Rakenteellista tai ei, verotuksella on vaikutuksensa

Tehyn ekonomisti Ralf Sund kertoi, että rakenteellinen alijäämä on käsitteenä pelkkää sumustusta. Hänen mukaansa "kuntasektorilla palkkavaatimukset tyrmätään toistuvasti vetoamalla rakenteelliseen alijäämään, josta syystä varoja ei ole. Kun ongelma määritellään rakenteelliseksi, halutaan antaa kuva, ettei asialle voi tehdä mitään."

Sund vielä tarkensi, että "kaikki tulot ja menot ovat ihmisten päätöksiä. Vaihtoehtoja päättää on lähes rajattomasti. Kyse ei ole rakenteista."

Tehyn ekonomisti esitti perusteluksi väitteen, jonka mukaan kuntien tulojen "suuruus määräytyy melko pitkälle veroäyrin suuruuden mukaan. Päätös tehdään kunnanvaltuustoissa. Se on siis ihmisten päätös. Rakenteellisuuden määritelmää tuskin täyttää kunnanvaltuustojen ujous nostaa veroja."

Tähän haluaisin esittää vastalauseen. Niin omalta kohdaltani kuin epäilemättä monen muunkin kohdalta veroäyrillä on tässä muutenkin korkean verotuksen maassa kyllä vaikutusta esimerkiksi asuinpaikan valinnassa. Sitä enemmän, mitä korkeapalkkaisemmasta ihmisestä on kyse. 

Jos ja kun näin on, niin kyllä tämän kaiken looginen seuraus on se, että - Sundia lainatakseni - ihmisen veropäätöksen seurauksena voidaan kunnasta häätää myös hyväpalkkaiset asukkaat. Ja sitä kautta ehkäistä sen mahdollisuuksia kerryttää käyttöönsä verotuloja.

On tämä sitten rakenteellinen ongelma tai ei, on se kuitenkin asia, joka jokaisen kuntapäättäjän pitäisi ymmärtää. Ja koko maan hallituksen silloin, kun se suunnittelee veronkorotuksia ylläpitääkseen sellaisia menoja, joille ei saada vastinetta tulopuolelle - esimerkkinä vaikkapa ne lähes 100 000 000 euroa, jotka annamme valtion kassasta joka kuukausi kehitysapuna.

Niille aidosti huipulla eläville ja suuria verotuottoja tahkoaville ihmisille, joille kielitaito ei ole este, eikä kansainvälinen työyhteisö pelottava, korkean verotuksen ympäristöstä muualle muuttaminen ei tuota vaikeuksia. Mutta pois muuttaessaan he siirtävät veronsa sellaiselle asuinympäristölle, joka jättää heille Suomea enemmän päätösvaltaa omien tulojensa kuluttamiseen. 

Ja tämä ei olekaan mikään pikkujuttu, sillä 22 prosenttia suomalaisista maksaa yli 95 prosenttia kaikista ansiotuloveroista. Voidaan toki sanoa, että he ovat moraalittomia tai että onhan heillä varaa, mitkä  seikat saattavatkin jossain määrin pitää paikkansa. Mutta yhä lailla selvää on, että heillä on - muiden elämisen maksamiseen kyllästyttyään - myös vapaus ja houkutus siirtää isot tulonsa muualle verotettaviksi. Ja siitä kärsii jokainen noiden tulojen verotuksesta osansa saava vähävarainen.

Siksi on tärkeää, että niin kunnat kuin valtiotkin harrastavat kohtuutta verotuksessaan. Ja että ne ohjaavat menonsa tulojen mukaan vain välttämättömään - ellei niille sitten ole jollain aikavälillä saatavissa riihikuivaa vastinetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka nainen eroaa miehestä?
Sosialismin seireeninlaulu houkuttaa hallitusta
Yhteiskuntavastuu ja verokiila