HS salailee demari-insestiraiskaajaa

Jos yrityksen ainoana tehtävänä katsotaan olevan voiton tuottaminen omistajalleen, tulee kaupallisen median tavoitteena olla tuotteensa laajamittainen ja mahdollisimman kannattava myyminen kuluttajille. Jos taas kaupallisen median tehtävänä on tiedonvälitys, on sen tärkeimmäksi tehtäväksi katsottava mahdollisimman perusteellinen uutisointi erilaisista ihmisiä mahdollisesti kiinnostavista asioista.

Jos kaupallisen median tehtäväksi sen sijaan nähdään mielipidevaikuttaminen, on sen tehtäväksi katsottava uutisoinnin värittäminen tai ainakin ajetun mileipiteen vastaisten uutisten tai ainakin agendan kannalta ikävien yksityiskohtien salaaminen.

Otetaan esimerkiksi viime päivinä mieliä kohahduttanut uutinen Oulusta. Helsingin Sanomat uutisoi tänään tästä vastenmielisestä tapauksesta. Lehden mukaan "törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä epäilty ulkomaalainen mies on otettu kiinni Norjasta ja tuotu Ouluun". Juttunsa ainekset maan johtava kaupallinen media oli lainannut verorahoitteiselta Yleisradiolta.

Jos HS:n toimitus olisi vaivautunut lukemaan Yleisradion uutisen lisäksi edes Iltalehteä, olisi se saanut asiasta kaikkia suomalaisia kiinnostavaa tietoa. Rikoksen epäilty tekijä oli nimittäin kotoisin Norsunluurannikolta, hankkinut elantonsa yrittäjänä ja toiminut aktiivisesti politiikassa SDP:n riveissä. Hän oli saman lehden mukaan myös toiminut lautamiehenä oikeudessa. Kyseessä oli siis ilmeisen hyvin integroitunut maahanmuuttaja

Lisätietona olisi sosiaalisesta mediasta voinut löytää miehen nimen. Lisäksi sieltä olisi löytynyt valokuva, jossa epäilty poseeraa hymyssä suin samassa valokuvassa entisen demaripääministerin ja rovastin kanssa.

Edellä kuvaamani esimerkki oman agendan kannalta epämiellyttävien tietojen salaamisesta ei ole Helsingin Sanomien (eikä Yleisradion) toiminnassa mitenkään poikkeuksellista. Toki salailua voi perustella rikoksen uhrin suojelemisella, mutta se koskee lähinnä yksityistietoja. Ainakin epäillyn kotimaan ja yhteyden SDP:hen olisi voinut uutisoida kuten Iltalehti tekikin.

Näillä molemmilla tiedoilla on yleistä merkitystä: SDP:n osalta mies jatkaa puolueen omituisten otusten oululaista kerhoa, johon on aiemmin ilmoittautunut ainakin imaami, jonka mukaan Koraani on tiedettä, käden katkaiseminen varkaalta on oikea rangaistus ja 9/11 terrori-isku oli hyvä asia islamille.

Minä en kuitenkaan vaadi entistä pääministeriä, kirkkoa tai edes SDP:tä irtisanoutumaan insestiraiskauksista. Näin siksi, etten usko puolueen vakaalla tarkoituksella haalineen joukkoonsa näitä omituisia otuksia, vaan se on ottanut heidän joukkoonsa hyvässä uskossa ja sinisin silmin. Jokainen voi toki omalla kohdallaan harkita lisäävätkö hyvä usko ja siniset silmät puolueen uskottavuutta poliittisen vastuun kantajana.

Kirjoitin tämän jutun siksi, että olisi hyvä jos ihmisten poliittisiin näkemyksiin ja siten vaalikäyttäytymiseen vaikuttavia seikkoja tuotaisiin nykyistä avoimemmin esiin suomalaisessa mediassa. Tässä tapauksessa nyt pidätetyllä miehellä on merkitystä arvioitaessa sekä suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa, lastensuojelumme tasoa sekä sosiaalidemokraattista puoluetta kokonaisuudessaan.

Siksi HS on syyllistynyt oman mielipideagendansa ajamiseen tiedonvälityksen kustannuksella. Yksityisenä yrityksenä Helsingin Sanomilla on tähän oikeus, mutta jos olisin lehden omistaja, miettisin tarkasti onko tällaisella politiikalla vaikutusta liiketulokseen ja viime kädessä sijoitukseni tuottoon.

Lukijana joudun puolestaan miettimään, kuinka kauan haluan maksaa siitä, että lehden toimituskunta altistaa oman ajatteluni salakavalalle propagandalle. Toistaiseksi olen pysynyt lukijana mm. siksi, että lehti tarjoaa päivästä toiseen herkullisia aiheita tämän blogin kirjoittamiselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suomalainen media vaikenee?
Media-analyysi Narinkkatorin eilisistä laittomuuksista
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia