Antifa kehotti tappamaan ja jakoi osoitteita sekä räjähteiden valmitusohjeita

Jokin aika sitten valtakunnansyyttäjämme Raija Toiviainen määritteli, minkälaisia ihmisryhmiä vastaan saa ja minkälaisia vastaan taas ei saa kiihottaa. Ensin mainittuihin kuuluivat hänen mukaansa ilmastonmuutoksen kieltäjät ja natsit - tähän hänet johti vasemmistolaisen poliitikon Twitter-tilille ilmestyneet tappamiskehotukset. 

Minusta olisi mielenkiintoista kuulla, mitä Toiviainen mahtaa tuumia siitä, että saksalaiset Antifan toimijat ovat kehottaneet tappamaan "AfD-siat räjäyttämällä". Siis Saksassa vaikuttavan kansallismielisen ja maahanmuuttokriittisen laillisen Vaihtoehto Saksalle-puolueen jäsenet. Samalla se on helpottanut kehotuksensa noudattamista jakamalla 53 AfD-poliitikon kotiosoitteet sekä ohjeita räjähteiden valmistamisesta. 

On tietenkin selvää, etteivät AfD-poliitikot ole natseja, koska kansallissosialismi on Saksassa kielletty lailla, mutta joukossa saattaa hyvinkin olla ilmastonmuutoksen kieltäjiä. Siten on kyseenalaista katsoisiko maamme syyttäjälaitoksen johtotähti Antifan ulostulon syyttämisen arvoiseksi, mikäli sen tappokehotukset ja ohjeet olisi annettu Suomessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eikö kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja?
Vasemmistolainen sanaili vasemmistosta
Saksalainen dilemma

Eikö kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen linjasi eilen, ettei kiihottamis­pykälän tarkoituksena ole suojata ilmaston­muutoksen kieltäjiä eikä natseja. Niiden sijaan suojaa on tarkoitus antaa tyypillisesti vain sellaisille ryhmille, jotka voidaan määritellä syntyperäisten tai muuten tahdosta riippumattomien ominaisuuksien perusteella.

Siten näiden kollektiivisella tappamisella uhkaaminen on hänen mukaansa laillista, eikä vasemmistoliiton läntisen alueen toiminnanjohtajana toiminutta Misha Dellingeriä vastaan nosteta syytettä. Tämä tuntui kuitenkin olevan toista mieltä ja kielsi kirjoittaneensa sellaiseen yllyttäneet viestinsä omalle Twitter-tililleen - kuitenkaan kertomatta kuka ne sitten on sinne naputellut. 

Valtakunnansyyttäjän näkemys on peräti mielenkiintoinen sitä vastaan, että Toiviainen on aiemmin nähnyt oikeutetuksi syytteen nostamisen Raamatun siteeraamisesta samaisen kiihottamispykälän perusteella. On siis syytä kerrata, mitä tuossa pykälässä sanotaan.

Tarkalleen ottaen laissa todetaan, että "joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi." 

Pyydän arvoisaa lukijaani huomaamaan laissa olevat sanat "uhataan" ja "vakaumuksen". Siten Toiviaisen perustelu on eksplisiittisesti eli tarkalleen ottaen vastoin lain kirjainta Misha Dillingerin kohdalla. Ja kyllä se lienee yhtä selvästi myös vastoin lain henkeä, jonka tarkoituksena on suojata kaikkia ihmisiä uhkauksia vastaan. 

Raija Toiviaisen nyt ja aiemmin nähdyn toiminnan perusteella on hämmästyttävää, että hänet on aikanaan asetettu korkeaan virkaansa. Ja vielä hämmästyttävämpää on se, ettei häntä ole poistettu siitä ilmeisen pätemättömyyden ja jopa viran väärinkäytön perusteella. Tai - sallikaa epäilyni - ilmeiseltä näyttävän henkisen suorituskyvyn varhaisen heikkenemisen takia.

Onni tässä onnettomuudessa on se, että Toiviainen on syntynyt vuonna 1954, joten hän on jo selkeästi eläkeiässä, eikä voi jatkaa valtakunnansyyttäjän virassa enää kovin kauaa. Toivon mukaan Suomi saa hänen jälkeensä valtakunnansyyttäjän, joka kunnioittaa sekä Suomen lakia että toimii puolueettomasti ja rehellisesti ilman ilmeisiä poliittisia päämääriä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle

Poliisi lopetti Juha Pylvään tutkinnan - entä sitten?

Kansanedustaja Juha Pylväs (kepu) linjasi muutama viikko sitten, että "me tarvitsemme Suomeen myös omalla työllään toimeentulevia osaajia ulkomailta. Sosiaaliturvalla loisivia elintasosurffareita sen sijaan emme tarvitse."

Asiasta nousi pienimuotoinen kohu, jonka seurauksena Pylväs pahoitteli sananvalintojaan tarkentaen että "sosiaaliturvaa väärinkäyttäviä... emme tarvitse. Vuoden 2015 tapahtumista, jolloin suurin osa turvapaikkahakemuksista tuli hylätyiksi, pitää ottaa opiksi – ja varautua tulevaan."

Näyttäisi siten siltä, että Pylväälle kelpaavat omalla toimeentulollaan toimeen tulevien henkilöiden lisäksi myös ihmiset, jotka eivät varsinaisesti väärinkäytä sosiaaliturvaa, mutta eivät myöskään omaa edellytyksiä työllistymiseen esimerkiksi luku- ja kirjoitustaidon puuttumisen takia, mutta onnistuvat kehittelemään tarinan, jota turvapaikantarpeesta päättävät viranomaiset eivät onnistu osoittamaan vääräksi.

Tämän sanomisen takia poliisi kuitenkin otti Pylvään puheet tarkempaan tarkasteluun, mutta totesi eilen, ettei hänen puheissaan ole syytä epäillä rikosta. Nähtäväksi jää, onko valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen samaa mieltä, vai aloittaako hän jälleen uuden ajojahdin poliitikkoa vastaan - edellinen yritys kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) kohtaanhan päättyi eduskunnan puuttumiseen asiaan, mutta Päivi Räsäsen osalta prosessi on edelleen oikeusprosessissa. 

Joka tapauksessa kaikki nämä tapaukset osoittavat, että sananvapauden tosiasiallinen asema on Suomessa juuri nyt heikompi kuin kertaakaan sitten kylmän sodan päättymisen. Jopa kansanedustajien on varottava lausumasta mielipiteitään ääneen ja ainakin käytettävä niiden esittämisessä turvallisia sanamuotoja. 

Tämä ei ole tervettä yhteiskunnallista keskustelua, eikä se tule tekemään Suomesta parempaa yhteiskuntaa. Sen sijaan se johtaa jopa kansanedustajien itsesensuuriin ja sitä kautta päätöksenteon kapeutumiseen ja tosiasioiden kieltämiseen - ja ennen kaikkea erilaisten argumenttien keskinäisen vertailun estymiseen. 

Tällainen kehitys ei ole koskaan eikä missään johtanut hyvään lopputulokseen, vaan orwellilaistyyppiseen rampautuneeseen yhteiskuntaan, jossa tosiasioiden sijaan politiikan ratkaisee vahvimmassa asemassa olevan mielivaltainen tyrannia. Tyrannia, joka kansalaisten pariin levitessään johtaa pahimmillaan jopa yksittäisten ihmisten elinkeinon tuhoamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset

Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen jopa keksittyjä perusteluja sisältänyt ristiretki veteraanipoliitikko Päivi Räsästä (krist) vastaan on saamassa uuden vaiheen sen jälkeen, kun Turun arkkihiippakunnan naispuolinen piispa oli kirjoittanut aiheesta valtakunnansyyttäjän kantaa myötäilevän kolumnin. 

Tämän aamun Helsingin sanomissa nimittäin kaksi pohjalaista pastoria kyseli mielipidekirjoituksessaan sitä, kuinka Raamattua saa tulkita. Ja muistuttavat, että "kristilliset kirkkokunnat ovat kautta aikojen nähneet Raamatun olevan ennen kaikkea Jumalan sanaa. Yksittäinen jae tulkitaan suhteessa Raamatun kokonaisuuteen. Pyrkimys on toimia Raamatun ohjeiden mukaan – myös eettisten ja moraalisten."

He kiinnittävät - aivan oikein - huomiota siihen, että Räsäsen valtakunnansyyttäjän hampaisiin joutuneet kirjoitukset ovat yhdenmukaisia laajalti kristittyjen parissa omaksutun raamatuntulkinnan kanssa. Ja että "Suomessa ja maailmalla on lukuisa määrä kristittyjä ja kristillisiä kirkkokuntia, jotka tulkitsevat Raamattua samansuuntaisesti kuin Räsänen. Tämänkaltainen tulkintatraditio on vuosituhansia vanha."

Lisäksi kirjoittajat muistuttavat, että kristilliset kirkkokunnat ovat kautta aikojen nähneet Raamatun olevan ennen kaikkea Jumalan sanaa. Siten kolumnin kirjoittaneen piispan näkökulma on heidän maailmankuvassaan todennäköisesti jopa harhaoppinen todetessaan, että se olisi vain "vivahteikas ja kertomus­perinteeltään rikas kirjakokoelma." Ja "samalla... kristittyjen pyhä kirja."

Kahden pastorin mielipidekirjoituksen luettuani vakuutuin siitä, että Räsäsen tapaus on sekä sananvapaus, mutta ennen muuta uskonnonvapauskysymys. Ja uskonnonvapaudesta perustuslakimme puolestaan sanoo yksiselitteisesti, että "jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen."

Vaikka itselläni ei ole pienintäkään uskoa yliluonnollisiin olioihin, pidän kuitenkin tärkeänä lainsäädäntömme noudattamista. Ja siinä suhteessa yksi avainpelureista on valtakunnansyyttäjä, jonka tulisi tuntea tuo lainsäädäntö kuin omat taskunsa - ja toimia sen ohjaamana. Näin myös uskonnonvapauskysymyksissä.

Jos maastamme kuitenkin halutaan poistaa uskonnonvapaus, sen ei tule tapahtua oikeusteitse vaan lainsäätämisjärjestyksessä. Uskonnonvapauden osalta se tarkoittaa perustuslain säätämisjärjestystä. Siitä puolestaan vastaa Suomen eduskunta, eikä valtakunnansyyttäjällä ole siinä asiassa päätösvaltaa. Ei myöskään kirkkojen piispoilla tai edes oikeusistuimilla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen kyvyt eivät riitä

Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy

Ihminen ei mielestäni ole kovin fiksu, mikäli hän tuntee vetoa Saksassa 1930- ja 1940-luvulla valtaa pitäneisiin natseihin. Mutta kuten tiedämme, eivät kaikki ihmiset ole fiksuja, ja myös Suomesta löytyy ihmisiä, jotka haluavat tuoda esille mieltymyksensä natsien ajatuksiin kantamalla heidän aikanaan käyttämiänsä tunnuksia. 

Näin tapahtui myös itsenäisyyspäivänä 2018, minkä seurauksena todellisuudentajunsa menettänyt Suomen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen päätti nostaa oikeusprosessin lippuja kantaneita vastaan. Syytteen perusteena oli kiihottaminen kansanryhmää vastaan. 

