Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina

Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud ottivat kyytiinsä lievästi vammaisen 14-vuotiaan tytön ja ajoivat syrjäiselle paikalle. Siellä ensin mainittu vei tämän metsään ja käski tätä riisuutumaan. Lapsi ilmoitti, ettei halua tehdä niin, mutta Yahua ei totellut, vaan käski tytön maahan makaamaan ja raiskasi tämän. 

Raiskauksen jälkeen Bablees talutti tytön takaisin autolle, jolloin Mahmoud Mahmoud raiskasi tämän takapenkillä. Sen jälkeen molemmat miehet raiskasivat tytön vielä kerran.

Bablees myös löi tyttöä jalkaan kivuliaasti ja koko tapahtumaketjusta tälle aiheutui myös ruhjeita selkään. Äiti sai tietää järkyttävistä tapahtumista seuraavana päivänä ja soitti hätäkeskukseen.

* * *

Käräjäoikeus tuomitsi nykyisin 22-vuotiaan Yahya Bableesin seksuaalisesta kajoamisesta lapseen ja törkeästä lapsenraiskauksesta 5 vuoden vankeustuomioon. Hänen 21-vuotias kaverinsa, Mahmoud Mahmoud, tuomittiin samoista syistä sekä korvauksen tarjoamisen yrityksestä ja nuoreen kohdistuvasta seksuaalisesta teosta 5 vuoden ja 2 kuukauden linnareissulle.

Näin Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on jälleen johtanut yhteen törkeään rikokseen, josta yhteisvastuullisena voidaan pitää kaikkia niitä poliitikkoja, jotka ovat vuosien kuluessa kannattaneet löperöä maahanmuuttopolitiikkaa. 

Erityismaininnan tässä suhteessa "ansaitsee" entinen pääministeri Juha Sipilä, joka lupailemalla vuonna 2015 taloaan turvapaikanhakijoille lisäsi merkittävästi Suomen vetovoimaa elintasopakolaisten parissa. Siten hän on henkilökohtaisesti vastuussa – toki "vain" poliittisesti – valtavasta määrästä suomalaisiin naisiin ja nuoriin kohdistuneita seksuaali- ja muita väkivaltarikoksia. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?
Vaihto-opiskelija Abdul Aziz muistutti suomalaisia harjoitetun maahanmuuttopolitiikan epäonnistumisesta
Poliisi julkaisi poliittisen perusteen

Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä

Twitterissä oli eilen koululaisen isoäidin nimellään kirjoittama viesti, jonka tämä osoitti ministeri Li Anderssonille (vas). Siinä kerrottiin, että "Kaarinassa Piispanristillä on koulu, jossa ekaluokkalaiset pienet pojat pelkäävät mennä kouluun jokapäiväisen, raa’an väkivallan vuoksi. Kannattaisi käydä katsomassa mitä inkluusio ja pienryhmien poistaminen on tehnyt."

Isoäiti mainitsi myös lapsenlapsensa olleen koulusta poissa viikon verran, koska "ei uskaltanut mennä sinne". Hänen mukaansa "eräs toinen pieni sanoi kotona: ´Äiti, en tänään itkenyt kertaakaan koulussa. Kyllä ne taas potki mua, mutta ei se sattunut kauheasti. Ei se haittaa´.

Yllättäen kävi niin, että ministeri osallistui pitkään viestiketjuun. Hän siirsi vastuun valtakunnan tason poliitikoilta kuntatasolle kertomalla, että "inkluusio ei tarkoita pienryhmien poistoa! Päinvastoin, hyvin toteutettu inkluusio tarkoittaa, että kaikkien sitä tarvitsevien oikeus pienryhmäopetukseen toteutuu. Jos pienryhmäopetusta ei järjestetä on kunta asettanut säästöt lasten oikeuksien edelle."

Tähän tarttui eräs kuntapäättäjä siirtämällä poliittisen vastuun takaisin hallitukselle kertomalla, että "me kuntapäättäjät olemme todella vaikeassa tilanteessa, koska kuntien vastuut ja menot ovat kasvaneet jatkuvasti, mutta esim. valtion kompensaatiot eivät ole nousseet samassa suhteessa".

* * *

Tapaus on monessa suhteessa tärkeä. Toki suomalaisten koulujen tapahtumat ylittävät ajoittain valtakunnantason lehtien uutiskynnyksen (viimeksi Ilta-Sanomat ja Iltalehti), mutta niiden perusteella voi helposti saada käsityksen, ettei koulujen tilanne ole niinkään krooninen - kuten yllä olevasta viestiketjusta voi päätellä - vaan pikemminkin ajoittain akuutisti leimahtava. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla Suomi huolehtii jatkossa supistuvan jälkikasvunsa tulevaisuudesta. Siinä avaimet ovat ennen kaikkea maan hallituksen käsissä - eikä tarvittavien toimenpiteiden kenttä rajoitu pelkästään suoriin koulutusratkaisuihin vaan ulottuu aina valtion ja kuntien väliseen resurssiallokaatioon ja maahanmuuttopolitiikkaan asti. 

Ja siksi on surullista, ettei hallituksemme ministeri edes asiaan puuttuessaan kyennyt näkemään kokonaisuutta tai ottamaan vastuuta, vaan vieritti sen ratkaisemisen paikallistasolle, jossa tilanteen hallinta on käymässä vuosi vuoden jälkeen yhä mahdottomammaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tasapäistämisen ongelma
Onnistunut maahanmuuttajakoululaisten inkluusio, vai...
Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia

Kannatan poliittisten päättäjien rikosvastuuta

Itä-Suomen yliopiston rikosoikeuden professori Matti Tolvanen on käyttänyt suomalaisen yhteiskunnan nykytilanteeseen liittyen poikkeuksellisen tervetulleen puheenvuoron. Hän nimittäin ehdotti liian vähän rahaa terveyspalveluihin budjetoineiden päättäjien rikosvastuun tarkastelemista, koska ihmisten hoitoon pääsemisessä on ongelmia.

Juuri nyt meillä on käsissämme akuutti ongelma eli hoitajien työtaistelu. Sen ei kuitenkaan saisi antaa peittää näkymää suurempaan ongelmaan eli julkisen sektorin paisumiseen oleellisesti sen rahoitusmahdollisuuksia suuremmaksi. Eikä rikosoikeudellisen vastuun analysoimista saisi siksi jättää pelkästään terveydenhuoltoon vaan se pitäisi ulottaa kaikkiin julkisiin toimintoihin. 

Laajassa kuvassahan meillä on kaksi toistensa kanssa pahasti ristiriidassa olevaa asiaa, eli poliittisten päättäjien luoma lainsäädäntö ja sen toteuttamiseen myönnettävät resurssit. Ensimmäistä luodaan hyveellisyyden sädekehän valossa ja jälkimmäistä joudutaan sovittelemaan taloudellisten resurssien ahtaisiin rajoihin.  

Tolvasen ehdotuksen mukaan meidän tulisi haastaa oikeuteen ne poliittiset päättäjät, jotka myöntävät lain toteuttamisen kannalta liian vähäisiä resursseja. Asian nyt noustua esiin tuntuukin suorastaan järjettömältä, että meillä vielä herran vuonna 2022 on poliittisten päättäjien tapana rikkoa lakeja vain siksi, ettei niiden täyttämiseen liittyviä resursseja ole käytettävissä. 

Eikä tietenkään ole suurta älykkyyttä sekään, että eduskunta säätää lakeja ja kulloinenkin hallitus määrää asetuksia, joita ei pystytä resurssoimaan. Eikä liene suurta viisautta sekään, että säädettyjen lakien rikkominen sallitaan ilman seurauksia. 

Jos päättäjien rikosvastuu toteutuisi, ja se johtaisi poliitikkojen sekä virkamiesten tuomioihin - vaikka lieviinkin - syntyisi epäilemättä kova paine lainsäädännön järkeistämiseen. Sellaisessa tilanteessa päättäjille syntyisi tarve menojen ja kulujen priorisoimiseen siten, että julkiselta sektorilta perattaisiin tarpeettomia laskuja aiheuttavat kulut, jotta lakiin kirjatut vaatimukset saataisiin täytetyksi. Näin tapahtuisi sekä paikallisella että valtakunnallisella tasolla.  

Samalla Suomen hallitukselle ja eduskunnalle syntyisi nopeasti valtava paine lainsäädännön uudistamiseksi siten, ettei siitä seuraisi toteuttamisen kannalta mahdottomia vaatimuksia - siis sellaisia kuin vaikkapa parin vuoden takainen vanhusten hoitajamitoituspäätös. Tämän seurauksena julkisen sektorin toiminnasta olisi pakko poistaa resursseja kuluttavia turhanaikaisia rönsyjä. 

Edelle kirjoittamani perusteella on helppo nähdä, että päättäjiin kohdistuvan todellisen rikosvastuun seuraukset olisivat julkisten toimintojen ja talouden kannalta erittäin positiiviset. Ja tämä jos jokin olisi juuri nyt erittäin positivista maassa, joka on viimeisten vuosien aikana syöksynyt yhä liukkaammin kohti taloudellista vararikkoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Marinin kabinetti päätti olla pihtailematta
Yhtä järkevää kuin housuihin kuseminen pakkasella
Ovatko toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset?

Sanna Marinin tanssi

Pääministeri Sanna Marin (sd), 36 vuotta, on ilmeisen kova juhlimaan tuliliemen voimalla. Tästä kertovat erilaiset kohut, joista viimeisin liittyi videoon, jonka joku hänen kanssaan juhliin osallistunut oli toimittanut julkisuuteen. 

Tähän hänellä on luonnollisesti oikeus vapaa-aikanaan. Yhtä lailla suomalaisella medialla on oikeus ja suorastaan velvollisuus raportoida kansalaisille kaikista sellaisista pääministerin toimista, joilla saattaa olla merkitystä näiden arvioon tämän kyvystä käyttää keskeistä poliittista valtaa Suomessa. 

Äänioikeutetuilla kansalaisilla on puolestaan oikeus arvioida tuota kykyä ja tehdä saamansa käsityksen mukaisia äänestyspäätöksiä. Eli joko antaa tai olla antamatta hänelle valtuutus seuraavissa vaaleissa jatkaa vallan keskiössä tai pudottaa hänet sieltä. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka Marinin käy. Jatkaako hän kansansuosikkina vai putoaako kannatus nyt nähdyn videon seurauksena? Vai käykö niin, että pääministerin henkilökohtainen suosio suorastaan kasvaa. Ja samalla pääministerin puolueen kannatus nuorison parissa nousee? 

Erityisen vakavaksi asian on tehnyt se, että esille on noussut myös epäilys pääministerin mahdollisesta huumeidenkäytöstä juhlintansa aikana. Hän itse kieltää asian ja on ilmoittanut olevansa valmis huumetestiin. 

Valitettavasti ilmoituksen uskottavuutta laski merkittävästi se, että Marin samaan hengenvetoon ilmoitti pitävänsä erikoisena vaatimusta huumetesteihin menemisestä. Aivan kuin hänellä olisi sittenkin jotain salattavaa. 

Tämän vaikutelman torjumiseksi pääministerin kannattaisi - ainakin omasta mielestäni - käydä reippaasti vaaditussa testissä ja osoittaa siten kiistattomasti, että häneen asetetut epäilykset ovat olleet aiheettomia. Näin hän saisi ainakin huumekohun laantumaan. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka nyt nähty videokohu lopulta päättyy. Sen arvuuttelemiseksi lisään tähän muutaman viimeaikaisen suomenkielisen kommentin Twitteristä. 

Ensimmäinen. "Huvittavaa, miten @MarinSanna halusi ravistella ja uudistaa ´iänikuista miesvaltaista ministeri-instituutiota´, mutta nyt kuitenkin ensimmäinen puolustus on ´no mutta kun Kekkonenkin!!´".

Toinen. "#jauhojengi saattaa nyt joutua #huumeTesti jonoon. #PM #SannaMarin ei Kuopiosta Helsinkiin tullessaan uskaltanut tulla tuloaulan kautta; koska pelkäsi joutuvansa on the spot huumepikatestiin, samanlaiseen, jota poliisi käyttää tieliikenne kuskien testaamiseen."

Kolmas." #SannaMarin on nyt entinen poliitikko.

1. Oliko hän selvinpäin - Ei 

2. Oliko hän kykenevä toimimaan pääministerinä - Ei

3. Tiesikö hän ketä juhlissa oli - Ei

4. Muistaako hän kaiken juhlista - Ei

5. Onko hän turvallisuusuhka / vaarassa - Kyllä"

Neljäs. "@MarinSanna  ei ole eka, eikä vika pääministeri joka juhlii ja juo. Suomessa ei kenelläkään ole yksin päätäntä valtaa, joten ei tartte olla 24/7 siinä kunnossa. Tiettävästi laulaminen ei ole rikos ja sanat voi kukin kuulla miten päässään tahtoo."

Viides. "On alkoholismin merkki, että haluaa salata juomisensa. #SannaMarin #jauhojengi #politiikka."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko huoli pääministerin terveydestä sensuroinnin arvoinen?
Marinin aamiaiset paljastivat
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Veronmaksajan lasku on 20 000 euroa per islamisti + muut kulut

Al-Holin leirille on koottu ihmisiä, jotka ovat lähteneet rakentamaan brutaaliudestaan tunnettua islamistista kalifaattia. Näiden lisäksi leirillä on näiden naisten aivopestyjä lapsia, jotka Suomen hallitus on halunnut tuoda tänne Pohjantähden alle veronmaksajan varoja säästämättä.

Nyt tuolle operaatiolle on saatu myös hintalappu. Suomeen tuotujen 20 ihmisten maahantuonnin kulut ovat olleet 395 000 euroa eli karvan verran alle 20 000 euroa per nokka.

Summasta matkakulujen osuus on 199 000 euroa, joka pitää sisällään matkaliput, majoituskulut ja päivärahat. Oletan, että nuo viimeiset koskevat paikalle lähteneitä virkamiehiä eikä leiriltä haettuja islamisteja. 

Asiasta kertoneen uutisen mukaan jokaiselta avustettavalta on laskutettu heidän oman paluumatkansa hinta. Sitä ei kuitenkaan kerrottu, onko joku heistä maksanut sen. Epäilen.

Tosiasiassa nuo 20 000 euroa per islamisti ovat pikkurahoja verrattuna näiden lasten tulevaisuudessa aiheuttamiin kustannuksiin suomalaiselle veronmaksajalle. Kuten muistamme aiemmista selvityksistä, aiheutuu tuolta ilmansuunnasta tulleista ihmisistä noin 700 000 miljoonan euron elinaikaiset kustannukset suomalaisille veronmaksajille sen lisäksi, että heistä monet aiheuttavat myös muuta haittaa suomalaisille - kuten kantaväestön syrjimistä erilaisilla verukkeilla, joista viimeisenä mainittakoon ehdotus kantaväestön kiilaamisoikeudesta koronarokotuksissa.

Hyvä kuitenkin, että islamistien maahantuonnin hinta  on tuotu julkisuuteen. Se voitaneen panna ennen kaikkea asiaan intohimoisesti suhtautuneen ulkoministeri Pekka Haaviston (vihr) ja tämän toimia tukeneen sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) piikkiin, mutta vastuutaan eivät voi välttää muutkaan hallituksemme jäsenet. 

Tässä kansalaisten tulee muistaa, että hallituksen ministereillä on ennen kaikkea poliittinen vastuu. Se tarkoittaa sitä, että heidän syyllisyytensä asteen ratkaisevat äänestäjät vaaliuurnilla. 

Toivon mukaan tämän jutun juurena ollut uutinen säilyy mahdollisimman monen ihmisen mielissä, jotta he voivat toteuttaa tätä poliittista vastuuta myös tulevissa kuntavaaleissa edes puoluetasolla. Sanna Marinin (sd) hallituksen ministereitähän ei voi äänestää - tai jättää äänestämättä - kuin yhdessä kunnassa, eikä Pekka Haavistoa yhdessäkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
ISIS-naiset, Kärnän lupaus syödä hatullinen paskaa ja muita mielipiteitä
Veronmaksajien tuki terroristeille on saatava loppumaan

Hallituksen on kannettava poliittinen vastuunsa ryhtymällä toimitusministeristöksi

Suomen poliittinen johto päätti siirtää kuntavaalit kahdella kuukaudella eteenpäin siinä toivossa, että koronaepidemia pysähtyisi siihen mennessä. Siirtoa kannattivat kaikki eduskuntapuolueet Perussuomalaisia lukuun ottamatta.

Vaalien siirtäminen vain muutamia viikkoja ennen niiden ilmoitettua ajankohtaa on tietenkin katastrofaalinen epäonnistuminen Suomen hallitukselta. Näin erityisesti siksi, päätöksen perusteluna käytetty COVID-19-pandemia ei ole liikkeelle lähdettyään ollut lainkaan niin yllätyksellinen kuin hallitus on antanut ymmärtää. 

Tämän totesi eilen professori Vesa Olkkonen, jonka mukaan Suomen hallituksen ja viranomaisten toiminta viruksen suhteen on ollut reaktiivista eli jälkikäteen toimimista, kun tehokas pandemian hoitaminen olisi perustunut taudin ymmärtämiselle perustuvalle ennakoivalle eli proaktiiviselle toiminnalle. Hallituksen syyllisyystaakkaa alleviivasi vielä se, että - Olkkosen mukaan - "sen kerran, kun Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) uskalsi tehdä asiantuntemukseensa ja faktoihin perustuvan oikea-aikaisen ulostulon estääkseen ennakoivasti epidemiatilanteen voimakasta pahenemista, sosiaali- ja terveysministeriö otti THL:n johtajat puhutteluun ja komensi suut suppuun".

Tämä ministeriön röyhkeän itsetietoinen munaus kulminoitui jo siinä, että vaikka viruksen ns. brittimuunnoksen tiedettiin leviävän paljon tehokkaammin kuin alkuperäisen viruksen, ei maamme koronatoimille tehty mitään heti sen ilmaannuttua, vaan uuden taudinaiheuttajan annettiin levitä maassamme kaikessa rauhassa. Näin tehtiin siitä huolimatta, että kaikkien tiedossa on ollut huhtikuuksi suunniteltu vaalipäivä, jolloin ainakin vaalivirkailijoiden tiedettiin joutuvan lähikontaktiin lähes kaikkien suomalaisten kanssa. Viruksen leviämistehokkuuden laskeminenhan olisi ollut äärimmäisen yksinkertaista matematiikkaa sen jälkeen, kun sen tartuntafrekvenssi oli tullut tietoon.

Kaikkien hallituksen munausten jälkeen lienee kuitenkin hyvä, että vaaleja lopulta siirrettiin. Eihän siinäkään olisi järkeä, että myös nyt käsillä olleessa tilanteessa vain sinisilmäisesti toivottaisiin, että virus käyttäytyisi jotenkin muuten kuin se ilmiselvästi käyttäytyy. 

* * *

Hallituksen kyvyttömyyttä ei saisi tässä tilanteessa painaa villaisella, vaan siltä on syytä vaatia poliittista vastuuta tekemistään virheistä. Sen lisäksi hallituksen tulisi pyytää sosiaali- ja terveysministerin suulla julkisesti anteeksi THL:n johtajien puhuttelua vajaa kuukausi sitten. Myös pääministeri Marinin pitäisi tulla julkisuuteen ja pyytää anteeksi koko Suomen kansalta hallituksensa kyvyttömyyttä ihmisten terveyden turvaavien rokotteiden hankinnassa.

Vielä anteeksipyyntöjäkin tärkeämpää olisi kuitenkin hallituksen - mieluiten poliittista vastuunkantoa seuraavana toimitusministeristönä - ryhtyminen aktiivisiin toimiin järjestääkseen maahamme mahdollisimman pikaisesti sellaisia hyväksi osoitettuja koronavirusrokotteita, joita muualla maailmassa on ollut jo jonkin aikaa käytössä (esimerkki, toinen). 

Samalla maamme poliittisten päättäjien olisi syytä panna tiukasti mieleensä se muinaisen Neuvostoliiton kaltainen tehottomuus, jolla Euroopan Unionin päätöksentekokoneisto on hoitanut rokote- ja muita asioita. Sekä muuttaa lammasmaista suhdettamme Unioniin sen mukaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rokote- ja koronaskeptikon valta
SARS-CoV-2 on muuttumassa virusfossiiliksi
EU:n hyödyllisyydestä suomalaisille