Yhteiskuntavastuu ja verokiila

Suomessa on viime aikoina käyty kovaa poliittista keskustelua metsäteollisuuden yritysvastuusta eli käytännössä työpaikkojen säilyttämisestä ja työehtoneuvottelujen muodosta. Sen johtotähtenä on häärinyt pääministeri Sanna Marin (sd), joka on penännyt erityisesti metsäjätti UPM:ltä yhteiskuntavastuuta.

Törmäsin sattumalta internetissä laskuriin, jonka avulla jokainen voi tutkia tuon yritysvastuun hintaa. Siis sitä, minkä verran armaassa kotimaassamme yrityksen täytyy käyttää rahaa maksaakseen työntekijälleen palkkaa. 

Esimerkiksi lopetetun Jämsän Kaipolan tehtaan kirkkoon kuuluvan ja viikon vuodessa sairastavan viisikymppisen paperimiehen 5 100 euron palkan maksaakseen yritys joutuu pulittamaan 7 659 euroa, jolla työntekijän käteen jää veronmaksun jälkeen 3 331 euroa. Verojen osuus eli verokiila on puolestaan 3 125 euroa. Tai Sanna Marinia mukaillen myös palkanmaksajan yhteiskuntavastuuksi.

Lisäksi on syytä huomata, ettei tuo verokiila suinkaan ole koko totuus, vaan kun paperimies käyttää rahojaan, joutuu hän maksamaan myös ostoksiinsa sisällytetyt verot. Siten yhden "nettopalkkaeuron" ostovoima ei suinkaan ole yhtä euroa vaan selvästi pienempi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihervasemmistossa ei ymmärretä jakopolitiikan ja verotuksen yhteyttä
Verotuksesta ja sen oikeutuksesta
Verotuksen oikeutus ja pimittäminen

Kaipolan paperitehtaan lopettaminen toimikoon vakavana varoituksena hallitukselle ja medialle

Suomen parhaassa kunnossa oleva metsäyhtiö eli UPM ilmoitti eilen sulkevansa Jämsässä sijaitsevan Kaipolan paperitehtaan. Sen seurauksena 820 henkilöä jää työttömäksi siitä huolimatta, että Kaipola on edelleen hyvä tehdas ja sen henkilöstö osaavaa ja supistettu minimiin.

Ongelmana Kaipolassa on ennen kaikkea paperin tarpeen globaali väheneminen, minkä seuraksena metsäteollisuuden on pakko vähentää tuotantoaan pitääkseen sen kannattavana. Terveen liiketalousperiaatteen mukaisesti yhtiöt aloittavat heikoimmin kannattavista yksiköistä - UPM:n osalta arpa osui Kaipolan tehtaalle. 

Näin siksi, että tehtaan logistiikkakulut ovat olleet yhtiön muita vastaavia yksiköitä korkeammat. Lisäksi verorasitus kuten dieselvero ja muut maksut lisäävät kuluja. Ongelma on myös se, että suomalainen työntekijä maksaa 30–40 prosenttia enemmän Saksaan ja Ruotsiin verrattuna - mikä ei ole merkityksetöntä, vaikka palkkakulujen suhteellinen osuus onkin paperiteollisuudessa varsin pieni.

Uutisen kuultuani en voinut olla ajattelematta mikä vaikutus UPM:n päätökseen oli suomalaisen yhteiskunnan arvojen viimeaikaisella kehityksellä. Meillähän on hallitusta myöden kyseenalaistettu metsien käyttö teollisuuden raaka-aineena ja vaadittu niiden jättämistä kasvamaan hiilinieluina. Ja onhan Sanna Marinin (sd) kabinetti jopa ilmoittanut haluavansa suojella 30 prosenttia Suomen pinta-alasta - mikä luonnollisesti vähentäisi teollisuuden käytössä olevan puun määrää.

Lisäksi pääministeri nosti tällä viikolla jälleen esiin tahtonsa työvoimakustannusten nostamiseksi eli asetti tavoitteekseen siirtymisen kahdeksan tunnin palkalla kuusituntiseen työpäivään. Lisäksi hänen hallituksensa ohjelmassa on veronkorotuksia ("valtion rahoituspohjan vahvistaminen") eikä ehkä sekään ole merkityksetöntä, että korkein hallinto-oikeus torppasi maailman puhtaimmaksi suunnitellun sellutehtaan Kuopiosta.

On vaikea kuvitella, etteivät nämä linjaukset olisi vaikuttaneet UPM:n päätökseen sulkea nimenomaisesti suomalainen paperitehdas jonkin muualla sijaitsevan paperitehtaan sijaan. Kaipolahan oli kaikesta huolimatta edelleen kannattava yksikkö, mutta kuten edellä yritin kuvata ovat Suomen tulevaisuudennäkymät metsäteollisuudelle olleet viime aikoina kauniisti sanottuna epäselvät.

* * *

Ei kuitenkaan niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. 

UPM:n päätös voidaan Kallion kuplassa nähdä hyvinkin erinomaisena asiana, sillä nyt metsäpuiden kantohinnat laskevat Keski-Suomessa, joten hakkuiden houkutus on metsänomistajille aiempaa pienempi. Niinpä tässä voi hyvinkin käydä siten, että keskisuomalaiset metsät osaltaan auttavat Suomen hiilinielujen kasvattamisessa ja biodiversiteetin ylläpitämisessä.

Jotain iloa päätöksestä saavat myös julkisen hallinnon hommissa toimivat korkeakoulutetut, mutta pienipalkkaiset, vihreät naiset. Kun tunnetusti suuripalkkaisilta paperimiehiltä nyt katoavat työpaikat alta, kasvaa naisen euron arvo suhteessa miehen euroon ja näin suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvo etenee. Eiköhän tätäkin ole syytä juhlia Kallion vihreässä kuplassa?

Lisäksi Kaipolan lopettaminen on nähtävä siirtymistä vanhanaikaisesta teollisuusyhteiskunnasta postmoderniin palveluyhteiskuntaan, jollainen lienee jo toiminnassa Kallion kuplassa. Nyt ei tarvitse kuin alkaa kehittää Jämsän seudun matkailu- ja viihde-elinkeinoja. Ja eihän se kai nyt mitään haittaa, jos paperimiehen yli 4000 euron palkka vaihtuukin tarjoilijan tai baarimikon reiluun kahteen tonniin?

* * *

Lopuksi vielä vähän vakavammin.

Toivon todella syvästi, että Sanna Marinin kabinetti ymmärtää ottaa Kaipolan tehtaan lopettamisen vakavana varoituksena siitä, että hallituksen teoilla ja puheilla on muutakin kuin retorista merkitystä. Sama koskee suomalaista valtamediaa, jonka varaukseton asettuminen punavihreän aatteen aisankannattajaksi on lisännyt metsien taloudellisen hyödyntämisen - ja ylipäänsä suomalaisen teollisuuden - tulevaisuuden epävarmuutta pitkällä aikavälillä.

Tarvitaan siis hallituksen ja median ryhtiliike. Se tarkoittaa siirtymistä maailmanparantamisen utopioista reaalitodellisuuteen. Ja sen ymmärtämistä, että hyvinvointivaltion rahoitus edellyttää kannattavia yrityksiä - ja että sellaisia syntyy ainoastaan yhteiskuntiin, joissa niiden olemassaolo ja menestys ovat yleisesti hyväksyttyjä asioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova
Suomeen tulee uusi moderni jättiläinen
KHO:n päätöksellä on monia seurauksia