keskiviikko 4. joulukuuta 2019

Poliittiset broilerit A-studiossa

Katselin eilen A-studion keskustelua, jonka aluksi kaksi puhtaaksi viljeltyä ns. poliittista broileria päästeli jargonia toimittajan kysymyksiin siihen malliin, että tämä näytti ajoittain hermostuvan saadessaan kysymyksiinsä tyhjän jauhantaa ja jäädessään kerta toisensa jälkeen vaille todellisia vastauksia. Kyse oli poliittista peliään pelaavista pääministeriehdokas Sanna Marinista (sd) ja hänen ehdokkuutensa mahdollistaneesta Katri Kulmunista (kepu).

Jargonista jäi käteen vain se, että molemmat keskustelijat vakuuttivat tulevan hallituksen pitävän kiinni nykyisestä hallitusohjelmasta. Selväksi tuli myös se, että naisten keskinäisen suhteen laatuun oli molempien vaikea vastata, vaikka pitkän kiemurtelun jälkeen sen väitettiin olevan jopa ystävyyden asteella. Uskoo ken tahtoo.

Keskusteluun osallistuivat myöhemmin oppositiojohtajat Jussi Halla-aho (ps) ja Petteri Orpo (kok). Heidän taktiikkansa televisiota katsovan kansan edessä olivat hyvin erilaiset, mutta toisiaan mainiosti täydentävät.

Halla-aho kertoi - luullakseni aivan oikein - että perimmäinen syy Antti Rinteen (sd) eroon pääministerin paikalta oli erityisesti Keskustan, mutta myös SDP:n kannatuksen katoaminen pääministerin sekoillessa ja valehdellessa. Samalla hän haastoi - luullakseni aivan oikein - Kulmunia siitä, ettei tavallinen Keskustan kannattaja ole hallitusohjelman takana. Tässä yhteydessä Kulmunin hermo petti ja broilerista kuoriutui ärhäkkä vastaanväittäjä.

Orpo puolestaan - luullakseni aivan oikein - kertoi, että hallitusohjelma on katastrofi Suomen julkisen talouden kannalta. Sen perusteella hän tarjosi Kokoomusta mukaan tulevaan hallitukseen, tai ainakin tarjosi puolueensa vaihtoehtobudjettiin kuuluvia ratkaisuja hallituksen hyödynnettäväksi.

A-studion lopussa oli lyhyt asiantuntijoiden arvio keskustelusta. Siinä Yle sortui jälleen politikointiin ruotiessaan molempien hallituspuolueiden ja Kokoomuksen edustajan edesottamuksia, mutta vaietessaan kokonaan Halla-ahon esille tuomista seikoista. Tällainen mediapeli on syrjintää vaikenemalla sen osapuolen näkemyksistä, joista ei pidetä.

Niin tai näin. Suomelle on tulossa on uusi hallitus, jossa muutamista henkilövaihdoksista huolimatta tehdään politiikkaa vanhalla linjalla. Ja Antti Rinteen jatkaessa SDP:n puheenjohtajana tulee hallituksen takapiruna toimimaan edellinen pääministeri - ainakin mikäli hän saa nostetuksi Marinin pääministerin paikalle eli kiitollisuudenvelkaan itseään kohtaan. Tämä ei tule ainakaan helpottamaan ilmiselvästä luottamuspulasta kärsivien päähallituspuolueiden yhteistyötä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antti Rinteen poliittisen uran jälkinäytös
Silmänkääntötemppu
Karkottaako Rinteen sairastelu työväen?

14 kommenttia:

  1. Media tuntuu kovasti ajavan Marinia pääministeriksi. Ensin ajattelin että on hyvä, jos Rinteestä päästään, mutta Marin voi kyllä saada paljon enemmän tuhoa aikaan kyseisessä virassa. Toivottavasti demarit päätyisivät kuitenkin Lindtmaniin, jolla vaikuttaisi olevan edes vähän enemmän maalaisjärkeä, ja vähemmän ideologista kiihkoa. Toisaalta Marin todennäköisesti myös laskisi demareiden kannatusta ennen seuraavia vaaleja, mikä voisi olla hyvä seuraavaa vaalikautta ajatellen.

    VastaaPoista
  2. Kaiken oikeuksistaan ja oikeusturvastaan uhoamisen jälkeen Rinne lähti aivan liian kesysti Salen puheille. Eli kyllä tässä on suurisuuntaisemmat kähminnät pelissä, kuin vain kepuleiden epäluottamus yhteen mieheen. Siinä mielessä Orpon vaatima kaikkien eduskuntaryhmien osallistuminen hallitustunnusteluihin on hyvin perusteltu. Eihän se, että tunnustelun aloittaa suurimman puolueen pj ole kuin maan tapa; sitä ei siis ole kirjattu mihinkään valtiosääntöön tms. Ihan hyvin voisi väittää, että demarien rahkeet hoitaa maan asioita on nyt katsottu. Typeryyttähän se olisi aloittaa samalta pohjalta uudestaan, ihan kuin mitään ei olisi opittu.

    VastaaPoista
  3. Itse en näitä näytelmiä seuratessani oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Kunnon sotamies Svejkin linja taitaa olla ainoa ratkaisu jos halua edes jotenkin säilyttää jonkinlaisen suhteen absoluuttisen absurdeiksi muuttuneisiin asioihin ja asiahallintaan. Eläköön politiikka ja nuoret naiset, jotka eivät kukkoile vaan kissatappelevat! Ja lisää komeita kansainvaeltajanuorukaisia maahan!

    Kun kukaan näistä ei ymmärrä sosiologian alkuasetuksia -- sitä, että on olemassa yhteisövoimia, yhtewisöominaisuuksia ja yhteisöilmiöitä, jotka eivät ole palautettavissa yksilöiden ominaisuuksiin ja pyrkimyksiin -- ja kuitenkin ovat mitä valmiimpia tekemään yhteiskuntaa koskevia päätöksiä, mitä kukaan voi tehdä? Huutaa suureen ääneen? Lisääkö se ymmärrystä?

    Siitä on tulossa nuorten naisten laki, tästä politiikasta. Se tietysti kertoo jotain siitä, ettei politiikassa enää ole kysymymys varsinaisesta vallasta. Rahat ovat paenneet muualle, ja niistä päättävät tyypit jotka eivät tarvitse demokratiaa tai äänestäjien kannatusta. Sitä tarvitsevat enää vain nämä hyvähampaiset imagopoliitikot.

    VastaaPoista
  4. Keskusta veti SDP:n kölin alta. Tämä ei jää kostamatta. Se rapauttaa hallitusyhteistyötä.

    VastaaPoista
  5. Olikohan tuo Kepulta taidokas peliliike? Vaihtaa synnytystalkoo-Antti kiilusilmäiseen viher-stalinistiin...

    VastaaPoista
  6. Kulmunin hermon pettäessä näin ruudussa yläasteikäisen loukatun tytön, joka lankeaa silmät leimuten myötähäpeää herättävään sähisemiseen. Voi Luoja näitä politikonkuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kulmuni ja Keskusta on vielä liemessä, kun ajaa sellaista punavihreää hallitusohjelmaa, jota keskustan äänestäjät eivät kannata. Metsiä ei saa hakata, polttoaineiden hinnat nousevat, turpeen käyttö lopetetaan, lihaa ei saa syödä, maanviljelijöille asetetaan uusia ilmastorasitteita. Mitään tietoa ei ole siitä, miten työllisyyttä nostetaan. Lisää elätettäviä kehitysmaista otetaan. Voi olla, että kannatus tulee vielä laskemaan, vaikka maakunnista olisikin saatu lehmäkauppa tehtyä hallitusneuvotteluissa.

      Poista
  7. Ajatelkaa nyt. Marin, ohisalo, tuppurainen, andersson, haavisto. Huh huh....

    VastaaPoista
  8. "Orpo puolestaan - luullakseni aivan oikein - kertoi, että hallitusohjelma on katastrofi Suomen julkisen talouden kannalta."

    Tässä se pääosin Orpon itsensä aiheuttama katastrofi Suomen julkisen talouden kannalta on:

    "Maahanmuuton hinta 3,2 miljardia euroa",
    https://blogit.iltalehti.fi/pauli-vahtera/2019/03/11/maahanmuuton-hinta-32-miljardia-euroa-ministereiden-laskelmat/

    Tuo summa joudutaan käytännössä rahoittamaan paisuttamalla vastaavasti vuosittain jo nyt yli 100 miljardin euron KOROLLISTA ULKOMAANVELKAAMME - sitä KANSATTOMAN-ISÄNMAATTOMAN Kokomuksen "vastuullista" politiikkaa!
    Brysselin lihapatojen tuoksu on varmasti vastustamaton Orpon nenässä.

    Kalergi-suunnitelma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellä sanomani ei ollut tarkoitettu viherpunikki-hallituksen puolustamiseksi.

      Kalergi-suunnitelma

      Poista
  9. Meneeköse kuitenkin näin: Marin ja Rinne vaihtavat ministeriposteja? Antti jäisi puoluejohtajana hallituksen vahvaksi mieheksi.

    Nyt voidaan keskittyä Haaviston höyhentämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansanedustaja Packalén vaatii ulkoministeriöltä lisätietoa al-Hol -suunnitelmista – ”Ulkoministeri on saattanut puhua muunneltua totuutta”,

      https://www.kansalainen.fi/kansanedustaja-packalen-vaatii-ulkoministeriolta-lisatietoa-al-hol-suunnitelmista-ulkoministeri-on-saattanut-puhua-muunneltua-totuutta/

      Kalergi-suunnitelma

      Poista
  10. Punatuho-hallituksen suunnittelemia sortotoimia:

    Ylewatch: ”ENSIN KIELLETÄÄN KANSALLISSOSIALISTIT, SITTEN MUUT ISÄNMAALLISET

    Demokrattisen kontrollin ulottumattomissa olevat taustavoimat määräävät ilmiselvästi maamme nykyistä poliisijohtoa. Poliisi ei ole enää neutraali valtion instituutio, vaan sen ovat kaappaneet kansalta tietämättä globalistiset ideologiset tahot. Poliisijohtoon onkin viime vuosina nimitetty poliittisin perustein kiipijöitä, joita ei kiinnosta Suomen yhteiskuntarauhan turvaaminen, vaan ainoastaan toimet, jolla suojellaan korruptoitunutta poliittista ”eliittiä”. Selvää on myös se, että poliisijohto ottaa käskyjä EU:n kabineteista, joissa taistellaan kaikin epädemokraattisin voimin jokaista kansallismielisyyden ilmentymää vastaan. Tavoitteena on tuhkahduttaa alkuunsa pieninkin protestimieliala, joka nousee halusta suojella kansallista suvereniteettia.

    Räikein esimerkki poliittisen poliisin eli Polpon harjoittamasta mielivallasta on kieltää itsenäisyyspäiväksi suunniteltu Kohti vapautta -liikeen marssi. Uutisjutussa Helsingin poliisi kieltää Kohti vapautta -uusnatsiliikkeen järjestämän mielenosoituskulkueen itsenäisyyspäivänä myhäillään tyytyväisenä kun ruohonjuuritason protestit voidaan estää kieroilla laintulkinnoilla. On orwelliaisuuden huippu, että perustuslaillinen kokoontumisvapaus kielletään vetoamalla perustuslakiin:

    Helsingin poliisilaitos on päättänyt, että kokoontumista ei voida pitää perustuslain, kokoontumislain, kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön tarkoittamana laillisena ja rauhanomaisena mielenosoituksena, jota oikeusjärjestys suojaa.

    Miten polisii voi etukäteen tietää ja päättää, ettei mielenosoitus olisi rauhanomainen? Kyse ei ole muusta kuin ennakkosensuuriin rinnastettavasta laittomasta päätöksestä. On naurettavaa, että perustuslaillinen kokoontumisvapaus sivuutetaan vain sillä, että viitataan pelkän paperinpalan arvoisiin ”kansainvälisiin sopimuksiin”, joita vielä tulkitaan tulipunaisten ihmisoikeusjuristien linssien läpi.

    Nimellisesti Helsingin poliisin tekemä päätös tehtiin tietenkin aivan viime tingassa, jotta oikeudellisia prosesseja ei ehdittäisi aloittaa. Ainoastaan sohvallaan röhnöttävä hyväuskoinen demarieläkeläinen kuvittelee, että kieltopäätös tuli paikallispoliisilta itsenäisesti. On selvää, että kieltopäätöksen takana oli EU:ta nuoleva poliittinen johto, jota ohjaa vahva punavihreän totalitarismin kädenjälki. Syyttävä sormi osoittaa yhteen maamme johtovaan kansanviholliseen, mukavihreiden sisäministeri Maria Ohisaloon.

    Ohisalo julisti jo heti ministerikautensa alussa, että jo pelkkä kansallismielisten aatteiden julkituominen pitäisi kriminalisoida. Virkamieshallituksena jatkava Rinteen eronnut hallitus tulee uuden pääministerin saatuaan todennäköisesti pitämään Ohisalon sisäministerinä, joten suomalaisvastaiset sortotoimet eivät tule päättymään vain Kohti vapautta -liikkeen ilmaisuvapauden kieltämiseen.

    Ne kansallismieliset, jotka kuvittelevat, että poliittinen vaino rajoittuisi vain ”natseihin”, erehtyvät. Punatuhohallituksen toimet kansallismielisiä vastaan tulevat vain kiihtymään, mikäli pääministeriksi nousee Sanna Marin (sos. dem.). Silloin vaaravyöhykkeeseen joutuvat myös tavanomaiset kansallismieliset. Heidän oman etunsa kannalta olisikin tärkeä tukea ja nostaa esille se laillinen laittomuus, jota Kohti vapautta -liike nyt kohtaa.”

    http://ylewatch.blogspot.com/2019/12/ensin-kielletaan-kansallissosialistit.html

    Kalergi-suunnitelma

    VastaaPoista
  11. ” kaksi puhtaaksi viljeltyä ns. poliittista broileria päästeli jargonia toimittajan kysymyksiin siihen malliin, että tämä näytti ajoittain hermostuvan saadessaan kysymyksiinsä tyhjän jauhantaa ja jäädessään kerta toisensa jälkeen vaille todellisia vastauksia”.

    Kun ei ole elämän kokemusta ja poliittinen kokemuskin on lyhyttä ja pinnallista, tämä on luonnollinen ja odotettu tulos. Esiintyjä käyttäytyy kuin oppilas tentissä. Jos oppikirjasta löytyy vastaus, oppilas esittää sen. Jos oppikirjavastausta ei tule mieleen, oppilas yrittää hämätä ja peittää, että hän ei tiedä. Mihinkään laajempaan päättelyyn ja analyyttiseen lähestymistapaan tuollainen tausta ei anna mahdollisuuksia, koska kokemustieto puuttuu ja ulkoa opittu tietämyskin on kapealla pohjalla.

    Niin pitkään kun nämä broilerit esiintyvät vain kiusaannuttavissa keskusteluohjelmissa, vahingot jäävät varsin vähäisiksi. Asia on kokonaan toinen sitten, kun he pääsevät tai joutuvat päättämään todellisista asioista, sillä heillä ei tosiasiassa ole edellytyksiä sen enempää vaihtoehtoisten ratkaisujen konstruointiin kuin ratkaisuvaihtoehtojen vaikutusten ja toimivuuden arviointiinkaan. Niinpä tehtävät ratkaisut sitten ovat pelottavan usein pinnallisia, kaavamaisia ja tunneperäisiä. Ja valitettavasti meitä uhkaa juuri tämä tilanne. Tai oikeastaan tuo uhka on jo toteutunut. Tästä kertoo esimerkiksi jonkun Greta Thunbergin nostaminen jonkinlaiseksi auktoriteetiksi.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!