Epärehellisyyden vihreä pesä

Olen jo aiemmin epäillyt, että juuri Vihreissä toimii perin epärehellisiä poliitikkoja. Tämä käsitykseni sai tänä aamuna vahvistusta, kun luin Helsingin Sanomien juttua Vihreiden toimista liittyen ministeri Pekka Haaviston (vihr) tapaukseen. Otetaan tähän siis kopio valtalehtemme kirjoituksesta.

Siinä Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jenni Pitko kertoi muiden hallituspuolueiden ryhmänjohtajille lähetetystä yksityisviestistään, että "ei siinä sen kummempaa, kuin että miten saamme vuodot vähenemään. En ole halunnut kenenkään kanssa puhua kenenkään roolista, olet saanut väärän kuvan. Kyse on pitkästä keskustelusta, jota käytiin, mutta en lähde sitä tässä kohtaa avaamaan. En ole kritisoinut valiokuntaneuvosta."

Ja "kuitenkin kolme viestit nähnyttä lähdettä sanoo HS:lle, että viesteissä ei ole kyse vuodoista. Lähteiden mielestä asiayhteydestä käy selvästi ilmi, että kyse on kritiikistä valiokuntaneuvosta kohtaan." Kumpaa siis pitäisi uskoa: housut nilkoissa yllätettyä Pitkoa - joka ei suostunut näyttämään viestejään toimittajalle - vai HS:n haastattelemia henkilöitä? 

Itse Haaviston tapaus eteni eilen siihen vaiheeseen, että Perussuomalaiset tulee esittämään Haavistolle epäluottamuslausetta. Toivon mukaan siihen yhtyy koko oppositio ja hallituspuolueistakin löytyisi sen verran rehellisiä ihmisiä, että maamme pääsisi eroon epärehelliseksi osoittautuneesta ministeristään.

Tätä tarvetta korostavat vielä Haaviston toimet perustuslakivaliokunnan päätökseen liittyen. Hän nimittäin kirjoitti 9.12. blogissaan, että "lausunnoista näkyy kuultujen asiantuntijoiden enemmistön selvä kanta: mitään väärää tai lainvastaista ei ole tapahtunut".

Samaa sanomaa vihreät levittivät myös Twitterissä, mutta joutuivat lopulta poistamaan sen. Tähän tarttui jo politiikan tutkijakin kommentoimalla, että: "tällaisen poliittisen spinnauksen edessä reaktio on samanlainen epäusko kuin trumpilaisen retoriikan kohdalla. Politiikan edellytys on, että edes perusfaktat ovat jaetut. Tässä politiikka viedään niiden alueelle, millä on pelkästään kielteisiä seurauksia demokratialle."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouden toimintaperiaatteet hukassa
Ohisalo luottaa Haavistoon, mutta syyllistää virkamiehiä
Tähän on tultu: ministereiltä odotetaan rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä

Talouden toimintaperiaatteet hukassa

Maamme punavihreä hallitus osoitti viimeistään budjettiriihessään, ettei sillä ole juurikaan käsitystä niistä seikoista, joille hyvinvoiva valtio rakentuu. Siis kannattavien yritysten toimintaedellytyksistä. 

Tämän aamun Helsingin Sanomat puolestaan osoitti, että tämän asian ymmärtämättömyys ulottuu myös suomalaisiin mielipidekirjoittajiin. Kävi nimittäin niin, että Aki Sirpi -niminen helsinkiläinen ehdotti, että "samaan tapaan kuin työttömät aktivoidaan hakemaan työtä, voitaisiin valtion tukea saavat yritykset aktivoida tarjoamaan työtä. Niille voitaisiin asettaa velvoite käyttää esimerkiksi viisi prosenttia saamastaan valtiontuesta työttömien työllistämiseen."

Kirjoittajalta on siis jäänyt ymmärtämättä, ettei valtio anna yritystukia kasvattaakseen yritysten voittoja vaan ylläpitääkseen niiden kansainvälistä kilpailukykyä. Usein tämä tapahtuu lähinnä siitä syystä, että niiden kilpailijat muualla maailmassa ovat omien hallitustensa taloudellisesti tukemia. 

Jos siis näitä tukirahoja käytettäisiin automaattisesti tarpeettomaan työllistämiseen, jäisivät kotimaiset yritykset jälleen alakynteen kansainvälisessä kilpailussa. Toisaalta on niin, että jos tuet mahdollistavat yritysten menestymisen kansainvälisessä kilpailussa, niin ne rekrytoivat ilman pakkokeinojakin uusia työntekijöitä kasvavaan tarpeeseensa.

Jos taas puhumme koronapandemian takia tuettavista yrityksistä, lienee manööverin tarkoituksena pitää yritykset ylipäänsä hengissä ja säilyttää nykyiset työpaikat tai edes osa niistä. On selvää, ettei siinä tilanteessa ole mahdollista ylimääräisiin rekrytointeihin. Paitsi erottamalla tai lomauttamalla aiemmin rekrytoituja työntekijöitä.

Tokihan kyse oli vain yhdestä mielipidekirjoittajasta. On kuitenkin jollain tavalla pelottavaa, että maata sekä hallitaan että vaaleissa ehdokkaita valitaan olemattomalla ymmärryksellä talouden toiminnasta ja mekanismeista. Onneksi meillä on sentään poliittisten päättäjien tukena ministeriöiden virkamieslain suojaama virkamiehistö, joka voi jossain määrin ohjata poliitikkojen toimintaa - mikäli nämä suostuvat heitä kuulemaan.

Tässä suhteessa olikin huolestuttavaa huomata, että hallituspuolue Vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jenni Pitko hyökkäsi puoluekokouksessaan kovin sanoin työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehistöä vastaan siitä, ettei se hänen mielestään noudata kaivoslain uudistamisen valmistelussa hallitusohjelmaa. Ongelmana olivat hänen mielestään luonnonsuojelualueet, kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet ja saamelaisten oikeudet.  

En tietenkään tunne valmistelun yksityiskohtia, mutta kehottaisin vihreitä julkisen hyökkäilyn sijaan keskustelemaan sekä virkamiehistön että etenkin sitä johtavien elinkeinoministeri Lintilän (kepu) ja työministeri Haataisen (sd) kanssa sekä käymään läpi ne syyt, miksi valmistelu etenee siten kuin se etenee. Sekä sopimaan askelmerkit siitä, kuinka asiassa edetään jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Selkärangaton, vastuuton ja sukupolvirasistinen budjettiesitys
Käytännön sosialismia
Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato