Käräjäoikeus ratkaisi Räsäsen tapauksen, mutta Lehtimäen kiirastuli jatkuu

Syyttäjänviraston ristiretkeläiset hävisivät käräjäoikeusessa taistelunsa Päivi Räsäsen (krist) tuomitsemiseksi kiihottamisesta kansanryhmää varten. Asiassa oli oudointa ehkä se, että yksi syyttäjän syytteistä todettiin jopa valhelliseksi - asia, jonka merkitystä ei voi yliarvioida pohdittaessa syyttäjän ammattipätevyyttä. 

Kuten olen jo aiemmin tähdentänyt, tämä farssi käytiin maassa, jossa valtio on oikein erikseen ohjeistanut, että luterilaisen seurakunnan tulee perustaa oppinsa Raamattuun. Tarkalleen ottaen se on todennut, että "Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa".

Asiassa ei siis pitäisi olla mitään epäselvää: Räsänen on Suomen lain valossa ollut oikeutettu lainaamaan Raamatun jakeita arvostellessaan kirkon toimintaa, vaikka siitä tulisikin jollekin paha mieli. Siksi on järjetöntä, että valtionsyyttäjä on päättänyt lähteä ruuhkauttamaan oikeuslaitosta entisestään.

Eikä syyttäjän järki näytä palanneen edes käräjäoikeuden opastamana, vaan hän aikoo viedä tapauksen korkeampiin oikeusasteisiin. Näin siitä huolimatta, että nyt kuullussa ratkaisussa todettiin, etteivät Räsäsen esittämät mielipiteet ole olleet vihapuhetta, eikä hänellä ole ollut tarkoitus solvata homoseksuaaleja.  

* * *

Eilen saatiin hiukan lisävaloa myös Mika Lehtimäen tapaukseen. Sehän johti lopulta hänen itse pyytämäänsä eroon olympiakomiteasta, mikä ei kuitenkaan riittänyt miehisen veren makuun päässyttä Yleisradion toimitusta, vaan se jatkoi hänen kiirastultaan jatkamalla asian pöyhimistä väittämällä, että tapaukseen on liittynyt myös Lehtimäen aiemmin kiistämää fyysistä kontaktia.

Tämän Lehtimäki kuitenkin kiisti asianajajansa välityksellä uudemman kerran ja väitti edelleen, että kyse on ollut vain liian kaverillisista tekstiviesteistä öiseen aikaan. On siis syntynyt tilanne, jossa on sana sanaa vastaan - eli Ylen lähteen väite Lehtimäen omaa väitettä vastaan. 

Tapaus on nyt lähtenyt myös paisumaan, koska Olympiakomitean puheenjohtajan Jan Vapaavuoren (kok) epäillään hyssytelleen Lehtimäen tekoja ja häntä vaaditaan siksi eroamaan. Sitä hän ei kuitenkaan aio tehdä. 

Nähtäväksi siis jää, jääkö asia tähän, vai jatkaako se paisumistaan kuin pullataikina. Veripaltun ystäville jää tässä tilanteessa kuitenkin ainoaksi mahdollisuudeksi vain seurata vesi kielellä, kuinka paljon verta vielä roiskuu ennen kuin tapaus on loppuun taputeltu. 

Tosiasia kuitenkin on, että Mika Lehtimäen olisi kannattanut ymmärtää nykyajan feministinen henki ja jättää yölliset viestinsä lähettämättä - puhumattakaan siitä, jos hän on syyllistynyt Ylen väittämiin lähentelyihin. Tässä vaiheessa hänellä on joka tapauksessa vain huonoja vaihtoehtoja: maine on pilalla riippumatta siitä, mitä todellisuudessa on tapahtunut, eikä asiaa saa enää millään keinoin kokonaan korjatuksi. 

  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Raija Toiviaisen ristiretki ajoi karille - ja eläkeikäkin lähestyy
Miten uskonnonvapaudesta voitaisiin luopua?
#Metoo-henkiset haistoivat Mika Lehtimäen veren

Paperiteollisuus katoaa Suomesta

Suomalainen metsäteollisuus on totuttu näkemään ehkä hiukan vanhahtavana, mutta tasaisesti rahaa talouteemme takovana hyvinvoinnin lähteenä. Onhan se vastannut vajaasta viidenneksestä maamme viennistä ja työllistänyt yli 70 000 ihmistä. Vanhastaan tämän teollisuudenalan varsinainen rahasampo on ollut paperin valmistus, mutta sen aika alkaa digitalisaation takia olla ohi. 

Tästä Metsäteollisuuden taitekohtaan tulemisesta olemme tänä vuonna saaneet uuden muistutuksen UPM:n ja Paperiliiton välisen työehtokiistan muodossa. Eilen asiaa valaisi Björn Wahlroos, joka ilmoitti varsin suorasukaisesti, että "mikäli haluamme, että Suomessa on paperitehtaita, meidän on solmittava uusi sopimus työntekijöiden ja ammattiliittojen kanssa. Sopimuksen on oltava joustavampi, jotta suomalaiset paperikoneet säilyttävät kilpailukykynsä eurooppalaisiin kilpailijoihinsa verrattuna."

Tämän voi tietenkin nähdä joko uhkailuna tai tosiasioiden toteamisena. Paperiliitossa ja yleisemminkin ammattiyhdistysliikkeessä näyttäisi ilmiselvän lakkohalukkuuden perusteella olevan vallalla ensin mainittu käsitys, mutta jälkimmäinenkin näkemys sai ikään eilen lisää uskottavuutta, kun Stora-Enso ilmoitti lopettavansa neljä paperikonetta, joista yhden Suomesta. Lisäksi bumerangin investointihakemukselleen saanut Finnpulp luopui suunnitelmistaan rakentaa Kuopioon sellutehdas.

Näiden lisäksi on huomioitava EU:n komission ja Suomen hallituksen lempilapsi eli vihreä siirtymä. Jos se toteutuu siten, että metsistämme huomattava osa siirtyy kokonaan metsätalouden ulkopuolelle ja lopuissakin siirrytään nykyistä metsänhoitoa vähemmän puuta tuottaviin menetelmiin, on selvää, ettei suomalaisella metsäteollisuudella ole tulevaisuudessa kotimaista raaka-ainetta käytettäväksi likimainkaan yhtä paljon kuin nykyisin. 

Oma veikkaukseni on, että EU:n metsäpolitiikan seurauksena sekä UPM että Stora Enso siirtyvät kansainvälisinä yrityksinä ajan myötä yhä enemmän Suomen ja ehkä myös koko EU:n ulkopuolelle erityisesti ns. bulkkituotannossaan. Samalla maassamme käyttöön jäävät metsävarat siirtyvät yhä enemmän paperintuotannostaan jo aiemmin luopuneen Metsä Groupin käyttöön, koska se on omistusrakenteensa takia sidottu kotimaahan. 

Tähän viittaa se, että yhtiö on tehnyt ja tekemässä kaikkien aikojen suurimpia ja vähän pienempiäkin metsäteollisuusinvestointeja Suomeen. Samalla metsänomistajien saama hakkuutulo tulee laskemaan, koska vihreän kullan ostajien välinen kilpailu pienenee entisestään.

Suomalaisten verotulojen ja kansalaisten hyvinvoinnin kannalta tämän veikkaukseni oikeaan osuminen tarkoittaisi sitä, että meidän olisi onnistuttava korvaamaan puujalkamme haperoituminen jollain muulla tavalla: vaikkapa vihreän siirtymän tuotteilla tai kehittämällä tutkimuksen ja tuotekehityksen kautta metsäteollisuustuotteita, joilla on huomattavasti nykyistä enemmän arvoa, jolloin vähäisempikin metsänkasvu riittäisi entisen kaltaiseen tulovirtaan. Näin siitä huolimatta, että viimeisin sen suuntainen suomalaisinvestointi meni Rotterdamiin.

Mutta toki on edelleen mahdollista, että suomalaisen puunjalostuksen arvon nostamisessa onnistutaan. Tai että Suomen kilpailukyky metsäteollisuuden paperi- tai ainakin sellutuotannon investoinneista saadaan UPM:ää ja Stora-Ensoa tyydyttävään kuntoon ja pessimistinen veikkaukseni osoittautuu sittenkin virheelliseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

UPM:n Rotterdam-päätöksestä seurasi myös hyviä asioita
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
UPM:n ja ay-liikkeen yhteenotosta

Iranin palvelus Israelille

On varsin hyvin tunnettua, että yhteinen vihollinen yhdistää ihmisiä. Siitä huolimatta oli melkoinen yllätys lukea, että Arabiemiraatit, Bahrain, Marokko ja Egypti suunnittelevat puolustusyhteistyötä Israelin kanssa. 

Syynä on näitä kaikkia uhkaava teokraattinen Iran. Ja nyt nähdyn prosessin alkuunpanija USA:n entinen presidentti Donald Trump, joka valtansa päivinä houkutteli arabimaita solmimaan rauhansopimuksia Israelin kanssa. 

Nähtäväksi jää, johtavatko edellä mainittujen valtioiden yhteistyöpuuhastelut todelliseen pulustusyhteistyöhön. Avoimista kysymyksistä ehkä tärkein on se, kuinka alueen muut islaminuskoiset suhtautuvat mukana olevien arabimaiden aikomuksiin. Ja mitä tekevät palestiinalaiset?

Joka tapauksessa käsillä on pitkästä aikaa kehityskulku, joka saattaa normalisoida Israelin suhteet naapureihinsa. Toisin sanoen Lähi-idän historiassa merkittävä käännekohta - tai ainakin sellaisen taimi. 

Mikäli näin tapahtuu, tulee Iranin mullahhallinto tehneeksi Israelille valtavan palveluksen. Eikä se liene ollut Iranin johtajien perimmäinen tarkoitus niiden harjoittaessa aggressiivista politiikkaa naapurimaitaan kohtaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Intersektionaalinen feminismi ja pyhän maan ongelmat
Mielenkiintoinen Trump
Iranilaisohjuksen seurauksista

Minkä takia Yle julkaisee valeuutisia?

Ukrainan ahdinko Venäjän sotatoimien uhrina on ajanut suuren joukon ihmisiä myös Suomeen. Asiasta on luonnollisesti uutisoitu myös suomalaismedioissa. 

Yksi näistä uutisista kuultiin eilen verorahoitteiselta medialtamme eli Yleisradiolta. Siinä pohdittiin miten puolueiden suhtautuminen ukrainalaisiin poikkeaa vuoden 2015 maahanmuuttoaallosta. 

Jutun mukaan suurin osa suomalaispuolueista ei katso pakolaispoliittisen linjansa muuttuneen seitsemässä vuodessa: näin kertoivat SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen sekä puheenjohtajat Iiris Suomela (vihr.), Li Andersson (vas.), Anna-Maja Henriksson (r.) ja Sari Essayah (kd.).

Tämä pitää paikkansa, koska nämä puolueet ottivat kritiikittä vastaan myös vuoden 2015 elintasopakolaiset, joita tuli Suomeen lähinnä Irakista, mutta maahan tuli kohtuullisen paljon myös afgaaneja Iranista sekä Somaliasta. Merkittävää tuolloisessa kansainvaelluksessa oli, että ainoana maana vakavasti sodan kurimuksessa tuolloin olleesta Syyriasta tuli vain 2,7 prosenttia Suomeen tulleista turvapaikanhakijoista.

Tämä tosiasia ei estänyt Yleä kirjaamasta uutiseensa lausetta, jonka mukaan "suuri osa pakolaisista tuli tuolloin Syyriasta, jonka vuosia kestänyt sota on ollut 2000-luvun tähän asti suurin pakolaiskriisi". Tämä toki pitää paikkansa koko EU:ta tarkasteltaessa, mutta ei koskenut Suomea, kuten edellä esittämäni tulijoiden lähtömaatilasto osoittaa. Meille tuli oikeiden pakolaisten sijaan sotilaskarkureita Irakista, afgaaneja turvallisesta Iranista ja elintasopakolaisia rauhoittuneesta Somaliasta. 

Tulijoiden tosiasiallinen elintasopakolaisuus näkyi myös turvapaikkahakemusten suurena hylkäämisprosenttina, vaikka niiden tulkinta epäselvissä tapauksissa tehdään Suomessa aina hakijan hyväksi. Toisin sanoen oleskelulupa heltiää aina, ellei tutkinnassa ilmene erityistä syytä evätä sitä.

Nämä ihmiset - lähinnä nuoret miehet - tulivat myös tunnetuksi tyytymättömyydestään ruokaan ja asumisoloihinsa. Eivätkä he ole vieläkään työllistyneet edes kohtuullisesti, vaikka ovatkin kunnostautuneet erityisesti seksuaali- ja väkivaltarikosten saralla. 

Ukrainassa on sen sijaan menossa systemaattinen kansanmurha, jota ovat paenneet naiset ja lapset - miesten jäädessä puolustamaan maataan. Nämä naiset ovat kerta toisensa jälkeen ilmaisseet kiitoksensa siitä, että ovat päässeet maahamme turvaan: valituksia en ole uutisvirrasta huomannut. 

Edelle kirjoitetut tosiasiat lienevät syinä sille, että muutamat suomalaispuolueet sanovat suhtautuvansa tulijoihin toisin kuin vuonna 2015. Tällainen puolue on Riikka Purran johtama Perussuomalaiset, joka oli maahanmuuttokriittinen vuonna 2015, mutta on toivottanut ukrainalaiset tervetulleiksi maahamme. 

Sen sijaan Kokoomus tai Keskusta eivät ole puheenjohtajiensa Petteri Orpon (kok) ja Annika Saarikon (kepu) Ylen uutisessa esittämistä väitteistä huolimatta muuttaneet linjaansa. He ottavat ukrainalaispakolaiset kritiikittä vastaan nyt ja niin he tekivät myös vuonna 2015. 

Kysymys kuuluu, että miksi Yle ei muistuttanut kohdeyleisöään tästä tosiasiasta - olihan irakilaisinvaasion ensisijaisena syynä Juha Sipilän (kepu) lupaus luovuttaa oma asuntonsa tulijoille ja vuonna 2015 asiasta vastuussa ollut silloinen sisäministeri Petteri Orpo (kok) totesi, että "pakolaisten motiivien arvostelu on rasismia". 

Oleellista tässä kaikessa on, että verovaroillamme toimiva Yle katsoi nyt - vuonna 2022 - tarpeelliseksi julkistaa kaksi valeuutista. Ensimmäinen oli virheellisen tiedon antaminen vuoden 2015 tulijoiden lähtömaasta ja toinen kahden puolueen nykyisten puheenjohtajien valheellisen väitteen toistaminen ilman minkäänlaista huomautusta. 

On siis syytä esittää kysymys: minkä takia Yle julkaisee veronmaksajien varoilla valeuutisia?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ylen valeuutinen syrjinnästä ja rasimista
Nyt Yle alitti jopa itse asettamansa riman
Julkaisiko Yle tutkimuksen vai valeuutisen?

Petteri Orpo nosti puolueiden ideologiat näkyviin

Talouspoliittinen aatteellisuus palasi rytinällä suomalaiseen politiikkaan Petteri Orpon (kok) todettua, että hallituksen tehdessä panostuksia suomalaisten turvallisuuteen, ne tulisi tehdä "lähtökohtaisesti kehysten sisällä eli vastaavasti ottaa jostain muualta pois. Niin tässä maassa on aiemmin toimittu. Tämä hallitus vain ei yksinkertaisesti kykene minkäänlaiseen priorisoimiseen ja leikkauksiin.”

Orpon mukaan Kokoomus ajaa "sosiaalitukien leikkaamista, jotta työn vastaanottaminen kannattaisi nykyistä enemmän. Tämä on oikea hetki tehdä rakenteellisia uudistuksia sosiaaliturvaan ja verotukseen... Veronkevennykset ovat osa kokonaisuutta, jolla nostetaan työllisyyttä ja vauhditetaan kasvua. Samaan aikaan esitämme leikkauksia esimerkiksi sosiaaliturvaan juuri siksi, että työnteosta tulisi yhä kannattavampaa. Ja meidän mielestämme on oikeudenmukaista, että ihmisille jää sitten heidän omista, työllä ansaitsemistaan rahoista enemmän käteen." 

Näin sanottuaan Orpo sai kimppuunsa Sosialidemokraattien Matias Mäkysen, Vasemmistoliiton Li Anderssonin ja Anna-Kaisa Pekosen sekä Vihreiden Ville Niinistön, Keskustan Jouni Ovaskan ja Joonas Köntän sekä vieläpä Perussuomalaisten Riikka Purran ja Jani Mäkelänkin. 

Perussuomalaisia lukuun ottamatta kaikki Orpon ulostuloa moittivat kannattavat budjettiraamien ylityksiä eli hulvatonta jakopolitiikkaa. Mäkelä sen sijaan jatkoi monien perussuomalaisten aiemminkin mainitsemalla linjalla eli vaati menojen siirtämistä budjettiraamien sisällä ulkomaille menevistä rahavirroista maan sisäisiin sosiaalipoliittisiin menoihin. 

Mäkelän mukaan kokoomuslaisten ja perussuomalaisten välisissä kannoissa on kyse - ei enempää eikä vähempää - kuin pääoppositiopuolueiden välisistä oleellisista talouspoliittisista eroista: "molempien mielestä talous on saatava kuntoon. Kokoomuksen keino siihen on kurittaa suomalaista onnetonta ja vähäosaista. Perussuomalaiset haluavat leikata ulkomaille menevistä rahoista".

Keskustelun alla olevan ongelman taustalla on tietenkin kaksi asiaa eli koronapandemia ja Venäjän Ukrainaan kohdistamat aggressiot, joiden seurauksena Suomeen on syntynyt julkisen sektorin nopea velkaantuminen. Käsillä on siten niiden keinojen valitseminen, joilla sekä yritysten, ihmisten että julkisen sektorin taloudet saatetaan jälleen terveeseen tasapainoon ja kasvu-uralle.

Poliittinen vasemmisto ja Keskusta luottavat siihen, että työllisyys ja yritysten kannattavuus nousevat julkista rahaa kylvämällä sellaiselle tasolle, että valtion ja kuntien tulot tulevat lopulta katetuksi niiden tuloista. Kokoomus puolestaan epäilee, ettei näin käy ilman Orpon mainitsemia työllisyyteen kannustavia toimia kun taas Perussuomalaiset uskovat kyllä hallituksen tavoin talouspoliittiseen rahankäyttöön, mutta ottaisivat sen - toisin kuin hallituspuolueet - budjetin sisältä. 

Perussuomalaisten osalta on useasti kysytty, että mihin kaikkeen he uskovat kehitysapuun lahjoitettavan budjetin parin prosentin menoerän lopulta riittävän. En ole huomannut siihen vastatun, mutta kysymys on - aiheellisuudestaan huolimatta - sikäli typerä, ettei tuohon resurssiin ole nykyhallituksen aikana edes koskettu. 

Hallituksen optimismin taustalla on tieto siitä, että sen aikana Suomen työllisyysaste on jatkanut nopeaa nousuaan. Sen syihin kuuluu työvoiman määrän väheneminen, joka selittää osan suopeasta kehityksestä, mutta ei kaikkea. Niinpä ministerit ovat kehuneet omaa työllisyyspolitiikkaansa, kun taas Petteri Orpon mukaan "viime hallituskaudella tehdyt uudistukset työmarkkinoille vaikuttavat työllisyyden kohenemiseen nyt enemmän kuin tämän hallituksen toimet".

Harmi kyllä, tämä keskustelu taitaa olla vielä liian aikaista vaikuttaakseen vuoden 2023 eduskuntavaaleihin. Eli tarjotakseen äänestäjille ideologisen pohjan puolue- ja ehdokasvalintaan. Virkistävää kuitenkin, että sitä vaihteeksi edes käydään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpo avasi ensi vaalikauden hallituspelin
Tarkoittaako vihreä verouudistus sitä, etteivät ohisalolaiset olisi sosialisteja?
Selkärangattomia ja selkärangattomia

#Metoo-henkiset haistoivat Mika Lehtimäen veren

Urheilujohtaja Mika Lehtimäki valittiin jatkokaudelle sen jälkeen kun hän oli saanut varoituksen naisiin kohdistuneesta epäasiallisesta käytöksestä. Hän ei ole puolustellut käytöstään, vaan on nöyrästi luvannut parantaa käytöstään ja sopinut asiasta häirittyjen kanssa.

Olympiakomitea lupaa tarvittaessa tarkemman selvityksen tapahtuneesta, mutta prosessista ei ole tiedotettu häirinnän kohteena olleiden henkilöiden pyynnöstä. Siten mahdollinen tarkempikaan raportti ei tule kertomaan tarkalleen mitä on tapahtunut. 

Sen verran kuitenkin tiedämme, ettei kysymyksessä ole ollut fyysinen kanssakäyminen. Siten varoituksen syynä ei ole raiskaus, väkisin suuteleminen, luvattomista paikoista hipelöinti eikä edes takapuolelle taputtelu, vaan jokin muunlainen teko - todennäköisesti asiaton verbaalinen lausahdus tai työtehtävien jakoon syrjivästi liittyvä. 

Häirinnän suhteelliseen vähäisyyteen viittaa myös se, että Olympiakomiteasta kerrottiin varoituksen olleen juridisesti kovin mahdollinen seuraus. Sitä paitsi teko olisi tullut käsitellä oikeudessa, mikäli se olisi ollut rikoslain piiriin kuuluva. Näin ei kuitenkaan ole tehty.

* * *

Joka tapauksessa näyttää siltä, että monet #metoo-henkiset tahot ovat haistaneet veren ja lähteneet kaatamaan Lehtimäkeä. Edelle linkittämissäni jutuissa mainitaan naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Terhi Heinilä ja Twitteristä löytyy myös Lehtimäen potkuilla herkuttelevia miesoletettuja. Nähtäväksi jää, saavatko he paineen kasvamaan niin suureksi, että Lehtimäki joutuu jättämään tehtävänsä.

On tietenkin selvää, ettei työpaikoilla tapahtuvaa epäasiallista käytöstä voi tänä päivänä jättää rankaisematta. Tämän ymmärsi myös olympiakomitea, joka langetti Lehtimäelle varoituksen. 

Sen arvioimisen, että olisiko lisärangaistuksena pitänyt olla jatkokaudelle valitsematta jättäminen, tulisi kuitenkin perustua tietoon siitä, mitä Lehtimäki on todellisuudessa tehnyt. Etenkin kun huomioidaan, että hänen näyttönsä tuloksenteosta ovat varsin kovat, eikä hänen jatkokautensa estämistä olisi siten voinut perustella saavutuksiin perustuvilla argumenteilla. 

Selvää kuitenkin on, ettei tämä tapaus mene ohi jälkiä jättämättä. Työpaikkojen ilmapiirit muuttuvat näiden tapausten myötä, ja kaikenlainen flirttailu jää epäilemättä entistäkin vähäisemmäksi. Jopa arkisissa sanavalinnoissa on itse kunkin oltava varuillaan. 

Nähtäväksi sitten jää, seuraako näistä muutoksista korkeampi työtyytyväisyys, vai käykö pikemminkin niin, että ilmapiiri muuttuu entistä totisemmaksi ja siten myös ankeammaksi. Toivoa sopii, että ensimmäinen vaihtoehto toteutuisi, mutta jos rahaa pitäisi laittaa vedonlyöntiin, sijoittaisin pelimerkkini kyllä jälkimmäiselle. 

Näin siitä huolimatta, etten missään tapauksessa hyväksy epäasiallista työpakkakäyttäytymistä kummaltakaan sukupuolelta. Ja ymmärrän, että häirintätapausten esilletulon myötä naisiin kohdistuva alentava käytös sekä heihin suuntautuva seksuaalissävytteinen arviointi vähenevät, mikä on sinänsä hyvä asia. 

Mutta muistan hyvin myös ajan, jolloin iltapäivälehdissä oli varsin usein kirjoituksia, joissa ylistettiin työpaikoilla tapahtuva pientä flirttiä päivien piristyksenä, eikä siitä ole edes kovin kauan. Eivätkä näitä lausuntoja suinkaan antaneet vain miehet, vaan etupäässä naiset. 

Mutta niin se maailma muuttuu. Ja siihen on myös itseensä kohdistuneet ammatilliset odotukset täyttäneiden urheilujohtajien alistuttava. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ville Virtanen - vähän yksinkertainen sananvapauden vihollinen
Vihervasemmistolaista sananvapautta Tanskassa
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Joe Biden uhkasi NATO:n riippuvalla reaktiolla

Kirjoitin muutama päivä sitten USA:n presidentti Joe Bidenin kommentista, joka hölmöydessään vertautui Britannian pääministeri Neville Chamberlainin toimintaan vuonna 1938. Silloinhan tämä siunasi Adolf Hitlerin naapuriinsa kohdistaman aggression Münchenissä, minkä seurauksena oli toinen maailmansota. Bidenin lausahduksen jälkeen käynnistyi puolestaan meneillään oleva Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Ilokseni huomasin kuitenkin, että Biden lienee huomannut asian itsekin ja suuntasi kansanmurhaa tekemässä olevalle Vladimir Putinille viestin, jonka mukaan NATO ei katsoisi sivusta, mikäli tämän asevoimat käyttäisivät Ukrainassa kemiallisia aseita. Hänen mukaansa "reaktio riippuisi siitä, kuinka aseita käytettäisiin". 

Nähtäväksi siis jää, ottaako Putin viestin tosissaan. Ja ellei ota, niin tarkoittiko Biden sotilaallista vai jonkinlaista muuta reaktiota - ja syntyisikö Ukrainaan tilanne, jossa NATO:n ja Venäjän armeijat joutuisivat keskenään taisteluun.

Tässä tilanteessa paras ratkaisu olisi tietenkin se, että Putin tyytyisi Ukrainassa tavanomaisiin aseisiin ja todettuaan sotaretkensä hinnan aivan liian kovaksi vetäisi armeijansa pois naapurimaastaan. Huonoin ratkaisu puolestaan olisi se, että Bidenin puheet osoittautuisivat pelkäksi hämäysretoriikaksi, eikä NATO:lla olisi aikomustakaan lunastaa uhkaustaan aseellisesti. 

Tilanne itse sotatantereella on joka tapauksessa muuttumassa kaksijakoiseksi siten, että Kiovan seudulla Ukraina on ottanut yliotteen kun taas Venäjä on yhä lähempänä Mariupolin valtaamista. 

Lisäksi Ukraina on kertonut iskeneensä menestyksellisesti Venäjän laivastoa vastaan. Ja samaan aikaan joukko venäläisiä kansalliskaartin sotilaita on kieltäytynyt osallistumasta Ukrainan taisteluihin. 

Tässä tilanteessa erityisen mielenkiintoista on se, että Kiovan ympäristön sotatoimiin on ilmeisesti osallistunut myös amerikkalaisia vapaaehtoisjoukkoja. Nähtäväksi jää, onko heistä ja muista vapaaehtoisista sodan ratkaisijoiksi, vai jäävätkö he vain yhdeksi tämän tragedian vähäisistä alaviitteistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Joe Biden - Putinin hyväntahtoinen hölmö
Venäjällä orastavaa kapinaa, Putinilla sairautta ja Bidenilla tapaaminen
Halla-aho älyllisesti rehellisenä

Vladimir Putin ja kulttuurin synty

Sillä aikaa kun läntinen maailma on omaksunut demokraattisen yhteiskuntajärjestyksen ja ihmisten yhä kasvavan vapauden elää oman tahtonsa mukaan, on Venäjä kerta toisensa jälkeen epäonnistunut tämän kulttuurin omaksumisessa. Demokratian sijaanhan siellä hallitsee näennäisdemokraattisia kulisseja hyödyntävä Vladimir Putin lähes yksinvaltiaan elein.

Heikosti sujuneen Ukrainan sodan seurauksena Putin pyrkii eristämään alamaisensa myös länsimaiselta tiedonvälitykseltä ja samalla globaalilta kulttuurilta estämällä heiltä internetin ja monien sosiaalisen median alustojen käytön. Tämä on tietenkin venäläisten - ja koko maailmankin - kannalta ikävää, mutta tämän blogin kannalta mielenkiintoista, koska hänen pyrkimyksensä toivat mieleeni jokin aika sitten lukemani tutkimusraportin. 

Siinä oli tutkittu tulenkäytön alkamisen historiaa ja todettu sen alkaneen noin 400 000 vuotta sitten kutakuinkin samaan aikaan ympäri maailmaa. Toisin sanoen, tulta ei mitä todennäköisimmin kesytetty muista riippumattomasti eri ihmisyhteisöjen parissa, vaan sen jälkeen kun joku keksi sen, siirtyi taito naapuriheimoille, jotka omivat tulen käytön sen jo taitavilta ryhmiltä. Toisin sanoen ihmisille tyypillinen kulttuurien leviäminen alkoi viimeistään tällöin. 

Samaan tapaan oli levinnyt myös Levalois-teknologiaksi kutsuttu kivityökalujen valmistustapa noin 100 000 vuotta myöhemmin. Sen sijaan sitä vanhemman Acheulian teknologiaan kuuluvien kivityökalujen ilmaantuminen antropologiseen aineistoon kesti satoja miljoonia vuosia - eikä siten todennäköisesti levinnyt ihmisryhmien välillä tietojen ja tapojen vaihtamisen kautta. 

Toisin sanoen Acheulian työkalujen syntyessä kulttuurievoluutio ei vielä hallinnut maailman kehitystä, vaan alkoi ohjata ihmisten elämää noin 400 000 vuotta sitten. Ja on sen seurauksena johtanut yhä kiihtyvään kulttuurievoluutioon, joka on mullistanut niin ihmisten kuin muunkin eliökunnan elämän maapallolla. 

Ja nyt suuruudenhullu Putin siis kuvittelee voivansa pysäyttää tämän satojen tuhansien vuosien kehityksen omassa valtakunnassaan. Siis valtakunnassa, joka on hänen sotilaallisen virhearvionsa takia parhaillaan syöksymässä taloudelliseen kaaokseen ja sen myötä lamaan, joka varmemmin kuin mikään muu tulee nostamaan omaisuutensa menettäneet ihmiset häntä vastaan ja ennemmin tai myöhemmin kaatamaan hänen hallintonsa. 

Itse asiassa tämän tuhon merkit ovat jo nähtävissä. Onhan Venäjän keskuspankin johtaja osoittanut halunsa jättää uppoavan laivan ja maan aiempien talousuudistusten arkkitehti on jo lähtenyt maasta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Menneiden aikojen perheidylli
Kuinka moralisoiva jumala syntyi?
Kulttuuri muokkaa evoluutiota

Suomineidoista

Yle on tehnyt ohjelman kolmesta kansallismielisestä naisesta, joista yksi kertoo olevansa etnonationalisti. Ilmeisesti juuri hänellä on yllä linkitetyllä nettisivulla päällään paita, jossa lukee "national socialist". Lisäksi hän käyttää jutun mukaan paitaa, jossa lukee "white lives matter".

En ole kyseistä ohjelmaa katsonut ja tuskin katsonkaan. Ylen nettisivujen mukaan se on kuitenkin "seurantadokumentti, eli se seuraa naisten elämää haastamatta näiden näkemyksiä". 

Ohjelman tekijän mukaan ohjelma on tehty - sinänsä aivan oikein - siksi, että "median tehtävä on kertoa yhteiskunnallisesti merkittävistä ja tärkeistä asioista". Toisin sanoen tässä tapauksessa haluttiin kertoa ohjelmassa esiintyvien naisten ajatusmaailmasta, jotta TV-katsojien käsitys suomalaisten mielipidekirjosta avartuisi. 

Ohjelma olisi luonnollisesti ollut merkityksetön, ellei siitä olisi noussut some-hässäkkää. Tässä esimerkiksi muutama satunnainen ns. suvaitsevaiston kommentti Twitteristä.

Yksi. "Jos nyt vertailee #suomineidot esim.Louis Theroux’n kanssa, niin TOIMITTAJA Theroux on läsnä koko ajan, antaa kohteidensa puhua mutta KYSYY/KYSEENALAISTAA väitteitä ja haastaa heitä. Tämä dialogi mahdollistaa mun mielestä ymmärryksen lisäämisen, jota haettiin, ei normalisoi."

Kaksi. "Ymmärrätkö @merjaya @Yleisradio tj:nä yhtään miltä vähemmistöön kuuluvilta ihmisiltä saattaa tuntua, kun @Yleisradio antaa kritiikittömästi tilaa natseille ja heidän rasistiselle vihapuheelle?!?! Ymmärrätkö, että lapset ovat alttiita #äärioikeisto'n propagandalle? #suomineidot."

Kolme. "Kiitos vaan YLE, mutta joudun jo katsomaan joka kesä kun natsit marssivat kotikaupunki kaduilla, enkä halua nähdä saman normalisointia enää TVssä. #suomineidot #turkuilmannatseja".

Kuten arvoisa lukijani huomaa, näiden ns. suvaitsevaisten ihmisten perimmäisenä motiivina näyttää olevan heidän kanssaan eri tavalla ajattelevien ihmisten sulkeminen pois näköpiiristään. Tai ainakin heidän sananvapautensa kieltäminen. Siis puhdas suvaitsemattomuus toisin ajattelevia kohtaan.

Ymmärrän toki, että kansallissosialistisia näkemyksiä ei kannata missään yhteiskunnassa suosia sen enempää kuin äärivasemmistolaisiakaan näkemyksiä. Onhan molemmilla aatteilla äärimmäisen verinen historia, mistä huolimatta jälkimmäinen ajattelutapa saa runsaasti sensuurista vapaata esitystilaa mm. Ylen kanavilla. 

Valitettava tosiasia kuitenkin on, että sekä kansallissosialistisia että internationaalisia sosialisteja esiintyy myös suomalaisessa yhteiskunnassa. Ja sellaisina ne ovat yhteiskunnallinen ilmiöitä, joiden olemassaolosta suomalaisten on hyvä olla tietoisia.

Tältä kannalta nyt nähty ns. suvaitsevaisten ihmisten tuohtuminen lienee pelkästään hyvä asia, sillä sen seurauksena ohjelma saanee katsojia paljon enemmän kuin se olisi muuten saanut. Samalla monelle ihmiselle lienee viimeistään nyt tullut selväksi, että suuri osa - elleivät kaikki - itseään ns. suvaitsevaisina pitävistä ihmisistä on äärimmäisen suvaitsemattomia. 

Enkä oikein jaksa uskoa, että kansallissosialistien aatteet houkuttelevat kovin suurta kansanjoukkoa kannattajikseen, vaikka nämä niitä saavatkin kuultavakseen yhdessä TV-ohjelmassa. Eihän vasemmistoliitonkaan kannatus ole noussut viime vuosina runsaasti näkyvyyttä (esimerkki) Ylen kanavilla saaneen järjettömän wokelluksen seurauksena.

Tämän huomasi myös Suomineidot-ohjelman tekijä, joka totesi, että "kyse on demokratiasta, suvaitsevaisuudesta ja sananvapaudesta, jotka ovat nyt kommenteissa kääntyneet päälaelleen. Kyse on siitä, kuinka suvaitsevaisia ihmiset ovat toisten ajatuksille." Niinpä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Omituista
Pitäisikö itsenäistä Suomea kehittää Taisto Sinisalon ja Oula Silvennoisen vai J.K. Paasikiven viitaoittamalla tiellä?
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi

Joe Biden - Putinin hyväntahtoinen hölmö

MTV3:n lyhyen uutisen mukaan USA:n presidentti Joe Biden on Ukrainan sodan aikana kutsunut Putinia muun muassa sotarikolliseksi, roistoksi ja murhanhimoiseksi diktaattoriksi. Luonnehdinnat ovat nähdäkseni todenmukaisia. 

Venäjä on reagoinut näihin luonnehdintoihin lähettämällä nootin Bidenille. Maan ulkoministeriön mukaan sen ja USA:n väliset suhteet alkavat olla katkeamispisteessä.

Tosiasia kuitenkin on, että Joe Biden päästi sodan alla suustaan vuosisatamme suurimman möläytyksen, jolla hän todennäköisesti edisti Venäjän Ukrainaan suuntautunutta hyökkäystä alentamalla siihen ryhtymisen kynnyksen äärimmäisen matalaksi. Tarkoitan Bidenin etukäteen Putinille antamaansa lupausta, jonka mukaan USA ei tule missään tapauksessa puuttumaan asevoimin Venäjän hyökkäykseen.  

Tämän lupauksen seurauksena Biden kirjoitutti puumerkkinsä historiankirjojen samalle sivulle, jolle on aiemmin taiteiltu Britannian pääministeri Neville Chamberlainin nimi merkkinä siitä, että hän siunasi Adolf Hitlerin naapuriinsa kohdistaman aggression vuonna 1938. Sivuhuomautuksena todettakoon, että saman sivun alaviitteestä voinee löytää pienellä kirjoitettuna myös suomalaisen Otto Wille Kuusisen nimen, koska hän suostui talvisodan alla pyhittämään Stalinin aggression Suomea kohtaan ryhtymällä Terijoen hallituksen johtajaksi. 

Tosiasia kuitenkin on, että maailma on aina ollut ja tulee jatkossakin olemaan täynnä hyväntahtoisia hölmöjä, jotka edesauttavat tai oikeuttavat vallanhimoisten diktaattoreiden hirmutekoja. Ukrainalaisten kannalta on kuitenkin harmillista, että heidän suhteensa sellaiseksi osoittautui kaikista maailman ihmisistä juuri se, jolla olisi ollut voima ja valta pysäyttää Putinin aloittama kansanmurha jo ennen sen alkamista. 

Eikä tuhottua maataan surevia ukrainalaisia taida juurikaan lohduttaa se, että Joe Bidenin nimi tuli kirjoitetuksi ikuisiksi ajoiksi yllä mainittuun kirjaan. Tai että hän on sittemmin yrittänyt korjata omien puheidensa seurauksia kovalta kuulostavalla retoriikalla - todellisten tekojen sijaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talvisodan seurausten opetus ukrainalaisille
Mitä Putinin edustajan valehtelemisesta pitäisi oppia?
Anna Rastas Stalinin jalanjäljillä

Aavistus Turun Hansakorttelista

Viime aikoina Turun Hansakorttelista tai pikemminkin sitä ympäröiviltä kaduilta on uutisoitu ikävistä väkivallanteoista. Viimeksi näin teki tämän aamun Helsingin sanomat. 

Omituista asiassa on, että runsaasta uutisoinnista huolimatta tiedämme kyllä tapauksen videolle kuvanneen henkilön sukupuolen sekä väkivallantekijöiden ja uhrien ikähaarukan, mutta meillä ei ole pienintäkään aavistusta siitä, olivatko tekijät suomalaisen maahanmuuttopolitiikan seurauksia vai nykyaikaisen lastenkasvatuksen tuloksia. Tai no, ehkäpä itse kullakin meistä on juuri se aavistus - joko oikea tai väärä. 

Joka tapauksessa on huolestuttavaa, että Suomen entisessä pääkaupungissa on kauppakeskus, jossa kaikki nuoret eivät uskalla viettää aikaansa. Eihän tämä voi olla millään tapaa hyväksyttävää maailman onnellisimmassa maassa, kuten ei myöskään se, että demokraattisessa valtiossa salataan nuorisoväkivallan perimmäinen syy. 

Näin siksi, että kun näin tehdään, on äänestäjän mahdotonta tehdä vaaleissa valintoja poistaakseen tuon syyn. Sillä emme kai me sentään voi ajatella, että suomalaisten vaalikäyttäytymisen haluttaisiin varta vasten perustuvan tosiasioiden sijasta pelkkiin aavistuksiin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yhteiskunnallisia muutostapauksia
Helsingin sanomat ja Suvela Warriors
Tiedotus nuorten vanhemmille!

Tiedote - Announcement

Tämän aamun kirjoitukseni koski kaikkia suomalaisia kiinnostavaa aihetta eli veronmaksajien rahojen polttamista maamme kannalta hyödyttömiin tai jopa haitallisiin tarkoituksiin. Tällä päivän toisella merkinnälläni on puolestaan tiedotustarkoitus, eli ilmoitan tässä teille - arvoisat lukijani - aktivoituneeni jälleen englanninkielisen blogin kirjoittajana. 

Aiemmasta linjastani - lähinnä tämän blogin käännöstekstien julkaisemisesta - poiketen tulen jatkossa kirjoittamaan sinne tästä suomenkielisestä blogista riippumattomia englanninkielisiä merkintöjä, joiden arvelen kiinnostavan kansainvälistä ja Suomessa asuvaa muunkielistä lukijakuntaa. Ja miksei myös teitä suomenkielisiä lukijoitani, joista suurimman osan uskon tulevan hyvin toimeen myös englannin kielellä.

Nähtäväksi siis jää, saavuttaako englanninkielisille ihmisille tarkoitettu blogini sille tarkoittamani lukijakunnan vai jääkö se saavuttamatta. Kokemuksesta tiedän, ettei kohdeyleisön huomion saaminen blogille ole mikään itsestäänselvyys. 

Tosin tämän Professorin ajatusten lukijakunnan kehitys oli varsin sujuvaa, sillä kirjoitin ensimmäisen blogimerkintäni helmikuussa 2010, minkä jälkeen lukukertojen määrä yritti 1 000 lukukertaa/kk jo lokakuussa 2010. Sen jälkeenkin kehitys oli nopeaa, sillä 10 000 kuukausittaisen lukijan määrä ylittyi maaliskuussa 2011

Sen sijaan 20 000 lukukerran/kk määrä saavutettiin vasta joulukuussa 2014, minkä jälkeen lukukertojen määrä on kasvanut suhteellisen tasaisesti vuosi vuodelta. Hulppea 100 000 kuukausittaisen lukukerran määrä ylittyi ensimmäisen kerran viime vuoden heinäkuussa, mistä nöyrä kiitokseni teille kaikille, arvoisat lukijani.  

Sen sijaan käännöksiin perustuvan englanninkielisen blogini lukijamäärät eivät lähteneet nousuun oikeastaan lainkaan, sillä sieltä on tähän mennessä avattu blogimerkintöjä yhteensä vain noin 2 600 kertaa. Toisin sanoen se ei ole missään tapauksessa tavoittanut kohdeyleisöään. Enkä oikeastaan edes ihmettele asiaa, koska suomenkielisen tekstin kääntäminen - suomea äidinkielenään puhuvan ihmisen toimesta ja kiireessä - ei tuota tekstille hyvää englanninkielistä logiikkaa.

Siksi halusin yrittää vielä uudelleen, sillä pidän tärkeänä sitä, että suomalaisen yhteiskunnan tilasta viestitään monin tavoin myös maassamme asuville vieraskielisille sekä myös maamme rajojen ulkopuolella asuville ihmisille siten, ettei viesti ole kulkenut minkäänlaisen sensuurin kautta eikä sitä ole suodatettu monikulttuurisen, wokeltavan tai muunlaisen suodattimen kautta, vaan tosiasiat on esitetty tosiasioina ja niistä tehdyt johtopäätökset noudattavat logiikan lakeja. Siis samoilla periaatteilla, joita olen pyrkinyt noudattamaan myös näissä - tähän suomenkieliseen blogiin kirjaamissani - professorin ajatuksissa.  

Ensimmäisen tämän uuden linjan kirjoitukseni otsikkona on "Finland and NATO - problems to be solved".

Veronmaksajien rahojen polttaminen haitallisiin tarkoituksiin on lopetettava

Suomessa on tullut vöiden kiristämisen aika: polttoaineet kallistuvat, ruuan hinta nousee ja valtio velkaantuu yhä kiihtyvää tahtia. Sen seurauksena esimerkiksi tutkimuksesta tingitään ja sairaiden ihmisten Kela-korvauksia leikataan. 

Tätä taustaa vastaan oli pöyristyttävää huomata, että Verkkouutiset kertoi Suomessa käytetyn vuosina 2015-2022 veronmaksajien varoja yhteensä 10,6 miljoonaa euroa Suomi-Venäjä-seuran tukemiseen. Tänä vuonna hallitus tukee sitä 825 tuhannella eurolla. 

Seuran hallituksen puheenjohtaja Petri Honkonen (kesk.) ei kuitenkaan osannut kertoa Verkkouutisten toimittajalle, miten seura aikoo Sanna Marinin (sd) hallitukselta saamansa tuen käyttää. Sen sijaan hän kertoi, että "olemme ideoineet nopeasti uusia toimintamuotoja, joiden kautta saisimme venäläistä rauhanaktivismia Suomessa esille, estäisimme vihapuhetta ja lisäisimme kulttuurista vuorovaikutusta."

Alfa-TV:n toimitus kertoi puolestaan, että Marinin hallituksen valtakaudella rauhanjärjestöjen tukia on nostettu noin 150 000 eurolla vuosittain. Pelkät korotukset ovat suuremmat kuin maanpuolustusta tukevien Varusmiesliiton, Reserviläisliiton ja Rerserviupseeriliiton yhteensä saamat tuet. 

Yksi näistä järjestöistä on Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuron vetämä Suomen rauhanpuolustajat, jolta on kuultu Putinin pelikirjaan sopivia lausuntoja. Sen nimissä on esimerkiksi väitetty viime vuoden maaliskuussa, että "suomalaismedialle on ilmeisen vaikea tunnistaa ja myöntää Ukrainan sisäinen konflikti. Itä-Ukrainan tilanteeseen keskittyneessä uutisoinnissa ei yleensä nouse esiin muuta kuin Venäjän sekaantuminen maan asioihin. Ukrainan sisäinen konflikti jää tämän tarinan varjoon. Onko kyseessä tietoinen valinta, sattuma vai tietämättömyys? Pelottaako toimittajia tarttua aiheeseen pelosta tulla syytetyksi putinisteiksi?"

Ehdotan, ei kun vaadin ehdottomasti, että Sanna Marinin (sd) hallitus käy välittömästi läpi kaiken veronmaksajien piikkiin vastikkeettomasti annetun kotimaahan ja muualle annettavan tukirahoituksen. Sekä siivoaa valtion budjetista pois edellä kuvatut Venäjää palvelevat suomettumisajalta periytyvät puuhastelut sekä kaikki muutkin vastikkeettomasti annetut rahoituskohteet, joista ei ole nähtävissä suomalaisille tai Suomelle suoranaista hyötyä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Krista Mikkonen valmistelutti selvityksen laittomuuden palkitsemisesta
Verovarojen polttamisesta ja rikollisuuden tukemisesta?
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään

Ukrainan sodan synnyttämää huumoria

Keräilin kuluneella viikolla Twitterissä vastaan tulleita huumoriviestejä. 

Ensimmäinen valaisi venäläisten Putin-kuvaa.
Nainen kävelee kadulla Moskovassa kädessään kyltti, jossa lukee "Presidentti on idiootti". Miliisi pidättää hänet. Hän sanoo tarkoittaneensa Yhdysvaltain presidenttiä. "Turha yrittää huijata meitä", he vastaavat, "me tiedämme kuka idiootti on". 

Toinen otti kantaa Kiinan ja Venäjän lämpimiin suhteisiin.
Vesalan tiedustelupalvelu on avannut Putinin ja Xin keskustelun. Putin ”lähettäkää muonaa, armeijamme näkee nälkää”! Xi ”nyt ei kyllä onnistu, kiristäkää vöitä!” Putin ”lähettäkää vöitä!”

Kolmas vertaili suomalaisen ja venäläisen sananvapauden tilaa.
Suomalainen ja venäläinen rajavartija istuivat kalassa. Katselivat toisiaan virran yli. Suomalainen veti kaloja koko ajan ja ämpäri täyttyi. Venäläinen näytti tyhjää koriaan ja huusi: ”Miksi minä en saa mitään?” Suomalainen: ”Tällä puolella jokea kalat uskaltavat avata suunsa.”

Neljäs valotti venäläisten mielipidetiedusteluiden luotettavuutta.
Moskovassa katuhaastattelussa kysyttiin kadunmieheltä mielipidettä nykytilasta Venäjällä. Yksitotinen vastaus tuli heti "En voi valittaa".

Viides avasi venäläistä sotilasdoktriinia.
On alkamassa 24. päivä erityisessä sotilasoperaatiossa, jonka tarkoituksena on valloittaa Kiova kahdessa päivässä.

Kuudenessa kommentoitiin venäläistä laatua.
Mikä ei surise eikä mahdu perseeseesi? Venäläinen perseensuristin.

Seitsemännessä otettiin kantaa venäläisten osaamiseen.
Putin: “Me otamme sen tuuma tuumalta jos on pakko”. Kenraali: “mitä se tarkoittaa metreinä"? Putin:  “En ole varma… selvitämme asian".

Tämän kahdeksannen päivitin tähän päivään. Biden: ”Keräilen vitsejä, joita ihmiset kertovat minusta”. Putin ”Keräilen ihmisiä, jotka kertovat vitsejä minusta”.

Yhdeksäs oli vanha neuvostoliittolainen vitsi, mutta istunee hyvin myös venäläisten tulevaisuudennäkymiin länsimaiden Ukrainan tueksi asettamien pakotteiden alkaessa vaikuttaa. 

Moskovalainen mies meni lihakauppaan, mutta joutui pettymään, koska hyllyt olivat täysin tyhjät. Seuraavaksi hän meni hedelmäkauppaan, mutta joutui jälleen pettymään, koska hyllyillä ei ollut yhtään hedelmiä. Mieli maassa mies asteli seuraavaan kauppaan, jonka sisällä ei ollut yhtään mitään, pelkkä tyhjä huone. Mies katsahti myyjää ja kysyi mikä kauppa tämä oikein on. ”Tämä on hyllykauppa, myyjä vastasi.

Ja tämä kymmenes ei kai ole vitsi, mutta se huvitti siitä huolimatta.
Venäläinen lentotukialus on koko olemassaolonsa ajan kulkenut onnettomuudesta toiseen. Se on rikkoutunut välillä niin tiuhaan, että sillä on täytynyt olla huoltoalus ja hinaaja mukanaan merellä.

* * *

Keräsin nämä vaihtelevanlaatuiset ja osin vanhatkin vitsit kokoon siksi, että ne kertovat siitä ihmisluonteen piirteestä, jonka avulla vakavimmatkin asiat käsitellään huumorin keinoin. Samalla ne ovat jatkoa vanhalle kaskuperinteelle, jossa luodaan milloin minkäkin tosiasioiden luonteesta ymmärrettävä kuva huumoripitoisella letkautuksella. 

Tämä on tärkeää ymmärtää erityisesti näinä päivinä, kun länsimaisen elämäntavan uhaksi on noussut Venäjän suurvaltapyrkimysten ohella woke-kulttuuri, jonka yhtenä seurauksena on ollut sananvapauden tukahduttaminen. Ja sitä kautta elävän keskusteluyhteiskunnan sammuttaminen sekä yhden ihmisluontoon kuuluvan kriiseistä selviämiseen tarvittavan tehokkaan keinon tuhoaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuinka erottaa aprillipila tosielämästä?
Poliittisesti epäkorrekti taidepläjäys
Paljaalla paneminen herätti huumorintajuttomat väärinymmärtäjät

Wokellusta päiväkodissa

Helsingin sanomien tänään julkaiseman mielipidekirjoituksen mukaan kirjoittajan poika on viime viikon naistenpäivän jälkeen "ottanut useasti esille sen, miten juhlapäivää hänen päiväkodissaan vietettiin. Tytöt saivat päättää leikeistä ja muista asioista ilman neuvottelemista, ja heille laulettiin laulu. Kun pojat kysyivät, milloin olisi heidän vuoronsa päättää tai milloin heitä juhlittaisiin, heille oli kerrottu, että tytöt saivat tehdä päätökset naistenpäivänä, koska pojat ja miehet tekivät päätökset vuoden muina päivinä."

Kuten lukijani varmasti huomasi, on lapselle annetussa perustelussa kyse suorasta valheesta - miehethän eivät todellakaan tee kaikkia päätöksiä "vuoden muina päivinä". Eivät politiikassa, eivät työelämässä, eivät vapaa-ajalla, eivätkä etenkään perheissä - eivätkä varsinkaan Suomessa. Sitä paitsi pienet pojat eivät päätä kaikista asioista myöskään lasten leikeissä, mikäli niihin osallistuu molempia sukupuolia. 

On myös selvää, että kirjoittajan kuvaaman sukupuolten vastakkainasettelun korostaminen kasvatuksessa on väärin kaikki lapsia kohtaan. Sen välittämä sanoma on tasa-arvon vähentämisen sijaan lasten ihmiskuvaa vääristävä ja sellaisena vaikutuksiltaan pienten ihmisten henkiselle kasvulle äärimmäisen haitallista. 

Yksi mielenkiintoinen seikka tässä tapauksessa on se, kuka teki päätöksen mielipidekirjoittajan mainitsemasta tavasta viettää naistenpäivää päiväkodissa. Oliko se omavaltaisesti kyseisen lastentarhan henkilökunta, kaupungin hallintovirkamies tai poliittinen johto vai peräti opetusministeriö? 

Oli syyllinen kuka tahansa, on tapahtunut karu esimerkki siitä, minkälaisiin älyttömiin vinoutumiin Atlantin toiselta puolelta meille rantautunut wokelluskulttuuri on johtanut. Eikä se olisi ollut mahdollista ilman suomalaispoliitikkojen ja -medioiden kritiikitöntä hypetystä tätä ilmiötä kohtaan. 

Onhan jopa nykyinen hallitus linjannut tasa-arvopolitiikkansa perustuvan intersektionaaliseen feminismiin, joka liittyy kiinteästi samaan uhriajattelusta ponnistavaan uusvasemmistolaiseen suuntaukseen kuin wokelluskin. Ja joka on - jos mahdollista - vielä 1970-luvun neuvostojohtoista taistolaisuuttakin järjettömämpi tapa hahmottaa maailmaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Nämä uutiset olisivat hauskoja, elleivät ne olisi totta
Poikien päivä oli ja meni
Sanna Marin: luokkataistelija ja harhaanjohtaja

Venäjän hybridisota alkoi - mutta se ei alkanut kuin Strömsössä

Suuren ja mahtavan Neuvos... Venäjän suurlähetystö on aloittanut hybridisodan Suomea vastaan. Näin siitä päätellen, että maan suurlähetystön Twitter-tilille on ilmestynyt teksti, joka Google-kääntäjän mukaa sisältää seuraavan tekstin.

"Rakkaat maanmiehet! Ilmoita Venäjän federaation kansalaisiin ja venäjää äidinkielenään puhuviin kohdistuvista oikeusrikkomuksista, syrjinnästä ja vihan yllyttämisestä suurlähetystön konsuliosastolle sähköpostitse". 

Kuten jo olemme venäläisten pyrinnöistä tottuneet huomaamaan, ei tämäkään viesti onnistunut kuin Strömsössä. Siihen nimittäin vastattiin välittömästi venäjänkielisellä viestillä, jonka sisältö on kääntäjän mukaan seuraava.

"Tässä on video kuinka natsit hakkasivat viattomia venäläisiä". Viestiin sisältyi lainattu twitter-viesti, joka esitti videoklipistä seuraavan selityksen: "Yksi tämän päivän vaikeimmista. Moskova." Toisin sanoen jokainen lukija ymmärsi videolla esiintyvän moskovalaisia poliiseja pahoinpitelemässä tavallisia venäläisiä ihmisiä. 

Myöhemmin samassa viestiketjusta löytyi myös venäjänkielinen kommentti, jossa kerrottiin - edelleen kääntäjän mukaan - seuraavaa. "Terveiset Suomesta. Meillä ei ole mitään venäläisiä vastaan. Päinvastoin, haluaisimme elää rauhassa ystävinä. Kremlin hallitsijat eivät näytä haluavan tätä - ja väittävät, että vihaamme venäläisiä."

Lisäksi Rudolf Romanov-nimellä oleva tili twiittasi - edelleen venäjäksi - omista havainnoistaan tekstillä, joka kääntäjän mukaan kuului seuraavasti: "en huomannut minkäänlaista syrjintää venäläisiä tai venäjänkielisiä kohtaan. Suomalaiset ymmärtävät, että harvat venäläiset todella tukevat Putinin pelkurimaista sotaa.

Jäin noita ja muita viestejä lueskeltuani pohtimaan, että mitähän mahtaa tavallinen Suomessa asuva ja töitä tekevä venäläinen ajatella lukiessaan näitä viestejä. Tai Venäjältä viime päivinä Allegro-junan tuoma Putinin hallinnon järjestämää yhteiskunnan meneillään olevaa romahdusta pakeneva maan kansalainen. 

Eli lisääkö vai vähentääkö suurlähetystön viestiketju Suomessa oleskelevien venäläisten luottamusta Putinin hallintoon? Ja päättävätkö he ehkä välittää tekemänsä johtopäätöksen vielä kotimaahansa jääneille sukulaisilleen ja ystävilleen?

* * *

Riippumatta Venäjän edellä kuvatun hybridioperaation onnistumisesta tai onnistumatta jäämisestä on selvää, että se on merkki Suomen saamasta huomiosta Putinin hallinnossa. Samaan viittaa sen vihjaus Ukrainan tulevaisuudesta samankaltaisena puolueettomana maana kuin Ruotsi tai Itävalta. 

Mutta ei siis sellaisena kuin puolueettomana itseään pitävä Suomi. Enkä usko tällä tarkoitettavan maamme suomettumista vaan kyseessä lienee harkittu uhkaus, joka on seurannut Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen takia tapahtunutta suomalaisten heräämistä todellisuuteen omassa turvallisuuspolitiikassaan. 

Siksi on odotettavissa, että Venäjän suurlähetystö tulee saamaan pyytämiään ilmoituksia venäläisiin kohdistuneista oikeusrikkomuksista, syrjinnästä tai vihan yllyttämisestä kertovia ilmoituksia. Ei ehkä spontaanisti, mutta venäläiseen propagandakoneiston itsensä järjestämänä. 

