Poliitikkojen tärkeimmät tehtävät vihreässä siirtymässä ovat yksityisistä ihmisistä huolehtiminen ja teollisuuden toimintaedellytysten takaaminen
Terästehdas, hömötiainen ja Rydman
Mika Anttonen ja vihreä siirtymä
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Perussuomalaiset ja RKP pääsivät eilen sopuun tulevan hallituksen maahanmuuttopolitiikasta. Tämä varmisti käytännössä sen, että Suomen tulevan pääministerin nimi on Petteri Orpo.
Hallitusohjelmaa tai etenkään sen maahanmuuttopoliittista osaa ei ole julkistettu. Selvää on kuitenkin, että kyse on kompromissista, joka ei tule ratkaisemaan kaikkia maahanmuuttoon liittyviä ongelmia.
Yhtä selvää on kuitenkin myös se, että ilman nyt nähtyä sopua suomalainen maahanmuuttopolitiikka jatkuisi yhtä vahingollisena kuin tähänkin asti. Ja siksi on erittäin hyvä, että eilinen sopu lopulta saavutettiin.
Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava myös Juha Sipilän (kepu) hallituksen maahanmuutto-ohjelman olleen järkevä, mutta jääneen toteuttamatta. Sen seurauksena asiasta suivaantuneet perussuomalaiset vaihtoivat johtoansa, mikä johti puolueen hajoamiseen ja sitä kautta jäämiseen hallituksen ulkopuolelle.
Siksi on tärkeää, että kaikki hallituspuolueet sitoutuvat nyt saavutettuun maahanmuuttopoliittiseen ohjelmaan ja että sen toteuttaminen aloitetaan välittömästi hallituksen nimittämisen jälkeen. Näin voidaan varmistaa toimiva hallitusyhteistyö myös muissa asioissa, kuten tulevalle pääministeripuolueelle tärkeä Suomen talouden kuntoon saattaminen.
Siksi uskoisin, että myös Petteri Orpo (kok) haluaa maahanmuutto-ohjelman toteuttamisen käynnistyvän nopeasti. Mutta ellei näin jostain syystä tapahtuisi, on Riikka Purran (ps) pystyttävä tekemään asiasta johtopäätökset ja kaadettava hallitus heti sen alkutaipaleelle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Neuvottelutulos, alistaminen ja uhkaus
Ex-mallioppilas on pelastettava nyt!
Kaataako Halla-ahon valinta hallituksen?
Helsingin sanomat teki jutun henkirikosten poikkeuksellisen suurista määristä Oulussa. Koska otsikko oli mielenkiintoinen - ja minulla oli ns. Ruotsin tien ja taannoisen raiskausringin takia omia ajatuksiani tekijöiden taustoista - luin jutun.
Siinä käytiin ensin läpi jo oikeudessa ratkaistuja tapauksia mainitsematta mitään tekijöiden taustoista. Sen jälkeen siirryttiin kuvaamaan, minkälainen on "niin sanottu perinteinen suomalainen henkirikos..., jossa kaksi miestä ryyppää keskenään, heille tulee sanaharkkaa, ja toinen puukottaa toisen".
Mutta sitten todetaankin, että Oulussa tai sen lähialueella on reilun puolen vuoden sisällä tapahtunut useampia henkirikoksia, jotka eivät ole pääpiirteiltään niin sanotusti tyypillisimpiä suomalaisia henkirikoksia. Eikä sitten enää kerrotakaan mitään, vaan ryhdytään voivottelemaan kaupungin mielenterveyspalveluiden heikkoa tilaa. Ja lopulta päädytään huumeisiin mielenterveysongelmien aiheuttajana.
Anteeksi nyt vain, jutun kirjoittanut toimittaja Riika Nykänen, mutta juttusi perusteella joudun olettamaan, että alussa mainitsemani omat ajatukseni osuivat oikeaan. Ja samalla toteamaan ties kuinka monennen kerran suomalaisen journalismin kyvyttömyyden ymmärtää, että maahanmuuttopolitiikan merkityksen - tai sen puuttumisen - mainitseminen tällaisissa asioissa olisi välttämätöntä, jotta vältettäisiin maahanmuuttajiin liittyvien väärien ennakkoluulojen vahvistuminen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Eva Biaudet ja oululaiset lapsenraiskaajat
Mystinen nuorisoaines tekee väkivaltarikoksia
Raha ratkaisee
Me suomalaiset olemme saaneet tottua siihen, että meitä syyllistetään ilmastonmuutoksen aiheuttamisesta. Koska Suomen kokonaispäästöt ovat kohtuullisen pienet, vedotaan siihen, että henkeä kohden laskettuna ne ovat kuitenkin suuret (esimerkki).
Siksi oli hauska huomata, että maailmanpankin keräämien tietojen mukaan hiilidioksidipäästämme henkeä kohden olivat vuonna 2019 pienemmät kuin esimerkiksi kiinalaisilla, eteläafrikkalaisilla, malesialaisilla. turkmenistanilaisilla tai palaulaisilla. Syynä tähän on se, että meidän päästömme ovat supistuneet nopeasti kun taas monilla muilla mailla tällaista käännöstä ei ole tapahtunut.
Näemme myös, että tässä suhteessa suurimpia päästelijöitä ovat Persianlahden rantavaltiot Qatarin johdolla. Ja muita "huippumaita" ovat esimerkiksi Kanada, Luxemburg, Australia ja USA. Myös Venäjä, Tshekki, Puola ja Viro ovat 30. sijalla köllöttelevän Suomen edellä.
Oli myös mielenkiintoista katsoa, kuinka sijoilla 31-35 sijaitsevien valtioiden hiilidioksidipäästöt ovat kehittyneet suhteessa Suomeen. Niistä vain Irlannin päästöjen kehitys oli edes lähes samankaltaisesti laskeva kuin Suomella. Iranilla oli loivaa laskua, Bahamalla kasvu oli pysähtymässä ja Mongolialla kasvoi edelleen. Israelin päästökehityksessä oli aiemmin jopa nopeampi lasku kuin Suomella, mutta sekin näyttäisi pysähtyneen.
Siten ainakin tässä käsittelemäni tilaston valossa on selvää, että suomalaisten sijoitus henkeä kohden lasketuissa hiilidioksidipäästöissä on kovaa vauhtia putoamassa. Siksi on jännittävä nähdä, missä vaiheessa suomalaiset mediat havahtuvat tähän tosiasiaan ja kehuvat meitä suomalaisia esimerkillisestä toiminnasta. Vähintäänkin medioiden olisi syytä lopettaa meidän syyllistämisemme!
* * *
Tässä yhteydessä en voi olla kirjaamatta muistiin sitä, että Maailman ilmatieteen järjestö WMO teki seuraavaksi viideksi vuodeksi ennusteen. Sen mukaan vuosien 2022–2026 aikana nähdään 93 prosentin todennäköisyydellä mittaushistorian lämpimin vuosi ja samanlaisen 93 prosentin todennäköisyydellä tämän vuoden alusta alkaneen viisivuotisjakson keskilämpötila on korkeampi kuin sitä edeltäneellä viisivuotisjaksolla.
Jäädäänpä siis seuraamaan tilanteen kehitystä, sillä Petteri Taalaksen johtaman organisaation ennusteen täytyy tarkoittaa sitä, että erityisesti muuta maailmaa nopeammin lämpenevää arktista peittävä merijää sulaa viimeistään vuoden 2026 syyskuussa pienemmäksi kuin koskaan ennen vuodesta 1979 alkaneen mittaushistorian aikana. Sillä sehän on se tilasto, jota tässä blogissa on seurattu jo vuodesta 2017.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa ilmastomalleista
Saksa on hiilidioksidipäästöjen suurvalta, mutta nielukääpiö
Pohjoisen merijään pinta-ala ei ole supistunut sitten vuoden 2001, mutta onko nyt alkanut muutos?
Pohjoisesta merijäästä on julkaistu uutta mielenkiintoista tutkimustietoa. Siinä tarkastellaan mitä tapahtuu, kun ilmakehän korkea hiilidioksidipitoisuus lämmittää pohjoista napaseutua, jolloin sitä peittävä merijää vähenee. Tällöin merijää sulaa aiempaa nopeammin kesällä, jolloin meren pinta paljastuu pidemmäksi aikaa imien enemmän energiaa ja nostaen lämpötiloja.
Aikaisempien tutkimusten mukaan pilvet voivat muuttaa pinnalle imeytyvän energian määrää, joko viilentämällä pintaa estämällä auringonvalon saapumisen tai lämmittämällä pintaa sitomalla maasta vapautuvaa lämpöenergiaa. Sen sijaan ei ole juurikaan tutkittu pilvien ja Arktisen valtameren lämpötilojen yhteisvaikutusta.
Nyt Geophysical Research Lettersissä julkaistussa tutkimuksessa käytettiin globaalia ilmastomallia, jonka avulla tutkittiin pilvien ja valtameren lämpötilojen välistä suhdetta ennen ja jälkeen merijään täydellistä sulamista eri hiilidioksidipitoisuuksissa. Matalilla hiilidioksidipitoisuuksilla merijää peitti meren suurimman osan kesästä, eikä pilvillä ollut juurikaan vaikutusta.
Sen sijaan korkeammilla hiilidioksidipitoisuuksilla Jäämeri oli vapaa merijäästä aiemmin kesällä, jolloin pilvet vaikuttavat enemmän siihen, kuinka paljon auringonvaloa pääsee sen pinnalle. Saadut tulokset viittaavat siihen, että kun Arktinen alue muuttuu kausiluonteisesti jäävapaaksi, on pilvillä voimakas viilentävä vaikutus kesäiseen mereen.
Saamiensa tulosten perusteella tutkijat totesivat, että pilvien ja niiden säteilyvaikutusten huomioon ottaminen tulee olemaan yhä tärkeämpää arktisen alueen mallintamisessa silloin, kun Arktis siirtyy kohti kausittain jäättömiä olosuhteita. Tätä muutosta odotellessa pilvien säteilyvaikutusten realistinen mallintaminen on todennäköisesti tärkeää myös sen määrittämiseksi, kuinka paljon lämpöä on vapautettava merestä ilmakehään ennen kuin merijää voi alkaa jäätyä syksyllä.
* * *
Edellä käsittelemäni tutkimus valaisi omalta osaltaan sitä, kuinka ilmaston lämpenemiseen maapallon eri osissa liittyy vielä paljon tuntemattomia - ja monella tavalla merkittäviä - tekijöitä. Siksi on ymmärrettävää, etteivät ilmastonmuutoksen ennusteet ole aina osuneet kohdalleen, vaan lähinnä ennakoineet kerta toisensa jälkeen toteutunutta kehitystä nopeampaa lämpenemistä.
Näin on ollut myös pohjoisella Jäämerellä, kuten blogiani säännöllisesti seuraavat lukijani tietävät. Ja näin on myös tällä hetkellä, sillä tuoreimman eli toissapäiväisen mittauksen mukaan jään laajuus on mittaushistorian kuudenneksitoista pienin eli jää on ollut vastaavana ajankohtana pienempi vuosina 2022, 2021, 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2015, 2014, 2011, 2007, 2006, 2005, 2004 ja erittäin mielenkiintoisesti mittaushistorian yhdentenätoista vuonna 1989.
Meillä on myös tieto pohjoisen napajään huhtikuun keskimääräisestä pinta-alasta. Se oli viime kuussa suurempi kuin vuosina 2022, 2021, 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2015, 2014, 2011, 2007, 2006, 2005, 2004, 1996, 1995, 1986, 1984, 1983 ja 1981. Toisin sanoen jään huhtikuinen pinta-ala on ollut nykyistä pienempi useiden mittaushistorian alkutaipaleen vuosina.
Tässä lienee syytä kerrata, miten nämä kaksi mittausperustetta poikkeavat toisistaan. Merijään laajuus on kaikkien ruudukkosolujen alueiden kokonaissumma, joissa on vähintään 15% jääpitoisuus, kun taas merijään pinta-ala lasketaan vähintään 15% jääpitoisuuden omaavien ruudukkosolujen jäisten alueiden ja niiden jääpitoisuuden perusteella. Ensin mainittu vastaa siten lähinnä reikäjuustosiivun pinta-alaa reikineen kun taas jälkimmäisessä on laskettu siivun pinta-ala ilman reikiä.
Tässä on mielenkiintoista se, että näiden kahden mittaustavan lopputulokset poikkeavat selvästi toisistaan. Tästä kertoo se, että napajään viime huhtikuun keskimääräinen laajuus on suurempi kuin vuosina 2021, 2020, 2019, 2018, 2017, 2016, 2014, 2007, 2006 ja 2004, mutta selvästi pienempi kuin kaikissa 1980- ja 1990-luvun mittauksissa. Siten sen antamat tulokset vastaavat syystä tai toisesta napajään pinta-alaa paremmin ilmastomallien ennusteita.
Nähtäväksi siis jää, millä tavalla pohjoisten merien jääpeite kehittyy tulevina vuosina. Sulaako se ennusteiden mukaan, vai onko sittenkin käymässä niin, että jääpeitteen katoamista ennustavat ilmastomallit osoittautuvat siksi puutteellisiksi, ettei sulamista tapahdu lainkaan?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
WMO: Jäätiköiden sulamista ei voi enää estää
Fatim Diarra tulisi valita Vihreiden puheenjohtajaksi puolueen uskottavuuden säilyttämiseksi
Uusi malli pohjoisen napajään kehityksestä