tiistai 12. helmikuuta 2019

Seefeldin MM-hiihdot: kisaennakko


Hiihdon MM-kilpailut alkavat puolentoista viikon kuluttua Itävallassa. Parhaiten alppimaassa on menestynyt vuoden 1964 Olympiakisojen kuningas Eero Mäntyranta, joka saalisti kaksi kultaa ja niiden päälle viestistä hopean.

Mäntyrannan hiihtotyyli oli silmiä hivelevän legendaarinen, eikä sellaista näe enää missään arvokisoissa. Syynä siihen lienevät niin hiihtovälineiden kuin latujenkin täydellinen muuttuminen vuosikymmenien kuluessa.

Niin tai näin. Itselleni on tullut aika kirjoittaa Seefeldin MM-hiihtojen kisaennakko, koska joukkue on eilen nimetty. Tällä kertaa teen sen kilpailija kerrallaan ja lopuksi kirjaan vielä odotukseni joukkuekilpailuista eli viesteistä.

* * *

Iivo Niskanen on hiihtäjänä parhaassa iässä ja perinteisen hiihtotavan normaalimatkojen ylivoimainen hallitsija koko maailmassa. Tekisi mieleni sanoa, että 15 kilometrin maailmanmestaruutta ei voi estää kuin sairaus tai huoltoryhmän totaalinen epäonnistuminen - mutta ei nuolaista ennen kuin tipahtaa.

Niskanen on myös kohentanut vapaan hiihtotavan tekniikkaansa ja siten jää nähtäväksi mille muille henkilökohtaisille matkoille hän osallistuu. Suksenvaihtohässäkässä eli skiathlonissa hän pääsisi etenemään puolet matkasta perinteisellä, mutta kisojen ohjelma taitaa estää sille osallistumisen. Sen sijaan viidellekympille osallistumiselle ei liene esteitä. Henkilökohtaisiin mitaleihin en näiltä matkoilta kuitenkaan usko.

Ristomatti "Rise" Hakolaa on pidetty puhtaana sprinttihiihtäjänä. Kirikyky ei kuitenkaan riitä mitaleille, vaikka kaiken osuessa kohdalleen mies saattaakin raivata tiensä finaaliin asti.

Julkisuudessa on puhuttu vähemmän Risen kyvyistä normaalimatkoilla. Siitä huolimatta veikkaan Otepään 15 km kilpailun perusteella miehen sijoittuvan toivottavasti Iivon voittoon päättyvässä MM-kilpailussa paremmin kuin sprintissä. Muita henkilökohtaisia normaalimatkoja vapaalla hiihtotavalla helposti väsyvä Hakola tuskin hiihtää Seefeldissä.

Lari Lehtonen on nykyisessä terveydentilassaan puhtaasti vapaan erikoismies, joka saattaa hyvänä päivänä sijoittua viidenkympin kilpailussa jopa kymmenen joukkoon. Nähtäväksi kuitenkin jää miehen kunto MM-hiihtojen viimeisenä päivänä, sillä myös todella heikko sijoitus on mahdollinen.

Perttu Hyvärinen on lupsakka savolainen ja Iivo Niskasen hyvä ystävä, jonka kehitys ei ole ainakaan vielä täyttänyt juniorivuosien odotuksia. Mies on tällä kaudella hiihtänyt varsin kohtuullisesti ja sijoittunee kahdenkymmenen joukkoon niillä matkoilla joille osallistuu.

Se tarkoittanee ainakin kahta henkilökohtaista normaalimatkan kilpailua. Mitaleille Hyvärisellä ei ole mahdollisuuksia henkilökohtaisissa kilpailuissa, mutta hänen tilanteestaan tekee arvoituksellisen alkuvuoden ylikuntotilanne, jonka tuloksena saattaa olla vahva kuntopiikki tai sitten täysi romahdus MM-hiihdoissa.

Matti "Happo" Heikkinen on ollut tällä kaudella totuttua merkittävästi heikommassa kunnossa. Siksi hänen menestyksensä ennustaminen on tässä vaiheessa vieläkin mahdottomampaa kuin Hyvärisen. Enkä ryhdy sitä edes yrittämään.