Sitä suuren itäisen naapurimme johto ei kuitenkaan näytä ymmärtävän, että tällaiset fabrikoidut löydökset ja ylipäätään sen naapureihinsa kohdistama politiikka tulee ajamaan Suomea entistä vahvemmin osaksi läntistä yhteisöä. Ja sen osana myös osaksi läntisiä turvallisuusjärjestelyjä.

Eipä tainnut Putinin hybridioperaatio siis tässäkään mielessä mennä kuin Strömsössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Putinin aika Ukrainassa käymässä vähiin?
Lukashenko opettaa länsimaita irakilaisten avulla
Johan Bäckman

Nuori ukrainalaisnainen raiskattiin Saksassa

Suomen uutiset välitti saksalaisen Bild-lehden uutisen, jonka mukaan Düsseldorfissa sijaitsevassa pakolaisten vastaanottokeskuksessa raiskattiin 18-vuotias ukrainalaisnainen kymmenen päivää sitten. Huomioiden Ukrainan tapahtumat, on tapausta pidettävä raiskaukseksikin äärimmäisen iljettävä. 

Vielä iljettävämmän siitä tekee se, että tapaukseen liittyen ovat kiinni otettuna 37-vuotias irakilais- ja 26-vuotias nigerialaismies, jotka ovat lähteneet pakoon venäläisten hyökkäystä Ukrainaan. Siis henkilöitä, jotka ovat poistuneet maasta naisten ja lasten kanssa samaan aikaan kun ukrainalaismiehet ovat yksissä tuumin pyrkineet pysäyttämään hyökkääjän. 

Myös Saksan poliisien ammattiliiton puheenjohtaja on tuohtunut tapahtuneesta. Siksi hän otti tapaukseen kantaa vaatimalla, että tekijöille langetetaan "pikainen ja kova rangaistus, jota seuraa karkotus".

Nähtäväksi jää, kuinka tapaus päättyy Saksassa. Ja millä tavalla suomalainen valtamedia uutisoi siitä.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Arian Juhana Rezaji tarjosi oppimateriaalia Eva Biaudetille ja Erna Bodströmille
Vantaan vankilassa tapetun raiskaajan tausta pitäisi paljastaa demokratian takia
Varoittavatko mediamme maahanmuuttajaraiskaajista?

Kansan mielipide velvoittaa johtajia

Yle julkaisi eilen mielipidekyselynsä, jonka mukaan suomalaisten selvä enemmistö haluaisi liittyä läntiseen puolustusliittoon eli NATO:on. Sen mukaan 62 prosenttia vastanneista haluaa läntiseen puolustusliittoon, 16 prosenttia vastustaa liittymistä ja viidennes ei tiedä mitä ajatella.

Tämän jälkeen demokraattisten suomalaisten johtajien tehtäväksi jää hoitaa asia. Eli toteuttaa Suomen liittyminen läntisiin turvallisuusjärjestelyihin siten, että se tapahtuu mahdollisimman turvallisesti eli mahdollisimman vähäisten Venäjän vaikutusyritysten ryydittämänä. 

Mielenkiintoisen lisän tähän toi kuitenkin entinen puolustusministeriön kansliapäällikkö, jonka mukaan NATO tuskin edes käsittelisi Suomen hakemusta, mikäli se jätettäisiin juuri nyt. Tämä on selkeässä ristiriidassa poliitikkojen korostaman jatkuvasti avoimen NATO-option kanssa.  

Toki entinen kansliapäällikkö on vain yksi ihminen muiden joukossa ellei jopa suomettuneisuuden ajan jäänne. Eikä hänen puheitaan tule siitä syystä pitää minään jumalan tai edes oraakkelin ilmoituksena. Ja siksi se on otettava vain yhtenä esille tuotuna näkemyksenä, jonka merkitys suhteessa muihin näkemyksiin on analysoitava huolellisesti. 

Omalta osaltani Ylen mielipidekysely vahvisti käsitystä siitä, että Suomen ulkopoliittisen johdon on selvitettävä läntiseen puolustusliittoon liittymisen realiteetit pikimmiten keskustelemalla NATO:n ja sen jäsenmaiden edustajien kanssa. Jäsenhakemus kannattaa jättää mahdollisimman pian, mikäli sen läpimeno läntisessä puolustusliitossa saa selkeän positiivisen signaalin.

Ellei näin käy - kuten entinen kansliapäällikkö väitti - tulee poliittisen johtomme tärkeimmäksi tehtäväksi huolehtia siitä, että NATO-maiden asenteet muuttuvat Suomelle positiiviseksi. Mutta mikäli kansliapäällikkö olisi kuitenkin väärässä, on hakemus syytä jättää mieluummin tänään kuin huomenna. 

Nopeaa kiiruhtamista korostavat uutiset Ukrainasta. Niiden mukaan Venäjä on keskittynyt murhaamaan siviilejä ja pommittamaan Ukrainan kaupunkeja kivikauteen. Näihin tarkoituksiin se on käyttänyt erityisen brutaalia voimaa ja tuoreimpien epäilyjen mukaan harkitsisi jopa kemiallisten ja biologisten aseiden käyttämistä.

Lienee selvää, ettei kukaan suomalainen halua samanlaista kohtaloa itselleen, läheisilleen tai kotimaalleen. Ja siksi poliitikkojen tulee varmistaa, ettei näin myöskään käy.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talvisodan seurausten opetus ukrainalaisille
Ydinsodan pelko ja sen seuraukset
Bunkkerimiehen huolet johtivat suomalaiseen kansalaisaloitteeseen

Ylen valeuutinen syrjinnästä ja rasimista

Yleisradion välittämää todellisuutta on välillä vaikea erottaa Hollywood-fantasiasta. Tästä tarjosi hyvän esimerkin juttu, jossa seitsemän vuotta Suomessa notkunut somalimerkonomi vaikersi, ettei häntä ole vielä kukaan toivottanut tervetulleeksi. 

Niinpä hänestä "tuntuu tosi pahalta, kun sosiaalinen media ja eurooppalainen media toivottavat ukrainalaiset tervetulleiksi". Ja syynä tähän tuntemukseen on mikäs muu kuin suomalaisten harjoittama syrjintä, jonka seurauksena ihmisoikeudet eivät somalimiehen mielestä toteudu kaikilla samanlaisina.

Samassa jutussa turvapaikanhakijoiden kanssa työskennellyt psykologi kertoi, että "jos vaikeista olosuhteista tullut turvapaikanhakija kohtaa lisäksi syrjintää ja rasismia, se vaikeuttaa hänen tilannettaan ja selviytymistään vaikeista kokemuksista". Niinpä hän ymmärtää somalia, koska heidän turvapaikkahakemuksensa käsittely kestää niin kauan. 

Tämä oli sikäli varsin outo näkemys, sillä saman jutun mukaan somalin turvapaikkahakemuksia oli kyllä käsitelty seitsemän vuoden aikana peräti neljästi. Toisin sanoen maahanmuuttovirasto on todennut jo useita kertoja, ettei hänellä ole tarvetta humanitaariseen suojeluun, mutta siitä huolimatta somalimies on lykännyt hallinnon rattaisiin vielä viidennenkin hakemuksen.

Fantasiaksi Ylen uutisen tekee se, että jutussa on jätetty sanomatta muun muassa tämä tosiasia. Sen sijaan siinä ryhdyttiin syyllistämää suomalaisia syrjinnästä ja rasismista sekä ihmisten erilaisesta kohtelusta ihonvärin perusteella. 

Lisäksi maahanmuuttoviraston virkamiehen suulla spekuloitiin sillä, että turvapaikanhakujärjestelmä menisi tukkoon, mikäli ukrainalaisilta vaadittaisiin oleskelulupahakemus. Mutta ei kerrota, että ukrainalaisilla on oikeus tulla Suomeen kolmeksi kuukaudeksi ilman viisumia. 

Se sentään mainitaan, että lisäksi EU:n sisäministerit ovat päättäneen ukrainalaisten tilapäisestä suojelusta vuoden 2023 maaliskuuhun asti. Siten turvapaikkahakemusten puuttuminen johtuu siitä, etteivät ne ole tarpeellisia - eikä todellakaan mistään suomalaisten virkamiesten harjoittamasta syrjinnästä tai rasismista. 

Samassa jutussa haastateltiin myös afgaanipariskuntaa, joka oli tullut Suomeen väliaikaisen viisumin perusteella. He sentään toivottivat ukrainalaiset tervetulleeksi, mutta vihjailivat somalin tavoin siitä, että ihmisiä eroteltaisiin "sen perusteella, mistä he tulevat". Ja lisäksi pohdiskelivat, että onko Suomen turvallista antaa oleskelulupa niin monelle ihmiselle niin nopealla aikataululla ilman, että heidän taustojansa tarkistetaan kunnolla.

Jutun luettuani jäin miettimään, että luulevatko Yleisradion työntekijät nyt nähdyn kaltaisten suomalaisia syyllistävien fantasiakirjoitusten lisäävän yhteiskuntamme suopeutta somaleihin ja muihin jo aiemmin ongelmallisiksi osoittautuneihin maahanmuuttajaryhmiin. Vai kirjoittavatko he näitä valeuutisiksi luokiteltavia juttujaan siitä huolimatta, että tiedostavat yksipuolisen uutisointinsa lisäävän yhteiskunnan polarisoitumista? Ja luovan sitä kautta pohjaa todellisen rasismin lisääntymiselle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kokoomuksen maahanmuuttopolitiikka johtaa tilanteen kärjistymiseen entisestään
Uutisia monikulttuurisesta Suomesta - sekä kurkistus tulevaisuuteen
Jussi Halla-aho: vihervasemmisto panee köyhät kyykkyyn

Talvisodan seurausten opetus ukrainalaisille

Talvisodan päättymisestä tulee tänään kuluneeksi 82 vuotta. Kyseessä ei siten ole tasalukuvuosi, mutta tällä kertaa muistopäivä on kuitenkin erityisen merkityksellinen Venäjän Ukrainaan kohdistaman hyökkäyksen takia.   

Talvisota muistutti Ukrainan tapahtumia sikäli, että Suomi joutui taistelemaan yksin, vaikka apua haettiin kaikkialta länsimaista. Jonkin verran aseita ja paljon myötätuntoa sentään saatiin - sekä länsivalloilta hyviä aikomuksia sotaan puuttumisesta. Ja pienehköjä määriä vapaaehtoisia erityisesti Ruotsista.

Ukrainan jääminen yksin tämän vuoden "talvisodassaan" ei siten ole historiallisesti mitenkään uutta. Myös he ovat saaneet jonkin verran aseita sekä paljon myötätuntoa ja hyviä aikomuksia sekä viime aikoina myös vapaaehtoisia. Mutta eivät varsinaista sotilaallista apua, jolla sodan voimasuhteita voitaisiin kääntää.

Suomen talvisodalla oli muutamia erityisen oleellisia seurauksia. Niistä suurimpia olivat suomalaisten yhtenäistyminen 20 vuotta aiemmin käydystä sisällissodasta ja säilyminen läntisenä demokratiana, mutta merkittävää oli myös suomalaisten leimautuminen kautta maailman erityisen sankarilliseksi sotilaskansaksi. Tämä on näkynyt tänäkin vuonna Yhdysvaltoja myöden kuulluissa kannanotoissa. 

Ikävämpi ja suorempi seuraus oli sillä, että Talvisodan kovat rauhanehdot johtivat jatkosotaan Hitlerin Saksan rinnalla. Mikäli Suomi olisi talvella 1939-40 saanut länsimaiden sotilaallista apua - siis sotajoukkoja - ja sen avulla täyden torjuntavoiton Neuvostoliitosta, ei revanssipolitiikalla olisi ollut kannatusta. 

Näin Suomi olisi vuosina 1941-1945 säilynyt Ruotsin tavoin puolueettomana maana, ellei sitten Saksa olisi kohdistanut omia aggressioitaan Suomeen. Jälkimmäisessä tapauksessakin olisimme kuitenkin lopuksi olleet voittajan puolella, eikä karjalaisten olisi tarvinnut luopua kotiseuduistaan. 

