Sananvapaus voitti Pinja Vuorisen tapauksessa: hyväksyvätkö mediat sen seuraukset?

Poliisi ei enää epäile vasemmistonuorten puheenjohtajaa Pinja Vuorista kiihottamista kansanryhmää vastaan. Näin siitä huolimatta, että tämä kyseli sosiaalisessa mediassa – juutalaisia tarkoittaen – että "haluammeko me todella olla turvallinen maa kansanmurhaa suorittavan valtion kansalaisille matkustaa". 

Poliisin päätös on hyvä asia, koska se ei rajoita sananvapautta sellaisen kommentin pohjalta, jossa ei suoranaisesti uhata ketään. Toivon mukaan tämä linjaus koskee kaikkia suomalaisia.

* * *

Lisäksi oli hyvä, että Vuorisen näkemys tuli erinomaisesti kaiken kansan tietoon. Se on tärkeää siksi, että vasemmistonuorten pomon näkemys muistuttaa lähes yksi yhteen sitä propagandaa, jota äärimmäisimmät lapualaiset käyttivät kommunisteista 1920-luvulla ja vielä 1930-luvun alussa. Ja äärivasemmistolaiset "porvareista" jo sitä ennen aina vuoteen 1918 asti.

Meidän tavallisten äänestäjien tehtäväksi jää kuitenkin sen asian arvionti, että onko Vuorisen harjoittama retoriikka sellaista, mitä me haluamme nähdä ja mille annamme tukemme Suomessa ja vaaleissa. Sitä pohdiskellessa on hyvä huomata, ettei Vasemmistoliitto ole reagoinut nuorisosiipensä johtajan puheiden sisältöön kummemmin kuin toteamalla – puheenjohtajansa suulla – niiden olleen harkitsemattomia.

* * *

Jotta näkemykseni tulisi selväksi, pyydän teitä – arvoisat lukijani ja lehdistön edustajat – tekemään vielä pienen mielikuvaharjoituksen. Eli kuvittelemaan mitä seuraisi tilanteesta, jossa joku kansalliskonservatiivinen nuorisopoliitikko vihjaisisi, ettei Suomen pidä olla turvallinen paikka muslimeille, koska islamistit ovat murhanneet joukoittain ihmisiä muun muassa Yhdysvalloissa, Nigeriassa, Ranskassa, Saksassa, Israelissa ja Australiassa. 

Mikäli harjoitus tuottaa sellaisen mielikuvan, että 1) lehdistö toteaa tapahtuman neutraaleilla pikkujutuilla, kuten myös sen, kun 2) kansalliskonservatiivisen puolueen puheenjohtaja ilmaisee nuorisopoliitikkonsa vihjaisun olleen harkitsematon ja lisäksi 3) poliisi sitten aikanaan ilmoittaa, ettei rikosta ole tapahtunut, on kaikki hyvin Suomen ja sananvapauden kannalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Missin silmät nostivat esille yhteiskuntamme dystooppisia voimia
Terroristiyhteyksistä epäiltyjen Li Anderssonin ja Vasemmistoliiton kannattaisi osoittaa sitoutuneisuutensa rauhanomaiseen demokratiaan
Proletariaatin vallankumous elää ja voi hyvin Vasemmmistoliitossa

Nigerian islamistien opetukset

Yle kertoi tänä aamuna siitä kuinka Länsi-Afrikan ISIS eli ISWAP on noussut nopeasti merkittäväksi tekijäksi Nigeriassa. Jutun mukaan järjestö hyökkää Nigerian armeijaa vastaan ja kerää ihmisiltä veroja, mutta ei harrasta tavallisiin ihmisiin kohdistuvaa terrorismia toisin kuin sen islamistinen kilpailija Boko Harum.

Nigerian tilanne on mielenkiintoinen siinä, että se osoittaa islamistien hajaantuvan varsin helposti pienempiin ryhmittymiin. Näinhän kävi Al Qaidalle, näin kävi Syyriassa ja nyt siis myös Nigeriassa.

Nähtäväksi jää millä tavoin väestöräjähdyksen keskellä olevan ja monikulttuurisen Nigerian keskushallinto selviää ISWAPin luomasta haasteesta. Syntyykö Afrikan väkirikkaimpaan valtioon jonain päivänä samanlainen kaaos kuin Syyriaan, vai jääkö islamistien vaikutus paikalliseksi.

Joka tapauksessa on selvää, että nyt kuultu uutinen on tulkittava varoitukseksi monikulttuurisuuteen ja islamilaisuuteen kuuluvista riskeistä. Siksi myös Suomessa olisi huolehdittava siitä, että kaikki maassamme asuvat ihmiset kokevat kuuluvansa suomalaiseen kulttuuriperintöön.

Tämä on juuri nyt tärkeämpää kuin milloinkaan, koska maastamme on lyhyessä ajassa - eli vuodesta 2015 alkaen - saanut turvapaikan 16 143 ihmistä, pääosin muslimeja. Heidän lisäkseen tänne on jäämässä noin 5 000 laitonta irakilaista oleskelijaa ja iso määrä perheisiin yhdistettäviä.

Tilanteen tekee erityisen vakavaksi se, etteivät kotouttamistoimet ole toimineet oikein missään länsimaassa. Siitä varoittava ja meille läheinen esimerkki on Ruotsi.

Asia on kyllä Suomessa hyvinkin tiedossa. Siitä kertoi myös aamun Helsingin Sanomat, jonka mukaan suomalaispoliitikot ovat kuunnelleet varsin lennokkaitakin ehdotuksia päästäkseen eroon täällä laittomasti lontivista irakilaisista.

Toisaalta meillä on myös ihmisiä, joiden mukaan tulijat muuttuisivat yhteiskunnan kantaviksi voimiksi, kunhan heitä vain kotoutettaisiin riittävästi. Tästä suorastaan huvittavan esimerkin antoi sisäministeri Kai Mykkänen ehdottamalla maahanmuuttajille kokeita suomalaisen yhteiskunnan pelisäännöistä. Toisin sanoen hän tunnusti, ettei kotouttamistoiminnassa ole tähän mennessä oltu lainkaan kiinnostuneita oppien perille menemisestä, vaan on luotettu tulijoiden omaan kiinnostukseen.

Ei siis ihme, että Jussi Halla-aho vertasi kotouttamista intiaanien sadetanssiin, jonka jokainen intiaanikin tietää turhaksi, mutta jota kuitenkin harrastettiin, koska käsillä oli suuri ongelma, jolle piti tehdä jotain - ellei muuten niin oman ja muiden intiaanien mielen rauhoittamiseksi.

Tarkoitan tällä kirjoituksella siis sitä, että meidän suomalaisten pitäisi lopultakin ottaa maahanmuuton aiheuttamat haasteet tosissamme. Olisi huolehdittava siitä, ettei yhteiskuntamme monikulttuuristu eivätkä Nigerian - tai Ruotsin - kaltaiset ikävät ilmiöt vakiinnu meidänkin yhteiskuntaamme.

Tehokkain ja varmin keino tämän tavoitteen saavuttamiseksi on ns. humanitaarisen maahanmuuton vähentäminen joko suoralla rajavalvonnalla tai tulijoiden etuuksien eli maamme houkuttelevuuden minimoimisella. Kotouttamisella - jos sitä edelleen halutaan yrittää - pitäisi puolestaan olla selvä tavoite irrottaa tulijat omasta kulttuuritaustastaan. Tämä tehtävä saattaa olla mahdoton, mutta pienen toivonpilkahduksen voi halutessaan nähdä siinä, etteivät intiaanitkaan enää harrasta sadetansseja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nigerialaisnainen sai jäädä lapsensa kanssa Suomeen
Nigerialaiskertomuksen todennäköisyydestä
Yllättävä käänne Gambian silpomisdraamassa

Nigerialaisnainen sai jäädä lapsensa kanssa Suomeen

Kirjoitin vajaa vuosi sitten raskaana olevasta homoseksuaalista nigerialaisnaisesta, joka oman kertomuksensa mukaan pakeni tapetun tyttöystävänsä isää, koska tämä oli seurannut häntä jopa maan pääkaupunkiin Lagosiin, minne hän oli paennut ihmisoikeusjärjestön hoiviin. Matkalla pääkaupunkiin nainen oli kertomansa mukaan tullut yhden raiskauskerran seurauksena raskaaksi.

Totesin tarinan epäuskottavaksi ainakin kolmesta eri syystä. Samaan oli päätynyt myös maahanmuuttovirasto. Tästä huolimatta tämän päivän Helsingin Sanomat kertoi, että Helsingin hovioikeus on palauttanut nigerialaisnaisen tarinan maahanmuuttovirastoon oleskeluluvan myöntämistä varten.

