Aki Lindén valheen poluilla ja journalistit sekoittivat Karoliina Partasen Wille Rydmaniin

SDP:n Aki Lindén teki hämmästyttävän tempun kirjoittamalla sosiaaliseen mediaan, että "Hallituksen/Kelan tuore syöpälääkkeiden korvausten leikkaus ilman vastaavaa rahoituksen siirtoa hyvinvointialueille on ”malliesimerkki” huonosta hallinnosta ja kolmen ministerin (Rydman, Partanen, Ikonen) yhteistyön toimimattomuudesta. Tehtävän mukana täytyy siirtää myös rahat!"

Tekstin hämmästyttävyys johtuu siitä, että hänen moittimansa syöpälääkkeiden Kela-korvausten rajoitus on säädetty laissa 564/2022, jonka esitti eduskunnalla Sanna Marinin (sd) edellinen hallitus, jonka perhe- ja peruspalveluministerinä toimi Aki Lindén. Toisin sanoen Lindén sätti nykyhallitusta omista tekemisistään. Aikamoista!

* * *

Samaan aihepiiriin liittyy myös se, että nykyinen sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps) joutui oikeisemaan Lindénin ja medioiden väitteitä toteamalla, että syöpälääkkeiden korvausasiasta päättää hallituksen sijasta Kela, joka ei ole hallituksen vaan eduskunnan valvonnassa oleva itsenäinen sosiaaliturvalaitos. Se tekee päätöksensä itsenäisesti.

Lisäksi hän huomautti, että hallituksessa Kelan asiat kuuluvat sosiaaliturvaministeri Karoliina Partaselle (kok), eivätkä hänen johtamalleen sosiaali- ja terveysministeriölle. Siten – Rydmanin mukaan –  uutisoidulla syöpälääkekorvausasialla ei ole mitään tekemistä hänen kanssaan. 

Jos Lindénin tapauksessa kyseessä oli suora valehtelu ja mustamaalaus, herää Kela-asian uutisoinnissa kysymys siitä, mitä on tapahtunut suomalaisen journalismin tasolle. Ollaanko siellä lomatunnelmissa ja jätetään sen seurauksena juttujen faktat tarkastamatta? Vai onko tarkoituksena ollut "vain" Rydmaniin kohdistuvan ajojahdin jatkaminen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisen kulttuuriperinnön tuhoamisdirektiivi ja demaripolitiikan oudot piirteet
Hallinto vai hoito - terveydenhuolto hölmöjen käsissä
Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Suomalaisten siniset silmät tulevat kalliiksi

Suomalaisista peräti 89 prosentilla on siniset silmät. Tällä asialla ei muuten olisi merkitystä, mutta sinisilmäisyys on pesiytynyt myös sanontaan, jossa herkkäuskoisia ihmisiä kutsutaan sinisilmäisiksi. 

Olen aina kuvitellut, että kyse on pelkästään hassusta sanonnasta. Ja ettei sinisilmäisyydellä ja herkkäuskoisuudella ole oikeasti mitään tekemistä toistensa kanssa. 

Tänä aamuna jouduin kuitenkin hieraisemaan sinisiä silmiäni, sillä valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kertoi seuraavia tietoja, jotka viittaavat vahvasti siihen, että herkkäuskoisuus ja sinisilmäisyys sittenkin liittyisivät toisiinsa. 

Purran mukaan "Suomessa todetaan joka vuosi melkein 300 uutta HIV-tartuntaa, joista 86 % ulkomaalaistaustaisilla. Heistä lähes 70 % tiesi tartunnastaan ennen maahantuloa. Suomeen pääsee tartuntaa hoidattamaan esimerkiksi työhön hakeutumalla". 

Hän kertoi myös, että "paraikaa Suomessa on useita tuhansia HIV-potilaita. Yhden potilaan pelkät lääkehoitokustannukset ovat 15-20 000 euroa vuodessa. Lisäksi esimerkiksi tulkkaus ja kaikki muut kustannukset." 

Ja jatkoi mainitsemalla, että "nykyisten potilaiden hoitokustannukset ovat arvioiden mukaan 70-80 miljoonaa vuodessa, ja määrät kasvavat koko ajan. Hoidot ovat potilaalle kokonaan ilmaisia, koska HIV on yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi luokiteltava."

Myös valtiovarainministerillä näyttäisi - ainakin valokuvien perusteella (esimerkki ja toinen) - olevan pikemminkin siniset kuin ruskeat silmät. Siitä huolimatta hän totesi tässä yhteydessä sen tosiasian, että "Suomi ei voi olla koko maailman sosiaalitoimisto eikä sen paremmin sairaala tai terveyskeskus". Olen samaa mieltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laittomasti maassa olevien terveyspalvelut ovat haitallisen maahanmuuton vetovoimatekijä
Kuinka naiiveja voivat olla maailman älykkäimmät ihmiset?
Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?

Donald Trumpin kiinalaiset jutut

Eilisen päivän positiivisin uutinen oli Kiinan ja Yhdysvaltain saavuttama sopimus, jonka mukaan niiden välisen tavarakaupan tullit lasketaan kohtuulliselle tasolle. Kiinalaiset tavarat saavat USA:n rajalla lisähintaa 30 prosenttia ja amerikkalaistavarat vastaavasti Xin valtakuntaan vietäessä 10 prosentin lisän.

Sopimuksen jälkeen maailman pörssikurssit nousivat eli palautuivat aiemmalle tasolleen. Luultavasti aika moni rohkea pelimies teki siinä sievoisen summan rahaa - ainakin jos sellainen oli ollut etukäteen tietoinen tehdystä sopimuksesta.

Joka tapauksessa USA:n ja Kiinan välisen kaupan normalisoituminen on hyvä asia sekä näille maille ja niiden asukkaille, mutta myös kaikille muille maailman asukkaille. Toivoa sopii, että myös EU-maiden ja USA:n välinen kauppa jatkuisi ilman suurempia häiriöitä. 

* * *

Tässä mielessä oli ikävä kuulla, että USA:n presidentti Donald Trump aikoo pudottaa amerikkalaisten lääkkeistä maksamia hintoja siten, että jatkossa Yhdysvalloissa lääkkeistä saa pyytää enintään saman hinnan kuin niissä maissa, missä ne ovat halvimpia.

Tämä on mielenkiintoinen linjaus, sillä se ei ota huomioon esimerkiksi kuljetuskustannuksia, eri maiden välisiä verotuksellisia eroja tai jakeluketjujen välisiä tehokkuuseroja. Ja ennen kaikkea, se estää markkinamekanismin toiminnan eli kysynnän ja tarjonnan välisen yhteyden. 

Toisin sanoen, kyse olisi monessa mielessä sosialistista järjestelmää vastaavan järjestelmän pystyttämisestä. Siis sellaisen taloudellisen realismin pystyttämistä, jonka jäljet lienevät vielä - ainakin vanhemmilla ihmisillä - hyvin muistissa, eivätkä ne olleet suinkaan positiivisia. Viime vuosien sosialistisissa maissahan politbyroiden mahtikäskyillä ja viisivuotissuunnitelmilla saatiin aikaan vain taloudellista tehottomuutta, tavaroiden puutetta ja loppumattomia jonoja. 

Nähtäväksi siis jää, miten käy amerikkalaisten, sillä ainakin lähtökohtaisesti on selvää, että maailman lääketehtaat tulevat varmuudella myymään tuotteitaan vain siellä, missä niiden hintaan sisältyy koko tuotanto- ja jakeluketjun kustannusten yli jäävä kate eli liikevoitto. Tosin sitä voidaan tarvittaessa avittaa nostamalla lääkkeiden hintoja niissä maailman kolkissa, joissa lääkkeitä voitaisiin lähtökohtaisesti myydä halvemmallakin - minkä myös Trump näytti ymmärtävän.

Tähän saattaa kannustaa se tosiasia, että amerikkalaiset ovat maailman kovimpia lääkkeiden kuluttajia, joten USA:n tarjoama markkina on äärimmäisen houkuttava. Näin kovimman laskun amerikkalaisten halvoista lääkkeistä maksaisivat todennäköisimmin monet kehitysmaat, joissa jakelukustannukset ovat alhaisten työvoimakustannusten ja ehkäpä jonkinlaisen solidaarisuuten tai lääkeyhtiöiltä toivotun "vastuunkannon" takia pienet. 

Pidemmällä aikavälillä voisi käydä myös niin, että lääkkeiden tuotekehitys kapeutuisi sellaisiin tuotteisiin, joilla on mahdollisimman laaja käyttäjäkunta eli ne ovat kannattavia pienilläkin myyntikatteilla. Näin harvinaisten sairauksien hoitomahdollisuudet kehittyisivät nykyistä hitaammin tai jopa pysähtyisivät. 

Kaiken kaikkiaan kyseessä on siten monimutkainen eli vanhan sanonnan mukaan kiinalainen juttu. Toivoa kuitenkin sopii, ettei sitä tarvitsisi sittenkään kokeilla reaalimaailmassa - tai ei ainakaan kovin pitkää aikaa, kuten ei tehty kiinalaisille asetettujen hirmutullienkaan tapauksessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
USA:n ja Ukrainan mineraalisopimuksen seuraukset
Helppoa rahaa ja vihervasemmiston kannatusta
Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä

Suomalaisen yhteiskunnan on ryhdistäydyttävä

Suomen hallitus on ollut julkisuudessa monenlaisten asioiden yhteydessä. Viimeksi suurta huomiota sai Petteri Orpon (kok) kabinetin viime vuonna lupaama kuuden miljoonan euron rasisminvastainen koulutuspaketti, jolla tyynnyteltiin vuoden 2023 kesällä järkensä menettänyttä vihervasemmistoa. 

Samalla hallitus kuitenkin tekee hartiavoimin työtä sen eteen, että Suomen julkinen talous saataisiin palautettua kestävälle uralle. Ja juuri tämä päivä näkee yhden sen ikävimmistä seurauksista, sillä yleinen arvonlisävero nousee 25,5 prosenttiin. 

Se tarkoittaa, että valtio rouhaisee jatkossa 25,5 prosentin veron kaikista niistä ostoksista, joista se aiemmin otti 24 prosenttia. Eikä siinä kysellä sen enempää maksavan asiakkaan kuin myyvän yrityksenkään tuntoja. 

Käytännössä muutos tarkoittaa, että lompakossa olevan tai kortilta virtaavan rahan käypä arvo alenee. Eli meistä jokainen saa palkallaan alv:n noston verran vähemmän ostovoimaa - tai vaihtoehtoisesti sitä myyvän yrityksen voittomarginaali supistuu saman verran. Eikä kumpikaan näistä vaikutuksista edistä Suomen talouden elpymistä. 

Samaan aikaan valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kuitenkin ilmoitti, että hallitus aikoo aloittaa valtionhallinnon supistamisen. Se tarkoittaa vähemmän rahanjakoa erilaisille edunsaajille sekä pienempää henkilöstöä hoitamaan kansalaisten yhteisiä asioita. 

Myös tämä on sellainen päätös, joka näyttäytyy ikävänä tavallisille kansalaisille. Mutta myös se on pakko tehdä, koska ilman julkisen talouden korjaustoimia Suomi ajautuisi vuosi vuodelta entistä syvempään velkaloukkuun, jossa sitä lopulta rangaistaisiin holtittomuudesta entistä suuremmilla koroilla. Ja ne leikkaisivat aikanaan vieläkin suuremman osan julkisesta taloudesta kun valtion nykyisillä lainaehdoilla.

* * *

Edellä kuvaamani ikävät päätökset korostavat suomalaisen yhteiskunnan ryhdistäytymisen tarvetta. Se tarvitsee enemmän osaamista, kekseliäisyyttä, rohkeutta, yrittäjyyttä ja työntekoa. Eli suurempaa kykyä tuottaa arvonlisää tehdylle työlle. 

Selkokielellä sanottuna Suomi tarvitsee siis uusia innovaatioita, joille on kysyntää meillä ja etenkin muualla. Siksi oli mukava lukea artikkeli, jossa MTV3 kertoi espoolaisesta yrityksestä - Varjo Technologies - joka tuottaa muun muassa hävittäjälentäjien koulutukseen soveltuvaa virtuaaliteknologiaa.

Tämän - itselleni aiemmin täysin tuntemattoman - yrityksen tuotteita käyttävät lähes kaikki maailman suurimmat ilmailu- ja puolustusteollisuuden toimijat sekä merkittävimmät autonvalmistajat kuten Volvo, Volkswagen, BMW, General Motors, Lockheed Martin, Airbus, Boeing, BAE Systems sekä Yhdysvaltain armeija ja usean Nato-maan puolustusvoimat. Enkä epäile yhtään, etteikö yrityksen työntekijöillä olisi mukavan elämän tarjoava palkkataso tai etteikö sen liikevoittoprosentti olisi vähintäänkin riittävä. 

Toinen viime aikojen esimerkki suomalaisen yrityksen läpimurrosta on lääkeyhtiö Orionin kehittämä uusi eturauhassyöpälääke. Yhtiön yhteistyökumppanin Bayerin tekemän arvion mukaan lääkkeen vuotuinen maailmanlaajuinen myynti voisi parhaimmillaan ylittää kolme miljardia euroa. 

Salaisuudeksi kuitenkin on jäänyt, kuinka suuri osa siitä virtaa liikevoittona suomalaisyhtiön osakkeenomistajille. Jotain kai kuitenkin kertoo se, että Orionin osakekurssi on viimeisen vuoden kuluessa noussut melko tarkalleen neljänneksellä. 

* * *

On tietenkin selvää, ettei kumpikaan edellä mainituista suomalaisyrityksistä tule työllistämään valtavia ihmisjoukkoja. Mutta ne jotka työllistyvät, käyttävät elämiseensä rahaa ja mahdollistavat sitä kautta osaltaan rahoituspohjan erilaisille palveluntarjoajille ruokakaupoista taidegallerioihin.

Ja samalla kilahtelee lantteja myös verokarhun usein kovin pohjattomaan pussiin, jota nykyinen hallituksemme näyttäisi kuitenkin yrittävän tosissaan paikata edellisten vuosikymmenten valtioneuvostojen leväperäisyyden jäljiltä. Toivon mukaan se myös onnistuu siinä.

Samoin on toivottava, että suomalaisilta löytyy rohkeutta ja osaamista synnyttää uusia pieniä yrityksiä, joiden osaaminen riittää kasvuun ja menestymiseen maailmalla. Ja että jo olemassa olevista yrityksistä mahdollisimman moni onnistuu alallaan ja jopa kasvaa. Ja että ne kaikki tarjoavat menestyksensä kautta kasvualustaa palvelusektorille sekä verotettavaa rahaa julkiselle hallinnolle. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Petteri Orpon hallitus ja Suomen talouden surullinen tila
Nyhtökauran surullisen kohtalon opetus
Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa

Jihadismi vaikeuksissa, entä sitten?

Yleisradio uutisoi keskiyöllä, että ISISin riveihin Syyriaan ja Irakiin liittyvien ulkomaalaisten taistelijoiden määrä on romahtanut Pentagonin mukaan. Tämä on erinomainen asia ja antaa toivoa Syyrian, ehkä myös Irakin, tilanteen rauhoittumisesta. Tai ainakin poistaa yhden ongelmien aiheuttajan.

Syyriassa jää kuitenkin edelleen kytemään ongelma shiialaisten alaviittien ja sunnien välillä. Se ei poistu edes siinä tapauksessa, että maan diktaattori Bashar Al-Assad poistetaan vallasta. Eikä ongelmia helpota se, että ISISin lisäksi maassa toimii myös muita islamistisia järjestöjä.

Muslimien keskinäinen lahko-ongelma on todellisuutta myös Irakissa, jossa lisäksi kurdit muodostavat oman etnisesti yhtenäisen ryhmittymänsä. Tämä dilemma on estänyt maan paluun normaalitilaan Bushien sotien jälkeen ja osaltaan mahdollisti ISIS:in salamasodan menestyksen vuonna 2014.

Jos ISIS nyt poistuu kuvasta, lienee itsestään selvää, etteivät kurdit tule vapaaehtoisesti luopumaan 1990-luvulta juontuvasta ja ISISin vastaisella taistelulla viime vuosina saavuttamastaan muusta Irakista täysin riippumattomasta asemasta. Päinvastoin, edessä saattaa ennemmin tai myöhemmin olla itsenäisyysjulistus.

Mutta hyväksyvätkö muut irakilaisryhmät tätä? Ja onnistuvatko ne jollain aikavälillä voittamaan keskinäiset ennakkoluulonsa? Vai vaipuuko Irak yhä uudelleen uskonryhmien väliseen kylmään ja ajoittain jopa kuumaan sisällissotaan?

* * *

Jos ISISin heikkeneminen antaakin edes jonkinlaista toivoa syyrialaisille ja irakilaisille, tarkoittanee se ainakin väliaikaisia vaikeuksia länsimaille. Näyttävillä terroriteoilla eurooppalaisia tai amerikkalaisia vastaan kun voi saavuttaa näkyvyyttä ja "kunniaa" muslimimaissa, joissa länsimaita sekä halveksitaan, kadehditaan että vihataan.

On siis mahdollista, että Tukholman ajankohtaiset uutiset terroristien maihinnoususta ovat vain alkusoittoa tuleville tapahtumille. On siis syytä toivoa, että Suomen ja muiden länsimaiden tiedustelu on ajan tasalla siten, että sekä länteen tulleet muslimit että etenkin jo aiemmin saapuneiden muhamettilaisten jälkeläiset ovat riittävän tehokkaan tarkkailun alla.

Islamistiterrorismin torjunnalle olisi pidemmällä aikavälillä tärkeää poistaa sen perimmäiset syyt. Siinä suhteessa keskeistä olisi muslimien väestönkasvun pysäyttäminen, heidän uskonnollisuutensa maallistaminen, muhamettilaisten koulutustason oleellinen nostaminen sekä epäterveen yhteisöllisyyden heikentäminen. Tämä tie ei ole lyhyt, vaan vie parhaimmillaankin useiden sukupolvien ajan.

Länsimaiden osalta tässä tilanteessa ovat muslimimaahanmuuton minimoiminen sekä onnistunut kotouttaminen. Jälkimmäiseen sisältyy minimissään länsimaisten arvojen perusteellinen omaksuminen, mitä ei voi saavuttaa ilman kotouttamiskäytäntöjen täydellistä muuttamista nykyisestä paapomisesta ja ymmärtämisestä johonkin aivan muuhun.

Lopputuloksena tulee olla naisten tasa-arvo perheissä, uskonnon länsimaihin sopimattomista käytännöistä luopuminen, lähi-itäläisten kunniakäsitysten romuttaminen, kulttuuristen syiden perusteella annetuista erityisoikeuksista luopuminen sekä tulijoiden elämän rahoittaminen heidän omalla rehellisellä työnteollaan.

Tämä kaikki on helpoimmin sanottu kuin tehty. Valitettavasti. Mutta iloitaan nyt kuitenkin edes ISISin heikkenemisestä.

Osoittaahan se jälleen kertaan länsimaisen elämäntavan ylivoimaisuuden keskiaikaiseen uskonkiihkoon verrattuna. Kannattaisikohan tämän tosiasian kertominen ja siitä tehtävät loogiset johtopäätökset nostaa myös yhdeksi suomalaisen kehitysyhteistyön pääsanomista?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Timo Soinille Syyrian mielenosoituksesta
Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit
Piikki islamistien lihassa