Sen sijaan totean, että Hapon päämatkana Seefeldissä lienee viisikymppinen, johon on onneksi maksimaalinen aika - toivotaan siis kunnon nousua kohisten ennen kisastartteja. Ellei kunto nouse, ei Heikkinen edes hiihdä viisikymppistä. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että Hapon suoritukset arvokisoissa ovat olleet selvästi vahvempia kuin kauden yleismenestyksen perusteella olisi voinut kuvitella.

Antti Ojansivu ei liene kovin tunnettu hiihtäjä. Hän on kuitenkin kehittynyt tasaisesti ja lienee tullut valituksi joukkueeseen täydennysmiehenä, joka hiihtää niillä normaalimatkoilla, joille ei löydy muita halukkaita. Omana toivematkana Ojansivullakin lienee vapaan viisikymppinen, koska luisteluhiihto on hänelle perinteistä parempi etenemistapa. Kuitenkin lienee niin, että jos Iivo Niskanen haluaa hiihtää päätösmatkan, jää Ojansivu syrjään - paitsi jos Heikkinen on edelleen rapakunnossa

Joni Mäki on nuorista hiihtäjistämme se, josta odotan kasvavan todellisen maailmantähden. Toistaiseksi hän on loistanut lähinnä sprintin karsinnoissa, mutta sortunut aivan liian usein taktisiin virheisiin erävaiheessa. Seefeldiä ajatellen nuorukaisen olisi siis hyvä perehtyä sprinttihiihdon taktiikkaan. Muita matkoja miehelle tuskin tarjotaan - ellei sitten täydennysmiehen roolissa skiathloniin.

Mäestä vielä sen verran, että hän tulee kehityksen jatkuessa odotusten mukaisesti hiihtämään tulevaisuudessa kovaa myös normaalimatkoja. Niillä ongelmaksi saattaa kuitenkin muodostua pään kestävyys - eli luonteen lujuus silloin kun matka alkaa painaa ja väsymyksen tuska kasvaa. Uskon kuitenkin, että ikä auttaa tässä asiassa.

Lauri Vuorinen on Mäen ikätoveri, joka on profiloitunut puhtaana sprinttihiihtäjänä. Seefeldissä hän osallistunee pelkästään sprinttiin ja saattaa ehtiä siinä parhaillaan välieriin saakka. Eli toivon sijoitusta 12 parhaan joukossa.

Anssi Pentsiseltä voi odottaa puolivälieräpaikkaa sprintistä. Lisäksi hän saattaa pöljänä päivänä hiihtää perinteisen 15 kilometrillä maailman 20 parhaan joukkoon ja saattaa siten saada viidennen suomalaispaikan - Niskanenhan hiihtää omassa puolustavan maailmanmestarin kiintiössään.

Tässä vielä arvaukseni suomalaishiihtäjistä henkilökohtaisilla kisamatkoilla.

  • Sprintti V: Ristomatti Hakola, Joni Mäki, Lauri Vuorinen ja Anssi Pentsinen
  • 15 km P: Iivo Niskanen, Ristomatti Hakola, Perttu Hyvärinen, Matti Heikkinen ja Anssi Pentsinen
  • Skiathlon: Perttu Hyvärinen, Matti Heikkinen, Antti Ojansivu ja Joni Mäki
  • 50 km V: Matti Heikkinen, Iivo Niskanen, Lari Lehtonen ja Perttu Hyvärinen


* * *

Naisten puolella on vain yksi suomalainen mitalikandidaatti. Hän on ylivoimainen ykköshiihtäjämme Krista Pärmäkoski, joka hallitsee molemmat hiihtotavat ja oli jo vuosi sitten varsinainen mitalirohmu. Tämän vuoden näytöt eivät ole olleet kovin vahvat, mutta Ikaalisten nainen on ennenkin taitanut kuntonsa ajoituksen. Siten oletan hänen ottavan näistäkin kisoista ainakin kaksi henkilökohtaista mitalia.

Muilta osin naisten joukkue on aivan turhan suuri. Nähtäväksi jää joutuuko joku sen takia jäämään sivustakatsojan rooliin koko kisojen ajaksi. Mutta ei murehdita sitä tässä.

Kerttu Niskanen ajautui jo harjoituskaudella pahaan ylikuntoon, jota ei osattu korjata ajoissa. Kunto lienee nyt nousussa ja naiselta voikin normaalimatkoilla odottaa sijoituksia kymmenen joukkoon ainakin perinteisellä.

