Diplomatian kukkasia

Suomen eduskuntavaalien jälkeen on syytä pohtia osaavatko uudet, vielä nimeämättömät, ministerit käyttäytyä kansainvälisissä ympyröissä. Jotta asia saisi historiallista perspektiiviä, en malta olla kopioimatta tähän muodosteilla olevan hallituksen uusille ministereille malliksi Venäjän ja Ruotsin hallitsijoiden välistä kirjeenvaihtoa 1500-luvulta (lähde).

Venäjän tsaari Iivana IV Julma kirjoitti Ruotsin kuninkaalle Juhana III Vaasalle 17.7.1571. "Me Iivana Vasiljevitsh, kaiken Venäjän herra ja suuriruhtinas, Vladimirin, Moskovan, Novgorodin jne... hallitsija, kirjoitamme Juhana Kustaanpojalle, joka oman väittämänsä mukaan on Ruotsin, Göötan ja Venden kuningas ja joka isän puolelta polveutuu eräästä Smoolannin kylästä. Sinä et ollenkaan tiedä miten sinun olisi kirjoitettava meille." Ja jatkoi että Ruotsi ei ole mikään "valtava kuningaskunta joka pystyisi puolustamaan Sinua kaikkia vihollisiasi vastaan".  Lopuksi tsaari totesi että "Kirjoitit viime kirjeessäsi, että haluat pitää rauhan kanssamme. Jos olisit järkevä, ymmärtäisit että maasta on pitkä matka taivaaseen".

Juhana Kustaanpoika Vaasa vastasi tsaarin diplomaattisiin sanakäänteisiin 18.4.1573 päivätyssä kirjeessään seuraavasti. "Mitä järjetöntä ja moukkamaista ylimielisyyttä, valheita ja vähättelyä kohdistatkaan meihin. Varmaan on isäsi ollut joku munkki tai maamoukka, koska kirjoitat niin taitamattomasti, aivan kuin olisit kasvanut talonpoikien ja irtolaisten parissa, jotka eivät ymmärrä kunniasta yhtään mitään." Edelleen Juhana jatkoi: "kiitämme Jumalaa, että kaikki kristityt kuninkaan ovat antaneet meille sen arvon mikä meille kuuluu, paitsi tietenkin Sinä, jolla on vain sian järki." Lopuksi Juhana tyhjensi sanallisen pajatsonsa lausuen: "Tulkoon sinusta itsestäsi stratnikki ja kunniaton orja ja epäkristillinen päävalehtelija ja tyranni, joka jo todella oletkin, koska et pidä arvossa lupausta, kunniaa, sinettiä, kirjettä etkä totuutta, mikä on hyvinkin todistettu".

Diplomaattinen sananvaihto lienee noin yleisellä tasolla muuttunut jonkin verran 1500-luvulta, mutta uskoisin minkä tahansa Suomen tulevan hallituksen kykenevän keskittymään oleellisiin asioihin paremmin kuin Venäjän ja Ruotsin edellä referoidut hallitsijat. Herrojen henkilöön käypä sananvaihtohan liittyy aikaan, jolloin maiden välillä oli alkanut 25-vuotiseksi venynyt sota, jonka seurauksena Suomen itäraja alkoi hiljalleen muotoutua kohti nykyistä linjaansa. Vanha, vuonna 1323 Pähkinäsaaressa solmitun rauhan mukainen, rajahan kulki viistoon läpi nykyisen Etelä- ja Keski-Suomen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansa on puhunut, pulinat pois
Alexander Stubb ja 1970-luvun Suomi
So what?
Miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan?

Ranska haluaa irtautua Schengen-sopimuksesta

Ranskan Sarkozy haluaa irtautua Schengen-sopimuksesta. Tämä uutinen saatta osoittautua erittäin merkittäväksi.

Uutinen kertoo niistä vaikeuksista, joiden eteen länsimaat joutuvat kolmannen maailman väestönkasvun räjähtäessä. Kun samalla ihmisten liikkuvuus on kasvanut ja maailma globalisoitunut, on paine kolmannen maailman ihmisten muutolle kohti korkeampaa elintasoa kasvanut.

Tämä on varsin ymmärrettävää nyt vaeltavien tunisialaisten ja muiden pohjoisafrikkalaisten kannalta: heillä kun lienee sellainen käsitys, että Ranskasta olisi hankittavissa afrikkalaisittain hyvinvoivaa Tunisiaakin korkeampi elintaso. Vallasta syöstyn Ben Alin hallitus patosi tämän muuttopaineen väkivallalla, mutta vallankumouksen jälkeen vyöryä ei voi pysäyttää mikään. Niinpä Italia on tehnyt omalta kannaltaan ainakin lyhyellä aikavälillä ymmärrettävän päätöksen, joka käytännössä siirtää vastuuta syvemmälle Eurooppaan. Näin siksi, että tunisialaiset ja monet muut pohjoisafrikkalaiset osaavat jo valmiiksi ranskaa, ja pyrkivät tästä syystä Ranskaan.

Euroopan kohtalon kysymys onkin sitten se, mihin tämä kansainvaellus päätyy. Sitä on tietenkin pohdittu moneen otteeseen erilaisilla foorumeilla. Minun nähdäkseni Euoopalla on neljä päävaihtoehtoa.

