Vihreiden kissojen sota

Sofia Virta (vihr) katsoi tosi-TV:ssä esiintymisen tärkeämmäksi kuin politiikan. Koska kyse on lähtökohtaisesti hyvästä asiasta – vihreiden puheenjohtaja on poissa päättämässä suomalaisten asioista – en ole itse tarttunut asiaan. 

Enkä tarttuisi nytkään, ellen olisi huomannut toisen vihreän naisen hermostuneen kilpailijattarensa suosionkalastelusta. Kyse on eläinoikeusaktivisti Elisa Aaltolasta (vihr), joka antoi Ilta-Sanomille lausunnon, jonka mukaan "mä todella odotan ja toivon sellaista vihreää puoluetta, jonka johto edistää oman uransa sijaan täysillä vihreitä arvoja. Ja on esimerkiksi paikalla silloin, kun eduskunnassa äänestetään porsaiden kastraatiosta."

Huomionarvoista oli myös se, että Aaltola kaipasi vihreiden johtoon jälleen kollia eli Ville Niinistöä (vihr). Lisäksi on syytä huomata asiasta kertoneen toimittajan lisähuomio, jonka mukaan molemmat kissatappelijat kilpailevat ensi kevään vaaleissa saman vaalipiirin äänistä. 

Ettei vain taustalla luuraisi suorastaan kissojen reviiritaistelu? 

Joka tapauksessa olisi koko Suomen etu, jos tästä kehkeytyisi todellinen vihreiden sisällissota, jossa vyön alle suunnatut verbaaliset lyönnit ylittäisivät kaikki uutiskynnykset ja naukuminen kuuluisi läpi sosiaalisen ja perinteisen median. Niin, että ainakin älykkäin osa vihreiden kannattajista ymmärtäisi, millaista joukkoa he ovat kannattaneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Antin enkelit ja vihreät vesiliskot Saharassa
Wille Rydman esitti oleellisen kysymyksen Sofia Virralle
Elisa Aaltolan ajattelu on pikkulapsen tasolla

Ruokakriisi, joukkoampuminen ja retoriikkaa

Suomalaisissa vankiloissa on muslimeille tarjottu mango-sitruunamoussea ja omena-kanelimoussea, jotka ovat sisältäneet siasta valmistettua liivatetta. Asiasta vastuullinen Leijona Catering on nyt kuitenkin poistanut nämä mousset ruokalistaltaan sekä pyytänyt anteeksi niiltä asiakkailtaan, jotka ovat tietämättään syöneet siasta valmistettua liivatetta. 

Minulle jäi epäselväksi, että koskeeko anteeksipyyntö pelkästään muslimeita, juutalaisia ja vegaaneja, vai myös sellaisia sekaruokaisia ateisteja tai kristittyjä, jotka eivät ole tienneet syömiensä mousseiden sisältäneen sikaa. Tämä olisi sikäli omituista, ettei jälkimmäisillä liene ollut mitään sitä vastaan, että mousse on sisältänyt liivatetta.

Sen sijaan saattaa hyvinkin olla, että monet sekaruokaiset asiakkaat ovat pitäneet kovasti puheen olevista mousseista, Ja on mahdollista, etteivät he ole ihastuneet siitä, että ne on poistettu ruokalistasta kokonaan sikakammoisten takia. Eli että he joutuvat elämään ruokarajoitteisten kollegoidensa ehdoilla.

* * *

Länsinaapurin Örebrossa on ammuttu yksitoista ihmistä koulurakennuksessa, jossa on opetettu maahanmuuttajille muun muassa ruotsinkieltä. Lisäksi loukkaantuneita - vai pitäisikö sanoa haavoittuneita - on paljon. 

Yhtenä syynä suureen uhrilukuun on se, että 35-vuotias - itsensä lopuksi ampunut - tekijä oli käyttänyt automaattiasetta. Tekijästä ei ole kuitenkaan julkaistu muuta tietoa kuin sukupuoli ja ikä - sekä kerrottu, ettei hän ole ollut niin sanotusti poliisin kirjoissa, eikä hänen isänsä uskonut poikansa olevan joukkomurhaan syyllinen. 

Poliisi ei kuitenkaan epäile, että kyseessä olisi ollut terroristinen teko, vaan pyrkii löytämään sille muunlaisen motiivin. Tämä saattaisi viitata siihen, ettei tekijä olisi maahanmuuttaja - kuten moni varmaankin ajattelee - mutta ei tietenkään sulje sitäkään mahdollisuutta pois. 

Kaiken kaikkiaan tapaus joka tapauksessa alleviivaa sitä, ettei ruotsalaisen yhteiskunnan turvallisuustilanne ole sikäläisten viranomaisten hallinnassa. Eikä maan asukkaiden ihmisoikeus turvalliseen elinympäristöön toteudu enää maassa, joka oli viime vuosisadalla yksi maailman parhaista ja turvallisimmista paikoista ihmiselle asua ja elää.

* * *

USA:n presidentti Donald Trump on jatkanut poikkeuksellista politiikkaansa kertomalla, että USA aikoo ottaa Gazan kaistaleen hallintaansa. Hänen suunnitelmansa mukaan "me omistaisimme sen. Olisimme vastuussa vaarallisten räjähtämättömien pommien ja muiden aseiden purkamisesta alueella."

Tämä tietenkin poistaisi sen ongelman, että Gazasta on suuntautunut Israelin alueelle säännöllisen epäsäännöllisesti väkivallantekoja yksittäisten rakettien ampumisesta laajamittaisiin terrorismirikoksiin. Ja poistaisi siten Israelilta syyn käydä aika ajoin kitkemässä kovalla kädellä terroristeja alueelta. 

Asiasta kertoneen uutisen mukaan Trump on kuitenkin todennut myös, ettei samojen ihmisten pitäisi asuttaa ja uudelleenrakentaa Gazaa, vaan Gazan noin kahden miljoonan palestiinalaisen pitäisi asettua muiden maiden alueille. Puheena olleet maat - Egypti ja Jordania - eivät kuitenkaan ole halukkaita ottamaan gazalaisia vastaan.

Jos Trumpin ehdotus toteutuisi, olisi kyseessä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia rikkovasta väestönvaihdosta. Nähtäväksi siis jää, ryhtyykö Trump siihen, vai onko hän - kuten luulen - vain käyttänyt retorista keinoa pakottaakseen Gazan Hamas-henkiset palestiinalaiset muuttamaan tapojaan ja suostumaan diiliin, joka toisi alueelle pysyvän rauhan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Swedish School Shooting with Automatic Weapon Highlights Nation in Crisis
Muslimeihin kohdistuvaa syrjintää, lasten salakuuntelua ja imaamin ratkaisu
Gazan kansanmurha

Uutta toivoa munuaispotilaille

Munuaiset ovat ihmiselle välttämättömiä, koska ne pitävät yllä elimistön nestetasapainoa, happo-emästasapainoa, suolojen ja muiden kivennäisaineiden oikeita määriä sekä suodattavat pois verestä kiinteät vesiliukoiset kuona-aineet. Tosin toimeen tulee yhdelläkin munuaisella, mutta mikäli siinä (tai molemmissa) esiintyy vajaatoimintaa, on tilanne hoidettava joko dialyysillä tai siirtomunuaisella. 

Näistä kahdesta dialyysi on siihen turvautumaan joutuvalle ihmiselle varsin hankala hoitomuoto, mutta siirtomunuainen taas varsin huoleton. Ongelmana on kuitenkin löytää sopivia siirtomunuaisia. 

Siksi maailmalla on tehty paljon aktiivista tutkimusta sikojen munuaisten siirtämiseksi ihmiseen. Ja juuri tässä asiassa on nyt saavutettu menestystä, sillä muokkaamalla sikojen genomia - kolme antigeeniä koodaavaa geeniä poistamalla, seitsemän ihmisen geeniä lisäämällä sekä majailevia retroviruksia poistamalla - munuaisten siirtäminen apinoille onnistui ilman, että näiden immuunijärjestelmä olisi tuhonnut siirrännäistä. 

Seuraavassa vaiheessa tätä menetelmää tultaneen kokeilemaan ihmisiin, joilla ei ole enää toivoa muista hoitomahdollisuuksista. Sellaiset kokeet edistävät ymmärrystä nyt kehitetyn menetelmän mahdollisuuksista ja auttavat kehittämään sitä sellaiseksi, että geneettisesti muokatuissa sioissa  kasvatettuja munuaisia voidaan lopulta käyttää pelastamaan myös sellaisia ihmisiä, joiden tilanne ei ole vielä edennyt toivottamaksi.

Nähtäväksi jää, milloin sian munuaisten siirtämisestä ihmisiin tulee käyttökelpoinen menetelmä ihmisten pelastamiseksi. Jos ja kun tämä tapahtuu, osoittaa se jälleen kerran tieteellisen tutkimuksen voiman löytää ratkaisuja ylipääsemättömältä näyttäviin ongelmiin. 

Ja pakottaa samalla lainsäätäjät pohtimaan geneettisesti muokattujen sikojen kasvattamisen ja niiden elinten ihmiseen siirtämisen pelisääntöjä. Vastattavaksi tulevat esimerkiksi kysymykset siitä, mitä niiden ruhojen muille osille  tehdään. Eli syödäänkö ne huolimatta ihmisten geeneistä, vai katsotaanko sellaisen olevat epäeettistä ja mieluummin käytetään ravintoarvoiltaan, ympäristövaikutuksiltaan ja kasvatuskustannuksiltaan arvokas liha johonkin vähäisempään tarkoitukseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä sikarutto opettaa?
Meemisodan uhrit
Johtivatko EU:n talousahdinko ja CRISPR-tekniikka Monsanto-kauppaan?

Valkoisia idiootteja

Käytettävissä olevien tietojen mukaan Venäjä on aloittanut suurhyökkäyksen Ukrainassa ja saavuttanut jonkin verran menestystä. Nähtäväksi siis jää, onko nyt syntymässä tilanne, jossa Ukrainan puolustusta ajetaan - painitermein - jälleen siltaan. 

Viime aikojen tilanne on luonnollisesti seurausta Venäjän ponnisteluista, mutta myös länsimaiden haparoinnista Ukrainan tukemisessa. Jos maalle olisi alusta asti toimitettu sellaista aseistusta, jota ollaan nyt lähettämässä tai suunnittelemassa toimitettavaksi, ei sen siltaan joutumista tarvitsisi pohdiskella tällä hetkellä. 

Juuri tässä näemme diktatuurin voiman ja demokratian heikkouden. Ensin mainittu pystyy toimimaan nopeasti ja määrätietoisesti johtajansa käskystä. Jälkimmäinen puolestaan joutuu hakemaan poliittista konsensusta erimielisten puolueiden kesken sekä varmistamaan hajanaisen kansansa luottamuksen. 

Käykö siis niin, että Venäjä saa lopulta tahtomansa ja Ukraina lakkaa olemasta valtiona?

Vastaus on mitä todennäköisemmin "ei". Tämä johtuu siitä, että ihmisten ahneuteen perustuva markkinatalous on diktatuurin rajoittamaan järjestelmään nähden teknologisesti ylivoimainen, minkä seurauksena se pystyy lopulta voittamaan myös nyt käynnissä olevan sodan. 

Valitettavasti Putinin armeijan kukistuminen Ukrainassa vaatii aikaa ja uhrauksia hyökkäyksen kohteeksi joutuneelta kansalta - sekä myös itäisen diktatuurin alistamilta Venäjän kansalaisilta. Mutta lopputulos on selvä, kunhan länsimaiden yleinen mielipide säilyy Ukrainan tukena. 

Meille suomalaisille kyse on myös itseemme kohdistuvan uhan torjumisesta. Jos Venäjä saisi väkivaltaa käyttäen lopulta siirrellyksi rajojaan Euroopan sisällä, tarjoaisi se sille vaarallisen ennakkotapauksen. Ja toistuisi ennemmin tai myöhemmin - ehkäpä myös Suomen kohdalla.

Ja siksi on meidän suomalaisten etu, että pidämme omalta osaltamme huolta suurten länsimaiden pysymisestä ruodussa. Ja samalla näytämme itse esimerkkiä surkeasta taloudellisesta tilanteestamme huolimatta. 

Samalla voimme nauraa niiden ihmisten typeryydelle, joita on näkynyt valkoisiin pukeutuneena joissakin vaalitilaisuuksissa ajamassa Venäjän tavoitteita. Heillä on turvanaan vain kaukalonsa kaatavaan sikaan vertautuva järki sekä länsimaisen sananvapauden tarjoama vapaus demonstroida omaa typeryyttään. Idiootteja!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikka on mahdollisuuksien taidetta myös Venäjän ja Ukrainan sodassa

Länsimaiden aseapu ja Karjalan menetys
YK:n turvallisuusneuvoston arvoton näytelmä

Krokotiilit hyötykäyttöön

Vieraslajit ovat eliölajeja, joka ei esiinny tarkasteltavalla alueella alkuperäisenä, vaan ihmisen sinne joko tahattomasti tai tahallisesti siirtämänä kantana. Ne ovat maankäytön muutosten ohella merkittävin uhka luonnon monimuotoisuudelle syrjäyttäessään paikallista lajistoa ja muuttamalla sitä kautta ympäristöä yksipuolisemmaksi. 

Australian pohjoisosissa yksi hankalimmista vieraslajiongelmista liittyy villiintyneisiin sikoihin. Ne levittävät rikkaruohoja, heikentävät maaperää ja vettä, saalistavat kotoperäisiä lajeja, vahingoittavat kasveja ja karjaa sekä kantavat sairauksia. 

* * *

Kaakkois-Aasiassa ja Australian pohjoisosissa elävä suistokrokotiili on suurin nykyään elävä matelija suurin ja  myös ihmiselle vaarallinen peto. Lajin uros kasvaa normaalisti noin viiden metrin pituiseksi, mutta voi kasvaa yli kuusimetriseksi ja lähes 800 kilon painoiseksi.  Naaraat ovat kuitenkin pienempiä eivätkä yleensä kasva kolmea metriä pidemmiksi. 

Suistokrokotiililla on järeät leuat, joiden purentavoimaksi on mitattu jopa 1,1 tonnia. Hampaita pedolla on 64–68 kappaletta. 

Tämän eläimen normaalia ravintoa ovat meren ja rannan muut eläimet kuten kalat, ravut ja kilpikonnat, mutta myös sammakkoeläimet, muut matelijat ja erilaiset nisäkkäät. Saalistus tapahtuu vedessä vaanimalla ja sopivan kohteen erehtyessä lähelle krokotiili syöksyy siihen kiinni ja tappaa sen puraisemalla yhden kerran. Sen jälkeen krokotiili syö uhrinsa pinnan alla.

Suistokrokotiilia metsästettiin Australiassa 1900-luvun puolivälissä niin innokkaasti, että sen kanta oli romahtanut 1970-luvulle mennessä muutamaan tuhanteen yksilöön. Sen jälkeen tulleet rajoitukset krokotiilinnahkojen maailmanlaajuisessa kaupassa sekä kansallinen suojelu ovat mahdollistaneet Australian suistoalueen krokotiilipopulaation toipumisen. Toipuminen on kuitenkin kangerrellut monissa Australian osissa, mutta erityisesti Pohjoisterritoriossa lajin paluu on ollut nopea.

* * *

Tämän vaihtelun syihin saatiin selvyyttä tuoreessa tutkimuksessa, jossa vertailtiin hiili-isotooppeja nykyisten ja noin 50 vuotta sitten Pohjoisterritoriossa eläneiden petojen luista. Niissä oli selkeä ero, joka kertoi muutoksesta eläinten ruokavaliossa. 

Puoli vuosisataa sitten eläneet krokotiilit söivät monipuolisesti meren ja merenrannan eläviä, mutta nykyisin niiden pääravintolähteet elävät kuivalla maalla. Pääaterioiksi ovat nimittäin muodostuneet villiintyneet siat, joiden populaatio on kasvanut alueella huomattavan suureksi. 

Tutkijat totesivatkin, että krokotiilien biomassan ylläpitämiseen ja kasvattamiseen kulutettujen luonnonvaraisten sikojen määrä voi auttaa hallitsemaan haitallisten sikapopulaatioiden kasvua. Toisin sanoen pedot ovat tietämättään tulleet valjastetuksi hyötykäyttöön. 

* * *

Australialaisten krokotiilitutkimus osoitti saaliiden saatavuuden suuren merkityksen pyrkimyksissä elvyttää suurpetopopulaatioita. Suomessa suurpedoilla ei ole ravinnon suhteen ongelmia - päinvastoin. Suuret hirvieläinkannat kauriista ja peuroista varsinaisiin hirviin takaavat kaikille maamme suurpedoille ravinnon saannin. 

Ongelmana on Lapissa poronhoito, jonka takia pohjoisten alueiden suurpedoille ei ole elintilaa, vaan ne tapetaan armotta. Siten vain äärimmäisen arka ahma on pystynyt menestymään poronhoitoalueella, mutta se on kasvattanut populaatiotaan myös etelämpänä. 

Etelä-Suomessa suden suurena ongelmana on ollut ihmisten tottumattomuus suurpetoihin. Niitä pelätään ja salametsästetään, eivätkä asiaa ainakaan helpota susien syömät metsästyskoirat. Siitä huolimatta myös susien kanta on runsastunut ja sen arvioitiin olleen vuonna 2021 suurempi kuin 120 vuoteen. 

Susi on lisääntynyt etenkin Lounais- ja Länsi-Suomessa, koska siellä sille löytyy runsaasti ravintoa vierasperäisen valkohäntäkauriin lisääntyessä räjähdysmäisesti. Siksi ihmisten susipelko on sinänsä varsin perusteeton, koska vain nälkäinen susi pyrkii saalistamaan ihmisiä. 

Toisaalta, jos lounaissuomalaiset haluaisivat vähentää susikantaansa, olisi yksinkertaisin laillinen keino sen saavuttamiseksi vähentää asutusalueiden ympäriltä hirvieläimiä, jolloin myös niitä syövät pedot hakeutuisivat paremmille saalistusmaille. Tätä en kuitenkaan ole havainnut ehdotettavan missään yhteydessä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Susi on hyötyeläin
Vieraslajin kanta on eksponentiaalisessa kasvussa
Sus siunatkoon

Mitä sikarutto opettaa?

Yle kertoi, että afrikkalainen sikarutto on suuri uhka suomalaiselle sikataloudelle. Niin suuri, että metsästäjiä kannustetaan pitämään tautia levittäviä villisikapopulaatioita kurissa jopa maksamalla palkkioita.

Syynä Ylen juttuun on se, että sikaruttoa on löytynyt entistä lähempää maamme rajoja: vain 250 kilometrin päässä itärajalta. Näyttäisi siis olevan vain ajan kysymys, milloin se saavuttaa Suomen. Ja ennemmin tai myöhemmin myös jonkin maamme sikaloista.

Sikaruton aiheuttaa sikaruttovirus, joka leviää helposti sekä pisaratartuntana että viruksella saastuneiden lihapalojen myötä. Afrikassa sitä levittävät myös punkit. Vaara on niin suuri, että jokaisen suomalaisen tulee ilmoittaa sikaruttoepäilyistä viranomaiselle (Evira) ja mikäli sikatilalta löytyy virus, hävitetään koko tilan sikakanta viranomaisten toimesta. Ihmiselle virus ei kuitenkaan ole vaarallinen.

Itse sikaruttovirus on kaksijuoste-DNA-virus, joka lisääntyy solujen sytoplasmassa. Viruksen genomissa on noin 150 geeniä eli noin kymmenesosa bakteerien geenimäärästä, joten se kuuluu virusmaailman jättiläisiin.

Viruspartikkelissa on genomin ja siihen assosioituneiden proteiinien lisäksi proteiinikapsidi ja edelleen sitä ympäröivä lipidivaippa. Kooltaan virus on noin 200 nm eli 0,0002 mm kokoinen. Eli kaukana silmin tai edes tavallisen valomikroskoopin avulla nähtävästä.

Sikaruttoviruksella on myös samankaltaisuutta muihin isokokoisiin viruksiin mukaan lukien isorokkovirus ja ameebojen jättimäiset mimivirukset. Evolutiiviset tutkimukset ovat osoittaneet sikaruttovirusten yhteisen esi-isän "eläneen" noin vuoden 1700 paikkeilla, mikä näyttäisi liittyvän tuolloin vilkastuneeseen mantereiden väliseen sikabisnekseen.

Mutta palatakseni takaisin Suomeen. Meillä siis pelätään sikaruton leviämistä maahamme Venäjän puolelta tulevien villisikojen myötä. Ja siksi villisikakannan pitäisi olla hallinnassa.

Toivotan siis suomalaisille metsästäjille menestystä villisianpyynnissä. Toivon mukaan tämän tulokaslajin kaikki yksilöt saadaan hävitetyksi maastamme, ja Venäjältä tulevat yksilöt pois päiviltä saman tien.

Venäläisiltä toivoisin puolestaan yhtä jänteviä toimia villisikakannan rajoittamiseksi rajan tuolla puolella. Sehän olisi myös venäläisten oma etu, sillä ei sikarutto suinkaan ole mikään pieni asia sikäläisillekään sianomistajille.

Laajemmassa mielessä sikaruttotapaus kertoo siitä riskistä, minkä maailmanlaajuinen biologisen materiaalin kauppa aiheuttaa niin maataloudelle kuin luonnollekin. Näin siksi, että siirrettäessä eläimiä ja myös kasveja mantereiden välillä saattaa mukana kulkeutua myös kutsumattomia vieraita: viruksia, bakteereita ja muita mikrobeja, jotka kerran siirryttyään uuteen elinympäristöön jatkavat siellä leviämistään omin neuvoin.

Ja niin - sikaruttovirushan on toiminut tästä ikävänä esimerkkinä jo 300 vuoden ajan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi villisika, mutta ei citykani eikä minkki?
Punkit leviävät koirien mukana
Kyykärmes on terveellinen

Miksi villisika, mutta ei citykani eikä minkki?

Iltalehti kertoi, että maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä (kepu) on sanonut, että villisikaa koskee "lännen laki - ammutaan tavattaessa". Harvinaista puhetta Suomessa.

Taustalla on tietenkin pelko sikaruton saapumisesta maahamme. Kyseessähän on sikojen ja villisikojen helposti leviävä verenvuotokuumetauti, jonka aiheuttaa asfivirus. Se ei tartu ihmiseen, eikä siihen ole olemassa rokotetta eikä hoitokeinoa, mutta sen saapumisella maahamme olisi dramaattiset vaikutukset suomalaisen sianlihan vientiin.

IL:n uutisen mukaan villisiasta on tehty todellinen lainsuojaton: sen metsästykseltä on poistettu lähes kaikki mahdolliset rajoitukset ja siltä on kumottu yleinen rauhoitusaika sekä sallittu sen pyytäminen elävänä aitauksiin. Tämä on tietenkin hyvä asia.

Samalla joudun kyllä ihmettelemään, miksi muihin haitta-eläimiin ei ole sovellettu samanlaista määrätietoisuutta. Esimerkiksi äärimmäisen haitallinen citykani nauttii edelleen kesäaikaisesta rauhoituksesta. Sama koskee etenkin saaristolinnustolle äärimmäisen tuhoisaa pohjoisamerikkalaista minkkiä. 

Olisi hienoa, mikäli ministeriö toimisi yhtä määrätietoisesti ja loogisesti kaikkia Suomen luontoon kuulumattomia haittaeläimiä kohtaan. Siihen tarjoaisi mahdollisuuden ainakin ponteva kansliapäällikkö: Jaana Husu-Kallio on nimittäin IL:n uutisen mukaan ehtinyt jo omakätisesti poistaa yhden villisian päiviltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Hyttysiä ja sarvettomia lehmiä

Influenssavirus ja sen kaveri?

Sika-, lintu- ynnä muut influenssat