Riitta-Liisa Roponen on puolestaan vapaan hiihtotavan erikoisnainen, jonka taso ei ole enää parhaiden vuosien tasolla. Uskon kuitenkin, että hän taistelee sijoittumisesta kymmenen joukkoon vapaan hiihtotavan kolmekymppisellä.

Laura Monosella on ollut vuosiin heikoin kausi. Myös hän on ollut viimeiset viikot nousukunnossa ja sen jatkuessa taistelee sijoituksesta kymmenen parhaan joukkoon perinteisellä hiihtotavalla, mutta vapaalla sijoitus valunee kahdenkymmenen huonommalle puolelle.

Nuorista tulokkaista kenenkään ei voi odottaa taistelevan mitaleista. Seefeld on opiskelua heille kaikille eli Johanna Matintalolle, Eveliina Piipolle, Anita Korvalle ja Katri Lylynperälle. Näin tulin tosin ennustaneeksi myös Iivo Niskaselle ennen hänen ensimmäisiä aikuisten arvokisojaan Sotshissa - toivottavasti nyt menee yhtä lahjakkaasti pieleen.

Matintalo voi onnistuessaan sijoittua kymmenennen kieppeille perinteisen kympillä ja Piippo kolmenkympin vapaalla. Sprinttiin osallistuville Korvalle ja Lylynperälle kiitettäväksi on katsottava pääsy puolivälieriin.

Tästä huolimatta näissä nuorissa naisissa on paljon tulevaisuuden potentiaalia: etenkin Johanna Matintalo, Eveliina Piippo ja Anita Korva ovat erityisen lupaavia. Ehkäpä heidän aikansa koittaa jo kahden vuoden kuluttua seuraavissa MM-hiihdoissa Oberstdorfissa.

Lopuksi vielä kaksi naista, joista ensimmäinen lunasti paikkansa alkukaudella ja toinen viime hetkellä. Tarkoitan Susanna Saapunkia ja Anne Kyllöstä.

Saapunki on periaatteessa äärettömän lahjakas hiihtäjä. Kova hapenottokyky, keveys ja hyvä voimataso viittaavat Therese Johaugin tai Ebba Anderssonin suuntaan. Jossain kuitenkin mättää ja Susanna on kaukana mainittujen maailmanhuippujen takana. Toivottavasti hän kuitenkin pääsee kisojen aikana ladulle ja saattaa kaltaiseni epäilijät häpeään.

Anne Kyllönen taas on aiemmin moneen kertaan osoittanut lahjojensa olevan kovaa tasoa. Tällä kaudella ongelmia on kuitenkin riittänyt. Hyvä hiihto Lahden parisprintissä nosti naisen kisakoneeseen ja siellä kenties parisprinttiin. Toivotaan että Anne pääsee kisoissa hiihtämään.

Tässä arvaukseni naisista eri kisamatkoille:
  • Sprintti V: Krista Pärmäkoski, Katri Lylynperä, Anita Korva ja Anne Kyllönen
  • 10 km P: Krista Pärmäkoski, Kerttu Niskanen, Johanna Matintalo ja Laura Mononen
  • Skiathlon: Krista Pärmäkoski, Riitta-Liisa Roponen, Kerttu Niskanen ja Eveliina Piippo
  • 30 km V: Krista Pärmäkoski, Riitta-Liisa Roponen, Eveliina Piippo ja Susanna Saapunki


* * *

Joukkuekilpailuissa Iivo Niskasen ja Ristomatti Hakolan voi olettaa taistelevan parisprintin mitaleista. Kuluneena viikonloppuna Lahdessa Niskasen suksi oli kelvoton, eikä Hakolankaan kapuloita tarvitse hehkuttaa. Siitä huolimatta parivaljakko otti pronssia. Vahva näyttö, joten maailmamestaruuskaan ei ole mahdoton.

Norja ja Venäjä ovat kuitenkin pahoja kantoja kaskessa, joten mestaruuden edellytyksenä on joukkueen täydellinen onnistuminen niin kunnon ajoituksessa, taktiikassa kuin huollossakin. Jos Hakola tai Niskanen ei ole käytettävissä, ei Suomella käytännössä ole mitalimahdollisuuksia - särkymisvaraa kun ei kahden ylivoimaisesti parhaan mieshiihtäjämme takaa löydy riittävän läheltä.

