Tämän kaiken jälkeen olemme nähneet mielenkiintoisia reaktioita. Niistä oudoin on Saksan entisen demariliittokanslerin Gerhard Schröderin asettuminen Vladimir Putinin terroristiseen leiriin.
Suomessa Jussi Halla-aho (perus) puolestaan asettui siviilien puolelle vaatimalla Natoa, YK:ta ja EU:ta pysäyttämään "venäläisten lauman ennen kuin meillä on uusi Groznyi ja Aleppo keskellä Eurooppaa". Tämä herätti monissa suomalaispoliitikoissa närää.
Erkki Tuomioja (sd) piti Halla-ahon vaatimusta järkyttävänä arvioiden sen johtavan kolmanteen maailmansotaan. Jussi Saramon (vas) puolestaan kertoi oman näkemyksensä, jonka mukaan "ei ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja saa tuollaista sanoa".
Pääministeri Sanna Marin (sd) taas kommentoi, että "tämä oli kovasti sanottu valiokunnan puheenjohtajalta. Uskon että eduskunta omalta osaltaan arvioi, onko tässä millä tavalla menetelty".
Nähtäväksi jää, mihin Halla-ahon ulostulo lopulta johtaa. Tähän mennessä näyttäisi kuitenkin vahvasti siltä, ettei suomalaispoliitikoilta - häntä lukuun ottamatta - heru juurikaan myötätuntoa Putinin sotajoukkojen terrorisoimia ukrainalaissiviilejä kohtaan. Tai ainakaan pyrkimystä lopettaa heihin kohdistuvaa joukkotuhontaa nyt, kun se ehkä olisi vielä mahdollista.
Sama koskee mitä todennäköisimmin myös Halla-ahon mainitsemia Natoa, YK:ta ja EU:ta. Ne eivät tule sotkeentumaan Ukrainan tapahtumiin sotilaallisilla interventioilla, vaan katsovat mieluummin sivusta, kun siviilejä tapetaan joukoittain. Syynä on luonnollisesti Tuomiojan mainitsema ydinsodan pelko ja toive siitä, että vähäisemmätkin toimet riittäisivät lopulta lannistamaan Putinin.
Toivon toki olevani väärässä ja ehkäpä Marinin odottamassa eduskuntakeskustelussa ilmaantuu julkisuuteen myös ukrainalaisia siviilejä puolustavia suomalaispoliitikkoja. Ainakin toivon niin. Ja samalla pyydän kaikkia suomalaispoliitikkoja lukemaan ajatuksella Eino Leinon runon "Kumpi on kauniimpi?"
Kumpi on kauniimpi:
uskoa, että vapaus koittaa,
toivoa, että valkeus voittaa,
ja taistella valkeuden eestä, –
vai taistella
tietäen, ettei valkeus koita,
tietäen, ettei vapaus voita,
ja sentään taistella?
Kumpi on kauniimpi:
aatella: ellei vapaus voita,
tuumia: ellei valkeus koita,
miksi ma taistelen sitten?
vai aatella:
laps olen auringonlaskun, en koiton,
mies olen valkeuden, vaikka en voiton,
siksi mun murtua täytyy.
