Uudenvuodenlupauspyyntö valtamedialle, poliitikoille ja virkamiehille

Helsingin Sanomat kertoi, että hovioikeus oli korottanut erään Amir Husseinin törkeästä raiskauksesta saamaa tuomiota. Raiskaus oli tapahtunut Amir Husseinin kotona, jonne uhriksi joutunut 16-vuotias tyttö oli tullut vapaaehtoisesti tapailtuaan miestä muutaman päivän ajan. 

En syyllistä tyttöä hänen luottamuksestaan Amir Husseinia kohtaan. Päinvastoin ymmärrän häntä hyvin. Parin vuoden takaisessa mediatodellisuudessa hänellä nimittäin ei oikeastaan edes voinut olla tietoa näiden amirhusseinien aiheuttamista riskeistä nuorille neidoille.  

Tämä pitää paikkansa edelleen, sillä en ole havainnut valtamediassa juuri lainkaan kirjoituksia, ohjelmia tai uutisia, jossa olisi varoitettu nuoria - tai edes vanhempia - naisia amirhusseinien kanssa pelehtimiseen liittyvistä riskeistä. Parin viime vuoden aikana olemme sentään saaneet lukea tämän kirjoituksen laukaisseen uutisen kaltaisia juttuja noiden tapaamisten seurauksista, mutta emme siis edelleenkään suoria varoituksia (paitsi sitä poikkeusta, joka vahvistaa säännön).

Sosiaalisessa mediassa noita varoituksia toki esiintyy, mutta valtamediamme, monet poliitikkomme ja jopa virkamiehemme ovat innokkaasti varoitelleet, ettei niihin kannata luottaa. Niin kuin ei monissa asioissa kannatakaan, mutta juuri tässä kyllä kannattaisi.

Koska naisiin ja erityisesti alaikäisiin lapsiin kohdistuvat seksuaaliväkivallanteot ovat vakava asia, pyydän kaikkia maamme valtamedioita, poliitikkoja ja virkamiehiä antamaan ensi yönä uudenvuodelupauksen, jossa he sitoutuvat edistämään amirhusseinien aiheuttaman raiskaus- ja väkivaltariskiin liittyvän tietoisuuden leviämistä maamme nuorison parissa. 

Samalla toivotan lukijoilleni oikein hyvää vuoden 2020 viimeistä päivää sekä mukavaa ja turvallista uuden vuoden vastaanottoa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hämeenlinnan murha on monesta syystä merkittävä
Löytyykö vastuunkantajaa?
Hallitus haluaa naisten juoksevan pakoon miehen nähdessään

Järkyttävää välinpitämättömyyttä

Helsingin Sanomien mielipidekirjoittaja kertoi järkyttävän asiavyyhdin. Siinä hänen lapsensa oli kertonut nähneensä videoita, joissa tämän tuntemat nuoret pahoinpitelevät tämän tuntemaa nuorta ja kuvaajana oli toiminut tämän tuntema henkilö. 

Mielipidekirjoittaja oli ottanut ensin yhteyttä lastensuojeluviranomaisiin, mutta asia ei ollut kiinnostanut näitä. Sen jälkeen oli tehty yhteydenotto poliisiin, joita asia ei kiinnostanut sen enempää.

Nyt on siis kyse vakavasta pahoinpitelyrikoksesta, jonka epäillyt tekijät ja uhri ovat tiedossa. Eli asian selvittely ei olisi vaatinut Sherlock Holmesin salapoliisitaitoja, vaan ainoastaan kuulustelujen järjestämisen asianosaisille sekä näiden kännyköiden sisällön tutkinnan. 

Niiden sijaan viranomaiset jättivät asian tutkimatta ja uhrin väkivaltaisten kiusaajiensa armoille. Lisäksi he jättivät ohjaamatta kiusaajat hoitoon, jonka kautta näiden luisumista vielä vakavampien rikosten poluille voitaisiin mahdollisesti ehkäistä.

Tapaus vaatii ehdottomasti oikeudellisen käsittelyn. Ja väkivallan kohteeksi joutuneen nuoren apua vaille jättäneiden viranhaltijoiden rankaisemisen tai ainakin siirtämisen tehtäviin, joihin heidän kykynsä ja asenteensa sopivat nykyistä tehtävää paremmin. Nyt kerrotun kaltaista järkyttävää välinpitämättömyyttähän ei yksinkertaisesti voi hyväksyä Suomen kaltaisessa ns. oikeusvaltiossa.

Myös asiasta vastaavan ministerin on syytä kertoa, mikseivät hänen alaisensa ole toimineet tapauksessa sen vaatimalla tavalla. Sekä linjaamaan millä tavalla asia korjataan siten, että nuorten väkivaltaista käyttäytymistä ei hyväksytä viranomaisten parissa. 

Tämä siis siinä tapauksessa, että mielipidekirjoittajan kertoma tapaus osoittautuu todenmukaiseksi.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta
Rasistista huutelua Helsingin Maunulassa?
Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin

Onnistumisen ei pitäisi olla vaikeata Marinin hallitukselle

Suomi on velkaantunut rajusti koronapandemian aikana, mutta selvinnyt kuitenkin taloudellisesti - ja myös terveydellisesti - paremmin kuin monet muut valtiot. Päättymässä olevan vuoden viimeisellä neljänneksellä talouskasvu oli (BKT) vain 2,3 prosenttiyksikköä tappiollinen. 

Positiivista on myös se, että Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) kertoi eilen maamme elinkeinoelämän luottavan tulevaisuuteen.  Teollisuusyritysten luottamus nousi selvästi, mutta palvelualoilla oltiin kuitenkin pessimistisiä.

Tilastokeskus kuitenkin kertoi kuluttajien luottamuksen suhtautuvan tulevaisuuteen pessimistisesti. Nähtäväksi siis jää kummat osaavat nähdä tulevaisuuden paremmin: teollisuuden toimijat vai tavalliset kaduntallaajat. 

Joka tapauksessa Helsingin sanomat nosti tänä aamuna esille inflaatiopeikon. Väestö ikääntyy kaikkialla ja samalla säästämisaste laskee, julkisen sektorin kulut kasvavat ja työvoiman tarjonta kutistuu. Palkatkaan eivät enää nouse, koska tuotantoa ulkoistetaan kulujen vähentämiseksi. 

Lehden mukaan tämä saattaa johtaa inflaation kiihtymiseen ja korkojen nousuun, jolloin raskaassa lainalastissa olevien ihmisten, yritysten ja julkisten toimijoiden kuten valtioiden tilanne käy vakavaksi, koska pienikin korkojen nousu muuttuu merkittäväksi lainanhoitokulujen kasvuksi. 

Suomi ei ole tässä tapauksessa poikkeus, vaikka kansainvälisessä vertailussa valtiomme lainataakka onkin Marinin hallituksen hulvattomasta menosta huolimatta suhteellisen pieni. Väestömmehän vanhenee erittäin nopeasti ja julkisen sektorin kulut ovat jo valmiiksi suuret.

Näyttääkin siltä, että muutaman päivän kuluttua alkavasta vuodesta 2021 tulee talouspoliittisesti erittäin mielenkiintoinen. Toivoa sopii, että teollisuusmiesten optimismi on perustellumpaa kuin tavallisten kuluttajien tai erkkomedian toimittajien pessimismi. 

Varmaa on kuitenkin se, etteivät ongelmat poistu pelkästään ihmeitä odottamalla tai olemassa olevaa rahaa uudelleen jakamalla, vaan ainoastaan maailmanluokan tuotekehityksellä, tulevaisuuteen luottavilla investoinneilla, taitavalla yrittämisellä ja ahkeralla työnteolla sekä niihin kannustavalla talous- ja veropolitiikalla. 

Näistä vain viimeksi mainitut ovat poliitikkojen vastuulla, joten onnistumisen ei pitäisi olla liian vaikeata Sanna Marinin (sd) hallitukselle. Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suvaitsematonta fanatismia
Yhteiskuntavastuu ja verokiila
Talouden toimintaperiaatteet hukassa

Julkinen talous korona-pandemian jälkeen?

Maaseudun tulevaisuus teetti mielipidekyselyn siitä, pitäisikö valtion velanottoa vähentää koronaepidemian jälkeen, vaikka se tarkoittaisi leikkauksia hyvinvointi-palveluihin ja tulonsiirtoihin. Vastaukset olivat vähemmän yllättäviä. 

Ensinnäkin naiset eivät olisi hyväksyneet tällaista läheskään yhtä yleisesti kuin miehet. Heistä vain kolmannes vähentäisi velanottoa, kun taas miehistä näin tekisi noin 57 prosenttia. 

Puoluepoliittisesti kysely erotti toisistaan poliittisen oikeiston ja vasemmiston. Sekä Kokoomuksen, Keskustan, Perussuomalaisten että RKP:n kannattajista yli 60 % olisi valmis tinkimään hyvinvointipalveluista ja tulonsiirroista, kun taas SDP:tä, Vihreitä ja Vasemmistoliittoa tukevista alle kolmannes olisi tähän valmiita - viimeksi mainituista vain 11 prosenttia tinkisi velkaantumisesta. Kristillisdemokraattien kannattajat sijoittuivat välimaastoon, mutta lähemmäs vasemmistoa.

Kolmas ihmisten asenteita mittaava kyselyn akseli oli palkkataso - etuuksien supistamista vastustettiin sitä tiukemmin, mitä kehnommat tulot vastaajalla oli. Heikkopalkkaisimpien ryhmässä vain noin 30 prosenttia vastaajista ymmärsi jatkuvan velkaantumisen turmiollisuuden, kun taas suurituloisimmista näin teki noin 64 prosenttia.

* * *

Olisi ollut hauska tietää, miten naiset sekä vasemmistoa ja pienituloisia äänestävät ajattelevat hoitavansa maamme julkista taloutta. Eli olettavatko he tapahtuvaksi ihmettä, joka nostaisi valtion tulot taivaisiin ja hoitaisi sitä kautta velkaantumisen? Vai haluavatko he edelleen kiristää verotusta uskoen, ettei se vaikuta ihmisten työ- tai yrittämishalukuuteen? Vai onko ajatuksena vain jatkaa mahdollisimman pitkään Marinin kabinetin valitsemalla tiellä uskoen, ettei romahdusta tapahdu ainakaan omana elinaikana?

Joka tapauksessa yhden vastauksen ongelman ratkaisemiseksi tarjosi vieraskynä-artikkelissaan Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Aki Kangasharju, joka vaati velkaantumista lopetettavaksi heti koronakriisin lauettua sekä sen jälkeen taloutemme tuottavuuden kasvattamista tutkimus- ja tuotekehityksen sekä yksityisten investointien kautta. 

Vaikka näenkin Kangasharjun olevan oikealla tiellä, on kysyttävä, että miten hänen ehdotuksensa on toteutettavissa, jos noudatamme maata hallitsevan vasemmiston, sekä väestön enemmistönä olevien naisten ja pienituloisten ihmisten vaatimaa jakopoliittista linjaa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?
Se on laatu eikä määrä - mutta miten lasku maksetaan?
Koronakriisi ja julkisten investointien vaikeus

Rovastin ideologiset ja poliittiset vaikuttimet

Mielipiteensä tämän aamun lehteen saanut rovasti oli huolissaan siitä, kun joku hänen ystävänsä "esitti vakavasti väitteen, että Ylen uutisiin ei voi luottaa". Lisäksi hänen mukaansa "on myös epäilty, että hallituksen ja viranomaisten antamiin tietoihin ei voi eikä pidä luottaa. Samalla on tarjottu vaihtoehtoisia uutislähteitä ja -kanavia unohtaen täysin niiden takana olevat ideologiset ja poliittiset vaikuttimet."

Tämä mielipidekirjoitus oli ajatuksia herättävä. Meillä on siis joukossamme ihmisiä, joille valtion kustantama media ja viranomaiset ovat niin luotettavia, ettei niiden tarjoamaa totuutta sovi epäillä. Eikä varsinkaan tutustua niille vaihtoehtoisiin tiedonlähteisiin. 

Rovasti oli kylläkin huomannut, että "luotettava tiedonvälitys ja yhteiskunnan sisällä vallitseva luottamus ovat yhteiskuntamme eheyttä vahvasti ylläpitäviä asioita", mutta ei ymmärtänyt aluksi mainitsemiensa lähteiden olevan myös inhimillisten ihmisten toimintaa ja sellaisena välittävän vaihtoehtomedioiden tavoin esittäjänsä "ideologiset ja poliittiset vaikuttimet".

Toki rovasti huoli on siinä mielessä aiheellinen, että yhteiskunta on epäilemättä polarisoitunut. Ei vielä samalle asteelle kuin pahimpina taistolaisvuosina minun nuoruudessani, mutta ilmapiirissä on kyllä paljon samaa. 1960-luvullahan Yle asettui vahvasti vasemmiston rinnalle muuta yhteiskuntaa vastaan ja sai siksi jopa pääjohtajansa mukaisen Reporadio-nimenkin.

Samaan tapaan myös nykyinen Yle toimii vahvasti etenkin punavihreiden aatteiden äänitorvena, kuten tämänkin blogin historiassa on monet kerrat todettu. Esimerkiksi Vihreiden puoluekokouksen uutisoinnista on unohdettu ongelmakohtia, on otettu epärehellisesti kantaa metsäsertifikaatteihin ja julkaistu harhaanjohtavaa grafiikkaa, on tehty tahallisia käännösvirheitä väärän mielikuvan luomiseksi ja on syrjitty ajankohtaisohjelmissa eduskunnan toiseksi suurinta puoluetta myös silloin, kun puheena on ollut sen kärkiteema.  

Minusta olisikin hyvä, että Yleisradio ottaisi tosissaan rovastin huolen. Onhan selvää, että ihmiset hakeutuvat vaihtoehtoisten tiedonlähteiden pariin silloin, kun valtakunnallinen media osoittautuu epäluotettavaksi. 

Tosiasia kuitenkin on, että nykymaailmassa ei enää ole neuvostotyyppisesti vain yhtä totuutta julistavaa mediamonopolia. Sen sijaan ihmiset hakevat tietonsa ja analyysinsä sieltä mistä haluavat - vaikkapa näistä professorin ajatuksista. 

Yksi suosituimmista poliittisen keskustelun kanavista on Twitter. Siellä on silmiinpistävää se, että ihmiset seuraavat vain samoin ajattelevia twiittaajia ja sulkevat muunlaiset näkemykset pois. Tämä lisää ymmärtämättömyyttä toisin ajattelevia kohtaan ja lisää ajatusten polarisoitumista.

Itseni on vaikea ymmärtää tätä, sillä lyhyiden viestien media on mitä parhain tapa seurata eri tavoin ajattelevien ihmisten näkemyksiä. Siksi seuraan poliittisia toimijoita Vasemmistoliitosta Kokoomukseen ja Vihreistä Perussuomalaisiin - ja kaikkia muita poliittisia toimijoita näiden väliltä. Enkä etenkään blokkaa ketään pois, vaikka saankin aika ajoin varsin hapanta palautetta omista kommenteistani. 

Tosiasia kuitenkin on, ettei ymmärtämättömyyteni poista ihmisten halua pysyä omissa samanmielisten kuplissa ilman omaa ajatteluaan haastavia näkemyksiä. Siksi olisi tärkeää, että Yle ottaisi uutisoinnissaan ja ylipäänsä ohjelmatarjonnassaan sellaisen roolin, jossa se pyrkisi esittelemään tasapuolisesti kaikenlaisten poliittisten aatteiden kannattajien näkemyksiä. 

Siten voisimme varjella ihmisten ymmärrystä toisiaan kohtaan - ja sitä kautta myös rakentaa sellaista yhteiskunnallista luottamusta, jota mielipidekirjoitteleva rovasti tarkoitti. Mutta mahtaako Ylen punavihreistä toimittajista olla sellaiseen rehellisyyteen sen sijaan, että he asettaisivat nykyiseen tapaansa etusijalle omat ideologiset ja poliittiset vaikuttimensa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylellinen kuva Vihreistä
Ylen toimintaa valaiseva metsäkeskustelu
Tragikooomista politiikkaa

Leikkimielistä nimittelyä

Helsingin Sanomat antoi suomalaispoliitikoille diplomit poikkeusvuoden kunniaksi. Nämä diplomit olivat seuraavat: vuoden aktivisti, vuoden kontrolloija, vuoden symppis, vuoden messias, vuoden irtiottaja, vuoden pokerinaama, vuoden työn sankari, vuoden yrittäjä, vuoden oikeustaistelija, vuoden horroksesta herännyt, vuoden itsensä löytäjä.

Joukossa näyttäisi olevan erittäin positiivisia ilmauksia kuten vuoden symppis, vuoden messias, vuoden yrittäjä ja vuoden oikeustaistelija. Nämä nimikkeet päätyivät valtiovarainministeri Matti Vanhaselle (kepu), tiede- ja kulttuuriministeri Annika Saarikolle (kepu), elinkeinoministeri Mika Lintilälle (kepu) ja oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille. Siis hallituksen ei-sosialistisille ministereille.

Mukana oli myös positiivissävytteisiä diplomeja, joihin ainakin omassa mielessäni liittyy kuitenkin myös joitakin varaumia. Niitä olivat vuoden aktivisti, vuoden kontrolloija, vuoden irtiottaja, vuoden pokerinaama ja vuoden työn sankari. Nämä nimikkeet jaettiin HS:n toimituksessa tasavallan presidentille sekä pääministeri Sanna Marinille, Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderssonille (vas), sisäministeri Maria Ohisalolle (vihr) ja perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurulle (sd) eli maan päämiehelle ja hallituksen vasemmistosiiven edustajille.

Kolmas diplomien luokka olivat selvästi negatiivissävytteiset ilmaukset eli vuoden horroksesta herännyt ja vuoden itsensä löytänyt. Nämä kuolleista nousseet olivat Perusuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) ja Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok), joiden tittelin taustalla lienee keväällä tehty päätös antaa hallitukselle työrauha koronapandemian kuriin saamiseksi.

Koska kyse on tietenkin vain HS:n leikkimieleisestä nimittelystä, ei tuo jako ole varmaankaan tarkoitettu vakavasti otettavaksi poliittiseksi vaikuttamisyritykseksi, vaan kieli poskessa tehdyksi poliittiseksi sanaleikiksi. Mehän elämme vapaassa maassa, jossa erilaisten leimojen lyöminen poliitikkoihin on täysin sallittua. Sitä paitsi näin joulunajan hengessä on meidän toki uskottava, että molempien mukaan otettujen oppositiopoliitikkojen joutuminen tuohon negatiivissävytteisten diplomien ryhmään oli pelkkää sattumaa. 

Koska blogikin on eräänlainen media, en malta olla tarttumatta tähän sananvapauden mahdollisuuteen ja olla lisäämättä muutamaa muuta diplomia. Siis sellaisia, joiden saajien teot kuluneen vuoden aikana olisivat hyvinkin ansainneet tulla lisätyksi HS:n listaan.

Niistä ensimmäinen - vuoden vainottu - kuuluu selvästi positiivisten nimitysten luokkaan. Se menee kansanedustaja Päivi Räsäselle (kd), jonka kujanjuoksu valtakunnan pääsyyttäjän esille kaivelemien vanhojen raamattuun perustuvien lausuntojen perusteella jatkuu jatkumistaan.  

Toinen listalle nousun ehdottomasti ansainnut diplomi on puolestaan negatiivissävytteinen vuoden hanhi. Se menee ulkoministeri Pekka Haavistolle (vihr), joka sai moitteet eduskunnan perustuslakivaliokunnalta, mutta ravisti ne päältään puolueensa tukemana kuin hanhi veden selästään. 

Edelleen lisäisin yhden negatiivisluonteisen diplomin, jonka voisi nimetä vuoden kimpassa omaan pesään kuseskelijoiksi. Sen jakaisin diplomin nimen mukaisesti yhteispalkintona viidelle suomalaiselle europarlamentaarikolle, jotka pyrkivät ansiokkaasti tuhoamaan maamme metsätalouden. He ovat Sirpa Pietikäinen (kok), Silvia Modig (vas), Ville Niinistö (vihr), Heidi Hautala (vihr) ja Alviina Alametsä (vihr).

Listaa voisi toki jatkaa ja suosittelenkin sitä kaikille lukijoilleni tapaninpäivän ratoksi. Poliitikkojen leikkimielinen nimitteleminen on nimittäin hauskaa, ja google-hakuja käyttämällä palauttaa mieliin jo ehkä unohtuneita kuluvan vuoden merkkitapahtumia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin: luokkataistelija ja harhaanjohtaja
Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?
Ovatko ihailluimmat suomalaiset mediapimennossa?

Joulumuisto

Elettiin kylmää 1960-lukua ja maassa lienee ollut lunta. Pientilan keski-ikäinen emäntä oli noussut ylös jo ennen viittä ehtiäkseen navettaan ja siellä lehmät lypsettyään hääräili ja puuhaili keittiössään erilaisia jouluherkkuja. Olivathan lapset jälkeläisineen tulossa viettämään talven suurta juhlaa. 

Välillä tuntui väsyttävän ja ehkä rinnassakin tuntui pahalta, mutta periksi antaminen ei kuulunut tämän naisen tapoihin, sillä maittavat jouluherkut olivat hänen erityisalaansa. Eikä niistä sopinut tinkiä eikä varsinkaan kysellä kaupoista, että olisiko niistä kenties saatavissa jotain valmiina.  

Aikanaan saapuivat lapset puolisoineen ja jälkeläisineen sukunsa kotitilalle. Aikuiset juttelivat kuulumisiaan ja teini-ikäiset touhusivat omiaan. Miehet juoksuttivat minua ikkunaan väittäen nähneensä ulkona tonttuja. Vähän ihmettelin, kun itse en nähnyt ainuttakaan punalakkista, vaikka taisin kyllä lopulta harmistuneena väittää sellaisen havainneeni - ja melkein uskoin itseäni. 

Kertalämmitteisen joulusaunan korkeilla lauteilla istuvat miehet heittivät kilpaa löylyä ja minä kärvistelin pää polvia vasten, mutta antamatta periksi. Lämmön lopulta noustua sietämättömäksi käytiin kieriskelemässä pehmeässä lumihangessa ja palattiin taas lauteille. Lopulta pestiin hiet ja liat pois ja lähdettiin puhtaina syömään jouluruokaa. 

Evankeliumit luettiin ja pöydässä oli perunoita, silliä, lohta ja lipeäkalaa sekä rosollia ja monenlaista laatikkoa. Suurimpana herkkuna pöydän keskellä seisoi kinkku. Jälkiruuaksi tarjottiin riisipuuroa ja sekametelisoppaa. 

Pöydän pääherkku ei siihen aikaan ollutkaan mikään nykypäivän kuiva korppu, vaan lihan päällä oli paksu silavakerros, joka oli pitänyt yön yli leivinuunissa paistetun kymmenkiloisen kinkun kostean herkullisena ja rasvaisena. Itse kyllä jätin läskit lautasen reunalle syömättä, mutta isoisäni - sodan käynyt mies - piti sitä koko pöydän suurimpana herkkuna. Hän ei olisi ymmärtänyt nykypäivän ruokarasisteja.

Ruokailuani häiritsi se, että ajatukseni olivat jo illassa ja joulupukissa - ja miten hitaasti kello kävikään. Sitten isovanhemmat lähtivät navettaan, sillä eläinten tarpeista ei voinut joulunakaan livetä, vaan lehmät odottivat utareet pullottavina lypsäjäänsä ja hevosellakin oli taas nälkä. 

Sitä en sitten muistakaan, että jäikö isoisä navettaan vähän pidemmäksi aikaa vai menikö isäni ulos toimittamaan jotain asiaa. Niin kuitenkin kävi, että oveen koputettiin ja hetken kuluttua punanuttuinen vanha äijä kyseli kilttien lapsien perään. 

Lahjat jaettiin, piirileikit leikittiin ja pukille laulettiin. Mutta pian pukin piti kiiruhtaa viemään ilosanomaansa myös maailman muille lapsille. Minua se ei tosin enää paljonkaan liikuttanut, sillä kiinnostukseni suuntautui kaikkiin niihin paketteihin, jotka tuo karvaturri oli minulle onneksi tuonut, vaikka en nyt niin kiltti ollut aina jaksanutkaan olla. 

Pehmeät paketit avasin ja heitin sisällöt nopeasti syrjempään. Onneksi joukossa oli muutama kovempikin paketti ja niissä leluja. Ja olisikohan lahjojen joukossa ollut myös uudet sukset - puiset ja mäystimillä varustetut?

Jonkinlainen juhlahetki oli, kun joulukuusen kynttilöihin sytytetiin tuli. Niitä vahdittiin tarkasti, ettei kuusi vain pääsisi syttymään ja tuli tuhoamaan koko taloa. Silloin en sitä tiennyt, mutta sen jälkeen en koskaan enää nähnyt kuusen oksilla poltettavan oikeita kynttilöitä. Isovanhemmillekin hankittiin sähkökynttilät.

Lopulta päättyi oma iltani ja minut komennettiin nukkumaan. Yön aikana isoäiti sai tietämättäni jonkinlaisen kohtauksen ja hänet vietiin ensin kauppalan lääkärille, mistä matka taisi jatkua Helsinkiin. Tai en minä niin tarkasti muista, mutta aamulla hän oli poissa ja me lähdimme kotiin. Onneksi isoäiti aikanaan parani ja elämä jatkui kuten ennenkin. 

Paitsi että tuon joulun jälkeen talven suurta juhlaa ei enää vietetty maaseudulla isovanhemmillani, vaan äitini vanhemman sisaren luona kaupungissa. Olin siitä vähän harmissani, koska olisin itse aina halunnut jouluksi maalle. Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, ettei vanhenevan naisen terveyttä haluttu enää riskeerata muiden passaamisella.  

Näiden haikeiden lapsuudenmuistojeni kera toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää joulua! Muistakaa olla kilttejä ja kunnioittaa joulurauhaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Joulusatu
Pari ajatusta jouluksi

Ohisalon politiikka ei nauti edes vihreiden kannatusta

Sisäministerimme Maria Ohisalo (vihr) on ilmoittanut haluavansa oleskeluluvan maassamme laittomasti oleville ihmisille. Lisäksi hän haluaisi, että nämä voisivat ottaa yhteyttä joihinkin viranomaisiin ilman, että heidän laittomaan oleskeluunsa maassamme puututtaisiin.

Perussuomalaiset teettivät TNS Gallupilla mielipidekyselyn siitä, kuinka moni suomalainen kannattaa laittomasti maassa oleville annettavaa oleskelulupaa. Sen perusteella rikollisen oleskelun laillistamisen kannatus on maassamme hämmästyttävän korkea 20 prosenttia - ja Ohisalon oman puolueen kannattajien parissa jopa 38 prosenttia.

Saman asian kääntöpuoli on kuitenkin se, että 80 prosenttia suomalaisista ei ilmaissut kannatusta Ohisalon ajatukselle. Ja tämä koski myös Vihreiden kannattajien selvää enemmistöä. Eikä ihme, sillä järjetönhän koko ajatus onkin. 

Tässä mielessä on syytä panna tyytyväisenä merkille, että Ohisalon aikana Vihreiden kannatus on hiljalleen luisunut alaspäin. Viimeisin todiste siitä on tuore Helsingin Sanomien puoluekannatuskysely, jonka mukaan puolueen kannatus on nyt alle 10 prosenttia. 

Samaan aikaan muut vasemmistopuolueet - SDP ja Vasemmistoliitto - ovat lisänneet kannatustaan. Siitä voitaneen päätellä, että Vihreiden ministereiden Ohisalo ja Haavisto edesottamukset ovat johtaneet puolueen kannattajien siirtymiseen sekä nukkuviin että kilpaileviin puolueisiin. 

Samalla koko vihervasemmiston kannatus on pudonnut jo 39 prosenttiin. Siitä huolimatta maatamme hallitaan edelleen niiden määrittämien suuntaviivojen mukaisesti Keskustan ja RKP:n toimiessa aisankannattajina. Tosin myös ne menettivät kuukauden takaisesta kannatuksestaan yhteensä puolisen prosenttiyksikköä, mikä kertonee omaa kieltänsä niiden toiminnan hyväksyttävyydestä kansan silmissä.

Opposition puolella Perussuomalaisten kannatus jatkoi kasvuaan ja Kokoomuksen vastaavasti putosi hiukan. Ylen viimeisimmässä kannatuksessa PS:n kannatus oli jopa noussut valtakunnan suurimmaksi, mutta HS:n luvuissa SDP oli vielä hiukan edellä.

Näyttäisi siis siltä, että tulevissa kuntavaaleissa tapahtuu suuria muutoksia niin pienissä kunnissa kuin suurissa kaupungeissakin. Meidän jokaisen kannattaa siten huolehtia siitä, että käy äänestämässä ja sitä kautta huolehtimassa kaikista älyttömimpien puolueiden vaikutusvallan vähentämisestä omassa kotikunnassaan. 

JK kello 11:10. Näyttäisi puolet kansasta haluavan myös Haaviston eroamista. Entisen suosikkipoliitikon tukena on vain 35 prosenttia kansalaisista. Loput eivät osaa sanoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalo vaati ihmisarvoista elämää veronmaksajan piikkiin
Markkinatalouden kannattajat eivät ole arvoliberaaleja
Kuntavaalit ratkaisevat hallituksen kohtalon

Kuoleman tie

Suomessa on nyt tultu siihen tilanteeseen, että hallituspuolue on ilmoittanut rankaisevansa kansanedustajaa, koska tämä on äänestänyt ministerin epäluottamuslauseen puolesta tilanteessa, jossa perustuslakivaliokunnan mukaan tämän "menettelyä muistutuksen kohteena olevassa asiassa... on pidettävä hallintolain ja ulkoasiainhallintolain vastaisena ja siten moitittavana".

Kyseessä ovat siis Keskustapuolue ja heidän edustajansa Hannu Hoskonen, joka on ollut myös turveasioissa puolueen johdon kanssa erimielinen. Niistä hän on todennut - käsittääkseni aivan oikein - että kyseessä on "karmea päätös ja keskustan kuoleman tie".

Tässä tilanteessa olen surullinen tehdyistä päätöksistä, mutta samalla erittäin iloinen siitä, että maamme kepulein puolue on päättänyt tehdä hitaan itsemurhan. Tämän pääministeri Sanna Marinin kanssa käydyissä hallitusneuvotteluissa alkaneen prosessin lopputulos nähtäneen vuonna 2023. 

Silloin on toivottava, etteivät puolueen kannattajat asetu nukkuvien puolueen kannattajaksi, vaan siirtyvät sellaisen puolueen tueksi, jonka voi nähdä toimivan Suomen kansan ja sen elinolojen puolesta sekä totalitarismia ja ankeutta tarjoavan vihervasemmiston vastapainona. Ja joka - toisin kuin entinen maaseudun valtapuolue - tunnistaa ja tunnustaa perustuslain määräyksen, jonka mukaan "kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tänään ratkeaa kunnioittaako eduskunta rehellisyyttä vai saako Haavisto jatkaa
Markkinatalouden kannattajat eivät ole arvoliberaaleja
Mistä Halla-ahon ja kepulaisten viikonlopun sanailussa oli kyse?

Toivotaan toivotaan toivotaan

Suomen hallitus on hyväksynyt budjetin, jonka loppusumma on noin 65,2 miljardia euroa. Se on 7,5 miljardia enemmän kuin vuoden 2020 varsinaisessa talousarviossa ja 11,7 miljardia euroa alijäämäinen. Lainalla katetaan siten noin 18 prosenttia eli yli kuudesosa valtion ensi vuoden kuluista.

Vuoden 2021 lopussa valtionvelan pitäisi olla 138 miljardia euroa, mikä on asiasta kertoneen uutisen mukaan suunnilleen 57 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen. Toisin ilmaistuna velka on 2,5 kertainen suhteessa valtion ensi vuoden vuosituloihin. Tai 25 000 euroa asukasta kohti.

Toisen uutisen mukaan valtio on käyttänyt Syyriassa leirillä olleiden suomalaisten avustamistehtävään tähän mennessä yhteensä noin 277 000 euroa julkisia varoja. Lienee poliittisen suuntauksen mukainen asia, onko tämä veronmaksajan mielestä paljon tai vähän. 

Oman mielipiteeni mukaan se on 277 000 euroa liikaa ottaen huomioon, että nämä ihmiset ovat hylänneet suomalaisen yhteiskunnan ryhtyäkseen islamistisen aatteen levittäjäksi Lähi-idässä. Siis sellaisen aatteen, jonka perimmäisenä tarkoituksena on lopulta tuhota myös meidän elämäntapamme.

Kolmannen uutisen mukaan Suomessa oli viime vuonna yhteensä 385 000 maksuhäiriöistä ihmistä. Velkaantuminen oli lisääntynyt erityisesti yli 65-vuotiaiden parissa. Peräti joka kymmenes 15 vuotta täyttänyt oli ollut jossain vaiheessa vuotta ulosotossa. Yksi syy ylivelkaantumiseen oli luottojen tarjonta, eli ihmisten kyvyttömyys tai haluttomuus arvioida omaa velanhoitokykyänsä.

Yleisen käsityksen - jonka itsekin jaan - mukaan velkaisen on syytä sovittaa menonsa tulojensa mukaisiksi karsimalla niin monesta ei-välttämättömästä menosta, että talous on jälleen tasapainossa. Toivon mukaan, siis vanhan laulun mukaan toivotaan, toivotaan, toivotaan, ettei Suomen hallituksella ole samanlaista ongelmaa kuin tuolla kansamme kymmenyksellä, vaan sen kyky ja halu arvioida maamme velanhoitokyky on moitteeton ja jatkossa valtion menot kohdistetaan pelkästään suomalaisen yhteiskunnan kannalta tarpeellisiin kohteisiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Euroopan Federalistinen Unioni
Paavo Arhinmäki ja Italian talouden opetukset
Valtionvelka kääntyi laskuun

Haaviston lain vastaisesti vaihtama virkamies otti vastuun terrorismista - mutta se kuuluu silti Marinin kabinetille

Ilta-Sanomissa oli järkyttävä uutinen. Sen mukaan Suomessa terrorismin torjunnan kohdehenkilöiden määrä on kasvanut merkittävästi viime vuosina, eikä suojelupoliisi pysty valvomaan kaikkia henkilöitä jatkuvasti, koska heitä on peräti 390. Siitä huolimatta - kuten eilisiltana kirjoitin - suomalainen virkamies sai hallituksen käskyn tai ainakin hyväksynnän tuoda maahamme kaksi uutta terroristikandidaattia lapsineen. 

Tässä yhteydessä on hyvä huomata, että tämä virkamies oli sama henkilö, jolle ministeri Pekka Haavisto (vihr) siirsi lain rajoja rikkoen virkavastuun jihadistien auttamisessa, kun konsulipalveluiden johtaja Pasi Tuominen kieltäytyi siitä. Hän on nimeltään Jussi Tanner.

Toisen Ilta-Sanomien uutisen mukaan ISIS-naiset pääsivät eilen vapaasti kotiinsa viettämään koronakaranteenia. Toivon mukaan uutisen väite siitä, että lapsia pystyttäisiin kansainvälinen kokemuksen perusteella auttamaan irti radikalisoitumisesta ja aivopesusta, pitää paikkansa. 

Eilen ensi alkuun kriittisiä sävyjä kommentoinnissaan käyttänyt Petteri Orpokin (kok) intoutui puolustamaan veronmaksajien varojen käyttämistä näiden riski-ihmisten maahantuonnille. Hänen mukaansa "lapsia oli autettava, ja viranomaisten mukaan se edellytti äitienkin tuomista. Muuta vaihtoehtoa ei heidän mukaansa ollut." 

Avoimeksi jäi, kuinka paljon Orpon uudempiin kommentteihin on vaikuttanut se, että hänen eilen lainaamani twiittinsä kommentissa vihreä kunnallisvaaliehdokas uhkaili Orpoa päätymisestä "itse poliisin pakeille kunnianloukkauksesta". Tämän naisen twiitin soisin tulevan yleisesti tunnetuksi kaikkien suomalaisten parissa, jotta he näkisivät, minkälainen haiseva mätäpaise Vihreä puolue on maamme politiikassa.

Jussi Halla-aho (ps) arveli Ylen haastattelussa että al-Holin kotiutusten ajoitus oli tarkkaan harkittu, koska eduskunta on juuri päättämässä työtään siirtyessään joulutauolle. Näin asiasta syntyisi mahdollisimman vähän yhteiskunnallista keskustelua eduskunnan viettäessä vapaata. Tämä toki kiistettiin viimeisenkin uskottavuutensa jo aiemmin samassa asiassa menettäneen Pekka Haaviston (vihr) johtaman ulkoministeriön taholta.

Halla-aho arveli myös, että Suomen kyvyttömyys viedä ISIS:in joukkoihin lähteneitä henkilöitä oikeuteen saattaa johtaa siihen, että Suomesta kehittyy ajan myötä islamististen terroristien turvasatama.  Meillähän ei ole vielä nostettu ketään Syyriasta palannutta vastaan ensimmäistäkään syytettä, saati tuomiota.

Joka tapauksessa Lontoossa toimiva terrorismitutkija Juha Saarinen tuki tässä asiassa Halla-ahoa selvin sanoin. Hänen mukaansa Suomessa rikosoikeudellisen vastuun toteutuminen on ollut toistaiseksi terrorismirikoksissa vaikeaa, mikä on turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta hyvin huolestuttavaa. 

Näin erityisesti siksi, että nyt "puhutaan henkilöistä, jotka ovat oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti osallistuneet jihadistiseen liikehdintään ja pyrkineet edistämään tällaisen jihadistisen ryhmän toimintaa, ja puhutaan aikuisista henkilöistä, puhumme ihmisistä jotka ovat tehneet omia valintojaan. On potentiaalisesti aika vaarallinenkin ennakkotapaus, että Suomi lähtee aktiivisesti tällaisia henkilöitä kotiuttamaan."

Siksi on syytä toistaa eilinen sanomani, jonka mukaan nyt tehdystä päätöksestä vastaavat viime kädessä kaikki hallituksemme ministerit Sanna Marinia (sd) myöden - ei pelkästään Pekka Haavisto. Tämä poliittinen vastuu on syytä ulottaa myös siihen, mitä nyt maahamme tuodut henkilöt tekevät tulevaisuudessa - ja tästä tarvittaessa muistuttaminen on maamme vapaan lehdistön velvollisuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-naiset, Kärnän lupaus syödä hatullinen paskaa ja muita mielipiteitä
Tänään ratkeaa kunnioittaako eduskunta rehellisyyttä vai saako Haavisto jatkaa
Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla

ISIS-naiset, Kärnän lupaus syödä hatullinen paskaa ja muita mielipiteitä

Suomeen on haettu veronmaksajien varoilla ISIS-kytköksisiä naisia ja lapsia. Päätöksen on ottanut vastuulleen asiasta vastaava virkamies. 

Oppositiopuolueen puheenjohtaja Petteri Orpo (kok) totesi hallituksella olevan vastuu siitä, että rikoksia tehneet ja terroristiseen toimintaan osallistuneet ihmiset joutuvat vastaamaan teoistaan, eikä suomalaisten turvallisuus vaarannu. 

Saman puolueen Atte Kaleva muistutti puolestaan kansanedustaja Mikko Kärnää (kepu) siitä kun tämä oli vuosi sitten luvannut oppositiojohtaja Jussi Halla-aholle (ps), syödä hatullisen paskaa ja jättävänsä hallituksen, mikäli Al Holista tulee veronmaksajien junailemana kukaan. En ole ainakaan huomannut Kärnän vastanneen viestiin tai ilmoittaneen ateriastaan.

Tere Sammallahti (kok) huomasi, että "Suomi antaa väärät kannustimet terroristeille: muista ottaa lapset ihmiskilviksi siltä varalta, ettet onnistukaan tuhoamaan demokratiaa ja länsimaista elämäntapaa." Olisi mukava kuulla maamme hallitukselta selitys siitä, miksi se teki näin. Oliko taustalla ministereidemme ymmärtämättömyys ellei suoranainen tyhmyys vai ainoastaan terroristien tarkoituksellinen opastaminen?

Pauli Vahtera (ps) oivalsi sen, kuinka nyt maahan tuodut rikolliset saivat paremman palvelun kuin tasavallan presidentti. Siis tilauslento kahdelle naiselle ja heidän lapsilleen, minkä jälkeen ikuinen elatus veronmaksajien piikkiin.

Toisin kuin oppositio, näyttäisivät maamme hallituspuolueet piileskelevän päätöksen tehneen virkamiehen selän takana. Emma Kari (vihr) sentään saattoi eetteriin näkemyksensä siitä, että opposition vaatimukset johtaisivat lasten jättämiseen vankileirille. Ja jatkoi vielä, että rikolliset pitää saada oikeuteen, mutta lapset turvaan - tosin kertomatta, miten ja minkä hintaisilla todisteilla voitaisiin oikeudessa edes teoriassa tehdä tosiasioita vastaava tuomio.

Omalta osaltani en hyväksy millään verukkeella verovarojen käyttöä nyt nähtyyn tarkoitukseen. Lisäksi on selvää, ettei virkamiehen vastuunotto poista Sanna Marinin (sd) hallituksen vastuuta tapahtuneesta Suomen kansan edessä. Ei myöskään siltä osin, mikäli tästä veromaksajien piikkiin tapahtuneesta hakureissusta seuraa terrorismi- tai muita rikoksia. 

Samaan hengenvetoon totean, että kun veronmaksajan auttava käsi on nyt avattu, oletan muidenkin ulkomailla hankaluuksiin joutuneiden rehellisten tai vähemmän rehellisten suomalaisten pääsevän samanlaisen palvelun pariin. Näin jo pelkästään siksi, että muuten saattaisi syntyä vihapuhetta siitä, kuinka maassamme jaetaan yhteiskunnan palveluksia sukupuolen, etnisen taustan tai uskonnon perusteella - sellainenhan olisi perustuslaissa yksiselitteisesti kielletty.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajien tuki terroristeille on saatava loppumaan
Halla-aholle tehtiin ongelma faktoja valikoimalla
Mitä tehdä terroristivaimoille ja heidän lapsilleen

Koronaviruksen evoluutiosta nyt ja tulevaisuudessa

COVID-19-pandemia jäänee päällimmäiseksi muistoksi päättymässä olevasta vuodesta. Siksi suuresti se mullisti ihmisten elämää ympäri maailman. 

Tätä kirjoitettaessa tautiin on tilastojen mukaan sairastunut 76 626 060 ihmistä, joista 1 691 942 on kuollut. Suomessa vastaavat luvut ovat 32 853 ja 489, eli noin 0,4 ja 0,3 promillea koko maailman tapauksista. 

Koska väestöosuutemme on noin 0,7 promillea koko maapallon väestöstä, tarkoittaa tämä, että olemme onnistuneet taudin torjunnassa maiden välisessä vertailussa noin puolet muuta maailmaa paremmin - tosin tämä johtopäätös pitää sisällään oletuksen siitä, että maailman maiden tartunta- ja kuolleisuusluvut ovat todellisia. 

* * *

Iso-Britanniasta on nyt raportoitu uudenlaisesta virusvariantista, joka käytettävissä olevan tiedon mukaan tarttuu noin 70 prosenttia tehokkaammin kuin aiemmin tunnettu virustyyppi. Se on onnistunut leviämään myös Hollantiin. Lisäksi Etelä-Afrikasta on raportoitu toinen uudenlainen virus, mutta sen tarttuvuudesta tai taudinaiheuttamiskyvystä ei ole vielä tietoa.

Britannialaisviruksen muuntumisesta löysin tiedon, jonka mukaan siinä on kaikkiaan 23 mutaatiota. Niistä vain osa kohdistunee sellaisiin kohtiin geeniä (tai geenejä), että ne vaikuttavat siihen koodatun proteiinin aminohappojärjestykseen - eli tuon geenituotteen toimintaan.

Löytämäni tiedon mukaan uudessa virusvariantissa on muuntunut ainakin viruksen pintaproteiini, jolla se tarttuu isäntäänsä. Sen seurauksena sen tarttumistapahtuma on mahdollisesti tehostunut ja virus onnistuisi siksi aiempaa useammin tunkeutumaan uhrinsa soluihin. Jos muutoksia on lisäksi kohdistunut esimerkiksi johonkin viruksen monistumista solun sisällä ohjaavaan geeniin, tuottaisivat tartunnan saaneet solut enemmän viruspartikkeleita ja siten viruksen mahdollisuudet tartuttaa uusia uhreja olisivat aiempaa suuremmat. 

Edelliseen kappaleeseen kirjoitin jo turhankin paljon spekulaatiota: on parempi jäädä odottamaan asiaa tutkivien raportteja viruksella tehdyistä kokeita ja havainnoista. Niitä odotellessa haluaisin kuitenkin kiinnittää arvoisan lukijani huomiota siihen, millä tavalla tapahtunut muutos valaisee virusten evoluutiomekanismia ja mitä siitä voidaan päätellä tulevaisuuden suhteen.

* * *

Jos ja kun uusi virus nyt tarttuu paljon tehokkaammin kuin aiemmat variantit, se lisääntyy niitä nopeammin. Näin sen suhteellinen osuus viruspopulaatiossa kasvaa nopeasti. Pidemmällä aikavälillä tämä tarkoittaa, että lopulta tästä uudesta variantista tulee yleisin virusmuoto ainakin siihen asti, kunnes syntyy mutaatioita, jotka leviävät vielä tätä nykyistäkin virusta nopeammin. 

Näin luonnonvalinta ikään kuin tekee päätöksen siitä, minkälaiset SARS-CoV-2-virukset jäävät kiertämään ihmiskuntaan sen jälkeen, kun nykyinen pandemia on saatu rokotusten ja/tai tartuntojen kautta hallintaan. Sen jälkeen valintapaine siirtynee yhä vahvemmin niihin kohtiin viruksen genomia, jotka vaikuttavat sellaisiin rakenteisiin, joihin rokotusten tai luontaisen tartunnan takia ihmisille syntyneet vasta-aineet tarttuvat. 

Kun myös niihin syntyy uusia mutaatioita, saattavat nämä virukset tarttua ja lisääntyä myös sellaisissa ihmisissä, joille on syntynyt immuniteetti aiempia viruskantoja vastaan. Sen seurauksena ne onnistuvat aikanaan tartuttamaan ihmisiä tehokkaammin kuin nyt huomiota herättävä virus ja ehkäpä aiheuttamaan uusia epidemioita.

Viruksiin voi syntyä myös mutaatioita, joiden avulla ne onnistuvat tarttumaan ja lisääntymään myös jossain toisessa eläinlajissa. Koska luonnonvalinta todennäköisesti suosii niissä erilaisia mutaatioita kuin ihmisissä, eriytyvät nämä viruslinjat lopulta ihmisissä kiertävästä viruksesta. 

Tosin joskus myöhempinä aikoina saattaa sama käydä myös toisin päin, eli eläimessä kiertävä virus muovautuu sellaiseksi, että se pystyy jälleen tarttumaan ihmiseen. Silloin eläimissä pitkään kiertänyt virus on muuttunut niin paljon, ettei ihmisissä kiertävään virukseen varautunut vasta-ainejärjestelmä enää tunnista sitä tehokkaasti. Tällöin saattaa käydä niin, että eläinlinjan SARS-virus pystyy jälleen nykyisen SARS-CoV-2:n tavoin aiheuttamaan tappavan pandemian. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
COVID-19 ja neandertalilaiset
Koronaviruksen tulevaisuus
Onko ihmisen evoluutio pysähtynyt?

Suvaitsematonta fanatismia

Australialainen filosofi John Passmore on sanonut pehmeän suvaitsevuuden olevan sitä, että ajattelija on suvaitsematon virheellisinä pitämiään todisteluita, epäselvää ajattelua ja kyseenalaistamattomia oletuksia kohtaan. Suvaitsevuuden ongelma on puolestaan se, että sen vaatimus voi tulla niiltä, jotka heti valtaa saatuaan ovat täysin suvaitsemattomia.

Suomessa suvaitsematonta fanatismia on viime vuosina esiintynyt kaikkien poliittisten suuntien laidoilla. Erityisen suurella menestyksellä se on vallannut alaa aatesuuntien vihervasemmalla laidalla, josta se on ponnistanut jopa eduskuntaan ja maan hallitukseen. 

Yksi esimerkki tällaisesta fanatismista tuli vastaani eilen Maaseudun tulevaisuuden artikkelissa, jonka mukaan Suomen luonnonsuojeluliitto haluaisi hylätä Metsä Fibren Kemiin suunnitteleman biotuotetehtaan ympäristölupahakemuksen samoin perustein kuin millä korkein hallinto-oikeus (KHO) hylkäsi Finnpulpin ympäristöluvan.

KHO:n perusteluissahan arveltiin tuolloin, että tehtaan suuri ja pitkäaikainen lisäkuormitus voisi aiheuttaa merkittävää vesistön pilaantumista. Huomatkaa perustelun konditionaalimuoto, josta voidaan päätellä, ettei päätöstä tehty faktatiedon varassa vaan pikemminkin varovaisuusperiaatteen innoittamana.

Eilen lukemassani artikkelissa Suomen luonnonsuojeluliiton (SLL) Lapin piiriä asiantuntijana avustanut ympäristöbiokemisti Jari Natunen linjasi Kemin tulevasta biotaloustehtaasta, että "luonnon perustila ei ole se, että siellä on se nykyinen tehdas". Noin ajatellen sama koskee lähes kaikkea taloudelliseen hyvinvointiin liittyvää toimintaa - ainakin jos suljemme ajatuksissamme ihmisen tai ainakin hänen perustarpeidensa täyttämisen ylittävän toiminnan "luonnon perustilan" ulkopuolelle.

SLL:n tai ainakin Natusen näkemys näyttäisikin olevan ns. syväekologinen. Se tarkoittaa Wikipedian sanoin sitä, että "elämää tulee kunnioittaa ja luonnolla ja biodiversiteetillä on itseisarvo. Ihmisillä ei katsota olevan oikeutta tyydyttää toissijaisia tarpeitaan muiden lajien ensisijaisten tarpeiden kustannuksella. Syväekologia korostaa elämistä harmoniassa luonnon kanssa ja vastustaa tarpeetonta kulutusta."

Tämän kauniilta kuulostavan näkemyksen perusteita on pohtinut myös edellä mainittu John Passmore, jonka mukaan sitä kannattavat ihmiset ovat mystiikan ja irrationalismin harhaanjohtamia. Erityisesti hän on ollut skeptinen luonnolle annettavan itseisarvon suhteen ja katsonut luonnon arvon nousevan pikemminkin siitä, mitä hyvää se tarjoaa tietoisille eliöille mukaan luettuna ihmiset. 

Samalla kannalla oli edesmennyt metsäntutkija ja SLL:ään myöhemmin sulautuneen Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen perustajajäsen Peitsa Mikola. Hänen mukaansa metsien hyötykäyttöä ja suojelua ei pidä asettaa vastakkain, sillä me tarvitsemme molempia ja pystymme myös sovittamaan ne yhteen. 

Passmorelais-mikolalaisittain tarkasteltuna luonnon arvo on siten suurin silloin, kun se tarjoaa sekä ihmisille että sitä hyödyntäville eliöille kukoistuksen mahdollisuuksia. Näin ajatellen Kemin biotuotetehdas nimenomaisesti lisää maamme metsäluonnon arvoa tarjotessaan logistiikkaketjussaan työtä ja elämisen edellytyksiä noin 2 500 ihmiselle kymmeniksi vuosiksi - huolehtien samalla, ettei sen logistiikkaketjun rasitus ympäristölle käy kestämättömäksi. 

SLL:n ajattelu edustaa siten yhden asian fanatismia, jossa kaiken yläpuolelle nostettu luonnon itseisarvo tukahduttaa ihmistoiminnan edellytykset silloinkin, kun siitä aiheutuvat seuraukset ympäristölle on pyritty minimoimaan kuten Suomen puunjalostusteollisuudessa on jo pitkään tehty. Mikäli SLL:n ajattelutapa nousisi vallitsevaksi, katoaisivat suomalaisilta elämän edellytykset täällä karussa pohjolassa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

KHO:n päätöksellä on monia seurauksia
Kuinka maapallo pelastuu?
Kuinka paukut tulisi sijoittaa?

Veronmaksajien tuki terroristeille on saatava loppumaan

Ruotsalaiset rahoittivat ISIS:in kalifaatin toimia Syyriassa yli sadalla tuhannella eurolla. Suurimman tuen sai Norrköpingiläinen nainen kuitattuaan peräti 25 000 euroa erilaisia sosiaalitukia.

Lienee todennäköistä, että myös suomalaisten veronmaksajien rahaa on kulunut samaan tapaan ISIS:in tukemiseen. Meillä tosin Kela katkaisee maksuliikenteen, mikäli henkilö on puoli vuotta ulkomailla. Ongelma tässä on vain se, että Kelan on sen tehdäkseen saatava tieto ulkomaille muutosta.

Tässä tilanteessa olisi pysähdyttävä ja mietittävä millä keinoin terroristien tukemisesta voitaisiin nykyistä varmemmin välttyä. Onhan selvää, ettei kukaan rehellinen ihminen voi hyväksyä verovarojensa jakamista väkivaltaisille fanaatikoille. Eikä julkisella vallalla siten ole oikeutta myöskään tehdä sitä.

Valitettavasti minulla ei kuitenkaan ole kuin huonoja vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi - siis rahojen henkilökohtaisesta kuittaamisesta toimistossa aina orwellilaisten seurantasirujen istuttamiseen henkilöiden ihon alle. Enkä suosittele yhtäkään niistä otettavaksi käyttöön. 

Sen sijaan odotan näitä tukiasioita työkseen sosiaali- ja terveys- sekä työ- ja elinkeinoministeriössä sekä niiden ohjaamissa sektoritutkimuslaitoksissa työkseen pohtivien ihmisten kehittävän toimivan ratkaisun. Sellaisestahan heille palkkakin maksetaan. 

Tarvittavan rahoituksen voisi järjestää esimerkiksi supistamalla Marinin hallituksen innolla lihottamaa maailmanparannusohjelmaa, jonka viimeisistä "investoinneista" kuulimme tällä viikolla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä tehdä terroristivaimoille ja heidän lapsilleen
Allahilla on heikko osumatarkkuus
Al Holin suomalaiset ovat Holkerin ja Sipilän lapsia

HS johti lukijoitaan harhaan

Helsingin Sanomat jäi tänä aamuna kiinni varsinaisesta punavihreää agendaa tukevasta valeuutisoinnista. Se nimittäin julkaisi jutun otsikolla "Tilastokeskuksen tulotiedot julki: Suomen tuloerot kaventuivat viime vuonna, tuloerot kasvaneet silti ”merkittävästi” 1990-luvun lamasta". 

Jutussa näytettiin seuraava kuva, joka sinänsä näyttäisi osoittavan otsikon tiedot oikeaksi.

Onko siis syytä yhtyä vihervasemmiston huoleen ja nousta barrikadeille riistämään suurituloisimmilta suomalaisilta heidän rahansa? Vastaus on ei, sillä HS:n uutinen oli lukijaa harhaanjohtava, koska kuvan lähde eli Tilastokeskus julkaisi pidemmän aikasarjan. 

Se näyttää, että 1960-luvulta 1980-luvulle eli tulonjaon tasaisuus kasvoi huomattavasti todennäköisesti ajanjakson loppua lukuun ottamatta valtaa pitäneiden punamulta- ja kansanrintamahallitusten vasemmistolaisen jakopolitiikkan takia. Siten HS:n käyrän alkupään nousu johtui vain paluusta normaaliin markkinatalouteen.

Tulonjaon muutos vuodesta 2018 vuoteen 2019 näkyi Tilastokeskuksen tiedotteessa myös seuraavana kuvana. 

Siitä nähdään, että suuripalkkaisimman kymmenyksen tulot laskivat selvästi, kun taas kaikkien muiden tulotaso nousi. Toisin sanoen taloutemme yskähtely on vaikuttanut ennen kaikkea vauraimpien suomalaisten tuloihin. Kaikilla muilla tulot kasvoivat vuodesta 2018 vuoteen 2019.

Pitäisikö tästä siis iloita? Vai pitäisikö surra sitä, että yksityisen omaisuuden kertyminen väheni ja sitä kautta suomalaisten talouden investointeihin käytettävissä oleva rahakertymä pieneni? 

Entä pitäisikö meidän olla kainuulaisen kateuskäsitteen mukaisesti tyytyväisiä siitä, että parempiosaisillakin alkoi mennä vähän huonommin vai eteläpohjalaisittain tyytyväisiä oman tulotason noustessa lähemmäs suurituloisimpia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ansio- ja pääomatulojen verotuksesta
Kummallista uutisointia tulonjaosta ja elintasopakolaisten palautuksista
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan

Teatterikoululaisten vahva usko totalitarismiin

Saska Saarikoski kertoi Helsingin Sanomissa, että teatterikoululaiset eivät enää suostu lukemaan klassikkoteoksia kuten William Shakespearen Hamletia tai Romeota ja Juliaa. Syynä kieltäytymiseen on se, että ne heidän mukaansa edustavat "raiskauskulttuuria", jonka lukemiseen pakottaminen on "opetuksen rakenteellista väkivaltaa opiskelijaa kohtaan".

Saarikosken tietojen mukaan teatterikorkeakoulussa on opiskelijoiden mielestä vain kaksi hyväksyttyä teemaa eli ilmastonmuutos ja vähemmistöjen oikeudet. Kesäkuussa taidealan oppilaitoksiin oli vieläpä lähetetty yli tuhannen entisen ja nykyisen taidealan opiskelijan adressi, jossa vaadittiin korkeakouluja ottamaan antirasistiset strategiat osaksi opetussuunnitelmaa.

Ilmaisen tässä omana mielipiteenäni, että koska teatterikoulutus on julkisin varoin kustannettua, tulee sen sisältää monipuolista opetusta, jonka sisällön määrittelee ensisijaisesti taideyliopiston toimiva johto yhdessä opetusministeriön kanssa. Ja että talon opettajakunnan on muiden oppilaitosten tapaan pidettävä huoli siitä, että tutkinnon saaneet ovat oppineet kohtuullisella tasolla opintovaatimusten mukaiset asiat. Siis myös sen, mikä liittyy siihen klassiseen kirjallisuuteen, jonka avaamalle uralle nykyinen näyttämötaide on rakentunut.

Se mikä minua tässä ihmetyttää on ainakin vuosisadan ajan jatkunut taidealan merkillinen usko yksisilmäiseen totalitarismiin ja ehdoton sitoutuminen kulloinkin ajassa olevan aatteeseen. Sillä eihän teatterikoululaisten kannanotoissa ole mistään muusta kysymys. 

Tätä trendiä eivät ole onnistuneet sammuttamaan edes historiallisesti merkittävät Hitlerin Saksa tai leniniläis-stalinistinen Neuvostoliitto - eivätkä edes nykyiset Iranin mullahit tai Pohjois-Korean Kimit. Ehkäpä teatterikoulutukseen tulisikin lisätä ripaus totalitarististen aatteiden brutaaliin todellisuuteen liittyvää opetusta, jossa paino olisi ymmärryksen lisääminen siitä jatkumosta, joka yhdistää niitä kaikkia sellaisiin liikkeisiin, joiden ummehtuneeseen kuplaan teatterikoululaiset jälleen kerran haluavat pakkautua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen
Myös John Waynesta BLM-uhri
Elina Izarra Ollikainen kyseenalaisti maahanmuuttajien karkotukset

Tänään ratkeaa kunnioittaako eduskunta rehellisyyttä vai saako Haavisto jatkaa

Kyllä on totuuden sanominen vaikeaa sisäministeri Maria Ohisalolle (vihr). Helsingin Sanomat kysyi häneltä suoraan, että voiko hän puolueen puheenjohtajana todeta, että ulkoministeri on syyllistynyt lainvastaisuuksiin, kuten perustuslakivaliokunta on todennut. 

Sen sijaan, että Ohisalo olisi todennut asian selväsanaisesti, hän käytti kiertoilmaisua todeten, että "kunnioitamme sitä, mitä perustuslakivaliokunta on todennut. Eiköhän se silloin kerro, mitä olen mieltä asiasta". Ja ilmoitti, ettei halua puhua Haavisto-jupakasta sen enempää. 

Nähtäväksi jää, kuinka tällainen kieroselkäisyys vaikuttaa hänen puolueensa kannatukseen. Suomen etu toki olisi, että se romahtaisi pysyvästi muutamaan prosenttiin.

Jussi Halla-aho (ps) puolestaan totesi sen itsestäänselvyyden, että vihreät rapauttaa perustuslakivaliokunnan uskottavuutta "puoluepolitisoimalla sen toimintaa ja kyseenalaistamalla, vähättelemällä ja vääristelemällä sen ratkaisuja". Kokoomuksen Kai Mykkänen yhtyi kritiikkiin todeten puoluettaan huolettaneen vihreiden "suhtautuminen oikeusvaltioon. Vaikuttaa siltä, että Haavisto ja vihreät pyrkivät viime viikolla välttelemään ja vähättelemään tätä perustuslakivaliokunnan mietintöä. 

Hänen mukaansa "loppumetreihin on liittynyt muitakin perustuslakivaliokunnan asemaa halventavia piirteitä." Niinpä puolue päätti yhdistää aiemman toiveeni mukaisesti voimansa Perussuomalaisten kanssa epäluottamuksen antamiseksi ministeri Haavistolle (vihr).

Verbaalisia risuja ohisalolaiset saivat myös Keskustalta, jonka piiristä todettiin, että "tällä viikolla on mennyt juridiikka ja politiikka osittain sekaisin". Seuraavaksi joudumme siten jännittämään sitä, että tarkoittavatko maalaisliittolaiset sitä mitä sanovat, ja varmistavat Haaviston pudottamisen pois korkeasta virastaan, vai pelaavatko totuttuun tapaan kaksilla korteilla ja kannattavat tämän jatkamista maamme hallituksessa. 

Joka tapauksessa äänestys Haaviston luottamuksesta pidetään eduskunnassa myöhemmin tänään. Siinä nähdään - ei enempää eikä vähempää kuin suomalaisen poliittisen apparaatin sitoutuneisuus oikeusvaltion toimintaperiaatteisiin. 

Tässä tapauksessa nuo periaatteet liittyvät virkamiehistön oikeuteen ja velvollisuuteen toimia lakien ja asetusten mukaisesti, vaikka omia agendojaan laillisuuden rajan ylittäen ajava poliittinen päätöksentekijä muuta vaatisikin. Toisin sanoen äänestyksessä on kyse siitä, että kunnioittaako eduskunta rehellisyyttä vai saako Haavisto edelleen jatkaa aivan toisenlaisista yhteiskunnista kuin demokratioista kopioitua niljakasta toimintatapaansa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Epärehellisyyden vihreä pesä
Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla
Ilta-Sanomat jihadistin asialla

Kotouttaminen on myrkkyä maahanmuuttajille

Helsingin Sanomat totesi aamun pääkirjoituksessaan, että "työ on maahanmuuttajille parasta kotoutumista". Tästä on vaikea olla eri mieltä - ainakaan nykyistä käytäntöä huonompaa vaihtoehtoa on vaikea keksiä, sillä maahanmuuttajien ympärillä pyörii ja hyörii valtava joukko kantasuomalaisia, jotka tarjoavat tulijoille auliisti palveluksiaan ja lisäbonuksena vielä neuvovat, miten nämä voivat maksimoida tukensa ja myös maassaoloaikansa. Kyllähän siinä muuttuvat yhteiskunnan eläteiksi nekin tulijat, jotka alun alkaen saapuivat tekemään työtä.

HS tarjosi myös muutamia lukuja, jotka osoittavat nykymuotoisen humanitaarisen maahanmuuton juuri sellaiseksi verovarojen pohjattomaksi kaivoksi kuin maahanmuuttokriittiset ovat vuodesta toiseen kertoneet. Jutun mukaan "Kelan maksamista työttömyysetuuksista – peruspäivärahasta ja työmarkkinatuesta – maahanmuuttajille maksettiin 27 prosenttia, toimeentulotuesta 20 prosenttia ja asumistuista 14 prosenttia... Kela maksoi sosiaalietuuksia vuonna 2018 kaikkiaan 10,7 miljardia euroa, joista 1,32 miljardia euroa maksettiin maahanmuuttajille.".

Samoin jutussa mainittiin, että ongelmaryhmiä ovat - kuten maahanmuuttokriittiset ovat hyvin tienneet - "Irakista, Somaliasta, Iranista, Afganistanista tai Syyriasta" tulleet. Siis juuri ne samat ryhmät, jotka syyllistyvät kohtuuttoman usein myös seksuaali- ja väkivaltarikoksiin.

Positiivista asiassa on, että eduskunnan tarkastusvaliokunta on todennut viime vuonna, ettei kotouttamispolitiikka toimi. Se on myös huomannut - jälleen asia, joka on ollut jo pitkään maahanmuuttokriittisten tiedossa - että kotoutumiskoulutukseen ja vastaanottokeskusten opintotoimintaan osallistumisesta pitäisi tehdä velvoittavampaa ja että erityisesti muslimimiestensä synnytyskoneiksi alistamien naisten kotouttaminen vaatii enemmän huomiota. 

Minusta on hyvä, että HS julkaisi pääkirjoituksensa, sillä se osoittaa myös valtamediassa lopultakin huomatun maahanmuuttokriittisten parissa jo ainakin vuosikymmenen ajan esillä pitämät ongelmakohdat. Vielä kun toimituksissa ymmärrettäisiin, että ongelmien yksi keskeinen perussyy on tulijoiden suuri määrä, minkä seurauksena heillä on mahdollisuus ylläpitää sitä omaa kulttuuriaan, jota pakoon he ovat lähteneet kotimaistaan. Pienemmillä maahanmuuttajamäärillä ja tehokkaalla haja-asutuspolitiikalla tämäkin yhteiskuntaan sopeutumisongelma saataisiin ainakin pienemmäksi. 

Olisi kuitenkin syytä huomata myös se, ettei ylivoimainen enemmistö suomalaisista ole lähtökohtaisesti rasisteja. Ja se, että jos ihminen saa yhteiskunnan tukemana määräaikaisen työpaikan suomalaisyrityksestä, on hänellä silloin näytön paikka. 

Suomen kaltaisessa markkinataloudessa on selvää, että työnantaja pitää aina kiinni sellaisista työntekijöistään, joiden työsuoritus tuottaa kassaan enemmän rahaa kuin hänen työllistämisensä sitä vie. Eikä tämä katso ihonväriä - mutta sen sijaan geeneillä ja kulttuurilla näyttäisi olevan suuri merkitys työntekijän tuottavuuteen. 

Näistä kahdesta geenit olemme saaneet vanhemmiltamme, eikä niitä voi muuksi muuttaa. Sen sijaan kulttuuri on opittua, joten mikäli se osoittautuu kelvottomaksi, voi kuka tahansa vaihtaa omansa parempaan. Ongelma taitaa vain olla siinä, ettei tämän asian painottaminen taida kuulua suomalaisiin maahanmuuttajien kotouttamiskäytäntöihin. Ja siitä syystä nykymuotoinen kotouttaminen on ikävää myrkkyä maahanmuuttajien tulevaisuudelle Suomessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka työllistää luku- ja kirjoitustaidoton ihminen?
Kuinka paljon johtajien kotoutumiseen tarvitaan resursseja?
Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille

Valtionjohtajien virtuaalikokous synnytti kauhukuvia - entä faktat?

MTV3 kertoi yli 70 valtionjohtajan osallistuneet virtuaaliseen ilmastokokoukseen. Sen aikana  YK:n pääsihteeri António Guterres kysyi, että "voiko kukaan kiistää, että olemme kohtaamassa hätätilan? Sen takia kehotan kaikkia maailman johtajia julistamaan ilmastohätätilan omissa maissaan siihen asti, kun hiilineutraalius on saavutettu."

Ehkäpä juuri tämän kokouksen innoittamana Yle julkaisi jutun siitä, kuinka suomalaisten pitäisi muuttaa radikaalisti elämäntapaansa, jotta maailma pelastuisi lämpenemiseltä. Siihen sisältyi kysymys siitä, "miltä tuntuisi, jos tietäisit, että seuraavan 30 vuoden aikana voit tehdä korkeintaan 10 kaukolentoa, etkä mitään muuta".

Jutussa kerrottiin myös suomalaisten hiilirepusta, joka on tiukimman laskelman mukaan "jo käytetty loppuun, eikä autoilua, lentämistä eikä oikein mitään tavallista ole laskelman mukaan enää mahdollista nykytavoilla tehdä". 

Ylen artikkelin lopussa oli kaavakuva siitä, kuinka Suomi voisi saada hiilipäästönsä kuriin vuoteen 2035 mennessä. Siinä keskeinen rooli on maankäyttösektorilla eli käytännössä hiiltä sitovalla metsänkasvulla, jonka sitoman hiilen määrän pitäisi kyseisenä vuonna olla yhtä suuri kuin kaikkien maamme hiilipäästöjen yhteensä. Sitä juttu ei valaissut, miten tämä päästöjen kompensaatio vaikuttaisi metsäteollisuuteen, eli suoraan tai välittömästi meidän kaikkien suomalaisten elintasoon.

Myös Iltalehti repäisi asialla. Se kirjoitti kauhukuvasta, jossa ilmastonmuutos tuhoaisi tunturitkin. Tai ainakin niiden avoimet laet sekä niillä elävän kasviston ja eläimistön. 

Siksi on jälleen aika tarkastella kuinka tämä hirmuinen oman elämäntapamme jatkuvuutta ja luontoa uhkaava kehitys näkyy maapallon siinä osassa, jonka pitäisi ilmastonmallien mukaan reagoida kasvihuonekaasujen lisääntymiseen kaikista herkimmin. Se on pohjoinen napa-alue, jonka käyttökelpoisena proxynä toimii napajään pinta-ala. 

Kuten muistamme, ei napajään vuotuinen minimikoko viime syyskuussa saavuttanut vuoden 2012 ennätysminimiä, mutta sijoittui kuitenkin toiseksi. Näitä tilastoja julkaiseva National Snow and Ice Data Center NSIDC ei valitettavasti kerro päivittäisiä tietoja jään pinta-alasta. Siksi meidän on tyydyttävä tarkastelemaan jään laajuudesta (sisältäen jäämassojen väliin jäävän sulan veden alueet) kertovia päivätilastoja. 

Tämän laajuustilaston mukaan jää on edelleenkin vuodesta 1979 alkaneen joulukuisen aikasarjan mukaan kakkostilalla. Tosin tilastokärki on muuttunut vuodesta 2012 vuoteen 2016 eli kahdeksan ajastajan sijasta neljän vuoden taakse. Lämmintä on siis piisannut, mutta ei kuitenkaan mitään kovin radikaalia muutosta. 

Kun mitattu tilastohistoria on näinkin lyhyt, on tietenkin hyvä muistaa, että onhan näitä lämpökausia ollut aiemminkin. Seitsemän vuoden takaisesta kirjoituksestani lainaten: "Suomessa oli 7000 vuotta sitten selvästi nykyistä lämpimämpää - minkä vahvistavat tunturiylänköjen lammista löytyneet vanhat puufossiilit. Lapin puufossiileista voidaan havaita ilmaston viilenneen noin 6000 vuotta sitten ja lämpötilojen sen jälkeen vaihdelleen varsin paljon. Myös meillä pieni jääkausi näkyy erittäin kylmänä jaksona ennen viimeisten vuosisatojen lämpenemistä. Toisin sanoen näyttäisi siltä, että Suomen ilmasto on varsin uskollisesti seuraillut koko maailman ilmastokehitystä."

Pyydän lukijaani huomaamaan nuo tunturiylänköjen lampien puufossiilit. Ne kertovat siitä, että tunturimme eivät ole aina olleet puuttomia - eivät edes viime jääkauden jälkeisellä ajalla. Siten pohjoisen luontomme lajisto on aiemmin selvinnyt sellaisesta vaiheesta, jossa tunturien laet ovat olleet metsien peitossa. 

Ja näin ne tulevat tekemään myös nyt käynnissä olevan ihmisen kasvuhuonekaasupäästöjen syyksi pannun ilmastonmuutoksen aikana - ellei sellaista sitten aiheuta ihmisten muu toiminta. Siihen viittasi tämänpäiväinen mielipidekirjoitus, joka väitti naalien ahdingon johtuvan susien hävittämisestä porotalouden takia, minkä seurauksena naalien kanssa kilpailevat ja niiltä resursseja vievät ketut ovat runsastuneet.

Loppukaneettina todettakoon, että vaikka ilmaston lämpeneminen viimeisten kymmenien tai jopa muutaman sadan vuoden aikana onkin epäilemättä fakta, on todellisuus paljon monimutkaisempi kuin kasvihuonekaasuihin juuttuneet alarmistiset kauhukuvat näyttäisivät osoittavan. Tämä meidän kaikkien on hyvä muistaa juuri nyt, kun meiltä vaaditaan oman elämämme radikaalia muuttamista näiden kauhukuvien varjolla. 

Ja muistetaan samalla, että tälle lämpenemiselle on esitetty myös muita selityksiä kuin ihmiskunnan hiilipäästöt. Niiden osalta nyt aluillaan oleva talvi tarjoaa mielenkiintoisen tilaisuuden, jonka luonteesta kasvihuone- ja aurinkoteoria tarjoavat toisistaan radikaalisti poikkeavat ennusteet. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimus osoitti EU:n ja Suomen ilmasto- ja biodiversiteettisuunnitelmat järjettömiksi
Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä
Ristiriitaiset ennusteet ensi talven säistä

 

Epärehellisyyden vihreä pesä

Olen jo aiemmin epäillyt, että juuri Vihreissä toimii perin epärehellisiä poliitikkoja. Tämä käsitykseni sai tänä aamuna vahvistusta, kun luin Helsingin Sanomien juttua Vihreiden toimista liittyen ministeri Pekka Haaviston (vihr) tapaukseen. Otetaan tähän siis kopio valtalehtemme kirjoituksesta.

Siinä Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jenni Pitko kertoi muiden hallituspuolueiden ryhmänjohtajille lähetetystä yksityisviestistään, että "ei siinä sen kummempaa, kuin että miten saamme vuodot vähenemään. En ole halunnut kenenkään kanssa puhua kenenkään roolista, olet saanut väärän kuvan. Kyse on pitkästä keskustelusta, jota käytiin, mutta en lähde sitä tässä kohtaa avaamaan. En ole kritisoinut valiokuntaneuvosta."

Ja "kuitenkin kolme viestit nähnyttä lähdettä sanoo HS:lle, että viesteissä ei ole kyse vuodoista. Lähteiden mielestä asiayhteydestä käy selvästi ilmi, että kyse on kritiikistä valiokuntaneuvosta kohtaan." Kumpaa siis pitäisi uskoa: housut nilkoissa yllätettyä Pitkoa - joka ei suostunut näyttämään viestejään toimittajalle - vai HS:n haastattelemia henkilöitä? 

Itse Haaviston tapaus eteni eilen siihen vaiheeseen, että Perussuomalaiset tulee esittämään Haavistolle epäluottamuslausetta. Toivon mukaan siihen yhtyy koko oppositio ja hallituspuolueistakin löytyisi sen verran rehellisiä ihmisiä, että maamme pääsisi eroon epärehelliseksi osoittautuneesta ministeristään.

Tätä tarvetta korostavat vielä Haaviston toimet perustuslakivaliokunnan päätökseen liittyen. Hän nimittäin kirjoitti 9.12. blogissaan, että "lausunnoista näkyy kuultujen asiantuntijoiden enemmistön selvä kanta: mitään väärää tai lainvastaista ei ole tapahtunut".

Samaa sanomaa vihreät levittivät myös Twitterissä, mutta joutuivat lopulta poistamaan sen. Tähän tarttui jo politiikan tutkijakin kommentoimalla, että: "tällaisen poliittisen spinnauksen edessä reaktio on samanlainen epäusko kuin trumpilaisen retoriikan kohdalla. Politiikan edellytys on, että edes perusfaktat ovat jaetut. Tässä politiikka viedään niiden alueelle, millä on pelkästään kielteisiä seurauksia demokratialle."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouden toimintaperiaatteet hukassa
Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä
Tähän on tultu: ministereiltä odotetaan rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä

EU:n jakopolitiikka vs. suomalainen oikeusvaltio

Samaan aikaan kun Suomessa tehtiin oikeusvaltiokäsitteen suhteen vuosituhannen pohjanoteeraus saavutti EU sopimuksen pohjoisten ja koillisten kansakuntien rahavarojen siirtämisestä eteläisiin ja itäisiin jäsenmaihin. Siinähän ongelmaksi oli muodostumassa rahanjaon kytkeminen oikeusvaltioperiaatteeseen. 

Asia ei luonnollisesti koske Suomea, koska me olemme maksumiehen roolissa. Mutta saamapuolella olevien Unkarin ja Puolan osalta jouduttiin käymään vääntö, jonka seurauksena tuo kytky tehtiin. Tosin Saksan esittämässä kompromississa sitä ei oteta käyttöön, mikäli jokin EU maa haastaa sääntöjen laillisuuden EU-tuomioistuimessa.

Lisäksi EU-maat antavat julistuksen, jossa vakuutetaan, ettei sääntöjä ole suunnattu mitään yksittäistä maata vastaan ja että niiden tarkoitus on vain turvata EU-rahojen käyttöä. Ehtoja ei myöskään uloteta tukiin, joista on päätetty jo joskus aiemmin.

Käytännössä ratkaisu tarkoittaa sitä, että Puola ja Unkari saavat rahansa (lue "rahamme") ja voivat jatkaa pari vuotta entiseen malliin. Tosin pääministerimme Sanna Marin (sd) ei usko näiden maiden käyttävän tätä optiota, mutta itse epäilen vahvasti, että hän on väärässä.

Mielenkiintoiseksi meidän suomalaisten kannalta asian tekee europarlamentaarikko Petri Sarvamaan (kok) linjaus, jonka mukaan "oikeusvaltioperiaatteen keskeisin tunnusmerkki on tuomioistuinlaitoksen ehdoton riippumattomuus poliittisesta vallankäytöstä... Tuomioistuinlaitoksen riippumattomuus on tämän asian ytimessä". 

Näin siksi, että juuri tätä asiaa maamme hallituspuolueet haastoivat Haaviston tapauksessa painostamalla perustuslakivaliokuntaa voimakkaasti vaihtamaan oikeudellisesti perustellun johtopäätöksen poliittisesti ohjattuun ja ilmaisemalla rikoksen toteamisen jälkeen vahvan tukensa juuri valtaansa väärin käyttäneeksi todetulle ministerilleen. Tässä tilanteessa onkin syytä kääntää katse maamme perustuslakiin ja siinä nimenomaisesti poliittisista päättäjistä koostuvan perustuslakivaliokunnan asemaan. 

Tässä asiassa presidentti Sauli Niinistö on tehnyt aloitteen, joka olisi syytä ottaa harkintaan. Se ei poistaisi perustusvaliokunnan keskeistä roolia, mutta lisäisi prosessiin lainopillisten asiantuntijoiden kuulemisten lisäksi myös korkeimpien oikeuksin lausunnot. 

Näissä on se ero, että ensimmäiset ovat lähinnä henkilökohtaisia (lue "usein lausujan oman poliittisen agendan mukaisia") näkemyksiä (joihin sisältyvä poliittinen vaikuttamispyrkimys nähtiin varsin selvästi Haavistonkin asiassa) kun taas jälkimmäiset lausunnot annettaisiin virkavastuulla, mikä velvoittaa totuudessa eli neutraalissa laintulkinnassa pysymiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaiset EU:n tukipaketin asialla
EU:ta ohjaa tosiasioiden sijasta haihattelu ja älyllinen laiskuus
Mistä EU:n komission ehdottamassa elpymisrahastossa on kyse?

Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla

Pekka Haavisto (vihr) rikkoi lakia, mutta pääsi perustuslakivaliokunnan syyteharkinnasta kuin koira veräjästä, vaikka rikoksen todettiinkin tapahtuneen. Tässä ei ollut mitään yllättävää, vaikka toki asia on virkamiesten tulevan toiminnan ja sen itsenäisyyden kannalta murheellinen. Ja sitä kautta Suomen asema oikeusvaltiona - jossa poliittinen ja oikeudellinen valta on eriytetty toisistaan - voidaan asettaa hyvillä perusteilla kyseenalaiseksi.

Yllättävää ja oikeusvaltiokäsitteen kannalta paljon itse tuomiota raskauttavampaa olivat päätöksen liepeillä ja sen jälkeen tapahtuneet seikat. Siis se vyyhti, joka lähti siitä, kun hallituspuolue Vihreät yritti vaikuttaa poliittisin argumentein ministereiden toimintaa arvioivan elimen oikeudelliseen ratkaisuun. Ja se, että Haaviston toiminnan tultua perustuslakivaliokunnan käsittelyssä todetuksi laittomaksi johti hallituspuolueiden puheenjohtajien pääministeri Sanna Marinin (sd) suulla antamaan ilmoitukseen, jonka mukaan rikolliseksi todettu nauttii tehtävässään heidän kaikkien luottamusta.

Oikeusvaltioon kuuluvan sananvapauden kannalta suorastaan traagiseksi on puolestaan nähtävä se, että Vihreiden vaikutusyrityksen vuodettua lehdistöön hallituspuolueeseen kuuluva perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd) uhkasi sähköpostivuodon seurauksena lehdistöä kurinpalautuksella. En vähään aikaan muista kuulleeni maata johtavilta tahoilta näin vahvaa sananvapauteen kohdistuvaa hyökkäystä, ja jään odottamaan minkälaisin keinoin tämä kurinpalautus toteutetaan.

Kaiken kaikkiaan nyt nähty farssi ei varmaankaan pääty tähän, sillä siksi lähelle viime vuosisadan erilaisten diktatuurien toimintatapoja maamme hallitus ja erityisesti Vihreät on tässä jupakassa sortunut. Jälkimmäisistä onkin jo todettu, että "vihreillä tuntuu olevan linja, että lakia saa rikkoa, jos ministerin tarkoitus on ollut hyvä". Yhdenmukaisuus sekä Hitlerin Saksaan, että Leninin ja Stalinin Neuvostoliittoon on ilmeinen.

Lieneekö tämä poliittinen tuki vaikuttanut myös siihen, että omien kannanottojensa mukaan Haavisto ei näyttäisi pitävän lainrikkomustaan mitenkään pahana asiana. Päinvastoin, hän piti edelleen perustuslakivaliokunnassa lainrikkomukseksi todettua toimintaansa hyvänä. Ellei tämä ole niljakasta ja röyhkeää, niin mikä sitten?

Oma toiveeni on, ettei lehdistömme nöyrtyisi hallituksen ja Haaviston edessä, vaan pitäisi asiaa esillä opposition avulla niin kauan, että vihreä ministeri ymmärtäisi itse erota tehtävästään. Onhan tässä maassa lähdetty hallituksesta paljon pienemmistäkin syistä kuin Haaviston rikos - siis sellaisista kuin kaksimielisten tekstiviestien lähettämisestä naisystävälle tai esiintymiskoulutuksen hankkimisesta valtion varoin.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanna Marin oikeusvaltiota murtamassa
Poliisin epäily pudotti Haaviston pois presidenttipelistä
Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä

Halla-aho ja Marin kohtasivat politiikanteon vaikeuksia

MTV3 järjesti eilen TV-tentin neljän suurimman puolueen puheenjohtajille. Mielestäni kaikki puheenjohtajat selvisivät tentistä kohtuullisen hyvin. 

Tosin ensimmäiseksi minua hämmästytti Jussi Halla-ahon (ps) kiemurtelu silloin, kun kysyttiin koronavirusrokotteen ottamisesta. Sen sijaan, että hän olisi sanonut ottavansa rokotteen koronavirusta vastaan heti kun se on saatavilla, hän vetosi siihen, ettei vielä ole tullut aika ottaa asiaan kantaa. 

Nähdäkseni tässä näkyi se, että Perussuomalaisten äänestäjäkunnasta kohtuullisen suuri osa suhtautuu rokotteisiin negatiivisesti. Sitä en tiedä, kuuluuko Halla-aho tähän ryhmään, mutta epäilen että hän on liian fiksu ollakseen niin hölmö. Tätä käsitystä tukee se, että hän toimittajan ahdisteltua sai lopulta sanotuksi mahdollisimman monen ihmisen rokottaminen olevan tärkeää, koska se tarjoaa väestölle laumasuojan.

Tapaus lieneekin kertonut puheenjohtajan omien asenteiden sijasta siitä, kuinka vaikeaa politiikan tekeminen toisinaan on. Rokotusasiahan on Halla-aholle ja hänen puolueelleen toissijainen seikka, johon tieteellisesti perustellun kannan ottaminen ei tuo puolueelle uusia kannattajia, mutta saattaa kuitenkin karkottaa valtavan joukon äänestäjiä. Sama vaikeus lienee aiemmin vaikuttanut myös puolueen nousevan tähden Riikka Purran (ps) kannanotoissa.

Nyt jää sitten nähtäväksi, mitä tapahtuu puheenjohtajan epäröityä päivänselvässä asiassa. Johtaako se vastoin odotuksia loogiseen ajatteluun perustavien ihmisten pakoon puolueen kannattajakunnasta? Vai katsovatko nämä puheenjohtajan tavoin, että tietyt muut asiat - joiden suhteen Perussuomalaiset on ainoa loogisesti järkevän vaihtoehdon kannattaja - painavat vaakakupissa enemmän.

* * *

Samaisessa tentissä toinen huomionarvoinen seikka oli pääministeripuheenjohtaja Sanna Marinin (sd) haluttomuus kertoa, miksi hallitus haluaa tukea kuntia COVID-19-pandemian aiheuttamien taloudellisten menetysten takia kolmella miljardilla, vaikka jo kaksikin riittäisi täyttämään niiden rahoitusvajeen.

Toimittaja pani pääministerin vastaamaan neljään kertaan tähän kysymykseen, ja tämä jätti aina vastaamatta samalla tavalla. Tapaus jätti pääministeristä kieltämättä varsin typerän vaikutelman. 

Näin etenkin, kun Jussi Halla-aho arveli ylimääräisen miljardin johtuvan siitä, että tulossa on kunnallisvaalit. Eli toisin sanoen hän arveli pääministerin tukevan hallituspuolueiden vaalikampanjaa miljardilla eurolla veronmaksajien rahaa. Nähtäväksi jää, millä tavalla tämä vaikuttaa SDP:n kannatukseen.

* * *

Muuten olen sitä mieltä, että Suomen asema oikeusvaltiona joutuu kyseenalaiseksi, mikäli ministeri Pekka Haavisto (vihr) pääsee kuin koira veräjästä kansanedustajista koostuvan perustuslakituomioistuimen vapauttavalla tuomiolla, jollaisen hän on ennakkotietojen mukaan saamassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mistä Halla-ahon ja kepulaisten viikonlopun sanailussa oli kyse?
Kuntavaalit ratkaisevat hallituksen kohtalon
Riikka Purra sortui kuolemanvakavaan populismiin

Vihreiden kannatuksessa on noin neljännes ilmaa

Suomen Vihreä puolue on kansainvälisesti katsottuna poikkeuksellisen merkittävä. Viime vaalien yli 11 prosentin äänisaaliinsa, niiden oikeuttamien 20 kansanedustajan ja Keskustan tuella siitä tuli myös valtaa käyttävä hallituspuolue.

Kansalaiset yhdistänevät Vihreät ennen kaikkea ympäristönsuojeluun ja kaikenlaiseen muuhun pehmoisen hyvään. Sen vastapainoksi mielletään puolestaan Perussuomalaiset, joihin monet yhdistänevät kovan maahanmuuttopolitiikan, EU-kriittisyyden ja Halla-ahon aikana yhä enemmän myös oikeistolaisen markkinataloudellisen ajattelun, jossa ympäristönsuojelu ei ole kovin keskeisessä roolissa.

Tässä suhteessa oli mielenkiintoista lukea Maaseudun Tulevaisuuden kyselystä, jossa haettiin vastausta siihen, että pitäisikö metsien suojelua lisätä, vaikka Suomen talous ja elinkeinoelämä kärsisivät. Koko kansan parissa 39 prosenttia oli tähän valmis, 38 prosenttia vastusti ja 23 prosenttia ei osannut ottaa asiaan kantaa.

MT:n kyselyssä ääripäinä olivat todellakin perussuomalaisia ja vihreitä kannattavat henkilöt. Mutta eivät hekään jakautuneet mustavalkoisesti, vaan ensin mainituista 40 prosenttia ei joko tiennyt kantaansa tai halusi lisätä metsien suojelutoimia niiden aiheuttamista kustannuksista huolimatta. Vastaavasti 60 prosenttia ei halunnut uhrata taloutta metsien lisäsuojelulle. 

Vihreän aatteen suosijoista puolestaan 75 prosenttia kannatti metsien lisäsuojelua mutta ainakin itselleni yllättäen peräti 11 prosenttia vastusti sitä. Ottaen huomioon, että nyt puhutaan puolueen alkuperäisimmästä ja syvimmästä aatteellisesta ytimestä kertoo tulos puolueen äänestäjäkunnassa olevan noin neljänneksen verran ilmaa. Se on mielestäni varsin paljon.

Olisikin äärimmäisen mielenkiintoista tietää, että mitkä syyt tekevät näistä taloudellisesti vastuullisista henkilöistä maamme ympäristöpuolueen kannattajia. Onko se puolueen löperö maahanmuuttopolitiikka, feministinen ote, punavihreän kuplan komformistinen paine vai jokin aivan muu seikka?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimustietoa faktantarkastajille ja päätösentekijöille
Moraaliposerausta vai tietämättömyyttä?
Se mikä on Afrikassa hyvä, halutaan lopettaa Suomesta

Ihmisten arki kunnissa ja kaupungeissa

Olen koko tämän blogin historian ajan ihmetellyt suomalaisten poliitikkojen välinpitämättömyyttä siitä, kuinka hillitön maahanmuutto on muuttamassa ihmisten asuinoloja kaupungeissa ja kunnissa.  RKP:n puheenjohtaja, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, antoi siihen eilen omalta osaltaan vastauksen. 

Tarkoitan sitä, kuinka hän vaati johtavan oppositiopuolueen puheenjohtajalta Jussi Halla-aholta (ps) sitä, että hän "alkaisi keskustella sellaisista kysymyksistä, jotka oikeasti vaikuttavat ihmisten arkeen kunnissa". Ikään kuin perussuomalaisten agendalla olevat elintasopakolaisten maahanmuutto ja julkisen velan ottaminen käytettäväksi maamme rajojen ulkopuolella eivät millään tavalla vaikuttaisi ihmisten arkeen kunnissa tai kaupungeissa.

Henrikssonin kommentti paljasti siten, että syy ensimmäisessä tämän kirjoituksen kappaleessa esittämälleni välinpitämättömyydelle on ainakin oikeusministerin kohdalla täydellinen ymmärtämättömyys eri asioiden välisistä yhteyksistä. Siis siitä, kuinka julkisten varojen käyttö eri tarkoituksiin sulkee niiden käyttöä muista asioista. 

Toisin sanoen verovarojen käyttö humanitaariseen maahanmuuton lukemattomiin kuluihin, italialaispankkien pelastamiseen tai kehitysapuun muokkaa ympäristöämme ja arkielämäämme päivä päivältä yhtä enemmän. Onhan hallituksellakin lopulta - ainakin pitkällä aikavälillä - käytettävissään vain verotuksella ja julkisella liiketoiminnalla saatava tulovirta.

Lisäksi kehitysmaalaisten maahanmuutolla maahamme on kovahintaisia taloudellisia ja elämänlaadullisia seurauksia. Heidän osuutensa sosiaalikuluista on suhteettoman suuri ja veronmaksukykynsä alhaisesta työllistymisasteesta johtuen lähes olematon. Samalla heidän osuutensa vakavasta rikollisuudesta eli maassamme vankilaan tuomituista on kestämättömällä tasolla. 

Eikä tässä kaikki. Maahanmuuttajien aiheuttamat ongelmat näkyvät esimerkiksi COVID-19-tilastoissa, koulujen päivittäisessä työssä ja turvattomuudentunteen lisääntymisessä. 

Tämä kaikki on kuitenkin liian vaikeaa ymmärtää oikeusministerillemme - ainakin päätellen hänen oppositiojohtajalle suuntaamansa kommentin sisällöstä. Siksi on korkea aika huolestua siitä, että onko hän aidosti kykenevä hoitamaan korkeaa virkaansa. 

Vaikka toisaalta ei kai tässä ole mitään uutta. Sanoihan nimittäin jo 1600-luvulla valtakunnankanslerina toiminut Axel Oxenstierna kuuluisat sanansa "An nescis, mi fili, quantilla prudentia mundus regatur" eli "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan". Juuri nyt näyttäisi siltä, että luonnehdinta sopii aivan erinomaisesti kuvaamaan myös maamme oikeusministeriä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Ohisalo tyhmä vai epärehellinen?
Hallitus on ymmärrettävästi välinpitämätön sananvapauden tilasta
Kahdeksasta tuli kolmetoista