Tuoreen tutkimuksen mukaan EU:n hiilinielupolitiikka on järjetöntä

Norjalaistutkijat Maarit Kallio ja Elias Garvik julkaisivat tutkimuksen EU:n ja Norjan (jatkossa Eurooppa) hiilinielupolitiikasta, jossa metsien nielutavoitteiden saavuttaminen edellyttää välitöntä ja jyrkkää runkopuun hakkuun vähentämistä Euroopassa. Tämä vähennys voisi nousta 113–117 miljoonaan kuutiometriin vuosina 2030–2035 verrattuna markkinalähtöiseen skenaarioon, joten päästövähennysten kustannukset nousisivat jopa yli 700 euroon jokaista hiilidioksiditonnia kohti.

Tutkijoiden mukaan samalla kävisi kuitenkin niin, että noin kaksi kolmasosaa Euroopan hakkuuvähennyksestä korvattaisiin lisäämällä puiden kaatamista muualla maailmassa, erityisesti Pohjois-Amerikassa, Brasiliassa, Venäjällä, Indonesiassa ja Chilessä. Eli lopputuloksena metsänhakkuiden rajoittaminen johtaisi valtavaan tulonsiirtoon Euroopasta muualle maailmaan ilman, että sillä saavutettaisiin merkittäviä ilmastohyötyjä. 

Lisäksi tutkijat havaitsivat, että vaikka hakkurajoitukset vähentäisivätkin metsien hiilinieluja, niiden vaikutus ilmastoon jäisi rajallisiksi, koska samalla katoaisivat puutuotteiden ilmastohyödyt. Samalla maanosamme taloudellinen toimeliaisuus vähenisi ja syntyisi merkittäviä tulonsiirtoja maanosamme ulkopuolelle. 

Siten eurooppalaisiin kohdistuvan taloudellisen rasituksen vuoksi säästettyä päästötonnia kohden aiheutuvat kustannukset olisivat moninkertaiset verrattuna Euroopan päästökauppajärjestelmässä käytettyihin hintoihin. 

Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että Euroopan hiilinielupolitiikka ei nykyisessä muodossaan ole kustannustehokas hillintätoimi verrattuna muihin saatavilla oleviin vaihtoehtoihin. Ja siksi Euroopan olisi syytä luopua pikaisesti nykyisestä – sinisilmäisestä ja tehottomasta – hiilinielupolitiikastaan, koska se on yksinkertaisesti täysin järjetöntä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuka on syyllinen Suomen hiilinieluongelmiin?
Ilmainen veronkevennys ja metsähakkuiden vähentämisen miljardilasku
Suometsäprofessori Annamari Laurén: Suomelle miljardilaskua ennakoiva malli on huonosti tehtyä tutkimusta

Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko

Helsingin Sanomat teki jutun siitä, mitä tapahtuisi jos Suomi ja Eurooppa ryhtyisivät oikeasti rajoittamaan metsiensä käyttöä siten kuin viime aikoina on vaadittu. Jutun - ja sen pohjana olevan tutkimuksen - mukaan noin 80% hakkuista siirtyisi muualle. Ja samalla tietenkin niistä saatava taloudellinen hyöty, joka etenkin Suomessa on erittäin merkittävä hyvinvointimme perusta.

Jutussa haastateltiin useita asiantuntijoita. Emeritusprofessori Risto Päivisen mukaan "esimerkiksi Etelä-Amerikassa on paljon hakkuita, jotka ovat pienentäneet puuston hiilivarastoja, toisin kuin Euroopassa. Tässä näkyy se, että Brasiliassa raivataan sademetsää maataloutta varten. Kun metsän häviämistä saatiin aikaisemmin vähennettyä, se on taas lähtenyt nousuun."

Jutussa todetaan edelleen, että sellutehtaiden hiilipäästöt ovat Pohjoismaissa selvästi pienemmät kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Lisäksi puupohjaisten tuotteiden poistuminen markkinoilta ja korvautuminen teräksellä, betonilla tai muovilla aiheuttaisi kasvavan hiilijalanjäljen.

Jutun pohjana olleen tutkimuksen tekijä Maarit Kallio totesi johtopäätöksenään suoraan, etteivät hakkuurajoitukset ole tehokasta ilmastopolitiikkaa. Sen sijaan metsiä kannattaisi istuttaa lisää, esimerkiksi Afrikkaan kuten ST1:n Mika Anttonen on suunnitellut.

Näiden lisämetsienkin tulisi olla talousmetsää eikä itsekseen vanhenemaan ja hiiltä varastoimaan jätettyjä metsiä, sillä hiilen voimaperäiseen sidontaan sisältyy valtavia riskejä, totesi puolestaan professori Jarkko Hantula. Hänen viestinsä koskien suomalaismetsiä oli sama parin päivän takaisessa mielipidekirjoituksessa. Siinä hän korosti metsien kykyä sopeutua lämpenevään ilmastoon sen sijaan, että niiden järeyttä kasvatettaisiin hiilen sitomiseksi.

Tämä kommentti on yhteensopiva sen kanssa, että puolisen vuotta sitten kirjoitin silloin tuoreen tutkimuksen pohjalta, ettei Euroopan metsiä tule ajatella keinona hillitä ilmastonmuutosta koska niiden avulla siihen ei ole mahdollista vaikuttaa merkittävästi. Sen sijaan Euroopan metsiä tulisi hoitaa siten, että ne selviäisivät mahdollisimman hyvin tulevaisuuden ilmastossa.

Yhteenvetona tästä kaikesta lienee todettava, että Suomen on jatkettava hyvää metsäpolitiikkaansa myös ilmastonmuutoksen aikakaudella, sillä se takaa hiilinielujen säilymisen, suomalaisten hyvinvoinnin ja suomalaisen elämäntavan toisin kuin turhanpäiväinen hötkyily ympäristöjärjestöjen luoman paniikin vallassa. Lyhyesti sanottuna metsiemme vastuullinen talouskäyttö on suorastaan ilmastoteko.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsä Group innostaa tutkijoita ja poliitikkoja
Pirullisia ympäristöongelmia
Suomen metsäpolitiikka on kohdallaan