Talvivaaran konkurssipesä sai oikeuden johtaa jätevesiään Sotkamon Nuasjärveen. Kaivos on tähän mennessä saastuttanut pilalle lähinnä vain pieniä järviä, vaikka vaikutuksia näkyy niiden alajuoksullakin. Nuasjärvi on kuitenkin selvästi suurempi ja nyt jätevesi on siis tarkoitus johtaa suoraan sinne.
Päätöksen taustalla on tietenkin vesien jatkuva kertyminen itse kaivosalueelle, joten asialle on pakko tehdä jotain. Ja tämä jotain on siis vesien johtaminen aiempaa suurempaan järveen, jossa sen suhteellisen vaikutuksen toivotaan olevan vähäinen jos sitäkään.
Jotenkin päätöksen tekijäkään ei tunnu uskovan tähän. Vai miten pitäisi ymmärtää se, että kaivos on määrätty samalla maksamaan ns. kalatalousmaksua, jonka tuotolla maksetaan korvauksia ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille aiheutuvista haitoista.
Itse päätöksessä on mielenkiintoista myös se, että kaivos saa johtaa Nuasjärveen jätevettään vähemmän kuin se lupaa hakiessaan pyysi. Jäänkin suurella jännityksellä odottamaan pysyykö se lupaehdoissaan. Ainakaan toteutuneen historian valossa se ei ole todennäköistä, vaan päätös vaikuttaa pikemminkin silmien sulkemiselta ja korvien peittämiseltä.
Jokainen tätä blogia lukenut tietää, etten ole mikään ympäristöhörhö. Samoin jokainen tätä lukeva tietää, etten kannata sellaista suunnitelma- ja sääntely-yhteiskuntaa kuin viimeisten vuosikymmenien aikana on rakennettu.
Silti olen tullut Talvivaaran suhteen siihen lopputulokseen, että kaivoksen toiminnalle on yksinkertaisesti saatava loppu. Sen toiminta on ollut yksiselitteisesti haitallista eikä sitä pidä jatkaa muuten kuin hoitamalla ympäristön kannalta välttämättömät toimenpiteet loppuun sillä ainoalla mahdollisella keinolla eli veronmaksajien rahoilla.
Samalla kaivosasioista päättävien virkamiesten on syytä kohottaa ammattitaitoaan, jotta Sotkamossa nähty ympäristö- ja talouskatastrofi ei saa jatkoa jossain muualla. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun Suomessa on käynnissä vahva kaivosbuumi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiveet kohdistuvat Juha Sipilään ja muihin hallitusneuvottelijoihin
Suomalaisten ilmastonmuutoshuoli ei kanavoidu käytännön toiminnaksi, mutta miksi edes pitäisi?
Eurooppa kehittää parempia kasveja muun maailman maataloudelle
Tekstit
-
Talvivaaraan liittyvät ympäristörikokset ja valtiovallan välinpitämättömyys ovat karmea osoitus maan tavasta.
VastaaPoistaPaljon puhutaan vastuun kantamisesta, mutta tuntuu että Talvivaaran sotkujen siivoamisesta kantavat vastuun täysin syyttömät ihmiset. Ne, jotka alueella asuvat ja joiden kotitila tai kesänviettopaikka on lopullisesti ja peruuttamattomasti pilattu. Mistään eivät saa korvauksia, sekin on maan tapa.
Voin kertoa, että hieman nousee savu korvien välistä.
Jos Talvivaaraa voi johtaa ja pyörittää niin ettei se sotke paikkoja niin silloin se voi jatkaa. Edellyttäen että siellä on muutoin sellaista mitä kannattaa markkinahintaisesti kerätä talteen. Mutta jos ei niin silloin kaivos pitää sulkea.
VastaaPoistaPitäiskö Talvivaara-yhtiö ja kaivos myydä ruotsalaisille, kanadalaisille, australialaisille, venäläisille tai eteläafrikkalaisille? Noissa maissa on merkittävä ja pitkään toiminut mineraalisektori ja siihen liittyvää kaivostoimintaa. Ehkä se kaivososaaminen on tasokkaampaa. Edellyttäen että hekin toimisivat niin etteivät sotke paikkoja. En ole kuullut että Ruotsissa kaivokset olisivat sotkeneet paikkoja.
Kysymys kuuluu lähinnä niin, että kuinka monta kertaa ympäristölupia pitää rikkoa ennen kuin peli vihelletään poikki. Nyt on joka tapauksessa katsottu liian monta kertaa sormien läpi
PoistaViranomaistoiminta on ollut ala-arvoista joten sinnekin tarvii tehdä henkilövaihdoksia ja muutoksia toimintatapoihin. Toisinaan on käynyt mielessä onko lupaviranomaisilla oma lehmä ojassa eli eturistiriita taloudellisen intressin muodossa, eikö asiantuntemus riitä vai ovatko he pelkureita.
VastaaPoistaTalvivaaran liuosvedet eivät ole erityisen haitallisia.
VastaaPoistaHaitallisinta liuosvesissä on rikkihapon suola, sulfaatti, joka lisää suolaa alapuolisiin vesiin. Ajan mittaan suola kuitenkin laimenee olemattomiin.
Kupari, uraani ja raskasmetallit ovat ne raaka-aineet, jotka halutaan talteen. Ei niitä päästetä ehdoin tahdoin vesien mukana karkuun.