Aiemmassa kirjoituksessani totesin, että "jos maahamme saapuu tuhat turvapaikanhakijaa yhtä uskottavalla tarinalla kuin HS:n jutussa, on heistä kahden tarina todennäköisesti totta. Ja heidät käännytetään väärin perustein." Toiselta puolelta tarkasteltuna se tarkoittaa sitä, että jos tällaisilla tarinoilla myönnetään oikeus jäädä Suomeen, saamme tänne jokaista oikeasti vainoa ja hätää paennutta kohden 499 elintasopakolaista.

Nyt tehdyn päätöksen mukaan hovioikeus ei todennut tarvetta turvapaikalle, mutta siitä huolimatta halusi nigerialaisnaisen ja hänen lapsensa saavan jäädä suomalaisten elätettäväksi homoseksuaalisuutensa takia. Näin siksi, että Nigeria on homoseksuaaleille vaarallinen maa, mitä ei sinänsä ole syytä epäillä.

Homoseksuaalisuuden yleisyydestä ei ole selkeää käsitystä. Jos oletetaan heidän määräkseen viisi prosenttia, on heitä Nigeriassa tällä hetkellä noin yhdeksän miljoonaa.

Tuomioistuin painotti ratkaisunsa yhteydessä sekä sitä, ettei homoseksuaaleilta voida vaatia seksuaalisen suuntautumisensa piilottamista, että Nigerian vaarallisuutta homoseksuaaleille. Siten se avasi kertapäätöksellä Suomen rajat yhdeksälle miljoonalle nigerialaiselle homoseksuaalille. Sekä kaikille muillekin sillä edellytyksellä, että he osaavat kertoa olevansa homoseksuaaleja.

Nyt käsitellyn naisen kertoman tarinan epäuskottavuus osoittaa, ettei jälkimmäiseen vaadita kovin paljon.  Mielenkiintoista on myös se, että nigerialaisia arvellaan olevan vuosituhannen loppuun mennessä noin 900 miljoonaa.

Siitä viisi prosenttia tekee 45 miljoonaa suomalaiseen oleskelulupaan oikeutettua. Sääliksi käy vuosisadan vaihteen suomalainen veronmaksaja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nigerialaiskertomuksen todennäköisyydestä
Irakilainen käväisi Suomessa
Rasistileiman julma seuraus?

Nigerialaiskertomuksen todennäköisyydestä

Helsingin Sanomat tarjosi lukijoilleen tänä aamuna esimerkin niistä ongelmista, joihin Maahanmuuttovirasto törmää tutkiessaan Suomeen pyrkivien turvapaikanhakijoiden tarinoita. Jutussa kerrottiin raskaana olevasta homoseksuaalista nigerialaisnaista, joka oman kertomuksensa mukaan pakeni tapetun tyttöystävänsä isää, koska tämä oli seurannut häntä jopa maan pääkaupunkiin Lagosiin, minne hän oli paennut ihmisoikeusjärjestön hoiviin. Matkalla pääkaupunkiin nainen oli kertomansa mukaan tullut yhden raiskauskerran seurauksena raskaaksi.

HS:n jutun mukaan naisen puhuttelussa oli tulkkausvaikeuksia, mutta ne koskivat lähinnä sitä, miten nainen oli kokenut lesboutensa vaikutukset jokapäiväiseen elämäänsä homoseksuaalisuuteen vihamielisesti suhtautuvassa Nigeriassa. Edelle lyhentämääni tarinaan ne eivät vaikuttaneet, joten tarkastelkaamme tarinan kiistattoman osan uskottavuutta.

Tarinassa on minun nähdäkseni useita äärimmäisen epätodennäköisiä väitteitä. Niistä ensimmäinen koskee väitetyn tyttöystävän isää: kuinka todennäköistä on, että tyttärensä juuri menettänyt mies haluaisi murhata tämän lesboystävän niin innokkaasti, että seuraisi tätä jopa maan pääkaupunkiin Lagosiin ja muodostaisi tälle kuolemanvaaran siellä. Eikö olisi luontevampaa, että miehen mahdollinen viha kohdistuisi pikemminkin tyttärensä lynkkaajiin?

Toinen epätodennäköinen väite on se, että tyttöystävän isä pystyisi selvittämään naisen oleskelupaikan ihmisoikeusjärjestön suojissa peräti 21 miljoonan asukkaan suurkaupungissa.  Tai vaihtoehtoisesti, ellei mies pystynyt selvittämään naisen olinpaikkaa, että nainen saisi Lagosin kaltaisessa suurkaupungissa tietoonsa miehen aikomukset niin suurella varmuudella, ettei uskoisi olevansa turvassa edes järjestön suojissa.

Kolmas varsin epätodennäköinen kertomuksen osa koskee raskauden alkamista raiskauksen seurauksena. Raskaaksi tuleminen yhden yhdynnän perusteella ei tietenkään ole mahdotonta, mutta melko epätodennäköistä se on: tämän lähteen mukaan terveellä 30-vuotiaalla naisella on 20 prosentin todennäköisyys tulla raskaaksi kerran kuukaudessa.

Koska Suomeen pyrkii vuosittain tuhansia kehitysmaalaisia, joutuvat viranomaiset toimimaan todennäköisyyksien maailmassa. Päätöksen ratkaisee se, onko turvapaikanhakijan kertomus todennäköisesti totta tai valhetta.

Nyt HS:n meille esittämässä tapauksessa tarina on nähdäkseni äärimmäisen epätodennäköinen pelkästään edelle kirjoittamieni seikkojen perusteella: lopullinen todennäköisyyshän lasketaan kertomalla tyttöystävän isän murhanhimon ajaman toiminnan todennäköisyys naisen löytämisen/tiedonsaamisen todennäköisyydellä ja tämä tulo edelleen yhdellä raiskauksella raskaaksi tulemisen todennäköisyydellä.

Jos niistä ensimmäisen todennäköisyydeksi arvioidaan (nähdäkseni varsin optimistisesti) vaikkapa 10 prosentiksi, toinen niin ikään (optimistisesti) 10 prosentiksi ja kolmas 20 prosentiksi, saadaan tarinan tämän osan todennäköisyydeksi kaksi promillea. Sellainen kertomus ei ole uskottava.

HS kuitenkin toteaa, että päätöksessä olisi ratkaisevana yksityiskohtana pidetty sitä, ettei lesboudesta olisi naisen mukaan ollut ollut haittaa päivittäisessä elämässä. Ja että juuri tässä asiassa olisi ollut tulkkausvirheitä. Minusta asialla ei pitäisi merkitystä tilanteessa, jossa koko muukin tarina on erittäin epätodennäköinen.

* * *

Yleisellä tasolla voidaan todeta, että koska turvapaikanhakijoissa on sekä aidosti hätää ja vainoa paenneita sekä elintasopakolaisuuteen tähtääviä joutuu Maahanmuuttovirasto toimimaan todennäköisyyksien varassa. Siksi se tarkastelee hakemuksia yksilöllisesti päästäkseen selvyyteen niiden uskottavuudesta eli paikkansapitämisen todennäköisyydestä.

Tästä seuraa se epämiellyttävä tosiasia, että suurilla luvuilla pelatessa epätodennäköinenkin muuttuu vääjäämättömäksi. Siihen perustuu esimerkiksi veikkaus: vaikka lottovoiton osuminen kohdalle onkin äärimmäisen epätodennäköistä, silti Suomessa juhlitaan kymmeniä kertoja vuodessa päävoittoa. Ja onpa päävoitto osunut samalle henkilölle kahdestikin.

Tai käyttääksemme nigerialaisnaisen esimerkkiä: jos maahamme saapuu tuhat turvapaikanhakijaa yhtä uskottavalla tarinalla kuin HS:n jutussa, on heistä kahden tarina todennäköisesti totta. Ja heidät käännytetään väärin perustein.

On siis selvää, että Maahanmuuttoviraston todennäköisyyslaskelmat johtavat myös virheisiin: maahan pääsee sisään elintasopakolaisia ja palautettavaksi joutuu aidosti turvapaikkaa tarvitsevia. Koska kykymme elättää heikoilla sopeutumisedellytyksiä varustettuja tulijoita on rajallinen ja tahdomme kuitenkin auttaa hätää kärsiviä ottamalla heitä maahamme, on tämä tosiasia vain hyväksyttävä. Vaihtoehtoja olisivat ainoastaan Suomen sulkeminen kokonaan spontaaneilta turvapaikanhakijoilta tai maamme rajojen avaaminen kaikille halukkaille.

Siksi on järjetöntä, että lehdistömme nostaa kerta toisensa jälkeen esille yksittäistapauksia, jotka sen mielestä vaikuttavat virhepäätöksiltä. Ja vielä paljon omituisempaa on se, etteivät toimittajamme ole nostaneet ainakaan minun silmieni eteen ensimmäistäkään juttua, jossa se päivittelisi sellaista maahanmuuttoviraston päätöstä, jonka perusteella maahan näyttäisi päässeen elintasopakolainen virhearvion perusteella.

Ehkä lehdistöä ei kiinnosta lainkaan sen lukijoiden eli suomalaisten veronmaksajien kohtaama vääryys?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikka ehkäisisi laittomaan oleskeluun liittyviä negatiivisia ilmiöitä
Saido Mohamed - vihreä sisarensa edunvalvoja
Kuka valittaisi maahanmuuttoviraston myönteisistä päätöksistä?

Yllättävä käänne Gambian silpomisdraamassa

Ikävillä uutisilla on tapana tulla julkisuuteen paremmin kuin mukavilla. Nostettakoon siis tässäkin blogissa esille vaihteeksi myös yksi hyvä uutinen.

Se kertoo siitä, kuinka Gambian presidentti on antanut määräyksen, jonka mukaan naisten sukuelinten silpominen on vastaisuudessa kielletty. Uutisen mukaan samoin on tehty jokin aika sitten myös Nigeriassa.

Toivottavasti Afrikan maiden päätökset myös pitävät. On nimittäin vaikeaa kuvitella sen vastenmielisempää rituaalia kuin puolustuskyvyttömien lasten sukuelinten särkeminen primitiivisten uskomusten perusteella. Ja vieläpä juuri niiden läheisimpien toimesta, joiden luontainen rooli olisi suojella lasta kaikelta pahalta.

Tosiasia kuitenkin lienee, että naisten ympärileikkaaminen ei katoa Gambiastakaan yhdellä mahtikäskyllä, vaikka sen noudattamista valvottaisiinkin. Eikä se vaikuta lainkaan poikien sukuelinten silpomiseen.

Toisaalta on selvää, ettei käsky jää myöskään vaikutuksettomaksi. Olisikin hienoa, mikäli myös muut ympärileikkauskulttuurimaiden johtajat ottaisivat mallia Gambiasta ja Nigeriasta ja antaisivat vastaavat käskyt omissa kotimaissaan.

Niin toimien maailma muuttuisi jälleen hiukan paremmaksi paikaksi elää. Niin naisille kuin ajan myötä myös tiettyihin uskontokuntiin kuuluville miehille, joiden sukuelinten silpominen lapsena alkaisi näyttää juuri niin sivistymättömän brutaalilta, kuin se todellisuudessa onkin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tukkapölly on rangaistavaa mutta sukupuolielinten silpominen ihan okei
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Miksi emme myöntäisi turvapaikkaa kaikille vainoa ja hätää kärsiville?

Helsingin Sanomat kertoi kahden kotimaassaan vaikeuksiin joutuneen ja Suomesta turvapaikkaa hakevan venäläisen homomiehen liikuttavan tarinan. Lisäksi erillisessä jutussa valaistiin vielä poliisin haluttomuutta tutkia homoihin kohdistuneita väkivaltarikoksia.

Kahden homomiehen tarina on kammottava, eikä minulla ole syytä epäillä sen todenperäisyyttä, vaan tunnen myötätuntoa heitä kohtaan samalla tavalla kuin HS:n toimittajakuntakin. En myöskään epäile poliisien haluttomuutta tutkia näitä rikoksia asiallisesti. Kaikki tämähän sopii hyvin siihen, että Venäjän erittäin homovastainen ilmapiiri on ollut tiedossa jo pitkään.

Täällä tasa-arvoisessa Suomessa kysymys kuuluukin, pitäisikö homoseksuaaleihin suuntautuva vaino automaattisesti hyväksyä turvapaikan perusteeksi? Nämä ihmisethän ovat kotimaissaan vailla oikeutta elää turvallisesti omana itsenään.

* * *

Kolmesta seitsemään prosenttia maailman ihmisistä on homoseksuaaleja. Kun Venäjällä asuu tällä hetkellä 143 miljoonaa ihmistä, voidaan homojen määräksi arvioida jotain neljän ja kymmenen miljoonaan väliltä. On selvää, ettei Suomeen voida ottaa näin suurta määrä venäläisiä maahanmuuttajia ilman, että koko yhteiskunta muuttuu suomalaisesta joksikin muuksi.

Eikä Venäjä ole ainoa paikka maailmassa, jossa homoja vainotaan. Homoseksuaalisuus on rikos peräti 77 maailman maassa, eikä niihin kuulu Venäjä. Sen sijaan niihin kuuluvat esimerkiksi 177 miljoonan asukkaan Nigeria, 1,2 miljardin asukkaan Intia, 93 miljoonan asukkaan Etiopia, 196 miljoonan asukkaan Pakistan ja 80 miljoonan asukkaan Iran.

Pelkästään näissä maissa elää venäläisiä homoja suuremman uhan alla noin 50-120 miljoonaa omaan sukupuoleensa seksuaalisesti suuntautunutta ihmistä. On selvää, ettei näin suurta joukkoa voida ottaa turvaan reilun viiden miljoonan asukkaan Suomeen.

Homoseksuaalisuuden käyttäminen automaattisena turvapaikkakriteerinä ei siis käytännössä ole mahdollista Suomessa. Mutta entä jos reilun 500 miljoonan asukkaan EU-maat päättäisivät ottaa turvaan kaikki maailman vainotut homoseksuaalit väkilukunsa mukaisessa suhteessä.

Tällöin pelkästään edellä mainituista maista tulisi Suomen osuudeksi 550 tuhatta - 1,3 miljoonaa homoseksuaalia. Ja niiden päälle kaikkien laskelmasta pois jätettyjen 72 homoseksuaalisuutta laittomana pitävän maan ja Venäjän kaltaisten käytännössä heihin epätasa-arvoisesti suhtautuvien maiden samaan sukupuoleen suuntautuneet ihmiset, jotka nostaisivat osuutemme minimissäänkin yli miljoonan.

En usko, että suomalaiset suostuisivat tällaiseen massamaahanmuuttoon. Ainakaan minä en suostuisi. Toisin sanoen yhtälö ei toimi, koska kaltoin kohdeltuja homoseksuaaleja on maailmassa liian paljon, jotta heidät kaikki voitaisiin ottaa siipiemme suojaan.

Lisäksi homoseksuaaleille automaattisen turvapaikan myöntäminen saattaisi johtaa väärinkäyttöön. Tarkoitan sitä, että länsimaihin muista syistä pyrkivät heteroseksuaalit valehtelisisvat omasta seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Pelkoni ei ole pelkkää teoriaa, vaan tällaisia tapauksia on paljastunut esimerkiksi Norjassa toiseen sukupuoleen kohdistuneiden raiskausten yhteydessä. Koska on selvää, että vain pieni murto-osa maahanmuuttajista raiskaa, lienee omasta seksuaalisuudesta valehtelemeinen turvapaikkaa haettaessa jo nyt melko yleinen tapa.

* * *

Edelle kirjoittamani teksti ei tarkoita, että haluaisin homoseksuaalien joutuvan elämään pelossa tai kieltämään oman seksuaalisuutena. Ei, kyllä minä soisin heille samanlaisen oikeuden elää turvassa omana itsenään kuin maailman kaikille muillekin ihmisille.

Mutta lisäksi haluan myös suomalaisten voivan elää rauhassa ja omanlaisessaan yhteiskunnassa. Siksi haluan rajoittaa humanitaarista maahanmuuttoa siten, ettei sen turvallisuus- ja kulttuurinen vaikutus omaan yhteiskuntaamme ole liian suuri eikä ainakaan kovin negatiivinen.

Niinpä homoseksuaalien maailmanlaajuiset ongelmat on ratkaistava jotenkin muuten kuin kutsumalla heidät turvaan Suomeen ja muihin sivistysmaihin. Sama koskee myös esimerkiksi kotimaidensa rauhattomia oloja pakenevia, joita lienee monin verroin enemmän kuin homoseksuaaleja. Eivät Suomi ja Eurooppa voi majoittaa heitäkään kaikkia.

Mitä siis tehdä venäläisten turvapaikkaa hakevien homomiesten kanssa? Entä Välimeren yli henkensä kaupalla tulevien syyrialaisten kanssa? Tai ties mistä yksinään saapuvien lasten tai asiallista hoitoa kotimaissaan vailla olevien vanhusten kanssa?

Itse en näe edelle nostamiini kysymyksiin kuin yhden vastauksen. Heidän lähtömaidensa olosuhteisiin pitää yrittää vaikuttaa. Ja parhaitenhan siihen voivat vaikuttaa juuri noissa maissa elävät ihmiset kun jopa hyvää tarkoittava suomalainen kehitysapukin on mennyt pääsääntöisesti hukkaan.

