perjantai 14. syyskuuta 2018

Amerin tapaus on osa maailmanlaajuista talouskehitystä

Mediassa on herättänyt jonkin verran huomiota kiinalaisyhtiön aikomus ostaa suomalainen urheiluvälineyhtiö Amer omistukseensa huippuhinnalla. Hinta on niin kova, ettei kauppaa aiota estää ainakaan suomalaisen veronmaksajan eli Solidiumin rahoilla.

Yksittäisenä uutisena Amerin tapaus ei ehkä olisi blogikirjoituksen arvoinen, mutta siihen on syytä kiinnittää huomiota siksi, ettei kauppa olisi mitenkään ainutlaatuinen. Kiinalaisethan ovat viime vuosina ostaneet yhä uusia ja uusia länsimaisia yhtiöitä, kuten maamme peliteollisuuden helmen Supercellin.

Tämä kaikki kertoo Kiinan taloudellisesta vahvistumisesta. Sen seurauksena siitä on tulossa maailman suurin talous, suurempi kuin maailmaa toisesta maailmansodasta alkaen hallitsemaan tottunut Yhdysvallat ja hitaasti kasvava EU.

Kiinan talouskasvu ei tietenkään ole sattumaa, vaan pitkäjänteisen talouspolitiikan seurausta. Eikä pelkän talous- vaan myöskin tiede- ja tutkimuspolitiikan ansiota. Tutkimukseen panostamalla maasta on tullut maailman tuotteliain kovissa luonnontieteissä eli fysiikassa, kemiassa, astronomiassa sekä insinööritieteissä ja matematiikassa: he vastaavat jo kolmanneksesta näillä aloilla maailmassa tehdyistä tutkimuksista.

Kiinalaisen tieteen laadussa on edelleen parantamista, mutta sekin on rajussa nousussa. Sen merkkinä peräti 20% maailman arvostetuimmissa tiedelehdissä (Nature ja Science) julkaistujen tutkimusraporttien kirjoittajista on kiinalaisia.

Kirjoitin aiheesta seitsemän vuotta sitten ja lopetin kysymykseen, että riittävätkö maan yksipuoluejärjestelmä ja mielipiteenvapauden puute sekä auktoriteetteja kyseenalaistamaton perinne tämän kehityksen esteeksi. Juuri nyt näyttäisi siltä, etteivät riitä, vaan kiinalaisten maailmanvalloitus tulee saamaan jatkoa tulevina vuosina.

Tässä on pohdittavaa Suomen kaltaisille demokratioille, jotka ovat tottuneet pitämään itseään ylivertaisina muihin yhteiskuntajärjestelmiin verrattuna. Suuri kysymys on tietenkin se, että pystyykö demokraattisessa ympäristössä toimiva talous nostamaan tuottavuuttaan nykyisestä haastaakseen kiinalaiset

Vai osoittautuvatko demokraattisen järjestelmän harha-askeleet, tehottomuus ja päättämättömyys lopulta esteeksi sille, että länsimaat pystyisivät estämään kiinalaisia ryhtymästä hallitsemaan maailman taloutta. Ja sen seurauksena jossain vaiheessa vääjäämättä myös poliittista todellisuutta mukaan lukien sotilaallinen ulottuvuus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Idän uusi itsevaltias
Kiinalaista mannaa Suomen talouskasvulle
Kiinan tie

8 kommenttia:

  1. Kiinan teollinen vahvistuminen johtuu maan merkantilistisesta talouspolitiikasta, jossa valuutan ulkoinen arvo pidetään keinotekoisen alhaisena.

    Länsimaat eivät tähän mennessä ole reagoineet Kiinan dumpingiin, mutta tilanne on ainakin Yhdysvaltojen osalta muuttumassa.

    Länsimaiden kannalta ei ole kestävä tilanne, että Kiinan talouspolitiikka johtaa teollisuustyöpaikkojen katoamiseen. Tähän on pakko reagoida ja Yhdysvallat näyttää esimerkkiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiina pyrkii nähdäkseni tiedettä edistämällä ja ulkomaalaisia yritysomaistuksia haalimalla varautumaan muun muassa tuollaiseen.

      Poista
  2. Kiinan toimintaa maailmankaupassa on pitkään katsottu sormien läpi. Sehän oli vain köyhä kehitysmaa! Kehitysmaa imagonsa varjossa sen on sallittua toimia häikäilemättömästi ja myös rikollisin keinoin. Niinpä nyt ollaan tilanteessa, jota olisi ollut vaikea todeksi uskoa vaikkapa vuonna 1998. Vuonna 2015 Kiinan hallitus julkaisi Made in China 2025 strategian, jossa se uskoo olevansa vuonna 2025 yksi tärkeimmistä teollisista suurvalloista. Ja vuoteen 2049 mennessä se ilmoittaa olevansa maailman johtava teollinen suurvalta.

    Yksinkertaisimmasta päästä maailmantalouden vilpillistä hyväksikäyttöä on ollut kiinalaisen teräksen ylituotanto. Työllisyyssyistä terästä on haluttu tuottaa ilman, että sille on aidosti kysyntää. Valtion ohjauksessa ja tuella yritys voi toki myydä osan tuotteistaan alle tuotantokustannuksien. Ja samalla ylläpitää kapasiteettia, joka vapaassa markkinataloudessa karsiutuisi kannattamattomana. Kiina sen sijaan onnistui menettelyllään karsimaan länsimaisia terästehtaita ja teollisuustyöpaikkoja.

    Kiinalaiset myös varastavat liikesalaisuuksia. Alkuvuonna CNN kertoi oikeuden tuomiosta, jossa pekingiläislähtöinen yritys oli salaa ladannut amerikkalaisyhtiön lähdekoodin. Tällaista rikollisuutta helpottaa tuhannet ja tuhannet kiinalaiset opiskelijat yliopistoissa eri puolilla Yhdysvaltoja. Niinpä Politicossa julkaistussa ”How Silicon Valley Became a Den of Spies” FBI:n johtaja Chris Fray totesi, että ”Kiina on vastavakoilun kannalta suurin, kokonaisvaltaisin ja vaarallisin haaste, mitä USA:lla on.”

    Amerikkalaiset puhuvat nykyään kovalla äänellä IP-varkauksista (Intellectual Property). Asia on kuitenkin ollut tapetilla jo pitkään. Esimerkiksi jo viime vuosikymmenellä arvioitiin, että kiinalaisten IP-varkauksien arvo oli jossain 40-50 miljardin välillä vuosittain. Trumpin hallinto, joka arvi asiaa viime vuoden osalta, päätyi haarukkaan 225 – 600 miljardia dollaria.

    Vakoilun ja varastamisen lisäksi teknologista osaamista myös pakkosiirretään kiinalaisten käsiin. Tuotantolaitosta Kiinaan perustavaa yritystä voidaan tuoteturvallisuuden ja/tai kansallisen turvallisuuden nimissä vaatia antamaan kiinalaisille teknologiset salaisuutensa.

    Toiseksi on mahdollista, että kiinalaiset hyväksyvät tuotannon perustamisen Kiinaan vain yhteisyrityksen kautta, jolloin kiinalainen osapuoli omistaa yrityksestä 49 prosenttia: tuotantoteknologia ja tuotteet tulevat tietenkin amerikkalaisilta.

    Yllä professori aprikoi, onko demokraattinen ympäristö kyllin tehokas teknologisessa kilpailussa. Ylläolevan perusteella huoli on oikea, mutta aihe väärä. Kyse ei ole innovaatioiden tuottamisesta vaan niiden suojaamisesta. Se, riittäkö länsimaalaisten älli tähän, jää nähtäväksi. Huonolta kuitenkin näyttää, kun kai teatteriinkin on tuotava kiinalainen näyttelemään Setsuanin hyvää ihmistä: muu olisi kulttuurista omimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinan vanha malli on tosiaan takavuosina ollut juuri tuo kuvaamasi. Eli ideoiden varastaminen, halpa työvoima, valuuttakurssien manipulointi sun muu sellainen.

      Kirjoitin kirjoitukseni kuitenkin siksi, että tähän on nähdäkseni tulossa muutos - tai ainakin kiinalaiset yrittävät sellaista - jonka seurauksena maa pyrkii kasvattamaan talouttaan myös omilla innovaatioillaan. Se taas ei tarkoita sitä, etteikö vanhoja keinojakin käytettäisi silloin kun se on mahdollista. Päin vastoin, niiden kautta hankitaan resurseja oman teknologisen perustason nostamiseksi.

      Itse en siten missään tapauksessa tuudittautuisi siihen, etteivät kiinalaiset pystyisi myös itse luomaan korkeatasoista teknologiaa. Päin vastoin, sellaisesta on jo nähtävissä paljon merkkejä, josta esimerkkinä tieteellisen (määrällisen) johtoaseman saavuttaminen. Lisäksi tiedämme, että esimerkiksi kiinalaisten älykkyysosamäärä on korkeampi kuin meidän - eikä se ainakaan vaikeuta teknologista menestystä, vaikka suoraa linkkiä älykkyyden ja viisauden välillä ei olekaan osoitettu.

      Poista
  3. Eihän poliittisella diktatuurilla ja keskitetyllä talousjohdolla pitänyt pärjätä lännen demokratioille ja yrityksiin hajautetulla talouden johtamisella. Nyyh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä jonkin aikaan. Esimerkiksi 70 vuotta. Ei kuitenkaan mitään varsinaista laatuaikaa. Nyyh!

      Poista
    2. Ei pitänyt niin.Nähtäväksi jää, pystyykö sittenkin. Toiveeni on, että demokraattiset yhteiskunnat heräävät ruususen unestaan ja omaksuvat edes hiukan tervettä itsesuojeluvaistoa.

      Poista
  4. Käviköhän niin, että Kiinasta on viimeistään nyt tullut se, mikä neukkulasta piti tulla.. No mene tiedä, mutta the Lännessä ollaan kyllä uhkakuvien(kin) suhteen oltu viimeiset 25 vuotta pihalla kuin puliukot. Ja niistä puhuen, Kiina on sentään kaukana, mutta Afrikka lähellä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!