Suomessa ja Ruotsissa on sosiaalidemokraattisvetoiset hallitukset. Molemmissa maissa myös hallitusyhteistyö kipuilee niihin kuuluvien vihreiden puolueiden takia.
Ruotsissa on kysymys löperöstä maahanmuuttopolitiikasta. Sikäläiset demarit ovat nimittäin huolestuneet ainakin jossain määrin siihen liittyvistä ongelmista ja tahtoisivat asettaa rajan vuosittaisille maahanmuuttajamäärille.
Tämä ei kuitenkaan käy maan Ympäristöpuolueelle, joka ei hyväksy mitään rajoituksia. Niinpä asiasta huolestunut päähallituspuolue on lähtenyt hakemaan tukea oppositiosta, jotta se voisi pelastaa Ruotsissa sen mikä on vielä pelastettavissa.
Ympäristöpuolueen mukaan tämä sotii vapaata turvapaikanhakuoikeutta vastaan eikä sen takia ole hyväksyttävää. Siksi puolueen sisältä on kuulunut ilmoitus, jonka mukaan "emme tietenkään voi olla mukana hallituksessa, jossa siinä mukana olevat puolueet tekevät eri päätöksiä".
Suomessa maahanmuuttopolitiikan lieveilmiöt ovat Ruotsia vähäisempiä, eikä hallituksessa ole asian suhteen erimielisyyttä: kaikki puolueet Vasemmistoliitosta ja Vihreistä Sosialidemokraatteihin, RKP:hen ja Keskustaan tukevat voimakkaasti maamme kansoittamista kehitysmaalaisilla ruotsalaisen esimerkin mukaisesti.
Meillä ongelmaksi on sen sijaan muodostumassa koronakriisin aiheuttama yllättävä julkisen sektorin velkaantuneisuus, joka on vaikeuttanut hallitusohjelmaan kirjattujen maailmanparannushankkeiden toteuttamisen. Niinpä Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki on julistanut, ettei valtion velanotto ole minkäänlainen ongelma - asia, jonka takia hänet leimattiin epäisänmaalliseksi.
Vihreiden Maria Ohisalo on puolestaan lähtenyt uhkausten tielle ja ilmoittanut puolueensa eroavan hallituksesta, mikäli se ei toteuta ohjelmaan kirjattuja ilmastonmuutoksen torjuntatoimia. Jokainen äänestäjä voi tietenkin miettiä, onko tämä nykyisessä tilanteessa vastuullista hallituspolitiikkaa, mutta ainakin asiasta uutisoineen Iltalehden mukaan Ohisalon uhkauksen syynä on pyrkimys kääntää puolueen laskenut kannatus jälleen nousuun.
Nähtäväksi jää, miten Ruotsin ja Suomen hallitukset jatkavat. Tosiasia kuitenkin on, että molemmissa maissa hallitukset saattavat kaatua tai elleivät ne tee sitä, on hinta kova näiden maiden asukkaille. Omana toiveenani on, että mahdollisimman moni äänestäjä ymmärtäisi tämän ja muistaisi asian myös tulevina vuosina päästessään käyttämään valtaansa vaaliuurnilla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sähkö tulee töpselistä
Onko hallitukselta unohtumassa oleellinen?
Vihreät ovat muita korruptiomyönteisempiä
tiistai 30. kesäkuuta 2020
maanantai 29. kesäkuuta 2020
75 prosentin huoli
Helsingin Sanomat kertoi, että 75 prosenttia suomalaisista on huolissaan maan velkaantumisesta. Näin siitä huolimatta, että suurin osa katsoo velanoton olevan ymmärrettävää koronaviruksen aiheuttamien talousongelmien lievittämiseksi.
Velkaantumisesta ovat HS:n mukaan erityisen huolissaan hyvätuloiset, ylemmät toimihenkilöt, johtajat ja yrittäjät. Puolueittain tämä heijastuu siten, että huolissaan ovat varsinkin Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannattajat. Sen sijaan etenkään Vasemmistoliittoa äänestävät eivät katso Suomen velkaantumisen antavan aihetta murehtimiseen.
Omalta osaltani totean, että ymmärrän kyllä Suomen velkaantumisen yritysten ylläpitämiseksi vaikeimman ajan yli sekä myöskin vaikeuksiin joutuneiden suomalaisten auttamiseksi. Sen sijaan minun on mahdoton hyväksyä sitä, että velkarahaa käytetään sellaisiin toimiin, joista hyödynsaajat ovat muualla kuin Suomessa tai jotka luovat uusia kiinteistä julkisia menoja.
Siksi pidän myös Sanna Marinin (sd) punaviher-hallituksen monia linjauksia järjettöminä ja vastuuttomina. Asia olisi toisin, mikäli se olisi tehnyt toimia, joilla julkisen talouden nykytilanteessa ei-välttämättömiä - mutta Antti Rinteen (sd) hallitusta pystyttäessä lisättyjä - menoja supistettaisiin vähintäänkin aiemmalle tasolle ja Marinin kabinetti kieltäytyisi yksiselitteisesti suomalaisten veronmaksajien varojen sitomisesta vastuuttomasti asioitaan hoitaneille Unionin alueille.
Siksi on syytä toivoa, että Matti Vanhanen (kepu) pystyy muuttamaan hallituksen toimintalinjan kohti aiemmin ilmoittamaansa suuntaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vanhanen linjasi tulevaisuutta
Marin kieltäytyi edes vihjaamasta
Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova
Velkaantumisesta ovat HS:n mukaan erityisen huolissaan hyvätuloiset, ylemmät toimihenkilöt, johtajat ja yrittäjät. Puolueittain tämä heijastuu siten, että huolissaan ovat varsinkin Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kannattajat. Sen sijaan etenkään Vasemmistoliittoa äänestävät eivät katso Suomen velkaantumisen antavan aihetta murehtimiseen.
Omalta osaltani totean, että ymmärrän kyllä Suomen velkaantumisen yritysten ylläpitämiseksi vaikeimman ajan yli sekä myöskin vaikeuksiin joutuneiden suomalaisten auttamiseksi. Sen sijaan minun on mahdoton hyväksyä sitä, että velkarahaa käytetään sellaisiin toimiin, joista hyödynsaajat ovat muualla kuin Suomessa tai jotka luovat uusia kiinteistä julkisia menoja.
Siksi pidän myös Sanna Marinin (sd) punaviher-hallituksen monia linjauksia järjettöminä ja vastuuttomina. Asia olisi toisin, mikäli se olisi tehnyt toimia, joilla julkisen talouden nykytilanteessa ei-välttämättömiä - mutta Antti Rinteen (sd) hallitusta pystyttäessä lisättyjä - menoja supistettaisiin vähintäänkin aiemmalle tasolle ja Marinin kabinetti kieltäytyisi yksiselitteisesti suomalaisten veronmaksajien varojen sitomisesta vastuuttomasti asioitaan hoitaneille Unionin alueille.
Siksi on syytä toivoa, että Matti Vanhanen (kepu) pystyy muuttamaan hallituksen toimintalinjan kohti aiemmin ilmoittamaansa suuntaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vanhanen linjasi tulevaisuutta
Marin kieltäytyi edes vihjaamasta
Merkelin/Macronin yhteisvastuulainan hinta olisi Suomelle kova
sunnuntai 28. kesäkuuta 2020
Parodiat valaisivat masentavaa todellisuutta
Iltalehden mukaan Fazer ja Valio ovat aikeissa vaihtaa perinteisten tuotteidensa nimeä ja pakkausta. Syynä siihen on Suomen uutisten välittämän tiedon mukaan tunnetun parodiahahmon Keijo Kaarisateen sekä maallistuneen kurdin Anter Yasan Twitterissä julkaisemat vitsit ja niitä seurannut keskustelu.
Kun luin tapauksesta olin ensin äärimmäisen huvittunut, kunnes ymmärsin, että se osoitti murheellisella tavalla sen kuinka yritysmaailman on oltava jatkuvasti varpaillaan ns. poliittisen korrektiuden suhteen. Sama koskee myös meitä tavallisia pulliaisia: ihmisten on nykymaailmassa pidettävä kieli keskellä suuta, jotta ei menetä työntekomahdollisuuksiaan tai joudu jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Tällainen maailma on yksinkertaisesti sairas, koska sitä ohjaava voima on pelko. Pelko siitä, että joudumme sellaisen ajatuspoliisin hampaisiin, jolla on valta tuhota meidän tulevaisuutemme.
Valitettavasti meillä on täällä Suomessa valtakunnansyyttäjä, joka haluaa ajaa maamme ilmapiiriä yhä kieroutuneemmaksi, sekä media, joka tahtoo edistää tätä kehitystä. Lisäksi Suomessa on vallassa hallitus, joka ei ymmärrä koko asiaa, vaan pikemminkin edesauttaa ihmisten elämän altistamista pelolle sekä vaikeuttaa taloutemme tukirankana toimivien yritysten toimintaa.
Asiaa ei helpota myöskään se, ettei ilmiö rajoitu pelkästään Suomeen, vaan on ainakin länsimaiden laajuinen. Nähtäväksi siis jää, kuinka ja koska tämä kierre oikaistaan. Ja mitä siitä sivistyksestä ja hyvinvoinnista, josta olemme saaneet nauttia ainakin minun elämäni ajan, on silloin vielä jäljellä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset
Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
Kun luin tapauksesta olin ensin äärimmäisen huvittunut, kunnes ymmärsin, että se osoitti murheellisella tavalla sen kuinka yritysmaailman on oltava jatkuvasti varpaillaan ns. poliittisen korrektiuden suhteen. Sama koskee myös meitä tavallisia pulliaisia: ihmisten on nykymaailmassa pidettävä kieli keskellä suuta, jotta ei menetä työntekomahdollisuuksiaan tai joudu jopa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Tällainen maailma on yksinkertaisesti sairas, koska sitä ohjaava voima on pelko. Pelko siitä, että joudumme sellaisen ajatuspoliisin hampaisiin, jolla on valta tuhota meidän tulevaisuutemme.
Valitettavasti meillä on täällä Suomessa valtakunnansyyttäjä, joka haluaa ajaa maamme ilmapiiriä yhä kieroutuneemmaksi, sekä media, joka tahtoo edistää tätä kehitystä. Lisäksi Suomessa on vallassa hallitus, joka ei ymmärrä koko asiaa, vaan pikemminkin edesauttaa ihmisten elämän altistamista pelolle sekä vaikeuttaa taloutemme tukirankana toimivien yritysten toimintaa.
Asiaa ei helpota myöskään se, ettei ilmiö rajoitu pelkästään Suomeen, vaan on ainakin länsimaiden laajuinen. Nähtäväksi siis jää, kuinka ja koska tämä kierre oikaistaan. Ja mitä siitä sivistyksestä ja hyvinvoinnista, josta olemme saaneet nauttia ainakin minun elämäni ajan, on silloin vielä jäljellä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset
Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi
Sananvapauden kuoppa syveni jälleen
lauantai 27. kesäkuuta 2020
Toiviaisen ristiretken jälkinäytös ja johtopäätökset
Eduskunta päätti odotetusti kieltää valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaiselta oikeuden viedä kansanedustaja Juha Mäenpää (ps) valtakunnanoikeuteen. Tämä syyttäjän ristiretki eduskunnan sananvapautta vastaan synnytti kuitenkin mielenkiintoisen jälkinäytelmän.
Ensinnäkin poliittiseen ajojahtiin turhautunut valtakunnansyyttäjä purki pettymystään medialle ilmaisemalla selvin sanoin pitävänsä Mäenpäätä syyllisenä. Hänen mukaansa "Mäenpään toiminta on täyttänyt kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksen tunnusmerkistön".
Tähän tarttui puheenjohtaja Jussi Halla-aho (ps) todeten, että "Suomessa on syyttömyysolettama, jonka mukaan henkilö on syytön, ellei tuomioistuin ole katsonut häntä syylliseksi. Se, että tuomioistuin ei prosessuaalisen esteen vuoksi kykene arviointia tekemään, ei muuta syyttömyysolettamaa."
Palataan siis vielä kerran Mäenpään kommenttiin. Se kuului seuraavasti: "täällä hallitusohjelmassa on yksi hyvä kirjaus. Täällä lukee: ´tehostetaan vieraslajien torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä.´ Tämä valitettavasti lukee väärässä kohdassa. Kiitoksia."
Tapauksen voi toki tulkita Toiviaisen tavoin, että Mäenpää olisi viitannut sanalla "vieraslajit" maahanmuuttajiin, koska hän oli puhunut juuri sitä ennen maahanmuutosta. On kuitenkin olemassa myös suorempi - ja siksi todennäköiseti oikeampi - tulkinta, jonka mukaan kansanedustaja ei rinnastanut maahanmuuttajia ja vieraslajeja, vaan toivoi haitallisen maahanmuuton torjumiseksi samankaltaisia sanamuotoja kuin hallitusohjelman vieraslajeja koskevassa kohdassa oli käytetty.
Toisin sanoen, kansanedustajan voi tulkita esittäneen haitallisen maahanmuuton torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä. Mäenpää ei ole itse lähtenyt tulkitsemaan sanomaansa, mutta on kuitenkin kertonut tarkoittaneensa vieraslajeilla kansanryhmien sijasta eri uskontoja täsmentämättä asiaa sen enempää.
Minusta onkin selvää, ettei Toiviainen ole oikeassa, eikä Mäenpään lausahdusta voi pitää yksiselitteisesti rasistisena vihapuheena. Siten nyt pitämättä jääneen oikeuskäsittelyn lopputulos olisi ollut mitä todennäköisimmin näytön puutteessa ja syyttömyysolettaman kautta vapauttava tuomio - näin ainakin mikäli se olisi perustunut Suomen lakiin.
Nyt olisikin hyvä siirtyä asiassa eteenpäin ja kiinnittää huomio siihen, mistä Mäenpää puhui. Olisi esimerkiksi selvitettävä suomalaisilta haluavatko nämä kotimaahansa laajamittaista humanitaarista maahanmuuttoa, jonka seurauksena on jo syntynyt vääjäämättä kasvava uskonnollisesti ja etnisesti kantaväestöstä poikkeava sekä heikosti muuhun yhteiskuntaan integroitunut vähemmistö. Ja jonka jatkuessa etnisesti suomalaiset ajautuvat ajan myötä vähemmistöksi omassa maassaan - tälle tielle määrätietoisesti lähteneessä Ruotsissahan alle 18-vuotiaista jo lähes puolet on maahanmuuttajataustaisia.
Mikäli tämä on kansan tahto, on nykyisen hallituksen ajama maahanmuuttopolitiikka hyväksyttävä. Sen on tiivistänyt sisäministerimme Maria Ohisalo, jonka mukaan "turvapaikan hakeminen on perusoikeus, joka menee kaiken muun edelle". Näin siis siitä huolimatta, että järjestelmää käytetään laajamittaisesti väärin, epäselvät tapaukset tulkitaan tulijoiden hyväksi eikä edes perusteettomasti maahan saapuneiksi todettujen elintasopakolaisten palauttaminen kotimaihinsa toimi kunnolla.
Mikäli taas kansamme enemmistö ei halua edellä kuvaamani kaltaista kehitystä, olisi pohdittava Juha Mäenpään tavoin millä se voidaan välttää. Silloin nousee esille myös se, että olisivatko esimerkiksi hänen eduskunnassa mainitsemansa lainsäädäntö ja maahanmuuton torjuntatoimenpiteiden rahoituksen lisääminen käyttökelpoisia tapoja?
Lainsäädännön osalta olisi harkittava esimerkiksi luopumista epäselvien tapausten osalta tulkinnasta maahanmuuttajan eduksi ja siirrettävä turvapaikan tarpeen osoittamisvastuu hakijalle. Samoin olisi harkittava kielteisen päätöksen saaneiden eli laittomasti maassa oleskelevien säilyttämistä muusta väestöstä erillään - ja sitä varten erillistä rahoituspäätöstä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
torstai 25. kesäkuuta 2020
Tutkimaton tieto, tukahdutettu ajatus ja ääneen lausumaton näkemys
Olli Pusan (ps) äskettäin esittämän luonnehdinnan mukaan "viime vuosisatojen kehitystä länsimaissa on selitetty tieteen saavutuksilla ja se pitää paljolti paikkansa". Tieteen tekeminen puolestaan edellyttää - edelleen Pusaa lainaten - että vallitsevat käsitykset ovat rajoitettuja ja "niitä kyseenalaistetaan etsimällä uudenlaisia totuuksia. Se edellyttää ajattelun ja puheen vapautta."
Myös länsimaisen demokratian peruskiviä ovat ajattelun ja puheen vapaus sekä poliittisten päätösten perustaminen tutkittuun tietoon. Vaikka tästä on aikojen kuluessa poikettu vahvastikin, on maatamme kaikesta huolimatta hallittu näiden prinsiippien ohjaamana jo ainakin sadan vuoden ajan.
Nykyinen vihervasemmistolainen meininki, jossa ihmisten uskomukset ja mielipiteet hallitsevat maailman menoa yhä vahvemmin, on ottanut tikun nokkaan juuri tieteen, ajattelun ja puheen vapauden. Jopa eduskunnassa on käyty arvoton näytelmä siitä, voiko kansanedustaja esittää haitallisen maahanmuuton "torjuntaa sekä lainsäädännöllä että torjuntatoimenpiteiden rahoitusta lisäämällä".
Myös tieteen vapauteen ollaan puuttumassa - Helsingin Sanomien mukaan - jopa tieteentekijöiden itsensä toimesta. HS:n esille nostama tapaus liittyy tekoälysovellukseen, joka pystyy suurella todennäköisyydellä erottamaan rikollisen henkilön rehellisestä. Sitä vastustetaan koska uskotaan eli arvellaan, ettei olisi olemassa "keinoa kehittää rikollisuutta ennustavaa järjestelmää, joka ei olisi rasistisesti vinoutunut, sillä rikosoikeusdata itsessään on perimmältään rasistista".
Kuitenkin tekoälysovelluksen kehittäneen tutkimusryhmän tiedotteessa todetaan, että "with 80 percent accuracy and with no racial bias, the software can predict if someone is a criminal based solely on a picture of their face". Eli että ohjelma pystyy tunnistamaan rikolliset 80 prosentin todennäköisyydellä ilman rodullista vääristymää.
Näitä väitteitä ei kuitenkaan pystytä verifioimaan eikä falsifioimaan, mikäli vaatimukset tutkimusraportin sensuroimisesta menevät läpi. Eikä rikollisuuden torjunta siten pysty hyödyntämään tekoälyn tarjoamia mahdollisuuksia täydessä mitassa.
Edelle kirjoitettujen esimerkkien valossa odotan kauhulla, mitä tästä tieteen, ajattelun ja puheen vapauden polkemisesta seuraa meidän jälkeläisillemme ja rakkaalle kotimaallemme. Romahtaako heidän elintasonsa, katoaako heidän turvallisuutensa, menehtyykö suomalainen demokratia vai syntyykö vieläkin pahempia kehityskulkuja?
En ole oraakkeli, joten en spekuloi sen enempää. Totean vain, ettei nykyinen uskomus- ja fiilispohjainen meininki tule menemään ohi ilman, että se jättää jälkensä siihen todellisuuteen, jossa tulevat sukupolvet joutuvat elämään.
Varmaa on nimittäin vain se, etteivät tutkimaton tieto, tukahdutettu ajatus tai ääneen lausumaton näkemys pysty ennakoimaan, torjumaan eivätkä edes korjaamaan virheellisiin uskomuksiin perustuvia yhteiskunnallisia virheitä. Eiväthän ne ole pystyneet siihen aiemminkaan, kuten esimerkiksi Neuvostoliiton - hyvää tarkoittavan valheen varaan rakennettu - yhteiskunta aikanaan osoitti.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
sunnuntai 21. kesäkuuta 2020
Osoittiko juhannus, että jotain tarttis tehdä?
Perjantain ja lauantain välisenä yönä pelattiin Helsingin Hietaniemessä koripalloa sillä seurauksella, että kahden nuorisojoukon välille syntyi joukkotappelu. Sitä rauhoittamaan saapunut poliisi joutui aitoon ruotsalaistyyliin ilotulitteiden ja esineiden heittelyn kohteeksi.
Joidenkin videoiden perusteella poliisia vastaan suunnattujen iskujen taustalla oli ainakin epäluottamusta sisäistä turvallisuutta ylläpitäviin viranomaisiin. Kaikki kiinniotetut olivat alle 18-vuotiaita poikia, mutta muilta osin puheena olevien ihmisten tausta on toistaiseksi kansalaisilta salattu arvoitus.
Hietaniemen tapauksia edeltävänä päivänä pääministerimme Sanna Marin (sd) ilmoitti tukevansa black lives matter -mielenosoituksia ja EU-parlamentti esitti ihmisiä ihonvärin perusteella erittelevän julkilausuman eikä itse luultavasti edes ymmärtänyt näin tehdessään syyllistyneensä rasismiin. Poliisia vastaan suuntautuneen väkivallan jälkeen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) kuitenkin kiitti poliisia tilanteen rauhoittamisesta ja ilmaisi huolensa viranomaisen vastustamisen takia.
Iltalehden pikku-uutisen mukaan Britannian Readingissa on puolestaan viime yönä tapahtunut useita puukotuksia, joiden epäillään olleen terrorismia. Niiden tekijä on ilmeisesti libyalaistaustainen ja tapahtumapaikkana puisto, jossa oli aiemmin järjestetty Black lives matter -mielenosoitus. Tapaukset eivät kuitenkaan brittipoliisin mukaan liity toisiinsa.
Nämä tapaukset yhdeltä viikonlopulta kertovat siitä, että yhteiskuntamme on muutoksen tilassa. Suomi on ruotsalaistumassa ja jopa muualla Euroopassa ilmenneistä terrorismitapauksista on tullut pikku-uutisia. Tunnettua TV-ohjelmaa mukaillen, pitäisikö tästä kehityksestä olla huolissaan? Ja entistä presidenttiämme muistellen on syytä kysyä myös maamme hallitukselta, että tarttisko tehdä jotain?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
lauantai 20. kesäkuuta 2020
Miksei kaikkien ihmisten elämillä ole väliä?
Euroopan parlamentti hyväksyi perjantaina julkilausuman, jossa todettiin, että mustien hengellä on väliä. Siinä tuomittiin rasismi ja valkoinen ylivalta niiden kaikissa muodoissa. Lisäksi EU-parlamentti kehotti jäsenmaitaan ja instituutioitaan myöntämään aiemmat mustiin ja värillisiin ihmisiin sekä romaneihin kohdistuneet epäoikeudenmukaisuudet ja rikokset.
On tietenkin selvää, että kaikenlaiset epäoikeudenmukaisuudet ja rikokset ovat tuomittavia, vaikka ei kai EU ole niitä ennenkään hyväksynyt - ainakaan virallisesti. Jäin kuitenkin ihmettelemään, miksi Unionin parlamentti halusi rajata tuomionsa vain mustiin ja värillisiin ihmisiin sekä romaneihin kohdistuneisiin ikävyyksiin.
Miksi ei samalla tuomittu aivan kaikkiin ihmisiin kohdistuvaa paskamaisuutta olivat nämä sitten suomalaisia, italialaisia, brittejä, saksalaisia, kristittyjä, muslimeja, juutalaisia tai vaikka ateisteja. Vai halusiko EU ihan oikeasti kertoa, ettei valkoisten ihmisten elämillä ole lainkaan väliä? Vai sattuiko tässä nyt vain lapsus, jonka seurauksena näyttää ihan siltä, että EU-parlamentti olisi rasistinen erotellessaan ihmisiä ihonvärin perusteella?
Näistä huolimatta toivotan hyvää juhannusta aivan kaikille ihmisille. Ihonväriin katsomatta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
perjantai 19. kesäkuuta 2020
Raiskaustoive ei ollutkaan laiton uhkaus
Helsingin Sanomat kertoi, että aikanaan MV-lehden keskustelupalstalle kirjoitettu ja käräjäoikeudessa sakkotuomioon johtanut teksti "toivottavasti ton raiskais joku matu" ei ollut hovioikeuden mukaan sittenkään laiton uhkaus. Itse asiassa tuntuu varsin omituiselta, että se olisi voinut olla sitä edes käräjäoikeuden mielestä.
Käräjäoikeudessa mies oli syyttäjän mukaan uhannut kommentin kohteena ollutta demarinaista olosuhteissa, joissa tällä oli perusteltu syy pelätä henkilökohtaisen turvallisuutensa puolesta. On kuitenkin selvää, ettei toive naisen raiskaamisesta maahanmuuttajan taholta ole sellainen reaalimaailmasta peräisin oleva uhkaus - siis nimenomaisesti uhkaus - jolla olisi merkitystä tämän turvallisuuden kannalta.
Sen sijaan kyseessä oli eräänlainen toisinto Jussi Halla-ahon aikanaan kirjoittamasta kommentista, jossa tämä tietyllä tavalla penäsi aiheuttaja maksaa -periaatteen toteutumista maahanmuuttajien suomalaisnaisiin kohdistaman seksuaalisen väkivallan suhteen, koska "raiskaukset tulevat joka tapauksessa lisääntymään. Koska näin ollen yhä useampi nainen tulee joka tapauksessa raiskatuksi, toivon hartaasti, että uhrinsa sattumanvaraisesti valitsevien saalistajien kynsiin jäisivät oikeat naisihmiset. Vihervasemmistolaiset maailmanparantajat ja heidän äänestäjänsä. Mieluummin he kuin joku muu."
Tästä huolimatta nyt rangaistuksesta vapautettu kirjoittaja on käyttäytynyt huonosti, eikä häntä ole syytä nostaa tapauksen takia minkäänlaiselle jalustalle. Tästä huolimatta on kuitenkin kysyttävä juttua istuneen käräjäoikeuden tuomarin ajatuksenjuoksusta, että onko hän perustanut todellisuudessa tuomiotaan lakeihin ja esitettyyn todistusaineistoon vai omaan poliittiseen mielipiteeseensä? Ja jos kyse on jälkimmäisestä, onko häntä edes pidettävä kykenevänä hoitamaan vaativaa tehtäväänsä?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
torstai 18. kesäkuuta 2020
Ylen uutistoiminta uudistuu
Ylen uutistoiminta on uudistanut omat journalistiset periaatteensa. Se on hienoa, koska yhtiö on tämänkin blogin kymmenvuotisen olemassaolon aikana antanut joukoittain aihetta moittia sen uutisoinnin kelvottomuutta.
Nämä moitteet ovat koskeneet niin uutisaiheiden poliittisesti motivoitunutta valintaa ja etenkin poisvalintaa, juttujen poliittisesti vääristyneitä näkökulmia kuin media-ajan tarkoitushakuisesti epätasaista antamista poliittisille toimijoille. Voisiko siis olla niin, että Yle on päättänyt lopettaa kaiken tällaisen ja ryhtynyt palveleman koko Suomen kansan uutisnälkää luottaen siihen, että nämä ovat kykeneviä tekemään niistä omat johtopäätöksensä ilman toimituskunnan milloin enemmän ja milloin vähemmän hienovaraista aivopesua.
Yle on kirjoittanut arvonsa eräänlaisen itsetoimintaohjeen muotoon: "olemme luotettavia, riippumattomia ja reiluja. Toimimme ihmistä arvostaen".
Yle on myös määritellyt olemassaolonsa perusteet eräänlaiseksi toimintaohjeympyräksi. Sen mukaan uutisissa "tarjoamme yleisölle uutta, tarkistettua ja merkityksellistä tietoa, joka auttaa ymmärtämään maailmaa ja joka on kerrottu journalismin keinoin".
Tämä kuulostaa varsin hyvältä. Ainakin jos voimme luottaa siihen, että ymmärtämisen auttaminen tarkoittaa tässä poliittisesti neutraalia uutistapahtumien tarjoamista ihmisille näiden maailmankuvan muodostamisen pohjaksi, eikä nykyisen kaltaista johdattelua kohti toimituskunnan omia näkemyksiä.
Ylen tarjoamista uutisista pitäisi uuden sitten seurata ymmärrys. Tämä kohta kuuluu, että "kerromme maailmasta monipuolisesti ja selkeästi, jotta ihmisten tieto ja ymmärrys itsestä ja toisesta lisääntyy ja pystymme elämään samassa yhteiskunnassa".
Tämän kohdan alkupuoli kuulostaa hyvältä, mutta loppua kohti teksti rupeaa kuulostamaan poliittiselta agendalta. Tarkoitan sitä, ettei Yle tämän mukaan ole pyrkimässä neutraaliin tiedonvälitykseen vaan sillä on selvästi kirjattu - vaikkakin ruusunpunaisen kaunis ja keväisen vihreän koivunlehden heleä - poliittinen agenda.
On siis kysyttävä, että ohjaako tämä agenda uutisten valikointia tai niiden kertomisen sävyä? Ja jos näin on, niin onko se ristiriidassa uutiset-kohdan periaatteiden kanssa.
Ymmärryksestä pitäisi seurata osallisuus. Sen mukaan "ihmiset voivat tehdä luotettavia tietoon perustuvia valintoja omista lähtökohdistaan ja kokea olevansa osa ympäröivää yhteiskuntaa". Tämä kuulostaa erinomaiselta, kunhan se tosiaan koskee kaikkia ihmisiä ja poliittisia näkemyksiä tasapuolisesti ja tosiasioiden mukaisesti niin hyvässä kuin pahassakin.
Osallisuudesta seuraa edelleen demokratia. Ylen muotoilun mukaisesti "teemme töitä, jotta avoin demokraattinen yhteiskunta toimii".
Siinä sitä onkin tekemistä. Nythän meillä huomattava osa äänioikeutetuista jättää käyttämättä oikeuttaan valita päättäjiä. Esimerkiksi viime vuoden eduskuntavaaleissa heistä teki näin noin kolmannes.
Lisäksi epäilen vahvasti, että varsin moni äänioikeutettu teki oman maailmankatsomuksensa vastaisen äänestysratkaisun siksi, että Yle ja muut valtamediat nostivat esille asioita, jotka tukivat selkeästi tiettyjä poliittisia toimijoita. Ja pimittivät näkökulmia, jotka olisivat tukeneet toimituskunnalle vastenmielisiä tahoja.
Demokratian jälkeen Yle sulkee ympyrän, eli demokratiasta seuraavat uutiset eli, että "kerromme maailmasta monipuolisesti ja selkeästi, jotta ihmisten tieto ja ymmärrys itsestä ja toisesta lisääntyy ja pystymme elämään samassa yhteiskunnassa".
Nähtäväksi siis jää, katoaako Ylen uutisoinnin räikeimpien epäkohtien ruotiminen tästä blogista. Eli toimiiko verorahoitteinen media jatkossa siten, että se kertoo "maailmasta monipuolisesti ja selkeästi" tarjoamalla "yleisölle uutta, tarkistettua ja merkityksellistä tietoa", vai jatkaako se sittenkin entisellä linjallaan tukemalla toimittajien omia väriltään ruusunpunaisia ja keväisen koivunlehden heleitä poliittisia agendoja.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
keskiviikko 17. kesäkuuta 2020
Käsittämätöntä kieroilua, mutta miksi?
Eurooppa- ja omistajaohjausministeri Tytti Tuppurainen (sd) on todennut, että "me emme kuulu sellaisiin maihin, jotka asettavat tiukkoja kynnyskysymyksiä ratkaisun saavuttamiselle. Näin ollen me olemme valmiita tarkastelemaan myös kompromissia."
Kyse on siis EU:n komission ehdottamasta noin 1 850 miljardin euron kokonaisuudesta, joka muodostuu koronakriisin jälkihoitoon tarkoitetusta elpymisvälineestä sekä EU:n monivuotisesta budjetista, joista ensimmäinen on tarkoitus rahoittaa komission ottamalla yhteisellä lainalla.
Siitä jaettaisiin kaksi kolmasosaa lahjoituksina ja loput 250 miljardia lainoina lähinnä niille maille, joiden talous oli kestämättömällä pohjalla jo ennen koronakriisiä. 500 miljardin euron lahjarahojen perimmäisenä tarkoituksena on kuitenkin saksalaisen ja ranskalaisen pääoman pelastaminen toteutumassa olevista riskisijoituksista.
Tämä on mielenkiintoinen tapaus. Onhan siihen jo tähän mennessä liittynyt Suomen perustuslain vastaista salailua ja lisäksi se on mitä ilmeisimmin myös EU:n perustuslain vastainen - asia, jonka komissio on pyrkinyt kiertämään kieroilemalla.
Eduskunnan suuri valiokunta on kuitenkin viis veisannut edelle kirjoittamistani seikoista. Valiokunnan puheenjohtajan Satu Hassin (vihr) mukaan elvytyspaketin "vaikutus Suomen talouteen tulee olemaan myönteinen, koska viennin osuus kansantaloudestamme on suuri".
Mielenkiintoista kyllä, yksi maamme johtavista ekonomisteista, professori Matti Viren, on juuri äskettäin valottanut asian tätä puolta. Hänen mukaansa "tuki Italialle ei siis vaikuta meidän Italian vientimme juuri ollenkaan. Jos ajatellaan koko Euroopan unionia... viennin kasvuksi koko ohjelmasta tulee 200-300 miljoonan euron luokka oleva luku. Se on joka tapauksessa kaukana Suomen maksuosuudesta, joka ilman lainavastuitakin lähentelee (bruttona) 10 miljardia euroa."
Ainakin itselleni nousee tästä kaikesta päällimmäisenä mieleen ihmettely siitä, mikä saa Suomen hallituksen ajamaan jääräpäisesti tätä maallemme äärimäisen kalliiksi tulevaa ohjelmaa. Näin etenkin siksi, että muut meidän kaltaisemme maat ovat ottaneet pragmaattisen ja siten aivan erilaisen linjan: Ruotsi, Hollanti, Itävalta ja Tanska eivät hyväksy komission ajamaa lahjarahaa vaan edellyttävät, että rahasto jakaa tuen sijasta pelkästään takaisin maksettavaa lainaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
tiistai 16. kesäkuuta 2020
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa
Sanotaan että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Niinpä esitän seuraavaksi kuvan siitä, miten maahanmuuttovirastoon on viimeisen 12 kuukauden aikana saapunut hakemuksia kansainvälisen suojelun perusteella.
Kuvasta näkyy, että koronavirusepidemia on säästänyt meidät kolmen viimeisen kuukauden aikana yhteensä noin 400 turvapaikkahakemukselta. Koska äskettäisen oikeuskäsittelyn perusteella on tiedossa, että niiden hinta on keskimäärin 150 000 euroa, on näin syntynyt maamme hallitukselle lisäpelivaraa 60 000 000 euroa sen pohtiessa keinoja siihen, kuinka selvitä nykyisestä taloudellisesta ahdingosta. Tai totta puhuen vieläkin enemmän, koska jokainen myönteinen päätös olisi lisännyt kustannuksia vielä tästäkin.
Tämähän on hyvä uutinen, vai mitä Sanna Marin (sd), Maria Ohisalo (vihr), Matti Vanhanen (kepu), Li Andersson (vas) ja Anna-Maja Henriksson (ruots)? Ja lisäksi siitä mainio, että jokainen vähänkin fiksu ihminen löytää siitä jopa jotain opittavaa tulevaisuutta ajatellen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
maanantai 15. kesäkuuta 2020
Mitä tapahtuu Ruotsille?
Suomen uutiset kertoi, että viime vuonna länsinaapurissamme lähes 40 prosenttia alle 18-vuotiaista lapsista ja nuorista oli ulkomaalaistaustaisia eli he tai ainakin yksi heidän vanhemmistaan oli syntynyt ulkomailla. Koska jutussa linkitettiin Ruotsin viralliset tilastot, päätin katsoa mitä sieltä löytyy.
Ja löytyihän sieltä. Tarkempi lukema edellä tavalla määriteltyjen ulkomaalaistaustaisten nuorten osuudesta on 38,3 prosenttia. Heistä 10,5 prosenttia oli itse syntynyt ulkomailla, 15,4 prosenttia oli kahden ulkomailla syntyneen vanhemman lapsia ja 12,4 prosenttia oli ruotsalaisen ja ulkomaalaisen vanhemman lapsia.
Edelle kirjaamieni lukemien lisäksi halusin katsoa, miten ulkomaalaistaustaisten nuorten osuus on muuttunut ja sitä kautta ennakoida tulevaa. Siksi laskin vuoden 2018 ulkomaalaistaustaisten alle 18-vuotiaiden osuuden: se oli 37,6 prosenttia. Toisin sanoen heidän osuutensa oli kasvanut yhdessä vuodessa 0,7 prosenttiyksikköä.
Tällä kasvuvauhdilla ulkomaalaistaustaisten nuorten määrä saavuttaisi 50 prosentin rajan 18 vuodessa. Siis hätkähdyttävän lyhyessä ajassa.
Siksi päätin katsoa kuinka suuri tuo muutos on ollut tilaston alusta eli vuodesta 2002. Eli päteekö tuo 0,7 prosenttiyksikön muutosvauhti myös pidemmällä aikavälillä.
Vuonna 2002 Ruotsin alle 18-vuotiaista oli ulkomailla syntyneitä 5,5 prosenttia, kahden ulkomailla syntyneen vanhemman lapsia oli 8,7 prosenttia sekä ruotsalaisen ja ulkomaisen vanhemman lapsia oli 10,4 prosenttia. Kaikkiaan ulkomaalaistaustaisia alle 18 vuotiaita oli 24,5 prosenttia.
Kaikkiaan ulkomaalaistaustaisten 18-vuotiaiden määrä oli siten lisääntynyt 13,7 prosenttiyksikköä 17 vuodessa. Eli heidän määränsä oli tänä aikana kasvanut jokaista vuotta kohti keskimäärin 0,8 prosenttiyksiköllä.
Näin tuli toteen näytetyksi se, että nykymenolla tänä vuonna syntyneet lapset saavuttavat aikuisuuden eli 18 vuoden iän silloin, kun kantaruotsalainen nuoriso on muuttunut kotimaassaan vähemmistöksi. Ja jos ajatusleikkiä jatketaan edelleen, jäävät kantaruotsalaiset omassa maassaan vähemmistöksi vielä tänä vuonna syntyneiden lasten elinaikana.
Mitä tämä tarkoittaa ruotsalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta jää nähtäväksi. Vahvistuuko länsinaapurissa ilmeisesti jo alkanut ns. white flight -ilmiö, kuten on käynyt Etelä-Afrikan tasavallassa sen jälkeen kun valta siirtyi mustalle enemmistölle? Ja voimmeko me jo etukäteen tunnustella tulevaisuuden ruotsalaista yhteiskuntaa tarkkailemalla tämän päivän Malmöä tai Göteborgia.
Vai käykö niin, että ruotsalaisen yhteiskunnan avokätisyys tai maksukyky loppuu jossain vaiheessa ja kantaväestöön kuulumaton ihmismassa siirtyy muualle parempien elinolosuhteiden perään. Näinhän kävi aikanaan Roomassa imperiumin sortumisen jälkeen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
sunnuntai 14. kesäkuuta 2020
Vanhanen linjasi tulevaisuutta
Kun Katri Kulmuni (kepu) lähti Sanna Marinin (sd) jakopoliittisesta hallituksesta, astui hänen tilalleen valtionvarainministeriksi veteraanipoliitikko Matti Vanhanen (kepu). Ennen sitä hallitus oli ehtinyt kasvattaa budjettia edellisvuotisesta 11 miljardilla eurolla eli reilulla 20 prosentilla. Niinpä valtion tämän vuoden menojen kattamiseksi Marinin kabinetti ottaa velkaa peräti 17 miljardia euroa eli reilut kolme tonnia per suomalainen.
Uudessa tehtävässään Matti Vanhanen totesi hallituksen rahanjakoinnosta, että "tämän elvytysvaiheen jälkeen tarvitaan myös sopeutustoimia, ja ne ovat vielä tällä vaalikaudella edessä. Toivomme nyt kaikilta pitkämielisyyttä."
Nähtäväksi jää, saako Vanhanen tahtonsa läpi hallituksen naisnelikossa. Vaihtoehtoina sille ovat Vanhasen taipuminen eli Keskustan pettäminen jälleen kerran tai hallituskriisi.
Ei ole yhdentekevää, kumpi näistä vaihtoehdoista toteutuu. Ensimmäinen tuhoaisi julkisen taloutemme kymmeniksi vuosiksi ja jälkimmäinen pysyttäisi päätöksenteon siksi aikaa, kunnes saataisiin pystyyn uusi valtioneuvosto.
Toisaalta Marinin hallituksen kaatuminen saattaisi pidemmällä aikavälillä johtaa nykyistä vastuullisemman hallituksen valtaanpääsyn ja sitä kautta aloittaa taloutemme tervehdyttämisen paljon ponnekkaammin kuin nykyisen valtioneuvoston johdolla tapahtuisi. Tai ainakin luopua vastikkeettoman rahan kylvämisestä ympäri maailmaa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
lauantai 13. kesäkuuta 2020
Hutkitaanko vai tutkitaanko etnistä profilointia?
Sisäministerimme Maria Ohisalo (vihr) halusi käydä avointa keskustelua etnisestä profiloinnista, mutta ei sitten kuitenkaan malttanut sivistyneen ihmisen tavoin odottaa, vaan ryhtyi saman tien vaatimaan siihen puuttumista. Taustalla on se, että jotkut afrikkalaistaustaiset henkilöt ovat väittäneet joutuneensa maassamme etnisen profiloinnin kohteeksi eli joutuneensa poliisin tai esimerkiksi vartijan huomion kohteeksi pelkästään etnisen taustansa tai ihonvärinsä takia.
Poliisitarkastaja ei ottanut kantaa etnisen profiloinnin käytöstä kissalan poikien järjestyksenvalvonnassa. Sen sijaan hän toivoi, että mahdolliset tapaukset tuodaan poliisille tietoon tai niistä kannellaan, jotta niiden todenperäisyys voidaan selvittää.
Seuraavaksi onkin jännittävää seurata, minkälaisia tapauksia nousee esiin. Ja miten oikeus, Ohisalo tai poliisi itse niihin suhtautuu.
Samalla varmaankin asetetaan raja sille, mikä on etnistä profilointia. Onko sitä esimerkiksi poliisin toimenpiteiden kohdistuminen etnisten tuntomerkkien perusteella silloin kun tehtävänä on hakea näiden tuntomerkkien perusteella määritelty henkilö? Tai se, kun poliisi tai myymäläetsivä seuraa johonkin vähemmistöryhmään kuuluvan henkilön kaupassakäyntiä sillä perusteella, että juuri tähän ryhmään kuuluvien ihmisten tiedetään syyllistyvän selvästi muita väestöryhmiä useammin varkauksiin.
Oma ryhmänsä ovat laittomat maassaolijat, jotka lienevät suurelta osin tiettyihin etnisiin ryhmiin kuuluvia. Onko jatkossa siis niin, että etsiessään ilman maassaololupaa olevia henkilöitä poliisin pitää kohdistaa suurin osa toimenpiteistä etnisesti kantasuomalaisten näköisiin? Vai voittaako järki, ja viranomainen voi suorittaa valvontatehtävänsä mahdollisimman suurella kustannustehokkuudella?
Selvää on kuitenkin, ettei ihmisten pysäytteleminen täysin ilman muuta perustetta kuin etniset tuntomerkit ole hyväksyttävää. Siten poliisi ei voi ottaa puhallutettavaksi vain muslimin näköisiä autonkuljettajia, eikä marketissa työtään tekevä vartiointiliikkeen palkollinen voi tarkastaa satunnaisen kulkijan taskuja vain siksi, että hän näyttää etnisesti erilaiselta.
Hyväksyttävää ei myöskään ole pääsyn estäminen ravintolaan etnisin perustein, vaikka onkin selvää, että ravintolan omistaja haluaa asikasprofiilistaan toiminnan kannattavuuden ja järjestyksenpidon kannalta hyvän. Tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on kuitenkin käytettävä muita keinoja kuin etninen profilointi, vaikka omistajalla olisikin kokemusta joidenkin etnisten ryhmien ongelmallisuudesta.
Sen pidemmittä jaaritteluitta jään odottelemaan minkälaisia etnisen profiloinnin tapauksia saamme hämmästeltäväksemme. Ilmeneekö erityisesti poliisin toiminnassa moitittavaa, vai onko niin, että afrikkalaistaustaisten kokemukset ovat pelkkää tarinaperinteen jatkoa ja poliisin toimenpiteet on tehty hyväksyttävistä syistä. Oma veikkaukseni on, ettei poliisintoiminnasta synny sen suurempaa hälyä, mutta joidenkin ravintoloiden ja vartiointiliikkeiden toiminnasta sellaista saattaa löytyäkin.
Maria Ohisalolle haluaisin kuitenkin tässä vaiheessa muistuttaa siitä vanhasta viisaudesta, ettei kannata hutkia ennen kuin on tutkittu. Ei varsinkaan sisäministerin asemassa.
Aiempia ajatuksia samasta aiheesta.
perjantai 12. kesäkuuta 2020
Vain 4 800 000 000 euroa
Kaksi naispuolista tutkijaa kertoi tämän aamun lehdessä jälleen kerran, että pakolaisilla "on kansainvälisen lain turvaama oikeus hakea turvapaikkaa EU:n alueelta". Samalla he vaativat, että pakolaisuuden määritelmää tulisi laajentaa nykyisestä, jotta yhä useammat ihmiset voisivat vaatia turvapaikkaa Euroopasta ja siis myös Suomesta.
Ongelmana tässä ei ole se, etteikö turvaa tarvitsevia pitäisi lähtökohtaisesti auttaa, vaan siihen liittyvät megalomaaniset seuraukset. Ensimmäinen on se, että maailmassa on aivan liian paljon yhteiskuntia, joiden asukkailla on tahto päästä pois kurjista kotioloistaan - ja siihen myös jo nykyisten pakolaissopimusten mukaisia syitä. Lisäksi - kuten naisetkin totesivat - pakolaissopimuksia käytetään laajassa mitassa väärin.
Ensimmäisestä ongelmasta seuraa se, etteivät vastaanottavat maat pysty edes halutessaan ottamaan vastaan kaikkia halukkaita - saati jollain tavoin laajennetun sopimuksen mukaisia ihmismassoja. Tämän osoitti Suomessakin viimeistään vuoden 2015 jättimäinen kansainvaellus ja sen yhteiskunnalliset seuraukset väkivalta- ja seksuaalirikosvyyhteineen sekä julkiseen talouteen kohdistuneine rasituksineen.
Ongelmaa ei ainakaan vähennä se, että maamme hallinto on ymmärtänyt totaalisen väärin ne tavat, joilla tulijoita voitaisiin saada yhteiskunnan tuottavaksi osaksi. Ja siksi heidät totutetaan heti alkuun lepäilemään laakereillaan ilman velvollisuutta ottaa vastuuta omasta tulevaisuudestaan - ja tässä lyövät vettä kiukaalle vielä monenlaiset "ihmisoikeusaktivistit", joista ainakin juristit ja vastaanottokeskusbisneksessä mukana olevat lisäksi laskuttavat näistä karhunpalveluksistaan yhteiskuntaamme.
Jälkimmäisestä ongelmasta saimme nähtäväksemme uuden faktan eilisessä Iltalehdessä. Sen mukaan Ruotsissa pitkään asunut irakilaisnainen oli huijannut turvapaikkajärjestelmäämme, mutta jäänyt lopulta kiinni. Kustannuksiksi operaatiosta muodostui suomalaisille veronmaksajille 150 000 euroa.
Jos kerromme tämän yhden naisen kustannuksen esimerkiksi vuoden 2015 tulijamäärällä, päädymme kyseisen vuoden seurauksena syntyneissä turvapaikkahakemusten kustannuksissa veret seisauttavaan lukemaan 4 800 000 000 euroa. Ja nämä ovat siis pelkkään turvapaikkaprosessiin liittyviä kustannuksia.
Ei siis ihme, etteivät maahanmuuttomyönteiset hallituksemme ole olleet halukkaita laskemaan tulijoiden kokonaiskustannuksia, vaikka sitä on jopa eduskunnasta vaadittu. Toki käytettävissämme on ollut muita laskelmia, joita ovat laatineet Suomen perusta ja Pauli Vahtera.
Juuri nyt maahanmuuttokysymykset eivät ole akuutteja, koska koronaepidemian takia kansainvaeltajien liikkuminen turvallisten EU-maiden läpi ei onnistu. Lienee kuitenkin selvää, että tulijoiden virta jatkuu välittömästi rajoitusten purkamisen jälkeen. Ja sen jälkeen saammekin sitten taas vastaanotettavaksemme tuhansia uusia 150 000 euron paketteja samalla kun velkaannumme muutenkin ennennäkemättömällä vauhdilla yrittäessämme pelastaa koronakriisin raunioittamaa talouttamme.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
torstai 11. kesäkuuta 2020
Italialaisten lypsylehmät
Helsingissä on sitten päätetty vaihtaa Finlandiatalon surullisenkuuluisat marmoripinnoitteet uusiin. Edellinen kerta oli parikymmentä vuotta sitten, jolloin väitettiin - kuten myös nyt - että valittu marmori kyllä kestää pitkään. Toivon mukaan tällä kertaa noille väitteille on myös katetta.
Hyvää ei kuitenkaan lupaa ainakaan nykyisen marmoripäällystyksen eliniän aikanaan oikein arvioineen toimitusjohtaja Pekka Mesimäen näkemys, jonka mukaan nyt Finlandia-taloon valitusta marmorilaadusta tehty "Memphisin kaupungintalon julkisivu on... todella huonossa kunnossa". Ja että sen rapistuminen alkoi pian talon valmistumisen jälkeen.
Apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäen (vihr) ja museoviraston junailema päätös kertoo paljon siitä huolettomuudesta, jolla julkisiin varoihin nykyisin suhtaudutaan: rahaa saa palaa kuinka paljon tahansa, kunhan omat intohimot tulevat täytetyiksi. Tässä tapauksessa siis 119 miljoonaa euroa Alvar Aallon järjettömäksi osoittautuneen näkemyksen kunnioittamiseen.
Asia kuuluu tietenkin vain ja ainoastaan helsinkiläisille veronmaksajille. Näyttää kuitenkin siltä, ettei se kiinnosta heitä edes sen vertaa kuin amerikkalaisen pikkurikollisen kuolema poliisin käsissä - ainakaan itse en ole kuullut uuteen marmorikauppaan liittyvistä mielenosoituksista tai muista protesteista. Saati vaatimuksia apulaiskaupunginjohtajan tai edes museoviraston johdon saattamisesta edesvastuuseen.
Enkä ole myöskään huomannut kenenkään edes vaativan helsinkiläisveronmaksajien 119 miljoonan euron sijoittamista suomalaiseen kiveen seinämateriaalina, jotta se helpottaisi nyt käynnissä olevan koronavirusepidemian aiheuttamasta talousromahduksesta nousemista. Niinpä se valuu Italiaan sikäläistä kivikauppaa hallitsevien toimijoiden ja mahdollisesti heidän sisilialaisjohtoisten suojelijoidensa hyväksi. Siis samaan osoitteeseen, johon EU:n komissio vaatii meitä lappamaan tämän lisäksi myös miljardikaupalla puhdasta rahaa.
Enkä itse asiassa ole huomannut jälkimmäiseenkään asiaan liittyvää protestointia kaduillamme. Eli ei sekään tunnu olevan suomalaisille yhtä tärkeä asia kuin amerikkalaisen pikkurikollisen kuolema poliisin käsissä. Lienemme siis hyvinkin ansainneet asemamme italialaisten ja EU:n lypsylehminä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
keskiviikko 10. kesäkuuta 2020
Naudanlihadebatti sortui asiavirheisiin
Helsingin Sanomissa oli kolme mielipidekirjoitusta naudanlihan ilmastovaikutuksista. Ja jokaisessa oli selkeä asiavirhe, yhdessä teknisluonteinen ja kahdessa muussa maailmankatsomuksellisesta epärehellisyydestä juontava.
Teknisluonteinen virhe löytyi Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden kirjoituksesta, jossa he kertoivat naudanlihan hiilijalanjäljestä tehdyn vain yhden suomalaisen tutkimuksen. He väittävät, että "vertaisarvioinnissa tämäkin tutkimus käydään vielä läpi ja vasta sen jälkeen voimme puhua todellisista, tietyn menetelmän mukaan lasketuista hiilijalanjäljistä".
Tosiasiassa vertaisarviointi on prosessi, jossa kaksi tai useampia saman alan tutkijaa tarkistaa, että tutkimuksessa tehdyt johtopäätökset perustuvat siinä saatuihin tuloksiin, ja että niiden tuottamiseksi on käytetty asianmukaisia menetelmiä, joilla ilmoitetut tulokset on mahdollista saada. Lisäksi arvioidaan, että tutkimusartikkeli sisältää oleellista uutta tietoa.
Siten vertaisarviointi ei tee lasketuista hiilijalanjäljistä sen todellisempia kuin mitä ne ovat tällä hetkellä - se ainoastaan vahvistaa, että tutkimus ja sen tulkinnat on tehty teknisesti ja loogisesti oikein. Itse tutkimuksen tuloksen merkitys selviää vasta ajan myötä laajemman tutkijayhteisön tutustuttua tutkimusraporttiin.
Tämä siis teknisestä virheestä. Sen sijaan toisessa eläinoikeuspuoluelaisten kirjoituksessa väitettiin, että "Sitran elämäntapoja koskevan listauksen mukaan kasviperäiseen ruokavalioon siirtyminen on toiseksi tehokkain keino vähentää päästöjä autosta luopumisen jälkeen".
On selvää, etteivät kasviperäiseen ruokavalioon siirtyminen tai autosta luopuminen ole edes likimain tehokkaimpia keinoja vähentää päästöjä. Paljon tehokkaampia keinoja ovat esimerkiksi pidättäytyminen lasten hankinnasta tai kehitysmaista Suomeen suuntautuvasta maahanmuutosta sekä tämän ideologian onnistunut levittäminen myös muihin ihmisiin. Erityisen tehokasta olisi sitoa väestöräjähdyksestä kärsivien maiden kehitysapu niiden väestönkasvuun tavalla tai toisella.
Lienee kuitenkin ideologinen valinta, että meillä puhutaan kasvisruuasta ja autoilusta - joskus myös omien lasten lukumäärän rajoittamisesta - sen sijaan, että kyseenalaistettaisiin tiettyjen kehitysmaiden ihmisten oikeutta holtittomaan lisääntymiseen tai siirtymiseen korkean hiilijalanjäljen maihin.
Kolmannessa eli WWF:n mielipidekirjoituksessa väitettiin, että "eläintuotannon vaatiman pinta-alan jatkuva laajeneminen on hallitustenvälisen luontopaneelin (IPBES) mukaan tärkein syy lajien sukupuuttoaaltoon". Myös tässä kirjoituksessa sivuutettiin todellinen syy eli ihmisten määrän kasvu niissä maissa, joissa lajien sukupuuttoaalto on käynnissä.
Se on nimittäin juuri kasvava väestö, joka tarvitsee kasvavaa pinta-alaa eläintuotantoonsa, jonka varassa he elävät. Mutta eihän se tietenkään ole edes WWF:n agendalla, että mainittaisiin kehitysmaiden holtiton lisääntyminen monien ympäristöongelmien perimmäisenä syynä.
Yhteenvetona edelle kirjoittamastani onkin todettava, ettei ympäristökeskustelu ole päässyt vieläkään eroon älyllisestä epärehellisyydestä. Ei ainakaan HS:n julkaisemien mielipidekirjoitusten tasolla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
tiistai 9. kesäkuuta 2020
Mistä Kulmunin eläkepuheet kertovat?
Keskustan Katri Kulmuni erosi valtionvarainministerin paikalta ja tilalle astui naftaliinista Matti Vanhanen (kepu). Kulmuni ilmoitti ensitöikseen jatkavansa puolueensa puheenjohtajana ja linjasi sen jälkeen, että suomalaisten eläkkeelle pääsyä pitää viivästyttää.
Hän tarkensi Helsingin Sanomien haastattelussa, että "uudistuksesta pitää aloittaa puolueiden välillä keskustelu. Nyt puhutaan siitä, että meidän täytyy vakauttaa velkaantuminen vuosikymmenen loppuun mennessä. Puhutaan siis vuosikymmenen perspektiivistä ja siitä, miten ihmiset voivat hyvin ja jaksavat töissä pitempään."
Tässä ulostulossa omalta osaltani keskeistä oli, ettei Kulmuni suinkaan ehdottanut veronmaksajan piikkiin kulutettavien asioiden perkaamista, vaan entistä tiukemman kiristysrenkaan rakentamista maksimaalisen veronmaksajien rahastuksen mahdollistamiseksi. Niinpä arvoisat lukijanikin - pois lukien eläkkeelle ennen sanan lihaksi muuttumista pääsevät - voivat turvallisin mielin varautua ahkeroimaan entistä tiukemmin, jotta esimerkiksi kehitysmaalaisten maahamme virtaavien ihmisten määrästä tai afrikkalaisten gepardihattuhallitsijoiden hyvinvoinnin rahoituksesta ei tarvitsisi tinkiä.
Tässä tilanteessa on siten varsin turha odottaa, että puolueen uusi valtionvarainministeri kääntäisi punavihreän hallituksemme jakopoliittisia linjauksia. Tähän ei viittaa myöskään toisen keskustalaisen - Suomen pankin johtajan Olli Rehnin - näkemys, jonka mukaan "eurokriisin keskeisin opetus on, että yhteisillä toimilla voidaan estää taloudellisen kriisin kärjistyminen ja suurtyöttömyys, jos toimitaan nopeasti ja viisaasti. Jos taas viivytellään ja nojaudutaan vain kansallisiin ratkaisuihin, kriisi kärjistyy pahemmaksi, yritysten konkurssiaalto pahenee ja vaarana on pitkäaikainen taantuma."
Tuntuu siis varsin todennäköiseltä, että edelle kirjaamaani listaan pitää kirjata myös EU:n eteläisten maiden talouden tukeminen miljardeilla velaksi otettavilla euroilla. Senkin opin nimittäin saimme eurokriisistä, sillä eihän Kreikka tule koskaan maksamaan silloisia tukieurojaan takaisin. Eivätkä tule meille palauttamaan Italia, Espanja tai Ranskakaan niille luovutettavia varoja - jos niiltä nyt edes kehdataan sellaista pyytää.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
maanantai 8. kesäkuuta 2020
Poikkeuksellisen absurdi aika
Juuri nyt minusta näyttää siltä, että elämme aivan poikkeuksellisen absurdia aikaa. Ilmeisenä syynä siihen on kehitysmaalaisten kansainvaellus länsimaihin viimeisten vuosikymmenten aikana.
Tarkoitan sitä, että amerikkalaisen tummaihoisen kuolemasta syntyneet protestit ovat levinneet myös pohjoismaihin, jossa ihmiset ylireagoivat ja käyttäytyvät ennennäkemättömällä tavalla. Suomessa aiheesta seonneet ovat heittäytyneet makaamaan kadulle ja Ruotsissa jopa poliisinainen on polvistunut mielenosoittajien edessä nostaen kätensä nyrkissä pystyyn jo yli puolen vuosisadan ajan mustan voiman merkiksi käytetyllä tavalla.
Ajan kuluessa kierrokset ovat vain kiihtyneet, eikä loppua näy. Sunnuntaina Göteborgissa suurelta osin maahanmuuttajataustaisten henkilöiden mielenosoituksen keskeyttäminen koronaviruksen takia johti anarkiaan, jossa rikkottiin paikkoja sekä heiteltiin poliiseja pulloilla, kun nämä kieltäytyivät polvistumasta väkijoukon vaatimuksesta.
On tietenkin selvää, etteivät nämä ylilyönnit ole vakavimmasta päästä niitä ongelmia, jotka syntyvät kehitysmaalaisten maahanmuutosta pohjoisiin hyvinvointivaltioihin. Niitä monin verroin vakavampia ovat esimerkiksi luottamusyhteiskunnan rapautuminen, naisten ja lasten elinpiirin supistuminen, terrorismiriskin kasvaminen ja nettoveronmaksajien taloudellisen taakan kasvaminen yhä suuremmaksi.
Siitä huolimatta nyt nähty tolkuton ylireagointi on syytä panna merkille ja tehdä siitä tarvittavat johtopäätökset. Muussa tapauksessa olemme matkalla sellaiseen yhteiskuntaan, jossa vahvat vievät ja heikot vikisevät. Eikä niiden vahvojen joukkoon juurikaan kuulu heitä, jotka ovat ryhtyneet - nykyisessä ihmiskunnan historian valossa poikkeuksellisen tasa-arvoisissa hyvinvointivaltioissa - edellä mainitsemiini ylilyönteihin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
sunnuntai 7. kesäkuuta 2020
Faktantarkastajan vuoro todistaa
Pyysin neljä viikkoa sitten faktantarkastuksesta kiinnostuneita lukijoitani ottamaan RSS-aikasarjan silloin tuoreet huhtikuun lämpötilaestimaatit talteen. Taustalla oli tekemäni havainto, että nämä globaalit lämpötilaestimaatit muuttuvat jostain syystä kuukausittain - sekä erään lukijani aikanaan esittämä väite, että aiemmat paljastukseni ilmastonmuutosdatan perusteettomasta muokkauksesta eivät pitäisi paikkaansa vaan olisivat keksittyjä.
Nyt on tullut aika katsoa ilmastonmuutoksen tilastojen muokkausta toukokuun alusta (jolloin huhtikuun tilasto julkaistiin) tähän kesäkuuhun. Piirsin siitä seuraavan kuvan, jossa on kuvattu RSS-sarjan globaalin lämpötilaestimaatin muutos toukokuusta kesäkuuhun.
Kuvasta näemme, että aikasarjan lämpötilaestimaatit ovat muuttuneet noin sarjan puolivälistä siten, että uusi estimaatti on hiukan suurempi kuin entinen. Pyydänkin arvoisia faktantarkastajiani vahvistamaan, että toukokuussa esittämäni tilasto poikkeaa esittämälläni tavalla tämänhetkisestä. Se on kuitenkin tehtävä ennen kuin RSS päivittää tilastonsa, koska on odotettavissa näiden estimaattien muuttuvan jälleen samankaltaisesti.
Lisäksi pyydän arvoisia lukijoitani kiinnittämään huomionsa muutoksen suuruuteen: se on niin pieni, ettei satunnainen tarkastelija huomaa mitään erikoista. Muutoksen voi siten havaita vain, mikäli estimaatit on otettu talteen vertailua varten tai vertailu tapahtuu hyvin pitkällä aikavälillä.
Esitin faktantarkastuspyynnön neljä viikkoa sitten siksi, että olin jo aiemmin huomannut RSS-aikasarjan lämpötilaestimaattien muuttuvan kuukausittain. Seuraavassa kuvassa esitän näitä muutoksia noin viimeisen puolen vuoden ajalta. Alimmainen käyrä on sama kuin edellä esittämäni.
Kuvasta nähdään, että kuukausittaiset pienet muutokset kumuloituvat ajan myötä yhä suuremmiksi muutoksi eli kyseessä on systemaattinen datan manipulointi, jonka tarkoituksena on kasvattaa eroja aikasarjan alku- ja loppupuolen välillä. Puolen vuodenkaan aikana muutos ei kuitenkaan ole kovin suuri vaan enimmilläänkin vain 0,01 asteen luokkaa - sitä voi verrata tämänhetkisen lämpötila-anomalian suuruuteen, joka on noin 0,8 astetta. Eli noin puolessa vuodessa ilmastonmuutosta on kiihdytetty adjusteeraamalla reilu prosentti.
RSS-aikasarjaan tehtiin muutama vuosi sitten suuri korjaus, jonka olin valmis hyväksymään, koska se korreloi pohjoisen napajään kokoon paremmin kuin aiempi aikasarja. Kuten edellä osoitin, eivät adjusteeraukset ole kuitenkaan päättyneet.
Itse asiassa tallensin tietokoneelleni RSS-aikasarjan toukokuussa 2018 eli hiukan tuon muutaman vuoden takaisen suuren muutoksen jälkeen. Niinpä piirsin uusimpien globaalien lämpötilaestimaattien ja sen välisistä muutoksista samankaltaisen kuvan kuin yllä.
Kuvasta nähdään, että parin vuoden aikana on 2000-luvun lämpötiloja adjusteerattu jo 0,05 astetta eli reilut kuusi prosenttia koko tämänhetkisestä lämpötila-anomaliasta. Ja tämä on siis saavutettu kuukausittaisten äärimmäisen pienten eli huomaamattomien adjusteerauksen kautta.
Kun nyt kerran vanhoja ryhdyin kaivelemaan, katsoin mikä on vanhin tietokoneellani tallessa oleva RSS-aikasarja. Se on syyskuulta 2014. Niinpä en malttanut olla tekemättä vastaavaa vertailua myös tähän aikasarjaan. Tulos oli tämä.
Kuvasta näemme, että adjusteeraus on nyt suurimmillaan noin 0,2 astetta - tai 0,25, jos huomioidaan aikasarjan adjusteeraus alkupäästään alaspäin. Siten muutokset RSS-satelliittidatan tulkinnassa vastaavat jo 25-30 prosenttia koko aikasarjan kuvaamasta anomaliasta.
Tämän kuvan suhteen muistutan kuitenkin, että suurin osa muutoksesta liittyy siihen korjaukseen, jonka olin maaliskuussa 2017 valmis hyväksymään, koska se lisäsi korrelaatiota mielestäni luotettavimman lämpötilaproxyn eli pohjoisen napajään koon muutoksiin. Siitä huolimatta RSS-aikasarjasta tekemäni havainnot vahvistavat käsitystäni siitä, että ilmastonmuutoksen tutkimukseen liittyy käsittämätöntä epärehellisyyttä.
Siksi olen hämmästynyt, ettei esimerkiksi media ole tarttunut aiheeseen kovin innokkaasti. Tunnetuin taitaa olla Ylen reilut kymmenen vuotta sitten tekemä ja myöhemmin päivitetty MOT-ohjelma, jossa tuotiin silloisten sähköpostivuotojen seurauksena esille joitain ilmastonmuutoshypoteesin kanssa ristiriitaisia havaintoja.
Suuressa mittakaavassa ilmastotieteen omituisuuksia ei kuitenkaan ole juuri käsitelty, vaan niiden esittäjät on leimattu skeptikoiksi tai denialisteiksi väittäen, että ilmastonmuutoksen todisteet ovat vedenpitävät, eikä epäilykselle ole sijaa. Pahimmillaan mediamme on ryhtynyt jopa sensuroimaan ilmastonmuutoshypoteesin suhteen ongelmallista tieteellistä tietoa ilman ensimmäistäkään todistetta sen virheellisyydestä.
Niinpä poliittiset toimijat ympäri maailmaa ovat nostaneet ilmastonmuutokseen liittyvän politiikan yhä keskeisemmäksi agendoillaan. Näin myös Suomessa: Marinin hallitusohjelman ensimmäinen sana on "ilmastonmuutos".
Itselleni tutkijana tämä tilanne on äärimmäisen ikävä. Lähtökohtaisesti olen jo nuoresta asti ollut tiedeperusteisen politiikanteon järkkymätön kannattaja - ja olen edelleen.
Sen suhteen ei kuitenkaan pidä olla sinisilmäinen, sillä myös tutkijat ovat ihmisiä mielipiteineen ja uskomuksineen. Siihen opin kerralla 1980-luvun lopulla, kun media oli täynnä tutkijoiden ja professoreiden haastatteluihin perustuvia juttuja siitä kuinka maamme metsät ovat juuri kuolemassa saasteiden takia. Kuten nyt tiedämme, eivät metsämme kuolleetkaan median esille nostamien tutkijoiden ennusteiden mukaisesti, vaan eräät toiset tutkijat paljastivat tuolloisten mäntymetsiemme huonovointisuuden syyksi ihan tavallisen kasvitaudin, joka oli sille sopivien kylmien säiden seurauksena villiintynyt.
Tähän blogiin dokumentoimani - ja itse löytämäni - outoudet ilmastonmuutostutkimuksessa ovat kaikkien näiden vuosien aikana palauttaneet mieleeni juuri nuo 1980-luvun tapahtumat ja niihin liittyvät omia agendojaan ajaneet tutkijat. Näiden tosiasioiden ja yli kolmenkymmenen vuoden takaisten kokemusteni perusteella epäilenkin vahvasti, ettei myöskään nykyisten johtavien ilmastotutkijoiden ainoana ohjenuorana ole puhdas tieteellisen totuuden etsiminen.
Siitä syystä haluan myös päättää tämän kirjoituksen täsmälleen samoihin sanoihin kuin koko blogin ensimmäisen merkinnän: "professorina minua huolettaa lisäksi koko muun tiedeyhteisön uskottavuus, sillä ilmastotieteilijät ovat mielellään esiintyneet koko 'tiedeyhteisön' nimissä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
lauantai 6. kesäkuuta 2020
Mitä Kulmunin erosta seuraa?
Puheenjohtaja Katri Kulmuni (kepu) erosi eilen valtionvarainministerin tehtävästä. Syyksi mainittiin kilpailulainsäädäntöä rajusti taivuttava sopimus äärimmäisen kalliista henkilökohtaisesta konsultoinnista veronmaksajain varoilla.
Todellisuudessa syynä lienee ollut vähintään yhtä paljon hänen ja Keskustan jääminen hallituksessa pääministeri Sanna Marinin (sd) ja muun vihervasemmiston jalkoihin. Ja siitä johtuva puolueen kannatuksen romahdus kymmenen prosentin tienoille.
En lähde tässä pohtimaan puolueen henkilövalintoja sen enempää ministereiden kuin puheenjohtajistonkaan suhteen. Sen sijaan totean, että näin toimiessaan Katri Kulmuni todennäköisesti pelasti tulevaisuutensa ammattipoliitikkona.
Samalla Keskusta saa vielä yhden mahdollisuuden kannatuksensa kohentamiseen. Ongelmana vain lienee, ettei sellaista ole saavutettavissa jatkamalla nöyristelyä vihervasemmistolaisen naiskolmikon edessä ja sitä kautta valtiontalouden tuhoamista erilaisilla maailmanparannusprojekteilla.
Seuraava todellinen näytös tässä asiassa esitetäänkin syksyllä, kun edessä ovat hallituksen seuraavan vuoden budjettipäätökset. Niiden varjona ovat erityisesti ensi huhtikuun kuntavaalit, joihin maamme vanha valtapuolue ei varmasti halua lähteä kymmenen prosentin kannatuksella.
Niinpä edessä on mielenkiintoisia poliittisia kiemuroita, joista hallituksen kaatuminen ei ole poissuljettu. Siihen on kuitenkin pitkä matka, sillä vihervasemmisto lienee niin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen - jossa se voi estoitta polttaa miljardikaupalla rahaa omien intressiensä toteuttamiseen - että sieltä saattaa hyvinkin tulla ymmärrystä keskustalaiseen siltarumpupolitiikkaan, jonka voisi kuvitella nostavan myös Maalaisliiton perillisten kannatuksen hiukan korkeammalle tasolle.
Jos tämä riittää Keskustalle, ei jatkossakaan tulla näkemään tiukentuvaa talouspolitiikkaa, vaan maailmaa parantavan jakopolitiikan lisäksi myös siltarumpujen rakentaminen kiihtyy. Näin seuraavien vaalien jälkeinen hallitus joutuu pakon edessä tekemään ratkaisuja, joista tulevat ministerit joutuvat maksamaa kovaa poliittista hintaa suosion kadotessa kuin tuhka tuuleen.
Edessä on siis likaista peliä, jonka seurauksia maksetaan vielä pitkään. Erityisen surulliseksi tämän tekee se, että Kulmunin eroa seuraavan tragikoomisen katastrofin maksumiehiksi joutuvat aivan tavalliset suomalaiset ihmiset, joiden on joka tapauksessa uudelleenrakennettava maamme talous tällä hallituskaudella syntyvien raunioiden päälle.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
perjantai 5. kesäkuuta 2020
George Floydin murha vahvisti vihreää maahanmuuttopolitiikkaa
Kuten arvoisat lukijani tietävät, on USA:ssa kuohunut viime päivinä poliisin videoidun kiinnioton seurauksena henkensä menettäneen afroamerikkalaisen henkilön takia. Tapahtumat saivat alkunsa George Floyd-nimisen miehen jouduttua epäillyksi väärän rahan levittämisestä ja ryhdyttyä vastustamaan pidätystä tehneitä poliiseja.
Tapauksessa kuollut afroamerikkalainen ei ollut mikään terve mallikansalainen, vaan taparikollinen, jolla oli sydänsairaus ja korkea verenpaine. Hänen elimistöstään löytyi ruumiinavauksessa myös fentanyyliä ja metamfetamiinia. Lisäksi hän oli koronaviruspositiivinen.
Hänet mahdollisesti tappanut poliisikaan ei ollut mikään uivelo, vaan hänestä oli tehty viranhoidossa 18 valitusta, joista kaksi johti kurinpitomenettelyihin. Lisäksi hänellä oli poikkeuksellisen kaunis itäaasialainen vaimo.
Tapausketjun hahmottamiseksi on keskeistä ymmärtää, että amerikkalaisessa yhteiskunnassa afrikkalaistaustainen väestönosa on muihin verrattuna äärimmäisen väkivaltainen. Erityisen merkittävää on se, että poliisin kuolemaan johtaneista tapauksista musta väestönosa aiheuttaa noin 38 prosenttia, vaikka heidän osuutensa väestöstä on vain 12 prosenttia.
Siten afroamerikkalaisen miehen pidätykseen liittyy joka kerta ja väistämättä ylimääräistä jännitystä, minkä seurauksena poliisien kynnys väkivaltaan on alhaisempi kuin muiden väestöryhmien kanssa toimittaessa. Tällä en tarkoita enkä puolustele sitä, etteikö George Floydin kuolemaan johtaneisiin tapahtumiin olisi sisältynyt tarpeetonta voiman käyttöä. Tai ettei musta väestönosa kokisi Yhdysvalloissa monenlaista syrjintää.
Sen sijaan tahdon sanoa, että mustan väestön kohtaama rasismi ei ole heistä itsestään riippumatonta. Taustalla on valkoisten ennakkoluulojen lisäksi myös liian monien afroamerikkalaisten näitä ennakkoluuloja vahvistava käyttäytyminen - ei pelkästään väkivaltaisuuden tai poliisiampumisten, vaan myös paljon vähäisempien rikosten suhteen.
Suomessa George Floydin kuolemaan liittyen merkittävin tapaus lienee perussuomalaisen kansanedustajan Ano Turtiaisen tekemään "taideteokseen" liittynyt erottaminen puolueensa eduskuntaryhmästä. Puheenjohtaja Jussi Halla-ahon kannalta kyseessä oli se vähä, mitä voitiin enää tehdä kyseisen kansanedustajan tökerön käytöksen aiheuttaman vahingon minimoimiseksi.
Tarkoitan tällä sitä, että Turtiaisen kuollutta miestä halventava taidepläjäys vahvisti jälleen kerran suomalaisen äänestäjäkunnan joukossa yleistä kuvaa perussuomalaisista sivistymättöminä ja jollain lailla vinksahtaneina helppoheikkeinä, joilla ei ole vakavasti otettavaa tarjottavaa maallemme. Kyse oli siis periaatteessa juuri samasta kuin afroamerikkalaisten rikollisten vaikutuksessa yhdysvaltalaisiin poliiseihin ja valkoiseen väestöön.
Lopputuloksena Turtiaisen taiteesta voidaan nähdä ainakin se, että monet halla-aholaisten äänestämistä nykyisen vihervasemmistohallituksen vaihtoehtona harkinneet eivät tule näin tekemään. Sitä kautta vahvistuvat suhteellisesti ne poliittiset voimat, jotka ajavat sellaista politiikkaa, joka on vastakkaista Perussuomalaisen puolueen ohjelmalle.
Tätä ei korvaa se, että suomalaisten joukossa on epäilemättä jonkin verran Turtiaisenkin taidetta arvostavia. On kuitenkin selvää, etteivät heidän äänensä riitä muuttamaan vaikkapa maamme vihreää maahanmuuttopolitiikkaa, vaan siihen tarvitaan maamme asukkaiden hyvää käytöstä ja asiallista toimintaa arvostavaa enemmistöä.
Ilmeisesti tämä on kuitenkin liian vaikeaa ymmärtää sekä Ano Turtiaiselle, että mahdollisesti myös joillekin muille perussuomalaisille poliitikoille.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
torstai 4. kesäkuuta 2020
Liiankin ruotsalaista
Puoli vuotta sitten ruotsalaiset riemuitsivat siitä, että maan koululaiset olivat petranneet huikeasti PISA-testeissä. Nyt on sitten selvinnyt, ettei se ollutkaan totta, vaan länsinaapurit olivat vain huijanneet itseään.
Iltalehden asiasta kertoneessa jutussa nimittäin paljastettiin, että uppsalalaisen Palmbladsskolanin rehtori oli kertonut, että "en voi antaa oppilaan tehdä koetta, jos hänelle tulee paha mieli siitä". Tämä kyllä kuulostaa niin ruotsalaiselta, etten voi oikein edes uskoa sitä todeksi.
Mutta totta se kuitenkin taitaa olla, sillä ruotsalaisten koulujen taktiikkana oli vaihtaa testiin arvottuja maahanmuuttajia muihin lapsiin. Näin keskimääräinen osaaminen parani huikeasti - mutta samalla tärkeä mittari ruotsalaisen koulujärjestelmän toimivuudesta vääristyi. Niinpä he ehtivät puolisen vuotta luulemaan, että ruotsalainen koulu on sittenkin toimiva ja pystyy nostamaan maahanmuuttajien osaamistasoa lähelle länsimaisten lasten kykyjä.
Valitettavasti eurooppalainen maahanmuuttopolitiikka ei kuitenkaan saanut esikuvakseen ja johtotähdekseen ruotsalaista koulutusihmettä. Sen sijaan se sai yhden uuden esimerkin siitä älyllisestä ja käytännön epärehellisyydestä, joka on leimannut koko eurooppalaista maahanmuuttopolitiikkaa viimeisten vuosikymmenien ajan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
keskiviikko 3. kesäkuuta 2020
Helmiä ja sammakoita #IV
Tässä tulee osa IV blogini kommenteista kokoamiani helmiä ja sammakoita ottamatta kantaa siihen kumpaan kategoriaan mikäkin kommentti liittyy. Eli olkaapa hyvä - arvoisat lukijani - tässä annos omia ajatuksianne.
Seppo Oikkonen koronan valaisemasta valuuttaunionista: "numeerinen raha säilyttää arvonsa vain niin kauan kuin rahaan kuuluvaan, pohjimmiltaan uskonnollislaatuiseen kaikkivoipaisuuskuvitelmaan uskotaan".
Seppo Oikkonen töpselistä tulevasta sähköstä: "totuuksilla on yleensä se kohtalo, että mikäli ne osoittautuvat valheiksi, niihin vain uskotaan kahta kauheammalla tunnustuksellisella tarpeella".
Helmiä ja sammakoita #I
Seppo Oikkonen koronan valaisemasta valuuttaunionista: "numeerinen raha säilyttää arvonsa vain niin kauan kuin rahaan kuuluvaan, pohjimmiltaan uskonnollislaatuiseen kaikkivoipaisuuskuvitelmaan uskotaan".
Pauli Vahtera iraninafgaanin palkitsemisesta: "miten joku kirkkoherra voi selvittää muslimin taustat paremmin kun Migri?"
Seppo Oikkonen töpselistä tulevasta sähköstä: "totuuksilla on yleensä se kohtalo, että mikäli ne osoittautuvat valheiksi, niihin vain uskotaan kahta kauheammalla tunnustuksellisella tarpeella".
Nimetön kommentoija laadusta eikä määrästä: "toimiva valtio voi olla monietninen muttei koskaan monikulttuurinen, sillä silloin yhteiskunnan koossapitämiseen tarvitaan ulkoista voimaa, mikä on jo vastoin luonnon minimienergiaperiaatetta".
Nimetön kommentoija lähes 38 % raiskauksista: "Suomen pioneerijärjestö juhli v. 1975 'voittoa fasismista' neuvostosloganilla 'Saljut popeda' (suomeksi kai terve voitto)".
Öyhöttäjä mansikanpoiminnasta: "montako kertaa ne marjat on ryöpättävä, kun kulttuuri kieltää käsien pesun prsiinroplaamisen jälkeen?"
Nimetön kommentoija Marinin kieltäytymisestä: "valtiomiehillä on realiteetit selvinä mielessä, jotka asettavat rajat politiikan tekemiselle,,,ei 'unelmat' niinkuin nykyisillä maailmanparantajilla".
J. Jörgensen Marinin kieltäytymisestä: "kyseessä ovat vain hillotolppapoliitikkojen keskinäiset lehmänkaupat".
Nimetön kommentoija Maan ystävien puolustusdoktriinista: "ymmärtääkseni pieni Suomi yrittää tehdä maahansa tunkeutumisen niin kalliiksi, ettei siihen kukaan ryhtyisi. Eri asia on islamistien tunkeutuminen, jonka maamme rahoittaa."
Nimetön Kalergi-suunnitelma EU:n elpymisrahastosta: "onhan siinäkin jo kohtalokasta seurausta tarpeeksi, kun ylikansallisia intressejä palvelevat ja Brysselin lihapatojen äärelle pyrkivät selkärangattomat tai vähintäänkin kelvottomat poliitikot laittavat pikkuruisen Suomen osavastuuseen meitä suurempien ja rikkaampien maiden banksterien keinotteluvoittojen pelastamisesta!"
Nils-Aslak kimalaisista: "STM ei vielä suositellut tervaa tai sukupuoliyhteyttä neitsyen kanssa koronavirusta vastaan, vaikka ne ovat keskeisiä hoitomuotoja suomalaisessa ja afrikkalaisessa lääketieteessä".
Nimetön kommentoija terroristivaimoista ja heidän lapsistaan: "jonkun toimittajan pitäisi ottaa asiakseen selvittää, että millaisia muslimeita nämä ISIS-tapaukset oikein ovat. Siis selvittää, miten ISISin toiminta eroaa islamin profeetta Muhammadin teoista ja opetuksista."
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helmiä ja sammakoita #IIHelmiä ja sammakoita #I
tiistai 2. kesäkuuta 2020
USA:n levottomuuksista
Helsingin Sanomat analysoi pääkirjoituksessaan Yhdysvalloissa viime päivät käynnissä olleita rajuja mellakoita. Sen mukaan taustalla ovat monet syyt, kuten koronaviruspandemia, vanhat rotujen väliset jännitteet, yhteiskunnan voimakas kahtiajako sekä vaikeuksiin joutuneille käytössä olevien suojaverkkojen heikkous.
Analyysi lienee tältä osin oikeansuuntainen. Lehti kuitenkin toteaa - sinänsä varmaankin aivan oikein - että Trumpin viestintä on lisännyt bensiiniä liekkeihin, jotka syttyivät jälleen kerran mustan miehen kuoltua valkoihoisen poliisin otteessa - ikään kuin se olisi jollain tavalla oleellinen tekijä.
Levottomuudet jatkunevat tällä erää niin kauan kunnes mielenosoittajat ja anarkistit saavat tarpeekseen tai maan hallinto ottaa riittävän kovat toimet käyttöönsä. Vaikea sanoa, kumpi tapahtuu ensin, mutta pidän jälkimmäistä hiukan todennäköisempänä.
Tosiasia kuitenkin on, ettei USA:n yhteiskunnallinen perusasetelma korjaannu mielenosoitusten ansiosta eikä niiden loppuessa. Se nosti Donald Trumpin aikanaan presidentiksi, eikä tämä ole pystynyt parantamaan oleellisesti niiden ihmisten tilannetta, jotka käänsivät vaalit hänen edukseen. Eikä se näin lyhyessä ajassa olisi ollut mahdollistakaan.
Näin siksi, että perimmäinen syy Yhdysvaltain aika ajoin toistuville levottomuuksille on monikulttuurisuudessa ja siihen liittyvässä ryhmien välisen luottamuksen puutteessa. On myös huomattava, etteivät nämä rajat ja luottamuksen puute noudata pelkästään ihonväriin perustuvien rotujen muodostamia linjauksia, vaan osansa on myös tulo- ja koulutustasojen välisillä linjauksilla sekä poliittisen järjestelmän kaksijakoisuudella.
Siksi oma veikkaukseni on, ettei USA:ssa muutu lähivuosina juuri mikään. Maan sisäinen kuohunta jatkuu - ajoittain kuumentuen - ainakin isoissa kaupungeissa ja etäisyys konservatiivisen maaseudun sekä liberaalien suurkaupunkien välillä jatkaa kärjistymistään, eikä rotujen välinen kanssakäyminenkään muutu yhdessä yössä tai edes vuodessa. Näin riippumatta siitä, kuka nousee presidentinvaalien voittajaksi ensi syksynä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
maanantai 1. kesäkuuta 2020
Mitä tehdä terroristivaimoille ja heidän lapsilleen
Saimme eilen uuden joukon naisia ja lapsia Syyrian Al-Holin leiriltä, jossa on lähinnä islamistisen terroristijärjestö ISIS:in jäseniä. Kaikkiaan maahamme saapui 12 Suomen kansalaista tai heihin rinnastettavaa, joista ulkoministeriön alivaltiosihteeri Pekka Puustisen mukaan kolme oli äitejä ja yhdeksän heidän alle 10-vuotiaita lapsiaan.
Turkin mukaan saapuneet olisivat terroristijärjestön vierastaistelijoita, mutta ulkoministeriö kieltää tämän. Puustisen mukaan tulijat maksavat oman matkansa kulut - sanamuoto viittaa siihen, etteivät he olisi vielä tehneet näin, vaan kustannukset olisivat toistaiseksi suomalaisten veronmaksajien piikissä.
Mikäli tämä tulkinta on oikea, voidaan kysyä, että millä varoilla paluumatkasta syntynyt velka kuitataan pois? Antti Kurvinen (kepu) vihjaili ulosotosta - mutta jätti avoimeksi, että mistä se ottaminen tapahtuisi näiden ihmisten kohdalla, joilla tuskin on maassamme omaisuutta. Ja jotka tuskin työllistyvät koskaan.
Puustinen tai kukaan muukaan ei kertonut eilen, mitä Suomeen tulleille naisille ja lapsille nyt tapahtuu, mutta mainitsi heidän olevan viranomaistoimien piirissä. Suojelupoliisi kuitenkin pitää naisia turvallisuusuhkana.
Tästä syystä pitäisi olla selvää, että naisten toiminta Syyriassa selvitetään erittäin tarkasti. Ja koska he ovat joka tapauksessa olleet mukana ISIS-järjestön toiminnassa tai ainakin läheisessä suhteessa siihen kuuluvien taistelijoiden kanssa, olisi lapset pelastettava heidän vaikutuspiiristään ottamalla heidät välittömästi huostaan. Tämä on aivan ehdottomasti lasten etu ja ihmisoikeuskysymys.
Pelkään kuitenkin pahoin, ettei näin tehdä, vaan naiset saavat kasvattaa heidän omaan sairaaseen maailmankuvaansa. Näin siitä huolimatta, että HS:n jutun mukaan "Suomeen saapuvia lapsia ja naisia voidaan laittaa deradikalisaatio-ohjelmiin, joiden on tarkoitus on irrottaa ihmisiä ääri-ideologiasta" (kielioppivirhe HS:n).
Tässä on oleellista huomata, ettei tarkoitus vielä takaa onnistumista. Itse asiassa - kuten jo aiemmin kirjoitin - pidän todennäköisenä jopa lasten (saati äitien) kohdalla sitä, että "heistä yksi tai useampi tulee menestymään heikosti koulussa ja sen myötä syrjäytymään yhteiskuntamme normaalista elämänmenosta. Ja syyttämään siitä - hyvää tarkoittavien kukkahattutätien opastuksella - suomalaista yhteiskuntaa sekä uskomaan kaiken johtuvan etnis-uskonnollisesta syrjinnästä".
Oppositio on ollut varsin hampaaton tapahtuman yhteydessä. Puheenjohtajat Jussi Halla-aho (ps) ja Petteri Orpo (kok) lähinnä päivittelivät naisten ja lasten tuloon liittyvää salailua ja viittasivat heidän deradikalisointitarpeeseensa. Olisin kuitenkin kaivannut terävämpiä kannanottoja etenkin sen suhteen, millä keinoin jatkossa varmistetaan, etteivät tässä puheena olevat naiset ja lapset vaaranna muiden ihmisten turvallisuutta Suomessa tai muualla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: