Gaddafin poika ja lapsenlapset kuolivat - entä sitten?

Libyan johto väittää kansainvälisen liittouman tappaneen ilmavoimien iskulla yhden Gaddafin pojista sekä tämän kolme lasta ja siten syyttää liitoumaa siviilikohteisiin hyökkäämisestä. Tukea Gaddafi näyttää saavan ainakin Venäjältä, jonka suunnalta mahdollinen Gaddafiin kohdistuva isku tuomittiin jo etukäteen YK:n valtuutuksen vastaisena. Brittien pääministeri puolestaa kieltää liittouman iskeneen siviilikohteisiin. Samoin Nato. Ja kapinalliset juhlivat uutista.

Blogistina en tietenkään voi tietää totuutta tässä asiassa, mutta toivon Naton ja brittien puhuvan totta ja toisaalta Gaddafin ja venäläisten höpöjä.

Käytännön tasolla iskun tärkein ja pitkäaikaisin seuraus on mitä todennäköisimmin Gaddafin saaman sympatian lisääntyminen. Näin tullee käymään erityisesti muslimimaailmassa. Uskon, että mikäli sota pitkittyy, kuten tällä hetkellä näyttää, tulee islamilaisten maiden väestön länsimaihin kohdistuva viha kasvamaan entisestään. Näin eristyisesti siinä tapauksessa, ellei sodasta seuraa kansalle yhteiskunnan rauhoittumista, töitä, hyvinvointia ja vakaita oloja.

Näyttää siis entistä enemmän siltä, että länsi on jälleen kerran ajautumassa vaikeaan tilanteeseen islamilaisessa maailmassa; ja sitä kautta lisäämässä polttoainetta länsivastaisen terrorismin liekkeihin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Libyan sisällissota
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?

Libyan sisällissota

Afrikan maat ovat tehneet rauhanehdotuksen Libyan tilanteeseen. Gaddafi on ilmoittanut hyväksyvänsä ehdotuksen, mutta kapinalliset eivät.

Osapuolten reagoinnille on varsin yksinkertainen selitys. Sotimisen - oletettavasti väliaikainen - lopettaminen sopii erinomaisesti Gaddafille, joka rauhan tultua saisi liittouman lentokoneilta rauhassa siirtää asevoimansa sinne minne haluaa. Ja sitten aikanaan jatkaa sotatoimia tilanteessa, jossa länsimaiden ilmaylivoimalla ei olisi nykyisenkaltaista merkitystä.

Tämä Afrikan maiden rauhanehdotus kertookin enemmän Zumasta ja muista ehdotuksen tehneistä kuin rauhan mahdollisuuksista. Sinänsä ikävää, että Etelä-Afrikkakin on tässä pelleilyssä mukana. Maassa kuitenkin vallitsee aito demokratia - toivottavasti tämä ei viittaa siihen, että se olisi uhattuna Zuman laillisen valtakauden aikanaan loppuessa.

Itse pidän myös länsimaiden osallistumista Libyan diktattorin kaatamiseen lyhytnäköisenä. Liittouman olisi kannattanut joko olla menemättä kokonaan, tai sitten mennä sellaisella rytinällä, että Gaddafi olisi tällä hetkellä vankisellissä odottelemassa pääsyä Haagin sotatuomioistuimeen.

Nyt nähdyn puolittaisen väliintulon seurauksena näyttää olevan pitkittynyt sota, jonka seurauksena Libya ajautunee taloudelliseen ja inhimilliseen kurimukseen. Niiden ja hävinneisiin mitä todennäköisimmin kohdistuvan vainon seurauksena jomman kumman puolen soturit ja johtajat lähtenevät jossain vaiheessa hakemaan pakolaisstatusta Euroopasta tai jostain muualta lisäten samalla entisestään myös Suomeen suuntautuvaa kansainvaellusta samaan tapaan kuin kävi Afganistanissa. Ja jos sota vielä pitenee vuosiin, unohtuu paikallisilta ehkä jopa länsimaiden alkuperäinen hyvää tarkoittava tarkoitus, ja koko onnettomuus muuttuu Libyan kansan (tai ainakin sen osan) silmissä länsimaiden syyksi. Sillä taas on omat seurauksensa.

Länsimaisittain ajatellen Libyassa on siis menossa kerrassaan ikävä sota.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?
Onko Etelä-Sudanilla malttia kehittyä?