Opetusministeri Anders Adlercrutz huolestui nuoriin kohdistuvan seksuaalirikollisuuden kasvusta

Tämän blogin lukijat lienevät hyvinkin tarkasti perillä siitä, miksi Suomessa tehdään nykyisin huomattavasti enemmän seksuaalirikoksia kuin aiemmin. Siksi oli outoa lukea Iltalehdestä niistä huolista, joita opetusministeri Anders Adlercreutzilla (ruots) oli koulujen suhde- ja seksuaalikasvatuksen valuvioista. 

Hänen mukaansa ihmissuhde- ja seksuaalikasvatuksen roolia tulisi selkeyttää Suomen kouluissa. Eikä se saisi vaihdella koulusta toiseen sen mukaan, minkälainen opettaja sille satutaan saamaan. 

Lisäksi ministerille aiheutti huolta se, ettei Suomessa ole voimassa olevaa perusopetuksen suhde- ja seksuaalikasvatuksen opetussuunnitelmaa. Sellaisen tekemisen aikatauluihin hän ei kuitenkaan ottanut kantaa. 

Adlercreutzilla oli huoli myös siitä, että sosiaalinen media ohjaavat tyttöjä ja poikia eri suuntiin, minkä hän arveli olevan omiaan lisäämään haasteita siinä, miten opitaan parisuhdetaitoja. Eikä siinä kaikki, sillä jotkut vanhemmat haluavat rajoittaa koko seksuaalikasvatusta kouluissa. 

* * *

IL:n jutussa kerrottiin myös poliisin tilastoihin viitaten, että alaikäisten tekemiksi epäiltyjen seksuaalirikosten määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti lasta seksuaalisesti esittävän materiaalin levittämisessä. Poliisihallituksen vuoden 2025 tilastojen mukaan alle 15-vuotiaiden tekemiksi epäiltyjen rikosten määrä on viidessä vuodessa kasvanut 78 prosenttia ja 15–17-vuotiaiden 63 prosenttia.

Kertomatta kuitenkin jäi, että Helsingin yliopiston katsauksen mukaan "vuonna 2024 ulkomaan kansalaisten osuus selvitettyjen raiskausrikosten epäilyistä oli 28 prosenttia (404 epäiltyä). Kymmenen edeltävän vuoden aikana osuus on vaihdellut 21 ja 38 prosentin välillä. Vuonna 2024 (vakituisesti Suomessa asuvia) ulkomaan kansalaisia oli epäiltynä 5,8 henkilöä 10 000 asukasta kohti, kun vastaava luku Suomen kansalaisilla oli 1,5 henkilöä."

Saman katsauksen mukaan ikä- ja sukupuolivakioitu suhteellinen riski joutua raiskausrikoksesta epäillyksi oli vuonna 2019 julkaistussa tilastokeskuksen raportissa Irakin kansalaisilla noin 16-kertainen- ja Somalian kansalaisilla kuusinkertainen verrattuna suomalaisiin. 

Kysymys tietenkin kuuluu, että onko ministeri Adlercreutz tietoinen näistä tilastotiedoista, koska hän jätti kokonaan pohtimatta niiden merkityksen nuorten kokeman seksuaalirikollisuuden syynä ja taustana?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Seksuaaliturvallisuus Ruotsin ja Suomen tilastojen valossa

Yahuan Bablees ja Mahmoud Mahmoud maahanmuuton mannekiineina
Onko Pia Kauma tyhmä vai älyllisesti epärehellinen?

Valehtelemisella on synkät seuraukset

Ilta-Sanomat kertoi kahden 15-vuotiaan tytön saaneen sakkoja väitettyään opettajan tönineen ja käpälöineen heitä rinnoista. Lisäksi he olivat väittäneet opettajan ahdistelleen ennenkin ala- ja yläkoululaisia sekä katselleen koulun tablettitietokoneella pornoa sekä toistaneet poliisille kavereiltaan kuulemia huhuja ahdistelusta ja pornon katselusta varmistumatta niiden paikkansapitävyydestä.

Oikeus ei kuitenkaan löytänyt todisteita tyttöjen väitteistä, mutta sai käyttöönsä videotallenteen, joka osoitti, ettei tönimistä ja käpälöintiä ollut tapahtunut. Sitä ennen opettaja oli jo ehtinyt kärsiä voimakkaasta ahdistuksesta, unettomuudesta ja kohonneesta verenpaineesta. Lisäksi hänen ammatillinen identiteettinsä oli horjunut, minkä takia hän oli hakeutunut ammattiauttajan vastaanotolle.

Oikeuden päätös ei ole vielä lainvoimainen, vaan tytöt ovat valittaneet siitä ylempään oikeusistuimeen. Siitä huolimatta tapauksella on jo nyt valtava yleinen merkitys, sillä se osoittaa sen, kuinka helposti ihmisen elämän voi tuhota. 

Enkä tarkoita tässä pelkästään opettajan elämää, sillä yhtä lailla opettajasta valheellisia väitteitä esittäneiden tyttöjen oma elämä lienee tällä hetkellä varsin vaikeaa. Onhan selvää, että tapaus on tunnettu heidän kotiseudullaan, eikä se voi olla vaikuttamatta siihen, kuinka ihmiset suhtautuvat sen kaikkiin osapuoliin. Ikävimmillään tämä voi johtaa tyttöjen syrjäytymiseen ja sen kaikenlaisiin seurannaisvaikutuksiin.

Lisäksi on luultavaa, että myös opettajaan suhtaudutaan jatkossa – vapauttavasta päätöksestä huolimatta – eri tavalla kuin aiemmin, sillä onhan hyvin tunnettua, että kerran esitetty epäily alkaa helposti elää ihmisten mielissä omaa elämäänsä, jossa edes oikeudessa todettu syyttömyys ei vapauta kokonaan ihmisten epäilyistä. Pahimmassa tapauksessa opettajan tilanne käy siinä määrin ahdistavaksi, että edessä on luopuminen ammatista tai ainakin asuinpaikan vaihtaminen. 

IS:n juttu ei kerro sitä, miksi tytöt olivat lähteneet valehtelemaan opettajastaan. Selvää kuitenkin on, että olipa heidän motiivinsa mikä tahansa, olisi heidän kannattanut kannattanut jättää höpöpuheet sikseen ja keskittyä huolehtimaan omista asioistaan ja koulussa opetettujen asioiden omaksumiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus
Koulu on oppimista varten
Pesäpallomailalla hampaisiin

Itkevät yliopisto-opiskelijat

Eräs kollega vinkkasi minulle sosiaalisen median viestin, jossa yliopisto-opettaja kertoi nuorten oppilaidensa olevan luontokadon ja ilmastonmuutoksen takia niin ahdistuneita, että "esimerkiksi sukupuuttoja koskevan luennon aikana usein joku itkee". Toisessa viestissään samainen yliopisto-opettaja kertoi, että hänen opiskelijansa "varsin usein kokevat, että heidän on ratkaistava ilmastokriisi ja pysäytettävä sukupuuttoaalto". 

Tämä on merkittävää siksi, että korkeakoulutetut ihmiset tulevat mitä todennäköisimmin johtamaan Suomea myös tulevaisuudessa. Eikä se ole lasten leikkiä, vaan edellyttää luovien ratkaisujen tekemistä, jotta ympäristöasiat saadaan hoidetuksi ilman kohtuutonta taloudellista hintaa. Siis kompromissien tekemistä erilaisten ihmisten kanssa mitä moninaisimmissa tilanteissa.

Onko siis niin, että olemme kasvattamassa nyt opintojaan suorittavaa sukupolvea painetta kestämättömiksi ja toimintakykynsä hukanneiksi ihmisiksi? Siis sellaisiksi, että he romahtavat itkeä pillittämään silloin, kun olisi tehtävä kaikkia intressiryhmiä tyydyttäviä ratkaisuja, joissa joutuu hyväksymään ja sovittamaan yhteen omien näkemystensä kanssa ristiriitaisia intressejä. 

* * *

Maailmanlaajuinen sukupuuttoaalto on sinänsä tieteellinen tosiasia, joka johtuu lähinnä aiemmin käyttämättömän maan/vesialueiden valjastamisesta ihmisen käyttöön sekä jo käytössä olevien alueiden entistä intensiivisemmästä käytöstä. Sitä ei kuitenkaan ratkaista viiden ja puolen miljoonan ihmisen Suomessa, vaan kansainvälisellä yhteistyöllä, jossa on huomioitava myös kaikkien ihmisten elämän edellytysten säilyminen. 

Myös ilmaston lämpeneminen 1800-luvulta tähän päivään on tieteellinen tosiasia. Tosin ainakaan pohjoisen merijään perusteella sen suhteen tilanne ei ole niin kestämätön kuin uutisvirrasta voisi päätellä, sillä juuri saavutettu tämänvuotinen napajään syyskuinen pinta-alaminimi jäi suuremmaksi kuin vuonna 2012. 

Näin siitä huolimatta, että ennätysvuodesta on kulunut jo yli vuosikymmen ja juuri nyt on ilmastoa lämmittävä El Niño-vuosi, jonka aikana vanhojen ennätysten olisi voinut olettaa tulleen lyödyiksi. Siten ainakin tällä hetkellä opiskelijoidenkin kannattaisi hiukan hengähtää ja itkuun pillahtamisen sijaan panna tyytyväisenä merkille, että sekä ilmaston lämpenemisen että luontokadon suhteen on - ainakin lähes - koko maailma herännyt tekemään asioita, joiden kautta molempien katastrofien voi olettaa jäävän lievemmiksi kuin vaikkapa vielä vuosikymmen sitten voitiin pelätä.

Siksi myös nyt opiskelevien nuorten kannattaisi keskittyä kehittämään omia kykyjään ja taitojaan löytää rakentavia ratkaisuja. Ja oppia katsomaan rohkeasti tulevaisuuden mahdollisuuksiin sen sijaan, että pelkäävät itkua tuhertaen pahimman mahdollisen skenaarion toteutumista. Tällaista kehitystä kannattaisi myös yliopisto-opettajien tukea opetuksessaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ilmastonmuutos vähentää eurooppalaisten kuolleisuutta
Ilmastotutkimus ei oikeuta ihmisten elämän vaikeuttamista eikä nuorison ahdistamista
Suomalaisten metsien tehokasta hyödyntämistä on syytä jatkaa

Pesäpallomailalla hampaisiin

Helsingin sanomat teki jutun kouluissa työskentelevien ihmisten kokemasta väkivallasta. Siinä haastateltua Lotta-nimistä opettajaa oli mm. lyöty pesäpallomailalla hampaisiin. Lisäksi hän oli saanut töissään murtuman jalkapöytäänsä, murtuneita luita käsivarteensa, joutunut korjaamaan hampaitaan useaan kertaan sekä saanut silmäänsä ruhje- ja niskaansa retkahdusvamman.

Aikamoinen kertomus. Sen luettuani ajattelin, että onneksi tutkijana ei tarvitse kärsiä moisesta ja kiitin itseäni siitä, etten aikanaan kokenut vetoa opettajan ammattiin. 

Jutun alkupuolella sanottiin, että "väkivaltaa ei voi typistää vain tietyn koulun, alueen tai ryhmän ongelmaksi". Ja että "koulujen työntekijöiden mukaan vaaratilanteita aiheuttaa usein yksittäinen oppilas. Tietyissä kouluissa ja luokissa yksittäistapaukset kasaantuvat."

Minulle, joka on yli vuosikymmenen ajan seuraillut vaihtelevasti maahanmuuttokeskustelua tämä kuulosti vähän turhankin tutulta. Onhan siellä huomattu, että ongelmat - joissa yhteinen nimittäjä on maahanmuutto - aivan liian usein mainitaan yksittäistapauksina unohtaen tuo yhteinen nimittäjä ikään kuin sitä ei olisi edes olemassa. 

Ja niin oli siis myös tänä aamuna lukemassani HS:n jutussa. Siinäkin nimittäin mainittiin myöhemmin, että "Lotan oman ryhmän oppilaista kukaan ei puhu suomea äidinkielenään. Myös oppilaiden keskinäisen kielen puuttuminen aiheuttaa turhautumista ja ärsyyntymistä, jota ratkotaan nyrkein."

Niinpä niin. Näyttää siis siltä, että myös Lotan omassa ryhmässä ovat yksittäistapaukset kasaantuneet. Ja HS:n toimittajalta on jälleen kerran unohtunut yhteinen nimittäjä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä
Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee
Myllypuron kielilukion tapahtumat haastavat vallitsevan doktriinin

Onnistunut maahanmuuttajakoululaisten inkluusio, vai...

Suomalaisessa koulukeskustelussa on saavutettu uusi vaihe. Helsingin sanomat nimittäin kertoi koulusta, jossa niin sanotun inkluusion sanottiin toimivan.

Olisiko kyseisestä espoolaiskoulusta siten malliksi koko suomalaisen - tai ainakin maahanmuuttajavaltaisten alueiden - peruskoulutuksen järjestämiseen. Kerrottiinhan HS-jutun ingressissä sentään, että "koulussa on onnistuttu inkluusiossa niin hyvin, että inkluusioluokalle haluavat kaikki".

Juttua pidemmälle lukiessa tulivat vastaan koulussa saavutetun inkluusiotason edellytykset. Ensin nimittäin mainittiin, että inkluusioluokissa on "erityisluokanopettaja, luokanopettaja ja koulunkäynnin avustaja. Kaikki kolme ovat paikalla lähes koko ajan, opettaja ei toimi koskaan yksin".

Toisin sanoen inkluusioluokan palkkakulut ovat noin kolminkertaiset verrattuna omiin kouluaikoihini. Jutussa haastateltu erityisluokanopettaja mainitsi myös, että "näillä luokilla on kaikkiaan 25–30 oppilasta, ja 10 paikkaa on varattu erityisoppilaille" eli luokkakoko on jonkin verran pienempi kuin oman aikani kansakoulussa. 

Lisäksi kerrottiin, että luokka voidaan jakaa oppilaiden pedagogisen ja tuen tarpeen mukaan esimerkiksi kielten tunneilla. Tällöin avuksi tulee aina yksi aineenopettaja, jolloin yhdessä ryhmässä voi olla vaikka viisi oppilasta ja kaksi aikuista sekä toisessa 22 oppilasta ja kaksi aikuista. 

Tällöin palkkakulut ovat siis noin nelinkertaiset omiin kouluaikoihini verrattuna. Ei siis ihme, että koulussa kerrotaan inkluusion onnistumisesta. 

Eivät asiat kuitenkaan luista edes mainituilla resursseilla kuin Strömsössä. Jutussa nimittäin mainittiin, että oppilaat ovat joskus levottomia sekä säntäilevät ympäriinsä tai mekastavat. Tai haastavat riitaa ja pyrkivät konfliktiin toisten kanssa. 

Oppilas voi saada myös kiukkukohtauksen tai karata luokasta ja mennä piiloon kaappeihin. Ja hankalimmissa tapauksissa oppilaita ohjataan sairaalakouluun, missä huolehditaan siitä, ettei oppilas ole vaaraksi itselleen tai muille.

Vaikuttaisi siis siltä, ettei inkluusion onnistuminen ole espoolaiskoulussa onnistunut ihan täydellisesti. Tämä on tietenkin harmillista ottaen huomioon edellä kuvattu omaan kansakouluaikaani verrattuna kolmin- tai nelinkertainen satsaus opettajavoimiin. 

