Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina

Nobelisti Luc Montagnieriin näkee joskus viitattavan erilaisten salaliittoteorioiden yhteydessä. Siksi päätin tänä aamuna kääntää eilisen Nature-lehden hänestä julkaiseman muistokirjoituksen kommentoimatta asiaa sen enempää.

Luc Montagnier nousi merkittävään tieteelliseen asemaan saaden Nobel-palkinnon AIDS:ia aiheuttavan HIV:n löytämisestä yhdessä kollegoidensa kanssa. Hänen työnsä mahdollisti tämän viruksen diagnostisten testien ja sen aiheuttaman sairauden hoitojen kehittämisen ja sitä kautta lukemattomien ihmishenkien pelastamisen. 

Elämänsä myöhemmät vuodet Montagier käytti kovalla työllä saavuttamansa maineen murskaamiseen kannattamalla erilaisia vaihtoehtoisia teorioita ja vastustamalla rokotuksia. Hänen perusteettomia väitteitänsä COVID-19:stä – että rokotteet edistäisivät vaarallisten varianttien syntymistä tai että virus olisi ihmisen kehittämä – tuettiin valheellista tietoa levittävillä kampanjoilla. Montagnier kuoli 89-vuotiaana 8. helmikuuta. 

Montagnier syntyi 18. elokuuta 1932 Chabrisissa, Ranskassa. Hänen toisen maailmansodan aikaan osunutta lapsuuttaan varjostivat nälkä ja epävarmuus, mutta hänen kiinnostuksensa tieteeseen puhkesi myös varhain. Sen seurauksena hän aloitti toiminnan, joka on synnyttänyt lukemattomia tutkijoita eli räjähtävien yhdisteiden kanssa puuhastelun kotilaboratoriossa. 

Myöhemmin hän kiinnitti ajastettuja kuvia ottavan kameran mikroskooppiin ja tutki viherhiukkasten vastetta valoon. Virologiasta hän innostui kuultuaan vuonna 1957 tehdystä löydöstä, jonka mukaan tupakan mosaiikkiviruksen RNA voi välittää tartuntoja.

Montagnierin virologinen asiantuntemus kehittyi, kun hän työskenteli useissa laboratoriossa ennen siirtymistään Pariisin Pasteur-instituuttiin vuonna 1972. Pasteur-instituutissa Montagnier erikoistui retroviruksiin eli RNA-viruksiin, jotka voivat lisätä DNA-kopion geneettisestä materiaalistaan ​​isäntänsä genomiin. 

Tämä sekä immuunisolujen viljelyssä tapahtuneet edistysaskeleet ja interferoneiksi kutsuttujen antiviraalisia proteiineja blokkaavien yhdisteiden käyttö herättämään lepotilassa olevat retrovirukset olivat hyödyllisiä vuonna 1983. Silloin eräs kollega nimittäin lähetti hänelle imusolmukekudoksen, joka oli otettu ranskalaiselta muotisuunnittelijalta, jonka arveltiin olevan AIDS:in alkuvaiheessa.

Kun ihmisillä diagnosoitiin siihen aikaan AIDS, nämä elivät usein jo monien infektioiden, syöpien ja muiden sairauksien kanssa, mikä vaikeutti taudin lähteen etsimistä. Tämän epävarmuuden keskellä taudin syistä spekuloitiin villisti.

Monet kannattivat teorioita, joiden mukaan se aiheutuisi sienistä tai kemiallisista altistumisista. Toiset taas näkivät, että immuunisoluluokkaan CD4+ kuuluvat T-solut olisivat ehtyneet AIDS:ia sairastavilta ihmisiltä, ja he ihmettelivät oliko kehon immuunijärjestelmä ryhtynyt tuhoamaan niitä. Montagnieria muistutettiin tunnetusta retroviruksesta, joka saattoi tartuttaa CD4+ T-soluja sekä tarttui veren ja seksuaalisen toiminnan kautta.

Montagnierin virologian yksikössä Pasteur-instituutissa Françoise Barré-Sinoussi eristi uuden retroviruksen imusolmukenäytteestä. Ryhmä kutsui sitä lymfadenopatiaan liittyväksi virukseksi (LAV). Montagnier esitteli tämän havainnon syyskuussa 1983 pienen tieteellisen kokouksen myöhäisillan sessiossa Cold Spring Harbor Laboratoryssa New Yorkissa, mutta hänen yleisönsä oli skeptinen. Montagnier totesi myöhemmin Nobel-elämänkerrassaan, että "tämä tilanne ei ole harvinaista tieteessä, koska uudet löydöt herättävät usein kiistaa".

Pian Montagnierin esityksen jälkeen Yhdysvaltain kansallisessa syöpäinstituutissa Bethesdassa, Marylandissa, työskentelevän virologi Robert Gallon johtama työryhmä auttoi vahvistamaan AIDS:in ja Montagnierin tiimin löytämän viruksen välistä yhteyttä (viruksen viralliseksi nimeksi tuli HIV vuonna 1986). Gallo oli aiemmin löytänyt muita retroviruksia, jotka infektoivat ihmisen soluja, nimeltään ihmisen T-lymfotrooppinen virus (HTLV-I ja HTLV-II). Vuonna 1984 hänen tiiminsä eristi retroviruksen näytteistä, jotka oli otettu AIDS-potilailta, ja hän ryhtyi kutsumaan sitä HTLV-III:ksi. Se osoittautui identtiseksi LAV:n kanssa, josta Montagnier oli toimittanut näytteet Gallon laboratorioon.

Montagnierin ja Gallon tutkimusryhmät kävivät tämän jälkeen eeppisen patenttisodan siitä, kenelle kuuluvat immateriaalioikeudet virukseen perustuvasta diagnostisesta testistä. Lopulta vuonna 1987 kiistan ratkaisivat Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Ranskan pääministeri Jacques Chirac, jotka suostuivat jakamaan AIDS-testin immateriaalituotot maidensa kesken ja perustamaan kansainvälisen AIDS-tutkimus- ja koulutusrahaston.

Edellä kuvattujen tapahtumien perusteella monet olivat yllättyneitä, kun Gallo ei vuonna 2008 saanut osuutta Nobel-palkinnosta. Sen sijaan Montagnier jakoi fysiologian tai lääketieteen palkinnon Barré-Sinoussin kanssa. Samalla myös virologi Harald zur Hausen sai saman kunnian AIDS:iin liittymättömästä löydöstään, jonka mukaan ihmisen papilloomavirukset ovat yhteydessä kohdunkaulan syöpään.

HIV:n löytämisen jälkeen Montagnierin työ sai kuitenkin oudon käänteen. Hän nimittäin julkaisi sarjan kiistanalaisia ​​artikkeleita väittäen, että joidenkin patogeenien erittäin laimennettu DNA lähettää sähkömagneettisia aaltoja. 

Montagnier vetosi myös jo aiemmin hylättyyn käsitykseen vedellä olevasta muistista väittäen, että DNA muuttaa vettä tavalla, joka säilyttää jotkin molekyylien ominaisuudet, vaikka ne olisivat voimakkaasti laimennettuja (ranskalainen immunologi Jacques Benveniste oli väittänyt vedellä olevan tällaisen muistin vuoden 1988 Nature-julkaisussa, jonka todettiin myöhemmin perustuvan kokeisiin, joita ei pystytty toistamaan). 78-vuotiaana Montagnier lähti Ranskasta Kiinaan tutkimaan näitä asioita ja johtamaan tutkimuslaitosta Shanghain Jiao Tong -yliopistossa.

Ajan myötä Montagnier näytti olevan tyytyväinen tähän ristiriitaan ja lähti myös taistelemaan näkemyksensä puolesta. Hän omaksui homeopatian ja pseudotieteellisiä ajatuksia autismista saavuttaen aseman, josta Ranskan tiedeakatemian entinen presidentti Bernard Meunier totesi, että "hän ajautui tilaan, jossa yksikään tutkija ei kyennyt antamaan kommentteja tai selityksiä hänen myöhäisestä kehityksestään". Toiset olivat suoraviivaisempia ja esimerkiksi Science-lehden kolumnisti ja kemisti Derek Lowe kirjoitti vuonna 2012, että "Luc Montagnier on menettänyt otteensa".

