Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa

Suomalainen peruskoulu oli aikanaan maailman paras. Sen jälkeen sitä on kehitetty vihervasemmistolaisen ideologian mukaisesti lisäämällä oppilaiden diversiteettiä, ongelmaoppilaisen inkluusiota, tietotekniikan hyödyntämistä ja lasten oikeuksia. Lopputuloksena suomalaisen peruskoulun käyneiden nuorten osaamistaso on laskenut kuin lehmän häntä, vaikka onkin vielä kohtuullisella tasolla.

Siksi oli hyvä, että Helsingin sanomat julkaisi opettajille suunnatun kyselyn tulokset. Niiden mukaan yli 90 prosenttia vastaajista oli jokseenkin tai täysin samaa mieltä siitä, että julkisuudessa välittyvä kuva koulun ongelmista vastaa todellisuutta.

Tietotekniikan hyödyntämisen vähentämistä kaipasi 56,5 prosenttia vastanneista. Negatiivisen suhtautumisen syynä oli se, että oppilaat ovat pahasti koukussa kännyköihinsä, minkä seurauksena erilaiset sovellukset ja pelit vievät valtavan suuren osan heidän ajastaan ja energiastaan. Ja siksi opettajat haluaisivat etenkin kännykät kokonaan pois oppitunneilta.

Jutussa mainittiin myös keskisuomalainen opettaja, jonka mukaan koulujen vaatimustasoa on laskettu niin paljon, että arvosanan 5 voi saada osaamatta oikeastaan mitään. Toinen opettaja taas toteaa sen itsestäänselvyyden, että "avoimet oppimisympäristöt, itseohjautuvuus, laaja-alaiset opintokokonaisuudet ja digitaalisuus eivät voi olla kenellekään hyväksi, elleivät perusasiat ole lapsella ja nuorella ensin kunnossa".

Myös nykyisten vanhempien roolissa on toivomisen varaa. Erään opettajan mukaan nimittäin "osalla on vanhemmuus täysin hukassa. He vaikuttavat olevan lähinnä lapsen teinikavereita."

Niinpä peräti neljä viidestä kyselyyn osallistuneesta opettajasta oli sitä mieltä, että koulunkäyntiä tukevien asenteiden heikkeneminen on heikentänyt oppimistuloksia. Ja siksi kouluihin tarvittaisiin lisää kurinpidon työkaluja, jotta voitaisiin korjata lasten vanhempien aiheuttamia ongelmia.

Toki edelleen on vanhempia, jotka käyttäytyvät aikuisten tavoin. Sen suhteen on vain sellainen ongelma, etteivät nämä jakaudu tasaisesti kautta maan. Niinpä 59,2 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että koulujen eriytyminen on Suomessa todellinen ongelma. 

Tähän liittyvä erityisongelma ovat vieraskieliset koululaiset, joilla ei puutteellisen kielitaidon takia ole edellytyksiä suoriutua koulusta kunnialla. Siksi peräti 68,5 prosenttia opettajista oli sitä mieltä, että erityisen tuen tarpeessa olevia oppilaita pitäisi opettaa erillisissä ryhmissä - eikä siis inklusiivisesti osana tavallisia luokkia.

HS:n jutussa opettajat lähettivät terveisiä myös poliittisille päättäjille. Heidän mukaansa "uudistuksia tehtailevilla virkahenkilöillä on arjesta irtautunut tai jopa vääristynyt ihmiskuva". Niinpä 89,1 prosenttia kyselyyn vastanneista opettajista ei pitänyt avoimia oppimisympäristöjä hyvänä tai tarpeellisena asiana. 

Myöskään ilmiöpohjainen oppiminen ei saanut opettajilta kannatusta. Vain 54,4 prosenttia piti sitä hyvänä tai tarpeellisena uudistuksena koulutyöhön. 

Lisäksi opettajat kertoivat koulujen byrokratian ja hankehumpan vaikeuttavan perustyöhön keskittymistä. Toisin sanoen he kaipasivat vähemmän uudistuksia ja enemmän työrauhaa opetuksen antamiseen - tämä ja muut HS:n jutun esille nostamat asiat pantakoon merkille parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa. 

Ellei näin tehdä, saattaa käydä samoin kuin terveydenhuollon sairaanhoitajien tapauksessa - eli työoloihinsa kyllästyneet opettajat hakeutuvat muihin hommiin. On nimittäin niin, että jo nyt peräti 68,5 prosenttia opettajista on harkinnut alan vaihtoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa
Erittäin valaiseva maahanmuuttaja
Kouluongelmien taustalla ovat juurisyyt, joita kukaan ei uskalla edes mainita