Helsingin käräjäoikeus antoi eilen lipunkannosta vapauttavan tuomion, sillä sen - ja normaalin arkijärjen - mukaan pelkkä lippujen kantaminen ei uhkaa yhtäkään kansanryhmää. Lisäksi on syytä huomata, ettei hakaristilipun käyttämistä ole Suomessa kielletty, toisin kuin joissain muissa maissa, joten sen esitteleminen kuuluu vastenmielisyydestään huolimatta laillisen sanavapauden piiriin. 

Ylen mukaan valtakunnansyyttäjä haluaa tässä vaiheessa tutustua oikeuden argumentteihin ja tekee vasta sen jälkeen päätöksen siitä, haluaako hän rasittaa korkeampia oikeuksia tällä asialla. Iltalehden uutisessa puolestaan kerrotaan hänen vievän asian varmasti hoviin.  

Sananvapauden kannalta selvän asian vieminen hovioikeuteen olisi luonnollisesti kestämätöntä - kuten oli jo nyt nähty farssi. Se saattaisi myös johtaa natsiaatteen kannattajien uhriutumiseen ja sitä kautta heidän kannatuksensa nousuun vähemmän fiksujen joukossa. Mutta tätä valtakunnansyyttäjä ei näytä ymmärtävän.

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että valtakunnansyyttäjän toiminta tässä tapauksessa oli typeryydestään huolimatta johdonmukainen suhteessa hänen muuhun poliittisesti motivoituneeseen toimintaansa. Keskenhän on edelleen hänen kansainvälistäkin huomiota saanut ajojahtinsa kristillisten Päivi Räsästä vastaan ja muistamme myös hänen hyökkäyksensä kansanedustaja Juha Mäenpäätä (ps) vastaan.

Toiviainen on syntynyt vuonna 1954. Siten hän täyttää tänä vuonna 67 vuotta. Tämä tarkoittaa, että valtakunnansyyttäjän eläkeikä lähestyy vääjäämättä. Hänen poistumisensa on viranhoidossa nähdyn perusteella sinänsä hyvä uutinen ja saattaa tervehdyttää syyttäjälaitoksen hänen aikanaan pahasti politisoitunutta toimintaa. 

Syyttäjälaitoksen ja koko suomalaisen oikeuskäytännön legitimiteetin kannalta olisikin tärkeää, että seuraava valtakunnansyyttäjä olisi poliittisesti neutraali ja ymmärtäisi perustaa toimintansa lainsäädäntöön maailmankatsomuksellisten seikkojen sijaan. Uskon, että myös nimitysasiassa päättäjänä toimiva tasavallan presidentti ymmärtää tämän.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset
Kirjailijan helvettiin-toivotukset päätyivät lehden sivuille

Amerikkalaisprofessorit vaativat näpäytystä Suomen valtakunnansyyttäjälle

Suomen uutiset kertoi, että amerikkalaiset professorit ovat pyytäneet maan hallintoa asettamaan taloudellisia pakotteita valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselle, koska tämä on loukannut Päivi Räsäsen (krist) oikeuksia. Kirjeessä todetaan Raija Toiviaisen rikkovan muun muassa YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artiklaa 18, jossa todetaan kaikille ihmisille kuuluva ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus. 

En tiedä onko esityksellä minkäänlaisia läpimenon mahdollisuuksia. Minun nähdäkseni olisi kuitenkin suomalaisen oikeudenkäytön kannalta tervehdyttävää, mikäli Toiviainen saisi USA:n hallinnolta professorien esittämän näpäytyksen. Onhan hän selkeästi lähtenyt vainoamaan Räsästä tämän perinteisen kristinuskon ja Raamatun mukaisen näkemyksen takia. 

Enkä toivo tätä siksi, että millään tavalla jakaisin Räsäsen näkemyksiä. Päinvastoin, en pidä jumalien olemassaoloa mitenkään todennäköisenä, enkä etenkään näe minkäänlaisia perusteita sille, että Raamatun kaltainen sekava kirja olisi Jumalan sanaa tai että se sisältäisi tähän päivään sopivia käsityksiä ihmisten seksuaalisuudesta.

Sen sijaan pidän sananvapautta yhtenä tärkeimmistä kelvollisen yhteiskunnan edellytyksistä. Ja siksi myös sellaisia näkemyksiä, joita en itse kannata, on voitava sanoa ääneen elleivät ne sisällä suoranaista yllytystä ihmisiä tai kansanryhmiä vastaan. 

Räsäsen julki tulleet kommentit eivät sellaista sisällä, eikä valtakunnansyyttäjällä siksi ole perusteita ajojahdilleen. Eikä myöskään suomalaisella medialla näy olevan sen vertaa tarvetta sananvapauden puolustamiseen, että se olisi selkein sanoin kertonut Toiviaiselle, miksi tämän toiminta on sanan- ja uskonnonvapauden vastaisuutta.

Niinpä näyttää siltä, että tässä tilanteessa suomalainen yhteiskunta tarvitsee ulkopuolista puuttumista sanan- ja uskonnonvapauden turvaamiseksi yhteiskunnassamme. Ja siksi amerikkalaisprofessorien kannanoton läpimenolla Yhdysvaltain hallinnossa olisi tervehdyttävä vaikutus koko suomalaiseen yhteiskuntaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lainsäädäntömme on vajonnut lasten ymmärryskyvyn tasolle
Kuinka poistaa harhainen kultti tuhoamasta yhteiskuntaamme?
Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen kyvyt eivät riitä

Valtakunnansyyttäjä Toiviaisen kyvyt eivät riitä

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen kansanedustaja Päivi Räsäseen kohdistuvan syytteeseen sisältyi keksittyjä perusteluita. Ne eivät sinänsä ole alkujaan Toiviaisen keksimiä, mutta siitä huolimatta on järkyttävää, että hän tekee päätöksen syytteen nostamisesta vastoin poliisin esitutkintaa tarkastamatta sen perusteluita.

Ottaen huomioon Toiviaisen aiemman ristiretken kansanedustaja Juha Mäenpäätä vastaan - niin ikään poliisin näkemyksestä poiketen - ja siinä yhteydessä syyttömyysolettaman unohtamisen, alkaa olla varsin selvää, että nykyinen valtakunnansyyttäjä on päässyt asemaan, johon hänen kykynsä eivät yksinkertaisesti riitä.

Siksi olisi hienoa ja tarpeellista, että hän ymmärtäisi itse edes erota paikaltaan ja tekisi tilaa jollekin, jonka kyvyt riittäisivät valtakunnansyyttäjän korkean tehtävän hoitamiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset
Martin Scheininin tapauksen analyysi
Päivi Räsänen, Raamattu ja homoseksuaalisuus

Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset

Eduskunta päätti odotetusti kieltää valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta oikeuden viedä kansanedustaja Juha Mäenpää (ps) valtakunnanoikeuteen. Tämä syyttäjän ristiretki eduskunnan sananvapautta vastaan synnytti kuitenkin mielenkiintoisen jälkinäytelmän.

Ensinnäkin poliittiseen ajojahtiin turhautunut valtakunnansyyttäjä purki pettymystään medialle ilmaisemalla selvin sanoin pitävänsä Mäenpäätä syyllisenä. Hänen mukaansa "Mäenpään toiminta on täyttänyt kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksen tunnusmerkistön".

Tähän tarttui puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) todeten, että "Suomessa on syyttömyysolettama, jonka mukaan henkilö on syytön, ellei tuomioistuin ole katsonut häntä syylliseksi. Se, että tuomioistuin ei prosessuaalisen esteen vuoksi kykene arviointia tekemään, ei muuta syyttömyysolettamaa."

Palataan siis vielä kerran Mäenpään kommenttiin. Se kuului seuraavasti: "täällä hallitusohjelmassa on yksi hyvä kirjaus. Täällä lukee: ´tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä.´ Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa. Kiitoksia."

Tapauksen voi toki tulkita Toiviaisen tavoin, että Mäenpää olisi viitannut sanalla "vieraslajit" maahanmuuttajiin, koska hän oli puhunut juuri sitä ennen maahanmuutosta. On kuitenkin olemassa myös suorempi - ja siksi todennäköiseti oikeampi - tulkinta, jonka mukaan kansanedustaja ei rinnastanut maahanmuuttajia ja vieraslajeja, vaan toivoi haitallisen maahanmuuton torjumiseksi samankaltaisia sanamuotoja kuin hallitusohjelman vieraslajeja koskevassa kohdassa oli käytetty. 

Toisin sanoen, kansanedustajan voi tulkita esittäneen haitallisen maahanmuuton torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä. Mäenpää ei ole itse lähtenyt tulkitsemaan sanomaansa, mutta on kuitenkin kertonut tarkoittaneensa vieraslajeilla kansanryhmien sijasta eri uskontoja täsmentämättä asiaa sen enempää.

Minusta onkin selvää, ettei Toiviainen ole oikeassa, eikä Mäenpään lausahdusta voi pitää yksiselitteisesti rasistisena vihapuheena. Siten nyt pitämättä jääneen oikeuskäsittelyn lopputulos olisi ollut mitä todennäköisimmin näytön puutteessa ja syyttömyysolettaman kautta vapauttava tuomio - näin ainakin mikäli se olisi perustunut Suomen lakiin.

Nyt olisikin hyvä siirtyä asiassa eteenpäin ja kiinnittää huomio siihen, mistä Mäenpää puhui. Olisi esimerkiksi selvitettävä suomalaisilta haluavatko nämä kotimaahansa laajamittaista humanitaarista maahanmuuttoa, jonka seurauksena on jo syntynyt vääjäämättä kasvava uskonnollisesti ja etnisesti kantaväestöstä poikkeava sekä heikosti muuhun yhteiskuntaan integroitunut vähemmistö. Ja jonka jatkuessa etnisesti suomalaiset ajautuvat ajan myötä vähemmistöksi omassa maassaan - tälle tielle määrätietoisesti lähteneessä Ruotsissahan alle 18-vuotiaista jo lähes puolet on maahanmuuttajataustaisia. 

Mikäli tämä on kansan tahto, on nykyisen hallituksen ajama maahanmuuttopolitiikka hyväksyttävä. Sen on tiivistänyt sisäministerimme Maria Ohisalo, jonka mukaan "turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle". Näin siis siitä huolimatta, että järjestelmää käytetään laajamittaisesti väärin, epäselvät tapaukset tulkitaan tulijoiden hyväksi eikä edes perusteettomasti maahan saapuneiksi todettujen elintasopakolaisten palauttaminen kotimaihinsa toimi kunnolla.

Mikäli taas kansamme enemmistö ei halua edellä kuvaamani kaltaista kehitystä, olisi pohdittava Juha Mäenpään tavoin millä se voidaan välttää. Silloin nousee esille myös se, että olisivatko esimerkiksi hänen eduskunnassa mainitsemansa lainsäädäntö ja maahanmuuton torjuntatoimenpiteiden rahoituksen lisääminen käyttökelpoisia tapoja?

Lainsäädännön osalta olisi harkittava esimerkiksi luopumista epäselvien tapausten osalta tulkinnasta maahanmuuttajan eduksi ja siirrettävä turvapaikan tarpeen osoittamisvastuu hakijalle. Samoin olisi harkittava kielteisen päätöksen saaneiden eli laittomasti maassa oleskelevien säilyttämistä muusta väestöstä erillään - ja sitä varten erillistä rahoituspäätöstä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Punavihreä narratiivi

Martin Scheininin tapauksen analyysi

Juha Mäenpää (ps) poliittisen farssin objektina