Olisiko Annika Saarikolla tai Aino-Kaisa Pekosella rakentavia ehdotuksia sosiaaliturvan väärinkäytösten kitkemiseksi?

Kirjoitin eilen ministeri Kaisa Juuson (ps) avustajan Mikko Talsin sosiaaliturvan väärinkäyttäjiin liittyvästä kommentista arvellen, että sitä saatettaisiin tulla käyttämään perussuomalaisia vastaan. Kauaa ei tarvinnut odottaa, sillä jo eilinen Ilta-Sanomat julkaisi jutun, jossa näin tekivät Anneli Saarikko (kepu) ja Aino-Kaisa Pekonen (vas). 

Molemmat olivat ymmärtävinään avustajan viestin väärin. Tietenkin tarkoituksella ja vain kilpailevaa puoluetta mustamaalatakseen.  

Saarikko viisasteli siitä, kuinka sosiaaliturvalla elää myös paljon ihmisiä, jotka eivät haluaisi elää niin. Tämä siis vastauksena Juuson avustajan kommenttiin, jossa nimenomaisesti rajattiin tällaiset ihmiset ulos. Ja vielä jälkikäteen väännettiin asiasta rautalangalla. 

Pekonen puolestaan puhui yhteiskunnan palveluita tarvitsevien ihmisten rankaisemisesta ja turvaverkoista sekä väitti jopa hallituksen kärsivän empatian puutteesta. Ja tämä vain siksi, että ministeri avustaja moitti suomalaisen sosiaaliturvajärjestelmän väärinkäyttäjiä - eikä "yhteiskunnan palveluja tarvitsevia". 

Siksi on kysyttävä Saarikon ja Pekosen puolueilta, että onko tämä nyt vastuullinen tapa käydä poliittista keskustelua. Siis asioiden tahallinen vääristeleminen ja näin itse tuotetusta disinformaatiosta muka pöyristyminen? 

* * *

Noin muuten olen samaa mieltä kaikkien asiaa kommentoineiden kanssa siitä, että Juuson avustajan kommentti oli huonosti muotoiltu ja olisi sikäli voinut jäädä julkaisematta. Näin siitä huolimatta, että hänen ulostulonsa tarttui käyttäytymiseen, joka on yhteiskunnallisesti kestämätöntä.

Koska kommentti on nyt kuitenkin annettu ja asia näyttää herättävän puheenvuoroja, haluaisin nähdä kaikilta puolueilta ehdotuksia toimenpiteistä, joilla ideologista työttömyyttä eli tarkoituksellista toisten elätettävänä olemista voitaisiin ehkäistä ja kitkeä. Ja siten suunnata nykyistä paremmin yhteiskunnan turvaverkkoja niitä tarvitseville? 

Siksi kysyn, että olisiko nyt keskusteluun osallistuneilla Saarikolla tai Pekosella tähän asiaan rakentavia ehdotuksia? Tai avustajan sosiaalisen median merkinnästä virheellisiä väitteitä julkaisseella Sanoma-konsernin toimittajilla? Vai riittääkö heille pelkkä - itse keksityn - disinformaation valossa paistatteleminen?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Avustaja Mikko Talson sanat voivat palata aseeksi perussuomalaisia vastaan
Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?
Mätä järjestelmä

Krista Kiurun tapauksesta

Lehtitietojen mukaan kansanedustaja ja valiokunnan puheenjohtaja Krista Kiuru (sd) on tehnyt eduskunnassa kaikkensa jarruttaakseen hallituksen uudistuksia sosiaali- ja terveydenhoidon alalla. Näiden toimien seurauksena hänen puoluetoverinsa Ville Merinen jäi aiemmin sairauslomalle ja sen jälkeen myös muilta Kiurun johtaman valiokunnan jäseniltä on kuultu valituksia hänen toimintatavoistaan. Ja jopa syytös työpaikkakiusaamisesta.

Kiurun poliittisiin toimintatapoihin on liittynyt myös se, että kansanedustaja Martin Paasin (kok) ja Aino-Kaisa Pekosen (vas) välille syntyi sanaharkkaa, jonka seurauksena Helsingin sanomat käytti tilannetta hyväkseen käynnistämällä ensin mainittua kohtaan ajojahdin. Näin siitä huolimatta, että Paasi oli heti pahoitellut Pekosen hermostuttaneita sanojaan.

Nämä tosiasiat Kiurun poliittisista toimintatavoista eivät muutu miksikään siitä, että tämä joutui eilen iltapäivällä neljän aikaan väkivallan kohteeksi helsinkiläisessä puistossa. Mutta eivät ne tee siitä myöskään millään lailla hyväksyttävää: väkivalta on - itsepuolustus pois lukien - aina tuomittavaa riippumatta siitä, onko sillä poliittinen tai jokin muu motiivi. Näin myös tässä tapauksessa.

Tätä kirjoitettaessa lyöjää ei ole - hyvistä tuntomerkeistä huolimatta - saatu kiinni, emmekä siksi tiedä mikä oli hänen motiivinsa. Kyse saattoi tietenkin olla poliittisesti motivoituneesta teosta, kuten yleisesti näytetään uskottavan, mutta tapahtumapaikka - Kaisaniemen puisto - oli sellainen, että lyöjä saattoi yhtä hyvin olla myös huumeista, viinasta tai molemmista sekaisin oleva henkilö, jonka uhri valikoitui sattumanvaraisesti. 

