Ilmastopaneelin puheenjohtajan suloisenpunaisia ajatuksia

Sosialismi perustuu keskusjohdon pakkovaltaan, jossa ihmisten rooliksi jää niiden asioiden toteuttaminen, jotka poliittinen apparaatti on päättänyt. Siten sosialistista yhteiskuntaa leimaavat esimerkiksi palkkojen korkea verotus, yksityisen omaisuuden vähäisyys sekä pakottavat määräykset monenlaisista asioista.

Kun on sisäistänyt edelle kirjoittamani luonnehdinnan, on mielenkiintoista seurata suomalaista politiikkaa ja poliittisia vaikuttajia. Yksi heistä on Ilmastopaneelin puheenjohtaja Markku Ollikainen, jonka nimellistä puoluekantaa tai edes sellaisen olemassaoloa en tiedä. Yliopistojuorujen mukaan hän oli kuitenkin nuoruudessaan hyvin vasemmistolainen.

Ollikaisen maailmankuvaan saattoi tutustua Verkkouutisten jutussa, jonka otsikon perusteella hän ilmaisi huolensa yhteiskunnan asettaman pakon puuttumisesta. Tarkalleen ottaen huoltoasemille asetettavan pakon sähköautojen latausasemien tarjoamiseksi. 

Ollikaisen mukaan "pitkänmatkalaiset, joille sähköautosta on eniten hyötyä, eivät siirry niihin, jos valtateiden tehokas latausjärjestelmä ei toimi. Bensa-asemat ovat aika lailla ottaneet linjan, että ne eivät tarjoa latausasemia. Missä pakottava lainsäädäntö?"

Tämä on siis sosialistinen ratkaisu. Kun eivät asiat tunnu etenevän, otetaan käyttöön kategorinen pakko. Näin yhteiskuntaan saadaan haluttu muutos, mutta samalla sitä ohjataan taloudellisessa mielessä suboptimaalisesti. 

Ollikainen esitti samassa jutussa myös nykyistä suurempaa tukea sähköautojen hankkimiseksi - peräti 6 000 euroa per auto. Myös tämä on sikäli sosialismia, että tarkoitusta varten verotetut rahat ovat poissa ne työllään hankkineiden ihmisten vapaasta käytöstä. 

Kyse ei ole nappikaupasta, koska Suomessa myydään vuosittain noin 120 000 uutta autoa, eli puhumme yhteensä 720 miljoonan euron rahapotista. Se on noin 1,5 prosenttia valtion koko verokertymästä - ellei puolitoista prosenttia hahmotu helposti, voi sähköautojen valmistajille suomalaisten verovaroista tarjottavaa rahasummaa vertailla myös valtion budjetin eri menoluokkiin. 

Kolmas Ollikaisen Verkkouutisten mukaan ehdottama toimenpide oli polttoaineveron korotus, joka kompensoitaisiin autoveron laskulla. Toisin kuin kaksi edellistä, tämä ei olisi verotuksen tason osalta sosialismia, mikäli kompensaatio olisi täydellinen eli kerättävä verosumma säilyisi entisellään. 

Sen sijaan se olisi melkoinen varaisnsiirto pitkien etäisyyksien maaseudulta kaupunkilaisille, jotka ajavat vain vähän ja lyhyitä matkoja. Koska kaupungeissa asuu keskimäärin maaseutua suurituloisempia ihmisiä, olisi toimenpide samalla tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Sosialismia toimenpide olisi kuitenkin sikäli, että siinä käytetään veroilla kerättyjä varoja ihmisten pakottamiseksi tiettyyn toimintatapaan.

Vanhan sanonnan mukaan piru piilee yksityiskohdissa. Näin näyttäisi olevan myös Ollikaisen osalta.

* * *

Pääasiaan liittymättä luin mielenkiinnolla Ylen analyysiä Haitin kurjuuden syistä. Siksi ajattelin muistuttaa teitä, arvoisat lukijani aiemmin tekemästäni analyysistä, jonka perusteella verorahoitteinen mediamme näytti unohtaneen joitakin oleellisia seikkoja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Veronmaksajan taksvärkkipäivä - vaiettu aihe
Sosialismin seireeninlaulu houkuttaa hallitusta
Nuoret ilmastoaktivistit Stalinin jalanjäljillä?

Kokemusasiantuntijuus suojaa propagandalta

Vakuutusyhtiö If oli teettänyt kyselyn, jonka perusteella autonostajien päätöksessä painaa eniten auton käyttövoima ja sen jälkeen moottorin teho ja suorituskyky. Vasta näiden jälkeen tulevat kulkuneuvon ympäristöarvot. 

Autojen käyttövoimista ykkösenä oli edelleen bensiinimoottori, mutta sen jälkeen tuli ei-lataava hybridi tai kevythybridi, joilla ajaminen ei käytännössä poikkea polttomoottoriautosta. Vasta seuraavana tuli sähköauto suunnilleen samalla suosiolla kuin dieselauto.

Meille nykyisessä vihreässä mediatodellisuudessa eläville ympäristöarvojen ja sähköautojen jääminen muiden tekijöiden taakse voi kuulostaa yllättävältä. Syynä siihen näyttäisi olevan mediatodellisuuden vääristymä, joka näyttää maailmaa punavihreiden lasien värittämänä tässäkin asiassa.

Oman käsitykseni mukaan autonomistajat ovat sen luokan kokemusasiantuntijoita, ettei mediatodellisuus heilauta heitä kovinkaan helposti. Toki sähköauto on kokemuksena suurimmalle osalle ihmistä outo, mutta toisaalta sen hyvät ja huonot ominaisuudet ovat autoilijan kokemuksella helpohkosti ymmärrettävissä. 

Tässä suhteessa Iltalehdessä oli Ifin kyselyä mainiosti täydentävä juttu, jonka mukaan nykyaikaisten sähköautojen kehdossa eli Kaliforniassa joka viides sähköllä ladattavan auton vuosina 2012–2018 ostanut vaihtoi takaisin polttomoottoriautoon. Lukema on uskomattoman korkea ottaen huomioon sen, etteivät ensimmäiset sähköautojen ostajat missään tapauksessa edusta keskimääräistä autoilijaa vaan pikemminkin punavihreän agendan hyvin tiedostavaa joukkoa.

Kalifornialaisten into palata saastuttavaan polttoaineeseen johtui siitä, että sähköauto lataamisineen on käyttäjänsä kannalta ongelmallinen kapistus. Näköjään jopa siihen mittaan asti, että suuri osa jopa parhaiten punavihreän utopian omaksuneista ihmisistä on valmis luopumaan sellaisesta karvaiden kokemustensa takia. Näin siitä huolimatta, että sähköautolla ajaessa ei synny pakokaasuja, vaan kuljettaja voi mielessään hekumoida vihreällä eetoksella.

* * *

Tähän blogiin edellä referoimani teksti ei päässyt niinkään autoilun eikä edes pakokaasujen takia vaan siksi, että se valaisi erinomaisesti median vaikutusta ihmisiin. Ilman vahvaa punavihreää mediaa sähköauton tulevaisuus olisi paljon epäselvempi kuin nyt.

Siksi - arvoisa lukijani - ei koskaan kannata väheksyä niitä narratiiveja, joita media pyörittää ympärillämme. Ei edes silloin, kun me itse ymmärrämme niiden järjettömyyden.

Olen nimittäin aivan varma, että ilman kaikkialta syötettyä punavihreää medianarratiivia ei Suomeen olisi päästetty kymmeniätuhansia kehitysmaalaisia, eikä äskettäisessä poliittisessa spektaakkelissa ylettömän huomion saanutta turvetuotantoamme oltaisi ajamassa alas. Eikä edes EU olisi tekemässä Suomesta vauraampien maiden taloutta tukevaa hiilivarastoa.

On kuitenkin hyvä ymmärtää, että tiedostamalla erilaisten narratiivien olemassaolon voi meistä itse kukin suojautua niiden vaikutuksilta eli propagandalta. Näin myös sellaisissa asioissa, joissa me emme ole yhtä vahvoja kokemusasiantuntijoita kuin autokaupassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsinkiin halutaan ideologista mainontaa
Vihreää kauhukomediaa
Kansan ajatuksissa on jälkiä poliittisesta propagandasta

Sosialismin seireeninlaulu houkuttaa hallitusta

Arvoisa lukijani on varmasti kuullut seireeneistä. Siis niistä kreikkalaisessa mytologiassa vaikuttaneista naispuolisista olennoista, joiden ulkomuoto oli ihmisen ja lintujen sekoitus. Seireeneillä oli naisen pää ja hiukset sekä puolet vartalosta, kotkan siivet ja pitkät mutta lintumaiset jalat. Jaloissa ja siivissä oli terävät kynnet niin kuin lepakoilla. Kauniilla laulullaan seireenit houkuttelivat merimiehiä vastustamattomasti luokseen ja sitten repivät heidät kappaleiksi. 

Seireenien laulu tuli mieleeni lukiessani aamun uutisia. Niissä MTV3 oli oivaltanut, että hallituksen ilmastotavoitteista seuraisi se, että "ahkerat työssäkävijät maksaisivat pienituloisten bensaverot". Samaan asiaan liittyi myös Helsingin Sanomien juttu, jonka mukaan autokannan sähköistymiskehitys "voisi olla nopeampikin, ellei Suomi kitsastelisi hankintatuissa".

Kolmas saman asian mieleeni nostanut juttu oli mielipidekirjoitus, jossa metsänomistaja totesi sen yksinkertaisen seikan, että "jos yksityisiltä metsänomistajilta viedään oikeus tehdä päätös kypsyneen puusadon hakkuista tai metsien uudistamisesta. Silloin puututaan vakavasti metsäyrittäjää motivoivaan vapauteen päättää omista asioistaan. Jos muut kuin omistajat päättävät metsien hoidosta ja hakkuista, he saavat myös hoitaa metsät tulevaisuudessa."

Seireenit tulivat tästä asiasta mieleen siksi, että maamme hallitus toimii sosialisminhimossaan kuin seireenit. Ilmastonmuutoksen torjunnan keinoiksi ei ole osattu kehittää muita kuin sosialismin työkalupakkiin kuuluvia asioita eli yhteiskunnan kärsän työntäminen yhä syvemmälle markkinatalouden mekanismeihin tuhoten samalla ihmisten motivaation yrittää työssään yhä enemmän ja yhä parempaa. 

Sosialistisiin ratkaisuihin hallitusta ja heidän äänestäjiään motivoi se kaunis ajatus, että siten pelastettaisiin koko maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuus ymmärtämättä, että kyseisen työkalupakin keinovalikoima on jo aiemmin osoittanut tehonsa ihmisten hyvinvoinnin ja ympäristön tuhoamisen saralla. Jos maamme kansalaisten - tai ainakin äänestäjien enemmistö - ei osaa vastustaa tätä seireenien laulua, tulee meidän suomalaisten talous jakamaan niiden kreikkalaistarujen merimiesten kohtalon, jotka eivät pystyneet vastustamaan seireenien laulua vaan joutuivat niiden kynsien repimäksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Matti Vanhasen uusi vero
Sanna Marin vahvisti uskonsa sosialistiseen Suomeen
Sosialismi metsissämme

Tieverkoston yhtiöittämisessä on piiloverovaara

Helsingin Sanomat esitteli tänä aamuna viisi mallia siitä, kuinka autoilijoilta voitaisiin kerätä tieverkon ylläpidon rahoitus, mikäli niiden omistus yhtiöitettäisiin. Siis yhtiöitettäisiin valtion omistamaksi yhtiöksi, mutta ei yksityistettäisi.

HS:n juttu on hyvä ja selkeä, joten siitä ei sen enempää. On kuitenkin syytä kirjata pari sanaa uudistuksen veroluonteisista seurauksista.

Ensinnäkin ministeri Anne Bernerin (kesk) ehdottaman yhtiöittämisen varsinaisena tavoitteena lienee suurten tieverkkoinvestointien rahoittamisen helpottaminen. Tämä tarkoittaa irrottamista valtion budjetista, jonka vapaata käyttöä vaikeuttavat alijäämiä rajoittavat EU-tason päätökset.

Toisin sanoen yhtiön olisi mahdollista ottaa tieverkkoa varten lainoja silloinkin, kun valtiontalouden alijäämät eivät sitä muuten sallisi. Tämä luonnollisesti edesauttaisi maamme surkeaan tilaan ajautuneen tieverkoston kunnossapitoa.

Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että myös valtionyhtiön lainat on maksettava takaisin ennemmin tai myöhemmin. Tämä tapahtuisi nostamalla käyttömaksujen hintoja rahantarpeen mukaan. Tarkemmin ajatellen tämä tarkoittaa sitä, että ministeri Berner on synnyttämässä maahamme uudenlaista piiloverotuksen muotoa, jonka yhtenä tarkoituksena on harhauttaa sekä veronmaksajia että Euroopan Unionia.

Hyvää asiassa on kuitenkin se, että tieyhtiölle omasta autoilustaan maksava tietäisi mihin rahat menevät. Tämä olisi iso parannus nykyiseen tilanteeseen, jossa autoilun veroeurot palautuvat heikosti tieverkoston ylläpitoon.

Ellei sitten tieverkkoyhtiö alkaisi pöhöttyä hallintoa kasvattamalla ja johtajien tulotasoa korottamalla. Tämä on todellinen vaara erityisesti poliittisesta valvonnasta valtionlaitoksia enemmän irrallaan olevissa luonnollista monopolia pyörittävissä yhtiöissä. Esimerkkejä on helppo löytää.

Toinen puoli Bernerin esityksessä on tiemaksujen käyttöönoton yhteydessä luvattu muiden verojen alennus. Ministerihän on luvannut, ettei teiden käyttämisen hinta saisi ainakaan nousta uudistuksen yhteydessä.

On siis uskottava, että tiemaksua käyttöönotettaessa kompensaatio muuhun verotukseen vastaa tiemaksujen määrää. Sen sijaan en jaksa uskoa, ettei alentuvan verotuksen mahdollistamia veronkorotuksia otettaisi käyttöön ennemmin tai myöhemmin etsittäessä ratkaisuja julkisen rahoitusvajeen täyttämiseen.

Ellei näitä veroja haluttaisi kohdistaa suoraan autoverotukseen, voitaisiin samat rahasummat kerätä joko tulo- tai muun välillisen verotuksen kautta. Näin yhteyden osoittaminen tieverkoston yhtiöittämiseen olisi vaikeaa tai jopa mahdotonta. Veronmaksajan kukkarossa se kuitenkin näkyisi.

Missään ei ole myöskään ollut esillä sellaista näkemystä, etteivätkö aluksi päätetyt teiden käyttömaksut voisi ajan myötä nousta paljonkin korkeammiksi kuin nyt mahdollisesti käyttöön otettavat. Näin myös niiden kautta voitaisiin kerätä nykyistä enemmän veroluonteista rahoitusta julkisten palvelujen pyörittämiseen ja siitä leipänsä saavien ihmisten elättämiseen.

Ministeri Bernerin ehdotus sisältää siis sekä aidon mahdollisuuden tieverkkojen ylläpitomahdollisuuksien parantamiseksi, että ajan myötä realisoituvan veroluoteisten maksujen korotusriskin. Niiden kontrolloimiseksi olisi hyvä, mikäli tutkimuslaitokset tai mediatalot alkaisivat seurata kansalaisiin kohdistuvan verotuksen kehittymistä siten, että mukana olisivat myös monopoliasemassa palveluita tuottavien yhtiöiden keräämät tienkäyttömaksujen kaltaiset piiloverot.

Vain siten voitaisiin välttää kansalaisten kukkarosta julkisiin menoihin kupattavan rahamäärän nostaminen entisestään. Ja välttää siitä aiheutuvan työn tekemisen ja yrittämisen mielekkyyden vielä nykyistäkin tehokkaampi alasajaminen. Ja sen seurauksena tapahtuva koko yhteiskunnan kurjistuminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutolle uusi hinta: 220 euroa per kansalainen
Julkisen kulutuksen ja verotuksen dilemma
Osoittaako McDonalds suomalaisten ymmärtävän?

EU voisi tukea Irakin ja Somalian taloutta

Unkarin on tehnyt muille EU-maille ehdotuksen siitä, miten pakolaispolitiikkaa pitäisi muuttaa. Uutisen välitti ainakin Helsingin Sanomat, jonka jutusta lainaan seuraavan tekstinpätkän.

"HS näki luonnoksen Unkarin kymmenen kohdan suunnitelmasta EU:n uudeksi pakolaispolitiikaksi. Paperissa esitetään turvapaikkahakemusten käsittelyä Euroopan unionin ulkopuolelle pystytettävissä suljetuissa järjestelykeskuksissa, joita EU rahoittaisi. Käytännössä tämä tarkoittaisi suljettuja leirejä.

Lisäksi Unkari palauttaisi laittomasti tulleet turvapaikanhakijat ja erottaisi Schengenistä ne jäsenmaat, jotka eivät pysty valvomaan ulkorajojaan tai ota vastaan apu rajojen turvaamiseksi. Suurin osa turvapaikanhakijoista tulee Eurooppaan laitonta merireittiä Kreikan ja Italian kautta.

Unkari vaatii EU:lta yhteistä linjausta siitä, mitkä maat ovat turvallisia kolmansia maita, joihin pakolaiset voidaan palauttaa."

Ehdotus ei oikeastaan vaadi kommentteja, sillä se on sellaisenaan hyvä. Ainakin jos ajattelemme Euroopan Unionin tulevaisuutta, kulttuuria, turvallisuutta, yhtenäisyyttä tai taloutta.

Se on myös erinomainen, jos ajattelemme kansainvälistä suojelua tarvitsevien oikeuksia ja turvallisuutta, sillä jokainen tapaus, joka ei ole ilmiselvästi perusteeton, tutkittaisiin yksilöllisesti eikä ihmisillä olisi kannustetta ryhtyä vaaralliseen Välimeren ylitykseen.

Mutta on ehdotus joidenkin kannalta myös huono. Se ei nimittäin edesauta millään tavalla turvapaikkashoppailua, paremman elintason etsimistä eikä maahanmuuttobisnestä salakuljettajineen, kulttuurintulkkeineen ja muine edunsaajineen.

Seuraavaksi odotan, että Suomen hallitus tutustuu tarkemmin Unkarin ehdotukseen ja ilmaisee avoimesti tukevansa sen ottamista pohjaksi EU:n tulevalle turvapaikkapolitiikalle. Samalla maamme päättäjät voisivat alkaa pohtia vastaanottokeskusten sijoituspaikkoja niin Lähi-idän alueelta kuin sen ulkopuoleltakin.

Ehkäpä sellaisia voisi sijoittaa Irakin tai Somalian rauhallisiksi tunnetuille alueille, jolloin voisimme leirien vuokrista ja niiden tarvitsemista palveluista maksamalla tukea näiden maiden taloutta ja vakautta. Näin voisimme lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maailmanparantaminen johti kiristykseen
Tuhoaako ketjureaktio ihmissalakuljettajien bisneksen?
Kommunismin varjo selittää Visegrad-maiden ja Länsi-EU:n poliittisia eroja

Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin

Maailman luonnonsäätiön eli WWF:n mukaan suomalaiset olivat eilen käyttäneet tämän vuoden osansa luonnonvaroista. Sama tilanne saavutetaan sen mukaan maailmanlaajuisesti vasta elokuussa.

Ottamatta kantaa WWF:n luonnonvarojen määrä koskevan laskelman aineistoon haluaisin kiinnittää luonnonsuojelijoiden huomion siihen, että ylimenopäivää kuvaava indeksi on määritetty jakamalla luonnonvarojen käyttö kussakin maassa elävien ihmisten määrällä.

Tämä laskuperuste sisältää merkittävän vääristymän, sillä se ei ota lainkaan huomioon eri kansakuntien käytössä ja hallinnassa olevia luonnonvaroja. Näin siksi, että ne eivät ole suhteessa ihmisten vaan pikemminkin pinta-alan määrään.

Tätä  harhaa voidaan tarkastella väkiluvun ja pinta-alan välisenä suhteena. Suomessa asuu noin 5,5 miljoonaa ihmistä, kun taas maailman väkiluku on noin 7416 miljoonaa ihmistä. Toisin sanoen suomalaisia on noin 0,074 prosenttia maailman ihmisistä.

Sen sijaan Suomen maapinta-ala on noin 304 000 neliökilometriä kun taas koko maapallon maapinta-ala on noin 149 miljoonaa neliökilometriä. Siten me asutamme noin 0,2 prosenttia maapallon pinta-alasta.

Jos siis laskemme luonnonvarojen kulutuksen käytettävissä olevan maapinta-alan mukaisesti on tulos aivan erilainen kuin laskemalla se henkeä kohti. Ero on noin 2,75-kertainen.

Koska tämän vuoden huhtikuun 17. päivänä on vuodesta kulunut 108 päivää, saavutettiin ns. ylimenopäivä noin 0,29 vuodessa. Jos WWF olisi kuitenkin laskenut ylimenopäivänsä maapinta-alan mukaisena, olisi se ollut vasta noin 0,80 vuoden kohdalla eli vuoden 291 päivänä. Siis lokakuun 17. päivänä.

Näin laskien me suomalaiset kuuluisimme - toisin kuin WWF:n laskelmassa maailman vähiten luonnonvaroja tuhlaaviin kansakuntiin. Tämä huolimatta pohjoisesta sijainnistamme, joka pakottaa esimerkiksi paljon luonnonvaroja kuluttavaan talojen lämmittämiseen talvisin.

* * * 

Edellä kirjoittamani nostaa vääjäämättä esiin kysymyksen siitä mitä nämä kaksi laskutapaa käytännössä tarkoittavat. Ja ennen kaikkea minkälaiseen toimintaan ne eri valtioita kannustavat.

Ensimmäinen mieleeni tullut asia on se, että mikäli suomalaisten käyttämien luonnonvarojen määrä olisi vakio, eli riippumaton väestömäärästä, voitaisiin omaa asemaamme WWF:n laskelmassa parantaa aloittamalla holtiton lisääntyminen. Näin jakaja muuttuisi suuremmaksi ja henkeä kohti laskettu luonnonvarojen kulutus pienemmäksi.

Tätä politiikkaahan me käytännössä harjoitamme. Ei kuitenkaan biologisen lisääntymisen vaan ihmisiä maahamme haalivan maahanmuuttopolitiikan kautta.

Käytännössä suomalaisten käyttämien luonnonvarojen määrä ei kuitenkaan ole riippumaton väestömäärästä, vaan jokainen Suomessa asuva ihminen käyttää niitä. Siten kansakuntamme luonnonvarojen käyttö kasvaa sitä mukaan kuin tänne muuttaa ihmisiä.

Koska tulijat kuitenkin käyttävät luonnonvaroja ainakin aluksi vähemmän kuin kantaväestö, parantaa tulijavirta Suomen asemaa WWF:n listalla. Se on ympäristön kannalta haitallista, koska ainakin humanitaaristen maahanmuuttajien luonnonvarojen käyttö on suurempaa Suomessa kuin lähtömaissa.

Pinta-alan suhteen tarkasteltuna väestömäärän muutos ei luonnollisesti vaikuttaisi ylimenopäivään muuten kuin lisäämällä luonnonvarojen käyttöä eli kasvattaisi osoittajaa. Siten holtiton lisääntyminen ei siirtäisi luonnonvarojen ylimenopäivää myöhäisempään ajankohtaan, vaan osoittaisi lisääntymispolitiikkamme kestämättömyyden ympäristön suhteen.

Entä mikäli elintasomme nousisi luonnonvarojen käyttämisen suhteen epäkestävästi, eli ryhtyisimme kuluttamaan luonnonvaroja enemmän kuin aiemmin (kuten luullakseni teemmekin)?

Tällöin molempien laskelmien osoittaja muuttuisi suuremmaksi ja indeksi kasvaisi samalla tavalla. Näin tarkasteltuna indekseillä ei ole periaatteellista eroa, vaan molemmat mittaavat varsin hyvin haluttua asiaa.

* * *

Lopputulemana edelle kirjoittamastani totean, että oikea tapa laskea luonnonvarojen käytön ylimenopäivä ei suinkaan ole julkisuudessa esitetty väestömääräpohjainen laskelma, vaan se tulisi määrittää suhteessa kunkin valtion pinta-alaan. Tällöin indeksistä välittyvä muutosviesti olisi oikea.

En myöskään jaksa uskoa, että WWF:n perimmäisenä tarkoituksena olisi kannustaa muutenkin ylikansoitetun maapallon väestömäärän kasvattamiseen. Siksi ehdotan, että se ottaisi käyttöönsä pinta-alaperusteisen laskutavan, jotta säätiön ulostulojen vaikutus olisi myös ympäristön kannalta järkevä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Konduktöörit paljastavat vatuloinnin ja otvailun poliittisessa päätöksentekojärjestelmässämme
Talvivaaran jätevedet Nuasjärveen ja silmät kiinni?
Geenitekniikasta merkittäviä hyötyjä ympäristölle ja maataloudelle

Monikulttuurisuus kukkii jälleen mediassa

Lueskelin herättyäni mediavirtaa internetistä. Näytti jälleen olevan monikulttuurisuutta ilmassa. Tehdään siis lyhyt lista lukemistani uutisista.

Poliisin tietoon tulleiden raiskausten määrä on Suomessa kovassa kasvussa. Vuonna 2015 tietoon tuli noin 50% enemmän puskaraiskauksia kuin edellisenä vuonna. Raiskausrikoksista epäillyistä henkilöistä noin joka neljäs oli vuonna 2014 ulkomaan kansalaisia, mutta viime vuonna lähes puolet.

Myös paljon huomiota saaneet Tapanilan joukkoraiskaajat saivat hovista korotusta tuomiolleen: Mustafa Nur Mohamed, 19, sai kakkua kaksi vuotta ja neljä kuukautta. Sen sijaan kanssaraiskaajat pääsivät edelleen ehdollisella vankeustuomiolla.

Tuomioihin liittyy edelleen sellainen kummallisuus, että tapauksen saama julkisuus katsottiin tuomiota lieventäväksi asianhaaraksi. Mahtoi poikia naurattaa - etenkin kun muistamme Malminkartanon raiskaavat koraanikoululaiset ja heidän somepäivityksensä.

Vihreät poliitikot Heidi Hautala ja Emma Kari puolestaan haluaisivat avata Euroopan rajat entistä avoimemmaksi turvapaikanhakijoiden perheille. Kirjoituksessa on virke, joka osoittaa kuinka pihalla naisparat ovat: "sopimus ei myöskään pysäytä ihmissalakuljettajien bisneksiä, sillä sotaa ja kurjuutta pakenevat ihmiset ovat epätoivoisia". Eivätkö nämä viherpoliitikot todellakaan tiedä, että tulijoiden kansallisuudet ja heidän innokkuutensa palata takaisin kotimaihinsa osoittavat aivan muuta?

Saksassa puolestaan on viety oikeuteen ensimmäinen viime uudenvuoden käpälöitsijä. Jo ajat sitten turvapaikkahakemukseensa hylsyn saanut marokkolaismies oli päässyt paistattelemaan televisioon, mistä nuori nainen tunnisti hänet. Kölnikäs oli viettänyt hakemuksensa hylkäyspäätöksen jälkeen aikaansa turvapaikanhakijoille tarkoitetussa suojassa.

Etenkin seurakuntalaisten on puolestaan hyvä tietää, että suurin osa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnista on tukenut pakolaisia. Tai ilmeisesti siis turvapaikanhakijoita. Toivottavasti Jeesuksen opit väkivallattomuudesta ja muiden ihmisten kunnioituksesta ovat menneet samalla perille.

Ja lopuksi uutinen insinööriksi opiskelleesta turvapaikanhakijasta. Hän on etsinyt kovasti töitä omalta alaltaan, mutta vielä ei ole tärpännyt. Siivoojaksi hän ei kuitenkaan halua ryhtyä, koska hänen mielestään silloin tapaisi vain sen alan ihmisiä, mikä ei edistäisi hänen pääsyään oman alan töihin, eikä hänelle jäisi myöskään aikaa hakea niitä.

Olen varmaankin tehnyt lapsilleni karhunpalveluksen kun olen rohkaissut ottamaan vastaan mitä tahansa työtä. Näin ansioluetteloon syntyy merkintöjä työurasta, joiden olen sanonut helpottavan seuraavien työpaikkojen saamista. Myös koulutusta vastaavien.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sattuiko HS:lle harmiton virhe vai syyllistyikö se lukijakunnan harhauttamiseen?
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?
Erkon tallin mielipiteitä syyrialaisista

Finnfund ja kehitysapukoneisto

Helsingin Sanomien pienehkö uutinen kertoi tänä aamuna siitä, että "suomalaiset lahjoittivat ennätys­määrän avustus­järjestöille". Tämä on erinomainen uutinen, sillä kuten pakolaisavun Kaisa Väkiparta sanoo: "ihmiset ajattelivat, että kun valtio ei ota vastuuta, pitää itse ottaa."

Koska valtio saa varansa pääosin (pakko)verottamalla työtä tekeviä ihmisiä, on niiden käyttäminen sekä Suomen ja suomalaisten, että kokonaisuuden kannalta tuloksettomaan tai jopa haitalliseen "hyväntekeväisyyteen" moraalitonta. Tarkoitan tällä lähinnä perinteisiä kehitysapujärjestöjä sekä laittomia maahanmuuttajia maahamme ilmaispalveluin houkuttelevia järjestöjä.

Erityisen moraalitonta näiden järjestöjen toiminta on nykyisessä taloustilanteessa, jossa rahat otetaan ensin lainaksi ja lahjoitetaan sen jälkeen esimerkiksi kehitysapurälssin ylläpitämiseksi ja käytettäväksi. Maksajaksi lienee ajateltu seuraavia sukupolvia - siis mikäli asia on edes käynyt mielessä.

Päivän uutinen sai minut toivomaan optimistisesti, että Suomessa voitaisiin perinteisessä kehitysyhteistyössä siirtyä kokonaan vapaaehtoisuuteen. Eli asiasta kiinnostuneet ihmiset rakentakoon kehitysapua toteuttavat organisaatiot ja kerätköön rahoituksen maksamisesta kiinnostuneilta - päivän uutisen perusteella kehitysaputoiminta jatkuisi, ja vapaaehtoiselta pohjalta nouseva rahoitus kannustaisi myös työn tuloksellisuuden parantamiseen. Voittajia olisivat siis sekä suomalaiset että avunsaajat.

Julkinen toiminta kehitysmaiden auttamiseksi sen sijaan kannattaisi siirtää kokonaan yritystoiminnan tukemiseen - tavoitteena tulisi olla sekä kohdemaan yrityselämän että suomalaisen talouselämän ja sitä kautta veronmaksajan yhteinen etu. Tätä toimintaa varten on jo olemassa Finnfund, jonka asema on vahvistunut nykyisen hallituksen aikana ja jonka toimintaa valaistiin eilisen HS:n mielipidesivulla.

"Vuonna 2015 Finnfundin rahoittamat yritykset työllistivät suoraan yli 24 800 henkilöä ja epäsuorasti vielä enemmän. Juuri työtä kehitysmaiden ihmiset tarvitsevat nostaakseen itsensä köyhyydestä. Näistä syistä myös jutussa mainitun Tansanian uusi, läpinäkyvillä ja demokraattisilla vaaleilla valittu hallitus toivoo Finnfundin kaltaisten kehitysrahoittajien sijoituksia maahansa. Se haluaa välttää apuriippuvuutta."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa
Kehitysavun leikkaaminen ei ole Suomen (tai ainakaan Kepan) etu
800 euroa per lapsiperhe on mennyt vuosi toisensa jälkeen hukkaan

Terrorismi kuriin itsesensuurilla ja muslimiyhteisöjen tuella

Brysselin iskut osoittivat jälleen kerran, että meillä on käsissämme valtava ongelma, joka kytkeytyy islamilaisista kulttuureista suuntautuvaan humanitaariseen maahanmuuttoon. Ongelma näyttäisi juuri nyt korostuvan Belgiassa, jonka asukkaista vain 5,9 prosenttia tunnustaa Muhammedin profeetakseen.

Eilisten iskujen valossa oli mielenkiintoista kuulla, mitä terrorismiasiantuntija Hussein al-Taeella oli sanottavana tapahtuneesta. Hänen ykkösviestinsä ainakin edellä linkitetyn uutisen mukaan on tässä tilanteessa se, että poliitikkojemme pitäisi "yrittää olla kalastelematta poliittisia irtopisteitä sanomalla esimerkiksi, että tässä on tämä sallivuus tai tämä on sen suvakkitoiminnan tulosta".

Lisäksi hän kertoi, että "suurin osa näistä ihmisistä, jotka ovat tähän maahan tulleet, ovat lähteneet ISIS:iä ja kuolemaa karkuun, ja ne muut, tai suurin osa heistä, ovat tulleet paremman elämän toivossa, mutta ISIS ei ole lähettänyt ihmisiä."

Terrorismiasiantuntijan sanoma on siis lähinnä se, että vaikka osa muslimeista harrastaakin terrorismia, ei heidän virtaansa Eurooppaan saa lopettaa. Päin vastoin, se olisi taipumista terroristien tahtoon, sillä ISIS pyrkii kertomaan Euroopan sydämessä tapahtuvilla terroriteoilla, että "pakolaisuutta ei kannata harrastaa... koska  teidän elämänne tulee olemaan todella tukalaa, olitte sitten leireissä Irakissa ja Turkissa tai sitten muualla".

Asiantuntijan mukaan tekojen kaksi muuta motiivia olivat länsimaiden painostaminen poistumaan Irakista ja Syyriasta sekä sen osoittaminen, että muslimimaissa tapahtuneissa terroriteoissa kuolleista ei välitetä yhtä paljon kuin länsimaissa tapahtuneiden iskujen uhreista. Eli länsimaalaisiin kohdistuvan katkeruuden herättäminen ja vahvistaminen muslimeissa.

Asiantuntijalla oli myös ehdotus siitä, kuinka meidän tulisi torjua muslimiterrorismia. Hänen mukaansa "niiden yhteisöjen ja erityisesti muslimiyhteisöjen, jotka ovat täällä ja vakiintuneet tänne, intressinä on estää ISIS:iin rekrytoitumista ja radikalisoitumista. He haluavat näyttää hyvältä ja antaa islamista paremman kuvan. Yhteistyö näiden kanssa poikii yleensä sen, että ideologiaa vastaan taistellaan ideologialla. Eli käytetään islamia siihen, että estetään Isistä ja värväytymistä siihen. Se on erittäin tärkeää, ja sitä täytyy tapahtua laajemmin Suomessa."

Summa summarum. Asiantuntijamme mukaan johtopäätös Brysselin terrori-iskuista on siis se, että poliitikkojemme tulee harrastaa vahvaa itsesensuuria, jatkaa maahamme kohdistuvaa muslimi-invaasiota sekä luottaa täällä jo oleviin muslimiyhteisöihin terrori-iskujen torjunnassa.

Sitä hän ei kuitenkaan tullut maininneeksi, että länsimaiden muslimiyhteisöstä iso osa kannattaa terroritekoja. Eikä sitäkään, että Pariisin viimesyksyisten tapahtumien perusteella itse tulijoita hanakampia terroristeja ovat heidän länsimaissa syntyneet lapsensa. Entä mahtaako hän olla tietoinen siitä, että jo ennen eilisiä iskuja 96% suomalaisista halusi rajoittaa muslimien maahanmuuttoa?

Tämä on enemmän kuin mielenkiintoista.

Onneksi sentään suojelupoliisi lienee tilanteen tasalla, koska ylitarkastaja Tuomas Portaankorva totesi samassa uutisessa, että "viranomaisten on kyettävä hankkimaan tietoa myös sellaisilta alueilta, joita kutsutaan tiedustelukatveiksi. Eli alueita, joilla esimerkiksi ympäröivä yhteisö sallii laittoman toiminnan ja sen valmistelun, ja joista on äärimmäisen hankala – joskus jopa mahdotonta – saada sellaista tietoa, jonka perusteella voitaisiin puuttua siihen toimintaan."

Voiko tuon sanoa suoremmin: meilläkin esiintyy yhteisöjä, jotka suojelevat ja tukevat terroristeja. Toivottavasti ylitarkastaja ei kuitenkaan tarkoittanut terrorismiasiantuntijan mainitsemia vakiintuneita muslimiyhteisöjä, vaan joitakin vähäisempiä ja löyhempiä porukoita.

Portaankorvakaan ei puuttunut Suomeen kohdistuvan terrorismiuhan perimmäiseen syyhyn, eli maahamme kohdistuvaan muslimi-invaasioon. Onneksi siinä asiassa aktiivinen toimija löytyi tasavallan poliittiselta huipulta.

Presidentti Sauli Niinistö nimittäin sopi venäläisen kollegansa Vladimir Putinin kanssa eilen siitä, että rajaliikennettä rajoitetaan Lotta–Raja-Joosepin ja Sallan raja-asemilla. Rajoitukset koskevat kolmansien maiden kansalaisia, siis juuri niitä ihmisiä, jotka ovat tulleet Suomeen hakemaan turvapaikkaa. Ja jotka esimerkiksi Belgian, Ranskan, Espanjan ja Iso-Britannian  kokemusten valossa ovat turvallisuusriski myös meidän maallemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä
Niin paksua propagandaa, että se kääntyy itseään vastaan
Löyhähdys laittomuutta edistävien hyvien ihmisten maailmasta

Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Ottaen huomioon Euroopan väestökehityksen viimeisten kymmenien vuosien aikana, on todettava että vähemmän yllättävä tai suorastaan väistämätön tapahtui jälleen: Brysselissä räjähti ja tekijät olivat islamisteja. Tapahtuma oli erittäin ikävä uhrien, kaikkien belgialaisten, muiden euroopanunionilaisten sekä ihon väriin tai uskontoon katsomatta kaikkien terrorismia inhoavien ihmisten kannalta. Osanottoni heille (ja meille) kaikille.

Yllättävää oli sen sijaan se, että kun Jussi Halla-aho kirjoitti tapahtumien jälkeen "jahas, täälläkin juhlitaan rasisminvastaista viikkoa", siitä syntyi sosiaalisessa mediassa tarve vastakommenteille. Samoin kävi Juho Eerolan kirjoittaessa "ei tarvitse toisaalta olla huolissaan, tai toisaalta juhliakaan sitä, että olisin saanut ansioni mukaan rasismin vastaisen päivän after partyssa."

Minä en valitettavasti näe syytä kauhistella kumpaakaan noista kommenteista. Ensimmäinen on ilmiselvää sarkasmia. Jälkimmäinen taas mustaa huumoria. Molemmissa tapauksissa varsinainen pahantekijä on islaminuskoinen, joka ei kunnioita sen enempää uhrejaan kuin hänelle turvallisen asuinympäristön antanutta kantaväestöäkään.

Koska teolla on käsittämättömän laaja kannatus Euroopan islaminuskoisten parissa, minusta sosiaalisen median vastaväitteiden tulisi sarkasmin tai mustan huumorin esittäjien sijasta kohdistua siihen yhteisöön, joka ei pysty tai halua lopettaa piirissään esiintyvää terrorismiaaltoa. Ongelman on kuvaillut esimerkiksi ranskalainen muslimi Samia Aouad, joka on lausunut, että "näin tä­män kai­ken jo Al­ge­rias­sa, si­säl­lis­so­dan ai­kaan. Sik­si läh­din. Ter­ro­ris­mi seu­raa mi­nua kaik­kial­le."

* * *

Haluan lopuksi palauttaa lukijoideni mieliin tämän päivän ikävän episodin prologin, joka tapahtui Pariisissa. Tarkemmin sanottuna kopioin tähän sellaisen pätkän 14.11.2015 otsikolla "Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä" kirjoittamastani tekstistä, jota ei tarvitse tämän tapahtuman jälkeen muuttaa.

"Olisiko nyt nähtyjen... tapahtumien jälkeen lopultakin syytä unohtaa sinisilmäisyys... Suomessakin. Ja todeta, että vaikka turvapaikanhakijoista suurin osa epäilemättä onkin kunnon ihmisiä, on heidän joukossaan riittävän paljon kiihkoilijoita, jotta lopputuloksena on pohjoismaisen yhteiskunnan peruuttamaton muuttuminen sellaiseksi, jota kukaan pohjoismaiset arvot omaava ei halua.

Suomeksi ja rautalangasta vääntäen: turvapaikkoja ei ole syytä myöntää vuosittain kuin niille aivan muutamille, jotka pystyvät todistamaan joutuneensa henkilökohtaisen vainon kohteeksi toimittuaan demokratian puolesta ja demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluvin keinoin hirmuhallintoja vastaan. Perheenyhdistämisiä tehtäköön vain, mikäli yhdistäjä kykenee elättämään läheisensä. Ja turvapaikanhakijat pidettäköön erillään muusta yhteiskunnasta, kunnes heidän tapauksensa on tutkittu."

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Terroristien kuva paljastaa seuraavan sukupolven terroristien isät ja äidit

Jumala osoitti jälleen suuruutensa arabian kielellä

Britanniassa lähes miljoona muslimia kannattaa terrorismia

Paljastava terrori-isku

Venäjä-dilemma

Sauli Niinistö matkustaa tänään keskustelemaan Vladimir Putinin kanssa. Asialistalla ovat mm. Ukrainan, Syyrian ja Suomen itärajan tapahtumat.

Putin lienee erinomaisen hyvin perillä siitä, kuinka Turkki on onnistunut kiristämään itselleen etuja Euroopan Unionilta suostuessaan ottamaan vastaan kaikki suojelua tarvitsemattomat turvapaikanhakijat Kreikasta. Vastineeksi EU ottaa vastaan jokaista palautettua syyrialaista vastaan yhden Turkissa majailevan syyrialaisen sekä lisäksi maksaa Turkille riihikuivaa rahaa turvapaikanhakijoiden hyysäämisestä.

Niinpä Venäjän lähes itsevaltainen presidentti tulee melko varmasti nostamaan esiin sen, mitä Suomi voisi tehdä vastapalvelukseksi heidän rajoittaessaan itärajalta tulevien turvapaikanhakijoiden kulkua. Samoin lienee selvää, että Niinistö sanoo Suomen käyttävän vaikutusvaltaansa Venäjän asian ajamiseen Euroopan Unionissa.

On myös varmaa, ettei Niinistö lähde huutelemaan julkisesti eikä kirjoittelemaan lehtien palstoille Venäjä-pakotteiden poistamisesta tai mustien listojen unohtamisesta. Sen sijaan hän voi luvata nostavansa asioita esille kaikenlaisissa EU:n kabinettikohtaamisissa. Ja samaan tehtävään voi valjastaa myös pääministeri Juha Sipilän ja ehkä muitakin vallanpitäjiämme.

Jos ja kun edellä kuvaamani hahmotelma osuu oikeaan, syntyy jälleen yksi esimerkki pragmaattisesta oman edun politiikan harjoittamisesta. Siis sellaisesta, jota minun nuoruudessani kutsuttiin suomettuneisuudeksi.

Onhan selvää, ettei Suomi pysty yksin ratkaisemaan kolmannen maailman väestönkasvusta ja monentasoista väkivaltaa ruokkivista kulttuureista nousevaa kansainvaellusta, mutta sen vaikutusten minimoiminen maallemme on minimoitava. On myös aivan varmaa, että mikäli Turkin ja Kreikan välinen hallitsematon ihmisvirta siirtyy Venäjän ja Suomen rajoille, on edessämme äärimmäisen kallis katastrofi.

Vastakkain tässä dilemmassa ovat siis toisaalta meihin itseemme kohdistuvan poikkeuksellisen suuren uhan torjuminen ja toisaalta Ukrainan periaatteessa oikeutettu tukeminen sen kokemassa kiistattomassa vääryydessä. Eli oma etu ja hyveellinen periaatteellisuus.

Kolmantena asiana on vielä huomioitava Ukrainan (ja aiemmin Georgian) tapahtumien tuottama ennakkovaroitus siitä, mitä Venäjä on valmis tekemään rajanaapureilleen niiden toimiessa sen kuvittelemien tai todellisten intressien vastaisesti. Tämä asia sekä puoltaa suomettumista, että alleviivaa riittävän sotilaallisen puolustuskyvyn ylläpitämistä. Ja myös tiiviitä sotilaallisia suhteita länteen.

Yhtälö ei siis ole Suomen kaltaiselle maalle mitenkään helppo. Kaikki käytössämme olevat vaihtoehdot ovat jollain tavalla hankalia. Toisaalta Ukrainan asian unohtaminen koko EU:n tasolla avaisi jälleen myös Venäjänkaupan, jolloin taloutemme nytkähtäisi nopeaan kasvuun. Porkkanakin on siis tarjolla.

Tässä tilanteessa on toivottava, että presidenttimme ja hänen esikuntansa ovat perillä tilanteesta ja pystyvät tekemään oikeita ratkaisuja, jotka turvaavat maamme aseman ja turvallisuuden pitkälle tulevaisuuteen. Se ei voi olla puhdas nöyrtyminen suurvallan edessä, mutta ei myöskään maamme altistaminen sen sotilaallisille tai kehitysmaalaisia hyödyntäville aggressioille. Eikä se saa rikkoa suhteitamme todelliseen viiteryhmäämme eli läntiseen maailmaan.

Onneksi presidentti Niinistö on jo aiemmin osoittanut kykenevänsä terveen järjen käyttöön. Toivottavasti näin tapahtuu myös tällä kertaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjä yksinkö sotkee Syyrian tilannetta?
Afgaaneja on pysäytetty Venäjällä
Kova kovaa vastaan Ukrainassa - mutta miksi?

Erkki Kettunen, HS ja kiihkomuslimien maahanmuutto

Erkki Kettunen on kirjoitellun maamme suurimmassa sanomalehdessä elämästään Syyriassa. En ole lukenut noita juttuja aiemmin, mutta huomasin, että sarjan viimeisessä jaksossa hän kertoi mm. seuraavaa.

"Kun luen esimerkiksi HS.fi:n kommenttiketjuista ihmisten näkemyksiä muslimeista, voin pahoin. Ei voi muuta kuin todeta, että tietämättömyys on valtaisaa.

Jos alle promille muslimeista on kiihkouskovaisia, miksi pitää tuomita kaikki?"

* * *

En tiedä mistä Kettunen on löytänyt tuon promilleen, luultavasti oman päänsä sisältä. Näin siksi, ettei luku pidä edes likimain paikkaansa.

Esimerkiksi Pew tutkimuskeskuksen selvitysten mukaan noin seitsemän prosenttia maailman muslimeista hyväksyy itsemurhaiskut joissain tilanteissa ja yhden prosentin mielestä sellaisiin on tarvetta usein. Jos pidämme itsemurhapommitusten hyväksymistä kiihkoislamin merkkinä, päädymme siihen, että sellaisia on kahdeksan prosenttia muslimeista eli noin 80 kertaa enemmän kuin Kettunen väittää tietävänsä. Hän on siis varsin tietämätön muslimien asenteista.

Jos kaikki muut muslimit ovat sitten maltillisia, tulee heidän osuudekseen 92 prosenttia. Mukaillakseni Kettusta on siis kysyttävä, että jos kahdeksan sadasta on kiihkouskovaisia, niin pitääkö meidän tuomita myös loput 92?

Vastaan itse, ettei tietenkään. Mutta samalla meidän on tiedostettava se, että ottamalla maahamme sata satunnaista muslimia tulemme ottaneeksi tänne kahdeksan kiihkouskovaista, joiden mielestä itsemurhaiskujen tekeminen on hyväksyttävää.

Sekä mietittävä aiheutuuko siitä meille sietämätön turvallisuusriski? Etenkin kun tiedämme pahimpien terroristien olevan vasta Eurooppaan saapuneiden jälkeläisiä.

* * *

Viime vuonna myönsimme Suomeen turvapaikan tai muun oleskeluluvan 652 irakilaiselle, 486 somalille, 134 syyrialaiselle ja 121 afgaanille eli yhteensä 1393 ihmiselle. Jos oletetaan näistä 90% (en tiedä todellista osuutta) olleen muslimeja saamme 1253 edellä mainituista maista tullutta muslimia.

Kahdeksan prosenttia tästä määrästä tekee noin 100 henkeä. Jos edelleen oletetaan, että maahanmuuttoviranomaiset osaavat erottaa puolet kiihkouskovaisista, jää jäljelle pelkästään viime vuoden turvapaikanhakijoista noin 50 kiihkomuslimia, jotka hyväksyvät itsemurhaterrorismin ainakin joissain tilanteissa.

Tänä vuonna tehdään paljon enemmän turvapaikkapäätöksiä kuin viime vuoden aikana. Pelkästään tammikuussa maahamme sai oleskeluluvan 140 irakilaista, 63 somalia, 36 syyrialaista ja kuusi afgaania eli yhteensä 245 ihmistä. Edelle kuvatunn laskutoimituksen perusteella heidän joukossaan on yhdeksän kiihkomuslimia, jotka hyväksyvät itsemurhapommitukset.

Samalla tahdilla saamme vuoden loppuun mennessä maahamme yhteensä 108 uutta kiihkomuslimia, jotka hyväksyvät itsemurhaterrorin. Ja nämä tulevat siis niiden viime vuonna saapuneiden 50 samanlaisen lisäksi.

* * * 

Edelle kirjoittamani perusteella haluaisinkin kysyä Erkki Kettuselta, että miksi hän ei ota selvää asioista, vaan esittelee valtakunnan suurimman lehden sivuilla 80-kertaisesti pielessä olevaa valheellista väitettä. Tehtävän ei olisi pitänyt olla ylivoimainen, koska käytin Pew-yhtiön tilastojen löytämiseen johtaneeseen googletukseen vain pari minuuttia.

Toiseksi haluaisin esittää Erkki Kettuselle vastakysymyksen siitä, että miksi minun olisi hyväksyttävä kotimaahani kymmeniä ja jopa satoja niin kiihkoisia muslimeja, että he hyväksyvät itsemurhapommittamalla tehdyt terroriteot?

Kolmannen kysymyksen esitän maamme johtomiehille ja -naisille: miksi Suomen hallitus on valmis vaarantamaan kansalaistensa turvallisuuden päästämällä maahamme joukoittain ihmisiä, joiden tiedetään hyväksyvän itsemurhapommitusten käyttämisen siviilejä vastaan? Siis vielä sen jälkeenkin, kun heidän on tiedetty tehneen muualla Euroopassa vakavia terrori-iskuja ja joidenkin osoittauduttua terroristeiksi omassakin maassamme?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
96% suomalaisista haluaa rajoittaa EU:n ulkopuolelta tulevaa maahanmuuttoa
Paljastaisiko moskeijaa puuhaava islamisti todelliset aikeensa?
Egyptiläinen ennusti, imatralainen toteutti ja pietarsaarelainen vahvisti

Abebe Aregawi loi doping-varjon etiopialaisen juoksukulttuurin ylle

Ruotsalaisen yleisurheilun suurin tähti on viime vuosina ollut etiopialainen Abeba Aregawi. Tultuaan ostetuksi Ruotsiin lumeavioliiton kautta hän voitti Moskovan MM-kisojen naisten 1500 metrin juoksussa kultamitalin.

Tämä tapaus herätti minussa ajatuksia. Ruotsissahan ei ole ollut samanlaista dopingin Waterloota kuin Suomessa ensin vuonna 1984 ja myöhemmin vuonna 2001. Sen sijaan maa on tullut tunnetuksi maahanmuuttajataustaisista huippu-urheilijoistaan.

Ensimmäinen suuren huomion saanut oli venäläissyntyinen pika-aituri ja kelkkailija Ludmila Engquist, joka nousi suorastaan kansallissankariksi voitettuaan vuoden 1996 olympiakisoissa kultamitalin. Myöhemmin hän kärysi dopingista ja menetti suuren suosionsa. Tapauksen erityispiirteenä mainittakoon, että käry oli aitajuoksijattarelle jo toinen - ensimmäinen oli tapahtunut jo Venäjällä 1990-luvun alussa.

Toinen Ruotsia edustanut suuri yleisurheilutähti on nyt positiivisen dopingnäytteen antanut Abeba Aregawi. Myös hänen taustansa on yleisurheilun mahtimaassa, eli erityisesti loistavien pitkänmatkan juoksijoiden Etiopiassa.

* * *

Neuvostoliitolaista ja sittemmin myös venäläistä yleisurheilua on riivannut dopingkulttuuri. Siitä ei ole myöskään päästy eroon, minkä seurauksena maa on toistaiseksi suljettu pois kansainvälisestä yleisurheilusta.  On jopa mahdollista, etteivät maan yleisurheilijat saa osallistua edes ensi kesän olympialaisiin.

Toinen viime aikoina dopinghaaviin jäänyt yleisurheilun suurmaa on Kenia. Myös sen suuria juoksijatähtiä on jäänyt kiinni dopingista ja julkisuudessa on kytenyt vahva epäily maan urheilujohtajien korruptoituneisuudesta ja dopingin salailusta.

Koska nyt kärähtänyt Aregawi ei ole missään tilanteessa edes asunut Ruotsissa, on häntä pidettävä tyypillisenä etiopialaisjuoksijana. Sitä ovat epäilemättä myös hänen harjoitusmenetelmänsä. Siksi mailerin dopingkäry tulee vahvistuessaan langettamaan varjon myös etiopialaiselle kestävyysjuoksulle.

Tämä kaikki asettaa synkän varjon kansainvälisen yleisurheilun ylle. Näyttää siltä, että viime vuosikymmeniä lajia hallinneet maat ovat yksi toisensa jälkeen joutuneet suurten epäilyjen kohteeksi.

Samaan aikaan suomalainen yleisurheilu on kyntänyt syvällä. Menestystä on tullut lähinnä keihäänheitossa, joka on luonteeltaan ennen kaikkea äärimmäisen herkkä tekniikkalaji, jossa dopingista saatava hyöty on marginaalinen verrattuna lähes puhtaasti fyysisen suorituskyvyn perusteella ratkeaviin juoksulajeihin.

En voi olla epäilemättä, että viime vuosikymmenten aiempiin aikoihin verrattuna heikon yleisurheilumenestyksemme yksi syy olisi Martti Vainion käryn ja Lahden vuoden 2001 hiihtokatastrofin seurauksena syntynyt kotimaisen dopingvalvonnan tehostuminen ja sen seurauksena muihin verrattuna vähäinen vilpin käyttö suomalaisessa urheiluvalmennuksessa.

Olisiko meillä siis antidopingkasvatus ja -testaus sittenkin korkeammalla tasolla kuin monissa muissa maissa? Ja sen seurauksena kemiallisen valmennuksen käyttö vähäistä? Sekä harvojen yrittäjienkin tapauksissa testeissä kärähtäminen erityisen todennäköistä?

Tässä tilanteessa suuri kysymys kuuluukin, että johtavatko viime aikojen näyttävät dopingskandaalit yleisurheilun puhdistumiseen. Mikäli niin käy, ja suomalaisten käryt tosiaan johtuvat muita maita tehokkaammasta dopingvalvonnasta, voinemme odottaa myös yhä useampien suomalaisurheilijoiden menestyvän arvokilpailuissa. Näin etenkin kestävyysjuoksussa, jolla on vahvat suomalaiset perinteet jotka osoittavat geeniemme tarjoavan hyvät lähtökohdat lajissa menestymiselle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nuoria lahjakkuuksia
Nyt testataan ehkäiseekö dopingnäytteiden säilöminen vilppiä urheilussa
Jääkiekko, doping ja jalkapallon erinomainen dopingkasvatus

JK 1.3.2016 kello 17.10. Ei tarvinnut kauan odottaa, sillä pari tuntia tämän kirjoittamisen jälkeen Etiopiasta uutisoitiin yhdeksästä dopingepäilystä. Hyvä niin - ja toivottavasti kynnys kilpakumppaneiden pettämiseen nousee. Kannattaa myös lukea tämä uutinen loppuun asti. Sieltä löytyy nimittäin Aregawin huijauksesta kärsineen kilpakumppanin kommentit.

Pika-avioliittoja turvapaikanhakijoille

Iltalehti kertoi aamulla, että maahamme viime aikoina tulleet turvapaikanhakijat avioituvat pikavauhtia suomalaisten kanssa. Juttu on maksumuurin takana, enkä siksi lukenut kuin sen ultralyhyen version. Siksi tämä kommenttinikin jää lyhyeksi.

Olen aidosti sitä mieltä, että ihmisten välinen rakkaus on aina positiivinen uutinen. Näin täysin riippumatta siitä, minkä värisiä, minkä ikäisiä, mitä kieltä puhuvia tai mitä sukupuolta rakastuneet ovat.

Tässä tapauksessa jään kuitenkin suurella mielenkiinnolla odottamaan uutisia siitä, johtavatko nyt solmittavat pika-avioliitot turvapaikkojen myöntämiseen vai todetaanko ne hakuprosessin aikana viranomaisten harhauttamiseen tähtääviksi lumeliitoiksi. Sekä myös siitä, kuinka tässä prosessissa aidoiksi avioliitoiksi todettavat parisuhteet kestävät turvapaikan saamisen tuomaa onnea.

Toki toivon parasta ja pelkään pahinta, kuten niin usein ennenkin turvapaikanhakijoihin liittyvissä asioissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
14 vuoden kuluttua Vantaalla asuvista kolmannes on maahanmuuttajia
Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista
Halpoja lentoja