tiistai 5. lokakuuta 2010

Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki

Vihreällä puolueella ei mene hyvin. Tilanne on uusi puolueelle, joka on ollut myötätuulessa käytännöllisesti katsoen koko olemassaolonsa ajan.

Eero Paloheimo on ollut merkittävä toimija ja ajattelija vihreässä puolueessa. Nyt hän on päättänyt lähteä - tosin jo toista kertaa. Ensimmäinen kertahan liittyi vihreistä eronneen ja lyhytikäiseksi jääneen Ekologisen puolueen perustamiseen. Eronsa syyksi Paloheimo mainitsi maahanmuuton. Onko entinen vihreä siis kääntänyt takkinsa ja unohtanut ympäristöasiat.

No ei varsinaisesti. Monikulttuurikriittisiä kannanottoja Paloheimolla on ollut jo pitkään (esimerkki). Koulutettuna miehenä Paloheimo on myös ajat sitten ymmärtänyt, että maailman ympäristökatastrofin (ja sen puoleen myös Afrikan elintaso-ongelmien) tärkein syy on liiallinen väestönkasvu. Niinpä hän on vaatinut nykyisen kehitysapupolitiikan täyskäännöstä siten, että sen tavoitteeksi pitäisi asettaa väestökatastrofin torjuminen.

Tämä ei sovi nykyisen vihreän puolueen linjaan, sillä väestöräjähdyksen torjunnan sijaan puolue on toiminut nykyisen hallituksen lojaalina jäsenenä, joka on nostanut perinteistä hyödyttömäksi jo ajat sitten havaittua kehitysapua, jonka merkittävin aikaansaannos on ollut lapsikuolleisuuden alentaminen. Ja sen seurauksena väestöräjähdyksen pahentaminen.

Vihreä liitto on myös takertunut hyödyttömiin ratkaisuihin ympäristön tilan kohottamiseksi, esimerkkinä paljon puhuttanut jätevesilaki, joka on kallis ja tehoton. Tai niin sanottu vihreä verouudistus, jonka seurauksena suomalainen maailman tehokkain lämmön ja sähkön yhteistuotanto vaarantuu. Myös turvetuotanto sai erityiskohtelun siitä huolimatta, ettei sitä voi laskea sen enempää ympäristöystävälliseksi kuin uusiutuvaksi energiaksi. Niin, ja vihreillä on ohjelmassaan tunnetusti iso rooli seksuaalisten vähemmistöjen ja vammaisten aseman kohottamisella sekä humanitaaristen maahanmuuttajien määrän nostamisella. Ja kuluuhan puolueen johdon aikaa myös turkistarhauksen vastustamiseen ja hallituksen jäsenenä myös ydinvoiman lisäämiseen näennäisestä vastustuksesta huolimatta.

Paloheimo siis mitä ilmeisimmin turhautui koko Vihreän liiton politiikkaan, jota hän pitänee näpertelynä samaan aikaan kun maailma on hänen oman näkemyksensä mukaan ajautumassa kohti tuhoa.

En ota tässä kantaa siihen, onko Paloheimo enemmän oikeassa kuin puolueensa nykylinja. Sen sijaan väitän, että tässä on Vihreillä edessään todellinen kohtalon kysymys: kadottaako puolue keskuudestaan loogisesti ajattelevat ja ympäristöstä tosiasioiden pohjalta huolissaan olevat jäsenet ja kannattajat. Vai onnistuuko se sittenkin säilyttämään heidät edelleen saman sateenvarjoan alla kuin puhtaammin vaihtoehtoihmiset. Etenkin kun myös jälkimmäisten suosiosta on kilpailemassa kovasti vihertynyt ja perinteiset kannattajansa hylännyt vasemmistoliitto.

Niin tai näin. Vihreillä on seuraavissa vaaleissa kohtalon hetki. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!