Ensimmäinen vaihtoehto olisi ottaa vastaan koko tulijakaarti ja pyrkiä kohti monikulttuurista yhteiskuntaa. Tämä ei ole onnistunut oikein missään, ja voi pahimmillaan johtaa levottomuuksiin tai jopa kaaokseen. Esimerkkejä löytyy Nigeriasta,  Norsunluurannikolta,  Azerbaidzanista tai Zimbabwesta. Sekä tietenkin Euroopan keskeltä entisestä Jugoslaviasta.

Toinen mahdollisuus on ottaa vastaan koko kasvava tulijakaarti, ja pyrkiä kotouttamaan se. Onnistuessaan tämä vaihtoehto saattaisi säilyttää eurooppalaisen elämäntavan, mutta muuttaisi rajusti väestön geneettistä koostumusta. Epäonnistuminen johtaisi helposti samanlaisiin ongelmiin kuin ensimmäinen vaihtoehto. Valitettavasti maahanmuuton volyymi kasvattaa epäonnistumisen riskin suureksi.

Kolmas vaihtoehto on pyrkiä patoamaan tulijoiden virtaa. Valitettavasti tulijoiden kuljettaminen on yhä selvemmin muuttunut tehokkaaksi kansainväliseksi suurbisnekseksi. Siten  Euroopan maiden pyrkimykset maahanmuuton rajaamiseksi rauhanomaisin keinoin käyvät yhä vaikeammiksi ja sen myötä kalliimmiksi. Tämä keino voi kuitenkin vielä toimia väliaikaisena ratkaisuna, mutta on pidemmällä aikavälillä tuomittu epäonnistumaan ellei kolmannen maailman kansainvaellusta ruokkivaa väestönkasvua saada loppumaan.

Käytännössä Suomen maahanmuuttopolitiikkaa on pyritty hoitamaan näiden kolmen vaihtoehdon jonkinlaisena yhdistelmänä: määriä on hiukan rajoitettu, kotouttamiseen on pyritty, mutta silti myös tulijoiden oman kulttuurin säilyttämiseen on panostettu. Samalla tavalla toimien on kuitenkin epäonnistuttu kaikissa niissä Euroopan maissa, joihin on kohdistunut selvästi Suomea enemmän humanitaarisen maahanmuuton painetta. Siten yhdistelmän toimivuudesta ei ole näyttöä.

Neljäs ja vähiten puhuttu vaihtoehto on turvautuminen raakaan väkivaltaan. Mikäli ajaudumme tähän vaihtoehtoon myymme kaikki omat periaatteemme - ihmiselämän kunnioittamisesta, heikomman auttamisesta, ihmisten tasa-arvoisuudesta ja niin edelleen. Lisäksi turvautuminen brutaaliin väkivaltaan yhdessä asiassa saattaa eskaloitua laajemmalle yhteiskuntaan, jolloin tuhoaisimme omankin vapautemme.

Näyttää siis siltä, ettei tässä asiassa ole meidän elämäntapamme ja arvojemme kannalta hyviä tai uskottavia vaihtoehtoja. Tarvitaan siis uutta ajattelua ja tosiasioiden tunnustamista. Oleellista on väestönkasvun pysäyttäminen lähtömaissa - ja nopeasti. Tämä on helposti sanottu, mutta vaikeasti toteutettavissa. Toivoa antavat kuitenkin muutamat onnistuneet esimerkit: esimerkiksi Kiina on onnistunut suitsemaan väestönkasvunsa pysyvästi. Myös Tunisia sai Ben Alin kaudella väestönkasvun laskemaan alle yhden prosentin, mutta on mielenkiintoista nähdä vaikuttaako juuri tapahtunut vallankumous tähän.

Lopuksi ongelman mittakaava havainnollistava esimerkki. Kirjoitin tästä nykyajan kansainvaelluksesta reilu vuosi sitten. Sen jälkeen Afrikan väestö on kasvanut yli 20 miljoonalla ihmisellä. Se tarkoittaa yli 20 miljoonaa uutta suuta ruokittavaksi maanosassa, joka ei tahdo pystyä ruokkimaan edes nykyisiä asukkaitaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Libyan sisällissota
Turvattomat Lampedusan saarella
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?

Suomalaisuusko vain lainaa?

Aina silloin tällöin kuulee väitettävän että koko suomalaisuus on vain lainaa. Tarkastellaanpa hiukan tätä väitettä.

Totta on etteivät suomalaiset vielä 1700-luvulla tunteneet olevansa suomalaisia. He olivat omasta mielestään lähinnä kristittyjä ja ehkäpä myös ruotsalaisia. Suomalaisten identiteetti nousi ja nostettiin vasta 1800-luvulla kun huomattiin, että tällä niemellä asuu omaleimainen, omaa kieltä puhuva ja rikkaan kansanperinteen omaava kansa.

Tämä tarkoitti siis sitä, että Suomen ruotsinkielinen sivistyneistö äkkäsi antaa nimen niille ilmiöille, joita ei aiemmin oltu ymmärretty pitää suomalaisuutena. Silti ne piirteet olivat olleet olemassa jo tuhansia vuosia - sitkeys, rehellisyys, uppiniskaisuus, hiljaisuus ja niin edelleen. Ja niiden piirteiden pohjalle olivat syntyneet tämän päivän suomalaiset tavat, ne jotka edelleenkin toimivat suomalaisen yhteiskunnan vankkana perustana.

Yksi hienoimmista suomalaisuuden piirteistä on käytännöllinen ja terve järki, jonka yhtenä ilmentymänä vieraaseen suhtaudutaan aluksi kohteliaasti mutta pidättyvästi. Kun vieras sitten omilla teoillaan on osoittanut olevansa luottamuksen arvoinen, saa hän suomalaisesta luotettavan ystävän. Jos taas ei - niin sitten ei.