Tosin HS:n artikkelin lopussa kulun rehtori totesi, että "periaatteessa resurssit eivät ole yhtään sen paremmat kuin muillakaan". Mutta jatkoi sen jälkeen, että "raha ohjautuu siihen kouluun, jossa opetus tosiasiallisesti tapahtuu eikä sille alueelle, jolla oppilas asuu. Tässä mielessä olemme onnekkaita." Lisäksi hän huomautti, että "jos inkluusiota aletaan rakentaa tyhjästä ilman kunnon resursseja, se ei voi toimia". 

Ota tästä kaikesta nyt siis selvää, eli onko inkluusio niin kallista kuin HS:n - ja tämän - kirjoituksen alkuosasta voisi päätellä? Vai puhuiko rehtori sittenkin poliittisesti korrektia muunneltua totuutta mainitessaan, että "periaatteessa resurssit eivät ole yhtään sen paremmat kuin muillakaan"?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialistinen hollitupa
Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia
Estääkö pelko uuden arvioinnin?

Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia

Arvoisa lukijani varmasti muistaa Ruotsin ihmeen. Siis sen, kun ruotsalaislasten sijoitus PISA-testeissä lähti nousuun - kunnes paljastui, että heidän testinsä ei kuvannutkaan koko ikäluokan osaamista. Niistä oli nimittäin jätetty surkeimmat yksilöt eli osa maahanmuuttajalapsista pois. 

Tänään saimme sitten luettavaksemme väsyneen suomalaisopettajan mielipidekirjoituksen, jonka mukaan meno hänen matematiikan tunneillaan on kuin sirkuksessa. Hänen mukaansa "jokaisen tunnin alusta vähintään kymmenen minuuttia kuluu siihen, että kaikki ovat tulleet paikalle, kirjat ovat esillä ja kännykät poissa".

"Yksi oppilas ei osaa suomen kieltä... Pari ylivilkasta oppilasta kulkee jatkuvasti ympäri luokkaa häiriten muiden oppilaiden työskentelyä huomautuksista huolimatta", mutta "ylivilkkaita lapsia ei voi päästää yksin valvomatta käytävään häiritsemään muiden oppitunteja".

Ja edelleen "valitsen auttamisen kohteeksi tällä kertaa erityisen tuen oppilaat. Neuvominen on hidasta, ja suurella vaivalla saamme käytyä opittavan asian läpi rautalangasta vääntäen ja laskettua kaksi tehtävää. Etevimmät oppilaat ovat oman onnensa nojassa... pyytää apua ja ihmettelee ääneen, miksi ohjaan aina samoja oppilaita".

Ei siis ihme, että Suomen aiemmin loistava PISA-menestys kääntyi laskuun samaan aikaan, kun maahamme alettiin ottaa vastaan suuria laumoja kehitysmaista saapuneita ja parempaa elintasoa etsiviä ihmisiä. Jos edellä linkittämästäni opettajan mielipiteestä voi jotain päätellä, niin ainakin sen, ettei tällainen maahanmuutto ole rikkaus eikä voimavara. 

Sen sijaan opettajan kannanotto osoittaa, etteivät ongelmana ole pelkästään uussuomalaisten jälkikasvun heikot oppimistulokset. Sen lisäksi myös kantaväestöön kuuluvien lasten osaaminen jää heikommaksi kuin se olisi ilman oppimista häiriköiviä kehitysmaalaistaustaisia nuoria. 

Siksi poliitikkojen tulisi ymmärtää, että myös koulujen työrauhan takia on syytä olla lanseeraamatta kehitysmaalaisten maahanmuuton helpotukseksi ja uudeksi reitiksi viime aikoina esillä ollutta humanitaarista viisumia. Päinvastoin - pitäisi harkita keinoja, joiden avulla elintasopakolaiset voitaisiin pitää mahdollisimman tarkoin maamme rajojen ulkopuolella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee
Suomalaiskoulujen karu todellisuus: 15-vuotialla voi olla 9-vuotiaan osaaminen
Liiankin ruotsalaista

Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee

Sananvapaus on äärimmäisen tärkeä ihmisoikeus, koska niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.

Siksi yksi kuluneen viikon merkittävimmistä uutisista julkaistiin Länsiväylä-lehdessä, joka kertoi espoolaisvanhempien huolesta liittyen lähinnä maahanmuuttajataustaisten koululaisten muita oppilaita kohtaan harjoittamaan kovaan väkivaltaan, häiriköimiseen ja muita syyllistävään uhriutumiseen, johon opettajat eivät puutu riittävästi. Sen seurauksena normaalisti käyttäytyvän oppilaiden enemmistön koulunkäynti on häiriintynyt vakavasti. 

Tilannetta kuvaa se, että toisen kirjoituksen laatineen isän poikaa oli koulussa lyöty syyttä keskelle kasvoja, mutta opettajat olivat olleet haluttomia selvittämään asiaa. Ja mikä pahinta, isän mukaan "valvoja näki kaiken, mutta koulua kiinnosti ainoastaan selvittää, onko poika jotenkin provosoinut lyöjää. Asioita käsitellään ainoastaan siltä kulmalta, mitä kantasuomalainen on tehnyt."

Tässä on syytä kysyä mistä opettajien käytös johtuu. Pelkäävätkö he joko oppilaiden, näiden vanhempien tai kouluviranomaisten kohdistavan heihin kostotoimia, mikäli he nostavat häirikköoppilaidensa etniskulttuuriset taustat esille? 

Lisäksi on syytä huomata, että espoolaisopettajat ovat näin välinpitämättömiä vielä senkin jälkeen, kun saimme viime vuonna lukea vantaalaiskouluissa tapahtuneista maahanmuuttajanuorten äärimmäisistä väkivallanteoista (ensimmäinen ja toinen tapaus). Eikö tieto niistä ollut kantautunut espoolaiseen koulutoimeen - vaikka siitä alkukankeuksien jälkeen uutisoitiin jopa maamme valtamediassa - vai eiväkö he vain välitä oppilaidensa kärsimyksistä? 

* * *

Sananvapauteen edellä käsitelty uutinen liittyy kahdesta syystä. Ensinnäkin Länsiväylän toimitus katsoi tarpeelliseksi perustella erikseen sen, miksi lehti julkaisi edellä lyhyesti referoimani jutun - vieläpä ilman haastateltujen tunnistustietoja. Kirjoitus on hyvä, joten arvoisan lukijani kannattaa lukea se ajatuksella läpi. 

Mutta itse kysymys kuuluu, että minkä ihmeen takia tällainen puolustelukirjoitus oli tarpeellinen? Ja mitä se kertoo maamme sananvapauden tilasta?

Vielä suurempi ongelma sananvapauden ja sitä kautta koko suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvon kannalta on kuitenkin se, ettei suomalainen valtamedia ole lotkauttanut korvaansakaan espoolaislehden uutiselle - saati välittänyt sitä laajempaan tietoisuuteen. Tietääkseni vain Suomen uutiset on tehnyt siitä jutun. 

Tältä osin kysymys kuuluu, että miksi suomalainen media salailee kerta toisensa jälkeen maahanmuuttajiin liittyviä ongelmia? Onko sen tarkoituksena ohjata Suomi samalle tielle, joka on jo tehnyt osasta länsinaapuriamme maahanmuuttajejengien temmellyskenttää, jossa etenkään nainen ei voi kuvitellakaan liikkuvansa öiseen aikaan? Ja jossa jopa täysin sivulliset kuolevat maahanmuuttajagangstereiden tulitaisteluissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat ja Suvela Warriors
Matinkylässä roihuaa edelleen
Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin

Kouluissa pitäisi keskittyä oleelliseen - ja hallituksessa siihen tarvittavien edellytysten varmistamiseen

Kirjoitin pari päivää sitten suomalaisnuorten - mukaan lukien ja ehkäpä nimenomaisesti maahanmuuttajataustaisten - heikoista matematiikan kyvyistä. Tänään sain sitten lukeakseni Helsingin sanomien mielipidekirjoituksia suomalaisen koulun nykytilasta. 

Ensimmäisen mukaan "opetushallitus on nyt laatinut arvosanalle viisi kriteerit, joita pitäisi ensi keväänä noudattaa. Omista oppilaistani yhdeksän kymmenestä olisi joka vuosi pitänyt saada ehdot matematiikasta, jos kriteerejä noudatettaisiin. Pelkään pahoin, että armovitoset tulevat edelleen olemaan normi sen sijaan, että resursseja suunnattaisiin perusasioiden opettamiseen."

Kirjoittaja on siis opettaja, jonka oppilaista lähes kaikki jäävät vaille sitä osaamista, joka heidän pitäisi saavuttaa. Syynä voi tietenkin olla opettaja, oppilaat tai koulujen johtamisen virheet.

Toinen mielipiteensä ilmaissut opettaja kertoi, että "ratkaisuksi tarjotaan entistäkin yksilöllisempää opiskelua, eli yhä useammalle räätälöidään oma opintopolku. Vaatimustason jatkuva laskeminen ei kuitenkaan hyödytä, koska nuori tottuu siihen, että aina joku pelastaa ja hoitaa työt hänen puolestaan. Pahimmassa tapauksessa kasvatamme luovuttajien sukupolvea."

Tämä on omalta kannaltani aika pelottavaa, koska olen jo eläkeikää lähestyvä ihminen, jonka vanhuuden turva on nouseva sukupolvi. Eikä sen tehtävä tule onnistumaan ilman, että nykyiset koululaiset tarttuvat toimeen ja hoitavat yhteiskuntaa seuraavina vuosikymmeninä samanlaisella menestyksellä kuin oma sukupolveni on tehnyt.

Kolmas kirjoittaja - myös opettaja - sitten levittikin eteemme karmivan todellisuuden. Hänen mukaansa "on hirveää tuhlausta menettää nykyisiä ja tulevaisuuden osaajia sairauslomille ja -eläkkeille. Voitaisiinko hieman hidastaa tahtia ja uudistuksia sekä antaa kouluille työrauha oppimiseen ja opettamiseen?"

Tällä kommentillaan hän valaisi myös ensimmäisen mielipidekirjoittajan avoimeksi jättämää kysymystä koulumme epäonnistumisen syistä. Niitä ovat eittämättä koululaitoksen johtamisessa tehdyt virheet. 

Siksi juuri nyt maan hallituksen tulisi tarttua koulujen ja opetuksen tilanteeseen laaja-alaisesti. Pitäisi panostaa tosiasioiden tunnustamiseen - kuten oppilasaineksen muuttumiseen - eli keskittyä opettamisen perusasioihin ja siihen resurssien saamiseksi luopua poliittisesti motivoituneiden agendojen ajamisesta kouluihin. 

Toisin sanoen Suomen hallituksen opetusministeri Li Anderssonin (vas) johdolla tulisi varmistaa, että opetushenkilökuntaa ei rasiteta liiaksi perustyön - siis opettamisen - ulkopuolisella hankehumpalla. Ja että heille annetaan toimivat työkalut hallita yhä monikulttuurisemmaksi muuttuvaa kakarakatrasta, jotta siitä saisi kasvatetuksi entisiä sukupolvia osaavamman joukon vastaamaan yhä monimutkaisemmaksi muuttuvan maailman haasteisiin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiskoulujen karu todellisuus: 15-vuotialla voi olla 9-vuotiaan osaaminen
Tanskan malli on johtanut positiivisiin tuloksiin
Muslimimaahanmuuttajat ajautumassa ylisukupolviseksi etnis-uskonnollisesti leimautuneeksi alaluokaksi

Rasistinen tiedekunta

Samaan aikaan kun Helsingin yliopisto on mahdollisesti joutunut ns. keijoituksen - eli suvaitsevaisuutta parodioivan älyvapaan huiputuksen - kohteeksi, on se joutumassa myös toisen - ja tällä kertaa todellisen - nykyajan ilmiön hampaisiin. Tarkoitan Helsingin sanomien uutista, jonka mukaan yliopiston teologisen tiedekunnan henkilö olisi etsinyt tuntiopettajaa suomalaiselta kuulostavan nimen perusteella. 

Tiedekunnan dekaani on tunnustanut tapahtuneen ja yliopisto on julkaissut Twitterissä viestiketjun, jonka mukaan "olemme saaneet selville, että tiedekunnasta oltiin yhteydessä opiskelijoihin sen perusteella, että heidän sukunimensä kuulostivat suomalaiselta. Toimintatapa on ollut ehdottomasti väärä ja teologinen tiedekunta pyytää sitä anteeksi."

Oleellinen kysymys tässä on se, että onko yliopisto toiminut vain väärin vai onko se myös rikkonut yhdenvertaisuuslakia, jonka 8 §:ssä kielletään syrjintä iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella".

Asia ei kuitenkaan ole aivan suoraviivainen, sillä saman lain 11 §:ssä todetaan, että "erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia". Tätä kohtaa ei kuitenkaan sovelleta, mikäli kyse on "erilaisesta kohtelusta etnisen alkuperän perusteella".

Teologisen tiedekunnan tapauksessa vierasperäisten nimien välttämisen tarkoituksena oli välttää liian tunnustuksellisen islamin opettajan palkkaaminen, koska uskonnon opetus Suomessa ei saa olla tunnustuksellista. Siten sille on periaatteessa lakiin perustuva perustelu, mutta koska asiaan liittyy etninen peruste, se ei siitä huolimatta liene 11 §:n suhteen lain mukainen.

Mutta asia ei ole näinkään yksinkertainen, sillä lisäksi on tutkittava samaisen lain 12 §, jonka mukaan "Erilainen kohtelu ... työhön tai palvelukseen otettaessa on oikeutettua, jos kohtelu perustuu työtehtävien laatua ja niiden suorittamista koskeviin todellisiin ja ratkaiseviin vaatimuksiin ja kohtelu on oikeasuhtaista oikeutettuun tavoitteeseen pääsemiseksi".

Minun nähdäkseni tämä saattaisi oikeuttaa teologisen tiedekunnan tekemän ratkaisun. Ja tämä lienee se lainkohta, jonka mukaan asia ratkaistaan, mikäli se etenee oikeuteen. 

Tässä suhteessa lienee kuitenkin selvää, että dekaanin tunnustus toimintatavan vääryydestä sekä sen perusteella jo tehty anteeksipyyntö asettavat yliopiston puolustuksen mahdollisessa oikeudenkäynnissä kuitenkin - ainakin minun silmissäni - varsin heikkoon asemaan.  Nähtäväksi siis jää, joutuuko Afrikan tähti-tapauksen yhteydessä nuoret opiskelijansa rasisteiksi leimannut yliopisto itse tuomituksi rasismista työnantajaroolissa. 

Toivottavaa olisi, että nämä tapaukset johtaisivat siihen, että Suomessa käytäisiin syvällinen yhteiskunnallinen keskustelu siitä, missä kulkevat tuomittavan rasismin ja Yhdysvalloista peräisin olevan ihmisten koko elämän tuhoamiseen epämääräisin perustein tähtäävän voukki- ja känselöintikulttuurin rajat. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Keijoko keijotti Helsingin yliopiston?
Ylen punavihreä sitoutuneisuus herätti ihmetystä
Miksei lehdistömme kritisoi ihmisten toimeentulon tuhoamista?

Kas vain, ruotsalaiskoulun puukotus uutisoitiin

Suomalainen media kertoilee harvakseltaan Ruotsissa tapahtuneista väkivallanteoista. Silloinkaan tekijästä ei yleensä kerrota kuin hänen ikänsä. 

Näin tapahtui myös tänä aamuna lehdistössämme olleessa uutisessa, jossa 15-vuotias poika oli puukottanut 45-vuotiasta opettajaa. Lisäksi kerrottiin koululaisten tarinoita siitä, mitä he itse olivat tehneet tapauksen yhteydessä.

On tietenkin sinänsä hyvä, ettei Ruotsin tapahtumista vaieta aivan täydellisesti. On kuitenkin niin, että kotimaista mediaa seuraaville saattaa syntyä kuva, jonka mukaan väkivallanteot olisivat Ruotsissa jotenkin harvinaisia. 

Näin ei kuitenkaan ole, vaan kuten PT-Media on kertonut selvällä suomenkielellä, ovat erilaiset murhat ja sellaisten yritykset tänä päivänä lähes jokapäiväisiä. Tässä kuussakin siellä on tehty 26 murhan yritystä ja 9 murhaa. Suurin osa - elleivät kaikki - niistä on tapahtunut uusruotsalaisten toimesta. 

Minulle onkin syntynyt sellainen käsitys, että maamme median tavoitteena on pitää suomalaiset tietämättöminä siitä, minkälaista väkivaltabuumia ruotsalaiset elävät liberaalin maahanmuuttopolitiikkansa seurauksena. Ja syynä sille on se, että niiden toimituskunnat eivät ymmärrä Suomen kulkevan samaa tietä, mikäli meidän maahanmuuttopolitiikkamme kulkee samoilla poluilla. 

Sillä samoille poluillehan tässä ainakin Suomen hallitus tahtoo. Afganistanin siirryttyä länsimaisittain ikävän hallinnon alle, on esimerkiksi sisäministerimme vaatinut Suomea nostamaan pakolaiskiintiönsä lähes kaksinkertaiseksi nykyisestä 1 050 henkilöstä. Samalla maamme pakolaisneuvonta on vaatinut Suomea luopumaan perheenyhdistämisen rajoitteista. 

Uskon, että nämä ja muut kehitysmaalaisten kansainvaellusta edistävät tahot toimivat kuten toimivat hyvässä uskossa ja vilpittömin mielin. Mutta sitä ihmettelen, etteivät he ymmärrä samalla johtavansa Suomea kohti sellaista monikulttuurista helvettiä, jonka länsinaapurissamme otettavia ensiaskeleita suomalainen media piilottelee tavallisilta kansalaisilta parhaansa mukaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyödyllinen idiootti unohti etnis-uskonnollisen ulottuvuuden
Ruotsalaislasten ja poliisin ampumistapauksista
17-vuotias nuorukainen olikin äitinsä kanssa asuva somali

Lukashenko opettaa länsimaita irakilaisten avulla

Valko-Venäjän ja Liettuan rajalla Eurooppaan haluavien irakilaisten avulla käytävä hybridisota näyttäisi ainakin toistaiseksi keskeytyvän. Syynä on sanottu olleen raja-alueelta löytyneen kuolleen irakilaisen. 

Näytelmän luonteesta kertoo jotain myös se, että rajan ylittäneistä 4 000 irakilaisesta jo lähes joka kymmenes on ilmoittanut haluavansa palata takaisin kotiin. Tästä jokainen järkevä ihminen osaa tietenkin tehdä sen johtopäätöksen, ettei kyse ole humanitaarisista pakolaisista vaan turvapaikkajärjestelmää väärinkäyttävistä elintasopakolaisista, joita Valko-Venäjän presidentti Lukashenko käyttää hyväkseen.

Järkeviin ihmisiin eivät näytä kuitenkaan lukeutuvan ns. ihmisoikeusaktivistit, jotka vastustavat kiivaasti Liettuan pyrkimyksiä pysyttää poliittisten elintasopakoklaisten virran EU:n alueelle. 

Turvapaikan myöntämisen tarpeettomuudesta omaa karua kieltänsä kertoo myös irakilainen, joka eleli Suomessa kolme ja puoli vuotta - ja onnistui jopa työllistymään - ennen kuin hänen turvapaikantarpeensa havaittiin olevan perusteeton. Nyt hän on muiden Liettuan rajalla olevien maanmiestensä tavoin pyrkimässä takaisin Lukashenkon avulla ja löytänyt tiensä julkisuuteen valittamaan Liettuassa saamastaan suojasta.

Valko-Venäjän irakilaisilla käymästä hybridisodasta todistaa myös se, että irakilaisia on alettu ohjata Puolaan sen jälkeen, kun maa antoi poliittisen turvapaikan Tokion olympialaisissa puheidensa takia vaikeuksiin joutuneelle pikajuoksijalle. Tämän saama turvapaikka on kuitenkin juuri sellainen, johon kansainvälinen sopimus oikeudesta hakea turvapaikkaa on tarkoitettu - eli suojaksi diktatorisen hallinnon yksittäiseen ihmiseen kohdistuvaa henkilökohtaista vainoa vastaan. 

Nähtäväksi jää, kuinka hyvin Lukashenko ja hänen ilmeinen toimeksiantajansa Valko-Venäjän itärajan takana onnistuu manöövereissään. Toivon mukaan Euroopan ja muiden länsimaiden poliittiset johdot ovat tässä tilanteessa kuitenkin hereillä ja osaavat tehdä oikeat johtopäätökset sekä hybridisodan käyjien että sen hyväksi käyttämien ihmisten motiiveista. 

Jos näin kävisi, he kykenisivät myös muuttamaan länsimaiden akilleen kantapääksi osoittautuneiden ihmisoikeuksien tulkintaa sellaiseksi, joksi se on aikanaan tarkoitettukin. Näin Lukashenko tulisi tahtomattaan opettaneeksi länsimaita tosimaailman kovista realiteeteista. Sen sijaan, mikäli hän ei tässä onnistu, maksavat länsimaiden johtajien ymmärtämättömyydestä kovan hinnan ennen kaikkea nuoret ja vielä syntymättä olevat länsimaalaiset ihmiset järjestäytyneiden hyvinvointiyhteiskuntien sortuessa kansainvaellusten luoman epäjärjestyksen alle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?
Valko-Venäjä käyttää irakilaisia EU:ta vastaan
Nokkelia ja kyvykkäitä irakilaisia

Rasistista huutelua Helsingin Maunulassa?

Vantaan kouluväkivaltatapaukset ovat nostaneet esille muitakin ikäviä kouluepisodeja. Yksi niistä on tapahtunut Helsingin Maunulassa, missä nuorisojoukko on pakottanut yhden oppilaan polvistumaan eteensä uhkaamalla tätä hengen menetyksellä sekä jakanut tilanteesta otettua videota sosiaalisessa mediassa. Syynä on epäillyn mukaan ollut rasistinen huutelu, joten tässä tapauksessa on varmuudella kyse monikulttuurisuuteen kuuluvasta väkivallasta. 

Tapaus alleviivasi myös sitä, ettei meillä edelleenkään toteudu looginen oikeus. Uhriksi joutunut poika ei pysty palaamaan kouluun, koska hän kohtaa siellä muiden oppilaiden huutelua eli kiusaaminen jatkuu edelleen. Epäillyt sen sijaan jatkavat koulunkäyntiä normaalisti. Koulu ei uhrin äidin mukaan ole tehnyt riittävästi ongelman ratkaisemiseksi. 

MTV3 oli tehnyt kyselyn koulujen rehtoreille. Siitä paljastui pari mielenkiintoista kohtaa. 

Ensinnäkin rehtoreiden näkemyksen mukaan opettajien väsyminen on suurempi ongelma kuin kouluväkivalta. Syytä tälle väsymiselle ei ole kerrottu, mutta epäilen, ettei koulujen lisääntyvä monikulttuurisuus ole ainakaan vähentänyt heidän työtaakkaansa. 

Toisaalta jutussa oli myös yksi äärimmäisen outo väite. Helsingin kuvataidelukion rehtori nimittäin uskoi, että hänen johtamassaan koulussa ei ole kouluväkivaltaa eikä edes kiusaamista. 

Koulujen todellisuutta jonkin verran tuntevana epäilen, että väite kertoo todennäköisemmin rehtorin kyvyttömyydestä havaita kiusaamista kuin todellisesta asiantilasta - koulukiusaaminenhan ei rajoitu pelkästään monikulttuurisiin kouluihin vaan kyllä kantaväestönkin nuoret ovat aina osanneet sen "taidon". Myös minun nuoruudessani.

Nyt esille nousseiden tapausten valossa olisikin kaikkien rehtoreiden ja opettajien syytä huolestua, mikäli he missään vähänkään suuremmassa koulussa jakavat kuvataidelukion rehtorin näkemyksen koulukiusaamisen puutteesta. Se kun mitä todennäköisimmin kertoo vain siitä, että jotain oleellista on jäänyt huomaamatta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin
Tumman pigmentin kulttuuria?
Väkivaltaa Havukoskella

Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin

Juuri kun keskustelu vantaalaisen Kytöpuiston koulun väkivaltatapauksesta oli hiukan laantunut uutisoitiin meille saman kaupunginosan Havukosken koulun pihalla tapahtuneesta raa´asta pahoinpitelystä. Tällä kertaa syylliseksi epäily on toisen koulun oppilaita, jonka käytös on aiemminkin herättänyt huolta. 

Hyvää tässä tapauksessa on se, että pahoinpitelijä on yli 15-vuotias eli rikosoikeudellisessa vastuussa teostaan. Toivon mukaan hän joutuu tuon vastuun myös kantamaan, koska syyllisyydestä ei ilmeisesti ole epäilyä tapahtuman tallennuttua valvontakameraan ja silminnäkijöiden muistiin. 

Huonoa on sen sijaan se, että myös tässä koulussa on toimittu täysin vastuuttomasti. Siinä missä Kytöpuiston opettajat eivät juurikaan piitanneet pahoinpidellyn vanhempien aiemmista yhteydenotoista, ei tällä kertaa vaivauduttu edes toimittamaan tajuttomaksi pahoinpideltyä terveydenhuoltoon eikä ilmoittamaan asiasta poliisille. 

Näyttääkin siltä, että Vantaan kaupungilla on valtava ongelma Havukosken alueella toimivien koulujen opettajien vastuullisuuden kehittämisessä. Siksi olisi ensiarvoisen tärkeää selvittää, onko tämä vain kyseisen monikulttuurisen alueen ongelma vai heijastaako se suomalaisen opettajakunnan yleistä vastuuttomuutta kouluväkivaltaa kohtaan.  

Kirjoittaessani Kytöpuiston tapauksesta, epäilin tapauksen olevan merkki siitä, että Havukoskella on siirrytty kohti kehitysmaalaista kulttuuria. Vantaan kaupungin virkamies kielsi tämän, mutta joka tapauksessa olen ymmärtänyt, että tapauksessa väkivaltaa harjoittaneet olivat ns. uussuomalaista alkuperää. Havukosken pahoinpitelijän osalta tästä asiasta ei ole annettu julkisuuteen tietoa.

On kuitenkin niin, että maahanmuuttajavaltaisella Havukoskella saattaa olla vaikeuksia rekrytoida päteviä opettajia tunnetusti rauhattomiin luokkiin. Tai ainakin koulun opettajilla on jo aiemmin ollut outoja vaikeuksia - kuten oppilaan hukkaaminen opintoretkellä.

Niin tai näin Vantaan kaupunki ja ehkä suomalainen koulutoimi yleensäkin on nyt vakavan paikan edessä: kuinka varmistaa lapsille ja nuorille turvallinen koulunkäynti tämän päivän haasteiden edessä. Ongelma on sikäli vakava myös Vantaalla, että sen talous on kuralla ja veroja pitäisi kiristää. Jos niin käy, heikkenee kaupungin vetovoima hyvien veronmaksajien parissa entisestään, mikä heikentää sen kykyä vastata koulu- ja muihin haasteisiin entisestään. 

Siksi kehotankin asukasluvultaan maamme neljänneksi suurimman kaupungin poliitikkoja ja virkamiehiä katsomaan rehellisesti taaksepäin ja miettimään, että missä meni pieleen. Sekä ottamaan oppia siitä mitä siellä näkee ja korjaamaan asian jatkossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tumman pigmentin kulttuuria?
Väkivaltaa Havukoskella
Defaulttina vakiot tuntomerkit

Väkivaltaa Havukoskella

Kirjoitin eilen väkivallasta vantaalaisessa Myyrmannin ostosparatiisissa. Tänään oli valitettavasti syytä kirjoittaa väkivallasta toisella puolella Vantaata.

Eilen julkisuuteen nousi nimittäin itävantaalaisen koulun vakava väkivaltatapaus. Siinä joukko 12-13-vuotiaita oppilaita oli kuristanut ja videoinut yhtä oppilasta. Lopputuloksena tämä oli menettänyt tajuntansa ja paikalle oli kutsuttu sekä poliisi että ambulanssi. 

Tapauksesta ovat nyt kirjoittaneet laajasti kaikki maamme valtamediat. Ihmetystä vain herättää, että itse väkivaltatapaus sattui jo lähes viikko sitten, mutta uutisointi alkoi vasta eilen. 

Epäilenkin vahvasti, että väkivallanteko haluttiin pitää poissa julkisuudesta, koska kyseinen koulu sijaitsee erittäin monikulttuurisella Havukosken alueella. Lisäksi kiusaaminen oli jatkunut jo kuukausia eikä koulu ollut tehnyt juuri mitään lopettaakseen sen, vaikka vanhemmat olivat olleet opettajakuntaan yhteydessä.

Voisiko siis olla niin, että maamme monikulttuuristamista ajavan median oli lopulta pakko reagoida kuristetun sisaren levitettyä tiedon sosiaalisen median kautta, josta tieto lähti leviämään kuin kulovalkea. 

Tekijöiden tai uhrin etnisestä taustasta ei ole edelleenkään uutisoitu mitään, mutta olemme saaneet lukeaksemme vantaalaisen koulutoimen kootut selitykset miten näin on päässyt käymään. Nähtäväksi jää, miten järjestelmä reagoi tapahtuneeseen - passitetaanko uhri suomalaisen tavan mukaan johonkin toiseen kouluun ja rangaistaan pikkurikollisia nuhteilla ja pienellä jälki-istunnolla? 

Joka tapauksessa tämäkin väkivaltatapaus osoittaa, että maailman parhaaksi mainostetulla suomalaisella koululla on sokea pisteensä koulukiusaamisessa. Samoin se osoittaa, että koulutoimen tosiasiassa hiljaa hyväksyessä kiusaamisen se saattaa eskaloitua hengenvaarallisiin mittoihin. Tämä kehityskulku ei rajoitu pelkästään uussuomalaisiin, vaan kyllä koulukiusaamiseen kykenevät ja ovat aina kyenneet myös kantasuomalaiset.

Kaiken kaikkiaan juuri nyt olisi tärkeää, että maamme poliittinen apparaatti eli ennen kaikkea Sanna Marinin (sd) hallitus ottaisi asiakseen linjata toimia, joilla koulukiusaamista ja -väkivaltaa ryhdyttäisiin taltuttamaan. Ohjenuorana pitäisi olla välitön puuttuminen ja toimenpiteiden kohdistaminen uhrin sijasta kiusaajiin: tässäkin tapauksessa uhrille oli järjestetty koulumatkojen ajaksi turvamies sen sijaan, että olisi huolehdittu kiusaajien toiminnan lopettamisesta.   

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Väkivaltaa Myyrmannissa?
Ruokafasismia Helsingissä
Seksuaalirikosten yllättäviä käänteitä

Ruotsissa maksetaan nyt älyllisen epärehellisyyden hintaa

Vanhasta emämaastamme on jälleen kantautunut absurdeja uutisia. Iltalehden mukaan ruotsalaisista peruskoulunopettajista vain 70,1 prosenttia on nimittäin muodollisesti päteviä tehtäväänsä - ja epäpätevien määrä on nousussa.

Naapurissamme onkin satsattu maahanmuuttajien opettajankoulutukseen. Erityisesti on haluttu ulkomailla opettajantutkinnon suorittaneiden irakilaisten, syyrialaisten ynnä muiden uusruotsalaisten hakeutuvan täydennyskoulutukseen.

Koska ollaan Ruotsissa, pitäisi opettajan osata paikallista kieltä. Siksi maassa järjestetään kielikursseja, mutta niissäkään ei aina ole päteviä opettajia. Ja lisäksi on positiivinen syrjintä, jonka nimeen kannustetaan vähän heikomminkin osaavia uusruotsalaisia päästämällä heidät kursseilta läpi heikommallakin osaamisella.

Esimerkiksi sairaanhoitajakoulutuksessa on huomattu, että maahanmuuttajien arvosanat heille suunnatuilta kielikursseilta ovat osaamiseen nähden rankasti yläkantissa. Syynä on se, että kursseja järjestävät eivät halua tai jaksa taistella osaamattomien kurssilaisten kanssa, vaan hyväksyvät huonotkin arvosanat ja kuittaavat palkkionsa veronmaksajien kukkarosta.

Iltalehden uutinen on itsessään tyyppiesimerkki siitä mihin älyllinen epärehellisyys lopulta johtaa. Hyvää tarkoittava positiivinen syrjintä saattaa toki aiheuttaa maahanmuuttajaväestölle hyvää mieltä, mutta työelämässä tarvitaan arvosanojen sijaan oikeaa osaamista. Ja siksi opettelematta jäänyt kielitaito tulee vastaan myöhemmin.

Sama juttuhan se on kaikessa koulutuksessa. Jos esimerkiksi positiivisesti erityiskohdeltu lääkäri saa tutkintonsa kykenemättä erottamaan bakteeri-infektiota virustaudista, on seurauksena vääriä diagnooseja ja niiden seurauksena joko turhaa antibioottien käyttöä multiresistenssien bakteerien määrän kasvuriskeineen tai väärin hoidettujen eli hoitamatta jääneiden sairauksien aiheuttamia vaaratilanteita.

Ja näinhän se on myös vaikkapa rakennusinsinöörin kanssa. Ellei hän osaa laskea rakenteiden lujuuksia, on vaarana virheellisesti suunniteltujen rakennusten sortuminen. Ja ellei automekaanikko ymmärrä riittävästi moottoreiden toiminnasta, jäävät korjaamon asiakkaiden autot korjaamatta.

Kun meillä Suomessakin on monissa kunnissa ja kaupungeissa päätetty soveltaa positiivista syrjintää, on myös meillä vaarana, että julkiset tehtävät tulevat täytetyksi tehtäviään osaamattomista, mutta erityiskohtelun takia kurssinsa läpäisseistä henkilöistä. Ja sen seurauksena kuntasektorin veronmaksajat saavat palkkarahoilleen heikosti vastinetta.

Syy ei silloin ole vain maahanmuuttajan epärehellisyydessä, vaan myös ja erityisesti älyllisesti epärehellisen päätöksen tehneestä valtuustosta. Siksi toivon, että jokainen positiivisesta erityiskohtelusta päättäneen valtuuston jäsen lukisi tämän kirjoituksen ja jäisi miettimään, että olisiko sittenkin olemassa jokin muu tapa, jolla maahanmuuttajien kotoutumista ja yhteiskuntaan integroitumista voitaisiin hoitaa - ja vieläpä paljon nykykäytäntöä paremmin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turussa 1,8 miljoonaa euroa kantaväestön syrjintään
Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille
Vietnamilaiset tarjoavat mallin somaleiden sopeuttamiseen

Miksi ruotsalaiset muuttavat Ahvenanmaalle?

Mediassa oli eilisen aikana ainakin kolme uutista, joiden mukaan aiempaa useampia ruotsalaisperheitä on muuttanut Ahvenanmaalle viime vuoden aikana. Kaikkien juttujen mukaan kyse on lasten kotiopetuksesta, joka ei ole sallittua länsinaapurissa. Suomalaismedioiden uutisoinnissa on kuitenkin mielenkiintoisia nyanssieroja, eikä yksikään niistä kerro suoraan Ahvenanmaalle muuttamisen perimmäisistä syistä.

Iltalehden mukaan "Ahvenanmaalla asui 67 kotiopetuksessa olevaa lasta, joista valtaosa oli ruotsalaisia". Viranomaisten mukaan kotiopetus on sujunut hyvin, mikä tiedetään siksi, että "paikalliset opettajat testaavat säännöllisesti kotiopetettavien lasten osaamista kokein".

Iltalehden mukaan Ruotsin opetusministeri oli kertonut, että "koulun tehtävä on opettaa lapsille myös sosiaalisia taitoja ja 'demokraattiseen yhteiskuntaan kasvamista'". Lisäksi uutinen kertoi, että Ruotsin koulupakon taustalla oli kristillinen yhteisö, "joka kielsi evoluutioteorian ja rankaisi lapsia ruumiillisesti oman opetuksensa yhteydessä".

Ylen uutinen oli paljon niukkasanaisempi eikä maininnut kristillistä yhteisöä. Myös ruotsalaisministerin lausunto oli latteampi: "koulu on olemassa sitä varten, että lapset oppivat taitoa, mutta myös siksi, että he oppivat kanssakäyntiä muiden lasten kanssa".

Lopuksi asiasta uutisoi myös MTV3, mutta paljon niukkasanaisemmin. Joka tapauksessa myös se vahvisti kotiopetuksen laadukkuuden kertomalla Maarianhaminan opetuspäällikön suulla, että "edellytykset ovat otolliset, sillä vanhemmat ovat sitoutuneet ja pitävät asiaa tärkeänä".

Edelle linkittämieni uutisten mukaan ainakin itselleni jäi avoimeksi perimmäinen syy sille, miksi ruotsalaiset pakenevat Ahvenanmaalle. Siis se syy, miksi he haluavat lastensa jättävän ruotsalaisen yhteiskunnan järjestämän kouluopetuksen ja olevan sen sijaan kotiopetuksessa vaikka ulkomailla.

Iltalehden uutinen tosin vihjaisi, että kyse olisi jonkinlaisesta kristillisestä fanatismista ja tieteellisen tiedon kieltämisestä, mutta muut median eivät edes mainitse asiaa. Lisäksi fanatismiin perustuvan opetuksen pitäisi näkyä Ahvenanmaan viranomaisten tekemissä testeissä - mutta se ei näy.

Voisiko kyse olla siten esimerkiksi kouluopetuksen laadusta, joka on tunnetusti ollut kelvotonta Ruotsissa? Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi ahvenanmaalaiseen kotiopetukseen lähdetään juuri nyt kun ruotsalaisetkin koulut ovat onnistuneet parantamaan opetustaan. Lisäksi Ruotsissa on paljon laadukkaita - mutta kalliita - yksityiskouluja.

Edellä läpikäymieni vaihtoehtojen jälkeen jäin pohtimaan sitä, että voisiko kyse olla sittenkin aivan jostain muusta. Eli ruotsalaisen yhteiskunnan yleisestä kehitysmaalaistumisesta, jonka yhdestä merkistä on viime päivinä uutisoitu paljon.

Eli ovatko Ahvenanmaalle lähteneet ruotsalaisperheet sittenkin länsinaapurista maahamme saapuneita pakolaisia, jotka eivät halua lastensa kärsivän naapurimaan ja sen koulujen monikulttuurisesta ilmapiiristä? Ja ovat siksi muuttaneet pois kotimaastaan, jonka koulunkäyntipakko ei edistä lasten siirtämistä siltä turvaan.

Lopuksi totean, etten todellakaan tiedä ruotsalaisten muuttohalujen lisääntymisen syitä. En siis myöskään naapurimaan koulujen monikulttuurisuuden merkitystä sen taustalla. Ja juuri siksi kolmen valtamediamme uutisointi jäi ärsyttämään itseäni jättämällä kertomatta asiaan liittyvät todelliset syyt - ärsyttämään siitä huolimatta, ettei uutisoinnin lähde eli SVT kerro asiasta sen enempää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen lapsiin kohdistuva väkivalta ja sen kieltäminen
Lucia-neito ruotsalaisen kulttuurin muutosuhrina
Kielirasismia Pohjoismaiden neuvostossa

Mikä auttaisi haittakulttuureista saapuvia maahanmuuttajia?

Suomen kielen opettaja Laura Tikkanen on maahanmuuttajanaisia opettaessaan havainnut heidän asemassaan järkyttäviä piirteitä. Hänen mukaansa "aika monella on vaikeuksia avioliitossaan. Heitä alistetaan tavalla tai toisella, joko henkisesti tai fyysisesti."

Suomeen kotoutumisen haluja kyllä olisi, mutta "naiset eivät usein osaa tai saa ajatella asioita omasta näkökulmastaan, vaan he kantavat harteillaan yhteisön ja suvun painostusta. Suvun valta ulottuu kaukaa Suomeen asti. Mies saattaa uskoa ja totella perhettään, eikä uskalla kyseenalaistaa sen sanomisia ja perinteitä, vaikka haluaisikin."

Tikkanen oli jopa joutunut puuttumaan tilanteeseen, jossa mies oli kesken opetuksen tullut kantamaan - siis sanan varsinaisessa merkityksessä kantamaan - naistaan pois oppimasta kulttuurilleen vieraita asioita. "Siitä avautui valtava vyyhti. Nainen alkoi viimeinkin puhua ja kertoi, että hänet oli kotimaassaan naitettu vanhemmalle miehelle, jonka kanssa oli tullut Suomeen. Mies pahoinpiteli häntä, koska nainen ei tullut raskaaksi."

Tapaus päättyi onnellisesti ja nainen pääsi mieheltään karkuun turvakotiin ja on nykyisin tyytyväisenä uudessa avioliitossa. Monelle muulle ei kuitenkaan käy näin onnellisesti, vaan he jäävät elämään onnettomina suomalaisen yhteiskunnan ulkopuolelle.

Tikkanen kysyi lopuksi, että "miten maahanmuuttajat... saadaan kiinnostumaan ja oppimaan suomalaisessa yhteiskunnassa osallisena olemista?

Kysymys on oleellinen ja keskeinen siinä vyyhdissä, jonka nykyaikainen kansainvaellusaalto on aiheuttanut. Ja alleviivaa sitä, minkä vähänkin asiaa ajatteleva ihminen ymmärtää: kyse ei ole yksittäisistä suomalaisten kulttuuripiirteiden opastamisesta maahanmuuttajille, vaan kokonaisen kulttuurin vaihtamisesta silloin kun kyseessä on henkilö, joka on saapunut maahamme itselleen ja läheisilleen haitallisesta kulttuuripiiristä.

Itse lähtisin ratkaisemaan tällaisen haittakulttuurin ongelmaa sillä, että maahamme saapuneille maahanmuuttajille pitäisi tehdä selväksi se, että heidän - siis erityisesti miesten - on katkaistava suhteensa lapsuutensa kulttuuriin. Näin siksi, että se on perussyy siihen, että heidän kotimaansa on sivistyksellinen ja taloudellinen takapajula ja myös sille etteivät he kansanryhmänä saavuta Suomessa tasavertaista asemaa kantaväestön kanssa. Tämä olisi tehtävä käymällä läpi ne vaikutukset, joita heidän kulttuurinsa keskeisillä piirteillä on sen mukaan toimivien ihmisten elämän laatuun.

Siis kertomalla, että moneen kertaan päivässä rukoileminen heikentää henkilön tuottavuutta ja heikentää sitä kautta hänen asemaansa työmarkkinoilla, että naisten alistaminen säkitetyiksi kotiorjiksi vähentää perheen tuloja ja ehkäisee lasten kasvattamista täysivertaisksi kansalaisiksi, että serkkujen naiminen tuottaa tyhmempiä jälkeläisiä kuin mihin puolisoiden geenit antaisivat mahdollisuuden, että ympärileikkaus on silkkaa brutalismia ja osoittaa vain tekijänsä ääretöntä typeryyttä, että hunnuttamattomien naisten halveksiminen huorina on merkki halveksijan sairaalloisesta mielenmaisemasta ja niin edelleen.

Toisin sanoen: maahanmuutosta voidaan saada voimavara - tai ainakin vähemmän haitallinen ilmiö - vain tarttumalla härkää sarvista. Siihen ei siis auta asioiden piilottelu ja hyssyttely eikä varsinkaan tulijoiden kulttuuriin mukautuminen erityispalveluilla tai ongelmien hyssyttely ja pahimmillaan niiden salaaminen jopa kaiken tämän maksavilta suomalaisilta veronmaksajilta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Burkineista ja naisten tasa-arvosta
Eteläpohjalainen ratkaisu maahanmuuttajille
Etnis-kulttuurinen segregoituminen etenee Suomessakin

Miksei Ruotsiin löydy opettajia eikä poliiseja?

Helsingin Sanomien Petja Pelli kertoi ruotsalaisten hyvin tunnetusta ongelmasta löytää päteviä opettajia ja poliiseja. Nämä ammatit eivät naapurimaan asukkaita kiinnosta, joten niin opetuksen kuin järjestyksenpidonkin taso ovat laskusuunnassa.

Pelli arvelee ongelmien johtuvan kyseisten ammattien arvostuksen puutteesta ja heikosta palkkauksesta. Jopa koulutuksen käyneet hakeutuvat usein aivan muihin tehtäviin. Ratkaisuksi ruotsalaisten ongelmiin toimittaja ehdottaa palkkatason nostamista.

Pieni googletus paljasti, että ruotsalaisten peruskoulun opettajien loppupalkka oli vuosi sitten noin 43 000 dollaria vuodessa. Suomessa vastaavasti peruskoulun opettajan loppupalkka vuonna 2015 oli 3 518 euroa kuussa eli dollarin ja euron kurssieron (noin 23% juuri nyt) verran enemmän kuin Ruotsissa. 

Poliisin osalta löysin googlaamalla tiedot, joiden mukaan suomalaisen poliisin vuosipalkka olisi 59 450 euroa ja ruotsalaisen 449 236 kruunua. Ero on noin 15 000 euroa eli varsin merkittävä.

Pelli lienee siten oikeassa siinä, että Ruotsissa opettajien palkat ovat ehkä aavistuksen heikot ja poliisin kohdalla selvästi huonot - ainakin Suomeen verrattuna. Mutta totuuden nimissä olisi Pelli voinut pohtia myös sitä, vaikuttaako näiden kahden ammatin arvostukseen mikään työn luonteesta johtuva tekijä.

Onhan meille kantautuneen tiedon mukaan ruotsalainen oppilasaines kovin erilaista kuin Suomessa. Ja rikollisuuskin on varsin toisentyyppistä kuin meillä. Voisiko näillä tosiasioilla olla mitään tekemistä opettajan ja poliisin ammatteihin hakeutumisen - ja niissä pysymisen - kanssa?

Itselläni on sellainen käsitys, että on. Mutta kysymys kuuluukin, että miksei Pelli edes sivunnut aihetta omassa kirjoituksessaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin Sanomat Ruotsi-tiedon lähteenä
Uskonnollis-kulttuurinen perimä tunisialais-ruotsalaisessa viitekehyksessä
Ruotsin tapahtumien innoittama kysymys Sauli Niinistölle