Toivoa siis sopii, että poliisi löytää lyöjän ja tämä saa asianmukaisen rangaistuksen teostaan. Siis mikäli kyse oli lievästä pahoinpitelystä sakon tai jos tapahtunut tulkittaisiin tavanomaiseksi pahoinpitelyksi sakon tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Mikäli Kiurun lyöminen tulkittaisiin törkeäksi pahoinpitelyksi, voisi lyöjä saada vankeutta jopa 10 vuotta, mutta sellaisesta ei kai sentään ollut kyse.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wille Rydman oikeusmurhan ja Mette Frederiksen väkivallan uhriksi
Sofia Virta ei hätkähdä bussinkuljettajan puukotusta
60 prosenttia suomalaisista pelkää katuväkivaltaa

Budjettikuri näyttää pitävän

Suomen hallitus on saanut valmiiksi suuntaviivat ensi vuoden budjetille. Se on odotetun ankea ja yksityiskohdista voisi kinata pitkäänkin. Itse en esimerkiksi pidä tutkimukseen ja koulutukseen kohdistuvia supistuksia järkevinä.

Tosiasia kuitenkin on, että Suomen julkisen talouden tila on jo useiden vuosien aikana ollut hallitsemattomassa luisussa kohti katastrofia ja nyt on pakko tehdä kovia päätöksiä, joista jokainen voidaan irrallisena kyseenalaistaa. Käsillä olevan tilanteen taustana on paitsi julkisten toimintojen laajuus, niin myöskin yksityisen sektorin sakkaaminen erityisesti Nokian kännykkäbisneksen ja luhistuttua.

Siksi budjetin teossa keskeisessä asemassa on ollut maamme taloudellisen nousun edellytysten parantaminen ja toisaalta jukisen sektorin sopeuttaminen käytettävissä olevaan rahoitustasoon. Ensinnäiseen kohtaan pyritään vastaamalla esimerkiksi alentamalla pieni- ja keskituloisten verotusta ja työtulovähennystä kasvattamalla. Jälkimmäiseen taas monenlaisilla menoleikkauksilla kehitysavusta koulutukseen, erityissairaanhoitoon ja lasten päivähoitoon. Tälle välille menee työttömyysturvamenoista tinkiminen.

Minä olen pääosin tyytyväinen hallituksen linjauksiin. Ensinnäkin se teki, mitä lupasi. Näin äänestäjät ovat nyt saaneet vastinetta vaaliuurnilla antamalleen valtakirjalle. Toiseksi se osoitti pystyvänsä toimimaan yhtenäisesti Suomen parhaaksi. Tämä on tärkeää sitä kauhukokemusta vastaan, jonka edellinen hallitus meille tarjosi.

Sen sijaan minua harmittaa, etteivät hallituksen päätökset olleet likimainkaan riittäviä, vaan budjetti on edelleen viitisen miljardia alijäämäinen. Tämä asettaa Suomen ja sen hallituksen seuraavien vuosien aikana kahden vaihtoehdon eteen. Joko saamme talouden nousuun, jolloin julkinen sektorikin tulee rahoitetuksi. Tai sitten talous jatkaa mateluaan ja joudumme ajamaan alas entistä enemmän julkisia palveluja ja tulonsiirtoja.

Seuraavaksi on mielenkiintoista ja todennäköisesti huvittavaa kuunnella sitä kitinää ja rutinaa, johon varsinkin jakopolitiikkapuolueet ryhtyvät. Tai no, johan he aloittivat Pekosen (vas), Antti Lindtmanin ja Rinteen (sd) suulla. Kaksi ensimmäistä haluaisi ilmeisesti varmistaa korkean työttömyysasteen jatkossakin ja jälkimmäinen ratkoa talousongelmat tuottamalla huippuosaajia kehitysmaista.

Minä puolestani pidin valtiovarainministerin kahdesta lauseesta. Ensimmäinen on "velkaantuminen taitetaan tämän hallituskauden aikana ja velaksi eläminen loppuu kuuden vuoden sisällä". Ja toinen maamme taloustilanteeseen liittyen: "toivon sydämeni pohjasta, että en seiso tässä ensi vuoden elokuussa lausumassa samoja vuorosanoja.

Niinpä jään odottamaan minkälaisen yhteiskuntasopimuksen nyt tehty budjetti saa tuekseen. Toistaiseksi on nähty vain löyhiä puheita, joilla etenkin työntekijä- ja tulonjako-osapuoli on pyrkinyt vahvistamaan asemaansa. Toivottavasti tästä päästään nopeasti vakavaan analyysiin ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen, jotta kaikkien suomalaisten tulevaisuus olisi nyt näkyvillä olevaa valoisampi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Pyhäjoelle tarvitaan ydinvoimala?
Starttirahojen loppuminen alleviivaa kansalaispalkan tarvetta
Onko suomalainen sisimmässään sosialisti?