Eilisessä Ylen keskusteluohjelmassa käyty keskustelu oli silmiä avaava. Tarkoitan tällä erityisesti kahta asiaa.
Niistä ensimmäinen on se, että hallituspuolueita edustaneiden Ben Zyskowiczin (kok) ja Jani Mäkelän (ps) puheenvuorot viestivät kerta toisensa jälkeen tarvetta löytää keinoja Suomen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Tämä ei kuitenkaan kiinnostanut millään tavalla oppositiota edustaneita Tytti Tuppuraista (sd) ja Li Anderssonia (vas), jotka talouden korjaamisen sijaan korostivat puheenvuoroissaan tulonjakokysymyksiä.
Tätä jakoa voidaan havainnollistaa esimerkillä, jossa hallituksen tavoitteena on kasvattaa kakkua, jotta siitä riittäisi enemmän jaettavaa kaikille suomalaisille. Oppositiota sen sijaan ei kiinnosta niinkään jaettavan kakun koko, vaan sen mittaaminen viivottimella ja analyysivaa´alla, jotta joikaiselle voitaisiin leikata mahdollisimman samankokoinen pala.
Toinen silmiä avaava seikka oli poliittisen vasemmiston kyvyttömyys tehdä rakentavia esityksiä. Se saavutti huippunsa keskustelun loppupuolella, kun Zyskowicz tämän tallenteen kohdassa 34 min 11 sekuntia osoitti sanansa Tuppuraiselle: "te teitte oman vaihtoehtobudjetin, pyysitte eduskunnan tietopalvelua laskemaan sen työllisyysvaikutukset. Se laski ne, ne oli negatiiviset. Sen jälkeen te piilotitte sen. Te salasitte sen. Milloin se tulee julkisuuteen? Se laskelma, jossa on laskettu tiedän vaihtoehtobudjetin työllisyysvaikutukset."
Zyskowiczin esille nostamassa seikassa on kyse tässä tilanteessa aivan äärimmäisen keskeisestä asiasta eli siitä, onko maan suurimmalla oppositiopuolueella tarjottavanaan vaihtoehtoa hallituksen toimia. Tuppurainen kuitenkin kiersi kysymyksen - ilmeisesti liian kiusallisena - sanomalla "ei nyt saivarrella siitä, koska teidän tavoitteenne oli sata tuhatta työllistä ja nyt itse asiassa siitä ollaan yli kakskyt tuhatta jäljessä.
Toisin sanoen Tuppurainen tunnusti epäsuorasti, ettei maan suurimmalla oppositiopuolueella - tai ylipäänsä vasemmistolla - ole tarjota edes teoriassa toimivaa keinoa korjata Suomen taloudellista tilannetta. Siitä huolimatta se vastustaa kynsin ja hampain valtioneuvoston suunnittelemia toimenpiteitä ja on valjastanut käsikassaransa eli ay-liikkeen tekemään maan hallitukselle ja elinkeinoelämälle tarjousta, josta ei voi kieltäytyä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jarkko Elorannan alleviivaus
Velkakatto vai neliraajajarrutus: siinäpä vasta kysymys vihervasemistolle
Jarkko Eloranta alleviivasi hallitusohjelman toteuttamisen tärkeyttä
Tekstit