Naisten parisprintissä mitali on mahdollinen vain, mikäli Krista Pärmäkoski osallistuu lajiin. Tämä on kuitenkin äärimmäisen epätodennäköistä, joten Suomi sijoittunee noin viidenneksi riippumatta joukkueen kokoonpanosta.

Pitkässä viestissä Suomi sen sijaan on potentiaalinen mitalikandidaatti sekä naisissa että miehissä. Miesten joukkueessa kahden ensimmäisen osuuden hiihtäjät ovat itsestään selvät: Ristomatti Hakola ja Iivo Niskanen. Heidän jälkeensä Suomi lienee kilpailun kärjessä.

Kolmatta osuutta hiihtää Perttu Hyvärinen tai Lari Lehtonen ja ankkurina Matti Heikkinen. Heidän tehtävänään on ottaa torjuntavoitto takaa-ajajista. Kolmannen osuuden hiihtäjävalinnalla ei liene merkitystä, koska miesten välillä ei käytännössä ole eroa kympin matkalla.

Sen sijaan Heikkisen kunto on täydellinen arvoitus - jos mies tai paremminkin valmennusjohto tietää sen olevan kuralla, hän saattaa joutua luopumaan koko viestipaikasta kolmannen osuuden parivaljakon toiselle hiihtäjälle.

Naisten puolella kilpailun avaa Kerttu Niskanen tai Johanna Matintalo riippuen siitä kumpi sijoittuu paremmin perinteisen kympillä. Toisella osuudella Krista Pärmäkoski taistelee Therese Johaugin ja kumppaneiden kanssa kilpailun kovatasoisimmalla osuudella.

Kolmannen osuuden hiihtäjänä nähdään Riitta-Liisa Roponen, jonka tehtävänä on pitää takanaan ne joukkueet, jotka ovat perinteisen osuuksilla jääneet Suomesta jälkeen. Neljännellä osuudella nähtäneen Eveliina Piippo, joka valitettavasti häviää loppukirissä kaikille niille, jotka ovat loppusuoralle tullessaan samassa porukassa. Siten loppusijoituksen ratkaisee kolmen ensimmäisen osuuden jälkeinen tilanne ja Piipon kyky ylläpitää kovaa matkavauhtia.

Loppuyhteenvetona veikkaan - huomioiden epäonnistumisen mahdollisuuden - Suomelle maastohiihdosta yhteensä neljää mitalia, joista kaksi joukkuekilpailuista ja kaksi henkilökohtaisilta matkoilta. Jos palkintopallilla nähdään tätä useammin suomalaisia ovat kisat menneet loistavasti. Jos taas vähemmän, on jotain mennyt pieleen.

Näillä ajatuksilla jään odottamaan Seefeldin MM-kilpailujen alkamista tiedostaen sen, että vaikka tämä kirjoitus on tehty parhaan ja kohtuullisen valistuneen ymmärrykseni mukaisesti, menee se monessa kohtaa pieleen. Sillä juuri arvaamattomuudessahan urheilun suurin jännitys ja maukkain suola ovat!

* * *

Kisoja kiivaimmin odottelevia varten linkitän vielä vuosien takaisen kirjoitukseni suomalaisen hiihdon 1930-luvusta. Silloin ladulla oli miehiä eikä perässähiihtäjiä. Heistä legendaarisimman suorituksen tehnyt menetti seuraavalla vuosikymmenellä henkensä puolustaessaa maatamme tunkeilijalta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mytologisia tapahtumia
Pjongchangin kisaennakko
Iivo Niskanen, maailmanmestari

2 kommenttia:

  1. Itse taitaisin laittaa Kristan ankkuriksi viestiin. :)

    VastaaPoista
  2. Yle 13.2.19:

    "Hymy huulillaan sivakoinut Eero Mäntyranta tiesi, miten voitetaan ja
    Sami Jauhojärvi kuuluu niihin harvoihin, jotka ovat saanet osan hänen valmennusmetodeistaan – "Se on vähän kuoleva tieto"

    https://yle.fi/urheilu/3-10642704

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!