Sama terve järki on näkynyt siinä, että Suomi oli yksi 1900-luvun talousihmeistä, joka sadassa vuodessa nousi takapajuisesta Venäjän alusmaasta yhdeksi maailman vauraimmista ja parhaista itsenäisistä valtioista. Tämän se teki huolimatta neljästä verisestä sodasta (sisällis-, talvi-, jatko- ja Lapin sota), kohtuuttomista sotakorvauksista, karjalaisten asuttamisesta ja kahdesta kansalliskielestä. Näitä paljon paremmistakin lähtökohdista on maailmalla päädytty melkoiseen taloudelliseen alamäkeen. Suomalaisten salaisuutena on ollut ahkeruus, koulutus, oikeudenmukaisuus, parhaiden esimerkkien ottaminen muista maista sekä ihmisten välinen tasa-arvo. Viimemainittu lienee perua Suomen ankarista luonnonoloista, joissa ei koskaan ole ollut varaa halveksua kummankaan sukupuolen työtä yhteiseksi hyväksi.

Suomalaisuus tänä päivänä näkyy paitsi elintasona, niin myös ihmisten lukutaitona, teknisenä osaamisena, elämisen laadukkuutena, laadukkaana kulttuurina tai vaikkapa loistavana urheilumenestyksenä. Ja hyvin hoidettuna puhtaana luontona, joka on vuosisatojen kuluessa luonut raamit omalle kulttuurillemme.

Olkaamme siis ylpeitä suomalaisuudestamme: vaikka se onkin vain osaltaan kansanluonteesta nousevaa,  paljolti itse keksittyä ja toisilta lainattua, opittua tai pakon sanelemaa, on se tänä päivänä ainutlaatuista. Samalla tavalla ainutlaatuisia ja arvokkaita ovat myös kaikki muut maailman suuret ja pienet kulttuurit - myös niissä on jotain omaa, jotain lainattua, jotain varastettua ja ehkäpä myös jotain sinistä.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Alexander Stubb ja 1970-luvun Suomi
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?
Ovatko suomalaiset sisäsiittoisia?

Mielipidevaikuttaja häpeää suomalaisuuttaan

Ruotsalainen mielipidevaikuttaja vei kerran suomalaisen, ranskalaisen ja saksalaisen kollegansa Skansenin eläintarhaan. He katselivat apinaa, joka tuijotti takaisin. Ruotsalainen esitteli ylpeänä apinan kiiltävää turkkia ja eläintarhan hyviä oloja. Ranskalainen pohti millaista ruokaa elukasta voisi saada, jos vain asialla olisi hyvä kokki ja tarjolla sopivaa punaviiniä. Saksalainen puolestaan pohti erilaisia bisnesideoita sen ympärille.

Sen sijaan suomalainen mielipidevaikuttaja pyysi kaikilta - myös apinalta - anteeksi ja häpesi suomalaisuuttaan. Olihan nimittäin mahdollista, että joku muu suomalainen olisi joskus hankkinut jonkun toisen apinan ranskalaisesta eläintarhasta ja tuonut sen saksalaisen firman kuljettamana Ruotsin kautta  Korkeasaareen vankeuteen. Ja tuo häntä tuijottava apina saattaisi parhaillaan ajatella juuri sitä. Eivätkä kaikki muut suomalaiset edes ymmärtäneet että se on väärin.

Linkki jos toinenkin. Ja vielä tämä.

Maahanmuuttajan painajainen

Tämän päivän Kouvolan Sanomissa oli juttu, jonka mukaan "Halla-aho maahanmuuttoministerinä olisi painajainen". Jutussa unkarilainen hyvin integroitunut maahanmuuttaja, afganistanilainen maahanmuuttajien luottomies ja somaliyhdistyksen aktiivi kauhistelevat perussuomalaisten vaalivoittoa ja pelkäävät sen vaarantavan heidän turvallisuutensa ja oikeutensa perheenyhdistämisiin.

Jutussa kulminoituu se, minkälaista hätää maahanmuuttajien piirissä synnyttää maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä valtamedian epärehellinen ja pelotteleva kirjoittelu, josta tämä Kouvolan Sanomien juttu on tyyppiesimerkki. Maahanmuutosta kriittisesti keskustelevien demonisoinnilla on saatu aikaan yleinen harhakäsitys siitä, että nämä olisivat estämässä kaiken maahanmuuton ja vaikeuttamassa maahanmuuttajien intergroitumista, elleivät sitten suorastaan palauttamassa Suomea väestöltään homogeeniseksi sisäänpäin sulkeutuneeksi Impivaaraksi.

Kuitenkin tosiasia on se, että maahanmuuttokriittiset eivät vastusta lainkaan unkarilaisen ammattikorkeakoulun lehtorin kaltaista maahanmuuttoa. Päin vastoin, he toivovat juuri hänen kaltaisiaan maahanmuuttajia. Sellaisia jotka saapuvat laillisiin töihin ja omaavat ammattitaitoa, jollaista Suomessa tarvitaan.

Maahanmuuttokriittiset eivät myöskään vastusta kansainvälisesti tunnustettujen pakolaisten maahanmuuttoa. Päin vastoin, jotkut olisivat jopa valmiita nostamaan Suomen kiintiötä näiden pakolaisten osalta, kuten Jussi Halla-ahon eurovaaliehdokkuuden puolestatoimijoiden ympärille syntyneen Muutos 2011-puolueen vaalikonevastauksista ilmenee.

Maahanmuuttokriittiset eivät myöskään vastusta rakkauden perässä Suomeen muuttamista. Kunhan Suomesta katsottu puoliso pystyy huolehtimaan omasta ja perheensä toimeentulosta, on myös hänen puolisonsa tervetullut maahan.

Sen sijaan maahanmuuttokriittiset toteavat, ettei Suomi pysty elättämään kaikkia maailman miljoonia hädänalaisia. Siksi perheen yhdistäjän on heidän mielestään osoitettava pystyvänsä elättämään tulijat, ja spontaanin turvapaikanhakijan on itse osoitettava suojelun tarve henkilökohtaista vainoa vastaan saadakseen oleskeluluvan Suomeen.

Maahanmuuttokriittiset vastustavat myös epärehellisin keinoin maahan pyrkiviä. Siksi he eivät kannata maahan tullessaan kaikki paperinsa hävittäneiden oleskelulupia tai niin sanottujen (usein yli-ikäisten) ankkurilasten vastaanottoa ja siitä seuraavia perheenyhdistämisiä. He eivät myöskään kannata sosiaalietuja hakevia henkilöitä houkuttelevia lähtömaiden elintasoon verrattuna korkeita etuuksia maahanmuuttajille.

Maahanmuuttokriittiset haluavat myös integroida kaikki Suomeen tulevat ulkomaalaiset mahdollisimman nopeasti omaan yhteiskuntaamme. Siksi he eivät kannata näiden omien kulttuurien tukemista suomalaisten veronmaksajien rahoilla. Eivätkä he kannata tiettyjen kulttuuripiirteiden säilyttämistä edes maahanmuuttajien omilla varoilla, mikäli ne ovat ristiriidassa suomalaisen lainsäädännön ja hyvien tapojen kanssa.

Koska Suomi on korkean koulutuksen varaan rakennettu, on tiettyjen perustaitojen osaaminen välttämätöntä; edes kantasuomalaisen mutta kouluttamattoman ihmisen on vaikea löytää töitä. Siksi on epätodennäköistä että luku- ja kielitaidoton maahanmuuttaja tulisi koskaan työllistymään Suomessa, vaan hänet on elätettävä veronmaksajien rahoilla koko loppuelämänsä. Tästä syystä maahanmuuttokriittisten mielestä lukutaidottomia maahanmuuttajia ei tule ottaa maahan kuin selvästi osoitetun henkilökohtaisen vainon perusteella.

Ja lopuksi, maahanmuuttokriittiset haluavat maahanmuuttajien olevan rehellisiä. Rikoksiin syyllistyneet pitää poistaa Suomesta nykyistä nopeammin. Tällä halutaan varmistaa, ettei Suomi muutu etenkään naisille, lapsille ja vanhuksille vaaralliseksi yhteiskunnaksi, jossa raiskaukset, kunniamurhat, ryöstöt tai veronkierto muuttuvat jokapäiväisiksi. Erityisesti Ruotsin Rosengårdin kaltaisten kantaväestölle vihamielisten alueiden syntyminen halutaan välttää.

Summa summarum, Kouvolan Sanomissa esiintyneellä unkarilaisella siis tuskin olisi Suomessa mitään hätää Halla-ahon tullessa maahanmuuttoministeriksi. Afganistanilaisten tilanne  ei jutusta selviä, mutta mikäli sieltä saapuneilla on todellinen hätä, ei heillä pitäisi olla maahanmuuttokriittisen ministerin takia huolta - ellei matkan varrella ole tullut tehdyksi rikoksia.

Ongelmia ei olisi myöskään  integroitumaan pyrkivällä somalilla. Tosin hän saattaa ulkonäöllään herättää joissain närästystä mikäli hänet yhdistetään siellä sun täällä yleisesti lorviviin työtä tekemättömiin maanmiehiinsä, joiden kohtaamisesta monilla on vieläpä huonoja kokemuksia. Myös hänen etunsa olisi sellainen maahanmuuttopolitiikka, joka saa uussuomalaiset joko integroitumaan tai poistumaan maasta mahdollisimman pikaisesti.

Tästä ja vain tästä on kyse. Ja se pitäisi uutisoida kristallinkirkkaasti kaikelle kansalle. Näin voitaisiin vähentää myös jo Suomeen saapuneiden työperäisten ja turvaa tarvitsevien sekä rakkauden perässä saapuvien  maahanmuuttajien huolta.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvattomat Lampedusan saarella
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?
Haluaako sisäasiainministeriö rikolliset Suomen kansalaisiksi?
Etninen tilastointi parantaisi maahanmuuttajien sopeutumista

Kansa on puhunut, pulinat pois

Kansa on puhunut, pulinat pois. Näin meitä opasti aikanaan Johannes Virolainen, ja näinhän tämä meillä Suomessa on; vaikka kaikkialla muualla maailmassa asia ei välttämättä ole yhtä yksinkertainen. Olkaamme siis tyytyväisiä suomalaisen demokratian toimivuuteen.

Eilisissä vaaleissa Suomen poliittinen järjestelmä keikahti uuteen malliin varsin odotetusti. Kansan kritisoima hallitusvastuu tuotti suurtappion vanhoille valtapuolueille ja voiton Timo Soinin johtamille perussuomalaisille. Edessä ovat hankaliksi arvellut hallitusneuvottelut.

Juuri tässä vaiheessa vaalien jälkeen, mutta ennen hallitusneuvotteluja on sopiva paikka antaa muutama kommentti.

Viimeiset kuukaudet olemme voineet seurata suurella mielenkiinnolla perussuomalaisten ennenäkemätöntä nousua. Tosin tätä seurantaa häiritsi jonkin verran mielipidetiedusteluja tekevien yritysten tuloksia sotkevat kertoimet, joiden luotettavuutta oli mahdoton arvioida. Ja lopultahan asia osoittautui juuri sellaiseksi, että pieleen ne kertoimet sitten menivätkin.

Käytännössä näillä kertoimilla saattoi kuitenkin olla vaikutusta vaalien tuloksiin. Kun perussuomalaisten kannatus hiukan ennen vaaleja näytti kääntyvän laskuun, se epäilemättä houkutti äänestäjiä palaamaan vanhalle kannalle. Toisaalta ne, joita nykymeno hirvitti riittävän paljon, tekivät ehkä juuri näiden kertoimien takia lopullisen päätöksen äänensä käyttämisestä, jotta edellisen hallituksen vastuulliseksi väittämä rahankylvö muualle Eurooppaan saataisiin loppumaan, löperö maahanmuuttopolitiikka muokattaisiin Suomen etuja vastaavaksi ja  vaalirahasotkuihin hirttäytyneet kansanedustajat saisivat lopputilin.

Itse vaalitaistelun aikana silmiinpistävää oli koko julkisen sanan taistelu perussuomalaisten vaalivoittoa vastaan: heistä uutisoitiin päivä päivän perään joko negatiivisesti tai ainakin negatiivisia sanankäänteitä käyttäen. Kun tähän yhdistettiin hallituspuolueiden puheet vastuullisesta ja vastuuttomasta politiikasta syntyi keitos, jonka lopputulosta äänestyskäyttäytymiseen on vaikea arvioida.

Myös epä-älyllisiä kommentteja kuultiin: esimerkiksi keskustapuolue linjasi, ettei äänestämällä voi vaikuttaa ja Katainen väitti, että suomalaisten eläkkeet vaarantuvat, mikäli suomalaiset eivät riskeeraa rahojaan kriisimaiden takauksiin. Pohjanoteerauksen älyllisesti epärehellisten kommenttien saralla taisi kuitenkin tehdä vaaliasiantuntijana tunnettu emeritusprofessori Tuomo Martikainen, joka arveli perussuomalaisten voiton jäävän mielipidemittauksissa saatua arviota pienemmäksi, koska hänestä tuntui mahdottomalta että niin monet voisivat äänestää perussuomalaisia.

Vaalien luoma hype ja viihde ovat nyt ohi. Ja mikäli keskustapuolue ei ole oikeassa, muuttuu nyt myös suomalainen politiikka.

Suomi putoaa pois EU:n mallioppilaan paikalta ryhtyessään linjaamaan EU-politiikkaansa suomalaisten edun pohjalta. Euron kriisin osalta EU:n takausrahastoa laajennetaan joko ilman Suomea tai sitten siihen sorvataan sellaiset linjaukset, jotka ovat hyväksyttäviä myös nyky-Suomessa.

Maahanmuutossa halpatyön ja humanitaarisen maahanmuuton lieveilmiöihin pyritään puuttumaan aiempaa tehokkaammin. Humanitaariseen maahanmuuttoon saattaa tulla kokonaiskiintiö tai vaihtoehtoisesti jonkinlainen pisteytysjärjestelmä, joiden avulla pyritään säätelemään maahanmuuttajien laatua ja määrää. Samassa tarkoituksessa myös omatoimisia turvapaikanhakijoita houkuttelevia etuuksia pienennettäneen. Ehkä jopa uusien tulijoiden kotoutuskäytännöt muuttuvat. Laittoman halpatyön valvontaan ja torjuntaan tultaneen panostamaan yhdessä ammattiliittojen ja rehellisten yrittäjien kanssa. Maahanmuuttoa kuitenkin edistetään sellaisille aloille, joille ei löydy tekijöitä Suomesta.

Ympäristönsuojelun nimissä tehtäviä sitoutumisia ja toimenpiteitä harkitaan entistä enemmän, ja tässäkin asiassa Suomi luovuttaa edelläkävijän roolin muille halukkaille. Ympäristönsuojeluun ja ilmastonmuutokseen uhratut varat pienenevät, mutta toisaalta taloudellisesti kannattavat toimenpiteet etenevät edelleen.

Verotuksella pyritään jatkossa enemmän tuloerojen tasaamiseen. Kansakunta muuttuu jälleen tasa-arvoisemmaksi, mikä pitkällä tähtäimellä johtaa maan turvallisuustilanteen paranemiseen. Toisaalta jotkut isorikkaat saattavat siirtää kirjansa ja omaisuutensa pois Suomesta, mikä on kirjattava menetykseksi. Samalla yrityspolitiikka siirtynee suosimaan PK-yrityksiä suuryritysten sijaan.

Uskon, että Suomen linjana tulee olemaan jotain edelle hahmottelemani kaltaista siinäkin tapauksessa että Soini ja kumppanit jätetään ulos hallituksesta - nykyisen politiikan jatkaminen kun romahduttaisi vielä eilisiä vaalejakin enemmän vanhojen valtapuolueiden suosiota. Siihen ammattipoliitikoilla ei ole varaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Valtion tehtävät
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa
Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki
Onko Pohjoismaiden muutos käsillä nyt?
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?

Libyan sisällissota

Afrikan maat ovat tehneet rauhanehdotuksen Libyan tilanteeseen. Gaddafi on ilmoittanut hyväksyvänsä ehdotuksen, mutta kapinalliset eivät.

Osapuolten reagoinnille on varsin yksinkertainen selitys. Sotimisen - oletettavasti väliaikainen - lopettaminen sopii erinomaisesti Gaddafille, joka rauhan tultua saisi liittouman lentokoneilta rauhassa siirtää asevoimansa sinne minne haluaa. Ja sitten aikanaan jatkaa sotatoimia tilanteessa, jossa länsimaiden ilmaylivoimalla ei olisi nykyisenkaltaista merkitystä.

Tämä Afrikan maiden rauhanehdotus kertookin enemmän Zumasta ja muista ehdotuksen tehneistä kuin rauhan mahdollisuuksista. Sinänsä ikävää, että Etelä-Afrikkakin on tässä pelleilyssä mukana. Maassa kuitenkin vallitsee aito demokratia - toivottavasti tämä ei viittaa siihen, että se olisi uhattuna Zuman laillisen valtakauden aikanaan loppuessa.

Itse pidän myös länsimaiden osallistumista Libyan diktattorin kaatamiseen lyhytnäköisenä. Liittouman olisi kannattanut joko olla menemättä kokonaan, tai sitten mennä sellaisella rytinällä, että Gaddafi olisi tällä hetkellä vankisellissä odottelemassa pääsyä Haagin sotatuomioistuimeen.

Nyt nähdyn puolittaisen väliintulon seurauksena näyttää olevan pitkittynyt sota, jonka seurauksena Libya ajautunee taloudelliseen ja inhimilliseen kurimukseen. Niiden ja hävinneisiin mitä todennäköisimmin kohdistuvan vainon seurauksena jomman kumman puolen soturit ja johtajat lähtenevät jossain vaiheessa hakemaan pakolaisstatusta Euroopasta tai jostain muualta lisäten samalla entisestään myös Suomeen suuntautuvaa kansainvaellusta samaan tapaan kuin kävi Afganistanissa. Ja jos sota vielä pitenee vuosiin, unohtuu paikallisilta ehkä jopa länsimaiden alkuperäinen hyvää tarkoittava tarkoitus, ja koko onnettomuus muuttuu Libyan kansan (tai ainakin sen osan) silmissä länsimaiden syyksi. Sillä taas on omat seurauksensa.

Länsimaisittain ajatellen Libyassa on siis menossa kerrassaan ikävä sota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?
Onko Etelä-Sudanilla malttia kehittyä?

Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia

Tämän aamun Helsingin Sanomien mukaan Portugalin valtionvelka on henkeä kohti melkein täsmälleen saman suuruinen kuin Suomen: hiukan yli 14 000 euroa. Silti Suomi on takaamassa Portugalin velkoja ottamalla itse velkaa. Omituista.

Äsken MTV3:n TV-uutisissa kerrottiin että Portugalissa kahviloissa otetaan maksu vastaan mieluummin käteisellä kuin kortilla. Näin ei jää turhia dokumentteja myynnistä, eikä valtiolle kerry verovaroja. Silti Suomi on takaamassa Portugalin velkoja ottamalla itse velkaa. Omituista.

MTV3 kertoi myös, että suurin osa suomalaisista vastustaa takausten antamista EU:n kriisimaille. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omituista.

Suomi lähti mukaan Kreikan lainoittamiseen, jotta maa ei joutuisi selvitystilaan ja aiheuttaisi koko Euroopan laajuista kriisiä. Sittemmin kriisi levisi Irlantiin ja Portugaliin, ja nyt Kreikkakin on luisumassa selvitystilaan. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omistuista.

Suomessa on vaalit reilun viikon päästä. Maan johtavat hallituspuolueet keskusta ja kokoomus haluavat ehdottomasti, että Suomi osallistuu myös jatkossa EU:n kriisimaiden takauksiin.

Kerrassaan omistuista.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa

Turvattomat Lampedusan saarella

Pohjois-Afrikan kansannousut ovat saaneet liikkeelle suuren joukon uutta elämää etsiviä ihmisiä. Osa heistä lienee kaatuneiden diktaattoreiden tukijoita; sellaisia joita ennustin lähtevän liikkeelle myös Libyasta kunhan Gaddafin hallinto kaatuu. No, Gaddafi pitää tiukasti kiinni vallastaan, mutta naapurimaan Tunisian diktaattorin kaatumisen jälkeen hänen entiset alamaisensa ovat suunnanneet kohti pohjoista.

Moni näistä tunisialaisista turvapaikanhakijoista on löytänyt tiensä Lampedusan saarelle. Heitä on kertynyt sinne paljon, vaikka monet ovat jo onnistuneet jatkamaan matkaansa muualle Eurooppaan. Lampedusalla tunnelma on kuitenkin edelleen varsin tiivis ja turvapaikanhakijoita on enemmän kuin lapedusalaisia.

Minua hämmästytti jo jokin aika sitten uutinen, jonka mukaan sen seurauksena etteivät Italian viranomaiset pystyneet järjestämään mukavia oloja saarelle tulvineille matkalaisille, sytyttivät tunisialaiset ilmeisesti protestina yhden asuntovaunun tuleen.

Levottomuuksien seurauksena itse Berlusconi on luvannut tehdä parhaansa turvapaikan hakijoiden asiassa, mutta ilmeisesti hänen toimensa eivät ole tyydyttäneet näitä turvattomia. Niinpä he päättivät vielä virallisen median kautta vahvistamattomien tietojen mukaan sytyttää heitä majoittaneen kirkon tuleen.

Näiden uutisten valossa haluaisin vastauksia muutamaan kysymykseen.

Miksi nämä ihmiset pakenevat Tunisiasta?

Kaikesta päätellen eivät ainakaan viattomiin ihmisiin kohdistuvaa vainoa. Turvattomuutta pakenevalle ihmiselle kun kaiken järjen mukaan pitäisi riittää se, ettei enää tarvitse pelätä.

Miksi he eivät palaa Tunisiaan?

Ben Alihan on luopunut vallasta ja maa kaipaa lapsiaan rakentamaan tulevaa hyvinvointia. Juuri nyt pitäisi kaikkien rauhaa rakastavien tunisialaisten aktivoitua, jotta maalla olisi historiaansa parempi tulevaisuus.

Mitä he odottavat saavansa länsimaista polttaessaan kirkon?

Ehkä he kirkon polttamalla toivovat saavansa samanlaisen kohtelun eurooppalaisilta, kuin muslimit ovat valmiit antamaan koraaneja polttaville äärikristityille. Epäilen kuitenkin että hartaasti katoliset italialaiset suhtautuvat heihin ymmärtäväisemmin.

Miksi meidän pitäisi ottaa nämä ihmiset vastaan Eurooppaan?

Kun kerran näiden Lampedusaan matkanneiden joukossa on äärimmäisen huonosti käyttäytyviä ja italialaisille ihmisille pyhiä asioita kunnioittamattomia yksilöitä, en ainakaan minä halua sotkea heitä oman elämäni ympyröihin. En sittenkään, vaikka suurin osa heistä olisi syyttömiä edellä kuvaamiini tekoihin. Näillä CV-tiedoilla riski länteen sopeutumattomien oleskelijoiden määrän kasvusta Euroopassa nyt vain on yksinkertaisesti liian suuri, jotta sitä kannattaisi ottaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?
Älyllisesti epärehellistä kirjoittelua

Vielä kerran EU:n vakausrahastoista

Pekka Veikonpoika Vennamo on huolestunut siitä, kuinka Suomelle käy jos joku muista EU-maista menee selvitystilaan. Tästä on syytäkin olla huolissaan, enkä usko että edes nykyisiä rahastomalleja vastustava ja niistä kansanäänestystä kaipaava Timo Soini suhtautuisi sellaiseen tilanteeseen kevytkenkäisesti. Se olisi vastuutonta.

Yhtä vastuutonta olisi kritiikittä mennä lompakko levällään Brysseliin ja luvata taata muiden maiden velkoja vain voidakseen kehua olevansa Euroopan ytimessä. Tähän ei ainakaan vaalien alla ole valmis edes Jyrki Katainen.

Pohditaan siis mitä tässä tilanteessa voitaisiin ja pitäisi tehdä.

Koska nyt syntyneen tilanteen taustalla on selvästi tiettyjen PIGS-maiden (ja ehkä tulevaisuudessa myös joidenkin muiden valtioiden) tietoisesti valitseman politiikan lopputulos, on näiden maiden pelastamisen yhteydessä välttämätöntä samalla viestittää että myös vastuu asioiden kuntoon saattamisesta on näillä mailla itsellään. Jo väliaikaisen rahaston (ERVV) perustamisen välitön seurantavaikutus osoitti, etteivät ainakaan tämän rahaston viestintämekanismit ja autettavan maan omat vastuut ole riittävät sille, että tilanteeseen suhtauduttaisiin vakavasti. Taattavien ymmärtämättömyyteen ja huonoon vastuunkantomotivaatioon viittaavat myös jotkut Kreikasta tulleet uutiset. Tai Irlannin kuulumiset.

Suomen eduskuntavaalit ovat veronmaksajien onneksi johtaneet siihen, että pääministeri Mari Kiviniemi on mitä ilmeisimmin vaalitappion pelossa joutunut välttämään suoraa rahan kaatamista pyytäjien laariin; ja ainakin lehtitietojen mukaan saanut sitä kautta joitakin parannuksia pysyvään vakausopimukseen (EVM). Tämä on erinomainen asia ja osoittaa että pienikin maa voi EU:ssa saada aikaan muutoksia myös isoissa asioissa.

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.

Suomalaisten poliitikkojen pitää jo saavutetun menestyksen rohkaisemana käydä neuvotteluja taipumatta ja niin pitkään, että koko takausjärjestelmä saadaan sellaiseen kuosiin jonka suomalainen veronmaksaja voi hyväksyä. Se tarkoittaa takaukseen sijoitettujen pääomien menettämisen riskien minimointia (esimerkiksi taattavan omaisuutta pantiksi), velkatalouksia luotottaneiden rahoituslaitosten omistajien sijoitusriskin täyttä toteutumista mikäli velat kaatuvat takaajan niskaan sekä vaikeuksissa olevien talouksien saattamista takaajamaiden valvontaan kunnes tilanne on ohi.

Mikäli velkaantuneilla mailla tai heidän luotottajillaan ei ole valmiutta tällaisiin ehtoihin, ei heillä liene todellista tarvetta takauksillekaan. Eikä meillä verorahojen käytölle heidän hyväkseen. Eikä EU:lla uskottavan vakausjärjestelmän luomiselle.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Kuinka verorahat turvataan?

Allergia ja astma - uutta tutkimustietoa

Allergiat ja astma ovat yleistyneet merkittävästi viimeisten vuosikymmenien aikana. Syyksi epäiltiin aluksi ilman epäpuhtauksia  ja erilaisia saasteita, mutta tämä teoria kaatui kun Saksojen yhdistyessa epäpuhtaassa ympäristössä eläneet itäsaksalaiset olivat vastoin kaikkia oletuksia huomattavasti terveempiä kuin länsisaksalaiset.

Syntyi uusi hypoteesi, jonka mukaan allergia ja astma johtuisivatkin liian korkeasta hygieniatasosta. Tämä käsitys on nykyisin vallitseva, mutta esimerkiksi suomalaisessa päiväkotitutkimuksessa hygienian merkitystä astmalle ei voitu osoittaa. Asia on siis edelleen tutkimuksen alla, eikä ehkä aivan näin yksinkertainen.

Selvää on kuitenkin, että hygieniahypoteesi on ainakin pääosiltaan oikea. Jo aiemmin kirjoitin ihmisestä superorganismina, ja tämäkin asia näyttäisi linkittyvän siihen. Ylipäänsä tutkimuksen edistyessä on yleistynyt käsitys, ettei biologia ole niin yksinkertaista, että yksi eliö kuten ihminen olisi riippumaton kaikista muista eliöistä. Sen sijaan kaikki eliöt ovat vaihtuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja nämä vuorovaikutukset säätelevät merkittävästi niiden kaikkien elämää.

Uusi tutkimus vahvistaa edelleen hygieniahypoteesia. Siinä havaittiin että lasten astmaattisuus korreloi suoraan lastenhuoneesta löytyneiden mikrobien monimuotoisuuteen. Toisin sanoen mitä useampia mikrobilajeja lapsen huoneesta löytyi, sitä epätodennäköisemmin hän sairasti astmaa. Hiukan vanhempiin kotieläinten hyödyllisyyteen astman ehkäisyssä liittyviin käsityksiin tämä tulos linkittyy sitä kautta, että mikrobidiversiteetti oli korkeimmillaan maatiloilla elävien, ja terveimpinä pysyvien, lasten huoneissa. Tutkimus siis tukee voimakkaasti hygieniahypoteesia.

Allergioihin liittyen on juuri ilmestynyt toinenkin tutkimus. Se koskee pujoa, jota pidetään yhtenä pahimmista allergioiden aiheuttajista. Tämän ikävän kasvin siitepölyn on nyt ilmestyneessä uudessa tutkimuksessa havaittu yleistyneen viimeisten lämpimien vuosien aikana: yksinkertaisesti kasvin kukinta-aika on pidentynyt sekä alku- että loppupäästään. Näin pujoallergikoilla on ennustetun ilmastonmuutoksen mahdollisesti edetessä tiedossaan entistä hankalampia kesiä.

Kaikkinensa tämänkin blogikirjoituksen sisältö osoittaa, että tieteellinen tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa mitä erilaisimmista asioista. Allergian ja astman suhteen tutkimus on tuottanut leegion lääkkeitä, joilla voidaan oireita lievittää tai joskus jopa käytännössä poistaa. Vielä paremmaksi tilanne muuttuu, kun ymmärrämme astman ja allergioiden syntymekanismit ja pystymme muuttamaan elintapojamme siten, etteivät nämä ikävät riesat pääse koskaan edes puhkeamaan. Siksi on tärkeää jatkaa niin lääketieteellistä kuin muutakin tutkimusta. Siihen sijoitetut yhteiskunnan varat tulevat aikanaan monikertaisesti takaisin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihminen - superorganismi
Liikunta pidentää ikää!
Miksi media vaikenee tieteen menestyjistä?
Mykoplasma
HIV, matkailu ja nuhakuume
Urheilu ja astmalääkkeet

Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa

Eilisessä YLE:n vaalitentissä pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi oli hämmästynyt Timo Soinin ajatuksesta, jonka mukaan vaalit ovat kansanäänestys Suomen tulevasta linjasta ongelmaisten EU-maiden ja heille luottoa holtittomasti antavien pankkien pelastamiseksi. Tästä ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen, että hänen mielestään vaalien tuloksen ei pitäisi ratkaista Suomen kantaa näihin takauksiin. Siis Kiviniemen mielestä äänestäjillä ei pidä olla sellaista illuusiota, että äänestämällä voi vaikuttaa Suomen EU-politiikkaan.

Kun suunnilleen saman asian (joskin toisesta aiheesta) sanoi jokin aika sitten myös edellinen keskustan puheenjohtaja, on kai pakko todeta että tässä on keskustan näkemys demokraattisten vaalien tarkoituksesta. Tai tarkoituksettomuudesta. Aika uskomaton ajatushan tämä on: pikemminkin tällaista luulisi kuulevansa omituisen Kim Jong Ilin, kaikkien vihaaman Muammar Gaddafin tai Suomen ja muiden länsimaiden lemmikin Hamid Karzain suusta kuin pohjoismaisen valtapuolueen puheenjohtajalta ja pääministeriltä.

Keskustan linjasta (ja toiveista?) huolimatta aion äänestää ja odotan jännityksellä vaalitulosta. Sen selvittyä voin sitten katsoa onko sillä vaikutusta vai ei. Siis onko meillä demokratia vai ei?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maksaa mitä maksaa
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?
Halutaanko Soini hallitukseen?