COVID-19-pandemian aikana saavutettu Nobel-palkinto antoi uskottavuutta Montagnierin haitallisille näkemyksille, joiden mukaan COVID-19-rokote voisi olla haitallinen. Sen seurauksena hän antoi elämänsä viimeisissä vaiheissa kasvot sosiaalisessa mediassa rokotusvastaisille meemeille. Tuli vaikeaksi uskoa, että ne olivat kerran olleet muistopostimerkeissä johtuen hänen panoksestaan kansanterveyden hyväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko karismaattinen guru uskottavampi kuin tieteentekijä?
Hölynpölyä
Tieteellinen huijaus

Koronaviruksen omikron-muunnos on aiempia variantteja säyseämpi, mutta tukkii terveydenhuollon

Palaan vielä yhden kerran aiemminkin käsittelemääni (ensimmäinen, toinen, kolmas) SARS-CoV-2-viruksen omikronvariantin aiheuttamaan Etelä-Afrikan koronatilanteeseen, enkä tämän jälkeen palaa aiheeseen, ellei COVID-19-pandemiassa tapahdu uusia oleellisia muutoksia. Tänään palaamisen syynä on se, että Britanniasta kuultiin eilen uutisia pienestä tutkimuksesta, jonka mukaan omikronvariantti aiheuttaisi yhtä vaarallisen taudin kuin deltamuunnoskin.

Jos näin olisi, pitäisi eteläafrikkkalaisten kuolleisuuslukujen olla nyt jo varsin korkeita, sillä kuten alla olevasta kuvasta nähdään, oli tartuntojen määrä 20 päivä sitten (siis 28.11.) - jolloin nyt kuolemaan johtavien tartuntojen oireiden eli testitulosten olisi pitänyt ilmaantua - noussut jo noin seitsenkertaiseksi verrattuna tapausten nykyistä aaltoa edeltäneeseen tasoon. 

Ja toden totta: eteläafrikkalaisten kuolleisuudessa nähdään lopultakin hienoista nousua. Ei kuitenkaan seitsenkertaista, vaan pikemminkin satunnaisvaihtelulta näyttävää, kuten alla olevasta kuvasta voi jokainen päätellä. 

Keskeistä koronaviruksen vaarallisuuden eli kuolleisuuden suhteen (verrattuna deltaan) on 20 päivää sitten tartunnan saaneiden ja kuolleiden välinen suhde, jonka olen havainnollistanut seuraavaan kuvaan. Se kertoo (edelleen) siitä, että omikron on selvästi vähemmän virulentti kuin aiemmat koronavirusmuunnokset. 

Vaihtoehtoisesti voitaisiin tosin ajatella, että se olisi yhtä vaarallinen, mutta aiheuttaisi kuoleman deltavarianttia hitaammin. Siksi laskin vielä saman suhteen 25 päivää tartunnan alkamisen jälkeen, jolloin tartuntatapaukset olivat jo nousseet noin kaksinkertaisiksi verrattuna uutta korona-aaltoa edeltäneeseen aikaan.  

Kuten arvoisa lukijani näkee, ei myöskään tässä kuvaajassa näy nousua, vaan myös siinä on kuolleiden määrä nopeassa laskussa. Siten omikronin aiheuttamien koronakuolemien aiempia muunnoksia hitaampi ilmentyminen ei saa tukea tästä vertailusta.

* * *

Tahdon lopuksi vielä painottaa, ettei koronaviruksen omikron-muunnos ole suinkaan vaaraton flunssavirus, vaan - kuten edellä näkyvistä kuvioistakin voi huomata - myös se aiheuttaa paljon kuolemantapauksia ja siten myös tehohoitoa vaativia oireita. Koska se leviää erittäin nopeasti väestössä - Etelä-Afrikassa tartuntamäärät ovat nousseet suhteessa kuukauden takaisiin yli 80-kertaisiksi - riskinä tulee olemaan terveydenhoidon, ja aivan erityisesti tehohoidon, kapasiteetin loppuminen. 

