Libanonilaiskristityt osoittivat suomalaisen palestiinalaisaktivismin virheen

MTV3 julkaisi pikku-uutisen, jonka mukaan muutamat libanonilaiset kylät haluaisivat tulla liitetyksi Israeliin. Tiedon lähde on pääministeri Benjamin Netanjahu.

Jos ja kun uutinen pitää paikkansa, on kyse merkittävästä asiasta. Näin siksi, että se liittyy aluella viimeisen sadan vuoden aikana nähtyyn väestön muutokseen.

Libanonin asukkaiden asukkaiden enemmistö oli vuonna 1932 kristittyjä, mutta vuonna 2023 muslimeita arvioitiin olevan 64 ja kristittyjä 31 prosenttia maassa elävistä. Toisin sanoen Libanon on muuttunut muslimienemmistöiseksi samalla kun se oli vaipunut sekasortoon Iranin ohjauksessa olleen Hizbollah-terroristijärjestön toiminnan seurauksena. 

* * *

Tämä kehitys on epäilemättä perimmäinen syy sille, että libanonilaiskristityt haluaisivat liittää kotiseutunsa eteläiseen naapurimaahansa. Näin siitä huolimatta, että Israel on perustuslakinsa mukaan juutalaisvaltio. 

Kuten muistamme, on samankaltaisia pyrkimyksiä ollut myös Syyrian druuseilla, joita Damaskoksen hallinto on aika ajoin vainonnut. Näin siitä huolimatta, että he ovat uskonnollisesti muslimeja. 

* * *

Sekä Libanonin kristittyjen ja Syyrian druusien pyrkimykset liittyvät siihen, että heidän kotimaansa ovat epävakaita. Sen seurauksena Israel näyttää heidän silmissään lähes paratiisilta – tai ainakin paremmalta vaihtoehdolta – huolimatta palestiinalaisten tunnetuista ongelmista. 

Toisaalta ainakin Libanonissa lienee kaikille selvää, että heidän omat ongelmansa liittyvät islamistiseen terrorismiin eli Hizbollahiin. Ja siksi saattaa hyvinkin olla niin, että sikäläiset kristityt vetävät yhtäläisyysmerkin Hizbollahin ja Israelin palestiinalaisten parissa toimivan Hamasin välille. 

Ja katsovat siten myös Israelin muslimien ongelmien johtuvan pikemminkin islamilaisesta terrorismista kuin juutalaisvaltion hallinnosta. 

* * *

Jos näin on – mitä pidän todennäköisenä – olisi hyvä, että asia huomioitaisiin myös Suomessa. Ja erilaisten kansalaisjärjestöjen parissa palestiinalaisten tukemisessa keskityttäisiin toimiin, jotka olisi suunnattu Israeliin sijasta alueen terroristijärjestöjä vastaan. 

Avain tähän muutokseen on Hannu Juusolan ja Timo Stewartin kaltaisilla Lähi-idän asiantuntijoilla, joista varsinkin jälkimmäisellä näyttäisi olevan jonkinlainen sokea piste islamilaisen terrorismin kohdalla. He luovat omilla analyyseillään sen julkisen kuvan, jonka pohjalta myös Suomessa nähdään jopa aseellista kapinaa tukevia banderolleja. 

Toki on selvää, ettei suomalaisissa mielenosoituksissa näkyvillä kannanotoilla ole sinänsä mitään merkitystä Lähi-idän tapahtumille. Parhaimmillaankin se voi tuottaa vain näkyvyyttä ja tuloja länsimaiselle konfliktiteollisuudelle. 

Tämä ei kuitenkaan muuta sitä, että – libanonilaiskristittyjen pyrkimystenkin perusteella –  Lähi-idän ongelmien ratkaisun kannalta olisi tärkeintä vetää kaikki tuki pois Hamasin ja Hizbollahin kaltaisilta jatkuvan konfliktin ylläpitäjiltä. Ja siksi olisi erinomaista ja älyllisesti rehellistä, jos myös suomalaiset palestiinalaisaktivistit suuntaisivat toimintansa Israelin sijasta niitä vastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tosiasiat eivät puolla Timo Stewartin kovaa väitettä
Haluaako Libanon itselleen Gazan kohtalon?
Greta Thunberg and Renaz Ebrahimi in Search of Publicity

Tosiasiat eivät puolla Timo Stewartin kovaa väitettä

Ylen Israelin ja palestiinalaisten konfliktien asiantuntijana käyttämä Timo Stewart esitti rankan väitteen. Sen mukaan Israel ja Venäjä ovat niitä harvoja maita, jotka pyrkivät siirtelemään valtioiden rajoja sodalla. 

Venäjän osalta tästä on tietenkin vahva näyttö monellakin taholla, joten hyväksyn Stewartin näkemyksen siltä osin. Sen sijaan Israelin osalta olisin varovaisempi. 

* * *

Varovaisuuteni ymmärtämiseksi on katsottava lokakuun 7. päivään vuonna 2023. Tuolloin Hamas iski Gazasta Israelin puolelle, tappoi 1 139 ihmistä, joista 764 oli siviilejä ja 373 israelilaisiin turvallisuusjoukkoihin kuuluvia henkilöitä. Lisäksi Hamas otti noin 250 panttivankia ja piilotti heidät Gazan alueelle.

Sen jälkeiset tapahtumat ovat hyvin tunnettuja. Israelin ilmavoimat iskivät Gazan alueelle, ja maavoimat tekivät operaation, jonka avulla ne ottivat – taistellen – takaisin haltuunsa Hamasin Etelä-Israelista valtaamat alueet. Israelin maavoimat tunkeutuivat vasta tämän jälkeen  – eli 20 päivää terrori-iskun jälkeen – Gazan alueelle tarkoituksenaan neutraloida Hamas ja vapauttaa panttivangit. 

Stewartin väitettä on katsottava näiden tapahtumien valossa. Eli oliko siis tosiaan niin, että Israelin hyökkäyksen motiivina oli "rajojen siirtäminen sodalla" ja sen oikeuttaakseen se – jollain mystisellä tavalla – houkutteli Hamasin tekemään järisyttävän terrori-iskunsa? 

Vai olisiko sittenkin niin, että Hamas teki iskunsa jostain muusta syystä. Sellaisia voisivat olla ainakin 1) juutalaisten turvallisuudentunteen horjuttaminen, 2) Hamasin voimanosoitus järjestön kannatuksen kasvattamiseksi palestiinalaisten keskuudessa tai 3) Israelin houkutteleminen hyökkäämään järeällä terrori-iskulla, jotta Hamas järjestönä voisi uhriutua ja saada puolelleen suuren osan maailman ihmisistä?

Jos katsomme tämänhetkistä tilannetta, näyttäisi siltä, että näistä vaihtoehdoista viimeinen on toteutunut aivan erinomaisesti. Ehkä myös yksi tai molemmat kahdesta muusta. Lisäksi Stewartin väitteen kannalta on tärkeä huomata, että Israel on allekirjoittanut tulitaukosopimuksen, joka sisältää sen vetäytymisen pois Gazan alueelta.

* * *

Stewartin väitettä tarkasteltaessa on syytä huomata myös, että aiempien vuosikymmenten aikana Israel on valloittanut Syyrialta Golanin, Jordanialta Länsirannan ja Egyptiltä sekä Gazan että Siinain. Näistä vain Golan on liitetty yli 40 vuotta sitten pysyvästi Israeliin – ilmeisesti siksi, että alueen sijainti ympäristöään korkeammalla parantaa oleellisesti maan pohjoisosien turvallisuutta. Länsirannalla on tälläkin hetkellä itsehallinto eikä Gaza aikanaan kelvannut Egyptille vaan ajautui Hamasin valtapiiriksi.

Näiden lisäksi Israel on valloittanut aika ajoin myös osan Etelä-Libanonista, mutta palauttanut sen takaisin Beirutin hallintaan. Samoin se eteni vuonna 1973 Suezin kanavan länsipuolelle, mutta palautti myös nämä alueet takaisin tehdessään rauhan Egyptin kanssa. Eikä unohdeta myöskään sitä, että Israel tunkeutui Syyrian druusialueelle suojelemaan sen asukkaita maan vallankumouksen jälkeen, mutta on ilmoittanut tavoitteekseen alueen demilitarisoinnin, eikä siis sen liittämistä juutalaisvaltioon.

Minun nähdäkseni Stewartin näkemystä Israelista maana, "joka pyrkii yhä siirtelemään rajoja sodalla", on arvioitava kaikkien edelle kirjaamien tosiasioiden valossa. Ja ainakin omasta mielestäni vastaus on yksiselitteinen: jos Lähi-idässä joku valtio pyrkii yhä siirtelemään rajoja sotimalla, sen tekee kyllä jokin aivan muu taho kuin Israel. 

Päivän aiempi merkintä:
Ratkaisiko lyijymyrkytys ihmisten evoluution suunnan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Syntyykö rauha vai palataanko lähtötilanteeseen?
Ylen eilinen pääuutislähetys oli ala-arvoinen
Syömälakko Hamasin puolesta