13-vuotiaat rikolliset osoittavat, että Suomen kannattaa astua pois Ruotsin tieltä

Kuten arvoisa lukijani tietää, on Ruotsi muuttunut monin paikoin maahanmuuttajataustaisten rikollisten temmellyskentäksi. Tästä syystä länsinaapurimme hallitus aikoo laskea rikosoikeudellista ikärajaa kolmeentoista vuoteen. 

Tähän on tultu siksi, että sikäläiset väkivaltaiset jengit ovat ottaneet tavakseen värvätä 15–16-vuotiaita nuoria vakaviin rikoksiin. Ja nyt tälle toiminnalle halutaan loppu. 

Asiasta kertoneen uutisen mukaan ikärajan alentaminen ei kuitenkaan kelpaa kaikille, sillä joukko nykyisiä ja entisiä syyttäjiä on epäillyt sitä, että 13-vuoden ikäraja olisi jonkinlainen takuu väkivaltaisuuksien vähenemiseen. Heidän mukaansa "lapsia hyväksikäyttävät rikollisjengit eivät tunne mitään alaikärajoja. Eikö kymmenvuotiaskin voi jo kantaa asetta?"

Minun nähdäkseni syyttäjät ovat oikeassa. Toki sillä varauksella, että kuvittelen kymmenvuotiaan olevan merkittävästi epäluotettavampi tappaja kuin 15-vuotias. Ja siksi sellaisten käyttö saattaa olla vähemmän houkuttelevaa – tai ellei ole, niin ainakin vähemmän ruumiita tuottavaa.

Meidän suomalaisten kannalta tämäkin tapaus osoittaa, ettei meidän kannata seurata länsinaapuriamme Ruotsin tiellä, vaan poistua siltä, kun se on – toivottavasti – vielä mahdollista. Ja jatkaa sitä työtä, jota Petteri Orpon (kok) hallitus on jo tehnyt, jotta Suomi olisi vähemmän houkutteleva muuttamiskohde kaikille sellaisille kansainvaeltajille, joilla on riski ajautua rikolliseen elämäntapaan länsimaisessa yhteiskunnassa.

Päivän aiempi merkintä:
Toistaako Orpon hallitus Milein ihmeen ja korjaa suomalaisen arvopohjan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste seuraavasta eurooppalaisesta sisällissodasta
Mafiamaista ammuntaa ja ymmärtämättömyyttä Ruotsissa ja Suomessa
Uutissuomalaisen lista hallituksen maahanmuuttopoliittisista toimista

Ottaako 7 000 euron palkka vai konkurssiriski?

Yleisradio julkaisi jutun pienyrittäjistä. Siinä haastateltu entisen työnantaja ja nykyinen yksinyrittäjä kertoi ihmisten työllistämisestä, että "se oli aika rankkaa. Muutama satanen, mikä siitä jää käteen, ei aina ole sen arvoista. Yksinyrittäjänä on paljon helpompaa. Hoidat vain itse omat asiasi."

Siitä huolimatta - edelleen hänen mukaansa - talouden taantuma, nousevat kustannukset ja sähkönhinnat "kuormittaa periaatteessa jokaista ihmistä, mutta pienyrittäjiä vielä enemmän". Kun tämä yhdistetään yrittäjien keskimääräiseen tulotasoon - jutun mukaan 1 700 euroa kuussa - ei ole ihme, ettei yrittäminen kiinnosta kuin pientä osaa suomalaisista. 

Siitä huolimatta Suomen lainsäädäntö on - edelleen saman artikkelin mukaan - hyvin yrittäjämyönteinen, "maailman kärkitasoa". Mutta silti vain harvat suomalaiset ryhtyvät yrittäjiksi ja vielä harvemmat tavoittelevat kasvua. 

Tämän ristiriidan korjaamiseksi professori Jarna Heinonen ehdotti, että politiikka keskittyisi luomaan positiivisia kannustimia yrittäjyydelle. Se tarkoittaisi kulttuurin ja sosiaalisten normien muuttamista yrittäjyyteen kannustaviksi sekä yhteiskunnan turvajärjestelmien korjaamista.

Tähän liittyy vielä työntekijöiden palkkataso. Esimerkiksi omalta osaltani näen käytännössä järjettömäksi edes harkita - ainakaan päätoimiseksi - yrittäjäksi ryhtymistä. Valtiohan maksaa minulle professorina jokaiselta kuukaudelta mukavan taloudellisen toimeentulon varmistavan palkan ja työttömyyskassa tarjoaa lisäksi turvan - sinänsä äärimmäisen epätodennäköisen - työttömyyden varalle. 

Niinpä minulla - ja muilla professoreilla - on joka kuukausi noin 7 000 hyvää syytä olla ryhtymättä päätoimiseksi yrittäjäksi. Etenkään siinä tapauksessa, että perustettavalle yritykselle pitäisi ostaa kalliita laitteita ja palkata töihin muita ihmisiä, jotka molemmat seikat lisäävät riskiä joutumisesta korkean kuukausipalkan saajasta yrityksen kulujen maksumieheksi tai pahimmassa tapauksessa suorastaan konkurssin hakijaksi. 

Toisin sanoen maamme korkea palkkataso ei houkuttele - ainakaan palkansaajien tulohaitarin yläpäässä olevia - ihmisiä yrittäjiksi. Eikä sitä tee myöskään palkansaajien yrittäjiä merkittävästi parempi työsuhdeturva. 

Itse asiassa yrittämisen - ja etenkin kasvua tavoittelevien yritysten - perustamisen houkuttelevuuden tulisi olla suomalaisen poliittisen päätöksenteon keskipisteessä. Onhan selvää, että ilman kasvuhakuisia yrittäjiä Suomen talous ei kasva eikä uusiudu. Eikä siten pysty tarjoamaan maassamme asuville ihmisille muihin länsimaihin vertaantuvaa elintasoa. 

Tässä mielessä olemme siis tavallaan palanneet takaisin 1700-luvun alkupuolelle, jolloin aiemmin harjoitettu taloudenpito oli ajautunut umpikujaan, josta selvittiin - kuten kirjoitin noin kaksi vuotta sitten - synnyttämällä "päätöksiä ja käytäntöjä, jotka suosivat yksityistä omistusoikeutta, sopimusvapautta, rationaalisuutta oikeudenkäytössä ja lisäsivät kansalaisten itsenäisyyttä. Kehitystä vei eteenpäin erityisesti voiton tavoittelu, jonka taustalla on yksityisen omistusoikeuden kautta syntyvä yksityinen yritteliäisyys."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakko aiheuttaa tuhoa perheyrityksissä, mutta osoittaa myös säröilyn merkkejä
Yrittäminen ja yrittämisen kannusteet
Voiton tavoittelu pelasti maan

Professori Jussi P. Laine vaati laaja-alaisempaa turvallisuuskäsitystä

Itäsuomalainen professori Jussi P. Laine otti kantaa Venäjänvastaisten raja-asemien sulkemiseen. Hänen mukaansa se oli ylimitoitettu toimi parinsadan turvapaikanhakijan takia, eikä edes ratkaise ongelmaa. Lisäksi kollega arveli, että Venäjä sai nyt vain syyn jatkaa ilkeilyä rajan sulkemisen vuoksi.

Laineen mukaan rajojen sulkemisessa onkin kyse lähinnä kansalaisten harhauttamisesta turvallisuudentunteeseen sekä arveli kyseessä olevan suomalaispoliitikkojen patenttiratkaisun, jota hyödynnetään kaikenlaisissa ongelmissa. Tässä hän viittasi COVID-pandemian hoitoon ja vuoden 2015-16 pakolaiskriisiin.

Haastateltu professori lisäsi vielä, että häntä "huolestuttaa tällainen kapea-alainen turvallisuuskäsitys. Yritetään ratkaista hyvin monimutkaisia ongelmia hyvin yksinkertaisilla, jopa vanhanaikaisilla keinoilla."

Professori on sikäli oikeassa, ettei raja-asemien sulkeminen yksistään ratkaise nyt käsillä olevaa Venäjä-ongelmaa tai kehitysmaalaisten kansainvaelluksen suuntautumista tänne Pohjantähden alle. Ja siksi Suomen hallituksen yhdessä eduskunnan kanssa tulisi tehdä tarvittavat johtopäätökset mieluummin heti kuin kohta. 

Ensimmäinen asia olisi siitä huolehtiminen, että Suomen kehitysmaissa vaikuttavia vetovoimatekijöitä alennettaisiin radikaalisti. Siihen sopivia keinoja olisivat esimerkiksi sosiaaliturvan sitominen kansalaisuuteen, turvapaikanhakijoiden säilyttäminen muusta yhteiskunnasta erillisissä tiloissa heidän hakemustensa käsittelyn ajaksi sekä myös sen jälkeen, mikäli päätös olisi negatiivinen. 

Hyödyksi voisi olla myös perheenyhdistämisen edellytysten muuttaminen siten, että humanitaarisilta pakolaisilta edellytettäisiin kyky elättää puoliso ja lapset ennen kuin nämä pääsevät maahan. Ja toisaalta vähänkin vakavampiin rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden automaattinen karkottaminen maasta. 

Elleivät edelle kirjoittamani pehmeät keinot riitä, olisi tietenkin pohdittava radikaalimpia ratkaisuja. Yksi sellainen olisi luopuminen Geneven pakolaissopimuksesta, joka on ollut koko kehitysmaalaisten kansainvaelluksen mahdollistaja. Sen tehtyään Suomi voisi yksinkertaisesti jättää ottamatta vastaan ihmisiä, jotka haluavat maahan ilman muita perusteita kuin rajalla ilmaistu halu saada turvapaikka.

Edellä linkitetystä jutusta ei selviä, ajatteliko Itä-Suomen professori edellä kuvaamani kaltaista muutosta Suomen turvallisuuspolitiikkaan, mutta nähdäkseni on selvää, että ehdotusteni toteuttaminen tekisi kehitysmaalaisista nykyistä oleellisesti haluttomampia osallistumaan Venäjän hybridisotaan. Ja ylipäänsä hakemutumaan Suomeen ilman, että taustalla olisi todellinen humanitaarinen uhka eikä pikemminkin Pohjoismaisesta sosiaaliturvasta ja korkeasta elintasosta nauttimaan pääseminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eiliset turvapaikanhakijat syövät reilusti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tulevan vuoden säästöt
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka
Ehdotan, että luovumme Geneven pako­lais­so­pi­muk­sesta

Dosentti Hanna Wass, 29-vuotias uutispäällikkö ja toissijaiset sukupuoliominaisuudet

Dosentti Hanna Wass esiintyi Ylen A-studiossa päällään melko seksikäs vaate. Satuin katsomaan ohjelman puolisoni kanssa ja vähän ihmettelimme hänen pukeutumisratkaisuaan: arvelimme molemmat, että hän halusi erikoisella ratkaisulla saada itselleen huomiota.

Ja sitä hän tosiaan sai: syntyi nimittäin keskustelu misogyniasta eli naisvihasta. Sen - minun silmiini sattuneista - kiihkeimmän ulostulon teki Ilta-Sanomien 29-vuotias uutispäällikkö Noora Hapuli,

Hänen mukaansa "palasimme nanosekunneissa 50 vuotta ajassa taaksepäin... Tämän perusteella nainen on yhä ennen mitään muuta katseen kohde, vaikka hän olisi millainen asiantuntija. Olet tehnyt vuosikymmeniä pitkän uran omalla tieteenalallasi? Sinut pyydetään televisioon puhumaan asiantuntijana? Hienoa, mutta valitettavasti olkapääsi näkyi."

Hänen mukaansa koko "keskustelu on absurdi. Emmekö me ole jo päässeet sen yli, että naisen ulkonäkö minimoisi älykkyyden tai uskottavuuden?"

Lopulta itsensä suureen kiihkoon yllyttänyt uutispäällikkö kirjasi ylös näkemyksenään, että "jos katsoja ei kykene yhtä aikaa kuuntelemaan asiasisältöä ja suhtautumaan neutraalisti keskustelijoiden asuvalintoihin, ei ehkä kannata katsoa televisiota ollenkaan". Ja kehotti Wassia olemaan pyytelemättä ratkaisuaan anteeksi. 

Omalta osaltani en A-studiota katsellessani hetkeäkään ajatellut, etteikö Wass olisi ollut asiantunteva, joskin hänen pukeutumisensa - tai pikemminkin sen paljastama iho - kieltämättä vei kykyäni keskittyä hänen sanomaansa. Tälle asialle on nimittäin syvälle ulottuvat biologiset perusteet.

Tämän pitäisi olla kaikkien vähänkin sivistyneiden ihmisten tiedossa, onhan aiheesta kirjoitettu vaikka kuinka paljon. Edellisestä linkistä löytyy esimerkiksi seuraava teksti (käännettynä suomeksi). 

"Toissijaiset seksuaaliset ominaisuudet ovat niitä sukupuoliviettisesti eriytyneitä ominaisuuksia, jotka eivät ole suoraan mukana lisääntymisessä. Miehillä toissijaisia ominaisuuksia ovat kasvo- ja rintakarvat, lisääntynyt kehon karvoitus, lantion rakenne (pyöreän lantion sijaan), lihaksikas ylävartalo ja kyky kehittää lihaskasvua nopeammin kuin naisilla. Naisilla toissijaisia seksuaalisia ominaisuuksia ovat suhteellinen kehon karvojen vähäisyys, paksu hiusten kasvu päässä (joissain tapauksissa), pyöristynyt lantio/figuuri, vähentynyt kyky kehittää lihaskasvua nopeasti, vähentynyt ylävartalon voima, rinnat, kyky imettää lapsia, kuukautiskierto ja lisääntynyt kehon rasvaprosentti."

Suurin osa näistä toissijaisista eli sekundaarisista seksuaalisista ominaisuuksista ovat juuri niitä asioita, jotka kiinnittävät vastakkaisen sukupuolen kiinnostuksen. Ja siksi esimerkiksi kovin karvainen nainen ei yleensä sytytä miehissä seksuaalista kiinnostusta, kun taas sopivasti kurvikas vartalo tekee sen.

Tällainen ominaisuus on myös naisen miehen vastaavasta poikkeava karvaton ja tasainen iho sekä uroiden voimaa uhkuvien kulmikkaiden hartioiden sijasta Wassin hentoinen ja siro olkapää. Ja juuri näitähän dosentti tarjoili - omien sanojensa mukaan - huomaamattaan TV-katsojille. 

Länsimaiset miehet ovat toki oppineet suhtautumaan rauhallisesti näkemäänsä, eivätkä käy vähäpukeisen naisen kimppuun tarkoituksenaan välitön ilman kohteen lupaa suoritettava kopulaatio. Siitä huolimatta myös suomalaisen miehen autonomisesti eli tahdosta riippumatta toimivat hormonit hyrräävät ja katse kohdistuu väkisinkin paljaaseen ihoon - etenkin silloin, kun sitä näkee yllättävissä yhteyksissä.

Toki myös naiset tunnistavat toistensa sekundaariset sukupuoliominaisuudet, joiden esittely miehille herättää heissä yhtä lailla vahvoja tunteita. Ovathan näkyvillä juuri sellaiset houkuttimet, joiden avulla naiset ovat satojen tuhansien ellei miljoonien vuosien aikana kilpailleet - enemmän tai vähemmän asian tiedostaen - keskenään saadakseen houkutelluksi itselleen puolison tai ainakin sopivan lasten siittäjän. 

Siksi siinä, että Wassin pukeutuminen TV:n ajankohtaisohjelmassa herätti paljon huomiota ei pitäisi olla mitään yllättävää. Miehet epäilemättä katselivat paljasta pintaa mielellään, mutta saattoivat toki avointa seksuaalisuutta suitsimaan pyrkivän tyypillisen suomalaisen kasvatuksen seurauksena kokea tarpeelliseksi paheksua näkemäänsä ainakin julkisissa kannanotoissaan.  

Käsittääkseni enimmät negatiiviset kommentit dosentin pukeutumisesta tulivat kuitenkin juuri naisilta. Eikä siinäkään ole mitään kummallista, sillä Ilta-Sanomien uutispäällikön tavoin he kokivat vähäpukeisen Wassin - alitajuisesti - vaarallisena kilpailijanaan vastakkaisesta sukupuolesta. 

Siinä missä monet naiset kuvastivat negatiivisilla kommenteillaan varsin suoraan tätä kilpailuasetelmaa, osasi nyky-yhteiskunnassa suositun feministisen maailmankatsomuksen omaava toimittaja kuitenkin suunnata - ainakin lehtiartikkelin tasolla - ärtymyksensä Wassin pukeutumisesta yhteiskunnalliseksi kysymykseksi. Ellei hän sitten edusta seksuaalivähemmistöä, jolloin naisten toissijaisilla sukupuoliominaisuuksilla ei tietenkään ole sitä vaikutusta, jota varten ne ovat alkujaan kehittyneet. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Huippukauppakorkeakoulut syrjivät naisia
Tyttöjen katselu ennen ja nyt
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu alleviivasi Suomen vetovoimatekijöiden poistamisen tärkeyttä

Kirjoitin eilen alkuillasta Sanna Marinin (sd) hallituksen suunnitelmista laajentaa laittomasti maassa oleskelevien henkilöiden terveydenhuoltoa. Tänä aamuna sain sitten luettavakseni Helsingin sanomien jutun, jonka mukaan Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu olisi kyseenalaistanut Suomen tuoreet muutokset rajavartiolakiin. 

Siinä mahdollistetaan kansainvälisen suojelun eli turvapaikan hakemisen keskittäminen yhteen tai useampaan rajanylitys­paikkaan. Ministeri Krista Mikkosen (vihr) mukaan esimerkiksi vuoden 2015 pakolaiskriisi ei kuitenkaan olisi ollut sellainen tilanne, jossa uutta lakia olisi sovellettu, vaikka tulijoita olikin poikkeuksellisen paljon.

Lisäksi HS:n jutussa haastateltu professori Tuomas Ojanen totesi ihmisoikeusvaltuutetun kritiikistä, että "vastaavanlaisia ja jopa tiukempia selvityspyyntöjä rajavartiolaista voi olla luvassa myös EU:n suunnalta". Siten näyttää siltä, että EU:ssa on vahva pohjavire, jonka mukaan sen jäsenvaltiot eivät saa puolustaa itseään - tai Euroopan Unionia - kehitysmaalaisia hyödyntävän hybridiuhan tai spontaanin kansainvaelluksen edessä. 

Tästä kaikesta ei voi tehdä kuin yhden johtopäätöksen. Ja se on keskittyminen Suomeen kehitysmaalaisia houkuttelevien vetovoimatekijöiden poistamiseen. 

Tämä tarkoittaa esimerkiksi turvapaikkojen muuttamista määräaikaisiksi, aiheettomaksi todetun turvapaikkahakemuksen valitusprosessin rajaamista, turvapaikkaa hakeneiden sosiaalietuuksien karsimista ja niiden sitomista Suomen kansalaisuuteen sekä laittomasti maassa olevien tehokasta poistamista maastamme. Siksi kansan olisi syytä valita kevään vaaleissa eduskuntaan sellaisia poliitikkoja, jotka ymmärtävät kyseessä olevan Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeästä ennakoivasta riskinhallinnasta, joka on saatettava kuntoon ennen kuin sitä koetellaan uudella kansainvaelluksella tai hybridihyökkäyksellä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Frontexin ja Kreikan tuomiot on hyödynnettävä juuri nyt
Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi
EU:n pitäisi muuttaa tulkintaansa Geneven sopimuksesta

Uusi askel kohti ruotsalaistyyppisiä maahanmuutto-ongelmia

Ruotsalaisessa maahanmuuttajajengitodellisuudessa autonpolttojen, kranaatinheittojen tai ampumistapausten tutkinnoissa ei juuri koskaan löydy henkilöitä, jotka kertoisivat tapahtumista viranomaisille. Tuoreen uutisen mukaan tämä käyttäytymiskoodi on levinnyt myös suomalaisen maahanmuuttajanuorison pariin. 

Kyse on niin sanotusta Alppilan tapauksesta, jossa kymmenkunta nuorta ryösti puukolla uhaten - ja sitä myös käyttäen - kaksi 15-vuotiasta poikaa tilanteessa, jolla on täytynyt olla kymmeniä silminnäkijöitä. Sellaisia ei kuitenkaan ilmoittautunut poliisille, koska tapauksesta ei ole haluttu kertoa joko pelon tai vasikaksi leimautumisen takia.

Ilmiö on erittäin huolestuttava ja vie pohjaa ministeri Maria Ohisalon (vihr) jokin aika sitten esittämältä väitteeltä, jonka mukaan suomalainen maahanmuuttopolitiikka ei seuraisi ruotsalaisen jalanjälkiä, vaan olisi jotenkin sitä onnistuneempaa ja onnistuisi välttämään siellä kohdatut ongelmat. Todellisuudessa nuo ongelmat ilmenevät Suomessa vain viiveellä, koska humanitaaristen maahanmuuttajien määrä on ollut pienempi.

Juuri nyt humanitaarinen maahanmuutto on ollut aika lailla pysähdyksissä COVID-19 pandemian aiheuttamien kulkurajoitusten takia. On kuitenkin odotettavissa, että kansainvaellus etelästä pohjoiseen jatkuu välittömästi sen jälkeen, kun matkustaminen muuttuu jälleen helpommaksi.

Sitä varten olisi Suomen ja sitä johtavan hallituksen - jonka asiasta vastaavana ministerinä on juuri edellä mainittu Ohisalo - ryhdyttävä pikaisiin lainsäädäntötoimiin, joilla maamme houkutusvoimaa tulijoiden parissa saataisiin vähennettyä. Valitettavasti ministeri ei asennevammansa takia ole aloitteellinen asiassa, eikä tällaiseen työhön olla ryhtymässä. Eikä asia näyttäisi käyvän edes pääministeri Sanna Marinin (sd) mielessä.

Siten on todennäköistä, että maahanmuuttajien virta EU:n alueelle ja siellä myös Suomeen jatkuu ensi syksystä alkaen vähintäänkin pandemiaa edeltäneellä tasolla. Ja sitä myöden Ruotsissa nähty kehitys maahanmuuttajien aiheuttamien ongelmien suhteen jatkuu länsinaapurin viitoittamalla tiellä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
Huomatkaa vaikenemisen kulttuuri ja turkkilainen maahanmuuttajaperhe
Helsinkiä terrorisoi 100 - 150 vaarallista nuorta