Kansanmurhan välttäminen vaati sankareita

Tasan 80 vuotta sitten yli 180 miljoonan asukkaan valtio, joka oli omaksunut aatepohjakseen ekspansiivisen sosialistisen ideologian, hyökkäsi 3,7 miljoonan asukkaan luoteisen naapurinsa kimppuun sotaa julistamatta ja siviilejä pommittaen. Tiedon naapurin aggressiosta ilmoitti maamme sotalaitoksen päämajaan eversti Antero Svensson pyytämällä puhelimeen sotamarsalkka Mannerheimia tai operatiivisen osaston päällikköä everstiluutnantti Valo Nihtilää.

Korkeita sotilasjohtajia ei kuitenkaan saatu kiinni, joten Svensson antoi tiedon välitettäväksi päivystäjänä toimineelle reservin vänrikille Torsti Juhavaaralle. Siitä alkoi tapahtumaketju, joka sai koko maailman ihailemaan suomalaisia ja joka ehkä enemmän kuin mikään muu yksittäinen asia vielä tänäkin päivänä yhdistää meitä kansakuntana.

Alkusävelet aggressiivista ideologiaa tunnustavan suurvallan hyökkäykselle oli annettu Neuvostoliiton Vjatseslav Molotovin ja Saksan Joachim von Ribbentropin tekemässä sopimuksessa, jossa kommunistivalta sai vapaat kädet Suomen suhteen. Sekä muutamia päiviä aiemmin Mainilassa, jossa kommunistit lavastivat hyökkäyksen itseään vastaan.

Sodan aikana Suomi onnistui säilyttämään itsenäisyytensä ja yhteiskuntajärjestyksenä. Se vaati ylivoimaista vihollista vastaan tekoja, joiden tekijät nousivat kansallisiksi sankareiksi.

Siis sellaisia kuin esimerkiksi vähäisin joukoin kaksi vihollisen divisioonaa Suomussalmella tuhonnut jääkärikenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo, satoja venäläissotilaita ampunut ja siten maailman kaikkien aikojen menestynein tarkka-ampuja Simo Häyhä, kuusi venäläistä pommikonetta viidessä minuutissa alas ampunut eli edelleen voimassa olevan "hävittäjälentäjien viiden minuutin ennätyksen" tehnyt Jorma Sarvanto sekä suurimpana kaikista epätoivoisista voimasuhteista huolimatta menestyksellisesti sotatoimia johtanut marsalkka Mannerheim.

Sodan panoksena oli - ei enempää eikä vähempää - kuin suomalaisten kansanmurha tai sen välttäminen, kuten historiantutkija Teemu Keskisarja on todennut. Kiitos 80 vuotta sitten rintamalle joutuneiden sankareiden - siis edellä mainittujen lisäksi kaikkien niiden yli 300 000 suomalaisen sotilaan - ja heidän toimintansa mahdollistaneiden kotirintaman naisten ja lasten sekä omien joukkojemme kanssa sotatoimiin osallistuneiden ulkomaalaisten vapaaehtoisten ansiosta meillä säilyi itsenäinen Suomen kansa ja sen elämäntapa.

Ilman tuota sankaruutta ei meillä tänä päivänä olisi punaista professoria, joka määräisi opiskelijoitaan poistaman Mannerheimin kuvan seinältä. Eikä meillä olisi myöskään sellaista elintasoa, joka mahdollistaisi nykyisen hyvinvointivaltion ja houkuttelisi samalla kehitysmaista ihmisiä hakemaan maastamme korkeampaa elintasoa.

Mutta ehkä meillä naapurimaan kommunismin kukistuttua olisi kuitenkin uusi itsenäisyys ja sen myötä terve kansallistunne ja usko tulevaisuuteen, kuten eteläisillä naapureillamme, jotka yli 80 vuotta sitten antautuivat vastarintaa tekemättä kommunistisen suurvallan ylivoiman edessä. Tai ainakin hallitus, jossa eivät olisi mukana 1930-luvun aggressiivisen sosialismin aatteelliset jälkeläiset.

Näillä sanoilla toivotan arvoisille lukijoilleni hyvää talvisodan alkamisen 80-vuotismuistopäivää.

Aiempia ajatuksia samastaa aihepiiristä:
Donald Trumpista ja mediavallasta
Me ollaan sankareita kaikki
On hienoa olla suomalainen!

Kyvytön hallitus ei nauti kansan luottamusta

Kirjoitin heinäkuussa siitä kuinka suomalainen politiikka on mennyt rikki Antti Rinteen (sd) hallituksen nimittämisen myötä. Tuolloin 35 prosenttia suomalaista arvioi hallituksen kyvyn hoitaa Suomen asioita erittäin tai melko hyviksi. Noin neljännes epäili hallituksen kyvykkyyttä.

Nyt on saatu uuden mielipidetiedustelun tulos siitä kuinka kansa suhtautuu hallitukseen. Se on kylmää luettavaa Antti Rinteelle ja muille maamme vallanpitäjille.

Kyselyn mukaan noin kolmannes suomalaisista pitää Rinteen hallituksen politiikkaa onnistuneena ja yli puolet epäonnistuneena. Tulos on hyvin linjassa hallituspuolueiden kannatuksen syöksykierteen kanssa.

Syynä on tietenkin se, että hallituksen vasemmalle kallellaan oleva maailmanhalaus- ja jakopoliittinen linjaus ei saanut kannatusta edes viime vaaleissa, vaan nykyinen valtioneuvosto saatiin kasaan ainoastaan Keskustan ryhdyttyä vihervasemmiston aisankannattajaksi. Nähtäväksi jää, kuinka kansa reagoi, mikäli maan talouskin halvaantuu - asia, josta on paljon puhuttu (esimerkki), mutta joka ei ole vielä tapahtunut.

Joka tapauksessa on selvää, ettei suhtautuminen hallitukseen parane ihan heti, sillä SDP:n sekoilu Posti- ja Baltzar-asioissa on tuskin lisännyt kansan siihen kohdistamaa luottamusta. Lisäksi hallituksen kannalta vaarana on se, että kehitysmaalaisten kansainvaellus lähtee Turkin avustamana jälleen liikkeelle. Tällöin hallituksen on joko omaksuttava perussuomalainen maahanmuuttopolitiikka tai otettava vastaan entistäkin rajumpi luottamuksen pudotus.

Samalla kun ihmisten tyytyväisyys hallitukseen on pohjamudissa, on suomalainen poliittinen kenttä uudistumassa. Siihen on syynä ennen kaikkea hallituksen maailmanhalauspolitiikka, mutta myös useat muut syyt, joita Iltalehti luetteloi omassa jutussaan.

Noista syistä on syytä nostaa esille yksi, josta en ole aiemmin huomannut puhuttavan julkisuudessa. Perussuomalaisten työmiehen Matti Putkosen mukaan "Suomessa on fiksuja nuoria, jotka pohtivat, onko heillä tulevaisuutta ja työtä. He pohtivat, miten maailma voidaan pelastaa, ja kysyvät miksei Suomi tee mitään sen estämiseksi, että Kiinan ja Puolan annetaan saastuttaa."

Tämän seurauksena Perussuomalaisista on Putkosen mukaan kasvanut nuorten parissa maamme suurin puolue, jolla on reilusti yli 20 prosentin kannatus. Samanaikaisesti kaikkien äänestysikäisten suhtautuminen Perussuomalaisiin on muuttunut yhä myönteisemmäksi: nousua on yli 20 prosenttiyksikköä verrattuna huhtikuuhun 2018 ja ero myönteisimmän arvion saavaan Vihreisiin on supistunut kahdeksaan prosenttiyksikköön.

Oma veikkaukseni tästä kaikesta on se, että maan hallitus muuttuu toimintakyvyttömäksi ja poliittinen retoriikka entistä kovemmaksi. Valitettavasti en kuitenkaan usko hallituksen luopuvan vallasta, koska se ei ole viime aikoina ollut tapana, eivätkä vaihtoehdot ole nykyisille hallituspuolueille mieleisiä - toivon kuitenkin olevani tässä asiassa väärässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan perusteet järisevät
Suomalainen politiikka on rikki
Hallitus aloitti odotetusti korruptiolla

Politiikan perusteet järisevät

Suomessa on kymmeniä vuosia puhuttu kolmesta suuresta puolueesta. Siis SDP:stä, Kokoomuksesta ja Keskustasta.

Eduskuntavaalin tuloksen jälkeen näytti siltä, ettei maassamme olisi enää yhtään suurta puoluetta. Suurimmankin eli SDP:n kannatus oli vain 17,7 prosenttia. Kun vielä Keskustan kannatus putosi 13,8 prosenttiin oli meillä vain kolme pikku- tai keskisuurta puoluetta eli SDP, Perussuomalaiset ja Kokoomus.

Uusin Helsingin Sanomien julkaisema mielipidetiedustelu vahvisti Ylen edellisen gallupin tuloksen, jonka mukaan tilanne on jälleen muuttunut: meillä on yksi muista selvästi erottuva suuri puolue eli Perussuomalaiset 22,4 prosentin ja toinen pikkusuuri eli kokoomus 17,3 prosentin kannatuksella. Niiden jälkeen tulevat keskikokoiset SDP reilun 15 prosentin ja Vihreät 13,1 prosentin kannatuksellaan.

Perussuomalaisten suosion kasvun lisäksi on syytä huomata Keskustan pysyväksi muuttunut alamäki. Siihen ei ole auttanut edes puheenjohtajan vaihtaminen nuoreen naiseen, eikä hallitukseen meneminen vihervasemmiston aisankannattajaksi siltarumpuvoittojen toivossa.

Kansan poliittiset mielipiteet ovat tietenkin aina vaihdelleet, eikä nykyistä kannatustilannetta voi edes ajatella pysyvänä olotilana. Siitä huolimatta sillä on seurauksia päivän politiikkaan: nähtyjen kannatusmuutosten seurauksena sen perusteet suorastaan järisevät.

Järistyksistä pienin ei ole Rinteen hallituksen sisältä päin kasvava paine - ei pelkästään Keskustan kentän vaan myös pääministeripuolueen taholta. Tämä ei voi olla näkymättä hallituksen toimintakyvyssä.

Merkittävää on myös se, että meillä perinteisesti noin 40 prosentin paikkeilla olleen vasemmiston (SDP, Vihreät ja Vasemmistoliitto) kannatus on pudonnut jo reiluun 36 prosenttiin. Tästä kertonee omaa kieltään se, että Perussuomalaiset ovat nousseet maan suurimmaksi työväenpuolueeksi. Näin siitä huolimatta, että suuri osa puolueen kannatuksen noususta selittyy edellisissä vaaleissa nukkuneiden aktivoitumisella.

Nähtäväksi jää, vaikuttaako kannatuksen lasku vihervasemmiston politiikkaan. Perussuomalaisten suosiohan perustuu erityisesti nykyiselle maahanmuutto- ja ilmastopolitiikalle esitettyyn vaihtoehtoon.

Toisin sanoen, nämä erityisesti vihervasemmiston johdolla ajetut poliittiset linjaukset ovat muuttuneet ja muuttumassa päivä päivältä yhä epäsuositummiksi. Tässä oleellinen kysymys kuuluu, että luopuuko vihervasemmistomme jossain vaiheessa nykyisistä maahanmuutto ja ilmastopoliittisesta linjastaan.

Tämä olisi vahinko, sillä todellinen demokratia tarvitsee vaihtoehtoja. Siksi olisi hyvä, että myös jatkossa äänestäjille olisi maahanmuutto- ja ilmastopolitiikan saralla valittavana maamme elinolosuhteita kurjistava maailmanparannuspolitiikka ja sen vastakohtana tosiasioihin perustuva pragmaattinen järkipolitiikka.

Lopuksi on syytä vielä todeta, että maassamme vuosikymmeniä vallinnut ristiriita maaseudulla lähes yksinvaltaa käyttäneen Keskustan ja enemmän kaupungeista kannatustaan hakeneiden muiden puolueiden välillä on menettämässä poliittisen merkityksensä. Jos hyvin käy, pystyy Perussuomalaiset puolueena yhdistämään kaupunkiväestön yrittäjien ja työväestön toiveet haja-asutusalueiden ihmisten intresseihin siten, että vastakkainasettelu maamme eri osien välillä katoaa koko valtakunnan poliittisen edun tavoittelun tieltä. Tästä hyötyisivät kaikki suomalaiset pois lukien tästä vastakkainasettelusta hyötyvät keskustalaiset poliitikot.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten ennennäkemätön kannatus vaikuttaa politiikkaan
Onko kepulaisuus katoamassa?
Vihreä aate johtaa harmaaseen ja masentavaan tulevaisuuteen

Verikoston kieltävä sopimus

Kirjoittelin kesällä tapauksesta, joka osoitti ruotsalaistyyppisen kulttuurin saapuneen Suomeen. Enkä tarkoittanut sillä perinteisiä viikinkien jälkeläisten elämäntapoja, vaan uudemman ajan rikollisten toimintamalleja.

Helsingin Sanomien mukaan tämä tapaus on nyt oikeudessa. Ja asiasta on saatu uutta tietoa, joka kertoo karua kieltä tästä uudenlaisesta eurooppalaisesta kulttuurista. Siis siitä käyttäytymismallista, josta meille antoivat näytteen henkilöt, jotka olivat kotoisin Mitrovican kaupungista Kosovosta.

Jutun otsikossa mainittiin, että tapauksessa asianomaisina olevien "sukujen välillä oli voimassa verikoston kieltävä sopimus". Tosin tämä sopimus oli vain määräaikainen ja tulee päättymään joulukuun alussa eli muutaman päivän kuluttua tästä hetkestä.

Jutussa kerrottiin edelleen, että toista sukua oli painostettu poistumaan koko Suomesta. Ajatuksena siis oli, että "joko te olette tai me olemme täällä Suomessa".

Oikeudessa kuultiin myös näkemys, jonka mukaan "he ovat ilmeisesti kateellisia, kun hän on onnistunut rakentamaan yrityksen täällä Suomessa. He eivät ole onnistuneet tekemään mitään."

Päätyi oikeus mihin tahansa lopputulokseen, on selvää etteivät nämä kosovolaismaahanmuuttajat ole sellaista joukkoa eivätkä edusta sellaista kulttuuria, jota minä haluan Suomeen. Syynä näkemykseeni ei ole minkäänlainen rasismi, vaan kyseisten henkilöiden oma toiminta ja heidän sivistyneeseen yhteiskuntaan sopimattoman kulttuurinsa erityispiirteet.

En siis halua kenellekään maassamme asuvalle edes tulevan mieleen, että hän voisi sopia määräaikaisen verikoston kieltävän sopimuksen toisen samanlaisen kanssa. En edes osana monikulttuurista yhteiskuntaa.

Ja juuri siksi minä haluan Suomen muuttavan maahanmuuttopolitiikkaansa sellaiseksi, että verikostoa ajattelevien ihmisten määrä yhteiskunnassa jäisi mahdollisimman alhaiseksi. Tätä näkemystäni vahvistaa myös se, että Suomen kaltaista monikulttuurisuuteen pyrkivää pakolaispolitiikkaa jo pidempään harrastanut Ruotsi on ajautunut suuriin vaikeuksiin tulijoiden tässä puheena olevassa tapauksessa nähtyjen kulttuuristen erityispiirteiden takia. Jälkeläisemme ansaitsevat paremman yhteiskunnan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perinteisiä kylätappeluita vai ruotsalaistyyppistä väkivaltaa?
Rantautuiko ruotsalainen kulttuuri Helsinkiin?
Yli puolet Helsingin tunnistetuista seksuaalirikosepäillyistä on maahanmuuttotaustaisia

Johtiko poliittinen korrektius tyttöjen hyväksikäytöön?

Kirjoitin muutama päivä sitten Veijo Baltzarin tapauksesta. Tänä aamuna aiheesta nostettiin Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa kahdenkin artikkelin verran esille sellaista uutta tietoa, että aiheeseen oli syytä vielä palata.

Helsingin Sanomien yhdessä jutussa kerrottiin, että Baltzarin toiminnasta oli tehty selvitys jo seitsemän vuotta sitten. Ja että selvityksen tulos oli vähintäänkin huolestuttava.

Keskeistä siinä oli kaksi seikkaa. Ensinnäkään selvitys ei johtanut tiedon leviämiseen selvityksen tilaajia pidemmälle. Tilanne on erikoinen, mutta vielä erikoisemmaksi sen tekee se, että raportin vastaanottanut virkamies ei haastattelussa tuntunut muistavan asiasta oikein mitään ja vetosi epämääräisesti vain siihen, ettei hänelle ja hänen kollegoilleen tullut edes mieleen, että hälyttäviä tietoja olisi voinut viestittää eteenpäin. Outoa.

Ilta-Sanomien jutussa puolestaan kerrottiin siitä, että Helsingin Kaupungissa oli Wilma-viesteissä varoiteltu oppilaita Baltzarista jo vuosi sitten. Kuvataidelukion rehtori oli kirjoittanut suorasanaisesti, että "Hei. Kuulin äsken huolestuttavia uutisia tästä teatteriproduktiosta. ÄLKÄÄ HAKEKO TÄHÄN MUKAAN!"

Tässäkään tapauksessa asiasta ei oltu puhuttu poliisille tai julkisuuteen. Oli kuitenkin ilmeisesti pelätty omien oppilaiden puolesta ja siksi koettu välttämäksi toimia heidän suuntaansa. Outoa.

Ja lopulta, Helsingin Sanomien toisessa jutussa eli pääkirjoituksessa puhuttiin luottamusyhteiskunnan varjopuolista. Siinä Baltzarin aiempien tuomioiden huomiotta jättäminen kuitattiin - SDP:tä mainitsematta - merkittävien demaripoliitikkojen luoman ketjun aiheuttaman luottamuksen seuraukseksi. Ja vaadittiin parempaa valmistelua virkamiehiltä.

Itselleni tuli näistä jutuista ja niihin sisältyvästä suorastaan käsin kosketeltavasta epämääräisyydestä mieleen aivan toisenlainen selitys. Voisiko nimittäin olla niin, että sen enempää selvityksen teettäneet kaupungin virkamiehet kuin kuvataidelukion opettajatkaan eivät halunneet tuoda tietojaan esille yhteiskuntaamme pesiytyneen poliittisen korrektiuden takia?

Eli pelkäsivätkö he itse leimautuvansa, mikäli ryhtyisivät levittämään tietoja etnisen taustansa takia erityissuojelusta yhteiskunnassamme nauttivasta romanipersoonasta? Ja pysyivät siksi vaiti välttyäkseen julkiselta riepottelulta ja rasistiksi leimautumiselta?

On selvää, että vain asianosaiset itse tietävät osuuko päätelmäni oikeaan. On kuitenkin tosiasia, että meillä on jo pidempään ollut yhteiskunnassa ilmapiiri, jossa rasistiksi leimaaminen on ollut herkässä jopa oikeussaleja myöden. Eikä tämä voi olla vaikuttamatta ihmisten toimintaan silloin kun kyse on etnisistä vähemmistöistä ja heidän merkkihenkilöistään.

Tulevaisuuden kannalta tämäkin tapaus alleviivaa sitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa olisi lopultakin tunnistettava poliittisen korrektiuden aiheuttamat riskit. Ja ryhdyttävä toimiin niiden poistamiseksi esimerkiksi ryhtymällä kunnioittamaan oikeusvaltioperiaatetta ja maamme perustuslakia sekä oikeussaleissa että niiden ulkopuolella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP vahvisti asemaansa
Malminkartanon ammuskelu ja romanikulttuuri
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Olin keskikoulussa kun kuulin yhden luokkakaverini sanovat vieressäni istuvalle tytölle, että tämä on tänään ihana. Olin vihreänä kateudesta, koska en itse voinut edes kuvitella uskaltavani sanoa mitään sellaista kauniille neidolle. Omalta osaltani vastakkainen sukupuoli oli tuolloin kaukaa ihailtu, mutta aivan liian pelottava, osa maailmaa.

Tässä välillä olen toki joskus maininnut silloin tällöin positiivisesti naispuolisten työkavereideni ulkonäkömuutoksista - uusista kampauksista tai vaatteista. Siitäkin on kuitenkin jo vuosia, sillä tässä välillä ovat ilmaantuneet julkisuuteen nämä feminismit ja #metoo-liikkeet.

Syynä vaikenemiseeni on se, etten halua ottaa riskejä tulla tässä ilmapiirissä ymmärretyksi väärin. Ympärilläni kuulemani - tai paremminkin hiljaisuuden - perusteella ovat monet muutkin miehet tehneet samanlaisen johtopäätöksen.

En tiedä millä tavoin vastakkainen sukupuoli on suhtautunut pienten huomionosoitusten katoamiseen. Ehkäpä jotkut ovat olleet muutokseen tyytyväisiä ja toiset tyytymättömiä. Ja saattaa olla, että naisiin kohdistuvat todelliset törkeydet ovat vähentyneet - tosin en itse ole niitä aiemminkaan joutunut todistamaan, mutta en väitä etteikö sellaisista pitäisi päästä eroon.

Varmaa on kuitenkin että se, mitä aiemmin pidettiin yleisesti jonkinlaisena elämän suolana - eli pieni hyväntahtoinen flirtti - on katoamassa yhteiskunnasta. Tätä osoittaa omien havaintojeni lisäksi se, ettei sellaisesta ole enää kirjoiteltu lehdistössä aiempaan tapaan. Todisteena tästä sanoilla "pieni flirtti" tehty googlaus löysi ensimmäiselle näyttösivulle päivättyjä median juttuja vuosilta 2017, 2015, 2013, 2012, 2011, 2010, eikä siis yhtään juttua viimeisen kahden vuoden ajalta.

Jokaisella lienee näkemys siitä, onko flirtin katoaminen työpaikoilta - tai ainakin lehtijutuista - hyvä vai huono asia. Varmaa on kuitenkin, että elämä on muuttumassa monta pykälää aiempaa harmaammaksi.

Varmaa on myös se, että maailmamme näyttää tässä suhteessa muuttuvan askelta tekopyhemmäksi. Siis kohti sitä kaksinaismoralistista suuntaa, jonka yhtenä merkkinä suuressa lännessä on mahdollista haastaa oikeuteen nainen, jonka rinnat ovat olleet nähtävissä lapsipuolille.

Samaan suuntaan on yhteiskuntamme muuttumassa myös viihteen osalta. Joutuivathan Pekka ja Pätkä Ylen sensuuriin näyttelijöiden mustattujen naamojen takia ja vihreä poliitikko ja entinen koomikko pyyteli anteeksi saamelaisilta aiempia tekemisiään. Ja jo aiemmin toimittaja joutui vaikeuksiin käytettyään lähetyksessä intiaanipäähinettä ja naapurissa Peppi Pitkätossulta poistettiin neekerikuningas-isä. 

Nähtäväksi jää mihin tällä tiellä päädymme. Ja seuraako nyt nähdystä jonain päivänä jonkinlainen vastaisku, jossa tiukkapipoisuus saa väistyä ja vapamielisyys saa alaa. Vai uppoudummeko me yhä syvemmälle sellaiseen maailmaan, jossa pinta on harmaata, mutta sen alla kuohuu ja kuhisee kuin viktoriaanisen Britannian julkisivun alla.

Wikipedian mukaan tuolloin kukoisti varsinainen kaksinaismoralismi eli "siinä missä monet yläluokkaiset miehet vaalivat kotonaan ja suhteissa yläluokan naisiin tiukkaa protokollaa ja tapakulttuuria, samaisten miesten kerrotaan usein salaa harrastaneen monia epäsiveellisiä ja paheellisia elämäntapoja kuten juopottelua, uhkapeliä, epäsiveellisiä revyy-esityksiä ja bordellivierailuja. Aikakauden tabloidilehdistö ruokki skandaalien metsästystä, joka oli suosittua kansanhuvia Britteinsaarilla."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Miksi uskovaisia pidetään moraalisempina kuin ateisteja?
Poliittisesti korrekti muuttaa näkyvää todelllisutta

Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta

Oikeusvaltioperiaate tarkoittaa sitä, että valtio on organisoitu oikeussäännöksin ja näitä oikeussäännöksiä noudatetaan sen eri tahojen toiminnassa. Toisin sanoen kaikilla valtion kansalaisilla ja viranomaisilla on velvollisuus noudattaa oikeussääntöjä.

Suomen perustuslaissa puolestaan todetaan, että "ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."

Viime aikojen tapahtumat ovat osoittaneet, ettei Suomi ole oikeusvaltio. Näin siksi, että viranomaiset (esimerkiksi Abdirahim Husu Husseinin perussuomalaisten rasistisuuteen liittyvien kommenttien tai imaami Bahmanpourin ja Päivi Räsäsen esille tuomien pyhien tekstien yhteydessä) ja jopa oikeusoppineet ovat kyseenalaistaneet perustuslaissa ilmaistun ihmisten tasa-arvon.

Maamme oikeudellisen käytännön oikeusvaltion ja perustuslain vastaisuus ilmeni esimerkiksi taannoisesta HS:n jutusta, jossa haastateltiin kolmea oikeustieteen professoria. Sen mukaan kansanryhmää vastaan kiihottavaa lakia tulkitaan siten, että soveltamiskynnys on korkea, mikäli kiihottamisen kohteena on valtaväestö. Näin siksi, että se on hyvin harvoin erityisen suojan tarpeessa.

Tämä - tässä yhteydessä yleisesti käytetty - peruste on kuitenkin oikeusvaltioperiaatteen vastainen. Näin siksi, ettei oikeusvaltioperiaatteessa lue, että lakeja tulisi soveltaa eri ihmisryhmiin eri tavoin tai tarpeen mukaan. Näin ei lue myöskään Suomen perustuslaissa, vaan siellä päinvastoin todetaan sanatarkasti, että "ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä".

Olen syvästi hämmästynyt siitä kuinka olemattomalla huomiolla on maamme oikeusvaltioperiaate ja sen perustuslaki poljettu Suomessa lokaan vetoamalla väestöryhmien erilaiseen suojan tarpeeseen. Ainakaan HS:n jutussa mainittujen professoreiden suhteen kyse ei voi olla tietämättömyydestä, sillä on selvää, että maamme korkeimmat oikeusoppineet ovat tietoisia oikeusvaltioperiaatteesta ja huomanneet perustuslakimme vaatimuksen kaikkien ihmisten samanarvoisuudesta lain edessä.

Tästä on siten tehtävä se johtopäätös, että poliittiset ambitiot ovat Suomessa syrjäyttäneet tarkoituksellisesti oikeusvaltioperiaatteen ja maamme perustuslain. Toisin sanoen laki on kyllä hyvä, mutta sen soveltaminen ei. Tämä tuo mieleen Orwellin eläinten vallankumouksen maatilasta, jossa eläinten tasa-arvoisuus ohitettiin lakia muokkaamalla.

Muistattehan: "kaikki eläimet ovat tasa-arvoisia" sai salamyhkäisesti jatkokseen tarkennuksen, jonka mukaan "mutta toiset eläimet ovat tasa-arvoisempia kuin toiset". Nähtäväksi jää, tuleeko sama tapahtumaan myös Suomessa.

Suomessa ei ole ainakaan vielä koskettu perustuslakiin, eikä itse laki kansanryhmää vastaan kiihottamisestakaan sisällä ajatusta ihmisryhmien välisestä eriarvoisuudesta. Sen sijaan tällainen oikeusvaltiokäsitteen ja perustuslakimme vastainen näkemys löytyy edelle linkittämäni HS:n jutun mukaan lain perusteluista.

Omalta osaltani olen sitä mieltä, että Suomessa on siirryttävä noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta ja Suomen perustuslakia myös tässä puheena olevaa lakia tulkittaessa. En myöskään panisi pahakseni, mikäli asia vietäisiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, jotta se voisi vahvistaa edelle kirjoittamani loogisen johtopäätökseen - tai vaihtoehtoisesti tehdä de facto muutoksen oikeusvaltioperiaatteeseen ja siten ohjata meidät entistä näkyvämmin kohti orwellilaista yhteiskuntaa.

Jälkimmäisessä tapauksessa valtaa käyttävä vaalikansakin ehkä heräisi oikeusjärjestelmämme politisoitumiseen ja osoittaisi sille hyväksyntänsä tai tuomionsa vaaliuurnilla. Ainakin siinä tapauksessa, että aihe nousisi yhden tai useamman puolueen toimesta keskeiseksi vaaliteemaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päivi Räsänen, Raamattu ja homoseksuaalisuus
Rasisteja, sanoi Husu
Jouluisia ajatuksia shariasta

SDP vahvisti asemaansa

Veijo Baltzar on tunnettu romani ja kulttuurihenkilö, jonka suhde yhteisten asioiden hoitamiseen on sosialistinen. Sen seurauksena hänen taannoinen pyrkimyksensä politiikan pariin tapahtui valtakunnan ykkösdemareiden suojeluksessa.

Iltalehden mukaan Baltzarin tukena ovat olleet esimerkiksi Tarja Halonen, Liisa Jaakonsaari ja Paavo Lipponen. Heistä viimeksi mainittu totesi aikanaan että "Veijo Baltzar on suuri suomalainen ja eurooppalainen kulttuuripersoona. Monipuolisten kirjallisten ja taiteellisten ansioidensa ohella hän on dynaaminen toimija. Baltzar on yksi harvoista suomalaisista, joilla on kantavuutta Euroopan kulttuurielämässä, erityisesti monikulttuurisuuden edistäjänä."

Huomiotani kiinnitti tuo viimeinen eli monikulttuurisuuden edistäminen. Näin siksi, että siihenhän liittyy tunnetusti monenlaisia ongelmia - eikä vähiten demareiden piirissä, jotka ovat vuosien kuluessa keränneet piiriinsä ainutlaatuisen omituisten otusten kerhon.

Tuohon kerhoon näyttäisi olevan liittymässä myös romanivaikuttaja Veijo Baltzar, joka vangittiin 21. marraskuuta 2019 Helsingin käräjäoikeudessa todennäköisin syin törkeästä ihmiskaupasta ja muista rikoksista epäiltynä. Tosin IL:n mukaan hänet oli tuomittu kahdesti jo ennen nimeämistään ehdolle vuoden 2015 vaaleihin, mutta tästä eivät nykydemarit muista mitään.

Toistaiseksi Baltzar on kuitenkin virallisesti syytön törkeään ihmiskauppaan, sillä syylliseksi hän muuttuu vasta, mikäli oikeus näin toteaa. Siitä huolimatta on selvää, että nyt käynnissä oleva prosessi vahvistaa SDP:n asemaa täysin kritiikittä etnisiin vähemmistöihin suhtautuvana puolueena.

Kysymys tietenkin kuuluu, että ulottuuko tämä sinisilmäisyys myös valtakunnan huipulle nyt, kun maan pääministeri sattuu olemaan demari ja puheena olevan puolueen puheenjohtaja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sinisilmäinen pääministeripuolue
Malminkartanon ammuskelu ja romanikulttuuri
Etelä-Pohjanmaan romanit ja Veijo Baltzarin näkemys

Ääretöntä tyhmyyttä

Ihmisen järki ja sen avulla kehittynyt elintapamme ovat nostaneet meidät muun eliökunnan yläpuolelle. Tämä ajatus nousi mieleeni taannoin kun katselin luontodokumenttia Etelämantereen keisaripingviineistä, joiden koko elämä pyörii poikasten hankinnassa ja ruokkimisessa karussa ympäristössä.

Pingviinien elämän jatkumiseen tähtäävän elintavan sijaan monilla länsimaisilla ihmisillä on muita intressejä - siis sellaisia kuin työuran kehittäminen, varallisuuden lisääminen, trendikäs bilettäminen tai jopa ilman lapsentekotarkoitusta harrastetusta seksistä nautiskeleminen. Näitä kaikkia yhdistää se, että lapset nähdään niiden ongelmaksi. Ei siis ole ihme, että Suomessakin on syntyvyys pohjalukemissa.

Itse asiassa lapsikeskeisyyden katoaminen on nähtävä vain yhtenä seurauksena siitä, että korkea elintasomme on johtanut vieraantumiseen muistakin elämän tosiasioista. Tarkoitan sitä, että muodikkaat trendivirtaukset ja vahvat aatteet ohjaavat ihmisten elämää vahvemmin kuin elämän jatkumiseen liittyvät vaistotoiminnot.

Yhden hyytävän esimerkin tästä tarjosi Ilta-Sanomat, joka kertoi floridalaisesta vegaaniperheestä, jonka lapsi kuoli aliravitsemukseen. Kaksi muutakin lasta olivat aliravittuja ja vain naisen ensimmäisestä liitosta peräisin oleva normaalikunnossa saadessaan ajoittain liharuokaa käydessään biologisen isänsä luona.

Tämä palautti ajatukseni pingviinidokumenttiin. Kyllähän niidenkin poikasia kuoli, mutta vain siksi etteivät vanhempien kyvyt riittäneen jälkeläisten elämästä huolehtimiseen karussa ympäristössä - myös aikuisia kuoli kovissa lumimyrskyissä.

Siten itselleni jäi arvoitukseksi se, onko floridalainen vegaanipariskunta viime kädessä fiksumpi vai typerämpi kuin eteläisten lumikenttien suuri pingviini? Vai onko heidän kohdallaan kyse suorastaan äärettömästä tyhmyydestä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kaunis ajatus, mutta entä todellisuus?
Naisen evoluution uusi suunta
Tyhmyys pilasi neljän ihmisen elämän

HS vähätteli ja Paavo Arhinmäki huuteli maahanmuuttoasioissa

Helsingin Sanomat yllätti tänä aamuna ja otsikoi juttunsa, että "Suomen maahanmuutto­politiikassa on mennyt viime aikoina pieleen lähes kaikki mahdollinen, nyt on aika korjata virheet". Siitä olen aika lailla samaa mieltä.

Karvoistaan lehti ei kuitenkaan ole päässyt. Jutussa nimittäin tuotiin esiin vain kolme maahanmuuton suhteen pieleen mennyttä asiaa, kun listaa olisi voinut helposti pidentää moninkertaiseksi.

Ensimmäinen esille tuotu seikka oli se, kun "Suomi tuomittiin Euroopan ihmis­oikeus­sopimuksen rikkomisesta". Näin tietenkin tapahtuikin, mutta kuten olen aiemmin todennut, turvapaikanhakijoiden mahdolliset kuolemat kotimaassaan voidaan välttää vain antamalla kaikille oleskelulupa Suomessa - eikä silloinkaan, mikäli nämä lähtevät omasta tahdostaan takaisin kotimaahansa. Näinhän eivät tee vain kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet, vaan myös maahamme luvalla asettuneet lähettäessään lapsiaan "mummolaan".

Toinen jutussa mainittu pieleen mennyt seikka oli se, että "Suomi opettaa turvapaikan­hakijoita elämään sosiaaliturvajärjestelmän varassa". Tämä pitänee monien osalta paikkansa, vaikka toki monet lienevät jo tullessaan tietoisia mahdollisuudesta päästä suomalaisten veronmaksajien elätettäväksi ilman työvelvoitetta.

Kolmanneksi lehden juttu mainitsee "maahanmuuttajien kielikoulutuksen tehottomuudesta sekä opetuksen laatuun liittyvistä ongelmista" ja siihen liittyvästä osaamattomuudesta, joka pitää tulijat työttömänä. Tämäkin seikka perustunee sinänsä tosiasioihin, mutta on syytä huomata se, ettei kieli-, luku- ja kirjoitustaidottomasta parikymppisestä maahanmuuttajasta ihan helposti saa teknologiayhteiskunnan työelämässä menestyvää henkilöä. Ei varsinkaan, mikäli hänen kulttuuri-identiteettiinsä liittyy työntekoa ehkäiseviä piirteitä kuten kättelystä kieltäytymistä, hankalaa vaatetusta, impulsiivisuutta lisääviä nälkäkuureja tai ylimääräisiä rukoustaukoja.

Näiden kolmen ongelman lisäksi olisi ollut syytä lisätä maahantulijaväestön aiheuttavat turvallisuusongelmat, jotka näkyvät yliedustuksena väkivalta- ja seksuaalirikoksissa ja jopa terroritekona. Lisäksi huomattava osa tästä porukasta on ollut valmis lähtemään maamme rajojen ulkopuolelle sotimaan sairaan aatteensa puolesta.

Epäonnistumisestamme kertoo myös se, että tämän aamun HS kertoi toisessa jutussaan irakilaismiehestä, joka sai tuomion kiihotettuaan kansaa shiiamuslimeja vastaan. Tämän tapauksen kannalta oleellista oli se, että siinä näkyi kuinka maahanmuuttajat ovat tuoneet lähtöalueidensa kiistat mukanaan ja ylläpitävät niitä myös meidän yhteiskunnassamme.

Saman sukuinen on myös ongelma siitä, kuinka turkkilais- ja kurditaustaiset yrittäjät taistelevat reviireistään väkivaltaisesti.

Listaa voisi vielä jatkaa puhumalla autojen polttamisista, väestöryhmien segregoitumisesta, taksikuljetuksista, imaamien näkemyksistä tai käyttäytymisestä joukkoliikenteessä. En nyt kuitenkaan tee sitä, sillä jo edelle kirjoitettu osoitti HS:n oikeansuuntaisesta otsikostaan huolimatta peittelevän maahanmuuttoon liittyvän ongelmavyyhden laajuutta.

Pahinta tässä kaikessa on kuitenkin päättäjiemme välinpitämättömyys tai tietämättömyys. Siitä ikävän esimerkin antoi eilen eduskunnassa Paavo Arhinmäki (vas), joka 20-24 -vuotiaan irakilaismaahanmuuttajan tutkitun elämänmittaisen kustannuksen - 690 000 euroa - kuultuaan katsoi asiakseen huutaa epäuskonsa sanoilla '690 000 euroa, oh-hoh'".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mikä auttaisi haittakulttuureista saapuvia maahanmuuttajia?
Silmänkääntötemppu
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

Kommunistiprofessori rinnasti Mannerheimin ja alastomat naiset

Tunnettu maahanmuuttofanaatikko ja Oulun yliopiston kommunistiprofessori Vesa Puuronen on pyytänyt opiskelijajärjestöä poistamaan selfiekuviin innoittaneen presidentti ja marsalkka Carl Gustaf Mannerheimin valokuvan seinältään. Näin siitä huolimatta, että sensuroinnin kohde on taannoisen äänestyksen mukaan kaikkien aikojen "suurin suomalainen".

Suurimman suomalaisen tittelin entinen presidenttimme on epäilemättä saanut ansioistaan kommunistisen kapinaliikkeen kukistajana ja samalta ideologialta ponnistaneen suurvallan sotilaallisten aggressioiden torjumisesta. Nämä selittänevät Puurosen päätöstä enemmän kuin hänen julkituomansa seikat.

Hän nimittäin perusteli kuvan poistamista Mannerheimin epäonnistumisella sisällissodan jälkeisten kostotoimien ehkäisemisessä sekä venäläisten erilaisuuden toteamisella aikakaudelle tyypillisellä ilmaisulla. Hänen mukaansa ne tekevät Mannerheimista hyvin ristiriitaisen henkilön, jonka kuvaa ei siksi olisi soveliasta pitää esillä.

Tämä on varsin mielenkiintoista henkilöltä, jonka oma ideologia pohjautuu edelleenkin ihmiskunnan suurimpien murhamiesten, kuten Vladimir Leninin, Josef Stalinin, Mao Zedongin ja Pol Potiin viitoittamaan aatemaailmaan, jota sivumennen sanoen hänen sensuurikäskynsä mainiosti kuvastaa. Avoimeksi jää, olisiko hän pyytänyt poistamaan myös näiden oman aatteensa "suurmiesten" kuvat opiskelijajärjestön seinältä, mikäli joku olisi ollut tarpeeksi arvostelukyvytön sellaisia sinne ripustamaan.

Näin tietekoneen näppäimistön takaa tulkiten luontevalta tuntuvien sensuroitavien  eli omien aateveljiensä kuvien sijaan Puuronen otti Iltalehden jutun perusteella mahdollisten sensuuritoimiensa esimerkiksi alastomien naisten kuvat ja Ylen mukaan hakaristiliput. Nämä vertailukohdat ovat tässä yhteydessä vähän outoja, mutta jälkimmäisen osalta oivaltava toimittaja olisi kuitenkin kysynyt, miten mainio kommunistikollegani suhtautuisi punalippuihin joko sirpillä ja vasaralla varustettuina tai ilman niitä.

Näin ei kuitenkaan käynyt, vaikka Mannerheim inhosi kommunisteja yhtä syvästi kuin natsejakin - eivätkä jälkimmäisen aatteen aiheuttamat ihmisten kärsimykset jääneet ainakaan jälkeen ensimmäisistä. Puoluevalintojensa perusteella ne eivät kuitenkaan Vesa Puurosen mielestä tee hänen omasta aatteestaan ristiriitaista, vaan nyt tulleen tapauksen perusteella pikemminkin esimerkillisen pohjan yhteiskuntamme rakentamiselle.

Siksi olisikin mainiota, mikäli oululainen opiskelijajärjestö ottaisi ja ripustaisi seinälleen Leninin, Stalinin, Maon - tai vaikkapa Otto Wille Kuusisen - kuvan ja tekisi mediaperformanssin siihen liittyvistä selfieistä. Ja jäisi odottamaan professorin sensurointipyyntöä tai sen puuttumista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Vesa Puuronen puhuu viisaita

Pakolaisia Honkongista?

Hongkongin mielenosoitukset ovat jälleen kiihtyneet ja samalla otteet käyneet entistä anarkistisemmiksi ja väkivaltaisemmiksi. Vastaavasti ainakin poliisien puheet ovat koventuneet ja mielenosoittajia on uhattu jopa kovilla ampumisella.

Nähdäkseni kyse on siitä, että Kiina vahvistaa otettaan hallintoalueeseen, jonka Iso-Britannia luovutti sille vuonna 1997. Silloin sovittiin, ettei Hongkongissa muutu juuri mikään, vaan yhdessä Kiinassa vallitsee kaksi järjestelmää. Ehkäpä kiinalaiset ovat tulleet siihen tulokseen, että on aika aloittaa järjestelmien yhtenäistäminen.

Mielenosoitukset alkoivat alkukesästä 2019, kun hongkongilaisten tietoon tuli luovutuslakiesitys, jonka perusteella rikoksesta epäilty olisi luovutettu tuomittavaksi Manner-Kiinaan - eli Kiinalle olisi avautunut mahdollisuus ottaa rautahanskaansa itselleen epämiellyttävät henkilöt julistamalla heidät epäillyiksi rikoksesta. Aluejohtaja on sittemmin ilmoittanut sen kuoppaamisesta, mutta se ei ole lopettanut levottomuuksia.

Nähtäväksi jää mitä jatkossa tapahtuu. Selvää on kuitenkin se, ettei länsimailla ole keinoja pakottaa Kiinaa luopumaan tavoitteistaan - mitä ikinä ne ovatkaan. Venäjälle on voitu asettaa edes pitkäaikaisia talouspakotteita, mutta Kiinan talous on yksinkertaisesti liian merkittävä kaikkien hyvinvoinnin kannalta, että sille voitaisiin tehdä sama.

Siten hongkongilaisilla on edessään sumuinen tulevaisuus, mikä saattaa hyvinkin näkyä vauraimman väestönosan muuttoliikkeenä. Onhan tunnettua, että monet ovat hankkineet itselleen varakodin Tyynen valtameren toiselta laidalta eli Kanadan ja USA:n länsirannikolta.

Jos näin käy, tarkoittaa se sitä, että pohjoisamerikkalaiset yhteiskunnat saavat pakolaisia - mutta sellaisia, joilla on välitön valmius ryhtyä vahvistamaan vastaanottajamaansa taloutta. Ehkäpä näistä saatuihin hyviin kokemuksiin tullaan sitten aikanaan vetoamaan Suomessakin, kun tavallinen kansa valittaa sitä taakkaa, jonka eurooppalainen pakolaispolitiikka kehitysmaalaisine elätettävineen on annettu heidän kannettavakseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lakialoite sananvapauden puolesta
Maahanmuuton raskas taakka
Idän uusi itsevaltias

Viikonlopun pilkkeitä

Iltalehti kertoi pakolaisneuvonnan lakimiehen todenneen Irakissa kadulle ammutun turvapaikanhakijan tapauksesta, ettei ketään pitäisi poistaa maasta. Kysymys kuuluu että miksi?

Siis miksi IL kertoi juuri nyt lakimiehen näkemyksestä, johon irakilaismiehen kuolema ei liittynyt mitenkään. Olihan hän ollut samaa mieltä jo aiemminkin - tai ei ainakaan julkisuudessa ollut hyväksynyt kenenkään poistamista. Sitä paitsi kyseinen irakilainen palasi kotimaahansa vapaehtoisesti rahatukku kainalossa - eikä siis väkisin vietynä.

* * *

Samaan asiaan - siis irakilaisen kuolemaan liittyen kuultiin eduskunnassa mielenkiintoinen kommentti. Sen lausahti Jussi Halla-aho (ps), joka totesi, että ministerin "ilmoitus siitä, että kaikki saavat jäädä, on muuten verrattavissa Sipilän talolupaukseen 2015, mutta Ohisalon tapauksessa takana ei ole sinisilmäisyys vaan kiilusilmäinen ideologia".

Tämä on varmaankin totta, mutta nähtäväksi jää, seuraako siitä samanlainen irakilaisryntäys kuin Sipilän lupauksesta. Joka tapauksessa "viesti leviää reaaliajassa Irakiin". Tai on siis jo levinnyt.

* * *

Espoosta on löytynyt pullopommeja ja niitä tehneitä nuoria. Lienee syytä tähdentää, että Ruotsin meilläkin julkisuutta viime aikoina saaneet pommit ovat olleet erilaisia. Siis käsikranaatteja ja muita sotatarkoituksiin käytettävään välineistöön verrattavissa olevia tuhovälineitä.

Pohjanlahden pohjoispuolella pommien takana ovat ns. etnisesti edistykselliset ruotsalaiset. Nyt löytyneistä suomalaisista pommintekijöistä sen sijaan ei ole annettu tietoa, mutta he saattavat hyvinkin olla myös impiwaaralaisia nuorukaisia. Tai sitten ei. 

* * *

Jalkapallofanit ja media villiintyivät kun Suomi pääsi 23 muun eurooppalaismaan kanssa lajin EM-kisoihin. Yle teki laskujeni mukaan viikonlopun aikana 35 juttua aiheesta. Siis kolmekymmentäviisi juttua siitä, että Suomi saavutti jalkapallossa ensimmäistä kertaa sijoituksen puolivälin yläpuolella.

Keskuskauppakamarin johtaja Juho Romakkaniemi totesikin sattuvasti Twitterissä, että "no no... nämä Huuhkajathan ovat vasta EUROOPAN 24 parhaan joukossa. Lassi Etelätalo oli kuitenkin MAAILMAN 4. paras keijäänheitossa".

Kieltämättä komea saavutus.

* * *

Hiihtäjämessias Iivo Niskanen osoitti näin maailmancupin kynnyksellä, että hän on valmis taistelemaan maailmancupin voitosta. Siitä kertovat vakuuttavaa kieltä Olostunturilla hiihdetyt kilpailut, joissa oli mukana Venäjän nykyisen maajoukkueen parhaimmisto Aleksander Bolsunovia ja Denis Spitsovia myöden.

Seitsenkertainen MM- ja olympiahopeamitalisti Bolsunov hävisi Niskaselle perinteisen kympillä lähes 40 sekuntia, jota voinee pitää rökäletappiona. Vastaavasti luisteluhiihdon erikoismies ja viime vuoden pronssimitalisti Spitsov otti takkiinsa Niskaselle aiemmin ongelmia tuottaneella vapaalla hiihtotavalla yli 20 sekuntia 15 kilometrin matkalla.

Odotettavissa on siis mielenkiintoinen hiihtokausi, vaikka siihen ei sisällykään arvokisoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EIT:n päätös ajoi Maria Ohisalon paniikkiin
Viikonlopun pilkkeitä
Iivo Niskanen, maailmanmestari

Feministinen olkinukke vai valeuutinen?

Helisngin Sanomat julkaisi jutun, jossa kritisoitiin keskustanuorten vaatimusta feministisestä aluepolitiikasta. Sen teki mielenkiintoiseksi vain ja ainoastaan se, millä tavoin maan suurin sanomalehti käyttää valta-asemaansa harhauttaakseen lukijoitaan.

Oleellista jutussa olivat seuraavat lauseet: "vaikka asiaa ei ihan suoraan sanota, käytännössä kannanotossa ollaan huolissaan maaseudun nuorten miesten kohtalosta... Tiedotteen mukaan feministisellä aluepolitiikalla olisikin 'positiivinen vaikutus maamme syntyvyyden kehitykseen'. Käytännössä feminismi ilmeisesti toteutuisi sillä, että maaseudun naiset ymmärtäisivät jäädä kotipaikkakunnilleen synnyttämään."

Toimittajan muotoilu toi hakematta mieleeni ikävän kuvan maaseudun nuoresta naisesta maalaismiehensä nyrkin ja hellan välissä. Se lienee myös ollut tarkoituksena.

Itse tiedotteesta voidaan toki lukea virke, jonka mukaan "feministisellä aluepolitiikalla Keskustaopiskelijat uskoo olevan positiivinen vaikutus myös maamme syntyvyyden kehitykseen". Mutta se ei ole aloitteen varsinainen sisältö vaan pikemminkin arvioitu seuraus.

Aloitteen kannalta keskeistä ei siis ole se, että naiset jäisivät "kotipaikkakunnilleen synnyttämään" kuten toimittaja olkinukkensa muotoili. Sen sijaan siinä vaaditaan sitä, että korkeakouluissa "hankittua osaamista on opiskeluiden jälkeen oltava mahdollista hyödyntää ympäri Suomen".

Toisin sanoen keskustanuorten tavoitteena oli luoda aluepolitiikan keinoin koko maahan edellytykset korkeakoulutetuille sopivien työpaikkojen syntymiselle. Tämän onnistuessa helpottuisi luultavasti myös nuorten ns. kohtaanto-ongelma, jolla tarkoitetaan naisten yliedustusta kaupungeissa ja miesten maaseudulla. Tästä tosiasiasta eivät kärsi vain maaseudun miehet, joista pelkästään toimittaja arveli keskustanuorten olevan huolissaan, vaan yhtä lailla kaupunkien parisuhdetta vaille jäävät naiset.

Toimittaja puhui jutussaan feminismin venyttämisestä. Tämä ei kuitenkaan todellisuudessa koske keskustanuorten aloitetta, sillä sen tekee varsin perinteiseksi feminismiksi se, että aloitteen tavoitteiden toteutuessa korkeakoulutetuille naisille avautuisi mahdollisuus asua kaupunkien lisäksi myös maaseudulla näin halutessaan.

Nyt tätä mahdollisuutta ei käytännössä ole lähinnä opettajia ja lääkäreitä lukuun ottamatta. Tästä HS:n toimittaja ei kuitenkaan ollut huolissaan juttua kirjoittaessaan.

Kirjoitin tämän blogimerkintäni siksi, että halusin nostaa esille sen vallan, jota suurimmat mediat - Helsingin Sanomien lisäksi Yle - voivat kenenkään kyseenalaistamatta käyttää edistääkseen sellaisia poliittisia aatteita, joita toimituskunta kannattaa. Keinot ovat moninaiset sisältäen myös poliittisten kilpailijoiden aloitteiden vääristelyn - kuten keskustanuorten aloitteen käsittelystä erkkomediassa näimme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin

Simon Elo muunteli olkiukkoa

Elinkeinoelämän valtuuskunnan puheenjohtaja ja populismi

Ilmastonmuutos vie kohti sosialismia

Pääministeri Antti Rinnekin (sd) on huomannut, että autoilijoiden rankka yliverotus on ollut suuressa roolissa hyvinvointivaltion pohjattoman kassan täyttämisessä. Tai tarkemmin sanottuna hän on huomannut, että liikenteen päästöverojen säätämisessä on sellainen riski, että niillä on toivottu vaikutus, jolloin verotulot väistämättä pienenevät. Aatteensa mukaisesti hän siis kaipailee uusia veroja.

Hänestä "on erityisen vastuutonta, että poliitikot höynäyttävät kansalaisia sanomalla, ettei pienen kansan tarvitse tehdä mitään ilmastoasioissa. Se on sellaista päänsä pensaaseen laittamista. Seuraavat sukupolvet eivät anna anteeksi, jos tällainen välinpitämätön linja toteutuu."

HS:n toimittajan mielestä Rinne tarkoitti perussuomalaisia. En tiedä onko hän oikeassa, mutta nyt kun Luonnonvarakeskuksen arvio metsiemme hiilinieluista on uusien mittaustulosten myötä alentunut, ovat poliitikot rientäneet etsimään yhä kovempia ratkaisuja pitääkseen Suomen ilmastonmuutoksentorjujien kärkikaartissa.

Esimerkiksi Pentti Linkolan oppityttönä tunnettu ympäristöministeri Krista Mikkonen (vihr) kiirehti kertomaan, että tulossa on energia- ja liikenteen verotuksen sekä yritystukien perinpohjainen uudistus. Toisaalta pääministeri Antti Rinne pani jäitä ministerinsä hattuun toteamalla, että "tämän hallituksen liikenteeseen liittyvä veropolitiikka ei tule kurjistamaan ihmisiä. Ohjauspolitiikan pitää olla oikeudenmukaista ja kohtuullista."

Oikeudenmukaisuudesta puhui myös keskustapomo Katri Kulmuni ja puolusti suomalaista eläintuotantoa. Nähtäväksi jää, mitä tapahtuu turvepelloille, sillä Luken laskelmien johtopäätöksissä ehdotetaan muun muassa turvemaiden viljelystä luopumista.

* * *

Tässä asiassa toimittaja Piia Elonenkin oli oivaltava huomatessaan, että tässä on vaarana jopa se, että viljelijät menettäisivät oikeuden käyttää maitaan. Siihen saatiin sopiva ennakkotapaus juuri korkeimmasta hallinto-oikeudesta, joka vahvisti Vantaan kaupungille oikeuden ryöstää perintötilan maat ns. yleisen tarpeen perusteella.

Tilan asioita hoitanut henkilö totesikin asiasta sattuvasti, että kyseessä oli "sosialismin voitto", joka antaa "kunnille rajattomat mahdollisuudet kasvattaa maaomaisuuttaan pilkkahintaan". Tähän minulla on lisättävänä vain se, ettei valtio poikkea tässä suhteessa millään tavoin kunnista, vaikka perustuslaissa säädetäänkin, että "jokaisen omaisuus on turvattu".

Selvästä sanamuodosta huolimatta tämän lakipykälän jatkona mainitaan myös, että "omaisuuden pakkolunastuksesta yleiseen tarpeeseen täyttä korvausta vastaan säädetään lailla". Vantaalaistilan tapauksessa tätä ei de facto noudatettu, sillä yksityinen toimija oli tarjonnut siitä aiemmin kymmenen miljoonaa euroa, mutta kaupunki pystyi kaavoitusmonopoliaan käyttäen pakottamaan tarjoajan vetäytymään, jotta se itse pystyisi lunastamaan maan pilkkahintaan eli noin neljänneksellä tilan tosiasiallisesta markkina-arvosta.

On siis syytä seurata, minkälaisia päätöksiä Rinteen hallitus tekee ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Eli löytääkö sekin Vantaan kaupungin tapaan mafiamaisia keinoja perustuslain omaisuudensuojan murtamiseksi ja Suomen viemiseksi astetta lähemmäs entisen Neuvostoliiton poliittista perintöä.

* * *

Lopuksi haluan palauttaa arvoisan lukijan mieleen sen, että oli ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos niin suuri uhkakuva kuin väitetään tai ei, on ihmiskunnan - tai ainakin sen kehittyneimmän osan - teknologinen kehitys menossa eteenpäin, ja ratkaisee tarvittaessa myös kasvihuonekaasu- eli ilmastonmuutosongelman. Siitä syystä aikamme ylivoimaisesti suurin uhka on maailman kehitysmaalaistuminen eli ihmiskunnan innovaatiopotentiaalin katoamisriski - asia, jota siirtyminen kohti sosialismia ei historian valossa ainakaan lisää.

Kehitysmaalaistumisen ja samalla ilmastonmuutoksen torjunnassa avainasioita ovat kehitysmaiden väestönkasvun pysäyttäminen sekä länsimaihin suuntautuvan kansainvaelluksen suitsiminen sellaisiin mittoihin, etteivät niiden yhteiskuntarakenteet sorru. Valitettavasti nämä ovat asioita, josta Krista Kiuru, Antti Rinne tai Katri Kulmuni eivät ole juurikaan pitäneet meteliä.

Edellisiin liittyen kolmas suuri tekijä on ilmastoahdistuksen ja myös länsimaisen nuorison vuosi vuodelta kasvaneen hedonismin seurauksena uhanalaistunut länsimaisen väestön uusiutuminen. Mikäli Suomen ja muun Euroopan kantaväestö on siirtynyt pysyvästi lasku-uralle, tulee väestönvaihto väistämättä tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutoksen suurimmat uhat
Rinteen hallituksessa roihahti
Laillinen varkaus Vantaalla

EIT:n päätös ajoi Maria Ohisalon paniikkiin

Suomi sai Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta langettavan päätöksen tapauksessa, jossa irakilaismies palasi maastamme kielteisen turvapaikkapäätöksen saatuaan kotimaahansa ja tuli siellä tapetuksi. Sen seurauksena sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) panikoi ja lupasi lisätä humanitaariseen maahanmuuttoon kuluvia  varoja palauttamalla turvapaikanhakijoiden normaalit valitusajat ja lisäämällä tulkkien määrää. Näin siitä huolimatta, että hän itsekin ymmärsi, että "tässä oli toki kyse vapaaehtoisesti palanneesta turvapaikanhakijasta".

On toki niin, että irakilaismiehen kuolema on valitettavaa ja että se olisi todennäköisesti vältetty, mikäli hän olisi saanut Suomesta turvapaikan. Itse asiassa on loogisestä selvää, että ainoa tapa välttää maastamme turvapaikkaa hakevien ikävät kohtalot lähtömaissaan on antaa kaikille halukkaille turvapaikka Suomesta, sillä vain siten voidaan välttää inhimilliset erehdykset.

Yhtä selvää on se, ettei Suomi voi - yksin jo kansan tällaisesta maahanmuuttopolitiikasta seuraavien reaktioiden eikä myöskään taloudellisten syiden takia - noudattaa politiikkaa, jossa kuka tahansa tänne tuleva saa halutessaan oleskeluluvan ja voi asettua elämään yhteiskuntaamme nauttien kantaväestön kustantamasta elatuksesta. Siksi tarvitaan toisenlaisia ratkaisuja.

Palaan tässä vanhaan ehdotukseeni, joka on samansuuntainen perussuomalaisten turvapaikanhakijoille ehdottaman ratkaisun kanssa. Tosin edes se ei ehkäisisi vapaaehtoisesti kotimaahansa palaavien ongelmaa, mutta ainakin poistaisi Suomelta syyllisyyden näiden kohtalosta.

Ehdotan siis ministeri Ohisalolle, että nyt harkinnassa olevien erittäin kalliiden ja ihmisten hengen turvaamisen kannalta epävarmojen paniikkitoimien sijasta perustettaisiin turvapaikka, jossa saisi minimielatuksen työvelvollisuuden täyttämällä. Turvapaikassa voitaisiin hyödyntää sinne sijoitettujen henkilöiden ammattitaitoa, jonka varaan voitaisiin pystyttää esimerkiksi alihankintaa suomalaiselle teollisuudelle.

Koska turvapaikkaan sijoitettaisiin vain laittomia eli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita maassaolijoita, tulisi se eristää tehokkaasti muusta yhteiskunnasta. Parasta olisi, mikäli turvapaikka voitaisiin sijoittaa maamme rajojen ulkopuolelle esimerkiksi vuokraamalla Venäjältä sopivat tilat.

Ellei se ole mahdollista, niin joka tapauksessa olisi huolehdittava siitä, ettei turvapaikasta poistuminen olisi kovin houkuttelevaa. Siksi sen ympärille pitäisi rakentaa riittävät liikkumisesteet ja palkata vartijat huolehtimaan paikan turvallisuudesta sekä sen asukkaiden että ympäröivän yhteiskunnan kannalta. Näin syntyisi myös työpaikkoja vartijan koulutuksen saaneille.

Turvapaikasta pitäisi päästä lähtemään välittömästi, mikäli suostuisi palaamaan kotimaahansa. Poistumista tulisi tietenkin valvoa, jotta sitä ei käytettäisi siirtymiseen muun yhteiskunnan riesaksi. Mikäli tässä suhteessa alkaisi esiintyä väärinkäytöksiä, voitaisiin siirtyä järeämpiin keinoihin kuten turvapaikasta poistuvien saattamiseen lentokoneeseen asti.

Turvapaikan perustaminen olisi veronmaksajalle luonnollisesti hyvin kallista: kustannukset nousisivat hyvinkin kymmeniin miljooniin euroihin. Ajan myötä se kuitenkin tulisi merkittävästi halvemmaksi kuin maahan rikoksilla elämään jäävien ulkomaalaisten kasvava joukko.

Näitä kuluja tulisi tietenkin pyrkiä pienentämään myymällä sinne sijoitettujen henkilöiden työn tulokset. Lisäksi perustamisvaiheessa turvapaikkaan sijoitetuille kymmenille miljoonille saataisiin vastinetta tänne pyrkivien turvapaikanhakijoiden määrän laskiessa ja sitä kautta syntyvistä miljardiluokan säästöistä.

Näin tarkasteluna laittomien maassaolijoiden turvapaikka olisi siis veronmaksajan kannalta erittäin kannattava sijoitus. Siten ainoa asia jota tarvitaan, on poliittinen rohkeus tehdä päätös Suomeen kohdistuvan turvallisuusuhan ratkaisemisesta perustamalla laittomille maassaolijoille turvapaikka ja ryhtyä rakentamaan sellaista mahdollisimman pikaisesti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IL:n haastattelu paljasti, ettei Maria Ohisalo ole tehtäviensä tasalla
Turvapaikka ehkäisisi laittomaan oleskeluun liittyviä negatiivisia ilmiöitä
Kielteisen päätöksen saaneille on rakennettava turvapaikka

Suomalaiset ovat lähes immuuneja huuhaalle

Helsingin Sanomat kertoi mielipidekyselystä, jonka mukaan suomalaiset luottavat tieteeseen enemmän kuin kolme vuotta sitten. Luottavaisimpia ovat puoluekannaltaan vihreät ja vähiten luottavaisia perussuomalaiset ja nukkuvat.

Perussuomalaisistakin vain 22 prosenttia tunsi vähäistä luottamusta tiedettä kohtaan, mutta niiden joukko oli kyselyn suurin, joiden mielestä oli "vaikea sanoa".

Suurin osa suomalaisista oli kiinnostunut tieteen edistymisestä. Uteliaisuus oli suurinta vihreillä ja heidän jälkeensä toisena tulivat perussuomalaiset ja vasemmistoliittolaiset. Siten persussuomalaisten epäluulo tiedettä kohtaan ei johdu kiinnostuksen puutteesta vaan jostain muusta.

Tieteessä ihmisiä kiinnostivat eniten ylipäänsä koko tieteen kehitys ja sen jälkeen järjestyksessä lääketiede, ympäristön tila, historian ja kulttuurin tutkimus, tietotekniikka, biotekniikka, avaruustutkimus, suomalaisen tieteen kansainvälinen asema ja pahnanpohjimmaisena tutkimuspolitiikka - jälkimmäisestäkin oli kiinnostunut edes jossain määrin peräti 35 prosenttia vastaajista, joka ainakin itselleni oli yllätys.

Peräti 42 prosenttia vastaajista arveli uskonnon ja tieteen olevan ristiriidassa keskenään, mutta toisaalta 22 prosenttia arveli tieteestä tulleen uuden uskonnon. Ihmisen alkuperää evoluution aikaansaannoksena epäili vain 10 prosenttia, eikä ilmastonmuutostakaan vakavana uhkana epäillyt kuin 14 prosenttia vastaajista.

Kaikkiaan kyselyn tulos oli maamme tieteelle ja tutkimukselle hyvä ja - kuten HS jutussaan mainitsi - "Suomessa ei ole pelkoa huuhaalle myönteisen ilmapiirin leviämisestä". Suomalaisten avarakatseisuudesta puolestaan kertoo se, että vain 19 prosenttia meistä haluaisi kohdentaa tutkimusrahoituksen "vain taloudellisesti parhaiten kannattaville/hyödynnettäville tieteenaloille".

Toisaalta 32 prosentin mielestä "maassamme tehdään veronmaksajien rahoilla paljon hyödytöntä tutkimusta - tästä erimielisiä oli vain 23 prosenttia. Mitä tuo hyödytön tutkimus on, ei tullut selvitetyksi.

Tieteen ristiriitaisuus kuitenkin ymmärretään hyvin, sillä 75 prosenttia vastaajista ymmärsi ristiriitaistenkin näkemysten kuuluvan tieteeseen. Ja näinhän asia tietenkin on jopa hyvin syvällisesti. Onhan filosofi Karl Popperin mukaan yksittäisten tutkimusten tärkein tehtävä pyrkiä osoittamaan vallitseva tieteellinen käsitys vääräksi - asia joka on tahtonut ajoittain unohtua ainakin ilmastonmuutosta koskevassa uutisoinnissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia

Millä perusteilla luonnontieteelliset tutkimukset vanhenevat?

Tiede on uhka valheelliselle maailmankuvalle

Maahanmuuttokissa vaanii myös postissa

Helsingin Sanomien mukaan postin määrä vähenee nopeasti nyt ja nähtävissä olevassa tulevaisuudessa. Samalla Posti on yhtiöittämänsä pakettien kuljettamisen erilliseen yhtiöön, joka haluaisi teettää työn samoilla ehdoilla kuin kilpailijat.

Ammattiliiton mukaan näin ei saisi tehdä, vaan myös uudessa yhtiössä pitäisi toimia aiemmin postissa vallinneilla työehdoilla, koska postin haluama muutos tarkoittaisi työntekijöille pienempiä palkkoja, pidempää työaikaa ja arkea vaikeuttavia työaikamalleja.

Taloussanomien mukaan ainakin joulupaketit ovat nyt lakon seurauksena siirtymässä kilpailijoille, mikä sahaa Postin asemaa entisestään - ainakin jos asiakkaiden kokemukset ovat hyviä. Esimerkiksi Matkahuollon asiakaspalvelussa on nyt ollut 40 prosenttia tavanomaista enemmän yhteydenottoja. Samoin PostNordilla ja DHL Expressillä on ollut kysyntää.

Pidemmällä aikavälillä Postin ongelma on siinä, että kilpailijat noudattavat eri työehtosopimusta ja pystyvät siten käyttämään halvempaa työvoimaa. Se tekee Postin kilpailuasemasta pitkällä aikavälillä käytännössä mahdottoman.

Kaikki edelle kirjoittamani on tuotu moneen kertaan esille suomalaisessa mediassa, ei pelkästään edelle linkittämissäni jutuissa. Sen sijaan sitä mediassa ei ole tuotu esiin, että tämäkin lakko liittyy maahanmuuttoon.

Maahanmuuttokissan nosti pöydälle  Riikka Purra (ps), joka totesi Suomen Uutisissa, että "suuri osa postinjakajista, etenkin pääkaupunkiseudulla, on maahanmuuttajia. Kun työehdot shopataan heikompiin, yhä suurempi osa jakajista on maahanmuuttajia, koska suomalaisilla – ja aiemmin saapuneilla maahanmuuttajilla – on yhä vähemmän kannustimia tehdä halpuutettua työtä."

Purra totesi myös, että "rajan yli saapuva halpatyövoiman syöttövaikutus nimenomaan ylläpitää halpuutus- ja työehtoshoppailuprosessia, niin postissa kuin kaikilla muillakin matalamman palkan sektoreilla... Mikäli sellaista ei olisi, työnantaja ei voisi lähteä tällaiseen toimintaan."

Harmi kyllä Purran ulostulo ei taida saada kovin näyttävää julkisuutta suomalaisessa valtamediassa. Sen sijaan siellä lähinnä voivotellaan postilaisten kurjaa tilannetta (mikä on tietenkin totta) ja syyllistetään työnantajaa (mikä on kilpailutilanteen takia älyllisesti epärehellistä).

Itse haluaisin tässä tilanteessa nähdä hallituksen ottavan tästä(kin) tapauksesta oppia ja pohtivan nykyistä syvällisemmin koko maahanmuuttopolitiikkansa. Siihen sitä luulisi velvoittavan jo se, että pääministeripuolue on perinteisesti ollut työläisten asialla ja saanut siinä tukea Vasemmistoliitolta ja sen edeltäjiltä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yle esitti samanmielisten maahanmuuttokeskustelun
Ann Selin perussuomalaisella linjalla
Lakkoilemallako Suomi saadaan kuntoon?

Sinisilmäinen pääministeripuolue

Suomen Sosialidemokraattinen puolue on ollut innokas haalimaan kehitysmaataustaisia maahanmuuttajia piiriinsä. Se on sikäli ymmärrettävää, että kannattajakunnaltaan ikääntyvä puolue voisi näin saada uudenlaista äänestäjäkuntaa.

Ikävä kyllä se on kuitenkin onnistunut lähinnä luomaan mustaa huumoria hyytävän omituisten otusten kerhon. Lista on nimittäin sen verran pitkä, ettei kyse ole mistään sattumasta vaan pikemminkin lähes luonnonlakiin verrattavissa olevasta säännöstä.

Joten palautetaanpa mieliin tuon omituisten otusten kerhon kehitys tämän blogin kirjoitusten valossa - ja huomioiden, ettei näin kertyvä lista liene täydellinen.

Vuonna 2012 minä ja monet muut hämmästyimme oululaisen imaami Abdul Mannanin kannanottoihin. Tämä kun piti koraania tieteenä, käden katkaisemista mainiona rangaistuksena ja New Yorkin 9/11-nimellä tunnettua terroritekoa hyvänä asiana islamille. SDP:hen asia liittyi siten, että imaami oli valittu puolueen ehdokkaaksi vaaleissa.

Vuonna 2016 joukosta erottui useita henkilöitä. Heistä pääsi kirjoitukseni aiheeksi mm. espoolainen varavaltuutettu Abdifitah Ali Abdi. Hän oli paljastunut huumeiden salakuljettajaksi ja saanut jo aiemmin sakkotuomion. Samassa kirjoituksessani mainitsin niin ikään demaripuolueessa poliittista uraa tehneen norsunluurannikkolaisen pedofiili-insestiraiskaajan, josta olin kirjoittanut jo aiemminkin.

Samoihin aikoihin paljastui myös sosialidemokraattinen lelusalakuljettaja, josta niin ikään tuli mainituksi blogimerkinnöissäni. Hän tuki toiminnallaan tuolloin voimissaan ollutta islamilaista valtiota, joka on nyttemmin poistettu maailmankartalta.

Samaan vuoteen ajoittui myös kirjoitukseni, jossa mainitsin vuoden 2009 uusturkulaisesta Ahmed Al Chibibistä, jota epäiltiin veropetoksista, elintarvikelain rikkomuksista, virkamiesten uhkailusta ja jopa pommiuhkauksesta.

Tämän blogin maahanmuuttajademareihin liittyvät merkinnät eivät kuitenkaan loppuneet näihin, vaan viime keväänä jouduin ottamaan kantaa puolueen kansanedustajan Hussein al-Taeen tekemisiin. Näin siksi, että hänen henkilöönsä oli liitetty mm. vihapuhetta ja Iranin pappisvallan etujen ajamista Suomessa.

Ja nyt oli vuorossa siis helsinkiläinen Abdirahim "Husu" Hussein, joka keksi mielestään mainion tavan saada julkisuutta valehtelemalla poistaneensa taksista asiakkaan moottoritiellä. Ja tuli sen seurauksena eilen erotetuksi SDP:n valtuustoryhmästä.

Edelle kirjoittamani listan perusteella en voi olla ihmettelemättä perinteisen työväenpuolueemme sinisilmäisyyttä suhteessa kehitysmaalaistaustaisiin maahanmuuttajiin. Puolueen riveihin näyttää kelpaavan jokainen halukas ilman minkäänlaista kiinnostusta näiden taustoihin tai tapoihin.

Siksi onkin omituista, että tämä omituisten otusten sinisilmäinen elättäjäjoukko on voinut saada harteilleen niinkin vaativan tehtävän kuin Suomen hallitsemisen pääministerin pallilta.  Ja tämä siis tilanteessa, jossa Turkki uhkaa lähettää EU:n alueelle elätettäväksi miljoonia kehitysmaalaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hussein Al-Taeen elämän atomit on tutkittava
Muistutus paperittomien palveluista alleviivasi hallitusneuvotteluiden tärkeyttä
SDP näytti rehellisesti karvansa

Miksei poliittisen korrektiuden hinnasta keskustella?

Tilastokeskus raportoi, että maamme kantaväestöön kuuluvista yli 15-vuotiaista ihmisistä 76 % on suorittanut jonkin tutkinnon perusasteen jälkeen. Ulkomaalaistaustaisista tällaisen tutkinnon on suorittanut vain 51 %. Sitä raportti ei kuitenkaan kertonut, että kuinka monella ulkomaalaistaustaisella oli perusastekin suorittamatta. Eikä erotellut toisistaan eri maahanmuuttajaryhmiä.

Korkea-asteen tutkinto oli puolestaan 36 %:lla kantaväestöstä ja 26 %:lla ulkomaalaistaustaisista. Sitä raportti ei kuitenkaan kertonut, miten nämä tutkinnot jakautuivat maahanmuuttajaryhmien välillä.

Tämä tilasto kertoo siitä ongelmasta, joka meillä on tilastotiedon keräämisessä. Tietoa ei kerätä tutkittavien henkilöiden etnisen taustan perusteella ja melko harvoin edes äidinkielen mukaan. Siksi tilastotieto jää merkityksettömäksi, kun samaan nippuun pakataan esimerkiksi länsimaalais-, itäeurooppalais-, itäaasialais-, arabi- ja negroiditaustaiset maahanmuuttajat.

Kysymys kuuluu, että mikä on se hinta, jonka me maksamme siitä, etteivät nämä tilastot auta meitä tunnistamaan niitä ongelmakohtia jotka liittyvät yksittäisiin väestöryhmiin. Eivätä siten myöskään löytämään niihin ratkaisuja.

Kysymyksen jatke puolestaan kuuluu, että miksei yhteiskunnassamme käydä keskustelua sen poliittisen korrektiuden hinnasta, jonka yhtenä ilmentymänä ovat edellä linkittämäni kaltaiset taulukot. Ja vielä vakavampana seurauksena ns. vihapuhelainsäädäntö, joka nykyisen oikeustulkinnan mukaan estää jopa tosiasioiden ääneen sanomiseen, mikäli ne ovat negatiivisia suhteessa juuri niihin ihmisryhmiin, joiden asemaa suhteessa muuhun yhteiskuntaan pitäisi saada kohennetuksi siten, että myös he osallistuisivat täysipainoisesti maamme talouden ja toiminnan ylläpitoon. Tai mikäli ratkaisuja ei löydy, joiden määrää kotimaassamme tulisi rajoittaa perustellusti ja tehokkaasti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa
Mikä ajaa kehitysmaalaisia Euroopan Unioniin?
Maahanmuuttajien yrittämisinnossa on eroja

Tuhat vuotta integroitumatonta maahanmuuttoa

Yksi 2000-luvun Euroopan kohtalonkysymyksistä on kehitysmaista tuleva maahanmuutto. Erityisesti se, miten suureksi muodostuu se uusi väestö, jonka vaikutus ympäristöönsä on negatiivinen. Eli kuinka suuri osa tulijoista ei integroidu eurooppalaisiin yhteiskuntiin kantamaan omaa osaansa sen hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Tähän kysymykseen liittyen luin mielenkiintoisen tutkimusraportin, jossa oli tutkittu muinaisen Rooman alueelle haudattujen ihmisten DNA:ta tuhansien vuosien ajalta. Näin syntyi käsitys siitä, miten alueen väestö oli kehittynyt.

Ennen maatalouden kehittymistä roomalaiset kuuluivat länsieurooppalaisten metsästäjä-keräilijöiden ryhmään, mutta maatalouden myötä alueelle saapui anatolialaista ja iranilaista alkuperää olevia ihmisiä. Kupari- ja pronssikaudella alueella lisääntyi uudelleen metsästäjä-keräilijäväestön tai heidän jälkeläistensä osuus, mutta anatolialais-iranilainen geenistö säilyi vallitsevana.

Vuoteen 900 eaa mennessä väestö sai runsaasti lisäverta itäisen Euroopan arokansoilta ja Iranin suunnalta. Lisäksi ihmisiä saapui jonkin verran myös läntisestä Pohjois-Afrikasta. Tämä väestö muistutti genetiikaltaan läheisesti nykyisiä roomalaisia.

Rooma kuitenkin kasvoi ja samalla sen väestö monimuotoistui. Ihmisiä saapui erityisesti idästä päin eli nykyisen Kreikan, Maltan, Kyproksen, Jordanian ja Syyrian alueelta sekä edelleen myös Anatoliasta ja Iranista siten, että näiden väestöryhmien osuus koko kaupungin asujaimistosta oli merkittävästi suurempi kuin rautakautisten roomalaisten jälkeläistön.

Tilanne muuttui keskiajalla, jolloin Rooman väestön geenit palautuivat pitkälti samanlaisiksi kuin Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Samalla antiikin miljoonan ihmisen metropoli romahti noin 100 000 asukkaan kaupungiksi. Toisin sanoen Rooman kukistuessa sen antiikin ajan monikulttuurinen yhteiskunta hajosi ja alueelle jäi vain alkuperäinen rautakautinen tai sen kaltainen väestö muiden väestöryhmien suunnatessa jonnekin toisaalle.

* * *

Tutkimuksen mukaan monikulttuurinen yhteiskunta ei ole mitään uutta Euroopassa, vaan jo antiikin aikana suuret kaupungit vetivät puoleensa väestöä jopa pitkienkin matkojen takaa. Osan tuosta väestöstä muodostivat varmasti orjat, joita on arveltu olleen jopa kolmannes Rooman väestöstä, mutta joukossa on täytynyt olla runsaasti myös vapaita elinkeinonharjoittajia.

Nykyaikaan nähden suurin ero lienee ollut siinä, ettei Roomaan asettuneita tulijoita ole tiettävästi hellitty hyvinvointipalveluilla - ellei orjuutta lasketa sellaiseksi - vaan heidän on ollut ansaittava leipänsä itse. Siten väestön katoaminen suurvallan kukistuessa on ymmärrettävää ansaintalogiikan pohjan kadotessa.

Nykyaikaan heijastettuna itseäni kuitenkin hämmästytti siihen liittyvä väestögeneettinen muutos, sillä kestihän Rooman valtakunta ja siis myös monikulttuurinen Rooman kaupunki noin tuhat vuotta. Olisi siis voinut kuvitella, että kaupungin väestöryhmien välillä olisi tapahtunut paljon ristiinnaimista ja/tai ainakin muualta tulleet suvut olisivat vakiinnuttaneet asemansa kaupungin arvostettuina asukkaina.

Mikäli kuvitelma olisi pitänyt paikkansa, olisi kaupungin väestön geneettisen koostumuksen tullut säilyä kutakuinkin entisellään sen romahtaessa. Koska näin ei käynyt, voitaneen päätellä, ettei edes tuhat vuotta riittänyt Rooman monikulttuurisen väestön integroitumiseen.

Tämä olisi hyvä muistaa kun puhutaan suomalaisesta maahanmuuttopolitiikasta. Eli jos ja kun otamme vastaan suuria määriä omasta kulttuuristamme poikkeavia väestöryhmiä, tulevat ne säilymään jopa tuhat vuotta valtaväestöstä erillisenä segmenttinä siinäkin tapauksessa, että heidät saadaan osallistumaan työelämään.

Sellaisena he tulevat myös jättämään pohjoisen maamme heti, mikäli elinolosuhteet täällä heikkenevät. Juuri nyt tämä tarkoittaisi muutamille maahanmuuttajaryhmillemme erityisesti hyvinvointivaltion palveluiden heikkenemistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten Y-kromosomi syrjäytynee seuraavien vuosituhansien aikana
Uushelsinkiläisten taustasta
Onko väestöllä väliä?

Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia

Yleisradio ja Helsingin Sanomat kertoivat tutkimuksesta, jonka mukaan suurin osa suomalaisista haluaisi säilyttää laissa pykälän, jonka perusteella ihmisiä voidaan tuomita kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Vain lain poistamisesta aloitteen tehneiden perussuomalaisten kannattajat olivat eri mieltä.

Tämä uutinen on vain yksi osa sitä kuvaa, joka meistä suomalaisista on piirtynyt. Toinen kuva on se, ettei Suomessa syntynyt merkittäviä mielenilmauksia silloin kun maahamme vuonna 2015 saapui 32 150 ihmistä vaatimaan elatusta meidän piikkiimme, vaikka näiden määrä oli väkilukuumme nähden Euroopan viidenneksi suurin. 

* * *

Eurooppalaiset ovat läntisiä, koulutettuja, teollistuneita, rikkaita ja demokraattisia - ja siksi heitä kutsutaan joskus näistä sanoista johdetulla lyhenteellä WEIRD eli OUTO. Erityisen mielenkiintoista tässä on se, että eurooppalaisperäiset ovat outoja myös silloin, kun he ovat perustaneet yhteiskuntansa kotimantereensa ulkopuolelle.

Siten eurooppalaiselle outoudelle täytyy olla jokin selitys. Science lehdessä julkaistun tutkimuksen tehneiden Jonathan F. Schulzin ja hänen kollegoidensa  mukaan se on läntisessä kirkossa jo antiikin aikana syntynyt vastenmielisyys sukulaisavioliittoja kohtaan. Siis sitä käytäntöä, joka oli ollut - ja on edelleen - vallitseva suurimmassa osassa maailman kulttuureja.

Asiaa selvittääkseen tutkijat osoittivat, että eri ihmisryhmien serkusavioliittojen määrä korreloi käänteisesti siihen aikaan, jonka ne olivat olleet katolisen kirkon vaikutusvallan alla. Eli mitä pidempään Paavin kirkko oli vallinnut kansan uskonnollista ajattelua, sitä vähemmän herkuiksi olivat serkut muuttuneet. 

Sukulaisavioliittojen määrä korreloi vahvasti myös ihmisten yksilökeskeiseen psykologiaan (vs. yhteisöllisyys). Jälkimmäisellä tarkoitettiin korkeaa yksilöllisyyttä ja riippumattomuutta, vähäisempää mukautuvuutta yhteisönormeihin ja kuuliaisuutta sekä taipumusta luottaa ja tehdä yhteistyötä vieraiden kanssa. Myös yksilökeskeisyyden ja läntisen kirkon vaikutusvallan keston väliltä löytyi vahva korrelaatio. 

Seuraavaksi tutkijat selvittivät sukulaissuhteiden kiinteyden ja yksilökeskeisyyden välistä suhdetta. Myös ne korreloivat keskenään siten, että mitä tiukemmin ihmiset olivat kiinni sukulaisissaan, sitä yhteisöllisempiä he olivat. 

Tutkijat osoittivat myös, että yhteys kirkon vaikutusvallan pituuden ja kansojen psykologian välillä toteutui myös Euroopan sisällä. Ja vieläpä maahanmuuttajien parissa. Sen sijaan tutkijoiden tutkimat vaihtoehdot eli antiikin Rooman valtakunnan, keskiaikaisen Karolingien valtakunnan tai 1900-luvun sosialistisen blokin vaikutus osoittautuivat merkityksettömiksi. 

Yhteenvetona tutkijat totesivat, että heidän havaitsemansa psykologiset lainalaisuudet yksilöllisyydestä ja luottamuksesta sopeutuvuuteen ja analyyttiseen ajatteluun ovat Euroopassa muokkautuneet varhaisen katolisen kirkon ainutlaatuisen lapsipolitiikan seurauksena. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että monet näistä psykologisista eroista ovat sellaisia, että niillä selitetään maailmanlaajuista vaihtelua kansojen innovatiivisuudessa sekä niiden instituutioiden toimivuudessa ja taloudellisessa menestyksessä. 

Itselleni heräsi juttua lukiessa kysymys meistä suomalaisista. Valitettavasti meidän osaltamme data oli kovin vajavainen yksityiskohtaisia tietoja sisältävässä liitetiedostossa. 

Oli kuitenkin mielenkiintoista havaita, että yksilökeskeisyyden osalta me emme ole tyypillisiä eurooppalaisia vaan kuulumme pohjoisena erikoisuutena samaan joukkoon entisten Jugoslavian alueen kansojen, kiinalaisten, intialaisten ja monien afrikkalaisväestöjen kanssa. Ehkäpä tämä selittää osaltaan niitä päivän uutisia, joilla aloitin tämän blogimerkinnän. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Hyttynen on historiantekijä

Viikinkien retket perustuivat teknis-taloudelliseen vallankumoukseen

Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?

Lakialoite sananvapauden puolesta

Perussuomalaiset teki eilen lakialoitteen, jolla pyritään muuttamaan rikoslaissa säädetyn kansanryhmää vastaan kiihottamisen tunnusmerkistö siten, että rangaistavaksi jäävät ainoastaan rikoksella uhkaaminen ja rikokseen yllyttäminen. Lisäksi aloitteessa esitetään, ettei rangaistusvastuu enää jatkossa koskisi tiedon tai mielipiteiden julkaisemista ja näkyvillä pitämistä.

On käsittämätöntä, että 241 vuotta valitusfilosofi Voltairen ja 69 vuotta George Orwellin kuoleman sekä 28 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen  jälkeen Suomessa joudutaan tekemään lakialoite, jossa ihmisille vaaditaan oikeutta julkaista tietoja ja mielipiteitä. Ja ettei lakialoitteen läpimeno ole edes mitenkään varmaa, koska ainakin asiasta vastaava ministeri suhtautuu siihen nihkeästi.

Laki on kuitenkin vähintäänkin tarpeellinen jo siitä syystä, että maassamme on jaettu tuomio perusteella, jonka mukaan "logiikalla tai niin sanotuilla järkiperusteluilla ei... ole todellista merkitystä uskonnollisista kysymyksistä käytävässä keskustelussa". Samoin se on tarpeellinen siksi, että meillä on tänäkin vuonna annettu tuomio kirjoituksesta, joka on asiallisesti ottaen totta.

Huomionarvoista on myös se, että maassamme on otettu tavaksi ihmisten syrjintä ja työnteon vaikeuttaminen silloin, kun tämä on julkisesti ottanut kantaa tavalla, joka on vastoin punavihreää ideologiaa. Asenteen syvällisyydestä kertoo jotain se, että näin on tapahtunut jopa porvarihallituksen aikana.

Valitettava tosiasia on kuitenkin myös se, ettei ainakaan nykyinen hallitus tule viemään nykyistä lainsäädäntöä eteenpäin. Ei ainakaan sen punavihreä ydin, jonka ideologian perusteisiin on aina kuulunut sananvapauden kahlitseminen silloin, kun se on päässyt valtaan. Tästä todistaa tänäkin päivänä esimerkiksi samalta aateperustalta ponnistavan Kiinan sananvapaustilanne.

Pidemmällä tähtäimellä Perussuomalaisten tekemä lakialoite saattaa kuitenkin johtaa myös suomalaisen sananvapauden laventumiseen. Näin siksi, että se on yhtenä rikkana siinä rokassa, joka nostaa ainoana puolueena sananvapaudesta aidosti kiinnostuneen Perussuomalaisen puolueen kannatusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Päivi Räsänen, Raamattu ja homoseksuaalisuus
Sebastian Tynkkynen joutui fantasian uhriksi
Onnittelurunoja viisivuotiaalle PT-medialle

Perussuomalaisten ennennäkemätön kannatus vaikuttaa politiikkaan

Yle kertoi, että Ranska on kiristämässä maahanmuuttopolitiikkaansa. Maan pääministerin mukaan gallialaisten on otettava maahanmuutto "takaisin haltuunsa".

Presidentti Emmanuel Macron on puolestaan arvellut, että maahanmuutto on vuoden 2022 presidentinvaalien keskiössä. Lisäksi hän on kertonut, että ellei hallitus ota tiukempaa linjaa maahanmuuttoasioissa, saattavat äänestäjät siirtää tukensa ns. äärioikeistolle.

Tämä on sinänsä helppo uskoa, sillä jutun mukaan Ranskasta haki viime vuonna humanitaarista suojelua reilut 122 740 henkeä eli 22 prosenttia enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Mielenkiintoista kyllä, Ylen lainaaman kansainvälisen uutisen mukaan maan terveydenhuoltojärjestelmää hyödyntää vuosittain noin 318 000 ihmistä - asia jonka verorahoitteinen mediamme jätti kertomatta.

* * *

Myös Suomessa kasvaa paine järkiperäistää maahanmuuttopolitiikkaa. Sen osoitti Ylen tuore puoluekannatuskysely, jonka mukaan Perussuomalaisten kannatus nousi kaikkien aikojen ennätykseen eli 23 prosenttiin.

Seuraavana tuli toinen oppositiopuolue Kokoomus, jonka kannatus oli 17,3 prosenttia. Toisin ilmaistuna Perussuomalaisten kannatus oli siis noin 33 prosenttia korkeampi kuin maamme toiseksi suosituimman puolueen.

Suosituin hallituspuolue oli Vihreät 14,2 prosentin kannatuksella ja sitä seurasi pääministeripuolue SDP 13.9 prosentillaan. Tästä huolimatta maamme punavihreiden hallituspuolueiden takana oli vielä niukasti äänestäjien enemmistö eli 53,2 prosenttia vastanneista - tosin hallituksen päälinjauksista käytännössä päättävän varsinaisen vihervasemmiston kannatus oli pudonnut jo 34,7 prosenttiin.

* * *

Nähtäväksi jää millä tavalla Perussuomalaisten kannatuksen nousu näkyy Suomessa. Otaksun, että ainakin maahanmuuttopoliittiset linjaukset tiukkenevat - ellei käytännössä niin ainakin puheissa. Lisäksi Perussuomalaisten toinen pääteema eli ilmastopolitiikka välttynee äärimmäisiltä linjauksilta.

Tässä tilanteessa onkin toivottavat, että suomalainen äänestäjäkunta ymmärtää presidentti Macronin tavoin yhteyden tehdyn politiikan ja puolueiden kannatuksen välillä. Onhan kyseessä sentään - ei enempää eikä vähempää kuin - suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuus.

Tämän kirjoituksen lopuksi totean vielä, että Perussuomalaisten kannatuksen raju nousu ei voi olla vaikuttamatta Antti Rinteen (sd) hallituksen yhtenäisyyteen. Erityisesti Keskustan piirissä kasvaa paine irtiottoihin, mutta yhä enemmän kitkaa voi olettaa muodostuvan myös syöksykierteessä olevan SDP:n ja uskollisen kannattajakuntansa varassa kannatuksensa vakiinnuttaneiden Vihreiden välille.

Edessämme on siis jännittävä poliittinen talvi, joka parhaassa tapauksessa kääntyy suomalaisen yhteiskunnan eduksi. Näin etenkin, jos yleiseurooppalainen kehitys jatkaa sitä tietä, jonka uutinen Macronin politiikan muutoksista osoitti.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
Perussuomalaisilla 23 prosentin etumatka seuraavaan
Suomalainen politiikka on rikki

153 000 euroa per käyttäjä maksava siltarumpu

Hailuoto on Perämerellä sijaitseva saaristokunta, jossa asuu 961 ihmistä. He käyvät eniten töissä terveys- ja sosiaalipalveluiden (n. 26 %) ja maa-, metsä- ja kalatalouden (22 %) toimialoilla, mutta työpaikkojen suhteellinen kasvu on ollut viime vuosina voimakkainta taiteen, viihteen ja virkistyksen toimialoilla.

Yle uutisoi eilen, että maamme hallitus on myöntämässä saarikuntaan meren yli suunnitellulle tielle lisärahaa yli 30 miljoonaa, koska sen kustannukset nousevat 147 miljoonaan euroon. Se tekee noin 153 000 euroa jokaista saarelaista kohti. Sillä rahalla urakoitusija rakentaa sillan ja huolehtii siitä 20 vuoden ajan.

On tietysti tärkeää, että valtakunnan infrastruktuuri - kuten tieverkosto - on kunnossa. Jotenkin jäi kuitenkin mietityttämään, että onko nyt aivan varmaa, että kyseinen saariyhteys on meidän liikenneyhteyksiemme polttavin ongelma tilanteessa, jossa nykyisten teiden heikko kunto aiheuttaa joka kolmannelle ammattiliikenteen toimijalle kalustovaurioita - ne kohdistuvat erityisesti jousitukseen, iskunvaimentimiin, alustaan ja renkaisiin.

Lisäksi vaurioita tulee muille tielläliikkujille. Sellaisesta olen itsekin esimerkki, koska autostani räjähti taannoin rengas ajaessani pahasti rikkonaisen asfaltin takia varovasti eli noin 20 km/h nopeusrajoitusta hitaammalla vauhdilla. Onneksi ajoin hiljaa ja sain auton pidetyksi tiellä.

Hailuodon sillasta vielä sen verran, että sen rakentamisesta päätti aikanaan Juha Sipilän (kepu) hallitus, jossa liikenneasioista vastasi Anne Berner (niin ikään kepu). Asiaan mahdollisesti vaikutti se, että Sipilä on kotoisin saarikunnan naapurista ja Hailuodon valtuustossa on Keskustalla ehdoton enemmistö.

Sillan lisärahoituksesta päättää eduskunta Antti Rinteen (sd) hallituksen esityksestä. Siten jää nähtäväksi, hyväksyvätkö äänestäjien valitsemat edusmiehet ja -naiset hallituksen esityksen, vai ollaanko valmiita luopumaan... hmh... varsin mittavasta siltarumpupolitiikan voimannäytteestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Talouskysymyksiä
Petra Laiti halusi lopettaa porotalouden tuet
Onko valtiolla varaa hajasijoittamiseen?