Talvisodan kautta jatkosotaan joutumisen välillinen seuraus oli pitkä suomettumisen kausi ja sitä kautta lähes 80 vuotta kestänyt epäsuhtainen - mutta rauhallinen - ajanjakso suuren naapurin vieressä. Siis se aikakausi, joka on juuri nyt päättymässä Ukrainassa käynnissä olevan sodan eteemme luoman todellisuuden avautuessa. 

Tarkoitan sitä, että Putinin aggressio on osoittanut, ettei pieni rajavaltio voi turvallisuusasioissaan luottaa pelkästään arvaamattoman naapurin mielistelyyn ja omin voimiin, vaan se tarvitsee syvempää sotilaallista selkänojaa niiltä, jotka ajattelevat maailmasta samansuuntaisesti kuin se itse. Siis länsimailta.

Suomea NATO:on ajavan Putinin Venäjän todelliset kasvot näki esimerkiksi Alpo Rusi (kepu) jo kauan sitten. Vuoden 2014 Krimin ja Itä-Ukrainan tapahtumien jälkeen kirjoittamassaan kirjassa hän totesi, että "Krimin anastuksen jälkeen on kasvanut pelko, että vuoden 1938 Münchenin katastrofi toteutuu myös Ukrainan rauhoittamiseen tähtäävässä ´Minskin prosessissa´: voitetaan aikaa, mutta ei edesauteta pysyvää rauhaa, vaan kärjistetään konfliktia". 

Siksi Suomen on aika astua ulos viimeisestäkin talvisodan seurauksesta ja liittyä osaksi länsimaista puolustusjärjestelmää. Siinä meitä auttavat valtiomme vakaa tila, yhteiskuntamme demokraattisuus, puolustusvoimiemme korkea suorituskyky sekä talvisodan länsimaissa nostattama yleinen suopeus meitä kohtaan.

Ukrainalle ja ukrainalaisille annan puolestani sellaisen neuvon, että jos ja kun selviätte nykyisistä koettelemuksistanne, teidän tulee keskittyä luomaan itsellenne aidosti länsimainen yhteiskunta. Se tarkoittaa paitsi demokratiaa ja oikeusvaltiota, myös hallinnollista luotettavuutta. 

Erityinen huomio on Ukrainassa pantava maassa rehottavan korruption kitkemiseen: juuri siihen kannattaa käyttää venäläisten hyökkäyksen luomaa kansan yhtenäisyyttä. Juuri se saanee yhteisrintamaan nekin ihmiset, jotka hyötyvät eniten vallitsevasta korruptiosta. 

Korruption kitkeminen poistaa suuren osan niistä huonosti havaittavista olevista tekijöistä, jotka ehkäisevät talouden vahvistumista sekä kasvattavat etäisyyttä vallanpitäjien ja oligarkkien sekä tavallisen kansan välillä. Ja juuri tämä lisää Ukrainan hyväksyttävyyttä osaksi demokraattisten länsimaiden yhteisöä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ajatus talvisodan ihmeestä ja Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan
Talvisodan henkeä tarvitaan myös nyt
Kansanmurhan välttäminen vaati sankareita

Keväisiä ajatuksia vihreistä ja muista siirtymistä

MTV3 otsikoi tuoreen sääuutisensa kysymällä, että "Alkaako terminen kevät tänä viikonloppuna? Meteorologi lupaa viikonlopuksi jo terassikelejä, eikä lämpöaallolle näy loppua". Tämä ei tietenkään maaliskuun puolivälin lähestyessä ole kovin suuri uutinen, sillä laskeehan esimerkiksi Ilmatieteen laitos maaliskuun ensimmäiseksi kevätkuukaudeksi. 

Suomessa lämpötilojen nousu kohti kesää otetaan yleensä vastaan suurella ilolla, sillä onhan takana pitkä ja luminen talvi. Toisin kuin Suomessa, odotettaneen maapallon toisella puolella Australiassa nyt innolla alkavaa talvikautta, koska viime vuosien kesiin on liittynyt hurjia metsäpaloja.

Noiden palojen syistä julkaisi Frontiers in Ecology and Environment tiedelehti vertaisarvioidun katsausartikkelin, joka toi mieleen Donald Trumpin aikanaan mainitseman suomalaisten metsien haravoinnin. Siinä "annettiin ensimmäisen kvantitatiivinen todiste alueen metsäalueista, jonka mukaan ne sisälsivät vähemmän pensaita ja enemmän ruohoa ennen kolonisaatiota". 

Siten jutun mukaan Australian alkuperäiskansojen palonhallintakäytäntöjen katoaminen on johtanut laajoja alueita paloalttiiksi, jonka seurauksena on nähty ennennäkemättömän laajoja metsäpaloja. Toki on muistettu mainita myös ilmaston lämpeneminen. 

Tämä vei minut taas Australian keskiosien Alice Springsiin, jonka ilmastotilastojen historia ei juurikaan ole lisännyt luottamustani sikäläisen tilastoinnin luotettavuuteen.  Niinpä riensin jälleen kerran tilastojen ääreen ja löysin ikäväkseni alla olevan kuvan.

Kuten arvoisa lukijani huomaa, on Keski-Australian ilmaston historia muuttunut jälleen kerran verrattuna edelliseen käyntiini, jolloin ilmaston arveltiin kyseisellä paikkakunnalla lämmenneen varsin suoraviivaisesti aina 1940-luvulta 2020-luvulle, vaikka sen tänä päivänä kerrotaankin yllä olevan kuvan perusteella olleen varsin vakaa aina 1980-luvun alusta asti! 

* * *

Vladimir Putinin hyökkäys Ukrainaan ja sitä seuranneet talouspakotteet ovat Euroopassa ja myös täällä Suomessa johtamassa nopeaan irtautumiseen venäläisestä energiasta. Se tapahtuu ensisijassa täyttämällä energiavarastoja muualta maailmasta tuotavilla fossiilisilla - ja Suomessa turpeen palauttamisella - mutta samalla edistynee myös ns. vihreä siirtymä, koska ainakin pidemmällä aikavälillä tultaneen kiirehtimään fossiilisten energianlähteiden korvaamista bioenergialla sekä tuuli-, aurinko- ja ydinvoimalla.

Bioenergiasta sattui silmiini mielenkiintoinen USA:n tiedeakatemian julkaisusarjan tutkimusraportti, jossa oli selvitetty maissista tehdyn bioetanolin ympäristöjalanjälkeä. Siinä havaittiin, että bioetanolin valmistus kasvatti maisiin hintaa 30 ja muiden viljojen 20 prosentilla sekä laajensi maissin viljelyalaa peräti 2,8 miljoonalla hehtaarilla ja sen seurauksena peltojen pinta-alaa 2,1 miljoonalla hehtaarilla vuodesta 2008 vuoteen 2016. 

Nämä muutokset lisäsivät vuotuista lannoitteiden käyttöä kolmesta kahdeksaan prosenttiin sekä nostivat veden laatua alentavien yhdisteiden määriä kolmesta viiteen prosenttiin. Siten bioetanolin tuotanto tuotti yhtä paljon tai jopa neljänneksen enemmän kuin fossiiliset polttoaineet. Niinpä tutkijat pitivät maissietanolia huonona ratkaisuna pyrittäessä ympäristöystävällisempään tulevaisuuteen.

* * *

Suomessahan arvanheitolla uusiutumattomaksi määriteltyä turvetta ryhdyttiin ajamaan alas todella voimallisesti jokin aika sitten. Putinin sota on kuitenkin johtanut siihen, että myös meillä on viime päivinä tehty peruutusliikkeitä. Tämä olikin viimeinen hetki, sillä turveyrittäjät olivat jo ryhtyneet tuhoamaan kalustoaan.

Toivottavasti tämä turvesoppa saa suomalaiset päättäjät jatkossa harkitsemaan paremmin toimiensa järkevyyttä. Vanhan sanonnan mukaanhan on nimittäin niin, ettei hosumalla synny kuin kusipäisiä lapsia. Ja sellainen meillä olisi käsissämme juuri nyt, mikäli Putin olisi päättänyt aloittaa sotansa vain vuotta tai kahta myöhemmin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin sodan taloudellinen hinta
Ei ole helppoa olla vihreä ja älyllisesti rehellinen
Australian ilmastohistoria meni uusiksi

Nobelistin ja salaliittogurun elämä: Luc Montagnierin tarina

Nobelisti Luc Montagnieriin näkee joskus viitattavan erilaisten salaliittoteorioiden yhteydessä. Siksi päätin tänä aamuna kääntää eilisen Nature-lehden hänestä julkaiseman muistokirjoituksen kommentoimatta asiaa sen enempää.

Luc Montagnier nousi merkittävään tieteelliseen asemaan saaden Nobel-palkinnon AIDS:ia aiheuttavan HIV:n löytämisestä yhdessä kollegoidensa kanssa. Hänen työnsä mahdollisti tämän viruksen diagnostisten testien ja sen aiheuttaman sairauden hoitojen kehittämisen ja sitä kautta lukemattomien ihmishenkien pelastamisen. 

Elämänsä myöhemmät vuodet Montagier käytti kovalla työllä saavuttamansa maineen murskaamiseen kannattamalla erilaisia vaihtoehtoisia teorioita ja vastustamalla rokotuksia. Hänen perusteettomia väitteitänsä COVID-19:stä – että rokotteet edistäisivät vaarallisten varianttien syntymistä tai että virus olisi ihmisen kehittämä – tuettiin valheellista tietoa levittävillä kampanjoilla. Montagnier kuoli 89-vuotiaana 8. helmikuuta. 

Montagnier syntyi 18. elokuuta 1932 Chabrisissa, Ranskassa. Hänen toisen maailmansodan aikaan osunutta lapsuuttaan varjostivat nälkä ja epävarmuus, mutta hänen kiinnostuksensa tieteeseen puhkesi myös varhain. Sen seurauksena hän aloitti toiminnan, joka on synnyttänyt lukemattomia tutkijoita eli räjähtävien yhdisteiden kanssa puuhastelun kotilaboratoriossa. 

Myöhemmin hän kiinnitti ajastettuja kuvia ottavan kameran mikroskooppiin ja tutki viherhiukkasten vastetta valoon. Virologiasta hän innostui kuultuaan vuonna 1957 tehdystä löydöstä, jonka mukaan tupakan mosaiikkiviruksen RNA voi välittää tartuntoja.

Montagnierin virologinen asiantuntemus kehittyi, kun hän työskenteli useissa laboratoriossa ennen siirtymistään Pariisin Pasteur-instituuttiin vuonna 1972. Pasteur-instituutissa Montagnier erikoistui retroviruksiin eli RNA-viruksiin, jotka voivat lisätä DNA-kopion geneettisestä materiaalistaan ​​isäntänsä genomiin. 

Tämä sekä immuunisolujen viljelyssä tapahtuneet edistysaskeleet ja interferoneiksi kutsuttujen antiviraalisia proteiineja blokkaavien yhdisteiden käyttö herättämään lepotilassa olevat retrovirukset olivat hyödyllisiä vuonna 1983. Silloin eräs kollega nimittäin lähetti hänelle imusolmukekudoksen, joka oli otettu ranskalaiselta muotisuunnittelijalta, jonka arveltiin olevan AIDS:in alkuvaiheessa.

Kun ihmisillä diagnosoitiin siihen aikaan AIDS, nämä elivät usein jo monien infektioiden, syöpien ja muiden sairauksien kanssa, mikä vaikeutti taudin lähteen etsimistä. Tämän epävarmuuden keskellä taudin syistä spekuloitiin villisti.

Monet kannattivat teorioita, joiden mukaan se aiheutuisi sienistä tai kemiallisista altistumisista. Toiset taas näkivät, että immuunisoluluokkaan CD4+ kuuluvat T-solut olisivat ehtyneet AIDS:ia sairastavilta ihmisiltä, ja he ihmettelivät oliko kehon immuunijärjestelmä ryhtynyt tuhoamaan niitä. Montagnieria muistutettiin tunnetusta retroviruksesta, joka saattoi tartuttaa CD4+ T-soluja sekä tarttui veren ja seksuaalisen toiminnan kautta.

Montagnierin virologian yksikössä Pasteur-instituutissa Françoise Barré-Sinoussi eristi uuden retroviruksen imusolmukenäytteestä. Ryhmä kutsui sitä lymfadenopatiaan liittyväksi virukseksi (LAV). Montagnier esitteli tämän havainnon syyskuussa 1983 pienen tieteellisen kokouksen myöhäisillan sessiossa Cold Spring Harbor Laboratoryssa New Yorkissa, mutta hänen yleisönsä oli skeptinen. Montagnier totesi myöhemmin Nobel-elämänkerrassaan, että "tämä tilanne ei ole harvinaista tieteessä, koska uudet löydöt herättävät usein kiistaa".

Pian Montagnierin esityksen jälkeen Yhdysvaltain kansallisessa syöpäinstituutissa Bethesdassa, Marylandissa, työskentelevän virologi Robert Gallon johtama työryhmä auttoi vahvistamaan AIDS:in ja Montagnierin tiimin löytämän viruksen välistä yhteyttä (viruksen viralliseksi nimeksi tuli HIV vuonna 1986). Gallo oli aiemmin löytänyt muita retroviruksia, jotka infektoivat ihmisen soluja, nimeltään ihmisen T-lymfotrooppinen virus (HTLV-I ja HTLV-II). Vuonna 1984 hänen tiiminsä eristi retroviruksen näytteistä, jotka oli otettu AIDS-potilailta, ja hän ryhtyi kutsumaan sitä HTLV-III:ksi. Se osoittautui identtiseksi LAV:n kanssa, josta Montagnier oli toimittanut näytteet Gallon laboratorioon.

Montagnierin ja Gallon tutkimusryhmät kävivät tämän jälkeen eeppisen patenttisodan siitä, kenelle kuuluvat immateriaalioikeudet virukseen perustuvasta diagnostisesta testistä. Lopulta vuonna 1987 kiistan ratkaisivat Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Ranskan pääministeri Jacques Chirac, jotka suostuivat jakamaan AIDS-testin immateriaalituotot maidensa kesken ja perustamaan kansainvälisen AIDS-tutkimus- ja koulutusrahaston.

Edellä kuvattujen tapahtumien perusteella monet olivat yllättyneitä, kun Gallo ei vuonna 2008 saanut osuutta Nobel-palkinnosta. Sen sijaan Montagnier jakoi fysiologian tai lääketieteen palkinnon Barré-Sinoussin kanssa. Samalla myös virologi Harald zur Hausen sai saman kunnian AIDS:iin liittymättömästä löydöstään, jonka mukaan ihmisen papilloomavirukset ovat yhteydessä kohdunkaulan syöpään.

HIV:n löytämisen jälkeen Montagnierin työ sai kuitenkin oudon käänteen. Hän nimittäin julkaisi sarjan kiistanalaisia ​​artikkeleita väittäen, että joidenkin patogeenien erittäin laimennettu DNA lähettää sähkömagneettisia aaltoja. 

Montagnier vetosi myös jo aiemmin hylättyyn käsitykseen vedellä olevasta muistista väittäen, että DNA muuttaa vettä tavalla, joka säilyttää jotkin molekyylien ominaisuudet, vaikka ne olisivat voimakkaasti laimennettuja (ranskalainen immunologi Jacques Benveniste oli väittänyt vedellä olevan tällaisen muistin vuoden 1988 Nature-julkaisussa, jonka todettiin myöhemmin perustuvan kokeisiin, joita ei pystytty toistamaan). 78-vuotiaana Montagnier lähti Ranskasta Kiinaan tutkimaan näitä asioita ja johtamaan tutkimuslaitosta Shanghain Jiao Tong -yliopistossa.

Ajan myötä Montagnier näytti olevan tyytyväinen tähän ristiriitaan ja lähti myös taistelemaan näkemyksensä puolesta. Hän omaksui homeopatian ja pseudotieteellisiä ajatuksia autismista saavuttaen aseman, josta Ranskan tiedeakatemian entinen presidentti Bernard Meunier totesi, että "hän ajautui tilaan, jossa yksikään tutkija ei kyennyt antamaan kommentteja tai selityksiä hänen myöhäisestä kehityksestään". Toiset olivat suoraviivaisempia ja esimerkiksi Science-lehden kolumnisti ja kemisti Derek Lowe kirjoitti vuonna 2012, että "Luc Montagnier on menettänyt otteensa".

COVID-19-pandemian aikana saavutettu Nobel-palkinto antoi uskottavuutta Montagnierin haitallisille näkemyksille, joiden mukaan COVID-19-rokote voisi olla haitallinen. Sen seurauksena hän antoi elämänsä viimeisissä vaiheissa kasvot sosiaalisessa mediassa rokotusvastaisille meemeille. Tuli vaikeaksi uskoa, että ne olivat kerran olleet muistopostimerkeissä johtuen hänen panoksestaan kansanterveyden hyväksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko karismaattinen guru uskottavampi kuin tieteentekijä?
Hölynpölyä
Tieteellinen huijaus

Ydinsodan pelko ja sen seuraukset

Minun lapsuudessani maailma kävi ydinsodan partaalla, kun Neuvostoliitto toimitti omia ydinaseitaan Kuubaan, eikä Yhdysvallat hyväksynyt sitä, vaan uhkasi maihinnousulla. Tilanne ratkesi, kun USA uhkasi kostaa Kuubasta tehdyn ydinaseiskun suoraan Neuvostoliitolle, minkä jälkeen itäiset ydinaseet vedettiin pois läntiseltä pallonpuoliskolta ja Kuuban valloitusyritys jäi tekemättä.

Neuvostoliittoa ei enää ole, mutta juuri nyt läntinen maailma katselee sen seuraajavaltion toimesta tapahtuvaa kansanmurhaa Ukrainassa. Huolimatta ilmiselvistä ja massiivisista siviileihin kohdistuvista veriteoista - kuten lastensairaalan tuhoamisesta - länsimaat eivät ole edes uhanneet Venäjää sotilaallisella väliintulla, vaan jopa kieltäneet sotilaidensa omaehtoisen osallistumisen demokraattisen maailman puolustamiseen. Eikä USA ole halunnut osallistua edes puolalaisten hävittäjäkoneiden lahjoittamiseen ukrainalaisille puhumattakaan sotatantereen ilmatilan sulkemisesta.

Syynä tähän passiivisuuteen on pelko täysimittaisen ydinsodan syttymisestä. Se on sikäli järkevää, ettei sellaisessa ole voittajia vaan lopputuloksena on vääjäämättä kaikkien tappio.

Samaan aikaan on mahdollista, että Venäjän heikosti edennyttä hyökkäystä veljeskansansa kimppuun vauhditetaan kemiallisten tai jopa taktisten ydinaseiden käytöllä. Todennäköistä on, ettei länsi ydinsodan pelossaan puutu myöskään tähän, vaan sallii näidenkin aseiden käytön eurooppalaisessa kansanmurhassa. 

Tämän kaiken me tiedämme Ukrainan sotauutisoinnista. Sen sijaan en ole nähnyt ensimmäistäkään journalistista pohdintaa siitä, mitä saattaa seurata siitä, että yhdelle ydinasemahdille annetaan nyt ilmiselvä lupa tehdä omille naapureilleen aivan mitä se itse haluaa. 

Eli mitä seuraa ukrainalaisten kansanmurhan jälkeen? Käydäänkö käsiksi Suomeen, johon on jo nyt kohdistettu hybridisodankäynnin toimia? Vai laskeeko Venäjän tsaarintekele, etteivät USA ja muut länsimaat pane viime kädessä kovaa kovaa vastaan edes NATO:n jäseniin - kuten Viroon, Latviaan ja Liettuaan - kohdistuviin hyökkäyksiin jos niitä vain uhkaa tarpeeksi uskottavasti ydinsodalla? 

Eli kuinka pitkälle länsimaat sallivat Venäjän toimia oman ydinsateenvarjonsa alla? Mihin vedetään raja? Ylitetäänkö se vasta siinä vaiheessa, kun itäisen suurvallan aggressio kohdistuu suoraan ydinasevaltioon - siis USA:an, Iso-Britanniaan tai Ranskaan?

Tässä vaiheessa meidän suomalaisten ainoa mahdollisuus on vain toivoa, että nyt asetetut talouspakotteet näivettävät Venäjän toimintakyvyn niin nopeasti, ettei se voi ukrainalaisten kansanmurhan jälkeen edes haaveilla uusista sotaretkistä. Ja ettei pidemmällä aikavälillä - maan talouden noustua uudelleen - sen johtoon nouse uutta putinia, joka 2020-luvun alun Ukrainan-tapahtumien perusteella olettaa länsimaiden katsovan kansanmurhia sivusta myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putin sulki Ukrainan NATO-oven
Tsaarintekele on lukenut Stalininsa
Trumpin vaihtoehdot Koreassa

Onko Putinin aika Ukrainassa käymässä vähiin?

Alexey Navalny kertoi Twitterissä moskovalaisten mielenmuutoksesta, joka näkyi neljässä pienessä internetissä tehdyssä mielipidetiedustelussa. Siinä oleellista eivät ole absoluuttiset numerot - koska ne eivät todennäköisesti ole luotettavia - vaan muutoksen trendi, joka puolestaan on hyvinkin luotettava, koska kaikki kyselyt oli tehty samalla tavalla eli eri kyselyt olivat toisiinsa nähden vertailukelpoisia.

Ensimmäisen kysymyksen vastaajien mukaan venäläisten rooli Ukrainassa oli 25. helmikuuta 29 prosentin mielestä aggressiivinen, mutta viikon kuluttua eli 3. maaliskuuta tätä mieltä oli jo peräti 53 prosenttia. Samaan aikaan näkemykset Venäjän armeijasta vapauttajana ja etenkin rauhantekijänä vähenivät merkittävästi.

Toisen kysymyksen mukaan 14 prosenttia kyselyn vastaajista piti venäläisiä konfliktin syyllisinä 25. helmikuuta, mutta maaliskuun 3. päivänä tätä mieltä oli jo peräti 36 prosenttia vastaajista. Samalla yhden viikon aikavälillä länsimaita syyllisinä pitävien osuus oli laskenut 39 prosentista 34 prosenttiin. 

Kolmas kysymys osoitti, että helmikuun 25. päivänä 40 prosenttia vastaajista uskoi maansa romahtavan taloudellisesti ja joutuvan eristyksiin. Viikon kuluttua peräti 60 prosenttia moskovalaista vastaajista arvioi näin. 

Neljännen ja viimeisen kysymyksen vastaukset kertoivat, että sotilasoperaatioiden välitöntä keskeyttämistä vaativien vastaajien määrä kasvoi ensimmäisen ajankohdan 68 prosentista 79 prosenttiin. 

Tämä ei oikeastaan taida vaatia sen kummempaa kommentointia. Totean kuitenkin, että trendi on siksi nopea, että Putinin ja armeijan Ukrainan-toimien hyväksyttävyys eli venäläisille syötetyn propagandan uskottavuus on hupenemassa heidän kannaltaan pelottavan nopeasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Putinin sodan taloudellinen hinta
Venäjällä orastavaa kapinaa, Putinilla sairautta ja Bidenilla tapaaminen
Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän