Antti Rinteen hallituksen sisäiset jännitteet roihahtivat heti alkuun, kun ministeri Krista Mikkonen (vihr) tuli sanoneeksi, ettei näe todennäköisenä kaikkien suunnitteilla olevien sellutehdashankkeiden toteutumista. Siihen älähti ensimmäisenä hänen kollegansa Katri Kulmuni (kepu), jonka mukaan puuta riittää ja "nieluja vahvistetaan ja huolehditaan luonnon monimuotoisuudesta, samaan aikaan huolehditaan siitä, että Suomi on hyvä investointiympäristö."
Tosiasia on, että eläviin luonnonvaroihimme kohdistuu juuri nyt niin suuri - ja tervetullut - investointihalukkuus, etteivät meidän metsävaramme riitä ainakaan Pohjois-Suomessa. Tämän on todennut asiasta parhaiten perillä oleva Luonnonvarakeskus.
Toki oli jo etukäteen tiedossa, että Vihreiden ja Keskustan käsitys elävien luonnonvarojemme kestävän käytön rajoista poikkeaa toisistaan. Siitä huolimatta oli yllättävää, että julkisuuteen päätyi nahina kommentista, joka vastasi tosiasioita.
Tämä ei lupaa hyvää hallituksen toimintakyvystä silloin, kun joudutaan toimimaan ilman varmuutta päätettävien asioiden taustalla olevista faktoista. Toistuuko Kataisen/Stubbin sateenkaarihallitusten toimintakyvyttömyys vai kykeneekö pääministeri luovimaan ministeriensä vastakkaisten intressien karikoiden läpi siten, että hallitusohjelma saataisiin kaikesta huolimatta toteutetuksi.
Itse en oikein tiedä mitä toivoa. Toisaaltahan hallitusohjelma sisältää kaikesta päätellen tuhoisia osioita, mutta sateenkaarihallitus osoitti, ettei toimintakyvytönkään ministeristö ole eduksi kenellekään. Eikä varsinkaan siinä tapauksessa, jos yleinen talouskehitys kääntyy rajuun laskuun.
Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava ja ainakin toistaiseksi mennään Antti Rinteen ja kumppaneiden johdolla. Se ei silti estä toteamasta, että ainakin oma oloni olisi paljon turvallisempi, mikäli maahan olisi muodostettu hallitus ilman niin sanotun "arvopohjan" - eli kehitysmaatyyppisen eri tavoin ajattelevien syrjintään perustuvan politikoinnin - vaikutusta.
Ehkäpä tosiasioihin perustuvan pragmaattisen politiikan uusi aika koittaa neljän vuoden kuluttua. Tai jo aiemmin, mikäli ministereiden erimielisyydet eskaloituvat täyteen liekkiin tehden hallituksen jatkon mahdottomaksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vähemmistön päätöksellä verohelvetiksi
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Ohjaako persunpelko hallitusneuvotteluita?
Tekstit
-
Persut on kasvanut nopeasti korkoa oppositiossa. :)
VastaaPoistaBobrikov
Muistetaanpa, että vihreiden Mikkonen oli se, joka aloitti Rinteen hallituksessa sooloilun ja riitelyn. Huono aloitus ministeriltä.
VastaaPoistaPääoppositiopuolue on lihottanut kannatustaan. Miten käy nyt, kun persut ovat jo ykköspuolue hallituskauden toisena päivänä?
Kepulla nyt sentään on varmasti realistisempi kuva Suomen metsistä kuin vihreillä. lisäksi täytyy muistaa että Kemissä on jo sellutehdas joka nielee puuta 3 milj kuutiota. Lisäystä siis tulee reilut 3,5 milj kuutiota eikä 6,6 miljoonaa.
VastaaPoistaLisäksi pohjoisen Suomen alueella on valtavat harvennusrästit. Kuitupuuta on roudattu Ruotsiin kun kotimaassa ei mene kaupaksi jo ainakin 15 vuotta. Paltamon tehdas asettaisi myös otolliseen paikkaan sillä käsittääkseni Kainuussa on Suomen suurimmat harvennusrästit. Menee aikaa vuosia ennenkuin nämä rästit on hakattu ja samalla saadaan metsästä taas parempaa kasvua joten uskon kyllä että puuta näihin hankkeisiin riittää. Ja eipä sitä nyt yleensä metsää myydä jos ei ole hakkuun aika. Jos puupula uhkaa niin puuta tuodaan sitten muualta tai tehdas käy vajaateholla.
-Jussi-
"Arvopohja" on aika maskuliininen ilmaisu. En muista kuulleeni sitä koskaan kenenkään poliitikkonaisen suusta. Naiset käyttävät enemmän vihjailuja ja kiertoilmaisuksia.
VastaaPoistaEdessä on naishallituksen näytös. Ei "arvopohja", vaan, hmmm, eukkojen välinen ilkeily. Eli kaikkea mihin politiikka itsessään tarjoaa ihanteellisen alustan: juonitteluja, kampituksia, salaovelaa selkäänpuukotusta. Tuskin millään asiasubstanssilla on mitään arvoa. Ei ole "arvopohjaa", sekin on vain stiiknafuulia.
Mutta tällainen politiikka ei ole tässä maailmassa yksin. Täältähän häviää infra, häviävät "perusturvan" tapaiset fundamentit, häviää jopa kaikki aito taloustoiminta -- vain rahoittajat, lobbarit, konsultit ja muut välistävetäjät pärjäävät. Esimerkiksi tuo Posti -- kyllä on ollut surkuhupaisa seikkailu.
Pekka Vennamon kotisivut puhuvat puolestaan.