Älykkyyden rapistumisesta

Evolutiivinen luonnonvalinta tarkoittaa sitä, että jos eliöiden välillä on perinnöllisistä eroista johtuvaa vaihtelua runsastuvat populaatiossa ne geenimuodot, joiden kantajat saavat muita enemmän jälkeläisiä.  Uusia geenimuotoja eliölajeihin syntyy puolestaan mutaatioiden sekä sukusolujen kehityksen aikana tapahtuvan geenien uudelleenjärjestäytymisen eli rekombinaation seurauksena.

Luonnonvalintaan kuuluu myös se, että sellaiset ominaisuudet, joista ei ole hyötyä katoavat populaatiosta. Tämä johtuu siitä, että mutaatioita ja rekombinaatiota tapahtuu eliöissä joka tapauksessa jatkuvasti, jolloin sellaiset ominaisuudet, joista eliölle ei ole hyötyä rapistuvat, vaikka niistä ei olisi varsinaisesti haittaakaan. Tästä esimerkkinä toimivat vaikkapa pimeisiin luoliin sopeutuneiden sokkokalojen näön katoaminen.

* * *

Biology letters -lehdessä oli tutkimusraportti, jossa oli selvitetty noin 10 miljoonaa vuotta sitten eläneen 80-kiloisen jättijyrsijän aivojen koko. Se oli eläimen kokoon suhteutettuna suunnilleen puolet siitä, mitä jyrsijöillä on tavallisesti.

Vaikka eläimen aivojen koko ei suoraan kerrokaan sen älykkyydestä, täytyy näin suuren eron suhteessa sukulaislajeihin merkitä sitä, että jättijyrsijä on ollut varsin tyhmä. Näin ehkä siksi, ettei yli kymmenen miljoonan vuoden takaisessa Etelä-Amerikassa ollut sellaisia petoja, jotka olisivat aktiivisesti saalistaneet näitä jättijyrsijöitä. Siten voidaan olettaa, ettei luonnonvalinta suosinut sen aivojen kehitystä koska pelkkä koon kasvu riitti turvaamaan eläimen turvallisuuden ja siis myös lisääntymisen.

* * *

Aivojen pieneneminen niitä ylläpitävien valintatekijöiden kadotessa tunnetaan hyvin myös kotieläimiltä. Villisian aivot ovat noin kolmanneksen suuremmat kuin kesytetyn sian. Vastaavasti kotikissojen aivot ovat pienet verrattuna niiden luonnonvaraisiin sukulaisiin. Helppo elämä on siis tehnyt kätieläinten selviytymisen vähemmän aivoista riippuvan ja ne ovat siksi alkaneet rapistua.

Tämä herättää tietenkin kysymyksen ihmisen evoluutiosta. Tarkoittaako kehityksen kehittymisen ja erilaisten elämän apuneuvojen lisääntymisen ansiosta yhä helpommaksi käynyt elämä sitä, että myös meidän älykkyytemme ja aivomme tulevat jatkossa rapautumaan?

Asiaa voidaan tarkastella lähinnä pohtimalla valintapaineita. Eli onko tulevaisuuden yhteiskunta sellainen, jossa älykkyys ei takaa ihmiselle lapsia, vaan niitä saadaan joko satunnaisesti tai jopa siten, että tyhmyys lisää lapsilukua?

Suomen osalta tiedämme, että korkeakoulutetuilla naisilla on noin yhdeksän prosenttia vähemmän lapsia kuin kaikilla naisilla keskimäärin. Toisaalta miesten syrjäytyminen ja alhainen koulutustaso ehkäisevät vahvasti jälkeläisten saamista.

Jos siis pidämme nyky-Suomea malliesimerkkinä tulevaisuuden yhteiskunnallisesta kehityksestä ja oletamme koulutustason korreloivan perinnöllisen älykkyyden kanssa, voidaan päätellä, että naisten lisääntymistietojen perusteella luonnonvalinta ei nyt eikä tulevaisuudessa enää edistäisi älykkyyden kehittymistä. Toisaalta miesten osalta toimisi älykkyyden rapistumista ehkäisevä luonnonvalinta. Tulevien sukupolvien nähtäväksi jää siten sen toteaminen, miten ihmiskunnan älykkyydelle käy jatkossa.

Mieleeni tuli ainakin kaksi loogista evoluutioskenaariota tässä suhteessa. Ensinnäkin saattaa olla, että ihmisten älykkyyden kehitys pysähtyy nykyiselleen, eli ei sen enempää lisäänny kuin vähenekään vastakkaisten evoluutiopaineiden takia. Toisaalta sukupuolten välinen ero saattaa myös synnyttää sukupuolidimorfian, jossa ajan myötä miesten älykkyys kasvaa, mutta naisten alenee.

Tosiasia on kuitenkin, että johtaa nykyisen kaltainen yhteiskunta minkälaiseen älykkyyden evoluutioon tahansa, tapahtuu se hitaasti. Tämä tarkoittaa mitä todennäköisimmin myös sitä, että luonnonvalinnan suunta ehtii vaihtua kauan ennen kuin mitään kovin dramaattista ehtii tapahtua.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Evolutiivinen innovaatio johti tuhoon
Älykkyyden evoluutiosta
HS: olemme tyhmiä verrattuna afrikkalaisiin