Natsikortteja, rasismia ja nimittelyä ankkalammikossa

Kuten kaikki tiedämme, on Suomessa kaksi kansalliskieltä. Niistä yleisempi on suomi, mutta myös ruotsilla on tämä status ja sitä puhuvilla oma lehdistö, jonka lippulaiva on Hufvustadsbladet.

Tästä syystä ruotsinkielisen väestönosan parissa käytävä yhteiskunnallinen keskustelu jää suurimmalle osalle kansaa vieraaksi. Ja toisaalta saa joskus sellaisia piirteitä, joita ei löydy helposti suomenkielisestä valtamediasta.

Tästä esimerkkinä vaikka runoilija Eva-Stina Byggmästarin allekirjoitettama kirjoitus, jonka katsoin kääntämisen arvoiseksi omalle lukijakunnalleni. Siinä ei kainostella argumentaatiovirheenä tunnettuja natsikortteja tai rasismileimoja eikä kainostella suoraan henkilöön käyvää nimittelyä - eikä vastaavaa voisi kukaan kirjoittaa suomenkieliseen lehdistöön menettämättä täydellisesti uskottavuuttaan.

Eli olkaapa hyvä.

"Orpon hallitus toimii erittäin vastuuttomasti Suomen kulttuurin kannalta kokonaisuutena ja erityisesti kysymyksessä siitä, onko kirjallisuutta olemassa maassamme vai ei. On kuin hallitus olisi unohtanut, että kansallislaulumme sanat on kirjoittanut runoilija, suomenruotsalainen Johan Ludvig Runeberg.

Yleinen luonnon ja niin kutsutun ihmispääoman riistäminen sekä rasismi, siitä me muistamme Orpon ja hänen kätyrinsä. Pelko vertaamisesta aikaisempiin vallanpitäjiin on usein johtanut kirjarovioihin. Kirjojen polttaminen oli pitkään symbolinen teko vallan vahvistamiseksi. Kirjaroviot ovat läpi historian olleet tehokas kirjallinen sensuurikeino sekä symbolinen teko osoittamaan absoluuttista valtaa.

Yksi modernin ajan surullisenkuuluisista kirjojen polttamisista tehtiin Adolf Hitlerin määräyksestä. Orpo ja hänen juoksupoikansa eivät polta kirjoja, eivätkö!? Mutta itäisessä naapurissamme sensuuri on kovaa, ja kirjat, jotka eivät ole Putinin hallinnon kanssa samaa mieltä, poistetaan kirjastohyllyiltä ja päätyvät paperinkeräykseen, käytännössä ne poltetaan.

Voimme hyvästä syystä kutsua sitä, mitä Orpo tekee, psykologiseksi ja henkiseksi rovioksi. Kielivähemmistöjen kirjailijat ja kulttuurityöntekijät ovat ne, jotka ensimmäisinä ja eniten kärsivät Orpon hallituksen kulttuuristrategiasta ja vallankäytöstä. Heinrich Heine kirjoitti näytelmässään ´Almansor´ (1823): ´Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan lopulta ihmisiä´.

Toukokuun 10. päivänä 1933 lähes 40 000 ihmistä kokoontui Opernplatzille, nykyiselle Bebelplatzille, keskelle Berliiniä. Paikalla oli SS-sotilaita, poliiseja, puolisotilaallisen SA:n, Saksan opiskelijajärjestöjen ja Hitlerin nuorisojärjestön nuoria sekä yleisöä. He olivat kokoontuneet polttamaan kirjoja.

Propagandaministeri Joseph Goebbelsin kehotuksesta niin kutsutut ei-saksalaiset kirjat piti polttaa. Ne olivat juutalaisten tai natsihallinnon poliittisten vastustajien kirjoittamia tekstejä. Lähes 25 000 kirjaa katsottiin ei-saksalaisiksi. Vuoteen 1934 mennessä Saksassa oli kielletty 5 000 kirjaa, ja kiellettyjen kirjoittajien joukossa oli runoilija Heinrich Heine.

Vuoden 1934 kirjapoltot eivät olleet uusi ilmiö. Kirjojen polttamista on tapahtunut läpi historian, usein sodan yhteydessä. Varhaisin tunnettu kirjojen poltto tapahtui nykyisen Kiinan alueella vuonna 213 eKr, kun kiinalainen keisari Qin Shi Huang, joka rakennutti myös Terrakotta-armeijan Xianissa, vahvisti voittonsa aikaisempia hallitsijoita vastaan kirjojen poltolla. Historioitsija Lois Mai Chanin mukaan keisari halusi paitsi poistaa aiemmin julkaistut tekstit myös hallita tietoa. Ennen kaikkea hän halusi, ettei kansa voisi verrata hänen hallintoaan aikaisempiin hallitsijoihin.

Teolla itsellään on vahva symbolinen voima. Ray Bradburyn romaani Fahrenheit 451 (1953) kertoo tulevaisuudesta, jossa sensuuri on johtanut dystopiaan. Kirjassa Bradbury kirjoittaa: ´Hän, joka tappaa miehen, tappaa järkevän olennon... mutta hän, joka tuhoaa kirjan, tappaa itse järjen´.

Kuka on Orpon propagandaministeri? Onko tämä järjen kuoleman alkua, mitä nyt todistamme?

Tuki kirjastoille laadukkaan kirjallisuuden hankintaan pienistä painoksista on leikattu täysin kulttuuribudjetista. Tilanne laadukkaan kirjallisuuden osalta oli vaikea alusta asti, ja siniruskea hallitus tekee kaikkensa lyödäkseen viimeisen naulan arkkuun.

Pienelle kirjallisuudelle, kuten suomenruotsalaiselle, joka luonnollisesti julkaistaan usein pieninä painoksina, on kirjallisuustuki ollut elintärkeää. Kyse on suhteellisen vähäpätöisestä säästöstä, joka voi aiheuttaa hyvin suurta vahinkoa koko kirjalliselle kentälle, kirjailijoille, kustantajille ja kirjastoille sekä koulutukselle ja lopulta demokratialle.

Sama pätee myös suunnitelmiin kirjojen arvonlisäveron nostamisesta. Lisäksi hallitus aikoo vähentää työ- ja projektistipendejä opetusministeriön ja taiteen edistämiskeskuksen kautta, mikä vaikuttaa erityisesti suomenruotsalaisiin kirjailijoihin ja taiteilijoihin.

RKP, joka on valinnut istumisen siniruskean Orpon hallituksessa, edistää aktiivisesti suomenruotsalaisen kulttuurin, kielen ja koulutuksen köyhtymistä entistä nopeammalla tahdilla. Tämä on jotain, mitä RKP:n äänestäjät tuskin näkivät kristallipallossa, kun he viimeksi kävivät äänestämässä. Mutta Anna-Maja Henriksson on loistava esimerkki siitä, miten valta tyhmistää ja korruptoi.

Se kyynisyys, joka nyt vallitsee puolueessa, ei ole vain huolestuttavaa, se on hämmästyttävän tehotonta. RKP:llä ei ole koskaan ollut näin vähäistä tukea äänestäjiltä, joten johdon olisi syytä katsoa tarkasti peiliin.

Ainoa asia, joka voisi mahdollisesti palauttaa osan RKP:n menettämästä luottamuksesta sen osallistuttua Orpon hallitukseen, elämäni ruskeimpaan, on heittää pyyhe kehään ja sanoa, että tänne mutta ei pidempään. Jos näin ei tapahdu, RKP tulee olemaan menneen ajan parlamentaarinen puolue.

Miten sinä ja puolueesi haluatte jäädä muistoihin, Anna-Maja Henriksson, niinä jotka auttoivat kaatamaan bensiiniä kirjakasaan? Historia ei tule olemaan armollinen."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka sopi maahanmuuttajiin liittyvästä sensuurista?
Hyväksyttävää rasismia ja sovinismia?
Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina

Anna-Maja Henrikssonin uhkapeli

Suomessa on käynnissä outo näytelmä. Siinä hallituksen toiseksi pienin puolue vaatii itseään noin neljä kertaa suurempaa kansanliikettä nöyrtymään jonkinlaiseen jatkuvaan ripittäytymisperformanssiin vihjailemalla koko kabinetin kaatamisella. Ja saa siihen suomalaislehdistöltä sekä myös oppositiolta tulitukea.

Tosiasia kuitenkin on se, että hallituksessa pysyminen on RKP:lle aivan yhtä tärkeää - ellei vieläkin tärkeämpää - kuin perussuomalaisille. Mikäli se saisi Petteri Orpon (kok) kabinetin kaadetuksi, mutta lopputuloksena olisikin sinipunan sijasta pelkästään RKP:n vaihtaminen Keskustaksi, voisi ruotsinkielen asema heikentyä nykyisestä kansainvälisesti ainutlaatuisen vahvasta asemastaan. 

Tuon aseman taustalla on historiallinen anekdootti. Vuonna 1863 kävi nimittäin niin, että keisari Aleksanteri II allekirjoitti kieliasetuksen, jolla suomesta tehtiin tasaveroinen kieli ruotsin rinnalle. Se oli silloin suuri pettymys ruotsinkielisille, mutta johti lopulta siihen, että Suomen itsenäistyttyä heidän äidinkielensä jäi tasavertaiseen asemaan suomen kanssa. 

Ilman tuota Aleksanterin päätöstä olisi lähes varmasti käynyt siten, että suomi olisi maan itsenäistyessä syrjäyttänyt ruotsin kokonaan hallinto- ja siten myös virallisena kielenä. Eivätkä suomenkieliset lapset joutuisi opiskelemaan ruotsia, jotta kaikki suomalaiset saisivat palvelua äidinkielellään.

Ja nyt siis RKP:n Anna-Maja Henriksson - ilmeisesti oman vihervasemmistolaisen siipensä painostuksesta - pelaa uhkapeliä kielivähemmistömme kruununjalokivellä. Ja hävitessään menettää suomenruotsalaisten väestön suhteelliseen osuuteensa nähden ainutlaatuisen aseman kielellisesti poikkeuksellisen tasavertaisena vähemmistönä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisuuden synty
Kansainvälistyminen, pakkoruotsi ja kielivähemmistöjen oikeudet
Pakkoruotsi ja demokratia

Keskustan petos mahdollisti arvottoman kesänäytelmän

Helsingin sanomien kirjoittelu Wille Rydmanin (ps) entiselle - mutta sitäkin kostonhimoisemmalle - tyttöystävälleen lähettämistä viesteistä on saavuttanut ainakin osittain tavoitteensa. Tämä tapahtui, kun RKP:n puheenjohtaja katsoi asialliseksi toivoa Rydmanilta julkista anteeksipyyntöä tämän yksityisissä viesteissä käyttämistä sanoista. 

Tarkoitan tällä sitä, että RKP:ssa katsottiin edelleen tärkeämmäksi jatkaa hedelmätöntä keskustelua vanhoista asioista, joita ei ole edes tarkoitettu julkisuuteen sen sijaan, että puolue asettuisi yksiselitteisesti hallituksen yhtenäisyyden taakse. Ymmärrän toki puheenjohtaja Henrikssonin vaikean tilanteen, sillä hänen puolueessaan vaikuttaa monenlaisia klikkejä, joista yksi hakeutui juuri julkisuuteen vaatimalla puolueen eroa hallituksesta. 

Pääministeri sen sijaan asettui tässä(kin) asiassa hallituksensa yhtenäisyyden puolelle, vaikkei malttanutkaan olla kommentoimatta Rydmanin käyttämiä sanavalintoja. Oleellista on kuitenkin se, että hän totesi selkeästi, että "hallitusohjelma ei pelkästään pistä Suomen asioita taloutta kuntoon, vaan se pitää sisällään erittäin hyvät linjaukset myös tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentamiseen ja oikeusvaltion vahvistamiseen".

Tämän näytelmän oikeudellisen ongelman lausui eilen tutkija Markku Ylisipilä, jonka mukaan "Perustuslakimme 10 § toteaa, että ´jokaisen yksityiselämä, kunnia ja kotirauha on turvattu´ ja että ´kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton´. Minusta on kestämätöntä, että tiedotusväline asettaa oman journalistisen harkintansa näiden perustuslain periaatteiden yläpuolelle." 

Jos HS:n nyt jatkamaa linjaa jatketaan, on edessä kalteva pinta, jolla - edelleen Jokisipilän mukaan "kenen tahansa sellaisen henkilön, joka joskus nousee riittävän merkittävään asemaan, on syytä varautua omien luottamuksellisten yksityisviestiensä julkaisuun. Tämä koskee myös vanhoja, vuosikausia ennen tuohon asemaan nousemista lähettyjä viestejä."

Itse kukin voi pohtia, lisääkö vai vähentääkö tällainen kalteva pinta ihmisten halua hakeutua poliittisiin tai muihin yhteiskunnallisesti merkittäviin asemiin. Ja olisivatko sellaiset ihmiset, jotka olisivat valmiit tekemään näin, juuri sellaisia, joiden haluamme päättävän yhteisistä asioistamme?

Omalta osaltani muistutan vielä siitä, että nyt nähdyltä kesänäytelmältä olisi todennäköisesti vältytty, mikäli Keskusta ei olisi vaalien jälkeen jälleen kerran pettänyt suomalaisia ilmoittaessaan jo ennen hallitusneuvotteluita jäävänsä oppositioon. Näin siksi, että mikäli puolue olisi ottanut toisen kannan, ei oppositiolla tai suomalaisen lehdistön vihervasemmistolaisella enemmistöllä olisi ollut toivoakaan hallituksen kaatamisesta nyt nähdyllä tavalla. Eikä nyt nähtyä arvotonta näytelmää olisi siitä syystä edes nähty. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miten vanhat tekstiviestit vaikuttavat Rydmanin, hallituksen ja Helsingin sanomien tulevaisuuteen?
Perussuomalaiset eivät voi luottaa RKP:n lojaaliuteen hallituksessa
Kepun petokselle on tulossa kova hinta

Helsingin sanomat Riikka Purran kimpussa

Helsingin sanomat jatkoi hallituksen ministereiden kaatamisyrityksiä palaamalla vuoteen 2008, jolloin nimimerkki "riikka" kirjoitti lehden mukaan, että "terveisiä Barcelonasta. Täällä ei näy ’hälyyttävä maahanmuutto-ongelma’. Neekerit myyvät piraatti-Vuittoneita Las Ramblasilla, huivit ovat piilossa ja kukin kastissaan. Täytyy olla kusetusta, sekin sitten."

Lehti teki sen johtopäätelmän, että nimimerkki "riikka" on nykyinen valtionvarainministerimme, koska tämä on ollut samaan aikaan Barcelonassa ja "on epätodennäköistä, että samana päivänä Barcelonassa olisi ollut kaksi eri suomenkielistä Riikkaa, joiden mieliä kutkuttivat monikulttuurisuusasiat". 

Lisäksi HS:n jutussa mainittiin useita nimimerkki "riikan" Scriptaan kirjoittamia kommentteja, joissa on käytetty varsin värikästä kieltä, mikä kieltämättä kuulostaa kovin sivistymättömältä. Lehden toimittaja oli myös yhteydessä Riikka Purraan (ps), mutta tämä ei ottanut kantaa siihen, onko nimimerkki "riikka" hänen vai jonkun muun käyttämä. 

Lopuksi HS lainasi Purran blogitekstiä, jossa tämä on todennut, että "minulle ei tulisi mieleenikään alkaa irtisanoutua tai pahoitella tekemisiäni ja sanomisiani vuosien ja vuosikymmenten takaa. Miksi ihmeessä niin pitäisi tehdä? En varmasti ole samaa mieltä läheskään kaikista asioista. Monista olen, mutta en aio lähteä median ja vasemmiston kanssa peliin, että mistä olen ja mistä en. Tai olenko kirjoittanut tuon ja tuon vai en ole. Siitä kun ei tulisi loppua. Ei minkäänlaista loppua. Muistikin tulisi jo vastaan. Antaa kiinnostuneiden siis kaivaa."

Mielenkiintoista kyllä, HS ei kopioinut koko tekstinpätkää, vaan jätti sanomatta kohdan, jossa valtionvarainministeri kertoi, että "en varmasti ole samaa mieltä läheskään kaikista asioista". Eikä tietenkään olekaan, sillä onhan hänen Barcelonan matkastaan kulunut jo 15 vuotta eli mikäli hän olisi nimimerkki "riikka", olisi hän tuolloin ollut vähän yli kolmekymppinen. 

Purra totesi yleisellä tasolla, olleensa "joskus hyvin turhautunut ja toivoton tietyistä Suomessa nähtävistä maahanmuuton lieveilmiöistä, esimerkiksi naisiin kohdistuvasta häirinnästä ja seksuaalirikoksista ja islamin epätasa-arvoisista käytännöistä" ja kirjoittaneensa joskus takavuosina "vihaisesti ja typerästi" sekä tavoilla, joita ei nykyään hyväksyisi. Lisäksi hän totesi erikseen, ettei hyväksy, eikä ole koskaan hyväksynyt minkäänlaista väkivaltaa.

Valtiovarainministerin näkemykset ovat tietenkin itsestään selviä, mutta jätän arvoisan lukijani harkittavaksi, voidaanko HS:n toimituksen ulostulosta vetää se johtopäätös, että siellä hyväksytään valtiovarainministerin mainitsemat lieveilmiöt maahanmuuttajien naisiin kohdistuvista häirinnästä, seksuaalirikoksista ja islamin käytännöistä?  

* * *

HS:n jutussa oleellista on, että lehti näki valtavasti vaivaa löytääkseen erilaisia puolentoista vuosikymmenen takaa löytyviä - mahdollisesti Purran kirjoittamia - tekstejä, joita se pitää rasistisina ja sopimattomina. Tällaiselle epätavalliselle toiminnalle on helppo löytää syy: se ei ole juuri nyt ja tässä tärkeän tiedon välittäminen lehden lukijakunnalle, vaan paineen luominen Petteri Orpon (kok) hallituksen kaatamiseksi.

Tämän havaitsi myös eurokansanedustaja Ville Niinistö (vihr), joka julisti sosiaalisessa mediassa, että "Nimim. ´riikan´ ajattelu ei ole soveliasta Suomen valtiovarainministeriltä. Epäilyksen varjo syvä, etenkin kun ei ole siitä selvästi irtisanoutunut tai sitä pahoitellut."

Epäilemättä myös Niinistön tavoitteena on Orpon hallituksen kaataminen. Eli käytännössä paineen luominen Anna-Maja Henrikssonille (rkp), jotta tämä ohjaisi puolueensa nakertamaan jälleen hallitusyhteistyötä samaan tapaan kuin Vilhelm Junnilan (ps) tapauksessa.

Nähtäväksi jää, onnistuvatko HS ja muu vihervasemmisto aikeissaan. Jos niin käy, se on onneton uutinen Sanna Marinin (sd) hallituksen jälkeiselle Suomelle, jonka julkinen talous horjuu kuilun partaalla. Ja jonka naiset ja nuoriso kärsivät aiemmin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena syntyneestä uudenlaisesta väkivallasta.

Taloudelliseen kuiluun putoamisen vaara sekä aiemmin harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seuraukset ymmärrettiin myös viime vaaleissa äänestäneiden parissa, kuten Marinin hallitukseen osallistuneiden puolueiden peräti 17 kansanedustajapaikan menetys osoitti. Siksi maahan tarvittiin hallitus uudelta pohjalta ja sille uskottava ohjelma julkisen talouden korjaamiseksi. 

Näin on nyt tehty, joten myös HS:n toimituksessa olisi syytä lopettaa hallituksen kaatamisyritykset ja niiden sijaan ryhtyä tukemaan hallituksen ponnisteluja Suomen talouden ja sisäisen turvallisuuden kohentamiseksi. Tämän soisi tulevan ymmärretyksi myös nykyisen hallituksen ainoassa Marinin kabinettiin kuuluneessa puolueessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS ja demokratia
Uusi päätoimittaja Erja Yläjärvi lupasi ison muutoksen HS:n journalismiin
Rydmanin olisi tehtävä tutkintapyyntö HS:n ja Ilkka-Pohjalaisen päätoimittajista

Perussuomalaiset eivät voi luottaa RKP:n lojaaliuteen hallituksessa

Eilisessä äänestyksessä ministeri Vilhelm Junnilan (ps) luottamuksesta tämä sai eduskunnan enemmistön taakseen. Mielenkiintoista kuitenkin oli, että RKP käytännössä vastusti hänen jatkoansa ministerinä antamalla kolme tyhjää ja seisemän ministerin luottamusta vastustavaa ääntä. 

Tämä tarjoaa tietenkin mahdollisimman huonon lähtökohdan Petteri Orpon (kok) johtamalle hallitukselle. Ja siksi RKP pelasi tässä suoraan tämän makaaberin äänestyksen järjestäneen vihervasemmiston sekä sitä tukeneen Keskustan pussiin. 

Tapausta on luonnollisesti käsitelty lehdistössämme paljonkin, mutta yhtä näkökulmaa en ole kuitenkaan huomannut medioissamme. Nimittäin sitä, millä tavalla RKP:n toiminta vaikuttaa hallitusohjelman toteuttamiseen. 

Etenkin nyt, kun puheenjohtaja (ruots) Anna-Maja Henriksson vakuutti vielä äänestyksen jälkeenkin, että "Rkp olisi äänestänyt samoin, vaikka koko oppositio olisi ollut paikalla". Toisin sanoen hänen puolueensa olisi ollut valmis kaatamaan hallituksen jo ennen hallitustyön aloittamista tapahtuneisiin asioihin. 

Käytännössähän tämä tarkoittaa, ettei Perussuomalaiset voi jatkossa luottaa RKP:n lojaaliuteen hallitusohjelman toteuttamisessa. Ja siksi puolueen on huolehdittava siitä, että hallitusohjelmassa olevat perussuomalaisten äänestäjien kannalta tärkeät asiat on toteutettava etupainotteisesti. Muuten vaarana on Sipilän hallituksesta tutun kuvion uusiutuminen, eli hallituksen hajottaminen ennen kuin se ehti toteuttamaan Perussuomalaisille tärkeitä hallitusohjelman kirjauksia. 

Käytännössä tämä kaikki tarkoittaa tietenkin sitä, että hallituksen sisäinen yhteistyö on eilisen päivän jälkeen vieläkin vaikeampaa kuin miltä se on aiemmin näyttänyt. Eikä tämä lupaa hyvää Suomen ja suomalaisten tulevaisuudelle tilanteessa, jossa maan talous on ajettu pahasti karille edellisen hallituksen aikana. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokeltamallako Suomen asiat kuntoon?
Aivan väärät naiset?
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta

Ismaelin ensimmäinen kiinnijääminen rikoksesta ei ollut sattuma

Minulla on vakavaa sanottavaa kaikille tyttärien vanhemmille: kertokaa heille ajoissa ja mahdollisimman selvin sanoin sekä moneen kertaan, ettei kaksilahkeisten kotiin kannata lähteä sosiaalisessa mediassa käytyjen jutusteluiden tai muuten vain lyhyen tuttavuuden perusteella, vaikka kuinka pyydettäisiin ja mitä luvattaisiin. Etenekään ei kannata lähteä sellaisten matkaan, jotka ovat peräisin kulttuureista, joissa naiset ovat alistetussa asemassa.

Tämä asia tuli mieleeni lukiessani Iltalehden juttua juuri näin toimineen teinitytön raiskanneen henkilön oikeustapauksesta. Siinä Pohjois-Karjalan käräjäoikeus ja Itä-Suomen hovioikeus katsoivat teinitytön väkisinmakuun vain ehdollisen tuomion arvoiseksi, koska teon tehnyt maahanmuuttajamies ei sitä ennen ollut jäänyt kiinni rikoksista. Lisäksi hänelle määrättiin maksettavaksi tytölle 5 000 euron korvaus tämän hyväksikäytöstä.

Nähtäväksi jää, kuinka ehdollisella teostaan päässyt Ismael menestyy elämässään jatkossa. Joutuuko hän myös tulevaisuudessa poliisin kanssa tekemisiin vai onnistuuko jatkossa välttämään kiinnijäämisen.

Riippumatta siitä, on selvää, ettei tämäkään raiskaaja ollut sen arvoinen, että kenenkään elämä olisi saanut mennä raiteiltaan hänen takiaan. Mutta koska niin on tapahtunut, toivon teinitytölle ja hänen läheisilleen menestyksellistä toipumista tapahtuneesta - ja rukoilen, ettei tekijä olisi pilannut heidän elämäänsä.

* * *

Säätytalon hallitusneuvottelijoille ja erityisesti Anna-Maja Henrikssonille (rkp) toivon selvää järkeä ymmärtää, että edellä käsittelemäni kaltaiset tapaukset eivät synny sattumalta, vaan maassa harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Ja siksi tulevan hallitusohjelman linjaukset on syytä tehdä ihmisoikeuksia kunnioittaen siten, että nyt nähdyn kaltaisten tapahtumien riski olisi maassamme mahdollisimman alhainen.

Ellei edellinen virkkeeni aukea arvoisille hallitusneuvottelijoillemme, on heidän syytä lukea tämä lyhyt teksti. Erityisesti suosittelen sitä Anna-Maja Henrikssonille ja Eva Biaudet´lle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitusneuvotteluissa on torjuttava RKP:n pyrkimykset heikentää naisten ja lasten turvallisuutta
Petteri Orpon johtaman porvarihallituksen syntyminen varmistui
Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus

Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus

Hallitusneuvotteluissa on ollut kova vääntö maahanmuutto- ja ilmastoasioista. Ensin mainitun osalta kyse on ollut erityisesti työperäisten maahanmuuttajien tulorajoista. Nyt vääntö tästä asiasta on kuitenkin ohi, sillä neuvottelupöydässä on saavutettu ratkaisu (huhujen mukaan tällainen). 

Se ei kuitenkaan tarkoita, että hallitus olisi valmis, sillä RKP:n puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson on alistanut neuvottelutuloksen eduskuntaryhmänsä käsittelyyn. Ja siksi joudumme tänään odottamaan vastausta siihen, hyväksyykö se saavutetun neuvottelutuloksen - ja muut sovitut asiat - jotta neuvottelut voivat jatkua vähäisemmistä asioista nykyisellä neljän puolueen kokoonpanolla.  

Sitä odotellessa palautan arvoisan lukijani mieleen, kuinka suuri osa suomalaisista on nettoveronmaksajia. Se on vain noin 20 prosenttia kun taas 80 prosenttia saa enemmän tulonsiirtoja kuin maksaa veroja. Toisin sanoen suurin osa suomalaisista elelee viime kädessä parempituloisten elättinä.

Tämä tosiasia ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö suomalaiset tekisi yhteiskunnan kannalta arvokasta työtä tai etteikö Suomeen kannattaisi palkata ulkomaalaisia työntekijöitä pyörittämään taloutta huomattavasti pienemmällä palkalla kuin vaaditaan 20 suurituloisimman prosentin kerhoon pääsemiseen. Syntyyhän työntekijän työstä joka tapauksessa tulosta, josta vain osa maksetaan työntekijälle palkkana lopun jäädessä vaurastuttamaan työnantajaa. Ja molemmat joutuvat pulittamaan osuutensa veroina julkisen sektorin ahnaaseen kitaan poliittisten päätöksentekijöiden jaettavaksi.

Siten on ihan mahdollista, että vaikka työntekijä onkin omassa taloudessaan tukien saaja, voi hänen työpanoksensa hyöty kuitenkin ylittää hänen saamansa tukien määrän. Ja näin ollen hänen nettovaikutuksensa suomalaiseen talouteen saattaa hyvinkin olla positiivinen.

Ja juuri tästä on ollut kyse perussuomalaisten ja ruotsalaisten neuvotteluissa: mikä palkkatulo olisi sellainen, että sen tekijän nettovaikutus suomalaiseen talouteen olisi positiivinen. Laskelma ei ole yksinkertainen eikä luullakseni edes yksiselitteinen, joten tulkinnoille on paljon tilaa. Ja sitä vapautta ovat käyttäneet niin perusuomalaiset kuin ruotsalaisetkin tukemaan omia näkemyksiään.  

Nähtäväksi siis jää, mitä RKP:n eduskuntaryhmä päättää. Ja ellei päätös ole myönteinen, marssiiko Perussuomalaiset ulos hallitusneuvotteluista kuten puheenjohtaja Riikka Purra on uhannut. Tiedossa on siten poikkeuksellisen jännittävä poliittinen päivä.

JK kello 21:50: Näyttää siltä, että saamme neljän puolueen porvarihallituksen. Toivottavasti kansa muistaa vielä vajaan neljän vuoden kuluttua, että tulevina vuosina omalle kohdalle osuvat edunleikkaukset johtuvat siitä, että maan talous on edellisen hallituksen aikana ajettu tuhon partaalle. Eikä palauta seuraavissa vaaleissa kansantalouden tuhoamista ajavia ja sisäisen turvallisuuden kanssa venäläistä rulettia pelaavia puolueita valtaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien työllisyys lähestyy Suomessa syntyneiden työllisyysastetta
Porvarihallitusta pukkaa
Hallitusohjelmaan on kirjattava vastuullinen EU:n ulkopuolisen työvoiman ohjelma

Ex-mallioppilas on pelastettava nyt!

Arvoisa lukijani muistaa varmaankin puheet Suomesta EU:n mallioppilaana, joka hoitaa omat asiansa ja pyrkii sitä kautta EU:n päätöksenteon ytimeen. Niin muistan minäkin täältä norsunluutornistani. 

Ja siksi oli ikävä lukea, että Suomi on muuttunut EU:n syvimmän paarialuokan valtioksi. Se on nimittäin viime vuonna ainoa ylivelkaantunut EU-maa, joka ei ole pystynyt kääntämään velkasuhdettaan laskuun. Edes Ranska, Kreikka tai Italia eivät olleet yhtä surkeita taloudenhoidossaan, vaikka niillä onkin vielä toistaiseksi Suomea enemmän velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseensa.

Tämä kaikki johtuu tietenkin Sanna Marinin (sd) johtaman hallituksen talouspoliittisesta kyvyttömyydestä. Sehän jakeli rahaa avokätisesti jokaiselle, joka sitä kehtasi pyytää - ensin koronapandemian ja sitten Venäjän Ukraina-operaation tarjoaman savuverhon suojassa ja lopulta, eli kuluvana vuonna, röyhkeästi ilman mitään tekosyytä. 

Tästä syystä olisi tärkeää, että Suomeen saataisiin talouden tervehdyttämiseen vakavasti suhtautuva uusi hallitus. Ja että Suomen kansa ymmärtäisi, etteivät julkiset palvelun voi säilyä nykyisellä tasolla ilman työn tuottavuuden oleellista kasvua. Eli ainakin ensi vaiheessa niitä pitää purkaa tavalla tai toisella. 

Nähtäväksi siis jää, onnistuvatko Perussuomalaiset ja RKP sopimaan yhteisen linjan nyt käynnissä olevissa neuvotteluissa maahanmuutosta ja ilmastopolitiikasta. Maahanmuuton osalta oleellisinta on minimoida sellaisten tulijoiden määrä, jotka todennäköisimmin jäävät sosiaaliturvan varaan ja ilmastopolitiikkatoimien on keskityttävä pikemminkin yrityselämämme muutoksen tukemiseen kuin teollisuuden alasajoon. 

Och samma på svenska: När det gäller invandringen är det viktigaste att minimera antalet personer som sannolikt kommer att vara beroende av socialbidrag, och klimatpolitiken bör fokusera mer på att stödja vår företagsverksamhets omställning än nedläggningen av industrin.

Tätä ei luulisi olevan vaikea ymmärtää myöskään Säätytalolla eikä Anna-Maja Henrikssonin (rkp) tai Riikka Purran (ps) poliittisissa esikunnissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa
Petteri Orpo opasti Anna Maja Henrikssonia
Kepun petokselle on tulossa kova hinta

Petteri Orpo opasti Anna Maja Henrikssonia

Kuten arvoisa lukijani tietää, on porvarihallituksen syntyminen kiinni siitä, saadaanko perussuomalaisten ja RKP:läisten maahanmuuttopoliittiset linjaukset sovitettua yhteen. Perussuomalaisten osalta kysymys on etukäteen ilmoitetusta kynnyskysymyksestä, joten ilman siihen tulevia merkittäviä muutoksia nyt neuvottelussa olevalta pohjalta ei hallitusta synny. 

Myös pääministerikokelas Petteri Orpo (kok) tietää tämän. Ja ilmeisesti siitä syystä hän lähetti eilen RKP:n hallitusneuvottelijoille viestin. Sen mukaan vaalituloksen on näyttävä maahanmuuttoa koskevassa linjassa jollain tavalla - ja "se varmasti tuo oman lähtökohdan neuvottelulle".

Samalla Orpo nähdäkseni vihjaisi Anna-Maja Henrikssonille (rkp), ettei reilun neljän prosentin kannatuksella voi kiristää määräänsä enempää etuja hallitusohjelmaan, vaikka olisikin vaa´ankieliasemassa, kuten RKP näyttäisi olevan. Toivoa sopii, että viesti meni perille. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kepun petokselle on tulossa kova hinta
Tähtääkö Eva Biaudet hallitusneuvotteluiden kaatamiseen?
Perussuomalaisten ja Kokoomuksen traumat

Tähtääkö Eva Biaudet hallitusneuvotteluiden kaatamiseen?

Eilen nähtiin hallitusneuvotteluissa omituinen näytelmä. Maahanmuuttotyöryhmässä RKP:n edustajana oleva Eva Biaudet marssi nimittäin Ilta-Sanomien mukaan ulos aamupäivän aikana. Lehti myös arveli, että puolue vaihtaa hänen tilalleen toisen ihmisen. 

MTV3 kuitenkin kertoi kuitenkin myöhemmin samana päivänä, että Petteri Orpo (kok) olisi kiistänyt Biaudet´n marssineen ulos. Anna-Maja Henriksson (RKP) oli puolestaan kertonut, että "Eva toki kävi ulkona työryhmästä päivällä, mutta hän meni sinne takaisin" ja mainitsi Biauden ulospistäytymisen syyksi sen, ettei tämä kokenut saavansa ääntään kuuluviin ja poistui tämän takia hetkeksi.

Henriksson mainitsi myös, että Biaudet jatkaa maahanmuuttotyöryhmässä RKP:n edustajana. Tämä on sikäli harmi, ettei tällä liene kykyä hallitusneuvotteluiden vaatimiin kompromisseihin maahanmuuttoasioissa. Tähän viittasi myös IS:n illansuussa välittämä Biaudet´n lausunto, jonka mukaan "meillä on hyvin erilainen näkemys kriminaalipolitiikassa ja ulkomaalaispolitiikassa, sekä perus- ja ihmisoikeuksista". 

Pahimmassa tapauksessa voi jopa käydä niin, että Biaudet onnistuu kaatamaan koko hallitusneuvottelut maahanmuuttokysymykseen, sillä Riikka Purra (ps) on tehnyt jo etukäteen selväksi, että "ainoa kynnyskysymys on, että perussuomalaiset ei voi osallistua hallitukseen, joka ei selvästi rajoita Suomeen saapuvaa haitallista maahanmuuttoa".

Jos sitten käy niin, että Biaudet ja RKP kieltäytyvät maahanmuuttopolitiikan kiristämisestä ja hallitusneuvottelut päättyvät siihen, ollaan uudessa tilanteessa. Silloin jää jäljelle ainakin seuraavat kolme vaihtoehtoa: 1. sinipuna, 2. kolmen suuren hallitus ja 3. Keskusta kääntää sittenkin takkinsa ja korvaa RKP:n Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Kristillisdemokraattien neuvotteluissa. 

Sanomattakin lienee selvää, että itse toivoisin tuossa tilanteessa vaihtoehdon 3 toteutumista. Tämä siitä huolimatta, että uskon sen olevan ratkaisu, joka kääntäisi Keskustan kannatuksen nousuun. 

Lopuksi - jotta totuus ei unohtuisi - hallitusneuvottelijoiden on syytä huomata Helsingin sanomien tämän aamun kirjoitus, jonka mukaan tämän vuoden helmikuussa 27 EU-maan sekä Norjan ja Sveitsin yhteensä saamien turvapaikkahakemusten määrä oli noin 80 000, eli kolmannes enemmän kuin viime vuoden helmikuussa. Siten humanitaarisen maahanmuuttopolitiikan kiristyksillä alkaa olla jo kiire - kuten asiaan jo tarttuneen Saksan esimerkki osoittaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Twitteriläistä viisautta
Eva Biaudet ja oululaiset lapsenraiskaajat
Ilta-Sanomia lukiessani juolahti mieleen, että...

Porvarihallitusta pukkaa

Eilisen päivänä jälkeen näyttää siltä, että Suomeen saadaan tuleviksi vuosiksi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten varaan rakennettu porvarihallitus. Toki se vaatii vielä monista asioista sopimista - sellainen on erityisesti maahanmuuttopolitiikka - mutta isänmaan etu vaatii nyt joustavuutta kaikilta vastuullisilta osapuolilta. 

Helsingin sanomat yritti vielä aamun pääkirjoituksessaan lyödä kiilaa tulevien hallituspuolueiden väliin ja ajaa demareita vallan kahvaan arvelemalla, että Kokoomusta arveluttaisi soinilaisten perussuomalaisten eli Sinisen tulevaisuuden fiaskoksi muuttunut hallituskausi. Ikään kuin pääkirjoitustoimittaja ei tietäisi nykyisen Perussuomalaisten olevan aivan eri puolue - vaatihan sen ydin jo vuonna 2017 hallitusohjelman noudattamista, mikä ei silloiselle pääministerille kuitenkaan kelvannut. 

Maahanmuuttopolitiikankin osalta erot puolueiden välillä ovat lopulta pieniä. Tämän osoitti Antti Häkkäsen (kok) eilinen kannanotto, jossa hän totesi, että "Kokoomuskin on esittänyt matkan varrella tiettyjä maahanmuuton kontrollitoimenpiteitä ihan järkevistäkin syistä. Ne voivat olla harkinnassa. Mitä ne tosiasiassa voivat olla, on sitten neuvottelukysymys".

Jotain viitettä Kokoomuksen neuvotteluhalukkuudesta antoi myös se, että Häkkänen korosti Suomen tarvitsevan ihmisiä, jotka tulevat tekemään töitä reiluilla pelisäännöillä, noudattavat lakeja ja käyttäytyvät kunnolla. Tässä ei liene suurempaa eroa perussuomalaisten linjaan, vaikka heidän listallaan onkin ensisijaisena toiveena saada työperäisiä maahanmuuttajia EU:n sisältä - se ei kuitenkaan liene realismia niin kauan, kuin meillä verotetaan kaikki tavalliset palkansaajat köyhiksi. 

Huolimatta nähtävästi varsin pitkälle edenneestä yksimielisyydestä Kokoomuksen ja Perussuomalaisten välillä, tarvitaan porvarihallituksen syntymiseen vielä Kristillisdemokraatit - jotka kyllä ottavat vastaan tarjotut ministerinpaikat - ja RKP.  Nähtäväksi jää, minkä hinnan Anna-Maja Henriksson (ruots) kumppaneineen vielä vaatii - mutta on hyvä huomata, että heille tärkein eli ruotsinkielen asema on jo turvattu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolmen suuren hallitus?
Kommentteja Petteri Orpon listaan
Välimeren tilanne edellyttää kansan tahdon noudattamista

Vaalitulos ja sen seuraukset

Suomen eduskuntavaalit 2023 on käyty ja niiden tulokset ovat vain vahvistamista vailla. Lopputuloksen mukaan puolueet saivat seuraavat kannatukset ja sen mukaiset paikkamäärät eduskuntaan.

Ensimmäinen huomio on se, että Sanna Marinin (sd) hallitukseen osallistuneiden puolueiden kannatus putosi 3,4 prosenttiyksiköllä, mutta sillä lailla varsin erikoisesti, että päähallituspuolue SDP onnistui jopa kasvattamaan kannatustaan ja paikkamääräänsä. Tämä johtui luonnollisesti siitä, että puheenjohtaja Sanna Marin (sd) teki vaaleista pääministerikilpailun ja onnistui sitä kautta imemään kumppaneiltansa suuren osan niiden kannatuksesta ja erityisesti eduskuntapaikoista. Nähtäväksi jää, miten tämä vaikuttaa vihervasemmiston sisäisiin suhteisiin jatkossa.

  

Kannatusmenetyksensä ja Marinin taktikoinnin seurauksena poliittinen vihervasemmisto hävisi kokonaisuutena peräti yhdeksän kansanedustajan paikkaa. Sen seurauksena vihervasemmistolla on hallussaan vain - juuri ja juuri - kolmannes eduskunnasta. Sen sijaan johtavat oppositiopuolueet Kokoomus ja Perussuomalaiset saivat yhteensä peräti 94 paikkaa. 

Toisin sanoen taloudellisesti vastuulliset oikeistopuolueet olivat vaalien suurimpia voittajia. Ja siitä syystä on nähtävä, että kansalta tuli poliittisille päättäjille selvä viesti maan talouden panemiseksi kuntoon.

Tulosten mukaan onkin sekä matemaattisesti että moraalisesti selvää, että maahan tulisi pystyttää kansan ilmaiseman tahdon mukaisesti niin sanottu porvarihallitus, jossa pääministerin paikka on Kokoomuksella ja valtiovarainministerinä istuu perussuomalainen. 

 

Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä tulokset mahdollistavat myös sinipunan eli Kokoomuksen ja SDP:n varaan rakentuvan hallituksen. Vaikka se ei vastaakaan kansan tahtoa, saatetaan siihen päätyä siksi, että Keskustassa on ilmaissut vahvan halunsa siirtyä oppositioon keräämään uutta kannatusta ja RKP on puolestaan kertonut, ettei se ryhdy hallitusyhteistyöhön Perussuomalaisten kanssa. 

Sinipunavaihtoehto voisi rakentua Kokoomuksen ja SDP:n akselin varaan - jos vain ohjelmasta päästäisiin sopimukseen - mutta se vaatisi tuekseen muita puolueita, koska tämän vaihtoehdon pääpuolueet saivat eduskuntaan yhteensä 91 paikkaa. 

Tukipuolueilta tarvittaisiin siten enemmistön saamiseksi ainakin kymmenen eduskuntapaikkaa, joten RKP riittäisi vain juuri ja juuri siihen. Vahvempi pohja saataisiin ottamalla mukaan Vihreät, joilla saattaisi olla siihen halua, jotta se pystyisi ajamaan omia ympäristö- ja maahanmuuttopoliittisia tavoitteitaan.  

Tulevan pääministeri Petteri Orpon kannalta tällaisessa koalitiossa olisi kuitenkin sellainen ongelma, että mainittujen puolueiden kanssa olisi vaikea tehdä kovin vahvaa talousremonttia sisältävää hallitusohjelmaa. Enkä oikein jaksa uskoa siihenkään, että vaikka hallitukselle saataisiin Orpoa tyydyttävä ohjelma, toimisivat hallituskumppanit kovin innokkaasti sen toteuttamiseksi. 

Lisäksi on selvää, ettei sinipunainen vaihtoehto vastaisi kansan vaaleissa selkeästi ilmaisemaa tahtoa vihervasemmistolaisen politiikan hylkäämisestä. Ja siksi se olisi vaaleissa poikkeuksellisen selkeästi mielipiteensä ilmaisseen vaalikarjan pettämistä.  

Niinpä joudumme palaamaan oikeistohallitusvaihtoehtoon. Se vastaisi kansan tahtoa vahvasti rakentuessaan kahden vaalien suurimman voittajan varaan, mutta myös siihen tarvittaisiin tukipuolueilta seitsemän lisäpaikkaa eduskunnassa, jotta hallituksen tukena olisi edes 101 paikka. 

Koska Kristillisdemokraateilla ja Liike Nytillä on vain kuusi kansanedustajaa, ei niistä olisi apua. Siten mukaan tarvittaisiin joko RKP tai Keskusta. Niistä ensimmäinen on yleensä ollut aina valmis hallitukseen, mutta puheenjohtaja Anna-Maja Henriksson vierasti Perussuomalaisia vielä eilen illallakin. Ja jälkimmäinen on ilmaissut haluttomuuttaan hallitukseen. 

Luulen kuitenkin, ettei porvariyhteistyö olisi Keskustan - äänestäjien vasemmiston pönkäpuolueena toimimisesta rangaistuksen saaneelle - puoluejohdolle mahdoton neuvoteltava. Hallituspaikkahan tarjoaisi puoluejohdolle mahdollisuuden korjata Marinin hallituksen aikaiset virheensä ja poistaa niistä aiheutuneen poliittisen painolastin - sekä estäisi hallituskumppaniksi tulevan Perussuomalaisten kasvamisen oppositiossa. 

Hallituksessa mukanaolo voisi kuitenkin olla myös Keskustalle painolasti, mutta valitsemalla muutaman ministerinsä oikein, se voisi profiloitua hallituksessa maakuntien puolustajana - ellei suorastaan pelastajana - ja sitä kautta voittaa ne takaisin perussuomalaisilta. Tässä painaa vielä sekin, että joutuessaan oppositioon yhdessä purralaisten kanssa ei saarikkolaisilla olisi minkäänlaista profiloitumisen mahdollisuutta. Ja näin ollen vaarana olisi myös Keskustan lopullinen kuihtuminen sitä kautta. 

Kaiken kaikkiaan hallituspelistä tulee myös tällä kertaa mielenkiintoinen palapeli. Eikä lopputulosta voi tässä vaiheessa ennustaa oikein millään tavalla. 

Toivon kuitenkin, että Petteri Orpo ja muut puolueet päättäisivät lopulta kaikesta huolimatta toteuttaa kansan ilmaiseman tahdon hallitusta koottaessa. Sanoihan jo Johannes Virolainenkin aikanaan, että "kansanvalta on puhunut, pulinat pois" 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen tulevaisuus ratkaistaan historiallisella hetkellä
Vaalit osoittivat miksi Viron talous kohenee, mutta Suomen ei
Kokoomuksen ja Perussuomalaisten on ratkaistava työperäisen maahanmuuton ongelma

Hallitus käyttää hybridisodan uhkaa yksityisen omaisuuden sosialisoinnin perusteena

Perussuomalaiset nostivat hallituksen esityksen valmiuslaista tikun nokkaan. Heidän mukaansa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin tänään eduskuntaan tuoman lain perusteella Suomi ei voi pysäyttää rajoilleen sellaista Venäjän hybridioperaatiota, jossa Suomen rajoille ohjattaisiin joukoittain turvapaikanhakijoita. Sen sijaan laissa on esitetty yksityisen omaisuuden sosialisointia, jotta tällaisen operaation työkalut - siis kehitysmaista rajalle järjestetyt ihmiset - voitaisiin majoittaa maahamme. 

Puolueen puheenjohtaja Riikka Purra kysyi, että "miten hallitus on voinut päätyä siihen, että ensin hoidetaan kuntoon mahdollisuus ottaa haltuun autoja ja kiinteistöjä hybridioperaatiossa tulevien siirtolaisten auttamiseksi eikä sitä, että Suomi voisi ylipäätänsä torjua tätä täysin todennäköistä turvallisuusuhkaa."

Kansanedustaja Mari Rantanen (ps) puolestaan tulkitsi, että "suomalaisten oikeus turvallisuuteen ja omaan omaisuuteensa ovat hallitukselle toissijaisia turvapaikanhakijoiden oikeuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin verrattuna. Kysymys näyttää olevan poliittisesta tahdosta, ideologia menee yli jopa kansallisen turvallisuuden."

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (ruots) vastasi kritiikkiin vakuuttelemalla, että "kansalaiset voivat olla luottavaisia siihen, että hallitus ja Suomen maan johto hoitavat tämänkin tilanteen. Voi kyllä nukkua yönsä turvallisesti".

Ja jatkoi viittaamalla Suomen epäitsenäisen asemaan suhteessa Brysselin hallintoon: "Suomen hallitus on demokraattisen tasavallan hallitus, ja meidän pitää noudattaa myös kansainvälisiä sopimuksia. Sen takia tässä asiassa meidän pitää kuulla myös komission mielipidettä yhteen asiaan. Se on juridisesti vähän monimutkainen, mutta kyllä me tähän varmasti ratkaisu löydetään."

Hän ei kuitenkaan täsmentänyt, mikä oli tämä monimutkainen asia. Eikä myöskään kertonut, miksi valmiusesitys ollaan tuomassa päätettäväksi jo tänään, vaikkei maamme turvallisuuden kannalta mitä ilmeisintä ongelmaa ole siinä ratkaistu. 

Perussuomalaisten lisäksi myös Kokoomuksen Mia Laiho ihmetteli samaa asiaa. Hän tyytyi kuitenkin vain toivomaan, että mahdollisuus turvapaikanhakijoiden pysäyttämiseksi rajalle voitaisiin vielä sisällyttää hallituksen esitykseen. 

Sen sijaan sisäministeri Krista Mikkonen (vihr) on aiemmin sanonut, että (laillinen) rajojen sulkemismahdollisuus olisi olemassa jo nyt. Tämän on kuitenkin rajavartiolaitoksen päällikkö kiistänyt, eli sisäministerimme on joko tietämätön hallinnonalansa lainsäädännöstä tai valehtelee tietoisesti ajaakseen itselleen tärkeitä asioita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö laki ja oikeuslaitos siirtää demokraattisen pääöksenteon saavuttamattomiin?
Lukashenko opettaa länsimaita irakilaisten avulla
Valko-Venäjä käyttää irakilaisia EU:ta vastaan

Pitäisikö laki ja oikeuslaitos siirtää demokraattisen päätöksenteon saavuttamattomiin?

Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja pohdiskeli muutama päivä sitten sitä, että pitäisikö lakiin sisällyttää sellaisia kohtia, joita ei voisi muuttaa lainkaan demokraattisesti. Jo aiemmin asiaa oli pohdiskellut professori Tuomas Ojanen, jonka näkemykset olivat saaneet tukea myös ministeri Anna-Maja Henrikssonilta (ruots). 

Pohdiskelun taustalla on ainakin Unkarin ja Puolan monien EU-poliitikkojen vastenmielisteksi kokemien hallitusten saavuttama kansansuosio, jonka seurauksena Unionille on kasaantunut roppakaupalla yhtenäisyysongelmia. Sekä oikeusoppineiden huoli poliitikkojen halusta puuttua oikeusistuimien toimintaan.

Ajatukseen palasi tänä aamuna historian professori Jukka Korpela, joka totesi ajatuksen demokratian vastaiseksi ja ettei se toteutuneen historian valossa kuulu länsimaiseen maailmaan. Sen sijaan siinä on nähtävissä yhtäläisyyksiä itämaiseen sharian ajatukseen jumalan laista.

Olen Korpelan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kansanvallan sitominen nykyiseen ajatusmaailmaan on ylimielinen ajatus, jonka mukaan juuri nyt olisi sellainen hetki, jolloin meidän tietämyksemme riittää myös tulevaisuuden näkemiseen. 

Lisäksi haluan nostaa jälleen esille toisen nimenomaisesti oikeusoppineisiin liittyvän tosiasian. Lienee nimittäin niin, että myös juristit ovat ihmisiä omine poliittisine mielipiteineen. 

Siksi myös heillä on poliittisia ambitioita, jotka näkyvät oikeuskäytännössä ja käytännössä korruptoivat osittain Montesquieulaisen vallan kolmijako-opin. Ja tämä tapahtuu sitä varmemmin, mitä suurempi autonomia oikeuslaitoksella on. 

Suomessahan ylin tuomiovalta on korkeimman oikeudella, johon kuuluvan presidentin ja oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti. Tämä linkki lieventää jonkin verran riskiä siitä, että oikeusjärjestelmä ajautuisi jonkin poliittisen klikin valtaan - mutta vain siinä tapauksessa, että presidentti on tietoinen tällaisesta riskistä. 

Käsittääkseni juuri korkeimman oikeuden kokoonpanoon puuttuminen Puolassa on ollut eniten muita EU-maita hiertävä seikka. Puolalaisia voidaan tietenkin arvostella, koska he lyhensivät päätöksellään istuvien tuomareiden työssäoloaikaa, mutta nyt käsiteltävän ehdotuksen kannalta huolestuttavampaa on se, että Unkarin tapauksessa monet EU-poliitikot ovat olleet näreissään siitä, kun maan parlamentti normaalin työjärjestyksen mukaan nimitti korkeimman oikeuden johtoon hallitusta miellyttävän tuomarin. 

Jälkimmäisessä tapauksessa on nähtävä kaksi huomionarvoista seikkaa. Ensinnäkin EU-poliitikot puuttuvat siinä jäsenmaan täysin legitiimiin toimeen, jossa istuva hallitus käyttää valtaansa lakien mukaisesti.

Ja toiseksi se saattaa kertoa siitä, että EU:ssa poliitikot - mahdollisesti korkeiden oikeusoppineiden ohjaamana - saattavat haaveilla oikeuslaitoksen ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän täydellisestä erottamisesta. Eivätkä siis ymmärrä sitä, että tämän loogisena seurauksena oikeuslaitos alkaisi täydentää itseään prosessissa, jonka loogisena seurauksena olisi ennemmin tai myöhemmin johonkin poliittiseen aatesuuntaan kallistuvan klikin nouseminen ehdottomaan valtaan oikeuslaitoksessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita
KHO:n presidentti yllytti poliisia laittomuuksiin; entä sitten?

Paluumuuttajia Afganistaniin

Helsingin sanomat julkaisi mielenkiintoista tietoa talebanien suosiosta afgaanien parissa. Aamuisen jutun mukaan "he ovat takuu turvallisuudelle". Siinä oli haastateltu ihmisiä Iranin ja Afganistanin rajamailla. Toki juttuun oli löydetty myös ihmisiä, jotka olivat eri mieltä. Siis sitä mieltä, että länsimaat pettivät heidät. 

Suomessa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (ruots) liittyi niiden joukkoon, jotka panikoivat Afganistanin tilanteesta. Ja vaati siksi Suomea lisäämään maahan otettavien afgaanien määriä pakolaiskiintiötä nostamalla.

Toivottavasti hän kuitenkin lukee Ylellä olleen jutun, jonka mukaan Pakistanista Afganistaniin on lähtemässä ihmisvirta USA:n intervention aikana Iraniin paenneiden talebanien palatessa kotimaahansa. Ilmeisesti kaikkia afgaaneja talebanihallinto ei pelota - vaan jopa miellyttää.

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että epäilemättä myös Suomeen tuli vuoden 2015 maahanryntäyksessä talebanmielisiä turvapaikanhakijoita. Toiveikkaana kyselenkin, että löytyisikö myös meiltä Suomesta paluumuuttajia nyt, kun valta on palannut niille, joille se afgaanien mielestä näköjään kuuluu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erilaisia, mutta samanarvoisia
Suomea auttaneet afgaanit turvaan
Jos kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, niin mitä sitten?

Ihmisten arki kunnissa ja kaupungeissa

Olen koko tämän blogin historian ajan ihmetellyt suomalaisten poliitikkojen välinpitämättömyyttä siitä, kuinka hillitön maahanmuutto on muuttamassa ihmisten asuinoloja kaupungeissa ja kunnissa.  RKP:n puheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, antoi siihen eilen omalta osaltaan vastauksen. 

Tarkoitan sitä, kuinka hän vaati johtavan oppositiopuolueen puheenjohtajalta Jussi Halla-aholta (ps) sitä, että hän "alkaisi keskustella sellaisista kysymyksistä, jotka oikeasti vaikuttavat ihmisten arkeen kunnissa". Ikään kuin perussuomalaisten agendalla olevat elintasopakolaisten maahanmuutto ja julkisen velan ottaminen käytettäväksi maamme rajojen ulkopuolella eivät millään tavalla vaikuttaisi ihmisten arkeen kunnissa tai kaupungeissa.

Henrikssonin kommentti paljasti siten, että syy ensimmäisessä tämän kirjoituksen kappaleessa esittämälleni välinpitämättömyydelle on ainakin oikeusministerin kohdalla täydellinen ymmärtämättömyys eri asioiden välisistä yhteyksistä. Siis siitä, kuinka julkisten varojen käyttö eri tarkoituksiin sulkee niiden käyttöä muista asioista. 

Toisin sanoen verovarojen käyttö humanitaariseen maahanmuuton lukemattomiin kuluihin, italialaispankkien pelastamiseen tai kehitysapuun muokkaa ympäristöämme ja arkielämäämme päivä päivältä yhtä enemmän. Onhan hallituksellakin lopulta - ainakin pitkällä aikavälillä - käytettävissään vain verotuksella ja julkisella liiketoiminnalla saatava tulovirta.

Lisäksi kehitysmaalaisten maahanmuutolla maahamme on kovahintaisia taloudellisia ja elämänlaadullisia seurauksia. Heidän osuutensa sosiaalikuluista on suhteettoman suuri ja veronmaksukykynsä alhaisesta työllistymisasteesta johtuen lähes olematon. Samalla heidän osuutensa vakavasta rikollisuudesta eli maassamme vankilaan tuomituista on kestämättömällä tasolla. 

Eikä tässä kaikki. Maahanmuuttajien aiheuttamat ongelmat näkyvät esimerkiksi COVID-19-tilastoissa, koulujen päivittäisessä työssä ja turvattomuudentunteen lisääntymisessä. 

Tämä kaikki on kuitenkin liian vaikeaa ymmärtää oikeusministerillemme - ainakin päätellen hänen oppositiojohtajalle suuntaamansa kommentin sisällöstä. Siksi on korkea aika huolestua siitä, että onko hän aidosti kykenevä hoitamaan korkeaa virkaansa. 

Vaikka toisaalta ei kai tässä ole mitään uutta. Sanoihan nimittäin jo 1600-luvulla valtakunnankanslerina toiminut Axel Oxenstierna kuuluisat sanansa "An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur" eli "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan". Juuri nyt näyttäisi siltä, että luonnehdinta sopii aivan erinomaisesti kuvaamaan myös maamme oikeusministeriä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Ohisalo tyhmä vai epärehellinen?
Hallitus on ymmärrettävästi välinpitämätön sananvapauden tilasta
Kahdeksasta tuli kolmetoista

Onko Ohisalo tyhmä vai epärehellinen?

Islamistisen terroriaallon ravisteltua Eurooppaa voisi kuvitella, että Suomenkin hallitus ryhtyisi toimenpiteisiin riskin pienentämiseksi täällä Pohjantähden alla. Samaan aikaan COVID-19 pandemia on johtanut valtion ripeään velkaantumiseen, minkä voisi kuvitella johtavan budjetin menoerien rajoittamiseen vain välttämättömimpään.

Näin ei kuitenkaan ole, vaan Sanna Marinin kabinetti on päättänyt nostaa pakolaiskiintiötämme entisestään. Perustelu on suorastaan mykistävä, sillä ministeri Henrikssonin (ruots) mukaan "meillä on Suomessa kaikki mahdollisuudet auttaa turvaa hakevia ihmisiä. On tärkeää, että voimme kantaa osuutemme kansainvälisestä vastuusta ja auttaa hädässä olevia."

Suomen ensi vuoden pakolaiskiintiön koko (1050) asettuu raameihinsa, kun sitä verrataan esimerkiksi Yhdysvaltain vastaavaan (15 000). Väkilukuun suhteutettuna se tarkoittaa sitä, että verrattuna amerikkalaisiin järjestämme jokaista maamme asukasta kohti noin nelinkertaisen määrän elätettäviä kehitysmaalaisia. 

Ei siis ihme, että maan pääoppositiopuolue Perussuomalaiset hiillosti hallitusta eduskunnassa (ja Yle jätti asian kertomatta eilisessä TV:n pääuutisessaan). Kritiikki koski ennen kaikkea hallituksen intoa järjestää laittomasti maassamme oleville pysyvä oleskelulupa. 

Keskustelun aikana ministeri Ohisalo (vihr) osoitti jälleen kerran, ettei häntä ole syytä pitää minään ruudinkeksijänä tai vaihtoehtoisesti hän on varsinainen luikurinlaskija. Hän nimittäin vastusti ajatusta kertomalla, etteivät kaikki maat ota vastaan omia pakolaisiaan, joten heille on siten parasta antaa oleskelulupa, jotta heille syntyisi "jonkinlainen status tässä yhteiskunnassa". 

Tosiasiassahan perussuomalaisten ehdottama laittomasti maassa olevien säilöönoton tarkoituksena on motivoida heidät palaamaan vapaaehtoisesti kotimaihinsa. Eikä sitä tiettävästi estä kansalaisiltaan yksikään maailman valtioista. 

Siten Ohisalon eilen eduskunnassa esittämä väite "tämä asia olisi varmasti helpompi ymmärtää, jos sen haluaisi ymmärtää" sopisi paljon paremmin sanottavaksi hänelle itselleen kuin perussuomalaisille. Mutta sitä ministeriparka ei taida ymmärtää tai sitten hän ei vain ole ymmärtävinään.

Eilen käyty keskustelu jättikin ilmaan kysymyksen siitä, onko ministeri Maria Ohisalo aidosti tyhmä vai "ainoastaan" epärehellinen. Ja joka tapauksessa se vahvisti, että hän on älyllisesti epärehellinen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratian ja sananvapauden puolesta
Halla-aho esitti loogisesti pätevät ja älyllisesti rehelliset perustelut
Maria Ohisalo: miten olisit ennaltaehkäissyt islamistilta tarpeen terroristiseen murhaan?

Hallitus on ymmärrettävästi välinpitämätön sananvapauden tilasta

Ranskalaisopettajan terroristisesta murhasta seurasi odottamattomalla tavalla taistelu sananvapauden puolesta. Näin siksi, että ranskalaiset itse lähtivät puolustamaan länsimaisia arvoja, joihin eittämättä kuuluu oikeus puhua sekä tosiasioista että kritisoida niitä satiirin avulla. 

Ranskalaisten rakkaus sananvapauteen ja uskallus toimia sen mukaan ovat osoittaneet, kuinka vahvaa on sananvapauden vastustus muslimimaissa, sekä valitettavasti myös meillä Suomessa. Ensimmäisen osoittavat ne lukemattomat ranskalaisvastaiset mielenilmaukset, joita on nähty esimerkiksi Bangladeshissa, Iranissa, Pakistanissa, Jordaniassa, Kuwaitissa ja Saudi-Arabiassa. Sekä tietenkin itse Ranskassa.

Suomessa presidentti Sauli Niinistö toki osoitti sisäistäneensä länsimaisen elämäntavan, mutta maan hallitus on ollut kovin näkymätön tässä asiassa. Marinin (sd) , Ohisalon (vihr), Anderssonin (vas), Saarikon (kepu) ja Henrikssonin (ruots) vaiteliaisuus tuskin kertoo siitä, että he kannattaisivat islamilaista terrorismia. Sen sijaan se osoittaa, ettei sananvapauden puolustaminen ole heille kovinkaan tärkeää, vaan pikemminkin jonninjoutava asia, jota ilmankin voisi elää.

Tämä ei tietenkään ole mitenkään yllättävää. Onhan hallitus profiloitunut intersektionaalisen feminismin kannattajana. Siis aatteen, joka kategorisoi ihmiset syntymässä saatujen todellisten tai kuviteltujen ominaisuuksien mukaan. Siis vähän samaan tapaan kuin Keski-Euroopassa oli tapana 80 vuotta sitten. 

Tuollaiseen maailmaan ei sananvapaus kuulunut silloin, eikä se kuulu sinne tänäkään päivänä. Siksi olisi tärkeää, että myös mahdollisimman moni suomalainen toisi tavalla tai toisella esiin tukensa ranskalaisten taistelulle länsimaisten arvojen puolesta. Eli seuraisi tasavallan presidentin esimerkkiä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sananvapaus ja fasistinen ideologia
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset

Kahdeksasta tuli kolmetoista

Yle kertoi, että Suomi päätti päätti tukea Välimeren ihmissalakuljettajia aiemmin päätetyn kahdeksan hengen lisäksi viidellä uudella "merihädästä" pelastetulla. Tällä kertaa Maltalle rantautuneilla.

Jutun mukaan valtioneuvoston tiedotteessa luvattiin, että "jatkossa Suomi pidättäytyy ottamasta vastaan sisäisesti siirrettäviä turvapaikanhakijoita, kunnes EU:ssa on sovittu väliaikaisesta sisäisten siirtojen järjestelystä". Toivoa sopii, että lupaus pitää tällä kertaa sillä vain parin viikon takaisen kahdeksan hengen maahan ottamisen yhteydessä EU-ministeriövaliokunta eli Rinne (sd), Haavisto (vihr), Skinnari (sd), Henriksson (ruots), Kaikkonen (kepu), Lintilä (kepu), Andersson (vas) ja tarvittaessa Ohisalo (vihr) ilmoitti, että päätös ensimmäisestä kahdeksasta hengestä on kertaluonteinen.

Nyt maahamme otettavat viisi lisähenkilöä osoittavat, ettei näin ollut vaan EU-ministeriövaliokunnan ilmoitus tapauksen kertaluonteisuudesta oli pelkkää vaalikarjan harhauttamista. On siis tullut aika todeta tosiasiat Rinteen viherpunamulta-hallituksen ja erityisesti edellä mainittujen ministereiden rehellisyyden asteesta sekä tehdä niistä tarvittavat johtopäätökset.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt tarkkana, sillä ei ole olemassa yleiseurooppalaista tai pohjoismaista maahanmuuttopolitiikkaa
Vihervasemmiston hallitus ryhtyi tukemaan ihmissalakuljettajia
Toive Maria Ohisalolle

Oikeusministeri on oikeassa

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) kannattaa raiskaajille vapaaehtoista kemiallista kastraatiota. Kannatan lämpimästi.

Minusta voisi myös harkita toimenpiteen vapaaehtoisuudesta luopumista rikoksen uusijoille. Näin siksi, että seksuaalirikokseen syyllistynyt uusii rikoksensa erittäin suurella todennäköisyydellä. On myös äärimmäisen epätodennäköistä, että suomalaisessa oikeusjärjestelmässä ketään tuomittaisiin kahta kertaa raiskauksesta ilman syytä. Sitä paitsi kemiallinen kastraatio ei ole lopullista, vaan vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Tästä juolahti mieleeni, että miten varmistetaan raiskaajan pysyminen rangaistuksessaan? Saammeko Suomeen uuden moderinin ammattikunnan: kastrointipillereiden syöttäjän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Etninen tilastointi parantaisi maahanmuuttajien sopeutumista
Miksi työnnämme pään pensaaseen?
Väkivaltarikollisten ja muiden ihmisoikeuksista