torstai 19. maaliskuuta 2020

Kumpuaako väkivalta sorron kokemuksista?

Yle teki jutun Sahelin alueen - erityisesti Malin ja Burkina Fason - ongelmista. Siinä kiinnitettiin huomiota mm. ranskalaisten rauhanturvaajien kuljeskeluun punaisten lyhtyjen alueella, ISIS:in ja Al-Qaidan kaltaisen terroristijärjestöjen etenemiseen alueella, ulkovaltojen keskittymiseen pelkästään sotilaallisiin toimiin ja avun tarpeessa olevien ihmisten määrän nopeaan nousuun sekä kansanosien ja uskonnollisten ryhmien välisiin vanhoihin erimielisyyksiin.

Suomalainen ohjelmasuunnittelija näki jutussa ongelman syyt siten, että "väkivalta kumpuaa ihmisten sorron kokemuksista, koska laajoilla alueilla ei ole mitään toimivaa valtionhallintoa. Silloin jihadistiset ryhmät tarjoavat monille vaihtoehdon asettua korruptoitunutta keskusvaltaa vastaan."

Niinpä jutussa annetaan ymmärtää, että myös Suomen pitäisi ryhtyä viemään kehitystä alueen valtioille. Ohjelmasuunnittelijan mukaan "kehitysprojekteja kaivattaisiin myös tiiviisti asuttujen alueiden ulkopuolelle. Nyt niitä kohdistetaan kaupunkeihin, jolloin maaseudulla asuvat jäävät syrjään."

Asia ei ole meille eurooppalaisille yhdentekevä, sillä ohjelmasuunnittelijan mukaan "ihmisten kuljettaminen on tuottoisa bisnes. Jos sen vaihtoehdoksi saadaan muita elinkeinoja, ihmissalakuljetuksen kannattavuus vähenee... Kysymys on siitä millaisia tulevaisuudennäkymiä nuorille tarjotaan."

Edelle lyhyesti referoimani jutun luettuani katsoin minkälainen on malilaisten ja burkinafasolaisten hädän laatu. Suomalaisten muistissahan on, että kun meillä viimeksi oli todellinen hätä 1860-luvulla, laski syntyvien lasten määrä tasolle, jota se ei ole vieläkään alittanut.

Katsoin siis väestönkasvua ensin Malista. Siellä se näyttäisi olevan 3,0 prosenttia vuodessa. Maan noin 16,5 miljoonaisen väestön mukaan laskettuna Malin väestö kasvaa siis noin puolella miljoonalla ihmisellä vuodessa.

Sen jälkeen siirsin katseeni Burkina Fasoon. Siellä väestö kasvaa vielä hitusen nopeammin kuin Malissa, eli 3,05 prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että maan yli 18 miljoonainen väestö kasvaa vuodessa peräti 600 000 ihmisellä.

Nuo vuodelta 2014 peräisin olevat väestön valtavat kasvuluvut katsottuani jäin ihmettelemään, että onkohan maiden ahdinko syntynyt vasta viimeisen puolen vuosikymmenen aikana, koskapa se ei näy syntyvyydessä. En tiedä, koska käytössäni ei ole parempaakaan tilastoa - jos muistan, niin palaan asiaan, kun sellaiset sattuvat silmiini.

Toinen seikka, jota jäin ihmettelemään oli väestönkasvun unohtaminen Malin ja Burkina Fason ongelmien juurisyynä. Ottaen huomioon ne ongelmat, jotka Etelä-Pohjanmaalla syntyivät 1800-luvulla väestön alettua elintason noustessa lisääntymään aiempaa nopeammin, olisi suorastaan ihme, mikäli noin puolen miljoonan ihmisen vuotuiset väestönkasvut eivät aiheuttaisi rauhattomuutta Malin ja Burkina Fason kaltaisissa kehitysmaissa.

Malin osalta on vielä huomattava, että tartuin vuonna 2013 uutiseen, jonka mukaan silloisen vuoden myönteisin kehityskulku on Saharan eteläpuolisen Afrikan vakautuminen. Erityisesti Somaliassa ja Malissa oli saavutettu edistystä. Ilmeisesti ainakaan jälkimmäisen osalta kehitys ei ole ollut kestävää.

Minä toivonkin, että myös tässä jutussa olisi ilmennyt vain sen tehneen toimittajan maailmankuva, johon muiden Ylen toimittajien tapaan ei jostain syystä sisälly rehellinen analyysi kehitysmaiden väestönkasvun aiheuttamista ongelmista. Näin siksi, että tämän selityksen vaihtoehto - eli kehitysapua jakavan apparaatin parissa toimivien ihmisten kyvyttömyys nähdä tosiasioita - olisi yhdellä sanalla sanottuna karmea niin suomalaisen veronmaksajan kuin apua vastaanottavan kehitysmaankin näkökulmasta.

Suomeksi sanottuna vaadin, että mikäli Suomi ryhtyy syytämään verovarojaan tässä puheena oleviin maihin, niiden käyttö ohjataan vain ja ainoastaan lisääntymisen ehkäisemistä edesauttaviin toimiin. Vain siten voidaan alueella saada aikaiseksi sellaista edistystä, jolla olisi vaikutusta alueen elinoloihin pidemmällä aikavälillä.

Ylelle ja muulle suomalaiselle valtamedialle minulla on puolestaan - varmaankin aivan turha - toive, että he ottaisivat älynsä pois ämpäristä ja suostuisivat lopultakin näkemän holtittoman väestönkasvun tuhoisan vaikutuksen afrikkalaisten kehitysmaiden nykyisyyteen ja tulevaisuuteen. Sekä myös raportoisivat asiasta suomalaiselle asiakaskunnalleen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen vai Burkina Fason malli - sinä päätät!
Islam ja sukuelinten silpominen
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!

9 kommenttia:

  1. Nykykommareiden lässyhumsnismilla ei saada edes Ruotsin jengajä rauhoittumaan, niin miten sitten kehitysmaiden rosvojoukot?

    VastaaPoista
  2. Eiköhän se ole jo nähty, ettei mikään määrä ulkopuolista apua, materiaalia tai varsinkaan neuvontaa ei ratkaise näitä ongelmia. Muutoksen on lähdettävä näiden maiden ihmisistä itsestään ja tietysti heidän johtajistaan. Siitä vieläkin vallitsevasta ajattelutavasta, että kaikki heidän ongelmansa johtuvat aina vain valkoihoisista siirtomaaisännistä tuntuu olevan erittäin vaikeaa päästä irti. Siihen kun vielä lisätään se, että nuorten miesten maailman keskipiste on se oma pili, niin onko nykytilannetta syytä ihmetellä.

    VastaaPoista
  3. Malin ja Burkina Fason alueella olevat ranskalaiset ns. "YK:n rauhanturvaajat" ovat yleensä ja pääosin Muukalaislegioonan miehiä. Yksikköä en tiedä. Veikkaan olevan 2 Rep. eli ns. "nopean toiminnan joukko".

    Tehtävään tullessaan nämä Muukalaislegioonalaiset ovat vain vaihtaneet sinisen baretin rajalla päähänsä. Voimankäyttöoikeudet ovat heillä kovemmat. Kuten oli Bosniassa 1990-luvulla, Kosovossa 2000-luvulla jne.

    Heidän palvelusetuisuuksiin kuuluu mm. pullo pari punaviiniä päivä ruokailun yhteydessä ja kuljeskelu punaisten lyhtyjen alueella.

    Suomalaisia nykyisiä rauhanturvaaja eli sotilaallisia kriisinhallitsijoita ja heidän alkoholi- ja liikkumisrajoituksiaan on turha verrata tähän porukkaan.

    heppa

    VastaaPoista
  4. Malin asukasmäärä on 20,1 miljoonaa ja saman lähteen mukaan Burkina Fason 20,7 miljoonaa. Eli väestöräjähdys ei ainakaan ole hidastumassa.

    Afrikkaan on annettu maiden itsenäistymisen 1960 jälkeen lähemmäs 2000 miljardia nykyrahassa. Ainoa konkreettinen muutos on väestöräjähdys, joka ei olisi ilman kehitysapua ollut mahdollista näin suuressa määrin (lasten kuolleisuus on merkittävästi vähentynyt, ihmisten ikä kasvanut, ruoka-apu).

    Kehitysapu tekee avuttomaksi. Ei ole tarpeen tehdä mitään, koska valkoinen mies tulee ja auttaa. Vastikkeeton raha korruptoi. Uutiset holtittomasta rahankäytöstä ovat karmeita (Sudanin presidentti varasti veroparatiisiin valtion varoja 9 miljardia dollaria – vuosia sitten, kymmenet ökyautot, esimerkkejä riittää).

    Alpo Rusi kirjoitti 10 vuotta sitten: Ugandan budjetista puolet muodostuu ulkomaisesta avusta. Samaan aikaan Ugandan rikkaat ja poliittisesti vaikutusvaltaiset ihmiset eivät maksa lainkaan veroja. Armeijan menot ovat moninkertaisesti yli tarpeen. Maalla on 68 ministeriä, 73 presidentin neuvonantajaa, stadionin kokoinen parlamentti ja paisuva paikallishallinnon virkamiehistö. Asiaa todella tuntevat ovat sitä mieltä, ettei Uganda tarvitse lainkaan ulkoista apua, vaan demokratiaa, korruption kitkemistä, harmaan talouden minimointia ja oikeusvaltiota.

    Paras kehitysapu on lopettaa kehitysapu kokonaan. Se pakottaa afrikkalaiset ottamaan itse vastuun omasta elämästään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kehitysavun hyödyllisyydestä. Rahan lappamistahan se on lähes pelkästään.

      Poista
  5. Vuonna 1985 olin hieman hämmentynyt kuullessani tv-uutimista Malin ja Burkina Fason välisestä sodasta.
    Miten kaksi suurin piirtein maailman köyhintä valtiota ylipäätään voivat käydä sotaa, joka lienee kalleinta ihmisen toimintaa poislukien avaruuslennot?

    Mikäpä on Malin ja Burkina Fason, noiden kurjuudesta kärsivien naapurusten asevoimien tila tänään?

    https://en.wikipedia.org/wiki/Malian_Armed_Forces
    https://en.wikipedia.org/wiki/Malian_Air_Force
    https://en.wikipedia.org/wiki/Burkina_Faso_Armed_Forces

    Mutta köyhiä ja kipeitä ollaan. Ainakin silloin kuin länsimaalaiset tulevat lahjoittamaan rahaa. Vaikkapa ilmavoimien ylläpitoon.

    VastaaPoista
  6. Jokunen viikko sitten oli uutinen lehdissä jossa kerrottiin Afrikan rikkaimman naisen varallisuuden haalintatavoista, varastaminen, korruptio ja valtion kassan tyhjentäminen. Kuka järkevä ihminen lainaisi saati lahjouttaisi rahojaan laiselleen henkilölle. Suomi kehitysapuna tietenkin. Btw niin kauan kun meillä on toimittajien ja kehitysapujohtajiemme pääosana henkilöitä joiden ideologiseen aivopesuun on kuulunut ajatus että kaikki sodat ovat pohjimmiltaan luokkasotia ei holtittomaan rahanjakoon tule muutosta, sillä hädässä ja oikeutetussa sodassa olevaa toveria pitää aattenkin puolesta auttaa, kapitalistien rahoilla tietenkin.

    VastaaPoista
  7. No kyllähän sitä rahallista apua annetaan myös Afrikan pohjoispuolella oleville valtioille, esim. Pakistanille
    https://tribune.com.pk/story/2075209/2-pakistan-yet-receive-foreign-aid-worth-21-6b/
    Rauhanuskonnon tehokas ylläpitäminen ja levittäminen tietysti vaativat pääomia...

    VastaaPoista
  8. Niin, jos muistini ei petä, niin vielä 1980-luvulla kehitysmaiden väestöräjähdyksen estäminen oli aiheena jopa peruskoulun maantiedon tunneilla ja yleinen puheenaihe silloisten vihreitten suusta. Olisi kiinnostavaa pohtia milloin ja miksi niin täydellinen suunnanmuutos tapahtui?

    USA:n osaltahan on hälyttävää ajatella, että vielä kun esimerkiksi Dwight Eisenhower presidenttinä kannusti perhesuunnittelua, niin onko oikeastaan 30 vuoteen ollut republikaaniehdokkaalle mahdollista ainakaan julkisesti tukea mitään perhesuunnitteluun viittaavaa, kiitos ääriuskovaisten vallankaappauksen.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!