torstai 22. helmikuuta 2018

Islamistien ihmiskilvet pommitusten kohteena

Syyrian Itä-Ghoutassa ovat vallassa jo useiden vuosien ajan olleet islamistiset ryhmät, joista merkittävin on sunnalainen Jaysh al-Islam eli Islamin armeija. Bashaar Al-Assadin hallituksen aseman vahvistuttua muualla maassa on sen armeijalle tullut aika häätää kapinalliset myös maan pääkaupungin liepeiltä. Nyt suurta huomiota herättäneet pommitukset ovat siten myös HS:n aamuisen jutun mukaan valmistelua suurhyökkäystä varten.

Sinänsä Itä-Ghoutassa nyt nähdyn kaltaiset massiiviset pommitukset ennen maahyökkäystä ovat olleet jo vuosikymmeniä normaali sodankäynnin tapa. Esimerkiksi vuoden 1944 Karjalan kannaksen suurhyökkäyksessä puna-armeijan hyökkäyksen painopistesuunnan 6,7 kilometrin pituiselle Valkeasaaren lohkolle oli varattu 1 208 yli 75 mm:n tykkiä tai kranaatinheitintä.

Rintamakilometriä kohden tämä teki siis yli 200 tykkikaliiperista asetta. Tulivalmistelu kesti reilut kaksi tuntia ja siihen otti osaa 3 000 tykkiä ja kranaatinheitintä, jotka jauhoivat suomalaisten asemat miltei olemattomiin.

Ja nyt on Syyriassa siis kyse samankaltaisesta - joskin merkittävästi heikommalla tulivoimalla tehdystä - hyökkäyksen valmistelusta, jolla islamistitaistelijoiden asemat pyritään tuhoamaan ja samalla murtamaan heidän taistelutahtonsa. Suomalaiset menettivät jatkosodassa kyllä asemansa, mutta pystyivät kokoamaan itsensä ja saivat puna-armeijan pysähtymään. Siviilejä ei rintamalinjoilla tiettävästi ollut.

Syyriassa tilanne on erilainen. Siellä islamistit ovat linnoittautuneet siviilien sekaan toivoen sitä kautta saavansa muun maailman suojeluksen sotilaalliselle vallalleen. Ja jos kansainvälisistä protesteista voi jotain päätellä, ovat he myös henkisellä tasolla onnistuneet.

Nyt heillä on kuitenkin ongelma. Syyrian hallitus tuskin keskeyttää toimiaan, koska pommituksia seuraava maahyökkäys on tehtävä heti tulivalmistelun jälkeen. Assadin joukkojen kansainvälisen aseman varmistaa puolestaan Venäjä, joka estää YK:n turvallisuusneuvostossa Syyrian hallituksen vastaiset päätöslauselmat ja toimenpiteet.

Jos ja kun kaiken tapahtuneen jälkeen etsitään syyllisiä, on todennäköistä, että Assad julistetaan syylliseksi rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Se tapahtuu ennen kaikkea läntisen humanismin ja sunnalaisen islamin yhteisponnistuksin.

Samalla unohdetaan se, että Itä-Ghoutan islamistit ovat kapinassa hallitusta vastaan ja joko pitävät alueen asukkaita suojakilpinään tai vaihtoehtoisesti nämä tukevat heidän islamistista hallintoaan. Näin teki jo Amnesty International kiirehdittyään tuomitsemaan pommitukset, mutta jättämällä ainakin Maailma.netin mukaan mainitsematta siviilien käytön islamistien ihmiskilpinä.

Omalta osaltani totean, että sota on raakaa ja ikävää. Siksi sitä ei kannattaisi lähteä käymään, ellei sen avulla oikaistavaksi aiottu vääryys ole kestämätöntä eikä nopeasta voitosta ole suurta varmuutta. Varmuuden saavuttaminen taas on äärimmäisen epävarmaa, kuten Saksan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kokemukset toisesta maailmansodasta, Vietnamista ja Afganistanista ovat osoittaneet.

Sen sijaan on aivan varmaa, että sodan yhteydessä myös siviilit kärsivät. Sitä enemmän, mitä vähemmän sotaa käyvät joukot ja niiden johtajat heistä välittävät. Itä-Ghoutassa siviileistä ei näyttäisi välittävän kumpikaan osapuoli.

Lisäksi Syyrian tapauksessa oli jo vuonna 2015 tiedossa, ettei Assadin hallitus tule häviämään sotaansa. Siten kaikki sen jälkeen syntyneet uhrit ovat olleet tarpeettomia riippumatta heidän siviili- tai sotilasstatuksestaan. Kukahan kantaisi vastuun heidän turhista kuolemistaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Trump iski Syyriaan, mutta mitä sitten?
Uusia tietoja Alepposta
Valtapoliittista hurskastelua

3 kommenttia:

  1. Muslimien pyhä kirja, Koraanihan opettaa, että vääräuskoiset on tapettava.
    Ilmeisesti siellä noudatetaan kirjan oppeja?

    Kuka sitten kantaa vastuun? Ehkä ko. uskonoppineiden olisi syytä harkita uskonsa perusteita tai jopa uudistamista?
    On sellaisiakin uskontoja, joissa käskytetään, että Älä tapa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen sitä mieltä, että vastakkain ovat maallinen valta ja sunnalainen poliittinen uskonnollisuus. Toki maalisella vallalakin on uskonnollinen (shiialainen) vivahdus.

      Poista
  2. Sota on murhaa. Jos nuo tahot havaitsevat että ihmiskilvet toimivat ja saavat haluttuja tuloksia aikaan niitä käytetään. Pitää vain heittää moraali ja etiikka ikkunasta ulos.
    Toisen maailmansodan aikana Natsit eivät käyttäneet ihmiskilpiä, koska liittoutuneet pommitti niistä välittämättä. Japan antautui vasta kun ydinpommeilla tuhottiin ja surmattiin paljon ihmisiä.

    Pointti on jos ihmiskilvet eivät toimi tai estä hyökkäystä, niitä ei käytetä. (Tai sitten omaa jotain moraalia, ettei käytä niitä)

    Missä vaiheessa olet valmis surmaamaan ihmiskilven suojellaksi itseäsi ja mitä puolustat. (tai pelkäät että toinen puoli tappaa kaikki muuten)

    Sodat loppuvat silloin kun toinen ei pysty enää jatkamaan taistelua syystä tai toisesta. Voittajat määrää, jos ihmiskilpiä käyttämällä voitetaan sitä käytetään.

    Viime sodassa Venäjä pommitti Suomen kaupunkeja siviileistä välittämttä samoin partisaanihyökkäyksillä aiheutettiin tuhoa ja kauhua siviileiden keskuudessa. Suomi ei käyttänyt ihmiskilpiä koska ne eivät olisi toimineet. (Vapaaehtoisia kilviksi olisi varmasti löytynyt)

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!