Ja juuri tämä on oman terveyden lisäksi toinen tärkeä syy sille, miksi väestöä kannattaa edelleen rokottaa ja meidän kaikkien kannattaa käydä ottamassa piikki, ellei siitä kieltäytymiselle ole erityisiä terveydellisiä syitä. Rokotushan ei sinänsä estä tartuntaa sataprosenttisesti, mutta lieventää huomattavasti sen oireita ja vähentää myös elimistössä olevien virusten määrää. 

Siten se myös vähentää tehohoidon tarvetta, pienentää viruksen edellentartutuksen riskiä ja siten myös vähentää muista syistä välttämättömien hoitojen siirtämistarvetta eteenpäin - eli pienentää epäsuorasti koronasta johtuvan kuolleisuuden lisääntymistä väestön parissa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rokote- ja koronaskeptikon valta
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi
Koronaviruksen evoluutiosta nyt ja tulevaisuudessa

Palauttaako Etelä-Afrikan uusi omicron-koronamuunnos meidät pandemialta?

Viime viikon suuri uutinen oli uusi koronavirusvariantti, joka sai nimekseen omicron. Ensin sen kerrottiin levinneen nopeasti Etelä-Afrikassa ja sittemmin saapuneen myös Eurooppaan. Ja tänään kuulimme sen saapuneen ehkä myös Suomeen.

WHO:n tuoreen päivityksen mukaan ei vielä ole tiedossa tarttuuko omicron aiempia SARS-CoV-19-kantoja nopeammin tai pystyykö se kiertämään rokotteiden tai aiemman tartunnan aiheuttaman immuniteetin. Eikä liioin onko se aiempia virusmuotoja virulentimpi vai lauhkeampi. 

Koska asia kiinnostaa minua kovasti, päätin ryhtyä seuraamaan koronaviruksiin liittyviä tilastoja Etelä-Afrikasta. Niinpä kokosin alla oleviin kuvaajiin uusien tartuntoja määrät, kuolleiden määrät sekä näiden välisen suhteen. Olkaapa siis hyvät, arvoisat lukijani!

Itse olen taipuvainen näkemään kuvaajista kolme asiaa. Ensimmäinen niistä osoittaa uusien tartuntojen määrän alkaneen lisääntyä noin 24. marraskuuta eli vajaa viikko sitten. 

Toinen kuvaaja taas osoittaa, että hiukan tuota käännettä aiemmin (22. marraskuuta) kuolleiden määrä oli romahtanut aiemmalta tasoltaan, mutta sen jälkeen noussut uudelleen tuota piikkiä edeltävälle tasolle. Tartuntojen ja kuolleiden määrän uuden nousun välistä parin päivän aikaeroa voisi selittää oireiden ilmaantumisen ja viruksen testaamisen välinen viive - mutta varmaa tämä ei ole. 

Kolmas kuvaaja on mielestäni kaikista tärkein. Sen mukaan kuolleiden osuus suhteessa tartuntoihin on alkanut romahtaa jo 10. marraskuuta eli selvästi ennen kuin tautitapausten määrä lähti uuteen nousuun. Eikä ole sen jälkeen noussut aiemmalle tasolleen, vaan on jatkanut laskuaan tartuntojen määrän lisääntymisestä huolimatta. 

Kolmannesta kuvaajasta voisikin tehdä oikopäätä sen johtopäätöksen, että omicron olisi oleellisesti lauhkeampi eli vähemmän virulentti kuin koronaviruksen aiemmat versiot. Sen perusteella voisi jopa ennustaa, että omicron on se tekijä, joka meidät lopulta pelastaa kuolettavalta koronavirukselta ja siihen liittyvältä elämisen hankaluudelta! 

En kuitenkaan vielä tee näitä johtopäätöksiä ja ennusteita monestakaan syystä - enkä suosittele sitä teillekään, arvoisat lukijani. Näin siksi, ettemme esimerkiksi tiedä omicron-tartunnan saaneiden eteläafrikkalaisten ikää eli alttiutta vakavalle tautimuodolle, vaikka sillä tiedetään olevan kuolleisuuteen todella radikaali vaikutus. Emmekä tiedä paljon muitakaan yksityiskohtia. 

Lisäksi on syytä huomata, että SARS-CoV-19 aiheuttaa kuoleman tyypillisesti vasta yli 17 päivän kuluttua tartunnasta eli viikon tai kahden kuluttua oireiden ilmaantumisesta. Siksi se ei välttämättä näy vielä lainkaan Etelä-Afrikan tilastoissa, jotka kääntymällä uuteen nousuun osoittaisivat edellä tekemäni ennusteen vääräksi - eli falsifioisivat sen. 

Tämä kaikki synnytti minussa niin paljon ajatuksia, että päätin kirjoittaa tämän ajatukseni heti työpäivän jälkeen ja jakaa tuotokseni päivän toisena bloggauksena (ensimmäinen tässä). Ja siksi aion lähiaikoina myös seurata tarkasti Etelä-Afrikan koronatilanteen jatkokehitystä ja mahdollista pandemian nopeaa päättymistä. 

Sitä ennen haluan painottaa, ettei edelle kirjoittamastani huolimatta ole vielä syytä huoahtaa. Sen sijaan edelleen on syytä huolehtia omasta ja läheisten turvallisuudesta kaikin tarjolla olevin keinoin! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt tiedämme pääsikö korona karkuun kiinalaislaboratoriosta
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi
Miksi niin monet virukset tarttuvat lepakoista ja jyrsijöistä ihmisiin?

SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi

Koronavirus SARS-CoV-2 on nopeasti muuttamassa muotoaan Suomessa. Pääkaupunkiseudulla jo 75% uusista tartunnoista on alkuperäisestä viruksesta mutatoitunutta uutta muotoa eli niin sanottua brttimuunnosta. 

Tämä johtuu siitä, että mutaation kautta syntyneen uuden virusmuodon tartuttavuusluku on 1,5-kertainen verrattuna alkuperäiseen virukseen. Se tarkoittaa sitä, että siinä missä vanha virus tartuttaa yhden ihmisen, tartuttaa uusi virus puolitoista ihmistä. 

Koska yhteiskunnan näyttävät taloudellisista syistä pyrkivän lähinnä virustapausten määrien stabiiliuteen, tämä tarkoittaa sitä, että niillä rajoituksilla, joiden seurauksena tartuntojen määrä säilyy vakaana, se kääntyy uuden virusmuodon toimesta jyrkkään eksponentiaaliseen kasvuun. Seuraavassa on tätä kuvaava lukusarja, joka lähtee sellaisesta kuvitteellisesta tilanteesta, jossa maassa on 100 tapausta päivittäin, joista 90 alkuperäisen ja kymmenen uuden viruksen aiheuttamaa.

Nähdään, että vaikka viruksen uusi muoto lisääntyy paljon tehokkaammin kuin alkuperäinen, säilyy myös jälkimmäisen populaatio vakaana. Tämä kehityskaari ei kuitenkaan tule toteutumaan Suomen kaltaisessa maassa, vaan yhteiskunta kiristää toimiaan viruksen leviämsen estämiseksi. 

Jos se tekee sen siinä vaiheessa kun virustartuntojen määrä on kaksinkertaistunut - eli päivänä 30 - ja kiristää yhteiskunnan rajoituksia niin paljon, ettei evolvoituneen viruksen määrä enää kasva, muttei pienenekään, tapahtuu seuraavaa.

Näemme, että alkuperäinen virus katoaa vähitellen kokonaan ja muuttuu siten SARS-CoV-2-fossiiliksi. Tätä kutsutaan evoluutioksi. Samalla koronatapausten kokonaismäärä laskee hiukan. 

Aiemmin SARS-CoV-2 viruksen evoluutiossa on ollut ainakin yksi - ja todennäköisesti useampia - ihmiseen liittyvää evolutiivista muutosta. Ensimmäinen oli se, kun virus muuttui sellaiseksi, että se ylipäätään pystyi tarttumaan ihmiseen. 

Näitä mutaatioita on todennäköisesti tapahtunut historian kuluessa lukemattomia kertoja, mutta koska näin syntynyt virus ei (luultavasti) pystynyt siirtymään ihmisestä toiseen, ei tapauksiin kiinnitetty sen kummempaa huomiota. Nykyisen pandemian syntymiseen tarvittiin nimittäin lisämutaatio, jonka seurauksena virus pystyi siirtymään ihmisestä toiseen. 

Näitäkin mutaatioita tapahtui todennäköisesti lukemattomia kertoja, mutta niiden tartuntaketjut katkesivat alkuunsa, koska virus tarttui huonosti ihmisen välillä. Jossain vaiheessa kuitenkin mahdollinen muuttui toistojen kautta välttämättömyydeksi ja ihmisestä ihmiseen tarttuva virus pääsi leviämään useampiin ihmisiin, sai ehkä tarttumiskykyä parantavia uusia mutaatioita ja lopulta levisi ensin Kiinaan ja myöhemmin koko maailmaan. Oli siis syntynyt se virus, joka havaittiin ensimmäistä kertaa vuonna 2019 ja joka on nyt siirtymässä evoluution välivaiheeksi eli eräänlaiseksi fossiiliksi. 

Kaikkea edellä kuvattua evoluutiota ajanut luonnonvalinta on perustunut käytännössä pelkästään viruksen leviämistehokkuuteen. Tämä valintapaine on kuitenkin rokotusten ja/tai tartunnoista syntyneen laumaefektin seurauksena saamassa seurakseen uuden ja yhä tärkeämmäksi muodostuvan luonnonvalintapaineen. 

Tarkoitan sellaisia viruksia, joihin rokotettujen tai aiemmin tartunnan saaneiden ihmisten immuunijärjestelmä ei tehoa. Jos ja kun sellaisia syntyy, aloittavat ne uuden tehokkaan leviämisen ihmisten joukossa. Ja silloin tarvitaan uusia tehokkaita toimia.

Niistä nopein on yhteiskunnan sulkeminen jälleen siten, että viruksen leviäminen hidastuu. Samalla kehitetään uusi rokote, joka torjuu uudenlaista virusta. Siihen kuluva aika riippuu siitä, halutaanko näiden virusten teho ja turvallisuus testata aivan uuden rokotteen tavoin, vai luotetaanko siihen, että esimerkiksi RNA-rokotteen turvallisuus säilyy tarvittavasta sekvenssin muokkauksesta huolimatta.

Entä voisiko SARS-CoV-2-virukseen syntyä mutaatioita, joiden seurauksena se muuttuisi entistä tappavammaksi. Tämä on toki mahdollista ja ehkä todennäköistäkin, mutta on vaikea nähdä luonnonvalinnan suosivan sellaista virusmuotoa. Siten se ei tule koskaan leviämään.

Tämä johtuu siitä, että kovin sairas ihminen on huono virusten levittäjä, kuten esimerkiksi ebola-viruksen tapaus on osoittanut. Se kyllä aiheuttaa silloin tällöin tappavia epidemioita, mutta ne eivät koskaan leviä maailmanlaajuisiksi pandemioiksi. 

Jääkäämme siis seuraamaan, kuinka SARS-CoV-2-virus kehittyy jatkossa. Ja saako se seurakseen eläinmaailmasta ihmiseen siirtyviä uusia koronaviruksia, jotka ovat joko leviämiskykyisempiä tai tappavampia kuin nykyinen pandemiavirus. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koronaviruksen evoluutiosta nyt ja tulevaisuudessa
COVID-19 ja neandertalilaiset
Koronaviruksen tulevaisuus

Hätkähdyttävät koronatilastot

Koronaviruspandemian COVID-19 aiheuttaneen SARS-CoV-2:n tappavuudesta on liikkunut kaikenlaisia tietoja. Eiliseen kirjoitukseeni tulleen kommentin yllyttämänä päätin laskeskella noita kuolevuuksia eilisen päivän tilanteen mukaan ja yllätyin.

Alla olevassa taulukossa ovat tekemäni laskelmien tulokset niiden valtioiden (ja muiden yksiköiden) osalta, joista oli yli 500 koronavirushavaintoa. Olen järjestänyt valtiot tautiin kuolleiden osuuden mukaisesti.

Yksikkö	Havainnot	Kuolleet	%
Belgia	49517	7765	15,68
Britannia	182260	28131	15,43
Ranska	168396	24760	14,70
Italia	209328	28710	13,72
Hollanti	40236	4987	12,39
Ruotsi	22082	2669	12,09
Unkari	2942	335	11,39
Algeria	4295	459	10,69
Espanja	245567	25100	10,22
Meksiko	20739	1972	9,51
Honduras	899	75	8,34
Indonesia	10843	831	7,66
Kanaalisaaret	543	41	7,55
San Marino	580	41	7,07
Brasilia	96559	6750	6,99
Sudan	592	41	6,93
Filippiinit	8928	603	6,75
Burkina Faso	652	44	6,75
Egypti	6193	415	6,70
Slovenia	1439	94	6,53
Iran	96448	6156	6,38
Kanada	56714	3566	6,29
Irlanti	21176	1286	6,07
Romania	12732	771	6,06
Sveitsi	29817	1762	5,91
Andorra	747	44	5,89
USA	1160774	67444	5,81
Kiina	82875	4633	5,59
Kreikka	2620	143	5,46
Pohjois-Makedonia	1506	82	5,44
Bolivia	1229	66	5,37
Argentiina	4681	237	5,06
Tanksa	9407	475	5,05
Equador	27464	1371	4,99
Puola	13375	664	4,96
Kongon demokraattinen tasavalta	674	33	4,90
Mali	544	26	4,78
Niger	736	35	4,76
Somalia	671	31	4,62
Bulgaria	1594	72	4,52
Kolumbia	7285	324	4,45
Dominikaaninen tasavalta	7578	326	4,30
Irak	2219	95	4,28
Suomi	5176	220	4,25
Tunisia	1009	42	4,16
Saksa	164967	6812	4,13
Kuuba	1611	66	4,10
Portugali	25190	1023	4,06
Albania	789	31	3,93
Bosnia ja Herzegovina	1839	72	3,92
Itävalta	15558	596	3,83
Kroatia	2088	77	3,69
Marokko	4729	173	3,66
Nigeria	2388	85	3,56
Libanon	733	25	3,41
Intia	39699	1323	3,33
Liettua	1406	46	3,27
Japani	14571	474	3,25
Tshekki	7755	245	3,16
Viro	1699	53	3,12
Kamerun	2077	64	3,08
Moldova	4052	124	3,06
Afganistan	2469	72	2,92
Panama	6720	192	2,86
Peru	42534	1200	2,82
Norja	7809	211	2,70
Turkki	124375	3336	2,68
Uruguay	652	17	2,61
Guatemala	644	16	2,48
Ukraina	11411	279	2,45
Luxemburg	3812	92	2,41
Etelä-Korea	10780	250	2,32
Pakistan	19022	437	2,30
Serbia	9362	189	2,02
Bangladesh	8790	175	1,99
Etelä-Afrikka	6336	123	1,94
Latvia	871	16	1,84
Diamond Princess	712	13	1,83
Thaimaa	2966	54	1,82
Kypros	864	15	1,74
Slovakia	1407	24	1,71
Malesia	6176	103	1,67
Armenia	2273	33	1,45
Israel	16185	229	1,41
Georgia	582	8	1,37
Australia	6783	93	1,37
Uusi-Seelanti	1485	20	1,35
Chile	18435	247	1,34
Azerbaidzan	1894	25	1,32
Norsunluurannikko	1362	15	1,10
Kirgistan	769	8	1,04
Sri Lanka	702	7	1,00
Venäjä	124054	1222	0,99
Arabiemiraatit	13599	119	0,88
Ghana	2169	18	0,83
Costa Rica	733	6	0,82
Senegal	1115	9	0,81
Mayotte	539	4	0,74
Kuwait	4619	33	0,71
Saudi-Arabia	25459	176	0,69
Kazakstan	3857	25	0,65
Valkovenäjä	15828	97	0,61
Islanti	1798	10	0,56
Oman	2483	12	0,48
Guinea	1586	7	0,44
Uzbekistan	2118	9	0,42
Hong Kong	1040	4	0,38
Bahrain	3284	8	0,24
Maledivit	519	1	0,19
Djibouti	1112	2	0,18
Singapore	17548	17	0,10
Qatar	14872	12	0,08

Taulukossa pistää silmiin ensimmäisenä se, että eri maiden tilastojen mukaan ihmisten kuolevuudessa on yli 150-kertainen ero (Belgia tai Britannia vs. Singapore tai Qatar). Syntyy siis kysymys siitä, että mistä tämä voisi johtua.

Kun katsomme listan alkupään - eri suuren kuolleisuuden - maita, löytyy sieltä paljon korkean elintason EU-maita, joiden pitämien tilastojen voisi kuvitella olevan hyvin luotettavia. Sen sijaan matalan kuolleisuuden maissa on pääosin "epäilyttävämpiä" valtioita, mutta myös Islanti, jonka tilastoja ei liene syytä kyseenalaistaa.

Korkean elintason maissa lienee myös pääsääntöisesti korkeatasoisempi terveydenhoito kuin useimmissa listan loppupään maissa. Siten tuntuu lähtökohtaisesti oudolta, että juuri niissä kuolevuus on ollut erityisen suurta.

Tiedämme kuitenkin, että eri maiden väestöt eroavat toisistaan geneettisesti. Samoin on tunnettua, että koronavirus on evolvoitunut nopeasti muodostaen kolme linjaa, joiden esiintymisessä on maantieteellisiä eroja.  Sitä ei kuitenkaan tiedetä, vaikuttavatko linjojen väliset erot niiden virulenssiin.

Nähtäväksi siis jää, mikä on tilastovaihtelun todellinen syy. Eli kuinka suuren osan havaitsemastani valtavasta vaihtelusta aiheuttavat ihmisten genetiikka, virusten muuntelu tai lääketieteen taso? 

Toinen silmiinpistävä havaintoni oli se, että monissa Länsi-Euroopan maissa virustartunnan todistettavasti saaneista yli kymmenen prosenttia on kuollut infektioon. Mikäli lukema on todellinen, olisi se järisyttävä: jopa moninkertainen verrattuna espanjantautina tunnettuun kaikkien aikojen influenssaan.

Itse asiassa tarkalleen ottaen tilaston 62 ensimmäistä kuolleisuuslukua ylittää espanjantaudin kolmen prosentin kuolleisuuden. Se on yli puolet kaikista, sillä kolmen prosentin alle jää vain 50 viimeistä. Toki aika suuri osa kuolleisuusluvuista (14) on juuri 2,5 ja 3,5 prosentin välillä, ja pyöristyy siten yhden numeron tarkkuudella kolmeen.

Kuten alkuun kirjoitiin, minusta oli yllättävää nähdä edelle tekemääni taulukkoon kirjaamani tulokset. Näin siksi, ettei tällaisista lukemista ole juurikaan uutisoitu mediassa. Sen sijaan on puhuttu selvästi alle prosentin lukemista (esimerkki ja THL:n arvio).

Suomessa koronaan on kuollut 4,3 prosenttia tartuntadiagnoosin saaneista. Tämä lukema on meillä yläestimaatti, koska kuolleet on oletettavasti diagnostisoitu kattavammin kuin tartunnan saaneet. Iso kysymys tässä tilanteessa kuuluu, että voiko koronatartunnan saaneita olla kymmenkertaisesti verrattuna diagnostisoituihin.

Vastausta emme tiedä, mutta ehkä jotain voi päätellä siitä, että Uudellamaalla tehdyn väestötutkimuksen mukaan koronatartunnan olisi saanut yksi viidestäsadasta eli 0,2 prosenttia. Kaikkiaan samassa maakunnassa on koronaan diagnostisoitu 3 596 henkilöä, joka on noin 1,7 miljoonan ihmisen väestöstä samat 0,2 prosenttia kuin väestötutkimuksessa havaittiin.

Tämän voisi tulkita tarkoittavan sitä, että Uudellamaalla diagnoosit ovat tavoittaneet lähes kaikki viruksen kantajat ja ettei ainakaan yhdeksän kymmenestä olisi jäänyt havaitsematta. Siten SARS-CoV-2 näyttäisi todellakin olevan suunnilleen yhtä tappava kuin aikanaan mahdollisesti jopa 100 miljoona uhria vaatinut espanjantauti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koska rajoitustoimet kannattaa purkaa?
Allahilla on heikko osumatarkkuus
Koronaviruksen tulevaisuus