lauantai 31. heinäkuuta 2021

Ilmastomallit ovat virheellisiä, joten niiden tuloksia ryhdytään korjailemaan

Kuuma kesä on johtanut ennennäkemättömän voimakkaaseen mediapaineeseen luonnonvarojen käytön ja ihmisen elämäntavan muuttamiseksi. Näin siksi, että lämpimien säiden on ajateltu johtuneen ainakin osittain ilmastonmuutoksesta, joka tulee käytössä olevien ilmastomallien mukaisesti johtamaan yhä tukalampaan ilmastoon. 

Vähemmälle uutisoinnille on sen sijaan jäänyt muutaman päivän takainen Science-lehdessä julkaistu artikkeli, jossa kerrottiin nykyisten ilmastomallien ennusteiden olevan aivan liian ääreviä eli laskevan ilmakehän hiilioksidipitoisuuden vaikutuksen lämpötiloihin oleellisesti liian suureksi. Siksi niiden antamia ennusteita ryhdytään rajaamaan keinotekoisesti aina silloin, kun tulokset ovat epäuskottavia. 

Science-lehden mukaan tämä rajaaminen johtuu siitä, että tutkimuksessa oli huomattu nykyisten mallien "ennustavan" viime jääkauden - jolloin myös ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet olivat vähäisiä - lämpötilat aivan liian alhaisiksi. Toisin sanoen mallien herkkyys hiilidioksidipitoisuuksille on suurempi kuin ilmakehässä vallitseva todellisuus edellyttäisi. 

Asiaan on jo ehditty reagoida ja muokata malleja. Samalla on nykyisissä malleissa kuitenkin havaittu yhä uusia ongelmia, jotka osoittavat niiden vastaavan todellisuutta heikommin kuin on toivottu ja myöskin annettu ymmärtää julkisuudessa. 

Ilmakehän mallitukseen liittyvien ongelmien havaitseminen on tietenkin sinänsä hyvä asia, mutta jäin ihmettelemään sitä tapaa, jolla ongelma aiotaan käsitellä seuraavassa kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportissa.   Sen sijaan, että todettaisiin tämänhetkisten mallien epäonnistuneen ilmaston kuvaamisessa riittävän tarkasti, on päädytty rajaamaan niiden epäuskottavia ennusteita keinotekoisesti. Tämä tehdään vertaamalla niiden tuloksia muutaman viime vuosikymmenen aikana tapahtuneeseen ilmaston kehitykseen ja korjaamalla siis tuloksia sen mukaisesti. 

Jos ja kun näin tehdään, tulisi IPCC:n ainakin todeta, että näin toimien mallit kuvaavat kylläkin tarkasti muutaman viime vuosikymmenen kasvihuonekaasupitoisuuden ja lämpötilan välistä suhdetta, mutta niissä havaittujen puutteellisuuksien takia mallien perusteella luotavat tulevaisuuden skenaariot ovat epäluotettavia ja siten politiikanteon pohjaksi kyseenalaisia. 

Epäilen kuitenkin, ettei näin tulla tekemään, vaan mallien havaituista puutteista huolimatta jatketaan vanhalla linjalla, jossa kerrotaan ihmisen toiminnan johtavan lähivuosikymmeninä ilmastokatastrofiin. Ja tämä tulee olemaan myös se linja, jonka pohjalta tehdään ainankin kaikissa länsimaissa kansallista ilmastopolitiikkaa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hidastunutta kasvua vai ei?
Titaaninen ilmastomittari
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella

perjantai 30. heinäkuuta 2021

Kalajoen metsäpalojen historiallinen viitekehys

Ilta-Sanomat nosti pääkirjoituksessaan esille sen, kuinka Venäjällä ihmetellään Suomen vähäisiä metsäpaloja. Jutussa kerrottiin, että suurin syy meidän ja venäläisten metsien syttymisherkkyydessä on ihmisten välinpitämättömyydellä. 

Siinä sanottiin myös, että "ei Suomikaan ole turvassa. Kalajoella vastikään käsistä riistäytynyt metsäpalo kertoo siitä, että myös meidän on varauduttava vaikeisiin palokesiin. Suomen metsäautotiet ja runsas luontainen sammutusvesistö eivät paljon auta, jos kesät muuttuvat nyt koetun kaltaisiksi pätseiksi."

Uskon kyllä, että suomalaisten ja venäläisten tulenkäytössä on jonkinlainen ero, vaikka eivät suomalaisetkaan ole tässä suhteessa mitään pyhimyksiä. Enemmän minua kuitenkin jäi kiinnostamaan tuon Kalajoen 300 hehtaarin metsäpalon historiallinen yleisyys ja laajuus eli ilmaston (erityisesti kesien) vähäisen lämpenemisen näkyminen niissä. Ylen jutun mukaanhan Kalajoen metsäpalo on todennäköisesti suurin sitten 1970-luvun.

Tieto löytyi nykyaikana helposti googlaamalla, eli asiasta on tehty Wikipedia-sivu. Sen mukaan suurin metsäpalo näyttäisi olleen Venäjän ja Suomen rajalla 1960-luvulla riehunut Tuntsan erämaiden 120 000 hehtaarin tulimeri. Siitä 20 000 hehtaaria oli Suomen puolella eli suomalainen palo-ala oli yli 60-kertainen verrattuna Kalajoen tämän vuoden metsäpaloon. 

Muita oleellisesti Kalajoen tämän kesän tulipaloa laajempia metsäpaloja oli listattuna vuodelta 1933 Kihniössä 5 000 hehtaarin, vuonna 1959 Isojoen-Honkajoen alueella noin 1 700 hehtaarin, vuonna 1969 Tyrnävän-Muhoksen alueella 1 300 hehtaarin ja 1970 Kalajoella 1 600 hehtaarin ja vielä samana vuonna Limingalla 500 hehtaarin alalla. 

Niinpä omiin silmiini näyttäisi siltä, ettei tämän vuoden Kalajoen metsäpalo ole mikään varoitus lämmenneestä ilmastosta vaan osa metsäpalojen jatkuvaa ketjua. Tätä käsitystäni tukee myös se, että yli 100 hehtaarin metsäpaloja oli Wikipedia-sivulta listattu vuosina 1992, 1997 (kaksi eri metsäpaloa) ja sekä vuonna 2020.

Tekemässäni haussa sattui vastaan myös historiallinen lehtijuttu. Sitä lukiessa näyttäisi siltä, että vuonna 1925 on maassamme ollut todella laajoja metsäpaloja. Wikipedia-sivullakin ilman pinta-alatietoa mainitun Siikajoen palon laajuudeksi siinä mainitaan peräti 75 neliökilometriä eli 75 000 hehtaaria. Lisäksi samana vuonna oli ollut myös muita jättimäisiä metsäpaloja. Ja silloinhan elettiin - kuten hyvin muistetaan - nykypäivään verrattuna varsin kylmässä pienestä jääkaudesta vasta toipumassa olevassa ilmastossa.

Oleellisin viimeisen sadan vuoden muutos metsäpalojen suhteen näyttäisikin olevan suomalaisten metsäpalojen vähenevä määrä ja pienentynyt pinta-ala. Ja niiden taustalla ei voine olla mikään muu kuin tehostunut metsien hoito, joka on jättänyt aiempaa vähemmän helposti palavaa materiaalia metsien alikasvoksiin sekä johtanut IS:n jutussa mainittuun tiheään metsäautotieverkostoon, jonka kautta metsäpalojen alut saadaan nykyisin nopeasti sammutetuiksi. Tämän asianhan nosti esille taannoin myös USA:n ex-presidentti Donald Trump.

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös se, että mikäli omistajilleen rahanarvoinen puiden käyttö eli metsien hoito menettää merkityksensä esimerkiksi niiden hiilinieluiksi ja bioreservaateiksi museoimisen takia, tulevat metsäautotiet rappeutumaan korjausinvestointien puuttuessa ja metsiin kehittyy vähitellen myös yhä enemmän paloherkkää materiaalia raivausten jäädessä historiaan. Tämän seurauksena myös metsäpalojen hallinta ja samalla metsien hiilivarastojen ylläpitäminen tulevat vaikeutumaan riippumatta siitä kuinka paljon ilmasto lämpenee vai lämpeneekö se lainkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valeuutinen metsässä
Moraaliposerausta vai tietämättömyyttä?
Metsien haravoimisesta Suomessa

torstai 29. heinäkuuta 2021

Liian tärkeitä asioita viranomaistoiminnalla tai mediapropagandalla ohjattavaksi

Kallion punavihreän kuplan perspektiivistä näyttänee siltä, että yhä suurempi joukko ihmisiä on siirtymässä vegaaneiksi ja lihan syöminen olisi siten katoavaa kansanperinnettä. Sama koskee yliopistoja, jossa etenkin trendikkäät nuoret opiskelijatytöt ovat profiloituneet kasvisruuan ystävinä.

Kasvisruuan syömistä on edistetty myös yhteiskunnan toimin. Siitä esimerkkinä joissain kunnissa noudatettu koululaisten kasvisruokapäivä tai armeijan marssittaminen pelkillä rehuilla. Vegaaniuden tavanomaisuutta ovat korostaneet myös lehtimiehet, jotka esimerkiksi Helsingin Sanomissa laativat merkittäviä määriä kasvisruokajuttuja

Kyse on kaikesta huolimatta näköharhasta. Tämän osoitti jälleen kerran Ylen juttu, jossa oli kuvaaja suomalaisten syömän lihan määristä. Sen mukaan sianlihan syönti on vuoden 2000 jälkeen jonkin verran kyllä taantunut, mutta broilerin kulutus lisääntynyt sitäkin enemmän. Näitä kalliimman naudanlihan syöminen on pysynyt varsin vakaana. 

Tällä asialla ei sinänsä ole sen suurempaa merkitystä. Kertoopahan vain siitä, kuinka viranomaistoiminnalla ja mediapropagandalla on omat rajoitteensa: niillä ei ilman pakkokeinoja voida saada aikaiseksi muutoksia, elleivät ne ole sellaisia, jotka ovat kansalaisten hyväksyttävissä. Tällaiseen ruoka ja ravinto ovat ihmisten omalta kannalta aivan liian tärkeitä asioita. 

Sama koskee myös asuinpaikkoja tai lasten koulunkäyntimahdollisuuksia. Ja siksi Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka tulee joka tapauksessa johtamaan yhteiskunnan suurempaan segregoitumiseen ja sitä kautta sitä suurempiin ongelmiin, mitä useampia heikosti yhteiskuntaamme sopeutuvia ihmisiä maahamme haalitaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi lihansyönti on syntiä?
Valeuutinen - mutta kumpi?
Ruokafasismia Helsingissä

keskiviikko 28. heinäkuuta 2021

Välimeren meritaksiliikenteen suurimmat asiakasrymät tulevat turvallisista Bangladeshistä ja Tunisiasta

YK:n mukaan keskisellä Välimerellä on tänä vuonna hukkunut jo 970 turvapaikanhakijaa. Nämä kuolonlukemat johtuvat voimassa olevan narratiivin mukaan lähtömaissa esiintyvästä hädästä, vainosta ja/tai sodasta. Myös EU:n maahanmuuttopolitiikka on meren ylitykseen kannustavaa ja Välimerellä toimii ihmisiä kuljettava kansalaisjärjestöpohjainen meritaksi, jonka varaan tulijat mitä ilmeisimmin laskevat lähtiessään Afrikan rannikolta ihmissalakuljettajien rahaa vastaan järjestämillä merikelvottomilla aluksillaan kohti pohjoista. 

Yllä olevan uutisen luettuani kiinnostuin siitä ketkä tuon meren yli ovat juuri nyt tulossa. Tieto löytyi helposti ja oli enemmän kuin yllättävää. 

Vai kuka valtamedian uutisointia asiasta seuraava olisi uskonut, että kuluvan vuoden yrittäjistä suurin ryhmä oli kotoisin turvallisesta Bangladeshistä? Heitä on ollut lähes 15 prosenttia kaikista meren yli tulleista. Toisena ovat niin ikään turvallisesta Tunisiasta lähteneet noin 13 prosentin osuudella. 

Sen jälkeen on iso pudotus, sillä seuraavaksi suurimpaan ryhmään kuuluvia eli syyrialaisia on alle kahdeksan prosenttia. Heidän jälkeensä tulevat norsunluurannikkolaiset ja egyptiläiset ja niin edelleen. Irakilaisia on ilmeisen vähän, koska heitä ei näy eritellyllä kymmenen maan listalla, jolla viimeistä sijaa pitävät afgaanit. 

Nähdäkseni tämä tilasto vahvistaa nykyaikaisen kansainvaelluksen tämänhetkisen luonteen elintasopakolaisuutena. Turvapaikantarvetta ei näyttäisi olevan juuri kenelläkään meren yli pyrkivällä, mutta sitäkin enemmän heitä houkuttelee EU:n korkea elintaso ja mahdollisesti myös kehitysmaihin kantautunut tieto kattavasta sosiaaliturvasta. 

Tämä on tosiasia, jonka toivoisi tulevan tunnustetuksi ja nostetuksi esille myös suomalaisessa poliittisessa keskustelussa esimerkiksi hallituksessa, kansanedustajien ja europarlamentaarikkojen puheenvuoroissa sekä ennen kaikkea maan valtalehdistössä. Lisäksi olisi rehellistä tehdä asiantilasta oikea johtopäätös ja muuttaa EU:n tai ainakin Suomen maahanmuuttopolitiikkaa sellaiseksi, ettei se kannustaisi kehitysmaalaisia vaarantamaan henkeänsä Välimeren ylityksellä. Eikä ohjaisi heitä käyttämään omaisuuttansa kustantamaan meritaksiliikennettä ylläpitävien kansalaisjärjestöjen taloutta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Frontex velvoittaa toimintaan, ministeri Ohisalo!
Meritaksiliikennettä turvallisista maista
Skuuppiaineksia Välimeren rahavirroista


tiistai 27. heinäkuuta 2021

Syökö Kokoomus Perussuomalaisten kannatuksen?

Ajattelin ensin olla kommentoimatta Helsingin sanomien tuoretta gallupia ja valitsin siksi tämän aamun kirjoituksen aiheeksi ilmastonmuutospelon ajaman vihreän talouden tilan Suomessa.  Näin loma-aikana ja kaiken lamauttavassa helteessä on kuitenkin hyvää aikaa kirjoittaa myös toinen blogimerkintä, joten tartun tässä vielä lyhyesti HS:n gallupiin.

Sen mukaan Perussuomalaisten kannatus on kääntynyt rajuun laskuun. Taustalla saattaisi lehden käyttämän asiantuntijan mukaan olla Jussi Halla-ahon (ps) ilmoitus luopua puheenjohtajan pestistään. Lisäksi tämä epäili, että Perussuomalaisten kannatuksen laskussa näkyisi populistipuolueelle tyypillinen muita puolueita suurempi stokastinen vaihtelu.  

Tämä analyysi lienee ainakin osatotuus, mutta yhtä merkittävä tai jopa merkittävämpi seikka saattaa olla Kokoomuksen suunnalta kuulunut aiempaa tiukempi puhe maahanmuutosta. Se on saattanut kääntää sellaisten ihmisten päitä, joita joidenkin perussuomalaisten edesottamukset ovat kiusanneet tai jotka suhtautuvat EU:hun positiivisesti, mutta pitävät maahanmuuttoa sitä tärkeämpänä kysymyksenä. 

Joka tapauksessa HS:n tutkimuksen tulos lienee varsin luotettava, koska myös Ylen viimeisin gallup muutaman viikon takaa kertoi samanlaista tarinaa. Siten näyttäisi siltä, että Kokoomus on ottamassa selkeää johtoasemaa oppositiossa ja hakemassa ennakkosuosikin paikkaa tuleviin eduskuntavaaleihin. 

Tämä asema saattaa hyvinkin pitää, mutta mikäli EU-politiikasta syntyy seuraavan parin vuoden aikana Suomelle uusia vastuita tai velvollisuuksia, tai jos kehitysmaalaisten kansainvaellus paisuu oleellisesti nykyisestä tai uussuomalaisiin liittyvä rikollisuus saavuttaa entistä hurjempia mittasuhteita, riippuu jatko Kokoomuksen johdon poliittisista linjauksista. 

Eli mikäli puolue näyttäytyy kovin federalistisena tai suorastaan epäisänmaallisena, tai kannattaa löperöä suhtautumista elintasopakolaisuuteen, saattavat monet puoluetta nyt nähdyn gallupin mukaan kannattaneet ihmiset sittenkin vaihtaa uudelleen suosionsa kohdetta. Toisaalta siirtyminen ainakin piirun verran rydmanis-kalevaisten linjausten suuntaan maahanmuutto-asioissa saattaisi hyvinkin syödä lisää Perussuomalaisten kannatusta. Vaalikarjahan on epäilemättä unohtanut jo kauan sitten, ettei sen enempää Rydmanin kuin Kalevankaan kannanotoilla ole ollut vaikutusta Kokoomuksen käytännön toimiin maahanmuuttokysymyksissä.

Lisäksi paljon riippuu siitä, kuka siirtyy Perussuomalaisissa halla-ahoksi halla-ahon tilalle. Ja ennen kaikkea, kuinka uusi puheenjohtaja onnistuu puolueen linjan kirkastamisessa äänestäjille. Sekä tietenkin siitä, minkälaiseksi tuo linja muuttuu. 

Itse gallupista vielä sen verran, että panin surukseni merkille sen, kuinka kaikkien kolmen vihervasemmistopuolueen kannatus nousi piirun verran. Toki nämä muutokset mahtuvat kyselyn virhemarginaaleihin, mutta minusta on hämmästyttävää, että hallituksen täysin vastuuton talouspolitiikka voi saada rationaalisina pidettyjen suomalaisten parissa edelleen - kahden vuoden vastuuttoman hallitustaipaleen jälkeen - peräti 37,6 prosentin kannatuksen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa
Matkalla mitättömyyteen
Atte Kaleva johtaa vaalikarjaa harhaan kertomalla totuuden islamista

Suomalaisen vihreän talouden nykytila ja tulevaisuus

Kotimaiset mediat uutisoivat näyttävästi elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen raportin vihreiden suomalaistuotteiden osuudesta maaailmankaupassa. Ote oli negatiivinen, kuten esimerkiksi MTV3:n otsikko "Suomen osuus vihreiden tuotteiden kaupasta vain puoli prosenttia – potentiaalia kasvuun hyödynnettävä" osoittaa.

Helsingin sanomat puolestaan otsikoi asiasta, että "Tutkimus: Suomen vihreä vienti on tilastojen mukaan lapsenkengissä, mutta murros voi olla jo käsillä". Ehkä hiukan pöllömediaa optimistisemmin, mutta yhtä kaikkea nykytilannetta pessimistisesti katsovana.

Niinpä otin ja perehdyin tuon raportin tiedotteeseen Etlan omilla sivuilla. Sieltä löysin muutamia lukuja, jotka journalistien tulkintoja paremmin kertonevat siitä tilanteesta, jossa vihreä taloutemme on juuri tällä hetkellä.

Otetaan ensin vihreiden suomalaistuotteiden määrä maailmankaupasta. Se on raportin mukaan 0,5 prosenttia. Kysymys siis kuuluu: onko se paljon vai vähän.

Yhden vastauksen saamme vertaamalla tuota lukua suomalaisten osuuteen maailman väestöstä. Eli 0,5 per (5,5 miljoonaa / 7 713 miljoonaa). Laskutoimituksen lopputulos on se, että meidän osuutemme vihreistä tuotteista on noin 7-kertainen suhteessa koko maailman väestöön.

Toisen vastauksen saamme vertaamalla Suomen 0,5 prosentin osuutta EU-maiden vihreiden tuotteiden osuuteen (raportin mukaan 35 prosenttia maailmankaupasta) ja suhteuttamalla se Suomen ja EU-maiden väestöjen suhdelukuun. Suomalaisiahan on 100 x 5,5 miljoonaa / 448 miljoonaa eli noin 1,2 prosenttia EU-kansalaisista. Kun nyt laskemme suomalaistuotteiden osuuden EU:n tuotteiden määrästä saadaan vastaukseksi 1,43 prosenttia eli jakamalla tämä äsken lasketulla 1,2:lla prosentilla voimme todeta olemme muita EU-maita noin 16 prosenttia etevämpiä vihreiden tuotteiden tuottajina.

Etlan raportissa oli myös tieto, että Suomi tuottaa EU-maiden vihreistä palveluista kahdeksan prosenttia. Kun suhteutamme tämän osuuteemme EU:n väestöstä saamme lopputulokseksi, että vihreiden palvelujen tarjoajina olemme noin 6,5 kertaa parempia kuin muut EU-maat.

Edellä kuvaamieni laskutoimitusten perusteella minusta näyttäisi siltä, ettei suomalaismedioiden pessimismiin suomalaisten vihreiden tuotteiden nykytilanteesta näyttäisi olevan minkäänlaista perustetta - päinvastoin. Jos ja kun maailma jatkossakin vihertyy, on siten syytä olla luottavainen myös Suomen vihreän talouden tulevaisuuden suhteen.

Tämän edellytyksenä on kuitenkin suomalaisen tuotekehityksen mahdollistaminen sekä intellektuaalisesti (koulutus ja rekrytointipolitiikka) että aineellisesti (yritysten kassavirta). Siksi on tärkeää, että maan hallinnossa ymmärrettäisiin huolehtia niihin vaikuttaviin tekijöihin eli koulutuspanosten suuntaamisesta oikeanlaista osaamista tuottavaksi, yritysten kilpailukyvyn muista kotimaisista tekijöistä huolehtiminen sekä yritysmaailmamme "vanhojen" tuotteiden tuottamien tulojen tasaisen virran mahdollistaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhoaako hallitus Suomen tulevaisuuden?
Byrokraatin tulisi edistää eikä hankaloittaa taloutta
Ei arvoa ilman kerrannaisvaikutuksia


maanantai 26. heinäkuuta 2021

Suomen- ja arabiankielisten asenteista muita etnisiä ryhmiä kohtaan

Iltalehti uutisoi kyselystä, jonka mukaan monilla suomalaisilla on ennakkoluuloja romaneja sekä tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä kohtaan. Suurin osa suomalaisista ei haluaisi romaneja, somaleita tai ylipäänsä muslimeja tai turvapaikanhakijoita naapureikseen. Eivätkä sen enempää jonkun perheenjäsenensä avioituvan näihin ryhmiin kuuluvien ihmisten kanssa. 

Tältä osin kyselyn tulos ei yllättänyt muilta osin kuin sikäli, että ihmiset suhtautuvat vielä somaleitakin kriittisemmin romaneihin. Olin luullut, että suhde olisi toisin päin - mikä olisi vastannut myös omaa asennettani. 

Toki omalta osaltani naapurin tai perheenjäseneni puolison etnisyydellä ei sinänsä ole merkitystä, mikäli hän käyttäytyy suomalaisen kulttuurin mukaisesti. Tämä arvelen olevan myös yleisen asenteen, mutta IL:n raportoiman tutkimuksen kysymyksenasettelu oli sellainen, että vastaukset todennäköisesti heijastelevat yleisiä käsityksiä mainittujen ryhmien kulttuurista. 

Vielä hankalammin tulkittava oli kysymys, jossa selvitettiin suomalaisten mielipiteitä erilaisiin maahanmuuttajaryhmiin liitetyistä väitteistä. Sen seurauksena tutkimuksen lukijan on mahdoton sanoa, mitä maahanmuuttajaryhmää kukin vastaaja ajatteli: ehkäpä vuosaarelainen vastaaja ajatteli turvapaikkaprosessin maahan tuomaa muslimia kun taas rakennusalan yrittäjä pohdiskeli mielessään virolaista ammattimiestä ja Itä-Suomen yliopiston professori kiinalaista jatko-opiskelijaansa. 

Toisin sanoen kyselyn tulos ei tältä osalta tarkoita oikeastaan mitään. Paitsi, ettei kyselyn laatija ole vielä herran vuonna 2021 huomannut suomalaisen maahanmuuton koostuvan monenlaisista ja jyrkästi toisistaan poikkeavista ryhmistä.

* * *

Samassa tutkimuksessa tehtiin kysymyksiä myös eri maahanmuuttajaryhmille, vaikka IL ei niistä raportoinutkaan. Niistä selvisi mielenkiintoisia asioita. 

Esimerkiksi arabiankieliset löytävät viranomaistietoa ilman internetiä oleellisesti helpommin kuin muut väestöryhmät. Samoin he löytävät ilman nettiä muita paremmin ohjeita valitusten tekemiseen sekä tietoa omista oikeuksistaan ja eduistaan.

Arabiaa puhuvat ottaisivat myös huomattavasti mieluummin naapurikseen muslimin kuin muita ihmisryhmiä. Heillä ei näyttäisi - ainakin itselleni yllätyksenä - olevan ennakkoluuloja myökään juutalaisia kohtaan.   

Perheenjäsenen puolison etnisen taustan suhteen he sen sijaan olivat hyvin valikoivia. Muslimi kyllä kelpaisi, mutta muihin väestöryhmiin suhtauduttiin varsin kriittisesti. Muslimeistakin somaleihin suhtauduttiin kriittisemmin kuin muihin islamin harjoittajiin.

Suorastaan huvittava oli arabien kaikista muista tutkituista ryhmistä poikkeava näkemys siitä, etteivät maahanmuuttajat lisää lainkaan rikollisuutta Suomessa. He myös lähes yksimielisesti arvelivat maahanmuutolla olevan positiivinen vaikutus Suomen talouteen. 

Tässä viimeisessä kysymyspatteristossa on arabienkin kohdalla tehtävä kuitenkin samat varaumat kuin koko väestön kohdalla. Eli koska kysymysten laatija ei ole osannut erotella eri maahanmuuton lajeja toisistaan, emme voi tietää minkälaisia maahanmuuttajia vastaaja on mahtanut ajatella. Ehkäpä rikollisuuden ja talouden osalta he ajattelivat Nokian intialaista tietotekniikkainsinööriä?

Kyselyssä selvitettiin myös sukupuolten tasa-arvoon liittyviä asenteita. Mielenkiintoinen oli kysymys siitä, pitäisikö juuri äidin jäädä pois töistä hoitamaan sairastunut lasta. Koko väestön tasolla oltiin varsin yleisesti eri mieltä, mutta yli kaksi kolmesta arabiaa puhuvasta jättäisivät ongelman äidin hoidettavaksi. 

Merkittävää oli myös arabiankielisten muista vastaajaryhmiä myönteisempi näkemys väitteeseen, jonka mukaan työpaikoilla kiinnitetään liikaa huomiota seksuaaliseen häirinnän kaltaisiin asioihin. Arabiankielisiin on kyselyn mukaan myös kohdistunut muita enemmän seksuaalista ja muuta häirintää sekä suoranaista väkivaltaa.

Arabiankieliset ovat kokeneet vastaustensa mukaan myös muuta väestöä enemmän etnistä syrjintää työnhaussa. Ja vähäisemmässä määrin myös ihonvärinsä ja uskontonsa takia. Samoista syistä heitä on oman kertomansa mukaan syrjitty myös kaupoissa, kahviloissa tai vapaa-ajan ja urheilutiloissa. 

* * *

Edelle kokosin kyselystä ne seikat, jotka kiinnostivat itseäni. Kannustan arvoisaa lukijaani kuitenkin perehtymään koko tutkimukseen (tässä vielä linkki), mikäli hän on aihepiiristä kiinnostunut ja haluaa tarkempaa ja/tai laajempaa tietoa. 

Koska blogi on mielipidekirjoitus, pitäisi minun varmaankin tähän loppuun luoda jonkinlainen oma kannanotto asiaan. Ehkä se on siinä, että on hyvä selvittää väestöryhmien asenteita toisiinsa, mutta se tulisi osata tehdä siten, että kysymykset olisi muotoiltu mahdollisimman yksiselitteisesti. 

Samalla pyydän arvoisaa lukijaani muistamaan, että kyselytutkimuksiin vastataan aina siten, kuin oletetaan vastausten lukijan (tutkijan) toivovan. Siksi niiden luotettavuus on parhaimmillaankin vain suuntaa antava erityisesti sellaisissa kysymyksissä, joissa oma asenne poikkeaa radikaalisti yhteiskunnallisesta normista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kulttuuri istuu syvässä - ja se määrittää myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden
Kelvoton analyysi
Suomalaisten maahanmuuttajien kuva

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Jos kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, niin mitä sitten?

Afganistan on vähitellen siirtymässä ääri-islamistisen Talebanin haltuun. Tämä tarkoittaa, että naisilta tulee katoamaan iso joukko oikeuksia samaan tapaan kuin heiltä puuttui ennen lännen interventiota. 

Toisin sanoen länsimaiden intervention aikana valtaan nostettu - ja sitä edelleen ainakin muodollisesti pitävä - maallistuneempi afgaanihallinto ei ole halunnut tai kyennyt vakiinnuttamaan valtaansa. Käytännössä se tarkoittaa, ettei tämä hallinto ole kyennyt ottamaan itselleen väkivaltamonopolia. 

Todellisuudessa kyse on mitä todennäköisimmin siitä, ettei afgaanien enemmistö tosiasiallisesti halua maansa säilyvän maallistuneena. Tämä ilmenee haluttomuutena tehdä riittäviä toimenpiteitä vallan turvaamiseksi kaikilla yhteiskunnan tasoilla. 

Se tarkoittaa esimerkiksi hallinnon ja väestöryhmien haluttomuutta sopia pienet erimielisyydet hyvin tunnetun ja vaaralliseksi tiedetyn ääri-islamin uhan edessa tai tahdon puutetta luopua yhteiskunnan edun nimissä sellaisista henkilökohtaisista eduista, joita etenkin poliittisella johdolla on aina tarjolla. Tai kääntäen: jos kansan enemmistö ja sen johtajat haluaisivat maallista valtaa, ne olisivat valmiita tekemään sen eteen kaiken tarvittavan.

Toisin sanoen ääri-islamismilla on Afganistanissa aivan ilmeisesti runsaasti kannatusta, koska ilman sitä vallan ottaminen takaisin ei onnistuisi. Koskeeko tämä pelkästään miehiä, vai tukeeko ääri-islamismia myös merkittävä osa - tai peräti enemmistö - naisista, on minulle epäselvää.  

Joka tapauksessa nyt länsimaissa voivotellaan sitä, että afgaaninaiset joutuvat sellaiseen asemaan, jollaisessa islamilaiset naiset ovat olleet kautta historian. Siis länsimaisen arvoasteikon mukaan arvioituna alisteiseen asemaan suhteessa miehiin. 

Kysymys kuitenkin nykyisen kulttuurirelativismin aikana kuuluu, että onko meillä länsimaisilla ihmisillä oikeus arvostella afgaaneja näiden omista valinnoista? Ja tuputtaa heille omia käsityksiämme siitä, kuinka yhteiskuntaa tulee hallita ja millä tavoin sukupuolten oikeudet ja velvollisuudet tulee jakaa. 

Ja jos meillä on tällainen oikeus, niin koskeeko se myös maailman kaikkia muita kulttuureita ja niiden tapoja järjestää ihmisten asiat? Eli saammeko vapaasti tuomita kelvottomiksi myös afrikkalaisia, intialaisia tai vaikkapa inuiittien kulttuureita. Muutenhan olisimme afgaaneja sortavia kulttuurirasisteja tai ainakin älyllisesti epärehellisiä.

Vai onko sittenkin niin, että myös afgaanikulttuuri on hyväksyttävä sellaisena kuin afgaanit sen itse rakentavat. Ja että sekin kulttuuri on yhtä arvokas kuin kaikki muut kulttuurit. Etenkin kun se perustuu jo yli 1 500 vuoden mittaiseen traditioon miesten ja naisten välisessä yhteiselämässä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nyt on tilauksessa lisää somaleita ja afgaaneja
Donald Trump antaa mahdollisuuden
Islamin teoria ja käytäntö

lauantai 24. heinäkuuta 2021

Kohti järkevämpää maahanmuuttopolitiikkaa

Ilta-Sanomien Timo Haapala arveli, että Kokoomuksen äskettäiset maahanmuuttolinjaukset on tehty seuraavien eduskuntavaalien jälkeiset hallitusneuvottelut mielessä. Silloin tavoitteena olisi siis porvarihallitus, joka muodostuisi Kokoomuksen ja Perussuomalaisten akselille, jota aisankannattajapuolueet RKP ja Keskusta tukisivat. 

Nähdäkseni Haapala on oikeassa, sillä jopa kokoomuslaisille politikoille on käynyt viimeistään nykyistä hallitusta (tai oikeammin Rinteen kabinettia) pystytettäessä selväksi, ettei Suomeen saada markkinatalousmyönteistä hallitusta ilman Perussuomalaisia. Samoin Kokoomuksessa lienee havaittu, ettei halla-aholaisten kannatusta saatu laskemaan mustamaalaamalla sen puheenjohtajaa arvoperustein. 

Päinvastoin, perussuomalaisten korkean kannatuksen pääajurina toimivan maahanmuuttokriittisyyden jakaa erittäin suuri osuus suomalaisista. Niinpä Kokoomuksessakin on otettu lusikka kauniiseen käteen ja lähdetty kohti kansan tahtomaa suuntaa. 

Kokoomukseen linjauksiin saattaa vaikuttaa myös se, että muut pohjoismaat ovat hiljalleen kiristäneet omia maahanmuuttolinjauksiaan. Näin etenkin Tanskassa, mutta myös maahanmuuttajarikollisuuden kanssa painiskelevassa Ruotsissa on kuultu kriittisiä äänenpainoja ja puhuttu Ruotsidemokraattien ottamista mukaan seuraavaan hallitukseen. 

Maahanmuuttolinjausten uudistamiselle onkin juuri nyt kova kiire, koska koronapandemian takia kiristyneet liikkumisrajoitukset ovat purkautumassa ympäri Eurooppaa. Tämä on havaittu myös maanosamme ulkopuolella ja esimerkiksi Espanjaan on kuluvana vuonna jo tähän mennessä saapunut viime vuoteen verrattuna kaksinkertainen määrä elintasopakolaisia. 

Myös Suomessa ovat uudet turvapaikkahakemukset lisääntyneet kesän aikana. Siinä missä tammikuusta toukokuuhun maahan jätettiin yhteensä 241 uutta turvapaikkahakemusta eli keskimäärin vajaa 50 hakemusta per kuukausi, jätettiin niitä kesäkuussa peräti 115 kappaletta.

Valitettavasti näyttää siltä, että nykyinen maahanmuuttolöperö punaviherhallitus jatkaa aina seuraaviin eduskuntavaaleihin eli vuoteen 2023 asti. Sinä aikana se - kuten politiikkaa seuraavat hyvin tietävät - pyrkii haalimaan mahdollisimman monta afrikkalaista ja aasialaista muslimia suomalaisten veronmaksajien riesaksi ja elätettäväksi. 

Siksi olisi hyvä, mikäli aisankannattajapuolue Keskusta ymmärtäisi kaataa hallituksen syksyn budjettineuvotteluiden yhteydessä. Näin saataisiin maahan talouspoliittisesti kansan tahtoa vastaava hallitus, joka linjaisi myös maahanmuuttopolitiikkaa nykyistä järkevämmäksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uusi kehitysmaalaisten kansainvaellus käynnistyi rytinällä
Kansan ajatuksissa on jälkiä poliittisesta propagandasta
Kokoomus päätti muuttaa viestintäänsä

perjantai 23. heinäkuuta 2021

Kanadan rajut metsäpalot ovatkin tavanomaisia

Yle uutisoi pari päivää sitten Kanadan metsäpaloista ja mainitsi niistä jo aiemmin raportoidessaan maan länsiosien ennätyshelteistä. Ainakin minulle syntyi tämän uutisoinnin seurauksena käsitys, jonka mukaan Kanadan metsäpalot olisivat poikkeuksien rajuja ja kytköksissä ilmastonmuutokseen. 

Niinpä päätin tutkia asiaa hiukan ja päädyin löydösteni seurauksena kirjoittamaan aamuisen Etelä-Afrikkaa koskevan ajatukseni lisäksi tämän - päivän toisen - blogimerkinnän. Ensin löysin nimittäin tiedon, jonka mukaan vuoden 1980 jälkeen suurimmat kanadalaiset metsäpalot ovat olleet vuosina 1989 ja 1995, jolloin tulipalot tuhosivat yli 7 000 000 hehtaaria metsää. 

Sen jälkeen vastaani tuli tilanneraportti, jonka mukaan Kanadan tämänvuotisten metsäpalojen pinta-ala vastaa melko tarkalleen viimeisen kymmenen vuoden saman ajankohdan keskiarvoa jääden hiukkasen sen alle. Tämän jälkeen jäin tuijottamaan tietokoneeni kuvaruutua suu ammollaan.

Avoimeksi kysymykseksi tässä jäi tietenkin se, minkä takia meidän suomalaisten halutaan Ylellä saavan väärän käsityksen kanadalaisista metsäpaloista. Ja sen jälkeen on tietenkin kysyttävä, että onko tämä syy - mikä se sitten onkaan - hyväksyttävä toteutettavaksi verovaroilla. 

* * *

Kun ilmastonmuutoksesta nyt taas tuli puhe, en voi olla kommentoimatta - ilmastomallien perusteella nopeimmin lämpenevän arktiksen - merijään laajuuden viimeaikaista kehitystä. Ja vähän eteläisenkin.

Tiedot löytyvät NSIDC:n ylläpitämiltä internetsivuilta, joilla olevien kuvaajien avulla voi seurata jään laajuutta päivittäin. Viimeksi heinäkuun alussa asiasta kirjoittaessani mainitsin, että pohjoinen napajää on sulanut vuodenaikaan nähden mittaushistorian pienimmäksi eli olin tuolloin "äärimmäisen kiinnostunut siitä, että olisiko teoria maapallon ilmaston nopeasta lämpenemisestä juuri nyt saamassa tukea".

Tuon kirjoitukseni jälkeen pohjoinen merijää pysyi jonkin aikaa ajankohtaan nähden mittaushistorian pienimpänä, mutta noin viikko sitten sen sulaminen hidastui selvästi, minkä seurauksena tämän hetken tilaston mukaan pohjoinen napajää on enää vuonna 1979 alkaneen historian neljänneksi pienin. Siten näyttää siltä, ettei median innokkaasti raportoima pohjoisen pallonpuoliskon kesäinen helleaalto sittenkään näy kovin voimakkaasti arktiksella. 

Tulin samalla katsoneeksi myös antarktiksen merijään laajuutta. Sieltä löytyikin yllätys, sillä sen laajuus on ajankohtaan nähden koko mittaushistorian kuudenneksi suurin. 

Tämän olisi voinut kuvitella olevan sen verran yllättävä asia, että joku media olisi halunnut siitä uutisoida, mutta en ole huomannut sellaista tehdyn. Niinpä suomalaisten valtava enemmistö on autuaan tietämätön antarktiksen merijään poikkeuksellisen suuresta laajuudesta - ja todennäköisesti kuvittelee sen olevan sulamassa nopeasti.

En oikeastaan tiedä, mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella. En ainakaan haluaisi kuvitella, että journalistit ovat epärehellisiä. Toisaalta vielä vähemmän tahtoisin nähdä ilmaston kehitystä tutkivien kollegoideni olevan sellaisia. 

Ehkä siksi on syytä olla syyttelemättä mitään tahoa. Todeta vain, että faktoja löytää se joka hakee. Ja itse kukin voi tehdä omat johtopäätöksensä niiden perusteella.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pohjoinen helleaalto sulattaa myös arktista napajäätä
Titaaninen ilmastomittari
Metsien haravoimisesta Suomessa

Nyt testataan onko afrikkalaisista menestyvän valtion ylläpitäjäksi

Olen pitänyt Etelä-Afrikkaa jo vuosien ajan jonkinlaisena osoituksena - ja samalla testinä - siitä, että myös Afrikan musta väestö kykenee ylläpitämään valtiota, jossa on kelvollinen elintaso. Toki maa on alkujaan saanut tämän aseman valkoisen väestönosan apartheid-ajan perintönä ja sen ylläpitämisessä auttaa edelleen yli nelimiljoonainen valkoinen väestönosa. Siitä huolimatta maan tulevaisuus on ennen kaikkea mustien käsissä.

Nyt Etelä-Afrikka on joutunut valtavien mielenosoitusten kouriin. Ne ovat aiheutuneet entisen presidentin Jacob Zuman vangitsemisesta hänen uhmattuaan tuomioistuinta. Sen seurauksena sinänsä kelvottoman ex-presidentin kannattajat ovat lähteneet kaduille aikaansaaden nyt jo noin 340 ihmisen kuoleman. 

Etelä-Afrikan valkoisten maastapako on muutamien viime vuosien aikana laantunut, mutta siitä huolimatta heidän osuutensa koko väestöstä on pienentynyt. Valkoisten suhteellinen osuus on laskenut sadan vuoden takaisesta yli 20 prosentista alle kahdeksaan prosenttin koko väestön kasvamisen seurauksena. Tämä tarkoittaa, että korkean elintason ylläpitäminen maassa on siirtymässä yhä enemmän mustan enemmistön ja ns. värillisten vastuulle.

Talousmielessä Etelä-Afrikka on ollut varsin stabiili ja esimerkiksi BKT:n muutos on ollut lähes kaikkina vuosina positiivinen. Korona-pandemia toki aiheutti syvän notkahduksen, mutta jo viime vuoden lopulla suunta kääntyi jälleen positiiviseksi - sama suunta on jatkunut kuluvan vuoden puolella. 

Nähtäväksi jää, mikä on Jacob Zuman kannattajien mellakoinnin vaikutus Etelä-Afrikan tulevaisuuteen. Tähän mennessa mellakoiden keskiössä olevan KwaZulu-Natalin alueen talous on kärsinyt 1,4 miljardin euron vahingot. 

Peräti 161 kauppakeskusta, 11 tavarataloa ja kahdeksan tehdasta on saanut merkittäviä vaurioita. Mielenkiintoisina yksityiskohtina 161 viinakauppaa, 90 apteekkia, 300 pankkia ja 1 400 pankkiautomaattia on vandalisoitu. 

Nykyisestä presidentti Cyril Ramaphosasta ei ole kuultu negatiivista uutisointia, joten hän lienee joka tapauksessa katkaissut Etelä-Afrikan johtajien pitkään jatkuneen heikentymiskierteen, vaikka aluksi epäilinkin toisin. Tämä oli kuitenkin itse asiassa odotettavissa ottaen huomioon hänen menneisyytensä liike-elämän palveluksessa ja tiukat otteet kaivosmiesten laittomuuksien edessä.  

Nähtäväksi jää, onko Ramaphosa se mies, joka vakiinnuttaa Etelä-Afrikan maailman menestyvien valtioiden joukossa, vai onnistuuko vanha korruptoitunut valta kampeamaan hänen pois asemastaan. Siinä mielessä nyt nähtävissä olevat mielenosoitukset ovat mustan vallan kyvykkyyden koetinkivi ja niiden rauhoittaminen avain Afrikan eteläkärjen hyvälle tulevaisuudelle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS historiallisten vääryksien äärellä
Kertakaikkinen ratkaisu suunnitteilla Etelä-Afrikkaan?
Onko väestöllä väliä?

torstai 22. heinäkuuta 2021

Rautalankaa ja biohiiliakkuja

Suomalainen metsäkeskustelu on juuttunut väittelyksi, jossa yksi osapuoli haluaa lopettaa tai ainakin oleellisesti vähentää metsien taloudellista hyödyntämistä toisen osapuolen puolustaessa metsien laajamittaista käyttöä. Helsingin sanomissa oli tänään kaksi tärkeää puheenvuoroa tämän keskustelun jatkoksi. 

Niistä ensimmäisessä professori Juha Lipponen väänsi rautalangalla kuinka metsien käytön vähentäminen saattaa toimia tosiasiallisena hiilenlähteenä verrattuna tilanteeseen, jossa vihreää kultaa hyödynnetään korvaamaan fossiiliseen hiileen perustuvia tuotteita. Hän kehotti ajattelemaan tilannetta, jossa "kuvitellaan, että kehitämme kokonaan uuden puupohjaisen tuotteen, johon liittyvään arvoketjuun – mukaan lukien puunkorjuuseen liittyvä hiilinielun laskennallinen pieneneminen – liittyy yhden kilon hiilidioksidijalanjälki. Jos kyseinen tuote korvaa fossiilisen vastaavan tuotteen, joka arvoketjuineen tuottaa ilmakehään kaksi kiloa (fossiilista) hiilidioksidia, olemme siis poistaneet ilmakehästä kilon hiilidioksidia verrattuna fossiiliseen tuotteeseen. Puutuote itse on tällöin hiilinielu."

Kuinka sattuikaan, saman lehden toisessa jutussa kerrottiin esimerkki juuri tällaisesta kehityksestä. Stora Enson insinöörit olivat nimittäin kehittäneet biohiileen perustuvan fossiilista grafiittia korvaavan ligniinituotteen, joka voidaan ottaa käyttöön akkujen raaka-aineena. Sitä tuottava tehdas tulee sijaitsemaan Kotkan Sunilassa.

Akkujen käyttöhän on lisääntymässä hurjasti sähköautojen yleistymisen myötä. Ligniinistä ei kuitenkaan tule pulaa, sillä kaikesta maapallon biomassasta noin 30 prosenttia on sitä. Eikä se ole nykyisinkään vailla käyttöä, sillä metsäteollisuus polttaa sen energianlähteekseen. Näin esimerkiksi sellutehdas on samalla voimalaitos

Mikäli Stora Enson haaveet toteutuvat, vähenee ligniinin energiakäyttö samassa suhteessa kuin sitä sijoitetaan sähköautojen ja muiden laitteiden akkuihin. Sikäli lopputulos olisi hiilineutraali suhteessa nykytilanteeseen, mutta - aivan kuten professori Lipponen kuvitelmassaan päätteli - fossiilisen grafiitin korvaaminen biomateriaalilla tekee muutoksesta hiilinielun. 

Todettakoon vielä lopuksi se, ettei Stora Enson tuotekehitys olisi ollut mahdollista ilman yhtiön vahvaa kassavirtaa, joka perustuu metsien perinteiseen hyödyntämiseen eli sahatavaraan, paperiin ja selluloosaan. Siksi on erinomaista, että yhtiö on pystynyt näiden varassa tekemään alkuvuodesta huipputulosta, joka mahdollistaa tehtyjen innovaatioiden kaupallistamisen sekä myös uusiin tuotteisiin johtavan tuotekehityksen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko
Pirullisia ympäristöongelmia
Tuotekehityksen kautta markkinoille


keskiviikko 21. heinäkuuta 2021

Hyödyllinen idiootti unohti etnis-uskonnollisen ulottuvuuden

Ilta-Sanomat kertoi jutussaan Tukholman alamaailmasta. Sen mukaan Ruotsin pääkaupungin alueella toimii noin 30 alamaailman jengiä, joihin on yhdistetty lähes 700 ihmistä. Nämä rikolliset syyllistyvät kaikenlaiseen pahatekoon huumekaupasta lasten ampumisiin.

Jutussa kerrottiin muutamista tapauksista ja mainittiin jengijohtajien ikiä. Siinä mainittiin myös, että jengeihin on alkanut liittyä yhä enemmän naisia - eikä pelkästään tyttöystäviä vaan tositekijöitä, jotka tavoittelevat valta-asemaa ja taloudellisia voittoja. 

Hieno homma, että suomalainen iltapäivälehti valaisee ruotsalaisen yhteiskunnan surkeaa tilaa. Olisi kuitenkin hauska tietää, minkä takia jutussa jätettiin mainitsematta se, että nämä rikollisjengit koostuvat lähinnä maahan viime vuosien ja vuosikymmenten aikana Kaakkois-Euroopasta, Afrikasta ja Lähi-idästä tulleista muslimeista ja heidän jälkeläisistään. 

Jutussa ei myöskään osattu tehdä sitä itsestään selvää johtopäätöstä, että Tukholman ja muiden suurten ruotsalaiskaupunkien jengiongelmat johtuvat maassa harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta. Eikä siinä edes vihjattu siitä, että vastaavat ongelmat voitaisiin Suomessa välttää tekemällä sellaista maahanmuuttopolitiikkaa, jonka seurauksena maahan ei syntyisi laajaa kehitysmaista peräisin olevaa muslimivähemmistöä. 

En sinänsä epäile hetkeäkään, etteivätkö Ilta-Sanomien toimittajat olisi tietoisia näiden jengiläisten etnis-uskonnollisesta taustasta. Ja ymmärrän, että he jättävät asian käsittelemättä avoimesti, koska sellainen saattaisi synnyttää Suomeen saapuneisiin samoihin etnis-uskonnollisiin ryhmiin kohdistuvia ennakko-asenteita. Ja joku saattaisi vieläpä yhdistää ruotsalaisen yhteiskunnan kehityksen Suomessa viime aikoina nähtyyn uudenlaiseen nuorisorikollisuuteen. 

Sitä en sen sijaan ymmärrä, etteivät nämä toimittajat oivalla, että salaamalla nykyruotsalaiseen rikollisuuteen oleellisesti liittyvän maahanmuuttokytköksen he vaarantavat myös suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden. Eli toimivat eräänlaisena uussuomalaisten pariin syntymässä olevien rikollisjengien hyödyllisinä idiootteina samassa merkityksessä kuin Neuvostoliiton perustaja Vladimir Leninin muotoilema - tai ainakin häneen yleisesti liitetty - ilmaisu tarkoitti.

Wikipedian mukaan tällainen "hyödyllinen idiootti uskoo toimivansa moraalisesti oikein, vaikka tosiasiassa hänet on vain saatu houkuteltua kehumaan ja ylläpitämään huonon hallinnon korruptoituneita valtarakenteita". 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalaislasten ja poliisin ampumistapauksista
17-vuotias nuorukainen olikin äitinsä kanssa asuva somali
Helsingin rautatieaseman henkirikoksen pitäisi herättää hallitus

tiistai 20. heinäkuuta 2021

Kurt Westergaardin kuolema ja Liettuan rajatapahtumat

Yksi eurooppalaisen sananvapauden puolustamisen ikoneista eli tanskalainen taiteilija Kurt Westeraard on kuollut. Hänen tunnetuin teoksensa esitti profeetta Muhammedia pommi palava päässään. 

Sen hän piirsi tanskalaislehden pyynnöstä osana joukkoa pilapiirroksia testatakseen onko sananvapaus kaventunut islamin takia Tanskassa. Tähän kysymykseen vastasivat myöntävästi - eivät pelkästään Tanskan muslimit, vaan suurin osa islamilaista maailmaa.  

Kuin alleviivatakseen sananvapauden vastaisuuttaan ja kulttuurinsa sopimattomuutta sivistyneeseen maailmaan, järjestivät muslimiterroristit samojen kuvien uudelleenjulkaisemisen takia myöhemmin Ranskassa Charlie Hebdon toimitukseen terrori-iskun, jossa kuoli useita lehden toimitukseen kuuluneita henkilöitä.

* * *

Suomen kannalta toistaiseksi suurin muslimeihin liittyvä ongelma oli vuoden 2015 kansainvaellus, jolloin maahamme saapui joukoittain elintasopakolaisia Irakista ja muista muslimimaista. Kuten useat tässäkin blogissa julkaisemani kirjoitukset ovat osoittaneet, ovat nämä ihmiset sittemmin aiheuttaneet lukuisia seksuaali- ja muita väkivaltarikoksia. Ja muodostuneet valtavaksi taakaksi maamme taloudelle. 

Tuon kansainvaelluksen me suomalaiset muistamme hyvin myös tulijoiden röyhkeydestä. Milloin olivat verhot apeita, milloin ruoka oli pahaa. Syynä eivät toki ollut pelkästään elintasopakoilaiset itse, vaan heitä oli opastamassa joukoittain suomalaisia, jotka myös ohjasivat maahan saapuneet turvapaikkaturistit tekemään yhä uusia kansainvälisen suojelun hakemuksia keksityin perustein

Mikään ei näyttäisi muuttuneen nyt, kun Liettuan rajalla on uusia turvapaikanhakijoita pyrkimässä Eurooppaan. Nämä ihmiset ovat suomalaisten Liettuaan komennettujen rajavartioiden mukaan saaneet turvan kotimaassaan väitetysti esiintyvältä vainolta: "totta kai heille järjestetään asianmukainen majoitus, ruokailu ja kaikki muu mahdollinen. Ilmastoituja telttojakin on. Heistä kyllä pidetään huolta."

Tämä ei kuitenkaan kelpaa näille ilmiselville elintasopakolaisille. Tämä pitäisi jokaisen ymmärtää heidän itse antamistaan kommenteista. 

"Olen laiton maahanmuuttaja, en kiellä sitä, mutta olen ihminen ja minulla on oikeuteni."

"Valtaosa Afganistanista on Talebanin hallussa. Miksi nämä ihmiset ja tämä maa eivät keskity meidän ongelmiimme – irakilaisten, afganistanilaisten, kurdien ja afrikkalaisten, jotka ovat paenneet maistaan. He eivät kysy, miksi olemme paenneet."

"Tämä maa ei vaikuta todelliselta Euroopan maalta. Kysyn vain, missä ovat eurooppalaiset ihmisoikeudet?"

"Tavoitteenani on valmistaa hyvä elämä vaimolleni ja lapsilleni. En usko, että se on mahdollista tässä maassa. Liettuan omiakin nuoria on muuttanut muualle töihin. Kun maa ei voi tarjota hyviä mahdollisuuksia omilleen, miten sen voi tarjota hyvät mahdollisuudet ulkomaalaisille?"

”Voitko auttaa meitä tulemaan Suomeen?"

Tämä ei ehkä vaatisi kommentteja blogistilta, mutta totean kuitenkin, että minulle edelle kopioimani kommentit näyttäytyvät joukkona vaatimuksia, eikä niistä välity akuutti turvapaikan tarve vaan eurooppalaisten lihapatojen ääreen pääseminen. Eikä se tapahdu kauniisti pyytäen vaan kansainvälisiin sopimuksiin kuulumattomia "oikeuksia" röyhkeästi vaatien.

Nähtäväksi jää, minä päivänä ensimmäiset näistä elinpakolaisista saapuvat Suomeen punavihreän hallituksemme avustamina. Tämä tapahtuu nykyisen hallituksen maahanmuuttopoliittisen linjan huomioiden erittäin todennäköisesti, eivätkä tulijat ole sen paremmin sivistyneeseen yhteiskuntaan sopeutuvia kuin kuuden vuoden takaiset edeltäjänsäkään.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valko-Venäjä käyttää irakilaisia EU:ta vastaan
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?
Onko irakilaisilla mielessä hätä vai elintaso?

maanantai 19. heinäkuuta 2021

Ruotsalaislasten ja poliisin ampumistapauksista

Eilisen päivän ja tämän aamun aikana on meillä julkaistu laajalti mediassa (Helsingin sanomat, Ilta-Sanomat, MTV3) Ruotsissa sattuneesta tapauksesta, jossa oli ammuttu kahta lasta. Teon motiivia ei tiedetä, mutta epäillään, ettei ampujan tarkoituksena ollut osua lapsiin.

Tapahtumapaikka oli Huddingen Flemingsbergin lähiö, jonka lähes 16 000 asukkaasta on Wikipedian mukaan syntynyt ulkomailla 57 prosenttia. Siten sattumuksen perimmäisenä syynä lienee ruotsalaisten harrastama maahanmuuttopolitiikka. 

Tapaus on herättänyt jälleen ruotsalaispoliitikot ja esimerkiksi asiasta vastaava sisäministeri haluaa nähdä toimintaa jengien panemiseksi kuriin. Myös pääministeri on ilmoittanut olevansa epätoivoinen ja vihainen tapauksen johdosta.

Vaikka suomalaismediat kertoivatkin laajalti edellä kuvaamastani ikävästä tapauksesta, vaikeni se kuin muuri toisesta eilen sattuneesta - ja epäilemättä paljon vakavammasta - episodista. Siinä poliisimies yritettiin murhata päähän ampumalla tämän pysäytettyä mopedin, joka kuljetti kahta miestä. 

Tapaus osoittaa jokin aikaa sitten tapahtuneen poliisimurhan tavoin, että Ruotsissa virkavallan kunnioitus on lähes olematonta. Samalla se viestii siitä, kuinka yhteiskuntaan on pesiytynyt ryhmiä, jotka haluavat elää täysin irrallaan muusta yhteiskunnasta ja hankkia toimeentulonsa rikollisilla keinoilla. 

Mutta sattuu ja tapahtuu sitä muuallakin. Iltalehti nimittäin kertoi, että Tokion tulevalla olympianäyttämällä uzbekkimiehen epäillään raiskanneen naisen työvuoron päätteeksi. Jostain syystä raiskaajaksi arvellun henkilön tausta muslimimaassa ei yllättänyt allekirjoittanutta. 

Kaiken edellä kerrotun lopuksi on syytä jälleen kerran kysyä suomalaisilta poliitikoilta ja heitä äänestäviltä kansalaisilta, että olisiko tästä kaikesta opittavissa jotain? Ja jos on, kannattaisiko sitä soveltaa myös suomalaisessa politiikassa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
17-vuotias nuorukainen olikin äitinsä kanssa asuva somali
Jengirikollisuuden tilasta Suomessa ja Ruotsissa
Miten hallitus reagoi poliisiylijohtajan huoleen?

sunnuntai 18. heinäkuuta 2021

Ilmastopaneelin puheenjohtajan suloisenpunaisia ajatuksia

Sosialismi perustuu keskusjohdon pakkovaltaan, jossa ihmisten rooliksi jää niiden asioiden toteuttaminen, jotka poliittinen apparaatti on päättänyt. Siten sosialistista yhteiskuntaa leimaavat esimerkiksi palkkojen korkea verotus, yksityisen omaisuuden vähäisyys sekä pakottavat määräykset monenlaisista asioista.

Kun on sisäistänyt edelle kirjoittamani luonnehdinnan, on mielenkiintoista seurata suomalaista politiikkaa ja poliittisia vaikuttajia. Yksi heistä on Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen, jonka nimellistä puoluekantaa tai edes sellaisen olemassaoloa en tiedä. Yliopistojuorujen mukaan hän oli kuitenkin nuoruudessaan hyvin vasemmistolainen.

Ollikaisen maailmankuvaan saattoi tutustua Verkkouutisten jutussa, jonka otsikon perusteella hän ilmaisi huolensa yhteiskunnan asettaman pakon puuttumisesta. Tarkalleen ottaen huoltoasemille asetettavan pakon sähköautojen latausasemien tarjoamiseksi. 

Ollikaisen mukaan "pitkänmatkalaiset, joille sähköautosta on eniten hyötyä, eivät siirry niihin, jos valtateiden tehokas latausjärjestelmä ei toimi. Bensa-asemat ovat aika lailla ottaneet linjan, että ne eivät tarjoa latausasemia. Missä pakottava lainsäädäntö?"

Tämä on siis sosialistinen ratkaisu. Kun eivät asiat tunnu etenevän, otetaan käyttöön kategorinen pakko. Näin yhteiskuntaan saadaan haluttu muutos, mutta samalla sitä ohjataan taloudellisessa mielessä suboptimaalisesti. 

Ollikainen esitti samassa jutussa myös nykyistä suurempaa tukea sähköautojen hankkimiseksi - peräti 6 000 euroa per auto. Myös tämä on sikäli sosialismia, että tarkoitusta varten verotetut rahat ovat poissa ne työllään hankkineiden ihmisten vapaasta käytöstä. 

Kyse ei ole nappikaupasta, koska Suomessa myydään vuosittain noin 120 000 uutta autoa, eli puhumme yhteensä 720 miljoonan euron rahapotista. Se on noin 1,5 prosenttia valtion koko verokertymästä - ellei puolitoista prosenttia hahmotu helposti, voi sähköautojen valmistajille suomalaisten verovaroista tarjottavaa rahasummaa vertailla myös valtion budjetin eri menoluokkiin

Kolmas Ollikaisen Verkkouutisten mukaan ehdottama toimenpide oli polttoaineveron korotus, joka kompensoitaisiin autoveron laskulla. Toisin kuin kaksi edellistä, tämä ei olisi verotuksen tason osalta sosialismia, mikäli kompensaatio olisi täydellinen eli kerättävä verosumma säilyisi entisellään. 

Sen sijaan se olisi melkoinen varaisnsiirto pitkien etäisyyksien maaseudulta kaupunkilaisille, jotka ajavat vain vähän ja lyhyitä matkoja. Koska kaupungeissa asuu keskimäärin maaseutua suurituloisempia ihmisiä, olisi toimenpide samalla tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Sosialismia toimenpide olisi kuitenkin sikäli, että siinä käytetään veroilla kerättyjä varoja ihmisten pakottamiseksi tiettyyn toimintatapaan.

Vanhan sanonnan mukaan piru piilee yksityiskohdissa. Näin näyttäisi olevan myös Ollikaisen osalta.

* * *

Pääasiaan liittymättä luin mielenkiinnolla Ylen analyysiä Haitin kurjuuden syistä. Siksi ajattelin muistuttaa teitä, arvoisat lukijani aiemmin tekemästäni analyysistä, jonka perusteella verorahoitteinen mediamme näytti unohtaneen joitakin oleellisia seikkoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajan taksvärkkipäivä - vaiettu aihe
Sosialismin seireeninlaulu houkuttaa hallitusta
Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

lauantai 17. heinäkuuta 2021

Komission metsästrategia

Komissio julkaisi metsästrategiansa eilen. Lopputulos oli kelvollinen sekä metsänomistajien etujärjestölle MTK:lle ja metsäteollisuudelle että ympäristöväelle. Tosin samalla tuli esiin se, että vähän aiemmin julkaistu ilmastopaketti vaikeuttaa sahoille kertyvän sahanpurun hyödyntämistä eli saattaa ehkäistä Suomeen syntyviä biotalousinvestointeja.

On myös huomattava, että komissio puuttui metsänhoitoon kirjaamalla avohakkuiden käytön erikseen perusteltavaksi. Mikäli tämä tulkitaan tiukasti - kuten MTV3:n haastattelema tutkija teki - se tarkoittaisi siirtymistä jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen, jonka puuntuotos on vain noin 80 prosenttia avohakkuutalouden tuottamasta. 

Tällä olisi Suomen kannalta dramaattiset seuraukset, koska metsätaloudessa 90 % tuloksesta syntyy vasta hakkuiden jälkeen. Siten esimerkiksi Suomen verottaja saisi tulevaisuudessa vuotuisen 4 miljardin euron sijaan "vain" 3,2 miljardin euron potin.

Tässä yhteydessä kiinnitin itse huomioni erityisesti siihen, että EU:n komissio aikoo antaa vuonna 2023 esityksen metsien kartoittamisesta satelliittien avulla. Näin siksi, että tärkeimpien metsämaiden - kuten Suomen tai Ruotsin - metsävarat ja niiden kehitys tunnetaan erittäin tarkasti valtakunnallisten metsien inventointien kautta. 

Erityisen huolestuttavaa asiassa on se, että Euroopan komission tutkimuskeskuksessa jokin aika sitten satelliittidatan pohjalta tehdyn tutkimuksen tulokset olivat rankalla tavalla harhaisia. Niissä väitettiin, että Euroopan metsähakkuut - etenkin Pohjoismaissa, Baltiassa ja Iberian niemimaalla olisivat lisääntyneet äkillisesti 69 prosentilla, vaikka muutokset olivat todellisuudessa pieniä eli selittyivät suhdannevaihteluilla. 

Jos EU aikoo siis tulevaisuudessa perustaa metsäpolitiikkansa satelliittidataan, on siihen perustuvia menetelmiä kehitettävä todella paljon, jotta vältytään harhaisen tiedon käyttämistä poliittisen päätöksenteon perusteena. Tämä on erityisen tärkeää pyrittäessä taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävään metsien käyttöön. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Komissio hamuaa määräysvallan suomalaisiin metsiin
Mahtavatkohan vihreät ymmärtää politiikkansa seurauksia?

perjantai 16. heinäkuuta 2021

Tiedotus nuorten vanhemmille!

Tänä aamuna MTV3 valaisi meitä koronaviruspandemian päättymisen jälkeen mitä todennäköisimmin alkavan uuden kansainvaelluksen seurauksista kahdella esimerkillä. Ensimmäisessä poliisi pyytää vihjeitä Kontulassa tapahtuneesta ampumisesta, joiden uhrit eivät - maahanmuuttajien välisten välienselvittelyjen tyypilliseen tapaan - halua kommentoida kokemansa väkivallan syitä. Toisessa 17-vuotias tuli raiskatuksi tehtyään treffit netissä tapaamansa "Jussin" alias Yusuf Moamar Aldalin kanssa. 

Myös virallinen Suomi eli Sanna Marinin (sd) hallitus on herännyt tulevaan kehitysmaalaisten maahanpyrkimisaaltoon. Sitä varten se on ministeri Anna-Maja Henrikssonin (ruots) johdolla tehnyt päätöksen veronmaksajien kustantaman oikeusavun parantamiseksi turvapaikanhakijoille. Samalla on päätetty lisäajasta tehdä uusia turvapaikkahakemuksia, mikäli edellinen yritys ei ole mennyt läpi. 

Kuten muistamme aiemmilta ajoilta, maksavat tästä kaikesta kovimman hinnan tavalliset kansalaiset, erityisesti sen vähävaraisempi osa. Ja heistä puolestaan suurimman taakan saavat kantaakseen naiset, kuten alussa mainitsemani 17-vuotiaan neitosen tapaus jälleen kerran osoitti.

Tässä tilanteessa onkin syytä muistuttaa nuorten tyttöjen ja miksei poikienkin vanhempia Suomen muuttumisesta harjoitetun maahanmuuttopolitiikan seurauksena. Eli arvoisat lukijani: muistakaa valistaa nuorianne niistä riskeistä, jotka liittyvät kaupungilla hengailuun - etenkin silloin kun näköpiirissä on tietyistä kulttuuripiireistä maahan saapuneita henkilöitä. 

torstai 15. heinäkuuta 2021

Työstäkieltäytyjäliitto

Opin tänä aamuna, että Suomessa toimii sellainenkin järjestö kuin työstäkieltäytyjäliitto. Sen nettisivu alkaa isolla tekstillä, jossa vaaditaan "vastikkeetonta rahaa kaikille". 

Tähän on siis tultu suomalaisen sosiaalidemokraattisen yhteiskunnan rakentamisessa. Meillä toimii henkilöitä - alussa linkittämäni jutun mukaan jopa yhteiskunnan maksaman tohtorinkoulutuksen saaneita - jotka vaativat kaikille ilmaista rahaa ja uhkailevat työstä kieltäytymisellä. 

En lähtenyt selvittelemään millä työsäkieltäytyjäliitto perustelee vaatimuksiaan, mutta epäilen niiden taustalla olevan tiettyjen suorittavan työn alojen alhaisen palkkatason, jonka he katsovat kohtuuttomaksi. Ymmärrän tietenkin hyvin vaatimuksen korkeammista palkoista, mutta muistutan samalla, ettei palkanmaksuvara - sen enempää kuin julkinen sosiaaliturvakaan - synny ilman tehdyn työn tuottamaa arvonlisää. 

Siten henkilö, joka jättää vapaaehtoisesti kantamatta oman kortensa kekoon on yhteiskunnan loinen eli verenimijä, joka kaventaa muiden työstään saamaa palkkiota. Tämän palkkion - myös matalapalkka-aloilla - katon muodostaa puolestaan työntekijän tuottavuus eli hänen toimijansa työnantajalleen tuottama taloudellinen lisäarvo sen jälkeen kun työn tuloksesta on poistettu työnantajan kulut. 

Tämän seurauksena alhainen palkka johtuu viime kädessä tekijänsä työn alhaisesta tuottavuudesta. Ja ainoa pidemmällä aikavälillä toimiva keino palkan nostamiseen on itse kunkin tekemän työn tuottavuuden nostaminen. Näin siis yhteiskunnan tasolla.

Todellisuudessa asia ei ole näin yksioikoinen, vaan yhteiskunta tukee matalapalkkaisia ihmisiä jo nyt monella tavalla rahoittaen toimintansa verottaen parempipalkkaisia ihmisiä raskaalla kädellä, jotta sillä olisi varaa tarjota pienipalkkaisille erilaisia etuja ja palveluita. Näiden puolestaan kannattaa maksaa ainakin johonkin rajaan asti, koska siten toimien heidän elinympäristönsä pysyy rauhallisena. 

Jos nyt sitten kaikenlainen työstä kieltäytyminen lisääntyisi oleellisesti, kasvaisi yhteiskunnan hyväosaisten verotustaakka entistä sietämättömämmäksi. Sen seurauksena he jossain vaiheessa katsoisivat parhaaksi siirtyä sellaiseen elinympäristöön, jossa tehdystä työstä käteen jäävä palkanosa on tyydyttävä. Samalla uutta hyvinvointia luovien innovaatioiden määrä vähenisi. Ajan myötä tämä kehitys johtaisi yhteiskunnan köyhtymiseen ja pitkään jatkuessaan jopa romahdukseen muiden sosialististen kokeilujen tavoin.

On siis erinomainen asia, että työstäkieltäytyjäliitto on marginaalinen järjestö. Ja sellaisena sen on hyvä pysyä myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajan taksvärkkipäivä - vaiettu aihe
800 euron perustulo?
Kansalaispalkka

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

EIT perui Suomen tuomion, mutta sen on korjattava myös omaa toimintansa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on perunut Suomelle antamansa tuomion irakilaismiehen palauttamisesta kotimaahansa. Syynä peruutukseen on se, että langettavaan tuomioon johtaneessa oikeudenkäynnissä käytettiin todisteena väärennettyä materiaalia (johon oikeus ei vaivautunut edes tutustumaan).

Suomen ulkoministeriössä ollaan erittäin tyytyväisiä tuomion peruuntumiseen.  Siitä hurmaantuneena ministeriön virkamies innostui sanomaan, että "tämä osoittaa, että EIT on luotettava instituutio". Hän kertoi myös, että tämä "toimikoon myös tällaisena varoittavana esimerkkinä, että ei kannata lähteä valheella yrittämään".

Itse jäin kuitenkin pohtimaan, että kuinkahan mahtaa olla EIT:n luotettavuuden kanssa. Eikö tapaus pikemminkin osoittanut, että oikeusistuinta on äärimmäisen helppo vedättää, eikä totuuden esille nouseminen onnistunut kuin tuomitun (siis Suomen valtion) oman aktiivisuuden kautta?  

Siksi viimeistään nyt luulisi olevan selvää sekä EIT:lle että koko Euroopan Unionille, että maanosamme viimekätisen oikeusistuimen toiminta on kelvotonta. Ja siksi sen on syytä katsoa tarkasti omia toimintatapojaan sekä korjata niitä oleellisesti, jotta vastaavanlainen munaus voidaan välttää tulevaisuudessa. 

En ole myöskään vakuuttunut, että tapaus toimisi varoittavana esimerkkinä nokkeliksi ja kyvykkäiksi osoittautuneille irakilaisille. Pikemminkin epäilen, että tällainen lähes onnistunut - ja näyttävästi uutisoitu - huiputtaminen pikemminkin innostaisi kehittelemään uusia konsteja elintasopakolaisuuden varmistamiseksi EU:ksi kutsutun lihapadan äärellä.

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Vihreiden ärhäköityminen on hyvä asia

Vihreät on kunnallisvaalitappionsa jälkeen ärhäköitynyt politiikassa. Siinä sille on antanut vahvaa tukea kansalaisvaikuttamisen ja ekoterrorismin välistä rajaa haastava Elokapina-liike. 

Erityisen rajusti puolue on haastanut hallituskumppaniaan ja punavihreän politiikan aisankannattajaa Keskustaa metsäpolitiikasta. Nähty keskustelu olisi poliittista viihdettä parhaimmillaan, ellei kyse olisi Suomen talouden ja kansalaisoikeuksien kannalta kuolemanvakavasta kysymyksestä. 

Tuottaahan metsäsektori edelleen leipää sadoille tuhansille suomalaisille metsänomistajille ja puuta hyödyntävissä yrityksissä työskenteleville sekä vastaa lähes viidenneksestä viennistämme. Lisäksi suurin osa metsistämme on yksityisessä omistuksessa, joka on turvattu perustuslakiamme myöden. 

Vihreiden aktivoituminen ei olekaan tarkoitettu suomalaisten enemmistön tuen saamiseksi vaan oman potentiaalisen äänestäjäkunnan houkuttelemiseksi. Siitä kertoo esimerkiksi europarlamentaarikko Ville Niinistön (vihr) metsäpoliittinen kommentti ministeri Jari Lepälle (kepu), jossa hän töksäytti, että "kyse on vanhanaikaisesta luonnonvarojen ryöstöpolitiikasta, jota Keskusta edellyttää".

Puheenjohtaja Maria Ohisalo (vihr) puolestaan lupasi Vihreiden toteuttavan kaikki lupauksensa. Tämä oli ilmiselvä vastaus Elokapinan vaatimuksiin, joissa hallitusta syytettiin saamattomuudesta ilmastonmuutoksen torjunnassa ja vaadittiin jopa mahdottomia.

Merkittävä oli myös Emma Karin (vihr) puheenvuoro, jossa tämä vaati suomalaisia metsiä ja niiden käyttöä koskevan päätösvallan siirtämistä Euroopan Unionille. Ja esitti punavihreille poliitikoille tyypillisen ja tosiasiassa irrelevantin kysymyksen: "miten on mahdollista, että Suomi on lobbaamassa osana EU:ta kansainvälisen YK:n biodiversiteettisopimuksen puolesta ilman, että olemme valmiita samaan täällä".

Vaikka Vihreiden ärhäköityminen vaalitappion jälkeen onkin johtanut edellä kuvattuihin rajuihin kannanottoihin, kannattaa järkevän ihmisen nukkua yönsä entistä rauhallisemmin. Tosiasiahan kuitenkin on, ettei politiikassa pärjätä - ainakaan pitkällä aikavälillä - asemoitumalla mihinkään ääripäihin, vaan rakentamalla yhteiskuntaa kaikkien kansalaisten parhaaksi. 

Siten nähty kehitys on erittäin suotavaa, koska Vihreät on käytännön politiikassaan osoittautunut Suomen kansalle äärimmäisen vahingolliseksi ja nyt nähty äärivihreiden vaatimusten seuraaminen vierottaa omaan ajatteluun kykeneviä kansalaisia entistä tehokkaammin puolueesta. Näin Vihreiden merkitys suomalaisessa politiikassa tulee tämän hallituskauden jälkeen vähenemään entisestään. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, koska hallituskausi päättyy. Onhan mahdollista, että koko valtioneuvosto kaatuu Vihreiden irtiottoihin jo ennen vaalikauden loppua etenkin nyt, kun Keskusta onnistui tosipaikassa eli kunnallisvaaleissa selättämään heikon gallupkannatuksensa ja siten sen kynnys hallituksen kaatamiseen laski ainakin piirun verran. 

Oma veikkaukseni on, että ratkaisuja ei tehdä ennen syksyä, mutta sen aikana tilanne joko kärjistyy hallituskriisiksi tai laukeaa jonkinlaiseen linnarauhaan. Kumpi näistä valikoituu, riippuu paitsi Vihreistä ja Keskustasta, myös pääministeri Sanna Marinin (sd) johtamistaidoista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Kiihkofeministinen vasemmistopuolue
Satiiri Vihreiden alamäen syistä

maanantai 12. heinäkuuta 2021

Turun joukkotappelun identiteettisalaisuus

Suomen Turku joutui viikonloppuna kokemaan sen, mihin nykyinen maahanmuuttopolitiikka vääjäämättä johtaa. Tarkoitan tietenkin sikäläisen ravintolan joukkotappelua, jossa käytettiin teräaseita. 

Helsingin sanomat tai Yle eivät vaivautuneet kertomaan lukijoilleen mitään joukkotappelijoiden taustasta, mutta onneksi MTV3:ssa on nähty, että totuudenmukaisella uutisointi tarjoaa journalismille ns. ekologisen lokeron. Se kertoi ravintolanomistajan sanoin, että "ulkomaalaistaustaiset ryhmät aiheuttivat joukkotappelun, mihin mikään määrä järjestyksenvalvojia ei olisi riittänyt. Väkivaltaa kohdistettiin myös henkilökuntaamme."

Toki jokainen vähänkin valistunut suomalainen arvasi tapauksen liittyvän maahanmuuttajiin, mutta vapaan journalismin mallimaassa pitäisi jokaiselle medialle olla itsestäänselvyys, että uutisoitavista asioista kerrotaan mahdollisimman täydellisesti oleelliset asiat. Näin ei kuitenkaan näyttäisi olevan maan suurimpien mediatalojen toimituskuntien mukaan. 

Tämä meidän mediakuluttajien on tietenkin vain pakko hyväksyä. Olisi kuitenkin hienoa, mikäli mediatalot kertoisivat syyt sille, miksi ne haluavat rajoittaa lukijoidensa maailmankuvan muodostamiselle tarjoamaansa aineistoa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Verohelvetti hidastaa kehitystä

Suomi on globaalissa mittakaavassa melkoinen verohelvetti, joten maahamme kaivattaisiin lisää innovaatioita vahvistamaan talouden tieteellis-teknistä pohjaa. Siksi oli mielenkiintoista lukea The Quarterly Journal of Economicsista analyysi tieteellisten innovaatioiden ja verotuksen välisestä suhteesta.

Olenhan itsekin periaatteessa suomalaisen innovaatiojärjestelmän osa tehden tutkimusta lähinnä verotuksella kerättyjen varojen turvin. Julkisen tutkimuksen lisäksi innovaatioiden lähteinä ovat yritysten tuotekehitysponnistelut. Ja kummassakin tapauksessa innovaatioiden käytäntöön viejät löytyvät lähes poikkeuksestta liike-elämästä.

Tämän kirjoituksen innoittaneessa tutkimuksessa oli tarkasteltu Yhdysvaltoja vuodesta 1940 vuoteen 2000 ja todettu, että henkilökohtainen ja yritysverotus rajoittivat patenttien määrää osavaltioiden tasolla. Myös keksijöitä oli vähemmän niissä osavaltioissa, joissa oli korkeampi verokanta. Lisäksi korkeammat yhteisöverokannat laskivat yritysten tekemien patenttien määrää. 

Toisin sanoen korkeammat verot vaikuttavat kielteisesti innovaatioiden määrään ja niiden syntypaikkaan. Ne eivät kuitenkaan vaikuttaneet innovaatioiden laatuun, mutta kylläkin tutkijoiden liikkuvuuteen osavaltioiden välillä.

Edellä lyhyesti käsittelemäni analyysin perusteella korkealla verotuksella on selvä negatiivinen vaikutus tieteellisen tiedon hyödyntämiseen perustuvan länsimaisen yhteiskunnan kehityksen perimmäisiin edellytyksiin. Tämä olisi hyvä huomioida myös Suomessa juuri nyt, kun maan hallinto kaihtaa keinoja vähentää julkista kulutusta velkaannuttamalla julkista taloutta entisestään. Hinta siitä maksetaan tulevaisuudessa paitsi veronmaksajien omaan käyttöön jäävissä käyttövaroissa, niin myöskin talouden kehitystä edistävien innovaatioiden vähäisyydessä sekä innovaatioita tekevien tutkijoiden ja muiden innovaatioita tekevien ihmisten maastamuutossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vanhat normit säilyvät ja näkyvät pitkään
Tuotekehityksen hinta ja suomalaiset päättäjät
Tutkimustuloksesta tuotteeksi

perjantai 9. heinäkuuta 2021

Karvasta oppia Uruguaysta

Uruguay oli yksi niistä maista, jotka näyttivät pääsevän SARS-CoV2-viruksen (tässä jutussa on kuva eristetystä viruksesta) aiheuttamasta COVID-19-pandemiasta kuin koira veräjästä. Ilo oli kuitenkin ennenaikainen, koska pandemia räjähti siellä tänä keväänä käsiin. Vuoden 2020 19 100 tartunnan ja 180 kuolleen sijaan kuluvana vuonna on 3,5 miljoonaisen kansan parissa ollut tartuntoja jo nyt noin 350 000 ja kuolleita sen seurauksena peräti 5 300.  

Tätä kehitystä analysoitiin Nature-lehdessä. Sen mukaan maan hallitus noudatti heti viruksen ilmaannuttua tieteellisen ohjausryhmän neuvoja ajaen alas liiketoimintaa ja kouluja sekä rajoittaen matkustamista viime vuoden aikana. Uruguayssa kehitettiin myös oma testi SARS-CoV2:n tunnistamiseksi ja sitä käytettiin runsaasti, jolloin uudet tartuntaketjun saatiin nopeasti hallintaan.

Vuoden 2020 joulukuussa Uruguayn tautitilanne alkoi jälleen pahentua. Tälläkin kertaa tieteellinen ohjausryhmä antoi hallitukselle ohjeita, mutta nyt niitä ei noudatettu ja esimerkiksi ravintolat pidettiin taloudellisista syistä vapaasti auki. Niinpä tartuntaluvut nousivat nopeasti saavuttaen ajoittain maailman kärkitilan. 

Uruguayn ongelma ei kuitenkaan liittynyt pelkästään yhteiskunnan avaamiseen, vaan myös maantieteellä oli osansa pelissä. Maa rajoittuu Brasiliaan ja Argentiinaan ja monin paikoin näiden valtioiden välillä on Suomen ja skandinaavisten maiden rajojen tapaan vain veteen piirretty viiva. 

Tämä ei ollut suuri ongelma ennen kuin naapurimaissa yleistyi uusi aiempaa tarttuvampi viruksen gammamuunnos juuri silloin kun eteläisen pallonpuoliskon Uruguayssa alkoivat kesälomat, joiden aikana perheet ja tuttavat kerääntyivät ylläpitämään kulttuurinsa mukaisia tiiviitä sosiaalisia kontakteja. 

Lisäksi Uruguayn tilanteeseen vaikutti vielä se, että maan hallitus uskoi menestyksellisen vuoden 2020 jälkeen, että ongelma oli ohi. Niinpä se ehti julistaa voiton viruksista, joka heikensi oleellisesti kansalaisten halua noudattaa viruksen tartuntaa vähentäviä varotoimia.

Huvittavaa kyllä, Uruguayn hallituslähteet kieltäytyivät kommentoimasta Naturelle epäonnistumistaan. Pandemian loppu on nyt kuitenkin häämöttämässä, sillä hallitus on onnistunut rokottamaan väestöään erittäin tehokkaasti ja sen seurauksena tartuntaluvut ovat kääntyneet nopeaan laskuun samoin kuin koronakuolemat, joiden määrä on pudonnut peräti 95 prosentilla vain muutaman viikon takaisesta.

Suomessahan koronan torjunnassa on onnistuttu kohtuullisesti, eikä Uruguayn kaltaista katastrofia ole päässyt tapahtumaan. Lisäksi rokotekattavuus suomalaisten parissa nousee ripeästi, joten COVID-19-ongelma poistunee päiväjärjestyksestä tämän vuoden aikana olettaen ettei virus onnistu muuntautumaan siten, että käytössä olevat rokotteet muuttuvat sitä vastaan tehottomaksi. 

Tästä huolimatta Suomessakin on syytä ottaa oppia uruguaylaisten epäonnistumisesta siltä varalta, että maailmaan ilmaantuu jälleen uusi tartuttava eläinperäinen taudinaiheuttaja. Eikä se oppi ole siinä, että tehdään kuten tälläkin kerralla, vaan että noudatetaan niitä ohjeita, jotka voidaan johtaa asiaan liittyvästä parhaasta mahdollisesta käytössä olevasta tieteellisestä tiedosta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

Pohjoinen helleaalto sulattaa myös arktista napajäätä

Suomessa olemme saaneet nauttia (tai kärsiä) pitkästä hellejaksosta, joka jatkuu edelleen. Samoin on käynyt ainakin osassa Pohjois-Amerikkaa.  

Nämä ovat tietenkin lähtökohtaisesti paikallisia ilmiöitä, mutta rajuudessaan kuitenkin merkille pantavia myös ennustetun ilmastonmuutoksen verifioinnin kannalta (vaikka Suomessa ei vielä olekaan rikottu kaikkien aikojen ennästyslämpöä, joka on vuodelta 2010, näin on kuitenkin käynyt Kanadan Lyttonissa). Mielenkiintoinen tällaisessa tilanteessa on etenkin pohjoinen napaseutu, jossa lämpenemisen tulisi näkyä muuta maailmaa voimakkaampana.

Taustaksi sen verran, että viimeisten kokonaisten kuukausien tilastojen mukaan vallinneita lämpötiloja kuvastavan arktisen merijään pinta-alat olivat touko- ja kesäkuussa mittaushistorian kahdeksanneksi ja kuudenneksi pienimpiä. Eli pohjoisrintamalta ei vielä viikko sitten näyttänyt kuuluvan mitään uutta. 

Tilanne kuitenkin muuttui merijään päivittäin raportoidun laajuuden suhteen kesä-heinäkuun vaihteessa, jolloin arktisen merijään sulaminen kiihtyi nopeasti ja se saavutti 5.7. vuotuiseen ajankohtaan nähden mittaushistorian pienimmän kokonsa. Siten maapallon pohjoisten alueiden poikkeuksellinen lämpöaalto sai vahvistuksen myös arktiksen jääpeitteen osalta.

Kuten arvoisa lukijani varmasti muistaa, olen pitänyt perustelluista syistä pohjoisen merijään kokoa maanpinnan mittauksia tai satelliittidataa luotettavampana mittarina koko maapallon ilmaston kehityksestä. Siten juuri tällä hetkellä olen äärimmäisen kiinnostunut siitä, että olisiko teoria maapallon ilmaston nopeasta lämpenemisestä juuri nyt saamassa tukea. 

Varsinainen teorian testaushetki koittaa kuitenkin vasta syyskuussa, jolloin pohjoinen merijää on vuosittain pienimmillään. Lisäksi on syytä muistaa, että arktisen merijään tilasto on varsin lyhyt alkaen vasta 1970-luvun lopulta. Siten yksittäiset ennätysvuodet ovat mahdollisia ja jopa todennäköisiä ihan pelkän ilmastolle tyypillisen satunnaisvaihtelun seurauksena. 

Tästä johtuen yksi ennätysvuosi ei riitä asiasta vakuuttumiseen, vaan sen jälkeen tulisi napajään koossa olla havaittavissa myös selvä trendi kohti sen sulamista - etenkin kun menneet 10 vuotta eivät sellaista osoita. Tästä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) jään suurella mielenkiinnolla odottamaan ensi syksyä ja napajään tämänvuotista minimikokoa. 

Mikäli se osoittautuu pienemmäksi kuin tähänastinen - jo vuodelta 2012 peräisin oleva - minimikoko, tulee napajään seuraavien vuosien pinta-alan kehityksen seuraaminen olemaan vielä aiempaakin jännittävämpää! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hidastunutta kasvua vai ei?
Titaaninen ilmastomittari
Pohjoisen merijään sulaminen siirtyi 20 vuodella

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia

Ilmastonmuutoksen torjumiseksi on tehty ja ollaan tekemässä monenlaisia toimenpiteitä. Samalla on pyritty huolehtimaan siitä, etteivät nämä toimenpiteet johda luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen. 

Tällaisen vihreän suunnitelmatalouden toteuttamisessa on hyvistä tarkoitusperistä huolimatta jouduttu kerta toisensa jälkeen ongelmiin. Siitä ikävän esimerkin on tarjonnut esimerkiksi pyrkimys siirtyä fossiilisista polttoaineista biopolttoaineisiin, mistä kirjoitti tämän aamun Helsingin sanomat.

Kun öljykasveille syntyi ennen näkemätöntä kysyntää, johti se markkinatalouden lainalaisuuksien mukaisesti öljykasvien viljelypinta-alan kasvamiseen niiden tuotantomaissa. Käytännössä siis trooppisten metsien hävittämiseen peltojen tieltä.

Näin EU:n politiikka on HS:n mukaan saattanut johtaa peräti neljän miljoonan hehtaarin eli Hollannin pinta-alan suuruiseen metsä­katoon. Ja tämä on luonnollisesti herättänyt huolta ja sen mukaisia kommentteja. 

Transport and Environment nimisen järjestön raportinenergiajohtajan Laura Buffetin mukaan pyrkimykset korvata dieselöljyn kaltaiset saastuttavat polttoaineet ristiriitaisesti ovat lisänneet maapalloa lämmittäviä hiilidioksidipäästöjä. Asiaa on vielä pahentanut se, että palmuöljyyn liittyvien ongelmien tultua ilmi ryhdyttiin sen sijaan kasvattamaan soijaa, jonka käyttö biodieselin tuotannossa on kasvanut rajusti. 

Ongelmalliseksi koko bioöljybisneksen tekee järjestön mukaan se, että vaikka soijan kokonaispäästöt ovat hiukan alhaisemmat kuin palmuöljyn, ovat ne silti kaksinkertaiset dieselpäästöihin verrattuna, kun huomioidaan metsien välitön ja epäsuora menetys. Amazonian ja muiden tärkeiden öljykasvin tuotantoalueiden metsäkato taas lisää ilmastouhkia, kun hiiltä imevät puut kaadetaan - samalla menetetään biologista monimuotoisuutta.

Lienee niin, että seuraavaksi vihreän suunnitelmatalouden arkkitehdit kehittelevät uusia uljaita toimia. Mutta kuten sosialismin historiasta tiedämme, seuraa siitä vain uusia ongelmia niin kauan, kuin markkinatalouden näkymätöntä kättä ei osata tai tahdota huomioida.

Tästä tosiasiasta muistutti päivän kolumnissaan keskuskauppakamarin Juha Romakkaniemi, joka muistutti pohjoismaisen hyvinvoinnin perustuvan Antti Chydeniuksen perintöön eli vahvaan yksityiseen omistus­oikeuteen, suhteellisen vapaisiin markkinoihin ja kilpailuun sekä avoimeen asenteeseen kansainvälistä kauppaa kohtaan. Siis markkinoiden näkymättömän käden toiminnan mahdollistamiseen ja sitä kautta varallisuuden luomiseen hyvinvointivaltion rahoittamiseksi.  

Vihreästä todellisuudesta puolestaan raportoi toimittaja Sonja Parkkinen, joka kertoi Saksan Vihreiden tuoreen puheenjohtajan edesottamuksista. Hän on mm. valehdellut ansioistaan, unohtanut raportoida sivutuloistaan ja tullut kiroilleeksi mikrofoniin. Lisäksi hän on kirjoittanut kirjan, josta on paljastunut runsaasti kopioituja kohtia. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka EU:n vihreä siirtymä onnistuu ja mihin se johtaa. Yhtenä isona kysymyksenä siihen liittyen on suomalaisen metsänomistuksen tulevaisuus ja oikeutemme päättää uusiutuvien luonnonvarojemme käytöstä. Siirretäänkö nekin - ministeri Krista Mikkosen toiveen mukaan - EU:n yhteiseen käyttöön, vai heräävätkö suomalaiset lopulta puolustamaan oman olemassaolonsa edellytyksiä

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmalla laidalla
Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa
Vihreä realismi

maanantai 5. heinäkuuta 2021

17-vuotias nuorukainen olikin äitinsä kanssa asuva somali

Suomalaislehdistö uutisoi laajasti siitä, kuinka Göteborgissa poliisin ampumisesta epäilty henkilö on otettu kiinni. Seuraavassa muutama poiminta tästä uutisoinnista.

Helsingin sanomien mukaan kyseessä on 17-vuotias mies, joka oli viime vuonna tuomittu murhan yrityksestä. Saman konsernin Ilta-sanomat antoi täsmälleen samanlaisen kuvauksen epäillystä.

MTV3 puolestaan totesi, että pidätettynä on 17-vuotias nuorukainen kun taas Kokoomuksen Verkkouutisissa mainittiin 17-vuotiaan epäillyn etsiskelleen 20 vuotiasta jengiläistä, jonka hän oli jo aiemmin yrittänyt murhata. 

Kaikissa medioissa MTV3:a lukuun ottamatta mainittiin jengit sen suuremmin niiden jäsenistöä kuvaamatta. Sen sijaan yksikään niistä ei kertonut mitään epäillyn etnisestä taustasta. 

Sen selvittäminen ei kuitenkaan vaatinut kovinkaan suuria etsivänkykyjä. Tieto ja jopa henkilön nimi löytyivät suomeksi totuttuun tapaan PT-median sivuilta, jonka mukaan poliisia todennäköisesti ampuneen 17-vuotiaan esivanhempien kotiseutu löytyy Afrikan sarvesta.

Ruotsalaisilta nettisivustoilta löytyi myös lisätietoja. Esimerkiksi tällä sivustolla kerrottiin, että poliisin tappamisesta epäilty nimeltä mainittu somalinuorukainen on asustellut yhdessä 37-vuotiaan äitinsä ja 19-vuotiaan naisen kanssa Göteborgin Friskväderstorgetilla ja jopa perheen kodin katuosoite annettiin. Lisäksi hän oli kirjoituksen mukaan harrastanut kiristystä ja yrittänyt väärinkäyttää yhteiskunnan tukia - näistä on mukana myös linkki tuomioon.

Edellä olevan tekstin kirjoitin siksi, että halusin osoittaa suomalaismedian salailevan tietoja jopa ruotsalaisista rikollisista, vaikka siihen ei pitäisi olla mitään syytä esimerkiksi epäillyn perheen turvallisuuden takia - ei etenkään tässä tapauksessa, koska kaikki oleellinen tieto on jo saatavissa ruotsalaisista lähteistä. 

Tämä on typerää, sillä suomalaismedioiden harrastama maahanmuuttajarikollisuuden kokonaiskuvan salailu ei suinkaan vähennä eri vähemmistöihin kohdistuvia ennakkoluuloja, vaan pikemminkin lisää niitä. Ja mikä vielä pahempaa: asettaa myös syyttömät (ihmiset ja ihmisryhmät) aiheettomien epäilysten alaisiksi. 

Kaikkia suomalaisia ja erityisesti maahanmuuttajiamme kohtaan paljon reilumpaa olisikin kertoa tosiasiat tosiasioina - mitään lisäämättä ja mitään pois jättämättä - ja antaa kansalaisten tehdä niistä omat johtopäätöksensä. Onhan tunnettu fakta, ettei kestävää yhteiskuntaa rakenneta valheiden ja salailun varaan, vaan tosiaisoihin perustuvan rehellisen analyysin pohjalle. Ja tämä pätee myös kansakuntien maahanmuuttopolitiikkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: