan, maksaan ja munuaisiin, aiheuttaen tulehdusta ja kudosvaurioita koko 

elimistössä. Siten taudinaiheuttajille oli tarjolla tavallista enemmän kudostyyppejä, joiden kautta aloittaa lisääntyminen ja samalla taudin oireet uhrissaan. 

Nähtäväksi jää, miten tutkimuksen tulokset toistuvat ihmisillä. Samoin se, millä tavalla niitä hyödynnetään ihmisten terveyden parantamisessa. Selvää kuitenkin on jo tässä vaiheessa, että kun tutkijat ymmärtävät tauteja vuosi vuodelta paremmin, on poliittisilla päättäjillä ja ihmisten terveydestä huolehtivilla virkamiehillä valittavanaan vuosi vuodelta enemmän vaihtoehtoja ihmisten terveyden vaalimiseen. 

Tällä positiivissävytteisellä kirjoituksella haluan toivottaa teille, arvoisat lukijani, mitä parhainta keskikesän juhlaa. Muistakaa varoa juhannusviruksia!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Koiraflunssa
Lintuinfluenssavirukset sopeutumassa elämään nisäkkäissä
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä

Neuvo joululäskin poistamiseksi

Joulu on tunnetusti liikasyömisen ja vyötärön kasvattamisen kulta-aikaa. Ja lisäkilojen kanssa taisteleville on liiankin tuttua se, että vuodenvaihteessa päätetään ryhtyä laihdutuskuurille.

Siksi ajattelin näin tapaninpäivänä kertoa teille - arvoisat lukijani - tuoreesta tutkimuksesta, jossa oli selvitetty sitä tunnettua ongelmaa, joka liittyy nopeisiin laihdutuskuureihin. Tarkoitan läskin vyötärölle paluuta kuin taikavoimasta heti laihdutuskuurin päätyttyä. 

Tälle ongelmalle on nyt löydetty ratkaisu tutkimuksella, jossa niukalla ruokavaliolla laihdutetuille koehenkilöille tarjottiin tavallisen ruuan sijasta hyvin proteiinipitoista ravintoa. Sen seurauksena läski ei nimittäin palautunut vyötärölle totutulla tavalla. 

Tutkitun ilmion selitti suoliston mikrobiologia. Näin siksi, että proteiinidieetillä ruokituilla koehenkilöillä nopean laihdutuskuurin jälkeen tavallisesti vauhdilla lisääntyvät rasvan palautumista edistävät bakteerit jäivät runsastumatta - ja läski sen seurauksena kertymättä.  

Kuulostaako melkein liiankin hyvältä ollakseen totta? Toivon mukaan näin ei ole, vaikka edellä mainitussa tutkimuksessa olikin koehenkilöinä käytetty ihmisten sijasta hiiriä. Nähtäväksi siis jää, toimiiko sama konsti myös ihmisillä. 

Selvyyteen tässä asiassa päästäkseen voi itse kukin kokeilla proteiiniruokavaliota ilman kontrolloitua koeasetelmaakin. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei pelkän proteiinin syöminen ole ihmiselle pidemmän päälle hyväksi, vaan jonkin ajan myötä on syytä palata takaisin normaaliin sekaruokavalioon.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko veganismi nuorten ahdistuneisuuden syy vai seuraus?
Tulevaisuus on jauhomatotortilloissa
Miksi lihansyönti on syntiä?

Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

Vantaan kaupunki päätti sallia naisille burkinin käytön uimahalleissa. Uudistuksella haluttiin madaltaa musliminaisten kynnystä vesiliikunnan harrastamiseen ja yhtenäistää uima-asuun liittyviä ohjeistuksia muiden pääkaupunkiseudun kaupunkien kanssa. 

Kyseinen asuste on ollut asiasta kertoneen uutisen mukaan jo aiemmin sallittua Helsingissä. Siten asia ei ole uusi, vaan siitä on kokemusta. 

Tästä syystä haluaisin tietää, onko maamme pääkaupungissa selvitetty muutamia asioita, joita on uimahalleissa pidetty aiemmin itsestäänselvyyksinä. Ensimmäinen liittyy pesemiseen: riisuvatko burkinin käyttäjät uima-asunsa ja peseytyvät välttääkseen viemästä ihollaan olevaa likaa uima-altaaseen? 

Toinen liittyy uimahalleissa oleviin saunoihin. Eli käyvätkö burkinin käyttäjät niissä? Ja mikäli käyvät, ottavatko he siellä burkinin pois päältään välttääkseen kuljettamasta mikrobikasvua edistävää hikeä uima-altaan veteen? 

Ja kyllä. Tiedän, etteivät kaikki nuoret pojat riisu uimahousujaan uimahallien saunoissa käydessään, vaikka heitä siihen patistetaankin valvojien toimesta. 

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että koko vartalon peittävänä asuna burkini kuljettaa uima-altaaseen monikertaisen määrän hikeä verrattuna poikien uimahousuihin. Ja siksi niistä muodostuu moninkertainen ongelma, mikäli kokovartalon peittävissä asuissa uivia ilmaantuu uimahalleihin suuria määriä. 

Lisäksi haluaisin tietää, ovatko pääkaupunkiseudun päättäjät tulleet ajatelleeksi, että hyväksymällä burkinin käytön, he tulevat samalla tukeneeksi musliminaisten alistettua asemaa omassa yhteisössään samalla tavalla kuin hyväksyessään muslimiyhteisöiden sisäisen huivinkäyttöpakon. Siis asian, jonka poistamisen puolesta iranilaiset naiset ovat viime aikoina osoittaneet mieltään jopa kuolemaa uhaten. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Juhannusuutisia Ruotsista ja Suomesta
Jumalan vihollinen
Miksi vihervasemmisto kannattaa musliminaisten huivittamista

Oikeus paskaan

Tuoreessa Science-lehdessä uutisoitiin mielenkiintoinen tapaus. Niinpä päätin jakaa sen teidän kanssanne, arvoisat lukijani.

Kuten kaikki ihmiset luultavasti tietävät, prosessoi ihmisen suolisto ruuan bakteerien avulla. Näistä pienistä apulaisista saa käsityksen, mikäli kerää pask… öh... ulostetta ja analysoi siinä elävää mikrobistoa. Nykyisin tämä tehdään määrittämällä molekyylibiologisesti näytteen sisältämän DNA:n sekvenssit ja vertaamalla niitä globaaleihin geenipankkeihin, joihin on säilötty kaikki tunnetut nukleotidijärjestykset lähdetietoineen. 

Sama voidaan tehdä myös historiallisille tai vaikka esihistoriallisille ulostenäytteille eli koproliiteille. Ja juuri näin tutkijat olivat tehneet Yhdysvaltain Utahista ja Meksikosta löytyneille 1000-vuotiaille jätöksille. 

Tutkimuksessa selvisi, että silloisilla ihmisillä oli ollut monin verroin monimuotoisempi suolistomikrobisto kuin meillä nykyisillä ihmisillä – asuimmepa me sitten kaupungeissa tai maaseudulla. Jopa nykyisten metsästäjä-keräilijöiden suolistomikrobisto poikkesi oleellisesti tuhannen vuosien takaisesta. 

Diversiteetin lisäksi yksi oleellinen ero oli antibioottiresistenssiä aiheuttavissa geeneissä. Tuhatvuotisista näytteistä niitä ei löytynyt, mutta meillä kaikilla nykyihmisillä niitä on suolet pullollaan. Tästä ei kuitenkaan voi vielä tehdä sitä johtopäätöstä, että mikrobiston diversiteettiero johtuisi juuri antibiooteista, sillä ovathan myös esimerkiksi mikrobihygienia ja ruuan prosessointi nykyisin aivan erilaisia kuin nyt tutkinut näytteet ulostaneilla ihmisillä oli aikanaan.

Kaikki edellä kuvaamani tieto on samalla tavalla mielenkiintoista kuin mikä tahansa tutkimustieto ja ansaitsee jo siitä syystä tulla julkaistuksi tässä blogissa. Mutta ehkä vieläkin mielenkiintoisempaa oli se, että koska ulostetta ei yleensä ajatella ihmisten jäänteiksi, eivät tutkijat tulleet hakeneeksi paikallisilta alkuperäisasukkailta lupaa koproliittien tutkimiselle. 

Tämä johti tiukkaan vääntöön heimopäälliköiden kanssa, ja johti lopulta siihen, että tutkimusraportti sisältää kaikkien aikojen ensimmäisen paleopaska-raportissa julkaistun eettisen julistuksen. Lisäksi yksi tutkijoista totesi, että tietoa menneiden aikojen suolistomikrobeista saatetaan joskus tulevaisuudessa käyttää kaupallisesti hyödyksi, joten esille saattaa myöhemmin nousta kysymys tiedon omistajuudesta. 

Tämä tarkoittanee suomeksi sitä, että mikäli joku taho jonain päivänä keksii myydä tuhannen vuoden takaisista suolistonäytteistä tunnistettuja bakteereja suolistolääkkeinä tai terveystuotteina, saattaa edessä olla oikeudenkäynti siitä, pitäisikö meksikolaisille tai utahilaisille intiaaniheimoille maksaa siitä korvausta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkijat rakensivat uuden elämänmuodon
Geenimuunneltuja suolistobakteereita lihaville!
Yksisarvisia

Syntyykö mielenterveys siellä minne aurinko ei paista?

Kirjoittelin vuosia sitten siitä, kuinka ihminen ei ole pelkästään ihminen vaan myös monista erilaisista eliöistä koostuva superorganismi. Kaikkiaan noin yhdeksän kymmenestä ihmisen solusta on bakteerisoluja ja vain yksi kymmenestä ihmisen omia soluja. Bakteerilajeja on esimerkiksi suolistossa noin 1000 erilaista ja muualla kehossa lisää.

Näillä bakteereilla on merkitystä myös terveytemme kannalta. Esimerkiksi lihavuudesta kärsivien ihmisten suolistossa on vähemmän Bacteroides-suvun bakteereita kuin normaalipainoisilla henkilöillä.

Nyt on tällä tutkimuksen suunnalla saavutettu aivan uudenlaisia tuloksia. Tieteen alkuperäistuloksia julkaisevassa Nature Microbiology -lehdessä oli nimittäin raportti tutkimuksesta, jossa analysoitiin laajaa ihmisten suolistomikrobistoista tehtyä metagenomista aineistoa. Siis suoliston sisällöstä löytyviä geenejä ja niiden perusteella pääteltyä mikrobilajistoa ja -metaboliaa.

Koska mikrobinäytteet antaneista 1 074 belgialaisesta oli selvitetty myös elämän laatua ja depressiohistoriaa, voitiin tutkimuksessa tarkastella suolistomikrobiston ja mielenterveyden välisiä yhteyksiä. Lisäksi saadut tulokset validoitiin riippumattomalla 1 070 ihmisen aineistolla.

Tulosten mukaan parempi elämänlaatu korreloi suolistossa elävien butyraattia tuottavien Faecalibacterium- ja Coprococcus-sukuihin kuuluvien bakteerien kanssa. Lisäksi Coprococcus- sekä myös Dialister-suvun bakteerit puuttuivat depressioon sairastuneiden ihmisten suolistoista.

Tutkimuksessa osoitettiin myös, että mikrobiston geeneistä päätelty kyky valmistaa 3,4-dihydroxyfenylasetaattia, joka on dopamiinin hajoamistuote, korreloi positiivisesti mielenterveyden laatuun. Toisaalta mikrobien valmistama γ-aminobutyraatti assosioitui depressioon.

Kaiken kaikkiaan tämän kaltainen tutkimus ei osoita syy-seuraussuhdetta, mutta tarjoaa mielenkiinoista korrelatiivista tietoa, jonka perusteella voidaan johtaa hypoteeseja tulevaisuuden syy-seuraussuhdetta testaavia tutkimuksia varten. Tällaisenakin nyt julkaistu tutkimus kuitenkin vahvistaa käsitystä ihmisten mielen ja suolistomikrobiston välisestä merkittävästä yhteydestä.

Samalla tutkimus osoittaa uteliaisuuden ohjaaman perustutkimuksen valtavan merkityksen kehityksen alkuunpanijana. Nyt tehdyillä löydöksillä on paitsi itseisarvoinen mielenkiintonsa, niin myös uutta lääketieteellistä soveltavaa tutkimusta avaava merkitys.

Tarkoitan tällä sitä, että mikäli nyt havaittu korrelaatio johtuu syy-seuraussuhteesta, voidaan mielenterveyden ongelmiin tulevaisuudessa hakea ratkaisua myös kohteesta, jonne ei ihan ensimmäiseksi olisi tullut mieleen katsoa - eli suolistomikrobiston tarkoituksellisesta muokkauksesta. Ilman uteliaisuutta ja siihen perustuvaa tutkimustyötä ei tämäkään mahdollisuus olisi koskaan avautunut.

Vai arveleeko arvoisa lukijani, että ilman nyt nähdyn kaltaista tutkimustyötä joku olisi lähtenyt rahoittamaan hakemusta, jossa olisi ehdotettu mielenterveysongelmien ratkaisuksi suolistomikrobiston muokkausta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Likaista, sanoi media
Elämänkumppaneina virukset
Ihminen - superorganismi

Tokoinrannan bakteerin herättämiä ajatuksia

Helsingin Tokoinrannasta kaadetaan aamun lehden mukaan pois sitä koristaneet hevoskastanjat, koska puihin on tarttunut tappava bakteeri. Jäin jutun luettuani miettimään, että mistä oikein on kysymys. 

Pienen googlailun jälkeen selvisi, että Tokoinrantaan on levinnyt jo 1930-luvulla Yhdysvalloissa havaittu hevoskastanjan bakteeri, joka ei tartu muihin puulajeihin. Iso Britanniassa bakteeri havaittiin vuonna 2000, eli kyseessä on Eurooppaan muualta saapuneesta vieraslajista. 

Bakteerin lisäksi hevoskastanjalle voivat samanlaisia oireita aiheuttaa myös muut taudinaiheuttajat. Niitä on esiintynyt Britanniassa jo ennen vuotta 2000 ja ne kuuluvat sellaiseen  mikrobiryhmään, johon kuuluvat muut eliöt aiheuttavat kasvitauteja myös esimerkiksi ruukkukukille ja perunoille.

Mutta palataan hevoskastanjan bakteeriin. Wikipedian mukaan se selviää talven yli ja tarvittaessa pidempäänkin maaperässä sekä leviää veden, sadepisaroiden ja työkalujen mukana. 

Hevoskastanjaan se aiheuttaa runkoon haavaumia, jotka valuvat nestettä keväisin ja syksyisin. Länsi-Euroopassa tauti leviää tuulisilla sadekeleillä ja on Iso-Britanniassa tartuttanut jo noin puolet saarivaltion hevoskastanjoista. 

Luettuani tuon viimeiseen lauseen jäin miettimään, että mitähän Suomessa tapahtuisi, jos jokin hevoskastanjan bakteerin kaltainen kasvitauti tappaisi puolet kuusistamme tai männyistämme. Minkälaisen vaurion se aiheuttaisi taloudellemme? Ja kuinka valmistautuneita metsäfirmamme olisivat sellaiseen katastrofiin?

Vaarallisia kasvitauteja Suomessa valvoo Evira, joka oli löytänyt myös Tokoinrannan bakteeritaudin. Sen nettisivulla on listattu joukko muita vaarallisia kasvitauteja ja tuhoeläimiä, joista ainakin Aasianrunkojäärä on onnistunut levittäytymään Suomeen. 

Toivottavasti Evira on tehtäviensä tasalla, jotta metsämme säilyvät terveinä. Tulijoita nimittäin riittää myös kasvitautipuolella, ja ihmiset - eli kansainvälinen kasvikauppa - toimivat niiden levittäjinä kautta maailman, kuten melkein kuusi vuotta sitten kirjoitin. Ainakin alan kansainvälinen tutkijakunta näyttäisi olevan hereillä ja suomalaiset tutkijatkin ovat päässeet mediaan haastateltavaksi.

Siitä huolimatta olisi mukava tietää ovatko heidän näkemyksensä tavoittaneet poliittisen päätöksentekokoneiston. Ja onko tuo koneisto - tai suomalainen metsäsektori - ryhtynyt tutkijoiden vaatimiin toimiin, kuten taloudelliselta arvoltaan vähäarvoisen kasvikaupan lopettamiseen. Asian luulkisi kiinnostavat ainakin meitä metsästä eläviä suomalaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Meemisodan uhrit

Perunarutto kulkee ihmisen mukana

Kasvikauppa ja metsätuhot 

Neandertalilainen vegaani ja muita yllätyksiä

Tutkimusmenetelmien kehitys on sikäli mukavaa, että se mahdollistaa edistyksen saavuttamisen myös sellaisissa asioissa, joita kukaan ei alun alkaen ajatellut. Parin viime viikon aikana on uusien menetelmien mahdollistamista edistysaskelista raportoitu maailman arvostetuimmissa tiedelehdissä.

Ensin Naturessa julkaistiin tietoa neandertalilaisten käytöksestä, ruokavaliosta, taudeista ja lääkitsemisestä. Tutkimuksessa neandertalilaisten fossiileista kerättiin hampaiden plakkia analysoitavaksi massasekvensoinnin avulla ja niistähän löytyi vaikka mitä. 

Tulokset paljastivat, että nykyisessä Belgiassa sijaitsevassa luolassa eli neandertalilaisia, joiden ruokavalio koostui suurelta osalta lihasta: menuun kuului mm. villasarvikuonoa ja muflonia. 

Sen sijaan Espanjassa elelevät neandertalilaiset olivat tulosten perusteella vegaaneja tai ainakin vähän lihaa syöviä. He söivät mm. sieniä, männynsiemeniä ja sammalia, mutta lihansyönnistä kertovia DNA-sekvenssejä tutkijat eivät havainneet. 

Ruokavalioiden erot näkyivät myös eroina näiden neandertalilaisten hampaiden bakteeriyhteisöissä. Espanjalaisten kasvissyöjien hammasmikrobistot muistuttivat ruokaa etsimällä keräävien nykyihmisyhteisöjen ja simpanssien bakteeristoa kun taas belgialais-neandertalilaisen hampaita peitti samankaltainen mikrobisto kuin tämän päivän metsästäjä-keräilijöiden purukalustoa. 

Yhdellä nykyisessä Espanjassa eläneellä neandertalilaisella oli ruuansulatuselimistössään krooninen ripulitauti sekä suussaan hammasmätää. Lääkkeeksi hän pureksi salisyylihappoa sisältävää poppelinkuorta ja söi myös antibioottia tuottavaa hometta. 

Tulosten perusteella voitiin myös todeta, että neandertalilaisen hampaistossa elävä Methanobrevibacter oralis -bakteeri oli eriytynyt nykyihmisessä elävästä sukulaisestaan noin 112-143 000 vuotta sitten. Se on paljon sen jälkeen kun nämä ihmislajit eriytyivät, joten myös tämä havainto osoittaa näiden lajien olleen läheisessä kanssakäymisessä keskenään. Aiemminhan on tiedetty niiden myös risteytyneen.

* * *

Toisesta uudesta tutkimuksesta kerrottiin puolestaan Science-lehdessä. Siinä hyödynnettiin nykyisiä mahdollisuuksia seuloa epämääräisistä DNA-näytteistä halutunkaltaisia sekvenssejä - tässä tapauksessa ihmisen mitokondrio-DNA:ta läheisesti muistuttavia. 

Tutkijat testasivat menetelmää nykyisessä Belgiassa sijaitsevan luolan pohjalta löytyneeseen maa-ainekseen. Tutkijoiden omaksikin hämmästykseksi sieltä löytyi runsaasti neandertalilaisten DNA-sekvenssejä. 

Menetelmää testattiin seuraavaksi seitsemästä eri luolasta kerättyihin näytteisiin. Niistä neljästä on löytynyt merkkejä sen muinaisista asukkaista - vaikka kaikista ei ollut löytynyt edes luita. 

Yksi näytteistä oli samasta luolasta, josta joitain vuosia sitten löytyi kokonaan uusi ihmislaji eli denisovalainen. Tämäkin analyysi vahvisti sen eläneen siellä, sekä vahvisti myös neandertalilaisten käyttäneen samaa luolaa, kuten jo aiemmin oli osoitettu.

Nyt kehitettyä menetelmää voidaan jatkossa käyttää tunnistamaan muinaisia asukkaita, vaikka näistä ei olisi jäänyt luita tai edes työkaluja. Suomen tapauksessa olisi mielenkiintoista nähdä, mitä kehitetty menetelmä sanoo Pohjanmaan Susiluolasta, josta väitetään löytyneen neandertalilaisiin viittaavia löydöksiä - ja jotka on myös kiivaasti kiistetty. 

Jos Susiluolasta löytyisi neandertalilaisen DNA:ta olisi kiista ratkaistu. Samalla saisimme tietoomme, ketkä olivat ensimmäisiä suomalaisia - vaikka emme heidän jälkeläisiään olekaan. Siitä on pitänyt huolen viimeistään viimeinen jääkausi, jota edeltävältä ajalta Susiluolan näytteet ovat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomalaiset ovat ainutlaatuisia

Miten neandertalilainen poikkesi meistä?

Matkailu jättää jälkensä 

Ruokaperhosesta nousi hypoteesi

Kuten tunnettua, on maailma hukkumasssa muovijätteeseen. Aamun lehti puolestaan kertoi, että evoluutiobiologi Federica Bertocchi on havainnut vahakoisa-nimisen perhosen toukkien pystyvän hajottamaan muovia. Jotkut ihmiset puolestaan syövät näitä toukkia.

Jutussa arveltiin, että itse asiassa Bertocchin havaitsema muovia hajottava eliö ei ilmeisesti ole perhonen, vaan siihen assosioitunut bakteeri. Tutkimus on vasta aivan alkuvaiheessa, sillä sen enempää tuota bakteeria kuin muovia hajottavaa entsyymiäkään ei ole tunnistettu.

Aamun lehdessä arveltiin, että tehdyn havainnon seurauksena voitaisiin maailman muovijätettä ryhtyä tuhoamaan valmistamalla vielä tuntematonta entsyymiä massatuotannossa. Suomeksi se tarkoittaisi todennäköisesti geneettisesti muokattujen mikrobien valjastamista entsyymin tuottamiseen, sen eristämistä ja mahdollista lisägeenimuokkausta, jotta se toimisi muuallakin kuin perhosen toukan yhteydessä. Tämä tie lienee varsin pitkä, eikä lopputuloksen tehokkuudesta ole varmuutta.

Tässä vaiheessa on syytä vaihtaa näkökulmaa. Vaikka entsyymin muokkaaminen ja tuottaminen saattaakin tarjota joskus tulevaisuudessa yhden mahdollisuuden muovin hävittämiseen, on havainnon suurin merkitys kuitenkin toisaalla eli perustutkimuksellisen tiedon tuottamisessa: sehän osoittaa, ettei muovin hajottaminen ole biologiselle evoluutiolle mahdoton haaste.

Siten lienee aivan selvä, että siellä missä on suuria muovijätemääriä, kehittyy evoluution kautta ennemmin tai myöhemmin myös vapaana eläviä bakteerikantoja, jotka hyödyntävät tarjolla olevaa resurssia. Luultavasti on jo kehittynytkin.

Tämä ei tarkoita, että muovia voisi heitellä tästä eteenpäin huoletta luontoon. Mutta se tarkoittaa sitä, ettei muovijätteestä ole pysyväksi haitaksi luonnolle, vaan se poistuu sieltä aikanaan. Sitä ennen pilkkoontunut muovi kuitenkin aiheuttaa suurta haittaa monille eläimille.

Niin tai näin. On joka tapauksessa selvää, että nyt tehty havainto osoittaa luonnon biologisen tai oikeastaan biokemiallisen monimuotoisuuden laajuuden.

Tieteellisesti mielenkiintoista on seurata myös muovia hajottavien bakteerien kehittymistä - nyt havaitun perhostoukan tuntemattoman entsyymin ajatellaan hajottavaan muovia jonkin mehiläisvahaa hajottavan entsyyminsä jonkinlaisena virhetoimintona tai epätarkkuutena.

Jatkossa samankaltaisia muovia hajottavia virhetoimintoja löytynee lisää sieltä, missä muovia esiintyy paljon. Niiden tehokkuus kasvaa mutaatioiden ja luonnonvalinnan seurauksena kun tehokkaimmin muovia hajottavat bakteerit lisääntyvät muoviympäristössä muita bakteereja tehokkaammin. Näin ihmisen muovijäte vaikuttaa maailman mikrobiston koostumukseen.

Sitä kutsutaan evoluutioksi. Ja tässä kirjoituksessa kuvaamaani ennustetta muovia tehokkaasti hajottavien mikrobien kehittymisestä hypoteesiksi. Kyseisen hypoteesin testaamista taas voidaan pitää tieteenä - tai ainakin yhtenä sen keskeisenä mekanismina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:ssa kuolee 25000 ihmistä vuodessa välinpitämättömyyden seurauksena
Yksisarvisia
Evoluutioteorialla on ennustusvoimaa

Elämänkumppaneina virukset

Kirjoittelin aiemmin ihmisestä superorganismina. Kyseessä on yhä vahvemmaksi käyvästä tieteellisestä käsityksestä, jonka mukaan ihminen ei ole vain ihminen, vaan eliökompleksi joka koostuu ihmisen lisäksi suunnattomasta joukosta erilaisia eliöitä kuten bakteereja ja viruksia. Niiden muutokset vaikuttavat huomattavan paljon myös omaan terveydentilaamme, niin hyvässä kuin pahassa. Esimerkiksi astman on todettu olevan liityksissä lapsuudessa kohtaamiemme mikrobien diversiteettiin.

Törmäsin tänään uudehkoon juttuun, jossa kerrottiin lisää ihmisten ja virusten välisestä yhteiselämästä. Koska se toi mielenkiintoista lisävaloa ainakin itselleni, päätin jakaa sen lukijoideni kanssa.

Jutun mukaan terveet ihmiset ovat täynnä viruksia: niitä on löydetty jopa 2773 erilaista yhdestä ulostenäytteessä. Eri ihmisten välillä havaittiin suuria eroja, ja joidenkin näytteissä havaittiin "vain" 52 erilaista virusta. Nämä ihmisten väliset erot näyttivät kuitenkin olevan varsin pysyviä ajan kuluessa. Korkeat luvut osoittavat myös sen, että terveet ihmiset kantavat mukanaan melkoista joukkoa viruksia.

Ihmisessä elävistä viruksista suurin osa on joko ihmisen omia soluja tai ihmisessä eläviä bakteereita infektoivia parasiitteja. Tauteja selkeästi aiheuttavia viruksia lukuun ottamatta niiden merkityksestä ei ole selvää tietoa. On kuitenkin havaittu, että ilman tunnettua syytä korkean kuumeen kehittäneiden lapsipotilaiden nenä- ja verinäytteistä löytyi jopa 10 000 virussekvenssiä, kun taas terveillä ihmisillä niitä oli kyseisessä tutkimuksessa vain 1000. Ehkäpä tuossa kuumepotilaista löytyneiden virusten joukossa oli joku aiemmin tuntematon taudinaiheuttajavirus tai vaihtoehtoisesti pelkästään suuri virusdiversiteetti sai aikaan kuumeen nousun. Joka tapauksessa tällaisissa tapauksissa yleensä "varmuuden vuoksi" annettu antibioottikuuri ei auta.

Suolistomme bakteereja infektoivien virusten määrästä kertoo jotain se, että niitä on noin 10 miljardia kappaletta jokaista ulostegrammaa kohti. Melkoinen joukko siis! Niidenkään vaikutuksesta ei ole kovin tarkkaa tietoa, mutta ruokavaliota muuttamalla myös näiden virusten yhteisö sisällämme muuttuu; ja vieläpä eri koehenkilöillä samansuuntaisesti.

Itse olen nuoruudessani tutkinut viruksia, ja on todella mielenkiintoista miten kauas nykytutkimus on vienyt meidän siitä ajatuksesta, että ihminen sairastuu mikäli häneen tarttuu jostain virus. Nykyinen käsitys viittaa pikemminkin siihen, että elämme terveellisesti, mikäli olemme jonkinlaisessa dynaamisessa tasapainossa runsaan virusyhteisön kanssa. Mikäli yhteisössä tapahtuu häiriöitä, vaikuttaa se koko superorganismiin, ja ehkä sairastumme. Tai sitten voimme entistä paremmin.

Urheilijoille ja urheiluvalmentajille muuten tiedoksi, että mikrobiston kontrollointi (esimerkiksi ruokavalion kautta) taitaa olla aika vähälle huomiolle jäänyt keino, jolla suorituskykyä voitaisiin parantaa. En tässä yllytä monimutkaisiin, dopingiin viittaaviin, ihmekonsteihin, mutta varmaan tätäkin asiaa kannattaisi pohtia vaikkapa Jyväskylässä huippu-urheilun tutkimuskeskuksessa KIHU:ssa.

Meille tavallisille ihmisille taas tämäkin tieto osoittaa, ettei mikrobeja kannata pelätä. Me elämme niiden ympäröimänä; ja silloin kun olemme mokrobistomme kanssa hyvissä väleissä, myös voimme hyvin. Mutta muistetaan silti, että suuri osa erilaisista mikrobivalmisteista on vailla näyttöä minkäänlaisesta tehosta. Todennäköisesti rahan kylväminen niihin on melkoista haaskausta, kun paremman hyvinvoinnin saa syömällä monipuolisesti ja välttämättä niin ylenmääräistä hygieniaintoilua kuin tolkutonta sottaisuuttakin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kenen tauti hoidetaan?
Allergia ja astma - uutta tutkimustietoa
Liikunta pidentää ikää!
Sika-, lintu- ynnä muut influenssat

Allergia ja astma - uutta tutkimustietoa

Allergiat ja astma ovat yleistyneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Syyksi epäiltiin aluksi ilman epäpuhtauksia  ja erilaisia saasteita, mutta tämä teoria kaatui kun Saksojen yhdistyessa epäpuhtaassa ympäristössä eläneet itäsaksalaiset olivat vastoin kaikkia oletuksia huomattavasti terveempiä kuin länsisaksalaiset.

Syntyi uusi hypoteesi, jonka mukaan allergia ja astma johtuisivatkin liian korkeasta hygieniatasosta. Tämä käsitys on nykyisin vallitseva, mutta esimerkiksi suomalaisessa päiväkotitutkimuksessa hygienian merkitystä astmalle ei voitu osoittaa. Asia on siis edelleen tutkimuksen alla, eikä ehkä aivan näin yksinkertainen.

Selvää on kuitenkin, että hygieniahypoteesi on ainakin pääosiltaan oikea. Jo aiemmin kirjoitin ihmisestä superorganismina, ja tämäkin asia näyttäisi linkittyvän siihen. Ylipäänsä tutkimuksen edistyessä on yleistynyt käsitys, ettei biologia ole niin yksinkertaista, että yksi eliö kuten ihminen olisi riippumaton kaikista muista eliöistä. Sen sijaan kaikki eliöt ovat vaihtuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja nämä vuorovaikutukset säätelevät merkittävästi niiden kaikkien elämää.

Uusi tutkimus vahvistaa edelleen hygieniahypoteesia. Siinä havaittiin että lasten astmaattisuus korreloi suoraan lastenhuoneesta löytyneiden mikrobien monimuotoisuuteen. Toisin sanoen mitä useampia mikrobilajeja lapsen huoneesta löytyi, sitä epätodennäköisemmin hän sairasti astmaa. Hiukan vanhempiin kotieläinten hyödyllisyyteen astman ehkäisyssä liittyviin käsityksiin tämä tulos linkittyy sitä kautta, että mikrobidiversiteetti oli korkeimmillaan maatiloilla elävien, ja terveimpinä pysyvien, lasten huoneissa. Tutkimus siis tukee voimakkaasti hygieniahypoteesia.

Allergioihin liittyen on juuri ilmestynyt toinenkin tutkimus. Se koskee pujoa, jota pidetään yhtenä pahimmista allergioiden aiheuttajista. Tämän ikävän kasvin siitepölyn on nyt ilmestyneessä uudessa tutkimuksessa havaittu yleistyneen viimeisten lämpimien vuosien aikana: yksinkertaisesti kasvin kukinta-aika on pidentynyt sekä alku- että loppupäästään. Näin pujoallergikoilla on ennustetun ilmastonmuutoksen mahdollisesti edetessä tiedossaan entistä hankalampia kesiä.

Kaikkinensa tämänkin blogikirjoituksen sisältö osoittaa, että tieteellinen tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa mitä erilaisimmista asioista. Allergian ja astman suhteen tutkimus on tuottanut leegion lääkkeitä, joilla voidaan oireita lievittää tai joskus jopa käytännössä poistaa. Vielä paremmaksi tilanne muuttuu, kun ymmärrämme astman ja allergioiden syntymekanismit ja pystymme muuttamaan elintapojamme siten, etteivät nämä ikävät riesat pääse koskaan edes puhkeamaan. Siksi on tärkeää jatkaa niin lääketieteellistä kuin muutakin tutkimusta. Siihen sijoitetut yhteiskunnan varat tulevat aikanaan monikertaisesti takaisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihminen - superorganismi
Liikunta pidentää ikää!
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?
Mykoplasma
HIV, matkailu ja nuhakuume
Urheilu ja astmalääkkeet