Riskejä, ymmärrystä ja pelisääntöjä

Ranskan kongolaiset tekivät omalta osaltaan selväksi, että yksi kehitysmaalaisen maahanmuuton ongelmista on lähtömaiden ristiriitojen tuominen uuteen kotimaahan. Tämän he tekivät sytyttämällä Pariisissa tulipaloja ja pyrkimällä estämään palomiesten sammutustoimia. Syynä oli heille epämieluisan taiteilijan esiintyminen.

Ilmiö ei ole Suomessa saanut ainakaan vielä kovin suuria mittasuhteita. Siitä huolimatta myös meidän päättäjillämme on käytettävissään vuosien varrelta vakavia ennakkotapauksia, joista olen itsekin kirjoittanut ja jotka kannattaa huomioida linjattaessa tulevaisuuden turvapaikkapolitiikkaa.

Esimerkkinä mainittakoon etnisten turkkilaisten ja kurdien väliset väkivaltaisiksi leimahtaneet reviiritaistelut eri kaupunkien pizzamarkkinoilla. Vakavaksi varoitukseksi suomalaisille päättäjille on katsottava myös kurdien taannoinen väkivaltainen mielenosoitus Turkin Lähi-idässä tekemiä toimia vastaan.

* * *

Suomalaisten suhtautumista Haaviston ja Ohisalon junailemaan operaatioon Kreikan saarilla majailevien lasten tuomiseksi oli selvitetty mielipidekyselyllä. Sen mukaan vain noin 40 prosenttia suomalaisista kannatti heidän tuomista maahamme. Hiukan pienempi osa vastusti ja melkoinen joukko ei ollut muodostanut asiaan kantaa.

On siis selvää, ettei hallituksen toimilla, mutta ei myöskään ajatusta vastustavilla perussuomalaisilla, ole tässä asiassa kansan tukea takanaan. Merkittävää asiassa oli kuitenkin se, että ajatukselle myötämielisimpiä olivat yli 75-vuotiaat veteraanikansalaiset.

Sen sijaan pienten lasten vanhemmat eli 30-44-vuotiaat suomalaiset suhtautuivat maahanmuuttoon kielteisimmin. Tässä yhteydessä on hyvä kysyä, että miksi?

Iltalehden haastattelema tutkija arveli, että "sellainen ajattelu voi vaikuttaa, että mietitään näiden lasten tulevan samoihin päiväkoteihin ja kouluihin. He pääsisivät ilmiön kanssa omakohtaisesti tekemisiin."

Tutkija saattaa olla osittain oikeassa, mutta hän unohti kommentoidessaan sen, että suurissa kaupungeissa pääosalla tuosta ikäluokasta on jo kokemusta maahanmuuttajalapsista ainakin päiväkodeista ja ikähaitarin vanhemmalla osalla myös kouluista. Niinpä olen melko varma siitä, ettei kyse ole pelkästään tulevaisuuden peloista - joihin tutkija viittasi - vaan myös käytännön kokemusten karusti opettamista tosiasioista.

* * *

Lopuksi haluan huomauttaa kommenttipalstan pelisäännöistä.

Tämän blogin historian aikana kommenttiosion keskustelu on ollut kiitettävän asiallista. Valitettavasti tähän on aivan viime päivinä ollut nähtävissä muutosta. Siitä esimerkkinä jouduin eilen poistamaan kommentin, joka oli vähintäänkin tulkittavissa kiihotukseksi aseelliseen väkivaltaan ihmisryhmää vastaan.

Siksi pyydän kaikkia tähän blogiin kommentoivia pidättäytymään kaikista sellaisista kannanotoista, jotka voidaan tulkita yllyttämiseksi laittomuuksiin. En siis tule hyväksymään väkivaltaan liittyviä kehotuksia, uhkailuja tai vihjailuja, vaan poistan ne jatkossa kommenttiosiosta.

Samoin pyydän noudattamaan yleisiä hyviä tapoja. Se tarkoittaa esimerkiksi pidättäytymistä sellaisten ilmaisujen käyttämisestä, joiden ilmeinen tarkoitus on halventaa puheena olevaa henkilöä tai ihmisryhmää ilman että siitä syntyisi kommentin asiasisällön kannalta lisäarvoa.

Tämä on jo kommentin käyttäjän itsensäkin kannalta järkevää, koska useimpien ihmisten mielestä tarkoitushakuisesti halventavien ilmaisujen - tai kuten lapsena sanottiin, nimittelyn - käyttäminen kertoo enemmän sanojastaan kuin sen kohteesta. Siksi jo kommentoijan itsensä edun takia tulen poistamaan asiatonta nimittelyä koskevat kommentit.

Ja ennen kuin kukaan puhuu sananvapauden rajoittamisesta, totean että ensimmäisen osalta kyseessä on lain asettama rajoitus, joten sen noudattamisen tulisi olla itsestään selvää meille kaikille lainkuuliaisille suomalaisille. Jälkimmäinen puolestaan ei ole sananvapauden rajoittamista, koska kaikki asiat voi esittää myös ilman halventavia ilmaisuja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuhohakuinen mielenosoitus ei lisää sympatiaa
Suomalaisten asenteet maahanmuuttoon ovat kohdallaan
Tällaista rikkautta, yrittäjähenkisyyttä ja seksuaaliväkivaltaako me haluamme?

Tuleeko vuodesta 2020 kansainvaellusten merkkivuosi

Turkki on ilmoittanut päästävänsä halukkaat syyrialaiset lähtemään Eurooppaan. Päätös on sikäli ymmärrettävä, että maassa on miljoonia kansainvaeltajia, jotka haluavat elää mieluummin eurooppalaisen sosiaaliturvan kuin turkkilaisen kylmäkiskoisuuden varassa. Lisäksi EU on lopettanut Turkin omatekoisen sulttaanintekeleen voitelemisen.

Nähtäväksi jää johtaako Turkin päätös vuoden 2015 toistumiseen. Vai käykö niin, että tulijoita on vieläkin enemmän: viisi vuotta sittenhän maanosaamme saapui "vain" reilu miljoona ihmistä, joista 32 000 Suomeen. Siten Turkista lähteneiden määrä voi ylittää aiemman ihmistulvan peräti kolminkertaisesti.

Lisäksi Syyriassa on lähes miljoona ihmistä lähtenyt kodeistaan ja tahtoo mahdollisesti hakeutua Eurooppaan. Jos Turkki auttaa heidätkin Eurooppaan, kasvaa tulijoiden määrä nelinkertaiseksi verrattuna vuoteen 2015. Tällöin Suomen osuudeksi voitaisiin laskea vuoden 2015 perusteella noin 125 000 turvapaikanhakijaa.

Tässä tilanteessa voimme tietenkin toivoa, ettei edelle kirjoittamani uhkakuva toteudu. Mutta jos se kuitenkin toteutuu edes osittain, voimme kysyä poliittisilta päättäjiltämme, että onhan Eurooppa käyttänyt kuluvat viisi vuotta siten, ettei yhteiskuntiimme synny tulijoiden seurauksena samaan tapaan rikollisuutta, jännitteitä ja levottomuuksia kuin vuoden 2015 jälkeen.

Lisäksi on vielä toivottava, ettei juuri nyt nopeasti leviävä COVID-19-virus tartu tähän kansainvaeltavaan joukkoon ja leviä sen mukana merkittävästi vaikeammin hallittavalla tavalla kuin paikallaan asuvan ja viranomaismääräyksiä kunnioittavan kantaväestön parissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sairas sulttaani
EU:n rahojen loppuminen Turkissa ajaa kansainvaeltajia kohti Kreikkaa
Maahanmuuttokriittisyys on tosiasioiden tunnustamista

Se siitä sitten, mutta entäs kommunismi?

Perussuomalaiset nuoret ovat keränneet siipiensä suojaan - ja suorastaan johtotehtäviin - väkeä, jonka vaikutus itse järjestöön ja myös emopuolueeseen on pelkästään haitallinen. Tällainen on ollut erityisesti 2. varapuheenjohtaja Toni Jalonen, joka 1930-luvulta tuttua aatetta julistaessaan nousi jälleen otsikoihin.  Ja jonka typerä Twitter-kirjoittelu vei jo aiemmin järjestöltä isot tukirahat.

Arvoisa lukija tietänee Jalosen Virossa pitämässään puheessa julistautuneen fasistiksi. Sen seurauksena häntä ollaan nyt erottamassa koko perussuomalaisesta liikkeestä, koska kyseinen aate ei vastaa puolueen linjaa. Jo Jalosen aiempi kannanotto Twitterissä johti siihen, että puolue on hakemassa määräysvaltaa myös nuorisojärjestössään - sellaista sillä ei tällä hetkellä ole.

* * *

Lähdin kuitenkin kirjoittamaan tätä blogimerkintää hiukan toisesta asiasta. Helsingin Sanomien Nyt-liite nimittäin kertoi, että Jalosen fasistiksi julistautuminen oli herättänyt Twitterissä keskustelua, jossa kauhisteltiin fasismia, mikä synnytti kommunismin vastakauhistelua. Sen aikana jotkut keskustelija olivat pitäneet huomion siirtämisen kommunismiin fasismin vähättelynä, toiset taas ovat rientäneet muistuttamaan kommunismin kuolonuhreista.

Tässä yhteydessä vihervasemmistolainen osapuoli keksi mielestään loistavan vertauksen, jonka mukaan kommunismia voi nähdä joka paikassa ja löi läskiksi. Eli syntyi meemi, jonka käynnisti erään nimimerkin viserrys "ota lähin kirja kätöseesi ja avaa se sattumanvaraisesti. Poimi ensimmäinen näkemäsi lause ja lisää loppuun 'mutta entäs kommunismi'?"

Taustalla on kuitenkin vakava asia. Kommunismihan on jo pitkään noussut keskusteluun puhuttaessa 1900-luvun haitallisista aatteista - niin myös tässä blogissa.

Käytännössä sen esille ottaminen fasismikeskustelun yhteydestä johtuu siitä, että vaikka sekä kommunismi, natsismi että fasismi ovat kaikki äärimmäisen synkän historian omaavia, on toisen maailmansodan voittajiin lukeutuva kommunismi edelleenkin poliittisesti korrekti aate, jonka nimiin jopa suomalaiset kansanedustajat edelleen vannovat. Jopa niin korrekti, että ainakin joitain valtamediamme toimittajilta on sen uhrien valtava määrä päässyt hämärtymään.

Tässä yhteydessä olikin mielenkiintoista huomata, että nyt myrskyn silmässä oleva Toni Jalonen selitti tarkoittavansa fasismilla jotain muuta kuin 1900-luvun historia osoitti. Hän sanoi ajattelevansa "fasismia ennen maailmansotaa, italialaistyyppistä vahvaa kansallisidentiteettiä, että kansa työskentelee yhdessä omaksi hyväkseen".

Lausunto muistuttaa kovasti kansanedustaja Anna Kontulan (vas) julistusta omasta kommunismistaan. Hänen mukaansahan "ihmiset voisivat paremmin, jos nykyistä suurempi osuus toiminnoista järjestettäisiin yhteisomistuksen ja itseisarvoisen työn varaan".

Tarkoitan tällä sitä, että molemmat näyttävät luulevan, ettei heidän aatteessaan ole sinänsä mitään vikaa, vaan ongelma johtuu sen jonkinlaisesta väärästä toteutuksesta. Näin siitä huolimatta, että etenkin kommunismin osalta aatteen soveltamista on yritetty kymmenissä eri valtioissa - ja kaikissa yhtä huonolla menestyksellä. Fasismista on toki vähemmän kokemusta, mutta ei sitäkään ole sovellettu missään ilman kansalaisten oikeuksia alistavaa hirmuhallintoa.

Toni Jalosen osalta toivon, että hän hakeutuu itse pois demokratiaa kunnioittavan puolueensa liepeiltä ja jättää politiikan sitä paremmin ymmärtävien vastuulle. Tai mikäli hän haluaa jatkaa politiikassa ryhtyy toimiin perustaakseen omaa aatettaan kannattavan puolueen, jolle en toivo menestystä.

Fasismin ja kommunismin (sekä myös natsismin) osalta toivon, että virallinen Suomi tai ainakin valtamedia suhtautuisi tasavertaisesti kaikkiin historiansa aikana tuhoisiksi osoittautuneisiin totalitaristisiin aateisiin riippumatta siitä olivatko ne toisessa maailmansodassa voittajien vai tappion kärsineiden puolella. Näin erityisesti siksi, että suomalaiset muistaisivat myös tulevaisuudessa niiden verisen historian ja osaisivat siten varoa näiden aatteiden reinkarnaatioita. Tämä koskee myös Anna Kontulaa ja Toni Jalosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aatteet kuin kaksi marjaa
Perussuomalaisten nuoret ja hallinnon tasa-arvoinen toiminta
Miksei toimittaja tiennyt Stalinin kymmenien miljoonien uhrien määrää?

Koronaviruksen tulevaisuus

Kirjoitin koronaviruksesta reilu kuukausi sitten todeten silloisten tietojen varassa, että Itä-Aasiassa riehuu uudenlainen virus, joka on tarttunut ainakin 62 ihmiseen. Tuolloin ei ollut tietoa, että virus tarttuisi ihmisten välillä, joten viruksen luultiin siirtyvän ihmisiin vain suoraan eläimistä.

Juuri nyt tilanne on aivan erilainen. THL:n mukaan tartunnan saaneita on todettu yhteensä noin 80 200.  Heistä on viruksen takia kuollut 2 700 ihmistä. Virus tarttuu pisaratartuntana monien muiden virusten tavoin, joten tässä tilanteessa viranomaisten tehtäväkseen ottama viruksen maailmanlaajuiseksi epidemiaksi estäminen on äärimmäisen vaikeaa.

Niinpä myös Euroopassa on havaittu jo 280 tautitapausta, joista yksi Suomessa. Tämä henkilö on kiinalainen ja paranemassa kovaa vauhtia. Sen sijaan eteläisen Euroopan maissa tilanne on vakavampi, minkä merkkinä Italiassa ja Espanjassa on asetettu erilaisia karanteenialueita.

Nimen COVID-19 saanut taudinaiheuttaja on tappava, mutta ei mikään AIDS tai Ebola. Sen sijaan sen vakavuus vastaa suunnilleen erityisen ärhäkää influenssavirusta eli se tappaa nykytietojen valossa noin 2-4 prosenttia tartunnan saaneista. Kuolemanriski koskee lähinnä vanhempia miehiä, joiden terveys on jo valmiiksi tavallista heikompi.

* * *

Edelle kirjoittamani osoittaa, että olemme tekemisissä vaarallisen viruksen kanssa. Se ei kuitenkaan ole mikään mustan surman tai edes espanjantaudin kaltainen äärimmäinen tuhonaiheuttaja. Ja siksi esimerkiksi sen aiheuttamat pörssireaktiot on helppo nähdä yliampuviksi.

Itse pidän juuri nyt todennäköisenä sitä, että virus karkaa torjuntatoimilta ja leviää kaikkiin maihin tartuttaen huomattavan osan väestöstä - myös suomalaisista. Näin ainakin siinä tapauksessa, ettei sen leviäminen pysähdy influenssaviruksen tavoin pohjoisen pallonpuoliskon kevään ja kesän lämpenemiseen.

Viimeistään ensi vuoden jälkeen tauti kuitenkin laantuu tartunnan saaneiden ihmisten saaman immuniteetin ja mahdollisesti käyttöön saatavan koronavirusrokotteen ansiosta. Sen jälkeinen tulevaisuus riippuu viruksen muuntautumiskyvystä, eli siitä pystyykö se influenssaviruksen tavoin evolvoitumaan siten, että edellisten tartuntojen aikainen immuniteetti tai rokotukset eivät enää anna suojaa sitä vastaan.

Virusten muuntautumiskyky riippuu erityisesti sen genomin materiaalista. DNA-virusten mutaationopeus on alhainen, joten niiden kyky muuntautua on huono. Koronaviruksen genomi on kuitenkin influenssaviruksen tavoin yksijuosteista RNA:ta, joka kopioituu DNA:ta epätarkemmin. Siten sen voi olettaa kykenevän muuntautumaan varsin tehokkaasti.

Tosin koronavirukselta puuttuu toinen influenssan evoluutiota nopeuttava piirre. Se on perintöaineksen jakautuminen useisiin osiin eli segmentteihin, jotka mahdollistavat tehokkaan rekombinaation silloin kun kaksi virusyksilöä tartuttaa saman ihmisen. Siten kaikki geeninsä yhteen segmenttiin pakanneen koronaviruksen evolutiivinen kyky jäänee - nopeasti mutaatioita keräävästä genomin kemiallisesta rakenteesta huolimatta - influenssavirusta jonkin verran alhaisnemmaksi.

Kaiken kaikkiaan on joka tapauksessa varsin todennäköistä, että olemme juuri päässeet todistamaan yhden uuden viruksen siirtymistä eläimistä rasittamaan pysyvästi ihmiskunnan terveyttä. Pidemmällä aikavälillä tulee kuitenkin käymään niin, että ihmisen ja viruksen yhteisevoluutio johtaa tämän koronaviruksen ärhäkkyyden vähenemisee ja sen muuttumiseen yhdeksi varsin jokapäiväiseksi pikkuflunssien aiheuttajaksi.

Tuo ärhäkkyyden katoaminen on seurausta luonnonvalinnasta, sillä vakavasti sairastuneet ihmiset ovat paljon oireettomia ja vähäoireisia viruksen kantajia huonompia uusien tartuntojen lähteitä. Näin valinta suosii niitä viruksia, jotka pääsevät leviämään tehokkaasti ihmisestä toiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tappajavirukset kehittyvät tulevaisuudessa yhä todennäköisemmin Afrikassa
Rokotuksilla hävitetään taudinaiheuttajia
Evoluutioteorialla on ennustusvoimaa

Sosiaalidemokraattinen hunajapurkki ja paskakärpäset

SDP on tunnetusti kuin hunajapurkki, joka vetää puoleensa paskakärpäsiä. Tarkoitan tällä sitä, että puolue on onnistunut vuosien mittaan houkuttelemaan jäsenikseen suuren joukon epärehellisiä, rikollisia tai muuten kyseenalaisesti käyttäytyviä maahanmuuttajia. 

Mahdollinen uusin tapaus tuli julkisuuteen eilen. Asiasta kertoneen uutisen mukaan "helsinkiläinen sosiaalidemokraatti Samia Hagi Muse on asetettu syytteeseen Helsingin käräjäoikeudessa. Syytteen rikosnimikkeenä on petos. Asianomistajana on Kansaneläkelaitos (Kela)."

Toistaiseksi kyse on vasta syytteestä, eikä Samia Hagi Musea ole vielä osoitettu syylliseksi mainittuun rikokseen. Sen aika on myöhemmin - jos on.

Sen sijaan demaripoliitikon päätyminen tämän kirjoituksen päähenkilöksi johtui hänen viimeviikkoisesta väitteestään, jonka mukaan "en ole missään syytteessä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen koko asiasta." Ja vielä eilenkin hän jatkoi afrikkalaista tarinankerrontaperinnettä: "En puhu kenenkään kanssa. Enkä tiedä asiasta mitään."

Epärehellisyys paljastui sitten toimittajan soitettua SDP:n piiritoimistoon, josta kerrottiin, että "hän kertoi siitä meille viime viikolla". Eli Samia Hagi Muse oli jo viime viikolla ja etenkin eilen varsin hyvin tietoinen saamastaan syytteestä.

Nähtäväksi jää, osoittautuuko hän epärehelliseksi toimittajan lisäksi myös Kelan suhteen. Sen ratkaisee luonnollisesti oikeus - toistaiseksi Hagi Musea koskee sama syyttömyysolettama kuin muitakin ihmisiä. Kuitenkin pelkkä valehtelu selvässä asiassa liittää hänet SDP:n omituisten otusten kerhoon.

Siis siihen sosiaalidemokraattisesti aktiivisten maahanmuuttajien joukkoon, johon ovat aiemmin liittyneet mm. insestiraiskaaja, islamisti-imaami, espoolainen huumekauppias, jihadistinen lelusalakuljettaja, uusturkulainen pommiuhkaaja sekä vihapuhuvat kansanedustaja ja valehteleva taksinkuljettaja.

Erityisen huolestuttavaksi asian tekee se, että tämä maahanmuuttajiin käsittämättömän sinisilmäisesti suhtautuva puolue on tällä hetkellä myös pääministeripuolue. Siis juuri se poliittinen voima, jolla on suurin sananvalta maamme asioihin.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tähän on tultu: ministereiltä odotetaan rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä
Sinisilmäinen pääministeripuolue
Demarit syvällä monikulttuurisuuden suossa

Onko Keskusta kestävän talouspolitiikan tukipilari?

Ilta-Sanomat kuvaili Sanna Marinin (sd) johtaman hallituksen toimintaa mielenkiintoisin sanakääntein. Sen mukaan "Marinin hallituksen ensiaskeleiden perusteella voi päätyä arvioon, että uusi, milleniaalinen poliitikkosukupolvi osaa käyttää samoja keinoja kuin edeltäjänsäkin. Riitely kulisseissa, lehmänkaupat, uhkailut, ulosmarssit ja vuodot medialle kuulostavat kovin tutuilta."

Taustalla on ennen kaikkea Vihreiden ja Keskustan välinen ristiriita siitä, mihin Suomen pitäisi pyrkiä. Pitäisikö maastamme tehdä - vaikka taloudellinen tulevaisuutemme tuhoten - maailman johtava maailmanparantaja vai sittenkin kantaa edes jonkinlaista vastuuta maamme aineellisesta hyvinvoinnista ja alueellisesta kehityksestä.

Tässä tilanteessa Keskusta on aika ajoin näyttäytynyt tulevaisuutemme pelastajana jarrutellessaan kaikista rankimpia punavihreitä utopioita. Niinpä päätin tänä aikana muistuttaa arvoisaa lukijaani siitä tosiasiasta, ettei hallituspuolueiden ja etenkin keskustan toimia arvioitaessa pitäisi unohtaa ns. suurta kuvaa.

Tarkoitan tällä sitä, että mikäli Keskusta ja myös Kokoomus olisivat aikanaan niin päättäneet, ei Antti Rinne (sd) olisi saanut poliittista tukea vihervasemmiston hallitsemalle maailmanparantajahallitukselle, vaan olisi vaalituloksen perusteella joutunut kokoamaan maahamme taloudellisesti vastuullisen hallituksen, jonka painopiste olisi ollut talouspoliittisen keskiviivan oikealla puolella.

Siksi Keskustaa ei pidä nähdä tässä tilanteessa suomalaisen talouden pelastajana, vaan hallituksen hyödyllisenä idioottina, jonka toiminta vaarantaa maamme talouden - ja siis myös ihmisten hyvinvoinnin - perusteet pitkälle tulevaisuuteen. Näin etenkin kannatuksensa uskollisimmilla tukialueilla eli syvällä maaseudulla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Katoaako hyödyllinen idiootti politiikastamme?
Politiikan perusteet järisevät
Rinteen hallituksessa roihahti

Kymmenen vuotta Professorin ajatuksia

Professorin ajatukset -blogi täyttää tänään 10 vuotta. Tänä aikana olen kirjoittanut noin 2400 blogimerkintää asioista, jotka ovat vaivanneet tai kiinnostaneet itseäni siinä määrin, että olen halunnut jakaa ne teidän kanssanne, arvoisat lukijani.

Aluksi kirjoittelin blogimerkintöjä melko harvakseltaan, mutta nykyisin päivittäisten ajatusten kirjoittaminen tapahtuu yhtenä tärkeänä osana aamurutiinejani. Sen mahdollistavat sekä kyky tuottaa suhteellisen nopeasti tekstiä että aamuvirkku luonteeni. Riskinä tällaisessa tahdissa on tietenkin se, että yleensä noin puolen tunnin aikana kirjoitettujen tekstien laatu jäisi alhaiseksi - toivottavasti olen kuitenkin ainakin enimmäkseen onnistunut välttämään tämän todellisen sudenkuopan.

Lisämotivaatiota kirjoitusharrastukselleni on antanut blogin alati kasvava lukijamäärä: pelkästään Blogger-alustalla on nykyisin noin 70 000 lukukertaa kuukaudessa - eli noin 2 300 lukukertaa päivässä - ja Oikean Median rinnakkaisblogissa lisää. Määriä voi verrata vaikkapa niihin opetus- tai muihin ammattiini liittyviin esiintymistilaisuuksiin, joihin saapuu parhaimmillaankin satakunta kuuntelijaa.

Olisi myös hauska tietää, miten nämä määrät suhtautuvat valtamedioihin melko säännöllisesti kirjoittamieni ammattitekstien lukijamääriin. Harmi kuitenkin, etteivät ne ole tiedossani.

Tämän blogin historian aikana olen saanut nauttia myös muutamista hauskoista hetkistä. Yksi niistä oli silloin, kun toimittaja Marko Hamilo otti yhteyttä ja pyysi saada jakaa kirjoituksiani tuolloin perusteilla olleessa Oikeassa Mediassa.

Blogini on siellä ainoa anonyymisti kirjoitettu, ja sellaisena herättänyt muualla netissä hassunhauskoja pohdintoja siviiliminäni henkilöllisyydestä. Mukava on toki ollut myös huomata, että Professorin ajatuksia on siteerattu myös valtamediassa, Twitterissä ja keskustelupalstoilla.

* * *

Koska ilman lukijoita ei olisi myöskään blogia lainaan tähän osia muutamista melko satunnaisesti poimituista, mutta noin viiden vuoden välein saamistani lukijakommenteista.

Ensin Tuomas Helinin varhainen kommentti liittyen ilmastonmuutokseen.
"Kirjoitit edellä rajattujen alueiden lämpötila-aikasarjoista, niistä tiedottamisesta ja ilmastotutkijoiden uskottavuudesta. Asioiden totuudenmukainen tiedottaminen on toki viestin välittäjän uskottavuuden kannalta aina ensiarvoista, olen samaa mieltä... Minua kuitenkin jäi häiritsemään se, että tässä on jälleen kerran kirjoitus ilmastotutkijoiden uskottavuudesta aikasarjoilla perustellen."

Helinin asiallinen kommentti ja muut vastaavat vaikuttivat osaltaan siihen, että ryhdyin suhtautumaan aiempaa kriittisemmin ilmastonmuutoksesta kertoviin aikasarjoihin. Sen seurauksena huomasin varsin pian niihin liittyvän omituista vaihtelua.

Tuosta huomiosta alkaneen kehityksen lopputuloksena seuraan tänä päivänä lähinnä vain pohjoisen merijään koon vaihteluita, joissa en ainakaan toistaiseksi ole huomannut mitään epäilyttävää. Toki seuraan kuukausittain myös näiden jäätilastojen pysyvyyttä tallentamalla vanhoja mittaustietoja muistiin.

Toiseksi poimin Hopliitin kommentin maahanmuuton seurauksista vuodelta 2015.
"Helsingin käräjänoikeuden päätös antaa vahvan viestin: suomalaiset tytöt ja naiset ovat vapaata riistaa. Mitä ehdollinen tuomio tarkoittaa mamuteinille? Ei yhtään mitään. Ennakkopäätös on saatu, joukkoraiskaus ei ole rangaistava teko. Jatkoa seuraa varmasti."

Tämä siis edelsi Oulun surullisia joukkoraiskaustapahtumia. Pitäisiköhän nimimerkki Hopliitille myöntää oraakkelin arvonimi?

Kolmanneksi Anonyymin kommentti poliittisen sosialismin etenemisestä Suomessa.
"Tähän liittyy varmaankin se, että taustalla koitetaan tehdä metsälakiin muutoksia, jolla metsät voidaan 'suojella' omistajan mielipiteistä tai pullikoinnista välittämättä".

Anonyymin näkemys vastaa omaani, ja pidän tilannetta vakavana nyt kun maassa on vallassa kauniin vasemmistodemarin johtama huulipunahallitus, jossa jopa opetusministeri vastaa oikeutettuun kritiikkiin huutamalla.

Nämä ja melkein kaikki muut kirjoituksiini annetut kommentit ovat olleet asiallisia. Siitä kiitos tekstihini kantaa ottaneille - olivat heidän näkemyksnsä sitten omieni kanssa yhdensuuntaisia tai eivät.

Uskon ja toivon, että tämä suuntaus jatkuu myös tulevaisuudessa. Siksi olen päättänyt nostaa esille silloin tällöin teidän - arvoisat lukijani - mielestäni erityisen oivaltavia tai muuten opettavaisia huomioita otsikolla "helmiä ja sammakoita". Siihen en kuitenkaan aio ottaa kantaa, kumpaan kategoriaan mikäkin esille nostamani kommentti liittyy.

* * *

Maailma on muuttunut paljon tämän kuluneen kymmenen vuoden aikana. Merkittävimpiä muutoksia ovat olleet ilmastonmuutoksen muuttuminen ehdottomaksi ja kyseenalaistamattomaksi dogmaksi sekä  kehitysmaalaisten ennenäkemättömän maahanpäästämisen seurauksena tapahtunut Suomen poliittisen kentän jakautuminen kannatustaan kasvattaviin halla-aholaisiin ja valtamedian tukemaan muuhun poliittiseen kenttään.

Vuosien saatossa olen pyrkinyt vaikuttamaan näihin asioihin kommentoimalla lähinnä valtamedian uutisointia - tai se puutetta - silloin kun olen nähnyt siihen syytä. Ilmastonmuutoksen osalta tämä on tarkoittanut etenkin tilastoihin tehtyjen arveluttavien muutosten sekä valtamedian "unohtaman" mittaus- ja tutkimustiedon esilletuomista sekä aiheeseen liittyvän tieteellisen tiedon popularisointia.

Maahanmuuton osalta olen pyrkinyt ohjaamaan lukijoideni ajatuksia kohti loogisesta ajattelusta seuraavia johtopäätöksiä. Samalla olen tässäkin asiassa kritisoinut valtamedian "unohtamia" tietoja.

Näiden pääteemojen lisäksi olen usein kommentoinut yleisiä poliittisia asioita - etenkin mielipidemittausten tuloksia ja puolueiden agendoja ja niiden ilmentymiä, mutta myös esimerkiksi itselleni penkkiurheilijana ja kuntoliikkujana rakkaan maastohiihdon välillä kirveleviäkin asioita.

Yhtenä sivujuonteena olen silloin tällöin välittänyt myös kaikenlaista muuta tutkimustietoa. Mielenkiintoista kyllä, juuri tällainen tiedettä popularisoiva kirjoitus on ylivoimaisesti eniten luettu Professorin ajatus yli 150 000 lukukerrallaan. Kuka siis vielä kehtaa väittää, ettei tutkimustieto kiinnostaisi suomalaisia?

Lopuksi kevennyksenä. Taidan ottaa iltasella Professorin ajatuksia -blogin kunniaksi lasillisen hyvää skotlantilaista mallasviskiä puolisoni kanssa. Ovathan tämä sivusto ja sen kymmenvuotinen historia sekä tuhansiin nouseva lukijakunta sen arvoisia!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suosituimmat ja merkittävimmät ajatukset
Kuusi vuotta
Blogin vuosijuhla

175 onnellista

Olen todennut jo kauan sitten, että käytännössä jokaisen kehitysmaalaisen lapsen etu on päästä asumaan suomalaisten lihapatojen ääreen. Sama koskee tietenkin myös aikuisia, jotka pääsevät alhaisen elintason kurjuudesta suomalaisen sosiaaliturvan takaaman hyvinvoinnin piiriin.

Niinpä hallituksemme sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) aktiivisten ponnisteluiden seurauksena on päättänyt käydä hakemassa suomalaisten veronmaksajien piikkiin 175 Afganistanista, Syyriasta tai muusta vastaavasti kriisimaasta kotoisin olevaa lasta tai yksinhuoltajaa maahamme. Hallituksen ns. hyödyllinen idiootti saatiin hyväksymään päätös ilmeisesti lupaamalla, että turvapaikkaprosessin kautta laittomasti maassamme olevat saavat nilkkapannan, jotta heidän liikkeitään voitaisiin seurata.

Hallituksen päätös ei ollut varmaankaan kenellekään yllätys muuten, paitsi aikuisten yksinhuoltajien osalta. Tätä ennenhän oli vaalikarjalle puhuttu pelkästään lapsista.

Siksi en olisi muuten tästä aiheesta kirjoittanutkaan. Mutta nämä muslimimaista lastensa kanssa tulevat yksinhuoltajat herättivät mielessäni kysymyksen heidän siviilisäätynsä todellisesta laadusta.

Näin siksi, että tiedämme vanhastaan ainakin yhteen maassamme elävään muslimiryhmään kuuluvien - lähes poikkeuksetta paksuihin kaapuihin sonnustautuneiden - naisten yksinhuoltajuuden olevan niin yleistä, etteivät he kaikki voi mitenkään olla yksinhuoltajia. Sen sijaan nämä yksinhuoltajiksi ilmoittautuneet ovat moniavioisten miestensä islamilaisen lain mukaisia kakkos- tai kolmosvaimoja.

Siten nyt tehdyn päätöksen yhteydessä on sisäministeri Ohisalolta kysyttävä, että millä tavoin Suomi varmistaa, etteivät nyt maahamme veronmaksajain kustannuksella yksinhuoltajina haettavat naiset paljastu myöhemmin kakkos- tai kolmosvaimoiksi, joiden kautta heidän miehensä voivat myöhemmissä vaiheissa hakea perheenyhdistämistä? Ja aikanaan tuoda perässään myös ykkösvaimonsa lapsineen meidän työssäkäyvien suomalaisten elätettäväksi?

Samalla on tietenkin muistettava se muutenkin julkisuudessa ollut epäilys, että jotkut nyt haettavat alaikäiset eivät ehkä olekaan oikeita lapsia vaan myöhäisteini-ikäisiä nuoria tai jopa aikuisia miehiä, jotka on lähetetty matkaan ns. ankkurilapsina. Siis henkilöinä, jotka turvapaikan saatuaan saavat yhdistää perheensä Suomeen lisäten siten suomalaisen veronmaksajan kustannustaakkaa entisestään.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalon halut herättivät kysymyksiä
EU:n tuomioistuin tehosti ankkurilasten toimintaa
Moniavioisuuden korkea hinta

JK kello 9.23:
Käänsin tämän blogimerkinnän myös englanniksi / I also translated this blog entry into English

Metaanivallankumous on julistettu!

Arvoisa lukijani on varmasti kuullut siitä, kuinka Siperian ja muiden pohjoisimpien alueiden ikiroudan alaiset laajat metaanivarastot saattavat purkautua ilmakehään ilmaston lämmettyä riittävästi ja kiihdyttävän siten ilmastonmuutoksen täysin hallitsemattomiin mittoihin.

Tänään tulin kuitenkin lukeneeksi aiheesta jotain aivan vallankumouksellista. Niinpä päätin näin viikonvaihteen alkajaisiksi kirjoittaa tälle perjantaipäivälle - aamuisen älykkyyden rapistumista pohtineen ajatukseni lisäksi - myös toisen blogimerkinnän.

Science-lehdessä oli nimittäin tutkimusraportti, jossa oli selvitetty viime jääkauden loppumisen aikaisen ilmakehän nopean globaalin lämpenemisen vaikutuksia metaanin vapautumiseen. Tulosten mukaan ne olivat vähäisiä.

Tämän mukaisesti julkaisun tehneet tutkijat (M. N. Dionisius ja hänen kollegansa) kertoivat työnsä johtopäätöksenä, että "koska suhteellisen suuri maailmanlaajuinen lämpeneminen viime jääkauden sulamisvaiheessa (joka sisälsi suuria ja nopeita alueellisia lämpenemisiä pohjoisilla leveysasteilla) ei synnyttänyt metaanipäästöjä vanhoista hiilivarastoista, sellaisten syntyminen nykyisen ihmisen aiheuttaman lämpenemisen yhteydessä näyttää epätodennäköiseltä. Tuloksemme sen sijaan tukevat hypoteesia, jonka mukaan luonnolliset metaanipäästöt sisältäen samanaikaiset hiilipäästöt suoalueilta tulevat todennäköisesti lisääntymään lämpenemisen edetessä."

Tämän uutisen luulisi olevan onnellinen asia meille kaikille ilmastonmuutoksen uhan alla eläville ihmisille. Toivottavasti uutinen siis uutisoidaan mahdollisimman laajalti ja monessa mediassa, jotta ainakin lasten ilmastoahdistus edes hieman helpottaisi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kumpi ompi pahempi: ilmastonmuutos vai sen ehkäisy?
Pingviinit, ilmastonmuutos ja tieteellinen tutkimus
Ilmastonmuutosennusteista, auringonpilkuista ja lämpökausista

Älykkyyden rapistumisesta

Evolutiivinen luonnonvalinta tarkoittaa sitä, että jos eliöiden välillä on perinnöllisistä eroista johtuvaa vaihtelua runsastuvat populaatiossa ne geenimuodot, joiden kantajat saavat muita enemmän jälkeläisiä.  Uusia geenimuotoja eliölajeihin syntyy puolestaan mutaatioiden sekä sukusolujen kehityksen aikana tapahtuvan geenien uudelleenjärjestäytymisen eli rekombinaation seurauksena.

Luonnonvalintaan kuuluu myös se, että sellaiset ominaisuudet, joista ei ole hyötyä katoavat populaatiosta. Tämä johtuu siitä, että mutaatioita ja rekombinaatiota tapahtuu eliöissä joka tapauksessa jatkuvasti, jolloin sellaiset ominaisuudet, joista eliölle ei ole hyötyä rapistuvat, vaikka niistä ei olisi varsinaisesti haittaakaan. Tästä esimerkkinä toimivat vaikkapa pimeisiin luoliin sopeutuneiden sokkokalojen näön katoaminen.

* * *

Biology letters -lehdessä oli tutkimusraportti, jossa oli selvitetty noin 10 miljoonaa vuotta sitten eläneen 80-kiloisen jättijyrsijän aivojen koko. Se oli eläimen kokoon suhteutettuna suunnilleen puolet siitä, mitä jyrsijöillä on tavallisesti.

Vaikka eläimen aivojen koko ei suoraan kerrokaan sen älykkyydestä, täytyy näin suuren eron suhteessa sukulaislajeihin merkitä sitä, että jättijyrsijä on ollut varsin tyhmä. Näin ehkä siksi, ettei yli kymmenen miljoonan vuoden takaisessa Etelä-Amerikassa ollut sellaisia petoja, jotka olisivat aktiivisesti saalistaneet näitä jättijyrsijöitä. Siten voidaan olettaa, ettei luonnonvalinta suosinut sen aivojen kehitystä koska pelkkä koon kasvu riitti turvaamaan eläimen turvallisuuden ja siis myös lisääntymisen.

* * *

Aivojen pieneneminen niitä ylläpitävien valintatekijöiden kadotessa tunnetaan hyvin myös kotieläimiltä. Villisian aivot ovat noin kolmanneksen suuremmat kuin kesytetyn sian. Vastaavasti kotikissojen aivot ovat pienet verrattuna niiden luonnonvaraisiin sukulaisiin. Helppo elämä on siis tehnyt kätieläinten selviytymisen vähemmän aivoista riippuvan ja ne ovat siksi alkaneet rapistua.

Tämä herättää tietenkin kysymyksen ihmisen evoluutiosta. Tarkoittaako kehityksen kehittymisen ja erilaisten elämän apuneuvojen lisääntymisen ansiosta yhä helpommaksi käynyt elämä sitä, että myös meidän älykkyytemme ja aivomme tulevat jatkossa rapautumaan?

Asiaa voidaan tarkastella lähinnä pohtimalla valintapaineita. Eli onko tulevaisuuden yhteiskunta sellainen, jossa älykkyys ei takaa ihmiselle lapsia, vaan niitä saadaan joko satunnaisesti tai jopa siten, että tyhmyys lisää lapsilukua?

Suomen osalta tiedämme, että korkeakoulutetuilla naisilla on noin yhdeksän prosenttia vähemmän lapsia kuin kaikilla naisilla keskimäärin. Toisaalta miesten syrjäytyminen ja alhainen koulutustaso ehkäisevät vahvasti jälkeläisten saamista.

Jos siis pidämme nyky-Suomea malliesimerkkinä tulevaisuuden yhteiskunnallisesta kehityksestä ja oletamme koulutustason korreloivan perinnöllisen älykkyyden kanssa, voidaan päätellä, että naisten lisääntymistietojen perusteella luonnonvalinta ei nyt eikä tulevaisuudessa enää edistäisi älykkyyden kehittymistä. Toisaalta miesten osalta toimisi älykkyyden rapistumista ehkäisevä luonnonvalinta. Tulevien sukupolvien nähtäväksi jää siten sen toteaminen, miten ihmiskunnan älykkyydelle käy jatkossa.

Mieleeni tuli ainakin kaksi loogista evoluutioskenaariota tässä suhteessa. Ensinnäkin saattaa olla, että ihmisten älykkyyden kehitys pysähtyy nykyiselleen, eli ei sen enempää lisäänny kuin vähenekään vastakkaisten evoluutiopaineiden takia. Toisaalta sukupuolten välinen ero saattaa myös synnyttää sukupuolidimorfian, jossa ajan myötä miesten älykkyys kasvaa, mutta naisten alenee.

Tosiasia on kuitenkin, että johtaa nykyisen kaltainen yhteiskunta minkälaiseen älykkyyden evoluutioon tahansa, tapahtuu se hitaasti. Tämä tarkoittaa mitä todennäköisimmin myös sitä, että luonnonvalinnan suunta ehtii vaihtua kauan ennen kuin mitään kovin dramaattista ehtii tapahtua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Älykkyyden evoluutiosta
HS: olemme tyhmiä verrattuna afrikkalaisiin

Katse syvälle afrikkalaisten salaisuuksiin

Olen aikoinani kirjoittanut kuinka neandertalilaisten geenejä on nykyisin jäljellä vain Afrikan ulkopuolisissa ihmisissä. Nyt tuo vielä muutama viikko sitten yleinen luulo on kuitenkin osoitettu vääräksi.

Science-lehdessä nimittäin kerrottiin tutkimuksesta, jossa osoitettiin myös afrikkalaisten perintöaineksen sisältävän 0,3 prosenttia - eli reilu kymmeneosa siitä mitä meillä euraasialaisilla - neandertalilaisten geenejä. Selitys asialle ei kuitenkaan ole se, että neandertalilaiset olisivat aikanaan vaeltaneet myös Afrikkaan.

Sen sijaan aiemmin Afrikasta lähteneitä euraasialaisia oli palaillut ihmislajin synnyinseuduille viimeisten 20 000 vuoden aikana ja lemmiskellyt siellä paikallisten ihmisten kanssa tunnetuin seurauksin. Näin he samalla levittivät sikäläiseen ihmisen perintöainekseen neandertalilaisten geenejä.

Samalla selvisi myös toinen arvoitus.

Aiemmat tutkimukset olivat nimittäin tulleet siihen johtopäätökseen, että itäaasialaisilla olisi enemmän nenandertalilaisten geenejä kuin eurooppalaisilla. Tämä olisi kuitenkin omituista, koska suurin osa neandertalilaisislöydöksistä on tehty Euroopassa. Miksi ihmeessä siis heidän geeninsä olisivat edustettuna nimenomaisesti itäaasialaisissa?

Uuden tutkimuksen mukaan näin ei sitten olekaan, vaan noita geenejä on saman verran kaikissa euraasialaisissa. Syy tehtyyn virheeseen oli siinä, että sellaisten geenien, jotka esiintyivät vain eurooppalaisilla ja afrikkalaisilla, kuviteltiin olevan evolutiivisesti uutta perintöainesta ja suodatettiin siksi pois aiemmista perintöainesten vertailuista. Näin ei kuitenkaan ole, vaan kyse oli neandertalilaisten geenistä, jotka eivät vain ole säilyneet aasialaisissa.

Näin olemme siis jälleen kerran oppineet uutta ihmisen evoluutiosta katsomalla syvälle afrikkalaisen ihmisen genomin salaisuuksiin. Nähtäväksi jää, mitä uutta opimme seuraavaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti tylsempää maailmankuvaa
Miten neandertalilainen poikkesi meistä?
Matkailu jättää jälkensä

Onko edessä uusi kansainvaellus?

Uutistietojen perusteella Turkissa on jo neljä miljoonaa Syyriasta pakoon lähtenyttä ihmistä ja matkalla sinne ja kohti Eurooppaa on lisäksi lähes miljoona. Suuri osa heistä on islamistijärjestöihin tavalla tai toisella kytkeytyneitä, koska tapahtumien keskipiste on juuri se alue, jonne maan sisällissodan mm. Al-Qaidaan liityksissä olevat kapinalliset ovat vetäytyneet.

Tässä tilanteessa oleellista on, että toistuvatko vuoden 2015 tapahtumat ensi kesänä. Eli saattaako Turkin sulttaani miljoonapäisen turvapaikanhakijajoukon matkalle kohti Europpaa päästäkseen heistä eroon tai vaihtoehtoisesti kiristääkseen EU:lta lisää rahaa.

Minulla ei ole tähän vastausta. Sen sijaan on selvää, ettei EU ole sen enempää kuin viisi vuotta sitten valmis ottamaan haastetta kunnialla vastaan. Edelleen pitäydytään ns. kansainvälisissä sopimuksissa, vaikka niiden noudattaminen on jo nyt saanut koko Unionin sekaisin, kuten Thüringenin tapahtumat Saksassa tai sodanomaiset lähiöt Ruotsissa ovat osoittaneet.

Suomessakin Aamulehden vitsikäs pilapiirtäjä osoitti olevansa ymmärrystä vailla sen sijaan, että olisi ymmärtänyt piirrokseensa kuvaamiensa henkilöiden ajavan sellaista politiikkaa, jonka seurauksena hallitsemattomia kansainvaellusten motiivitekijöitä voitaisiin aidosti vähentää. Siis pienentämään EU:n vetovoimaa kehitysmaalaisten parissa.

Tuosta vetovoimasta antoi todistuksen Ylen jutussa haastateltu elintasopakolainen. Hän kertoi vilpittömästi lähteneensä kohti pohjoista, koska "meille ei ole Guineassa mitään tekemistä. Päätimme lähteä, koska haluamme paremman tulevaisuuden". Jutun otsikon mukaan näiden "Lomasaarille laittomasti Afrikasta saapuneiden ihmisten määrä moninkertaistui tammikuussa".

Edelle kirjoitetun perusteella olisi äärimmäisen tärkeää, että maassamme ainoana puolueena kehitysmaalaisten kansainvaelluksen aiheuttamaan uhkaan todellisia ratkaisuja hakeva puolue saisi mahdollisimman suuren kannatuksen sekä kannatuskyselyissä että aikanaan varsinaisissa vaaleissa.

Valitettavasti tuoreen gallupin mukaan SDP:n ja Keskustan kannatus on kääntynyt kasvuun ja samaan aikaan Perussuomalaisten suosio on hitaassa luisussa. Jälkimmäisen osalta syynä saattaa olla median järjestelmällinen mustamaalaus, johon puolueen edustajat ovat valitettavasti edelleen antaneet aineksia harkitsemattomilla kannanotoillaan.

Viimeisin tapaus nousi julkisuuteen eilen kun varapuhemies Juho Eerola (ps) vitsaili "Soldiers of Oodista" ja "romaanien" kuulumisesta kirjastoon. Vaikka kyse olikin sinänsä viattomasta sanaleikistä, olisi hänelle pitänyt jo ennakolta olla selvää, että maamme vihervasemmisto ja jopa romanit sai jälleen aiheen pöyristyä ja aineksia omaan perussuomalaisten mustamaalaamiskampanjaansa, jolla he pyrkivät nostamaan äänestäjien kynnystä näiden äänestämiselle.

Toisin sanoen varapuhemies ikään kuin syötti suoraan vihervasemmiston lapaan. Ja samalla vahvisti erityisesti Kokoomuksen äänestämistä epäröivien koulutettujen ihmisten pysymistä vanhalla kannallaan. Tämä on harmillista juuri nyt kun perussuomalaisia tai edes heidän kannatuksensa nousun uhkaa tarvittaisiin enemmän kuin moneen vuoteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Perussuomalaisten tiedekritiikistä
Taposen ja Turtiaisen Twitter-sanailu on vietävä oikeuteen
Perussuomalaisten ennennäkemätön kannatus vaikuttaa politiikkaan

Tunnustan olleeni väärässä

Kirjoitin noin viikko sitten siitä, kuinka pohjoinen merijää oli jo silloin laajempi kuin kertaakaan vuosina 2006, 2011, 2015, 2016, 2017 ja 2018. Tuon kirjoituksen jälkeen napajään laajuus on hiukan supistunut, mutta se on edelleen ajankohtaan nähden laajimmillaan sitten vuoden 2013.

Tämän kirjoituksen kannalta oleellista oli kuitenkin, että tulin viikko sitten väittäneeksi, ettei "näitä uutisia nähdä valtamediassa, joka uutisoi näyttävästi vain narratiivia ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tukevia tilastotietoja". Tänään joudun rehellisenä ihmisenä tunnustamaan olleeni tuolloin väärässä.

Yle nimittäin julkaisi jutun otsikolla "Pohjoinen napajää nyt laajempi kuin vuosiin – lämpimän talven Eurooppaan tuonut tiivis napapyörre tekee hyvää arktiselle alueelle". Jutussa haastatellun tutkimusprofessorin Jari Haapalan mukaan ilmiö selittyy vahvalla polaari- eli napapyörteellä, joka ei vaikuta tänä talvena murtuneen lainkaan.

On erinomaista, että napajään laajenemiselle on olemassa tieteellinen selitys ja se tuodaan verorahoitteisessa mediassa esille. Jäin kuitenkin miettimään sitä, että vaikuttiko sama napapyörteen murtumattomuus myös vuonna 2019, jolloin arktisen jääpeitteen laajuus juuri tänä ajankohtana oli suurin sitten vuoden 2015, vai oliko silloisen aiempia vuosia suuremman arktisen merijään laajuuden syynä jokin muu seikka?

Toisin sanoen onko napapyörteen käyttäytymisessä tapahtunut jonkinlainen pysyvämpi muutos, joka ehkäisee pohjoisen merijään sulamista, mutta tekee samalla meidän talvistamme lumettomia ja vetisiä? Ja aiheuttaa esimerkiksi Syyriaan poikkeuksellisen kylmiä ja lumisia talvia.

Professori Haapalan mukaan näin ei ole vaan kyseessä on yhden talven satunnainen ilmiö, joka ei sellaisena vaikuta napajään pitkäaikaisiin muutoksiin. Ja joka tapauksessa napajää on myös tällä hetkellä pitkän ajan keskiarvoja ohuempaa.

Samalla Haapala kertoi, että jään talvikoolla ei ole niinkään merkitystä, vaan kesäkoko on sitä oleellisesti merkittävämpi. Siksi olen myös itse seurannut tarkemmin napajään minimikokoa - ja huomannut, että sen yhteys ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen on viime vuosikymmenen aikana kadonnut lähes kokonaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos ja sen tilastot
Kasvihuonekaasut eivät liity napajään koon muutoksiin
Heli Saavalaisen juttu vaatii oikaisun

Elintasopakolaisen tarina

Yle kertoi afganistanilaisen elintasopakolaisen tarinan. Siinä jutun päähenkilö Rahimi oli tullut aikanaan Ruotsiin, mutta saanut sieltä kielteisen turvapaikkapäätöksen.

Sen jälkeen "välttääkseen palautuksen Afganistaniin Rahimi lähti vuonna 2019 rajan yli Suomeen ja asui puolisen vuotta vastaanottokeskuksessa Oulussa", mistä hänet oli haluttu palauttaa kansainvälisen Dublin-sopimuksen mukaisesti takaisin Ruotsiin. Niinpä nuori mies päätti lähteä katsomaan Ranskaan, josko sieltä löytyisi enemmän ymmärrystä eli vihreä oksa gallialaisten veronmaksajien laskuun.

Ranskassa häntä kuulemma "kuunnellaan ja tilanteeseeni perehdytään, kun taas Suomessa minua ei edes yritetty auttaa". Tosin kansainväliset sopimukset estävät häntä saamasta myös sieltä turvapaikkaa, koska se päätös kuuluu Ruotsille. Ranskalaiset eivät hänen mukaansa kuitenkaan palauta afgaaneja kotimaahansa, koska heidän käsityksensä mukaan siellä on vaarallista.

Jutun loppupuolella tosin todetaan, että "Ranskalla on joka tapauksessa suuria vaikeuksia toteuttaa Dublin-siirtoja. Käsittely on huonosti organisoitua, joissain tapauksissa kenties tahallisen hitaasti organisoitua". Lisäksi monet ranskalaistuomarit ovat hyvin ymmärtäväisiä afgaaneja kohtaan, eivätkä salli edes Dublin-sopimuksen mukaisia palautuksia EU:n sisällä, mikä on tietenkin meidän suomalaisten onni.

On tietenkin hyvä, että Yle kertoi meille turvapaikanhakijoiden elintasopakolaisuudesta. Jutun sävy oli kuitenkin tätä verovarojemme väärinkäyttäjää ymmärtävä eikä esimerkiksi häntä täsmällisesti kuvaavaa sanaa "elintasopakolainen" mainittu.

Sen sijaan suomalaisen ja ruotsalaisen turvapaikkapolitiikan annettiin ymmärtää olleen jotenkin epäreilu puheena ollutta afgaania kohtaan. Näin siitä huolimatta, että niistä varsinkin jälkimmäinen on  jo tuhonnut yhteiskuntansa turvallisuuden löperöllä maahanmuuttopolitiikallaan, mutta jatkaa siitä huolimatta samalla linjalla.

Hyvä kuitenkin, jos pohjoismaalainen turvapaikkapolitiikka on tuntunut Euroopasta parempaa elintasoa hakeneesta afgaanista epäreilulta. Toivottavasti hän levittää tätä näkemystään myös kotimaahansa ja sitä kautta vähentää sitä painetta, jonka mahdollinen seuraava kehitysmaalaisten kansainvaellus maallemme aiheuttaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen esimerkki velvoittaa
Ranskan afgaanilinja säästää Suomessa selvää rahaa
Afgaanien palautukset voivat alkaa

Punavihreä narratiivi

Helsingin Sanoissa julkaistiin Tommi Niemisen avoin kirje, jossa tämä ihmetteli aikuisuuden katoamista joidenkin kansanedustajien puheista. Nimeltä mainiten hän kirjoitti Perussuomalaisten Ano Turtiaisesta, Juha Mäenpäästä ja Veikko Vallinista, mutta ihmetteli myös saman puolueen julkisten johtohahmojen Jussi Halla-ahon ja Laura Huhtasaaren antamaa tukea puolueeseen kuulumattomalle Junes Lokalle. Niemisen mukaan tämä on "äärioikeistolainen, jonka yksityiskohtaisissa fantasioissa joukkoraiskataan nimeltä mainittuja punavihervasemmiston naisia".

En ole varsinaisesti seurannut  Lokan viestintää, enkä siksi tiedä Niemisen väitteiden todenperäisyyttä. Tässä yhteydessä olisi kuitenkin ollut asiallista, että Niemisen olisi hänen "fantasioidensa" lisäksi kertonut, että se oli juuri Junes Lokka, joka toi julkisuuteen oululaisen raiskausringin, josta maamme valtamedia oli visusti vaiennut. Ehkäpä Halla-ahon ja Huhtasaaren hänelle antaman tuen takana on tämä valtamediallemme äärimmäisen häpeällinen tosiasia?

Tähän liittyen välitettäköön tässä myös PT-median uutinen, jonka mukaan "Jyväskylässä ja naapurikunnissa on menossa vastaavankaltainen seksuaalirikosrypäs kuin Oulussa... tapaukset eivät ole tulleet esille lähinnä sen takia, että paikkakunnalla ei ole omaa Junes Lokkaa". Toivon mukaan valtamediamme on oppinut Oulun tapauksesta ja selvittää pitääkö PT-Median väite paikkansa - ja uutisoi löydöksensä riittävällä näyttävyydellä antaen kunnian/moitteet kyseisen väitteen ensimmäiseksi esille nostaneelle PT-Medialle.

Mutta palataan Turtiaisen, Mäenpään ja Vallinin kielenkäyttöön. Se on tosiaan ainakin ajoittain ollut varsin epäsivistynyttä, mutta ainakin kansanedustaja-aikana pikemminkin maskuliinista suunsoittoa kuin varsinaista vihapuhetta, saati kiihottamista kansanryhmiä vastaan.

Siksi minusta oli hämmästyttävää, että Nieminen vertasi näiden miesten puheita kymmenien vuosien takaisiin äärivasemmistolaisten Pirkko Turpeisen ja Oili Suomen pitämiin avoimiin vallankumouspuheisiin, joiden ilmeisen vakavana tarkoituksena oli kapina laillista esivaltaa vastaan.

* * *

Katselin eilen TV:stä erästä ajallemme tyypillistä draamaa, jonka viitekehykseksi oli rakennettu varsin tavanomainen vihervasemmistolaisten "hyvien" ja talouskonservatiivisten "pahojen" voimien välinen ristiriita. Sitä katsellessani jäin miettimään, että miksi viihdeteollisuutemme ajaa niin laajana rintamana vihervasemmistolaista narratiivia. Sama ajatus oli käynyt jo aiemmin mielessäni katsellessani TV-uutisista nuorten taiteilijoiden haastatteluita, joista kuuluivat erittäin vahvoina vihervasemmistolaisen eskatologian kaiut.

Miksi kukaan median esillä pitämä länsimainen käsikirjoittaja ei kirjoita, ohjaaja ohjaa, taiteilija taiteile tai räppäri räppää teoksia, joissa olisi talousliberaali tai kansalliskonservatiivinen narratiivi? Eli miksei esimerkiksi dekkarin tapahtumien taustalla ole koskaan viherpunaisen suunnitelmatalouden unelmahöttöpolitiikan aiheuttama taloudellinen kaaos ja pakkovalta, maahanmuuttajamiesten öisillä kaupungin kaduilla aiheuttama pelko tai maaseutuelinkeinojen punavihreän narratiivin nimissä aiheutettu toivottomuus - ja miksei tarinan sankari nykyisin enää juuri koskaan edusta perinteisiä länsimaisia hyveitä?

En tiedä mistä punavihreän narratiivin kannatus taiteilijoiden ja viihteentekijöiden parissa johtuu. Onko kyse siitä, että taidekoulutus vetää valmiiksi tällaisia ihmisiä puoleensa? Vai siitä, että koulutukseen sisältyy sitä tukevaa propagandaa? Vai yksinkertaisesti siitä, että taidetta ja viihdettä esille tuovat foorumit nostavat esille vain yhdenlaista narratiivia, jolloin luovien taiteilijoiden, käsikirjoittajien ja ohjaajien on elääkseen noudatettava heidän määräämiään askelmerkkejä?

Niin tai näin. Katson Tommi Niemisen kirjoituksen Turtiaisesta, Mäenpäästä ja Vallinista liittyvän tähän punavihreään narratiiviin. Ja juuri siksi siihen ei sisältynyt esimerkiksi sitä, että politiikan toisella laidalla perussuomalaisten annetaan yleisesti ja avoimesti ymmärtää olevan rasisteja, fasisteja tai jopa natseja kuten kansanedustaja Veronica Honkasalon (vas) ja Jari Tervon Twitteriin kirjoittamat esimerkit osoittavat.

Siihen ei sovi myöskään rehellinen puhe siitä, että hallitsemattomaan kehitysmaalaisten maahanmuuttoon sisältyvät valtavat riskit, joiden aiheuttaman todellisuuden kanssa eletään naapurimaassamme Ruotsissa. Sehän kilpailee maailman johtajan asemasta mm. maahanmuuttajiin assosioituneiden raiskausten, räjäytysten ja autojen tuhopolttojen sarjoissa.

Itse näen, että Tommi Nieminen sen enempää kuin kukaan hänen kollegansakaan ei ole vallitsevan narratiiviin takia kirjoittanut Helsingin Sanomissa avointa kirjettä maatamme hallitsevan punavihreään aatteeseen liittyvistä ongelmista mukaan lukien poliittisiin vastustajiin kohdistuva kielenkäyttö. Ja tuskinpa lehti sellaista julkaisisikaan, vaikka joku sille sellaisen lähettäisi.

Siksi mainittujen Turtiaisen, Mäenpään ja Vallinin valinta kansanedustajiksi kielenkäytöstään huolimatta on nähtävä kansan syvien rivien vastareaktioksi maatamme ja sen kulttuurielämää hallitsevaa punavihreää narratiivia vastaan. Heitä voi halutessaan toki kauhistella Niemisen tavoin, mutta tosiasiassa näiden miesten valinta eduskuntaan kertoo vain siitä, että demokratia toimii Suomessa edelleen.

Näin siis huolimatta siitä, että media ja kulttuurieliittimme antavat punavihreää narratiivia edustaville poliittisille voimille valtavan ja kritiikittömän yksipuolisen tuen, mistä huolimatta niillä on vain 76 paikkaa eduskunnassamme. Mutta ehkäpä tuo tuki on kuitenkin antanut niille vähäisestä kannatuksesta huolimatta hallitusvallan - kiitos punavihreää narratiivia tukemalla äänestäjänsä pettäneet keskustalaiset ja ruotsinkieliset aisankannattajat.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Autonpolttamisen juurisyy ja sen opetukset Suomelle
HS:n Tommi Nieminen kaipasi keskustelua
HS:n toimittaja kasvatti lapsia Rautatientorin mielenosoitusten välimaastossa

Riikka Purra sortui kuolemanvakavaan populismiin

Olen pitänyt Riikka Purraa (ps) fiksuna poliitikkona, jonka kannanotot ovat harkittuja ja siten myös hyvin perusteltuja. Valitettavasti Suomen Uutisten eilisetä juttua lukiessani jouduin pettymään - vieläpä raskaasti.

Jutussa Purra kertoi, ettei työperäinen maahanmuutto auta siihen työvoimapulaan, jonka tuore esitys hoitohenkilökunnan ja vanhusten välisestä lukumääräsuhteesta aiheuttaa. Mitoituksen nostamisen aiheuttama henkilöstötarve vuonna 2030 olisi noin 80 000 hoitajaa.

Ensin Purra perusteli aivan oikein, että Suomessa olisi jo nyt riittävästi hoitajia, mikäli nämä tekisivät oman alansa töitä. Näin ei kuitenkaan ole, vaan alan heikot työolot - mm. väkivallan uhka - karkottavat ihmiset hakemaan leipäpuunsa muilta aloilta. Siten edes lisäkoulutus ei välttämättä ratkaisisi ongelmaa, elleivät työolot parane.

Seuraavaksi hän totesi, että samat ongelmat ovat edessä myös työperäisten maahanmuuttajien kohdalla. Eivät hekään tule sietämään sellaisia työoloja, joissa esimerkiksi väkivallan kohtaaminen on yleistä.

Tämän kaiken voin hyväksyä. Sen sijaan Purran perusteluksi nostama kolmas seikka - tai pikemminkin hänen asenteensa siihen - on täysin mahdoton hyväksyä.

Kyse on influenssarokotuksesta, jonka käytännössä kaikkien vanhuksia hoitavien oletetaan ottavan. Näin siitä huolimatta, että jotkut vanhusten hoitotyötä tekevät eivät sitä haluaisi.

Purra nosti esille myös hoitavan henkilökunnan rokottamisen, jolla on nykyään vaikutusta alalla pysymiseen. Vaikka työnantaja ei teoriassa voi pakottaa työntekijää ottamaan rokotetta, käytännössä asian koetaan olevan toinen.

Purran näkemys tähän ongelmaan oli se, että koska muissa pohjoismaissa rokotusta ei tarvita, ei sitä pitäisi vaatia Suomessakaan. Hänen mukaansa "täytyy muistaa, että myös rokotettu henkilö voi tartuttaa tautia eikä rokote ole läheskään varma. Viime vuonna sen suoja oli korkeintaan kohtalainen, joten vaatimus on kohtuuton."

Tämä jos joku on halpahintaista populismia, josta kilpailevat puolueet muutenkin syyttävät perussuomalaisia. Näin siitä huolimatta, että hän on oikeassa rokotuksen ajoittain vajaaksi jäävästä immuniteetista.

Oleellista tässä asiassa on kuitenkin se, että influenssa on yksi vakavimmista tartuntataudeista, sillä vuosittaisen kausi-influenssan on Suomessa todettu aiheuttavan noin 500 "ylimääräistä" kuolemaa. Näin siis siitä huolimatta, että merkittävä osa väestöstä ottaa rokotuksen - ja ellei ottaisi, puhuisimme vielä useammista henkensä heittäneistä.

Influenssaan liittyvistä kuolemista suurin osa johtuu huonokuntoisten eläkeiän ylittäneiden henkilöiden perussairauksien äkillisestä huononemisesta taudin aikana. Lisäksi influenssavirukset aiheuttavat Suomessa vuosittain myös muutamia kymmeniä aivokalvotulehduksia ja sydänlihastulehduksia.

Influenssatartuntaa seuraavat usein myös jälkitaudit kuten bakteerikeuhkokuume, verenmyrkytys ja nenän sivuontelotulehdus. Myös nämä voivat johtaa etenkin ikäihmisten kuolemiin.

Purran kritisoima rokottaminen pienentää influenssaan sairastumisriskiä noin 50–80 % silloin, kun rokotus on onnistunut. Huonommin osuvan rokotteen antama suoja on yleensä vähintään eli "vain" 30 %, mutta silloinkin se usein lieventää taudin vakavuutta.

Lisäksi rokottaminen vähentää tehokkaasti viruksen leviämistä väestössä. Ja juuri tämä on se syy, miksi erityisesti vanhusten kanssa tekemisissä olevien henkilöiden rokotuskattavuus on kuolemanvakava asia. Rautalangasta vääntäen: kattavasti rokotettu vanhusten hoitohenkilöstö ehkäisee vuosittain vähintäänkin kymmeniä ennenaikaisia ikäihmisten kuolemia.

Kritisoin siis Riikka Purran asettumista rokotetta hoidettaviensa hengen kustannuksella välttelevien hoitajien tueksi. Koska yhteiskunnan asia ei ainakaan vielä ole vanhusten kuolemisen edistäminen, ei myöskään Purran kannanotto, jonka mukaan "vaatimus on kohtuuton" ole inhimillinen eikä oikeutettu.

Näin siitä huolimatta, että hän saattaa hyvinkin olla oikeassa siinä, että hoitajia ajaa muihin tehtäviin ymmärtämättömyys rokotuksen ottamisen merkityksestä heidän työnsä onnistumiseksi. Tästä ei kuitenkaan pitäisi seurata Purran puolustamaa vanhusten turvallisuudesta tinkimistä. Sen sijaan niiden tahojen, jotka valitsevat alan opiskelijoita ja antavat heille koulutusta, pitäisi ryhdistäytyä.

Edelle kirjoitetun perusteella toivon myös, että Purra korjaisi itse lausuntoaan ja toisi vanhusten hoidon rapauttamisen sijaan esille vanhustyössä toimivien henkilöiden rokottamisen tärkeyden perusteineen. Tai ainakin hänen tulisi jatkossa pitäytyä sellaisissa asioissa, joista hän ymmärtää jotain - eikä ainakaan asettua hoidettaviensa elämää halveksuvien kuoleman enkeleiden tukinaiseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rokotuksilla hävitetään taudinaiheuttajia
Auta siinä sitten
Influenssavirus ja sen kaveri?

Ahdistaako feminismi nuorison masennukseen?

Yle kertoi eilen, että jo joka kolmas mies jättää armeijan käymättä. Syyksi mainittiin yhdessä asumisen aiheuttama ahdistus. Lisäksi nuoria miehiä arveluttivat yhteiskäytössä olevat WC:t ja suihkut.

Toisin sanoen järkyttävän suurella osalla maamme nuorisosta on jonkinlaisia mielenterveysoireita. Ei kai tuollaista ahdistusta voi oikein minään muunakaan pitää.

Asia on tietenkin äärimmäisen vakava, sillä tosiasiassahan nuorten ihmisten on Suomessa tänä päivänä helpompi elää kuin lähes koskaan ennen. Ruokaa on tarjolla joka päivä eikä kenenkään tarvitse nukkua taivasalla. Armeijakäsky ei tarkoita kuolemantuomiota - kuten se tarkoitti suurvalta-ajan Ruotsissa - eikä köyhään perheeseen syntynyt poika ole tuomittu köyhyyteen itsekin.

Nuorten miesten ahdistus ja mielenterveysongelmat eivät siis johdu aineellisesta puutteesta eivätkä edes usein väitetystä tulevaisuuden näköalattomuudesta. Sen sijaan kyse on jostain muusta.

* * *

Uutinen asevelvollisten mielenterveysongelmista toi mieleeni toisen suuren suomalaisen ongelman eli lastenhankinnan nopean laskun. Kirjoitin aiheesta jokin aika sitten ja sain siihen muutaman mielenkiintoisen kommentin, joiden uskon liittyvän tähän samaan nuorten miesten problematiikkaan.

Suurin osa noista kommenteista vahvisti sen, että monilla lapsettomuus johtuu pohjattomasta hedonismista. Eräs anonyymi - ilmeisesti mies - kuitenkin kyseli, että "miksi nuoret suomalaismiehet edes haluaisivat tehdä lapsia kuvottavien femakkosika finskihuorien kanssa".

Tietyllä tavalla samaan suuntaan viittasi myös anonyymi vapaaehtoisesti lapseton nainen, joka kysyi, että "kuka haluaisi tehdä lapsia jos ei ole mitään takeita siitä että se lasten isä pysyy kuvioissa siihen saakka että lapset on edes täysi-ikäisiä".

Hänen mukaansa "kyse on viime kädessä siitä että feminismi on pettänyt naiset. Ei se urahomma ja vapaa seksi ollutkaan niin hyvä idea. Vakaa parisuhde ja perhe-elämä olisi paljon mukavampaa, mutta homma ei toimi jos perheessä on kaksi lopen uupunutta ja kiukkuista uraa luovaa vanhempaa."

Ilmeisesti sama henkilö jatkoi vielä toisessa viestissään, että "lisäksi miehet on koko ajan kuin munankuorilla kun ne ei enää tiedä mitä ne saa olla, mistä seuraa opittua avuttomuutta ja yleistä passiivisuutta. Naiset tulee entistä tyytymättömämmiksi koska kukaan ei oikeasti tykkää isimasuisista pehmomiehistä."

* * *

Kun yhdistin nuo kaksi edelle kokoamaani havaintoa - eli nuorten miesten asevelvollisuuden estävät sinänsä lievähköt mielenterveysongelmat ja vanhempien jatkuvasti heikkenevän sitoutumisen elinikäiseen suhteeseen - vahvistui mieleeni edellä pitkäsi lainaamani vapaaehtoisesti lapsettoman naisen kuvaama käsitys siitä, että ongelma on nimenomaisesti feministisessä nyky-yhteiskunnassa.

Enkä tällä tarkoita sitä, että kaipaisin paluuta aikaan, jolloin taloudellisesti miehestään riippuvaiset naiset olivat väärän parinvalinnan seurauksena tuomittuja koko iäkseen nyrkin ja hellan välissä oleviksi lapsentekokoneiksi. Sen sijaan viittaan nimenomaisesti nykyisen yhteiskunnan feminiinisiin arvoihin, joiden seurauksena maskuliinisesta miehestä on tullut julkisuudessa sylkykuppi ja feminiininen vässykkä on noussut esikuvaksi myös lastenkasvatukseen - ellei perheen sisällä, niin ainakin sen ulkopuolella.

Jos ja kun miehen genetiikka ei kuitenkaan ole muutamassa vuosikymmenessä muuttunut, tarkoittaa tämä muutos monille miehille pakottautumista nykyisen feminiinisen yhteiskunnan luomaan ahtaaseen muottiin, jossa hän ei pääse toteuttamaan - eläinaktivistien ilmausta mukaillakseni - sukupuolityypillistä käyttäytymistään.

Esitän siis hypoteesin, jonka mukaan suurta osaa suomalaisista nuorista miehistä vaivaa feministisen yhteiskunnan normeista johtuva epätasapaino, joka näkyy ahdistuksena, kyvyttömyytenä sitoutumiseen ja mielenterveysongelmina. Ja jonka ultimaattisena seurauksia ovat mm. lapsettomuus ja kyvyttömyys osallistua maamme itsenäisyyden turvaamiseen.

Sama saattaa päteä myös toisin päin. Ehkäpä aiempaa feminiinisen nyky-yhteiskunnan asettaman paineet naisille aiempaa suuremmasta maskuliinisuudesta ovat johtaneet myös näiden parissa samankaltaisiin ongelmiin, jotka sitten näkyvät mm. syömishäiriöinä, kyvyttömyytenä sitoutumiseen, hedonismina ja kaikkien näiden seurauksena myös lapsettomuutena.

Esitänkin, että viime aikoina tikun nokkaan joutuneet yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen rahoittajat ottaisivat edellä esittämäni hypoteesin tosissaan ja panisivat pystyyn tutkimusohjelman, jossa ryhdyttäisiin selvittämään sukupuolten geneettisten ominaisuuksien ja feminiinisen yhteiskunnan luomien paineiden välisten ristiriitojen seurauksia nuorisollemme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Köyhää on lapsettoman hedonistin elämä
Perussuomalaisten tiedekritiikistä
Pieni flirtti on kadonnut harmauden edeltä

Katoaako hyödyllinen idiootti politiikastamme?

Kirjoitin eilisessä ensimmäisessä blogimerkinnässäni niistä kysymyksistä, joihin pitäisi saada vastaus ja toimintasuunnitelma ennen kuin sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) hinku turvapaikanhakijalasten tuomiseksi voitaisiin toteuttaa. Kirjoitukseni jälkeen tuohon listaan ilmaantui vielä yksi lisäkysymys.

Sen toi esille puolustusministeri Antti Kaikkonen (kepu), joka väitti, ettei hänellä ole kantaa lasten tuomiseen, koska siitä ei ole vielä puhuttu hallituksessa. Kaikkosen tyrmäsi Emma Kari (vihr), jonka mukaan väite ei pidä paikkaansa, koska asia on ollut esillä valtioneuvoston iltakoulussa.

Olen tässä asiassa taipuvainen uskomaan Emma Karia, koska Kaikkosella on hyvä motiivi puhua muunneltua totuutta. Hänen puolueensahan toimii maakuntahallinnon ja ministeri-Audin takapenkin kulutusoikeuden saadakseen vihersosialistista politiikkaa tukevana hyödyllisenä idioottina, minkä suuri osa puoluetta aiemmin äänestäneistä on ymmärtänyt - kuten Keskustan kannatuksen romahdus on osoittanut.

Nähtäväksi kuitenkin jää, mihin Keskustan kipuilu johtaa. Sinänsä hyödyllisenä idioottina toimimisen ei pitäisi aiheuttaa ongelmia puolueelle, jonka yhtenä ääneen lausuttuna periaatteena on se, ettei äänestäjillä saa olla sellaisia illuusioita, että he voisivat äänestämällä vaikuttaa erilaisiin poliittisiin päätöksiin.

Näin ollen pidän valitettavan todennäköisenä, että vanha valtapuolueemme pitäytyy mitä todennäköisimmin hallituksen hyödyllisen idiootin roolissa karuun loppuunsa asti. Jos näin käy, on odotettavissa hallituksen päätöksiä sekä nyt puheena olevien kehitysmaalaisten nuorukaisten maahan hakemisesta, terroristinaisten kotiin auttamisesta lastensa mukana, että monista muista punavihreän ihmisoikeus-, ilmasto- ja talouspolitiikan tavoitteita edistävistä asiakokonaisuuksista.

Pidemmällä aikavälillä maamme kuitenkin hyötyisi, sillä Keskustan katoaminen poliittiselta kartalta selkeyttäisi suomalaista politiikkaa. Näin siksi, että ainoaksi kaikki periaatteensa hallitus-Audin takapenkkiä vastaan myyväksi puolueeksi jäisi RKP, jonka viiden prosentin kannatus ei mahdollista yhtä törkeää kansan vaaleissa - ja sen jälkeen - ilmaiseman tahdon vastaista poliittista toimintaa kuin Keskustan on nähty tekevän viime vaalien jälkeen.

Toistaiseksi joudumme kuitenkin odottamaan sitä, näemmekö veret seisauttavan hallitusvetoisen myyräntyön suomalaisen yhteiskunnan perusteiden järkyttämiseksi vai sittenkin Keskustan odottamattoman vetäytymisen hyödyllisen idiootin roolistaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ja kepulaiset nuoret tahtovat sosialisoida työeläkkeet
Haataisen ja Vanhasen maahanmuuttopoliittiset linjaukset
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa

Ilmastonmuutos ja sen tilastot

Olen Professorin ajatuksissa dokumentoinut niitä villejä muutoksia, joita Australian keskiosissa sijaitsevan Alice Springsin ilmastohistoriaa kuvaavissa tilastoissa on vuosien kuluessa tapahtunut. Se, että seuraan juuri tuota tilastoa johtuu pelkästä sattumasta, mutta kun neiti Fortuna on kerran vienyt mennessään, ei siltä tieltä näytä olevan poispääsyä.

Surukseni jouduin taas tänään nimittäin huomaamaan, ettei tämän tilastohistorian villi elämä osoita vieläkään pysähtymisen merkkejä. Niinpä päätin kirjoittaa tänään toisenkin blogimerkinnän.

Kävi nimittäin niin, että Alice Springsin ilmastohistoria oli jälleen pantu uusiksi. Verrataan siis edellisessä asiasta kertovassa blogimerkinnässäni olevaa kuvaa siihen, minkä löysin tänään.

Tässä GISS:in virallinen homogenisoitu kuva noin neljän kuukauden takaa.

Ja tässä tänään löytämäni GISS:in virallinen homogenisoitu kuva.

Kuten arvoisa lukijani heti huomasi, on Australiassa noin vuotta 1940 edeltänyt ilmasto viimeisen puolen vuoden aikana viilentynyt kovasti - ainakin asiasta kertovassa tilastossa. Syitä voimme itse kukin vain arvailla - etenkin kun noita korjailuja on tehty ainakin vuodesta 2012 alkaen. 

Itselleni asialla ei ole enää merkitystä, sillä olen ajat sitten lakannut pitämästä GISS:in julkaisemia ilmastotilastoja edes viitteellisesti luotettavina. On kuitenkin mielenkiintoista, että Alice Springsin ilmastotilastojen muutos ei ole ollut pelkästään yksisuuntainen, vaikka kehitys jossain vaiheessa näyttikin siltä, kuten esimerkiksi tästä vuodelta 2016 peräisin olevasta tallennuksestani voisi päätellä.

* * * 

Koska nyt näyttää kiistattomalta, että Keski-Australian ilmasto elää omaa elämäänsä päätin katsoa, mitä tapahtuu meille tutumman paikan eli Helsinki-Vantaan ilmastohistorialle GISS:in käsissä. Turvauduin asiassa pelkästään GISS:in omiin tilastoihin eli seuraavassa kuvassa on heidän ilmoittamansa alkuperäisdata.

Verratkaamme seuraavaksi yllä olevaa alkuperäisdataa GISS:in viralliseen homogenoituun kuvaajaan. 

Ihan ensin huomioni kiinnittyi siihen, että kuvaajavalikko oli sijoitettu eri tavoin kuin Alice Springsin ilmastohistoriaa kuvaavassa tilastossa. En tiedä onko siinä mitään tarkoitusta, mutta joka tapauksessa se peittää alleen viime vuosisadan lämpöpiikit, jotka on homogenisoidussa tiedostossa muutettu nykyaikaa viileämmiksi.

Toinen havaintoni liittyi siihen, että alkuperäisten mittausten korjailua on harrastettu erityisesti 1950-luvulta taaksepäin koskeviin tilastoihin. Myöhemmiltä ajoilta oleellisin muutos lienee noin vuoden 2010 kohdalla olevan pisteen ympärillä olevien arvojen poistaminen tilastoista. Piste on kuitenkin jätetty jäljelle. En tiedä liittyykö tämä siihen, että oman Ilmatieteen laitoksemme tilastojen mukaan vuosi 2010 oli vuoden 1996 jälkeisen ajan kylmin pääkaupunkiseudulla.

Sivumennen sanoen, Ilmatieteen laitoksen mukaan viime vuosi 2019 oli pääkaupunkiseudulla lämpötilansa puolesta varsin lämmin, mutta Sodankylässä tavanomainen. Ja juuri kulunut tammikuu 2020 oli pääkaupunkiseudulla mittaushistorian ylivoimaisesti lämpimin, mutta Sodankylässä melko tavanomainen. 

Sodankylässä viime tammikuu jäi vuoden 1925 tammikuun ennätyslämmöistä peräti 4,4 astetta pakkaselle. Sen sijaan Helsingin Kaisaniemessä vanha vuoden 1930 ennätys lyötiin peräti 1,6 asteella.

* * *

Lopuksi vielä pieni katsaus pohjoisen merijään tämän hetken tilanteeseen. Juuri nyt se on nimittäin peräti mielenkiintoisessa tilanteessa, koska jään laajuus ylittää lähes päivittäin niitä kokoja, joita se on saavuttanut suurimmillaan aikaisempina vuosina. 

Jotta asia olisi selvä, otin siitäkin tilastosta kuvakaappauksen, jossa ovat mukana vain ne vuodet, jolloin arktisen merijään laajuus on jäänyt myös suurimmillaan pienemmäksi kuin eilen.

Kuvasta näkyy, että tämän vuoden jää on jo nyt laajempi kuin kertaakaan vuosina 2006, 2011, 2015, 2016, 2017 ja 2018. Toisaalta arktisen merijään nopea kasvu on juuri taittunut, joten saattaa olla, ettei se saavuta enää muiden vuosien maksimilaajuutta. Tässä yhteydessä on kuitenkin vielä huomioitava se, ettei arktisen jään koko ole koskaan saavuttanut suurinta kokoaan näin aikaisin, joten on todennäköistä, että kyse on vain jään laajenemisen väliaikaisesta hidastumisesta. 

Lopuksi totean, että tämän kirjoituksen kaltaiset blogimerkinnät ovat tarpeellisia vain siksi, ettei näitä uutisia nähdä valtamediassa, joka uutisoi näyttävästi vain narratiivia ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta tukevia tilastotietoja. Toisin sanoen välitän näitä havaintojani pelkästään siksi, ettei kukaan ole antanut journalisteille valtaa valikoida niitä tietoja, jotka liittyvät siihen mahdolliseen ympäristökatastrofiin, jonka torjumiseksi meiltä tavallisilta ihmisiltä vaaditaan suuria uhrauksia alkaen ruokavalion muuttamisesta ja päätyen lasten hankkimisesta pidättäytymiseen.

Jääkäämme siis odottamaan mitä seuraavien noin puolentoista kuukauden aikana tapahtuu siellä, missä ilmastonmuutoksen sanotaan etenevän nopeimmin. Näin saamme mahdollisimman aikaista dokumentoitua tietoa siitä, kuinka ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos etenee. Tai vaihtoehtoisesti aiheen epäillä nykyisten ilmastomallien toimivuutta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Vihervasemmisto ja maaseudun kurittaminen

Valaistusta suomalaiseen uutispimentoon

Etelä-Amerikassa hurjia lämpökausia

Maria Ohisalon halut herättivät kysymyksiä

Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) haluaa Suomen ottavan vastaan perheettömiä alaikäisiä turvapaikanhakijoita Kreikan pakolaisleireiltä. Tarkoituksena on auttaa vaikeassa asemassa olevia lapsia.

Ohisalon toive on ilmeisesti lähtöisin Kreikan suurlähettilään pyynnöstä ottaa vastaan yksin kreikkalaisleireillä oleskelevia lapsia ja teini-ikäisiä. Nähtäväksi siis jää, kuinka Ohisalo ja Sanna Marinin (sd) hallitus toteuttavat operaation.

En tietenkään epäile, etteikö ministeri saisi tahtoaan läpi maan hallituksessa. En myöskään sitä, etteikö eduskunta asettuisi tukemaan sen toimia mahdollisesta opposition kritiikistä huolimatta.

Tässä tilanteessa onkin aivan ensimmäiseksi päätettävä kuinka monta lasta Suomeen haetaan. Ja heti sen jälkeen, ketkä luetaan yksin tulleiksi lapsiksi - ilmeinen kysymys vuoden 2015-tapahtumien valossa on tietenkin se, että ovatko myös teini-ikäiset sellaisia?

Näiden kysymysten jälkeen tulee kysymys lasten ja mahdollisten teinien sijoittamisesta. Viedäänkö heidän vastaanottokeskukseen vai sijoitetaanko halukkaisiin perheisiin?

Entä mitä sitten tehdään, jos näiden yksinäisten lasten vanhemmat ja muut sukulaiset ilmaantuvat kuin ihmeen kautta ja vaativat oikeutta muuttaa yhteen turvapaikan saaneiden lasten kanssa? Otammeko myös heidät elätettäväksemme, vaikka vastaanoton perusteena oli alkujaan lasten yksinäisyys?

Eikä kaukana ole myöskään kysymys siitä, kenen kustannuksella tämä humanitaarinen interventio tehdään? Jos tarkoitus on toimia julkisella rahoituksella - kuten oletan - seuraa tästä kysymys siitä, mistä julkisesta toiminnasta vastaavasti luovutaan? Vai otetaanko vain lisää julkista lainaa?

Pidemmällä aikavälillä on vielä tietenkin otettava esille vastuukysymykset. Eli kuka vastaa lasten kasvatuksen onnistumisesta? Entä mahdollisen epäonnistumisen seurauksista eli oululais- tai ruotsalaistyyppisten maahanmuuttajaongelmien syntymisestä?

Edellisistä seuraavat vielä kysymykset siitä, kuka ja miten vastaa Suomessa jo ennestään asuvan kanta- ja maahanmuuttajaväestön elinympäristön heikkenemisestä, mikäli tulijalasten kasvatus epäonnistuu? Erityisen polttava on kysymys siitä, kuka kantaa vastuun näiden nyt autettavien lasten tai teinien uhrien elämän pilaamisesta, mikäli oululais- tai ruotsalaistyyppiset ongelmat realisoituvat henkilökohtaisiksi tragedioiksi tulijalasten auttamisen seurauksena?

Noin muuten ole tietenkin sitä mieltä, että hädässä olevia lapsia tulee lähtökohtaisesti auttaa. Näkemykseni mukaan se tulee tehdä siten, että kunkin lapsen kasvatukseen varmistetaan riittävät resurssit ja käytetään sellaisia kasvatusperiaatteita, joiden perusteella voidaan pitää todennäköisenä hänen sopeutumistaan kantaväestön kanssa vertailukelpoiseksi yhteiskuntamme rakentajaksi.

Siis sellaiseksi, joka ei poikkea oleellisesti kantaväestöstä esimerkiksi työllistymisensä todennäköisyyden tai rikollisuusriskinsä suhteen. Lisäksi katson, että tähän kaikkeen tarvittavien huomattavan suurten resurssien käytölle täytyy olla maksajan tai mikäli viulut menevät julkisista varoista veronmaksajien ehdottoman enemmistön hyväksyntä.

Tässä positiivisessa asenteessani on kuitenkin sellainen valuvika, ettei tulijalasten kuljettaminen Suomeen ja muihin länsimaihin ole kestävä ratkaisu, koska Ylenkin uutisen mukaan "ihmisiä on aivan liikaa ja tulijoita saapuu koko ajan lisää". Tässä kehityksessä ajurina lienee kehitysmaissa oleva tieto länsimaiden korkeasta elintasosta ja Suomen kaltaisten hyvinvointivaltioiden tarjoamasta avukätisestä turvaverkostosta, jonka piiriin pääsevät myös oleskeluluvan saaneet maahanmuuttajat - ja osin myöskin ne, jotka elelevät täällä luvattomasti.

Siten olisi vielä ratkaistava kysymys siitä, miten toimitaan sen tosiasian kanssa, että näitä hädässä olevia lapsia on jaossa myös tulevaisuudessa aivan niin kauan, kuin heitä vain otetaan elätettäväksi Suomeen ja muihin länsimaihin tai kunnes yhteiskuntamme taloudellinen kantokyky katkeaa? Mikä on siis se peruste, jolla tulijavirta aikanaan katkaistaan? Vai ovatko maamme ovet avoinna täältä ikuisuuteen - tai ainakin aina silloin kun sisäministereinä toimii Maria Ohisalon kaltaisia halukkaita poliitikkoja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EIT:n päätös ajoi Maria Ohisalon paniikkiin
Turkki lähetti uhkausviestin EU:lle
IL:n haastattelu paljasti, ettei Maria Ohisalo ole tehtäviensä tasalla

Sixten Korkman antoi väärän todistuksen

Sixten Korkman on nykyisin eläkeläismies ja kirjoittaa yleensä varsin viisaita talousasioista. Tänä aamuna hän kuitenkin erehtyi kolumnissaan kirjoittamaan populismista.

Hän aloitti juttunsa antiikista ja tieteen vähättelemisestä mainiten erikseen Perussuomalaiset. Tämä tapahtui seuraavasti: "onneksi suoma­laiset tiedebarometrin mukaan luottavat edelleen tieteisiin ja yli­opistoihin – jos kohta luottamus perussuomalaisten äänestäjien keskuudessa on selvästi heikompaa kuin muissa väestöryhmissä".

Näin kirjoituksen kärki eli halpahintaisen populistin leima oli osoitettu yhteen ainoaan suomalaiseen puolueeseen, vaikka sitä ei tämän jälkeen enää mainittukaan suoraan. Ja sen jälkeen siirryttiin tarinoimaan ihmisoikeuksista.

Siinä hätkähdin lukemalla Korkmanin väitteen, jonka mukaan "populistien mukaan ihmisoikeuksia on vain meillä, ei muukalaisilla. Populistit vastustavat humanitaarista pakolaispolitiikkaa ja katsovat, että rajat pitäisi sulkea piittaamatta ihmisten kohtaloista ja kansainvälisistä sopimuksista.

Toivon, ettei Korkman tarkoituksella yhdistänyt perussuomalaisia väitteeseensä ihmisoikeuksien pois jättämisestä joiltain ihmisryhmiltä. En nimittäin ole itse havainnut sellaista, vaan pikemminkin kommentteja niiden laajuudesta: eli kuuluuko ihmisoikeuksiin esimerkiksi subjektiivinen oikeus tulla maahamme ja elää täällä suomalaisten kustannuksella.

Mitä tulee kansaivälisiin sopimuksiin, olen huomannut perussuomalaisten poliitikkojen viittaavan vuoden 2015 kansainvaellusten yhteydessä siihen, että Suomen tuolloinen hallitus ei noudattanut - siis jätti noudattamatta - silloisiin tapahtumiin  liittyvää Dublinin sopimusta. Siten Korkmanin kirjoituksessaan käsittelemän maahanmuutto-aiheen kannalta kansainvälisiin sopimuksiin liittyvä ongelma ei ole perussuomalaisten, vaan Suomen muun poliittisen kentän, välinpitämättömyys niistä.

Perussuomalaisten tieteenvastaisuuskin on vähän niin ja näin. Onhan puolue ainoa, joka on pyrkinyt perustelemaan maahanmuuttopolitiikkansa taloudellisten voimavarojemme mukaisella rajaamisella tieteellisin perustein - muille maamme puolueille kysymys on puhtaasti kyseenalaistamattomista arvoista, joista keskeisin näyttäisi olevan sosialismiin keskeisesti liittyvän internationaalisen solidaarisuuden soveltamisesta.

Totta kuitenkin on, että Perussuomalaiset on jopa pää-äänenkannattajassaan kritisoinut riippumatonta tiedettä osin virheellisin perustein. Tätä en kuitenkaan pitäisi lähtökohtaisesti tieteenvastaisuutena vaan pikemminkin ymmärtämättömyytenä tieteen toimintatavoista - onhan selvää, ettei tiede ole yhteiskunnasta erillään oleva saareke, eikä voi siksi olla myöskään poliittisen päätöksenteon saavuttamattomissa. Siksi rakentava kritiikki olisi osoitettava yksittäisten rahoituspäätösten moittimisen sijasta julkisen tiederahoituksen yleisiin periaatteisiin ja toimintatapoihin.

Summa summarum. Edelle kirjoittamillani perusteilla katson Sixten Korkmanin antaneen kolumnissaan väärän todistuksen Perussuomalaisista ja heidän kannattajistaan, mikäli hän tarkoitti näiden rajaavan ihmisoikeudet pois muukalaisilta. Se on sikäli yllättävää, että taloudesta kirjoittaessaan hänellä on aiheeseensa hyvät ja kestävät perusteet. Harmi ettei sama ajattelutapa ulotu myös hänen oman varsinaisen osaamisalan ulkopuolella olevien kirjoituksiin - tosin se ei ole tehnyt sitä aiemminkaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sixten Korkmanin sokea piste
Suomen vastuista Kreikassa
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?