maanantai 29. marraskuuta 2021

Pitäisikö laki ja oikeuslaitos siirtää demokraattisen päätöksenteon saavuttamattomiin?

Helsingin sanomien pääkirjoitustoimittaja pohdiskeli muutama päivä sitten sitä, että pitäisikö lakiin sisällyttää sellaisia kohtia, joita ei voisi muuttaa lainkaan demokraattisesti. Jo aiemmin asiaa oli pohdiskellut professori Tuomas Ojanen, jonka näkemykset olivat saaneet tukea myös ministeri Anna-Maja Henrikssonilta (ruots). 

Pohdiskelun taustalla on ainakin Unkarin ja Puolan monien EU-poliitikkojen vastenmielisteksi kokemien hallitusten saavuttama kansansuosio, jonka seurauksena Unionille on kasaantunut roppakaupalla yhtenäisyysongelmia. Sekä oikeusoppineiden huoli poliitikkojen halusta puuttua oikeusistuimien toimintaan.

Ajatukseen palasi tänä aamuna historian professori Jukka Korpela, joka totesi ajatuksen demokratian vastaiseksi ja ettei se toteutuneen historian valossa kuulu länsimaiseen maailmaan. Sen sijaan siinä on nähtävissä yhtäläisyyksiä itämaiseen sharian ajatukseen jumalan laista.

Olen Korpelan kanssa täsmälleen samaa mieltä. Kansanvallan sitominen nykyiseen ajatusmaailmaan on ylimielinen ajatus, jonka mukaan juuri nyt olisi sellainen hetki, jolloin meidän tietämyksemme riittää myös tulevaisuuden näkemiseen. 

Lisäksi haluan nostaa jälleen esille toisen nimenomaisesti oikeusoppineisiin liittyvän tosiasian. Lienee nimittäin niin, että myös juristit ovat ihmisiä omine poliittisine mielipiteineen. 

Siksi myös heillä on poliittisia ambitioita, jotka näkyvät oikeuskäytännössä ja käytännössä korruptoivat osittain Montesquieulaisen vallan kolmijako-opin. Ja tämä tapahtuu sitä varmemmin, mitä suurempi autonomia oikeuslaitoksella on. 

Suomessahan ylin tuomiovalta on korkeimman oikeudella, johon kuuluvan presidentin ja oikeusneuvokset nimittää tasavallan presidentti. Tämä linkki lieventää jonkin verran riskiä siitä, että oikeusjärjestelmä ajautuisi jonkin poliittisen klikin valtaan - mutta vain siinä tapauksessa, että presidentti on tietoinen tällaisesta riskistä. 

Käsittääkseni juuri korkeimman oikeuden kokoonpanoon puuttuminen Puolassa on ollut eniten muita EU-maita hiertävä seikka. Puolalaisia voidaan tietenkin arvostella, koska he lyhensivät päätöksellään istuvien tuomareiden työssäoloaikaa, mutta nyt käsiteltävän ehdotuksen kannalta huolestuttavampaa on se, että Unkarin tapauksessa monet EU-poliitikot ovat olleet näreissään siitä, kun maan parlamentti normaalin työjärjestyksen mukaan nimitti korkeimman oikeuden johtoon hallitusta miellyttävän tuomarin. 

Jälkimmäisessä tapauksessa on nähtävä kaksi huomionarvoista seikkaa. Ensinnäkin EU-poliitikot puuttuvat siinä jäsenmaan täysin legitiimiin toimeen, jossa istuva hallitus käyttää valtaansa lakien mukaisesti.

Ja toiseksi se saattaa kertoa siitä, että EU:ssa poliitikot - mahdollisesti korkeiden oikeusoppineiden ohjaamana - saattavat haaveilla oikeuslaitoksen ja poliittisen päätöksentekojärjestelmän täydellisestä erottamisesta. Eivätkä siis ymmärrä sitä, että tämän loogisena seurauksena oikeuslaitos alkaisi täydentää itseään prosessissa, jonka loogisena seurauksena olisi ennemmin tai myöhemmin johonkin poliittiseen aatesuuntaan kallistuvan klikin nouseminen ehdottomaan valtaan oikeuslaitoksessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Viikonloppu osoitti toimivia demokratioita
KHO:n presidentti yllytti poliisia laittomuuksiin; entä sitten?

7 kommenttia:

  1. Mitä nää vinkuu?? Kun meillä oikeuslaitos on jo demlan miehittämä.
    Huru-ukko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta siitähän juuri on kysymys. Tämä demla-porukka haluaa siirtää vallan itselleen, pois demokraattisesti valitulta eduskunnalta. Käytetyt keinotkin ovat vanhoja perinteisiä. Nostetaan debattia olemattomasta ja kuvitteellisesta ongelmasta. Etsitään joitakin erillisiä yksittäistapauksia, joita sopivasti tunneperäisesti tulkitsemalla voidaan johdatella mielipiteitä juristivaltaa puoltamaan. Harrastetaan rikkiviisasta juridista saivartelua, jonka takaa pienellä raaputuksella löytyy alaston vallanhalu.

      Pohjimmiltaan, jos kansan suuren enemmistön oikeus muuttaa perustuslakia viedään siltä pois, silloin tämä oikeus on varattu pienelle vähemmistölle. Demokratiasta on silloin siirrytty harvainvaltaan. Ja harvainvallalla on historian aikana ollut hyvin vahva taipumus kaventua yksinvallaksi.

      Niinpä tässäkin tapauksessa: Kun katsotaan kuka asiaa ajaa, kannattaa katsoa samalla, kuka asiasta hyötyy.

      Poista
  2. Onko niiden lakien näpräämisen kanssa niin väliä, kun nyt jo poljetaan perustuslaitkin eliitin tarpeiden mukaan suohon? EU-komissaarien sana on nykyisin laki, jonka alle Suomen perustuslaitkin taipuvat.

    VastaaPoista
  3. Ei ole suuri ihme, jos Ojanen ja Henriksson tällaisia älyttömyyksiä pohtivat. Kummankin tulkinnat tuppaavat yleensä olemaan vihervasemmistolaista linjaa tukevia.

    VastaaPoista
  4. Mutta sosiaalinen valtahan on -- ihan olemuksellisellisesti -- maaginen asia, ja on turha kuvitella, että suuri valta ja suuri järki missään kävisivät mitenkään hyvin yhteen.

    Demokratia on hyvä järjestelmä niin kaunan kuin se pystyy pitämään vallan ja vastuun ikään kuin ihmisen tasolla, eikä sen enempää poliittisia kuin juridisiakaan päätöksiä tehdä ihmistä ja elämää suuremman magian vallassa.

    Järjestelmä, josta valta ja vastuu katoavat, on sitten totalitarismi, ja se mitä totalitarismeissa tapahtuu, jää kyllä järjellä selittämättä ihan siitä rippumatta miten ylevöitetysti systeemin romahtamisen jälkeen hirmutekoja tehneet vallanpitäjät "ihmisyyttä vastaan tehdyistä rikoksista" tuomitaan.

    EU on totalitarismiin taantumisen valtakuvio. Se on todellakin molokki ja ilmestyskirjan peto. Aito "edustuksellinen" demokratia voi toimia vain kielellis-kulttuurisissa kansallisvaltioissa. Sitä ei tosiasiassa ole historiassa esiintynyt missään muualla kuin täällä eurooppalaisissa kansallisvaltioissa uuden ajan jälkipuoliskolla.

    Olemme nyt menettämässä sen. Hyvästi hyvä Eurooppa.

    VastaaPoista
  5. Suomessa Korkeimman oikeuden tuomarinimitykset tekee Sauli tai Tarja tai kuka nyt sattuu presidenttinä kulloinkin olemaan. Yksi ihminen kuitenkin.

    Puolassa nimitykset tekee hallitus. Parisenkymmenen ihmisen joukko.
    Unkarissa parlamentti. Kahdensadan ihmisen joukko.

    En ole valtio- tai oikeusoppinut ja niinpä minusta Suomen järjestelmä tuntuukin enemmän oikeusvaltioperiaatteen vastaiselta kuin Unkarin tai Puolan järjestelmät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogikirjoituksessa – Törkeitä kunnialoukkausrikosasioita koskevan oikeudenkäynnin valmisteluistunnon anatomiaa – selvitetyksi tullut osaltaan osoittaa, että Suomessa on tietoisesti irtaannuttu niistä oikeudellisista lähtökohdista, jotka kuuluvat oikeusvaltion yhteiseen arvoperustaan.

      https://tykistomies.blogspot.com/2021/11/11-torkeita-kunnialoukkausrikosasioita.html

      Poista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!