Vaikuttaminen tarkoittaa syntyvyyden säännöstelyä, etnisen ja uskonnollisen kiihkon välttämistä, koulutustason nostamista, oikeudenmukaisuutta sekä taloudellista yritteliäisyyttä kotimaissa. Länsimaiden rooliksi tässä jää rajattu, lähinnä naisten koulutukseen liittyvän avun antaminen, mahdolliseen väkivaltaiseen kriisiin ajautuneiden maihin ulkoapäin sotkeutuvien tahojen taloudellinen painostus sekä sekasortoon joutuneiden yhteiskuntien lähialueille sijoittuvien pakolaisleirien huollon varmistaminen.

Länsimaiden sotatoimia kriisialueilla en pääsääntöisesti kannata, koska ne eivät näytä juuri missään johtavan kestäviin ratkaisuihin. Muutoksen on lähdettävä syvemmältä kuin vallanvaihdosta: ihmisten asenteiden ja kulttuurin on kertakaikkiaan muututtava. Ja sen voivat tehdä ainoastaan ihmiset itse.

Turvapaikat on siis rajattava niille harvoille henkilöille, jotka pystyvät osoittamaan joutuneensa vainon kohteeksi toimittuaan hirmuhallintoa vastaan rauhanomaisesti sekä pyrkiessään näin edistämään demokraattisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan syntymistä.

Toisin sanoen jättäisin turvapaikka vaille esimerkiksi oman uskonlahkonsa puolesta kilpailevaa uskonlahkoa vastaan toimivat, oman etnisen ryhmänsä puolesta taistelevat, yleisesti kurjia elinoloja tai (rajoiltamme kaukana käytävän) sodan kauhuja pakenevat sekä seksuaalisen syrjimisen perusteella uutta kotimaata hakevat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan
Kuinka vallankäyttö, islam, terrori ja maahanmuutto ohjaavat tulevaisuuttamme?
Hallitus haluaa hoitaa koko maailman pitkäaikaissairaat terveiksi!

Onko Suomi naisen kannalta islamin vastakohta?

Tänään olemme saaneet kuulla useampiakin uutisia naisten asemasta maailmassa. Näiden uutisten vertailu on suorastaan hätkähdyttävää.

Ensimmäisen uutisen mukaan Suomi on maailman paras paikka äideille. Epäilemättä tämä tarkoittaa, että Suomi on varsin kelvollinen paikka muillekin naisille. On siis hienoa tietää olevansa suomalainen!

Toinen silmiini osunut uutinen puolestaan kertoo tapahtumista Indonesiassa. Siellä islamilaisessa Acehin maakunnassa kahdeksan miestä raiskasi naisen, koska he epäilivät tämän olleen avioliiton ulkopuolisessa suhteessa miehen kanssa. Raiskauksen jälkeen miehet luovuttivat raiskatun naisen viranomaisille.

Viranomaiset ottivat naisen tietenkin mielellään vastaan. Onhan Acehin maakunnassa vallitsevan Sharia-lain mukaan avioliiton ulkopuolisesta suhteesta luvassa ruoskinta. Miesjoukon jo raiskaamalla toimittama rangaistus ei vaikuta asiaan, vaan myös ruoskintarangaistus on tarkoitus panna toimeen. Onkohan hienoa tietää olevansa acehilainen?

Eikä kahta ilman kolmatta, sillä silmiini osui myös uutinen, jonka mukaan Nigeriassa yli 200 koulutyttöä siepannut islamistisen Boko Haram liikkeen johtaja vaati tyttöjen koulutuksen lopettamista Nigeriassa. Samalla hän uhosi naivansa kaksitoista- tai jopa yhdeksänvuotiaan tytön.

Uutinen ei kerro onko jälkimmäisen uhkauksen taustalla profeetta Muhammedin ja Aishan esimerkki, mutta jäin pohtimaan, että tuntuukohan mahtavalta olla nigerianislamilainen mies? Ja romanttiselta olla nigerianislamilainen nainen?

Ai niin. Tuo ensimmäinen suomalaista äideistä kertova uutinen mainitsi myös, että Somalia on maailman huonoin paikka olla äiti. Jätän kaikille pohdittavaksi mitä yhteistä on Acehin maakunnalla, Boko Harumilla ja Somalialla? Ja onko Suomi naisen kannalta sen yhteisen tekijän vastakohta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Montako syyrialaista pakolaista kuuluu Suomen vastuulle?
Huivituomion seuraus
Jälkeenjääneet maahanmuuttajalapset

Aikamme uskonsodat

Euroopan tunnetuin uskonsota lienee 30-vuotinen sota, jonka aikana luotiin muun muassa Ruotsin lähes sata vuotta kestänyt asema eurooppalaisena suurvaltana. Itse muistan tuon sodan parhaiten Topeliuksen Välskärin kertomusten eloisasta kuvailusta. Jotkut saksalaiset puolestaan pelottelevat lapsiaan ruotsalaisilla - viitaten ilmeisesti ruotsalaisten ja suomalaisten sotilaiden uskonsodan tiimellyksessä harrastamiin julmuuksiin.

30-vuotinen sota taisi olla myös se sota, jossa suomalaiset ensimmäisen kerran saavuttivat mainetta urheina sotilaina. Etenkin uudenlaisen taistelutaktiikan omaksuneet ratsumiehet eli hakkapeliitat saavuttivat suorastaan yliluonnollisen maineen Sen seurauksena Suomen tunnetuin talvirengas kantaa muinaisten ratsumiesten nimeä vielä 21. vuosisadalla.

Suomalaisittain ajatellen uskonsodat ovat siis historiaa. Valitettavasti näin ei ole kaikkialla maailmassa. Hindu-enemmistöisessä Intiassa väestön vähemmistö on muslimeja, ja erilaiset terroriteot ovat jättiläisdemokratiassa arkipäivää. Perimmäisenä motiivina niille näyttäisivät pääsääntöisesti olevan erilaiset uskonnolliset näkemykset.

Amerikkalaiset puolestaan veivät kahden sodan avulla demokratiaa Irakiin. Maassa esiintyy kahteen eri islamilaiseen haaraan kuuluvia väestöryhmiä, jotka uskonsodan perinteitä noudattaen luottavat erilaisiin terroritekoihin. Demokratiankin kanssa taitaa olla vähän niin tai näin.

Tämän hetken kimurantein uskonsota taitaa kuitenkin olla käynnissä Syyriassa, missä shiialaisiin alaviitteihin kuuluvaa diktaattoria yritetään syrjäyttää lähinnä muiden muslimien toimesta. Viimeisimpänä käänteenä kapinallisten joukoissa kiihkeämpää ja maltillisempaa sunnilaisen islamin tulkintaa edustavat joukot ovat ryhtyneet terrorisoimaan toisiaan.

Nigeriassa puolestaan terrorisoidaan muslimien ja kristittyjen välillä. Tai ainakin meille kantautuneiden uutisten perusteella lähinnä muslimit terrorisoivat kristittyjä.

Jos joku väittää, että uskonsodat liittyvät pelkästään muslimeihin, niin tahdon muistuttaa Irlannin tilanteesta. Siellä ei enää käydä suoraa terrorisotaa, mutta jännitteet ovat edelleen pinnassa. Eikä Serbien ja Kroaattien välisestä vihanpidostakaan kovin kauaa ole.

Mitä tästä uskonsotien kirjosta pitäisi oppia?

Itselleni nämä kaikki sodat kertovat ennen kaikkea moniuskontoisen yhteiskunnan epästabiiliudesta. Etenkin silloin, jos uskonto liittyy väestön muuhun kulttuuriseen tai geneettiseen jakautumiseen.

Suomen kannalta tämä tarkoittanee sitä, että jos ja kun maahamme muodostuu merkittäviä vähemmistöjä, saattaa historiassamme merkittävän pitkä tasaisen ja rauhallisen yhteiskuntakehityksen aika päättyä ennemmin tai myöhemmin.

Tulijamäärien määrän ja laadun kontrolloinnin lisäksi tällaisen kehityksen välttämiseksi olisi maahantulijoiden uskonnollista ja muuta kulttuurista eristäytymistä pyrittävä ehkäisemään. Oleellista tässä olisi varmasti etenkin meitä alhaisemman koulutustason maista tulevien ihmisten sivistyksellisen tason ja loogisen ajattelukyvyn nostaminen.

Onhan tutkimuksin osoitettu, että analyyttisen ajattelun vahvistuminen vähentää uskonnollista kiihkoa. Samalla se ehkäisee uskonnollisista tavoista (kuten huntu, kättelyrajoitteet, rukoustauot jne...) johtuvaa syrjäytymistä ja ylipäänsä väestöryhmien välisiä jännitteitä.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa