Nyt on tullut aika katsoa ilmastonmuutoksen tilastojen muokkausta toukokuun alusta (jolloin huhtikuun tilasto julkaistiin) tähän kesäkuuhun. Piirsin siitä seuraavan kuvan, jossa on kuvattu RSS-sarjan globaalin lämpötilaestimaatin muutos toukokuusta kesäkuuhun.
Kuvasta näemme, että aikasarjan lämpötilaestimaatit ovat muuttuneet noin sarjan puolivälistä siten, että uusi estimaatti on hiukan suurempi kuin entinen. Pyydänkin arvoisia faktantarkastajiani vahvistamaan, että toukokuussa esittämäni tilasto poikkeaa esittämälläni tavalla tämänhetkisestä. Se on kuitenkin tehtävä ennen kuin RSS päivittää tilastonsa, koska on odotettavissa näiden estimaattien muuttuvan jälleen samankaltaisesti.
Lisäksi pyydän arvoisia lukijoitani kiinnittämään huomionsa muutoksen suuruuteen: se on niin pieni, ettei satunnainen tarkastelija huomaa mitään erikoista. Muutoksen voi siten havaita vain, mikäli estimaatit on otettu talteen vertailua varten tai vertailu tapahtuu hyvin pitkällä aikavälillä.
Esitin faktantarkastuspyynnön neljä viikkoa sitten siksi, että olin jo aiemmin huomannut RSS-aikasarjan lämpötilaestimaattien muuttuvan kuukausittain. Seuraavassa kuvassa esitän näitä muutoksia noin viimeisen puolen vuoden ajalta. Alimmainen käyrä on sama kuin edellä esittämäni.
Kuvasta nähdään, että kuukausittaiset pienet muutokset kumuloituvat ajan myötä yhä suuremmiksi muutoksi eli kyseessä on systemaattinen datan manipulointi, jonka tarkoituksena on kasvattaa eroja aikasarjan alku- ja loppupuolen välillä. Puolen vuodenkaan aikana muutos ei kuitenkaan ole kovin suuri vaan enimmilläänkin vain 0,01 asteen luokkaa - sitä voi verrata tämänhetkisen lämpötila-anomalian suuruuteen, joka on noin 0,8 astetta. Eli noin puolessa vuodessa ilmastonmuutosta on kiihdytetty adjusteeraamalla reilu prosentti.
RSS-aikasarjaan tehtiin muutama vuosi sitten suuri korjaus, jonka olin valmis hyväksymään, koska se korreloi pohjoisen napajään kokoon paremmin kuin aiempi aikasarja. Kuten edellä osoitin, eivät adjusteeraukset ole kuitenkaan päättyneet.
Itse asiassa tallensin tietokoneelleni RSS-aikasarjan toukokuussa 2018 eli hiukan tuon muutaman vuoden takaisen suuren muutoksen jälkeen. Niinpä piirsin uusimpien globaalien lämpötilaestimaattien ja sen välisistä muutoksista samankaltaisen kuvan kuin yllä.
Kuvasta nähdään, että parin vuoden aikana on 2000-luvun lämpötiloja adjusteerattu jo 0,05 astetta eli reilut kuusi prosenttia koko tämänhetkisestä lämpötila-anomaliasta. Ja tämä on siis saavutettu kuukausittaisten äärimmäisen pienten eli huomaamattomien adjusteerauksen kautta.
Kun nyt kerran vanhoja ryhdyin kaivelemaan, katsoin mikä on vanhin tietokoneellani tallessa oleva RSS-aikasarja. Se on syyskuulta 2014. Niinpä en malttanut olla tekemättä vastaavaa vertailua myös tähän aikasarjaan. Tulos oli tämä.
Kuvasta näemme, että adjusteeraus on nyt suurimmillaan noin 0,2 astetta - tai 0,25, jos huomioidaan aikasarjan adjusteeraus alkupäästään alaspäin. Siten muutokset RSS-satelliittidatan tulkinnassa vastaavat jo 25-30 prosenttia koko aikasarjan kuvaamasta anomaliasta.
Tämän kuvan suhteen muistutan kuitenkin, että suurin osa muutoksesta liittyy siihen korjaukseen, jonka olin maaliskuussa 2017 valmis hyväksymään, koska se lisäsi korrelaatiota mielestäni luotettavimman lämpötilaproxyn eli pohjoisen napajään koon muutoksiin. Siitä huolimatta RSS-aikasarjasta tekemäni havainnot vahvistavat käsitystäni siitä, että ilmastonmuutoksen tutkimukseen liittyy käsittämätöntä epärehellisyyttä.
Siksi olen hämmästynyt, ettei esimerkiksi media ole tarttunut aiheeseen kovin innokkaasti. Tunnetuin taitaa olla Ylen reilut kymmenen vuotta sitten tekemä ja myöhemmin päivitetty MOT-ohjelma, jossa tuotiin silloisten sähköpostivuotojen seurauksena esille joitain ilmastonmuutoshypoteesin kanssa ristiriitaisia havaintoja.
Suuressa mittakaavassa ilmastotieteen omituisuuksia ei kuitenkaan ole juuri käsitelty, vaan niiden esittäjät on leimattu skeptikoiksi tai denialisteiksi väittäen, että ilmastonmuutoksen todisteet ovat vedenpitävät, eikä epäilykselle ole sijaa. Pahimmillaan mediamme on ryhtynyt jopa sensuroimaan ilmastonmuutoshypoteesin suhteen ongelmallista tieteellistä tietoa ilman ensimmäistäkään todistetta sen virheellisyydestä.
Niinpä poliittiset toimijat ympäri maailmaa ovat nostaneet ilmastonmuutokseen liittyvän politiikan yhä keskeisemmäksi agendoillaan. Näin myös Suomessa: Marinin hallitusohjelman ensimmäinen sana on "ilmastonmuutos".
Itselleni tutkijana tämä tilanne on äärimmäisen ikävä. Lähtökohtaisesti olen jo nuoresta asti ollut tiedeperusteisen politiikanteon järkkymätön kannattaja - ja olen edelleen.
Sen suhteen ei kuitenkaan pidä olla sinisilmäinen, sillä myös tutkijat ovat ihmisiä mielipiteineen ja uskomuksineen. Siihen opin kerralla 1980-luvun lopulla, kun media oli täynnä tutkijoiden ja professoreiden haastatteluihin perustuvia juttuja siitä kuinka maamme metsät ovat juuri kuolemassa saasteiden takia. Kuten nyt tiedämme, eivät metsämme kuolleetkaan median esille nostamien tutkijoiden ennusteiden mukaisesti, vaan eräät toiset tutkijat paljastivat tuolloisten mäntymetsiemme huonovointisuuden syyksi ihan tavallisen kasvitaudin, joka oli sille sopivien kylmien säiden seurauksena villiintynyt.
Tähän blogiin dokumentoimani - ja itse löytämäni - outoudet ilmastonmuutostutkimuksessa ovat kaikkien näiden vuosien aikana palauttaneet mieleeni juuri nuo 1980-luvun tapahtumat ja niihin liittyvät omia agendojaan ajaneet tutkijat. Näiden tosiasioiden ja yli kolmenkymmenen vuoden takaisten kokemusteni perusteella epäilenkin vahvasti, ettei myöskään nykyisten johtavien ilmastotutkijoiden ainoana ohjenuorana ole puhdas tieteellisen totuuden etsiminen.
Siitä syystä haluan myös päättää tämän kirjoituksen täsmälleen samoihin sanoihin kuin koko blogin ensimmäisen merkinnän: "professorina minua huolettaa lisäksi koko muun tiedeyhteisön uskottavuus, sillä ilmastotieteilijät ovat mielellään esiintyneet koko 'tiedeyhteisön' nimissä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitäpä sanoo Hesarin eilen puffaama ilmastopsykologi ja millä pätevyydellä?
VastaaPoistaProfessorin artikkeli on vain lisävahvistusta sille, mitä Tim Ball sanoo kirjassaan "The Deliberate Corruption of Climate Science".
VastaaPoistaKalergi-suunnitelma
Ilmastoguru Michael Mannin pussissakaan ei taida olla ihan puhtaita jauhoja siitä päätellen, että hän ei ole julkistanut tutkimusdataansa. Ylen ohjelmassahan aikanaan todettiin vähän vastaavanlaisesta pimityksestä jotenkin niin, että "koira söi maailman tärkeimmän datan".
VastaaPoista"Tiede" valjastettu palvelemaan ilmaston suojelun verukkeella rahastavan rosvoarmeijan agendaa.
VastaaPoistaJa yllätys yllätys, lasku lankeaa jälleen kerran länsimaiden niskoille.
Ei voi olla totta.
VastaaPoistaOlen itse sivusilmällä seuraillut Nasn kuukauttaista GISTEMP-aineiston muutoksia ajanfunktioina.
VastaaPoistahttps://roskasaitti.wordpress.com/2019/09/24/globaali-lampotila-elokuussa-2019/
Versiomuutos näkyi sadasosa-asteina kuukausikeskiarvoissa. Muuten yhden, jo mitatun, kuukauden arvo saattaa elää vuoden aikana muutaman sadasosa-asteen, mutta siinä on vähän kuin vuodenaikavaihtelua. Että keväällä kohonneet arvot laskevat syksyllä tjsp.
Uskoisin, että aineiston kaikki arvot lasketaan uusiksi joka päivityskerta.
Tuo satelliittimittaustulosten hiipiminen samaan suuntaan jää mysteeriksi. Ei se hyvältä näytä.
Ilmastonmuutoksesta keskusteltaessa tavallisesti unohdetaan pohtia, mikä on se "oikea" tai luonnollinen maapallon keskilämpötila. Kuka sen voisi edes määritellä? Mitäpä jos maapallo toipuu vielä jääkaudesta, jolloin lämpötila kohoaisi ihmisten toiminnasta huolimatta vielä useita asteita? Onhan Jäämerenkin rannalla kasvanut joskus metsää, mikä viittaisi lämpötilan olleen nykyistä korkeampi.
VastaaPoistaKiitos Professori näistä "valtamediasta" poikkeavista tieteellisistä artikkeleista. Ilmastovouhotuksesta pystyy jopa kaltaiseni "persvakoäijät" haistamaan kusetuksen ja rahastuksen.
VastaaPoista