Koulukiusaaminen, oikeus ja kohtuus

Ilta-sanomat kertoi, että murrosikäinen poika oli kiusannut entistä kaveriaan nimittelemällä tätä alatyylisesti. Asiaa oli yritetty sovitella koulussa, mutta ilman tulosta.  

Lopulta kiusattu oli ottanut oikeuden omiin käsiinsä, uhkaillut kiusaajaa ja jopa kuljettanut mukanansa puukkoa. Lisäksi hän oli ottanut asian uudelleen puheeksi opettajien kanssa.

Näin tehdessään hän oli kuullut oven takaa kiusaajansa puhuvan hänestä naureskellen. Sen seurauksena hänen itsehillintänsä petti ja hän syöksyi pahoinpitelemään kiusaajaansa ehtien lyödä kolmella nyrkiniskua ennen kuin opettajat keskeyttivät tilanteen.

Tapauksesta seurasi kiusatulle poliisikuulusteluita, 50 päiväsakon suuruinen rangaistus sekä joutuminen lastensuojelulaitokseen. Tästä kaikesta huolimatta kiusaaja jatkoi hänen kiusaamistaan edelleen. 

* * *

Mikäli tapaus on edennyt kuten olen ymmärtänyt - eli kirjoittanut edelle - Ilta-Sanomien jutun pohjalta, olisi tästä tapauksesta ollut syytä seurata vakava itsetutkikelun paikka suomalaiselle koululaitokselle. Tosiasiahan on, että koulu, sen opettajat ja rehtori ovat puheena olevassa tapauksessa epäonnistuneet täydellisesti tehtävässään huolehtia koulujen turvallisuudesta kaikille oppilaille. 

Tässä yhteydessä opettajat ja koululaitos eivät voi edes vedota tietämättömyyteen, koska asia oli ollut esillä jo kauan ennen tilanteen eskaloitumista fyysiseksi väkivallaksi. Ja siksi oikeuden antamaan tuomioon johtaneet tapahtumat olisi pitänyt kyetä estämään.

En tässä tietenkään pyri puolustelemaan kiusatun pojan kiusaajaansa kohdistamaa väkivaltaa, mutta näen kylläkin kiusaajan rikoksen paljon suuremmaksi kuin nyt rangaistun henkilön. Suurimman konnan viitan asetan kuitenkin koululaitoksen aikuisille ihmisille, jotka - tästäkin jutusta päätellen - eivät vieläkään ota koulukiusaamista tosissaan, vaikka asiasta on puhuttu jo ainakin puoli vuosisataa.

* * * 

En myöskään jaksa oikein puolustella suomalaista oikeuslaitosta - tai niitä lakeja, joita se tulkitsee. Olaus Petrin mukaan "se mikä ei ole oikeus eikä kohtuus, ei saata olla lakikaan". Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kuitenkin täysin kohtuutonta se, että pitkäaikaista kiusaamista harjoittanut nuori pääsi jutusta kuin koira veräjästä ja hänen uhrinsa sai rangaistuksen. 

Ja kuitenkin - oikeuden ja kohtuuden mukaan - juuri kiusaajan olisi pitänyt joutua vähintäänkin korvausvelvolliseksi kiusatun elämän tekemisestä helvetiksi. 

Lisäksi koulun olisi pitänyt huolehtia kiusaajan viemisestä mielenterveydellisiin tutkimuksiin, joissa olisi selvitetty syyt hänen kyvyttömyyteensä toimia sosiaalisesti hyväksyttävällä tavalla ihmisten parissa. Näin saatua diagnoosia olisi lisäksi pitänyt seurata psykiatrinen hoito, jotta kiusaaja kykenisi jatkossa toimimaan rakentavana yhteiskunnan jäsenenä. Eikä näitä toimenpiteitä pitäisi katsoa rangaistuksena vaan nimenomaisesti kiusaajaa auttavina asioina.

Olisi myös ollut vähintäänkin oikein ja kohtuullista, että niiden opettajien toiminta, joille kiusattu oli kertonut kiusaamisesta, olisi tutkittu perusteellisesti. Ja mikäli siinä olisi ollut huomautettavaa, olisi siitä tullut heille - ja asiasta viime kädessä vastuussa olevalle rehtorille - jonkinlainen seuraus sekä tarvittaessa lisäkoulutusta, jonka tavoitteena olisi parantaa heidän valmiuttaan käsitellä vaikeita asioita.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kuntavaalien voittajilta kaivataan kouluvastauksia
Koulujen haaste syntyy köyhistä vaan ei työväenluokkaisista oppilaista
Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen

Perusteettomia kehotuksia ja koulukiusaamista

Kirjoitin eilen Britanniassa läpi menneestä laista, jonka perusteella maahan saapuneita turvapaikanhakijoita voidaan sijoittaa jatkossa Ruandaan anomustensa käsittelyn ajaksi sekä myös sen jälkeen. Tänään sain sitten luettavakseni artikkelin, jossa kerrottiin YK:n ja EU:n kehottavan saarivaltiota hylkäämään lakiesityksen. 

Jutun mukaan Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) johtaja Michael O'Flaherty on sanonut olevansa huolissaan "siitä, että Ruanda-laki mahdollistaa politiikan, jossa ihmisiä siirretään Ruandaan niin, että valtaosassa tapauksista Britannian viranomaiset eivät ole arvioineet mitenkään heidän turvapaikkahakemuksiaan". 

Kannanotto herättää kysymyksen siitä, että onko YK:ssa ja EU:ssa vaikuttavilla ihmisillä jotain vikaa ymmärryksessä. Tarkoituksenahan on nimenomaisesti se, että spontaanien turvapaikanhakijoiden suojelutarpeen arviointi tullaan tekemään Ruandassa, eikä sen tekemiselle ensin Iso-Britanniassa ole siten mitään järjellistä perustetta. 

Saman jutun mukaan Ruanda on kertonut olevansa tyytyväinen Britannian päätökseen ja toivottavansa mahdolliset maahantulijat tervetulleiksi. Näin he saavat tarvittaessa turvallisen paikan elämänsä rakentamiselle - ja nimenomaan siitähän kansainvälisessä turvapaikkajärjestelmässä on viime kädessä kysymys. Eikä suinkaan kaikkien maailman ihmisten subjektiivisesta oikeudesta asettua Eurooppaan rasittamaan sen asukkaiden taloutta tai muuttamaan sen kulttuuria. 

* * *

Taloudesta puheenollen. Olen ilokseni huomannut, että sekä Suomen Pankki, Osuuspankki että Nordea arvelevat Suomen talouden kääntyvän kasvuun. Syynä käänteeseen ovat sekä inflaation taittuminen että Petteri Orpon hallituksen linjaamat julkisen talouden sopeutustoimet.

Osuuspankin pääekonomistin mukaan "Suomen osalta olennaista on pidemmän aikavälin kasvun vahvistaminen. Siihen liittyy julkisen talouden vahvistaminen, joka luo luottamusta tulevaan."

Tämä on tietenkin mukavaa kuultavaa. Mutta asettaa myös varsin mielenkiintoiseen, ellei suorastaan kyseenalaiseen, valoon opposition viime päivinä - ja oikeastaan jo viime kesästä alkaen - harjoittaman rääkymisen, jota valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) vertasi eilen jopa koulukiusaamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän

  

Koulut alkoivat - ja samalla myös kiusaaminen

Keski-Uusimaa-lehden pääkirjoituksessa otettiin kantaa koulujen alkamisen myötä monien lasten ja nuorten elämää rasittavan koulukiusaamisen alkamiseen. Jutun mukaan Etelä-Karjalassa on vuodesta 2019 alkaen  tehty aina rikosilmoitus alle 15-vuotiaan koulussa tekemästä lainvastaisesta teosta, vaikka tuon ikäinen nuori ei ole rikosoikeudellisessa vastuussa.

Samassa kirjoituksessa mainittin myös Someturva-sovellus, jonka tavoitteena on suojata ihmisiä digitaaliselta häirinnältä ja väkivallalta. En ole moisesta sovelluksesta aiemmin kuullutkaan, mutta sen nettisivujen perusteella kyseessä on sovellus, joka antaa käyttäjälleen kysyttäessä toiminta-ohjeita sosiaalisessa mediassa esille tulevien ongelmien hallintaan.

Pääkirjoittaja totesi jutussaan, että koulukiusaaminen on valtava ongelma, jonka ratkaisemiseksi kannattaa käyttää kaikkia mahdollisia keinoja. Tämä on tietenkin totta, mutta on selvää, että ongelma on niin syvällä, etteivät pelkät rangaistukset poista sitä.

Aiempien vuosien perusteella tiedämme, että vaikka koulukiusaajia esiintyy - ja on aina esiintynyt - kaikissa väestöryhmissä, liittyvät vakavimmat tapaukset maahanmuuttajanuoriin. Ja siksi myös tässä asiassa olisi tunnustettava maahanmuuton ongelmallisuus hiukan samaan tapaan kuin viime päivien ja viikkojen aikana on tehty jengirikollisuuden suhteen. 

Toisin sanoen rangaistusten ja erilaisten kaikkiin koululaisiin kohdistuvien turvakeinojen lisäksi tarvitaan tässäkin asiassa suurimpiin riskiryhmiin kohdistuvia erityistoimenpiteitä. Tutkimuksen kautta olisi selvitettävä maahanmuuttajalasten koulukäyttäytymisen valtaväestöstä poikkeavat perussyyt ja tulosten perusteella olisi käytännön tasolla keskitettävä niiden poistamiseen ja/tai hallintaan erityistoimenpiteitä - riippumatta siitä, löytyvätkö ne esimerkiksi genetiikasta, kulttuurista tai kotien asenteista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Saksalaiset maahanmuuttajat monikulttuurisissa kouluissa
Tasa-arvovaltuutetun kannanotto salolaiskoulun tapaukseen on virheellisesti perusteltu
Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä

Li Andersson pesi kätensä Kaarinan kouluhelvetistä

Twitterissä oli eilen koululaisen isoäidin nimellään kirjoittama viesti, jonka tämä osoitti ministeri Li Anderssonille (vas). Siinä kerrottiin, että "Kaarinassa Piispanristillä on koulu, jossa ekaluokkalaiset pienet pojat pelkäävät mennä kouluun jokapäiväisen, raa’an väkivallan vuoksi. Kannattaisi käydä katsomassa mitä inkluusio ja pienryhmien poistaminen on tehnyt."

Isoäiti mainitsi myös lapsenlapsensa olleen koulusta poissa viikon verran, koska "ei uskaltanut mennä sinne". Hänen mukaansa "eräs toinen pieni sanoi kotona: ´Äiti, en tänään itkenyt kertaakaan koulussa. Kyllä ne taas potki mua, mutta ei se sattunut kauheasti. Ei se haittaa´.

Yllättäen kävi niin, että ministeri osallistui pitkään viestiketjuun. Hän siirsi vastuun valtakunnan tason poliitikoilta kuntatasolle kertomalla, että "inkluusio ei tarkoita pienryhmien poistoa! Päinvastoin, hyvin toteutettu inkluusio tarkoittaa, että kaikkien sitä tarvitsevien oikeus pienryhmäopetukseen toteutuu. Jos pienryhmäopetusta ei järjestetä on kunta asettanut säästöt lasten oikeuksien edelle."

Tähän tarttui eräs kuntapäättäjä siirtämällä poliittisen vastuun takaisin hallitukselle kertomalla, että "me kuntapäättäjät olemme todella vaikeassa tilanteessa, koska kuntien vastuut ja menot ovat kasvaneet jatkuvasti, mutta esim. valtion kompensaatiot eivät ole nousseet samassa suhteessa".

* * *

Tapaus on monessa suhteessa tärkeä. Toki suomalaisten koulujen tapahtumat ylittävät ajoittain valtakunnantason lehtien uutiskynnyksen (viimeksi Ilta-Sanomat ja Iltalehti), mutta niiden perusteella voi helposti saada käsityksen, ettei koulujen tilanne ole niinkään krooninen - kuten yllä olevasta viestiketjusta voi päätellä - vaan pikemminkin ajoittain akuutisti leimahtava. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla Suomi huolehtii jatkossa supistuvan jälkikasvunsa tulevaisuudesta. Siinä avaimet ovat ennen kaikkea maan hallituksen käsissä - eikä tarvittavien toimenpiteiden kenttä rajoitu pelkästään suoriin koulutusratkaisuihin vaan ulottuu aina valtion ja kuntien väliseen resurssiallokaatioon ja maahanmuuttopolitiikkaan asti. 

Ja siksi on surullista, ettei hallituksemme ministeri edes asiaan puuttuessaan kyennyt näkemään kokonaisuutta tai ottamaan vastuuta, vaan vieritti sen ratkaisemisen paikallistasolle, jossa tilanteen hallinta on käymässä vuosi vuoden jälkeen yhä mahdottomammaksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tasapäistämisen ongelma
Onnistunut maahanmuuttajakoululaisten inkluusio, vai...
Uussuomalaiset kouluhäiriköt heikentävät myös kantaväestön oppimistuloksia

Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee

Sananvapaus on äärimmäisen tärkeä ihmisoikeus, koska niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.

Siksi yksi kuluneen viikon merkittävimmistä uutisista julkaistiin Länsiväylä-lehdessä, joka kertoi espoolaisvanhempien huolesta liittyen lähinnä maahanmuuttajataustaisten koululaisten muita oppilaita kohtaan harjoittamaan kovaan väkivaltaan, häiriköimiseen ja muita syyllistävään uhriutumiseen, johon opettajat eivät puutu riittävästi. Sen seurauksena normaalisti käyttäytyvän oppilaiden enemmistön koulunkäynti on häiriintynyt vakavasti. 

Tilannetta kuvaa se, että toisen kirjoituksen laatineen isän poikaa oli koulussa lyöty syyttä keskelle kasvoja, mutta opettajat olivat olleet haluttomia selvittämään asiaa. Ja mikä pahinta, isän mukaan "valvoja näki kaiken, mutta koulua kiinnosti ainoastaan selvittää, onko poika jotenkin provosoinut lyöjää. Asioita käsitellään ainoastaan siltä kulmalta, mitä kantasuomalainen on tehnyt."

Tässä on syytä kysyä mistä opettajien käytös johtuu. Pelkäävätkö he joko oppilaiden, näiden vanhempien tai kouluviranomaisten kohdistavan heihin kostotoimia, mikäli he nostavat häirikköoppilaidensa etniskulttuuriset taustat esille? 

Lisäksi on syytä huomata, että espoolaisopettajat ovat näin välinpitämättömiä vielä senkin jälkeen, kun saimme viime vuonna lukea vantaalaiskouluissa tapahtuneista maahanmuuttajanuorten äärimmäisistä väkivallanteoista (ensimmäinen ja toinen tapaus). Eikö tieto niistä ollut kantautunut espoolaiseen koulutoimeen - vaikka siitä alkukankeuksien jälkeen uutisoitiin jopa maamme valtamediassa - vai eiväkö he vain välitä oppilaidensa kärsimyksistä? 

* * *

Sananvapauteen edellä käsitelty uutinen liittyy kahdesta syystä. Ensinnäkin Länsiväylän toimitus katsoi tarpeelliseksi perustella erikseen sen, miksi lehti julkaisi edellä lyhyesti referoimani jutun - vieläpä ilman haastateltujen tunnistustietoja. Kirjoitus on hyvä, joten arvoisan lukijani kannattaa lukea se ajatuksella läpi. 

Mutta itse kysymys kuuluu, että minkä ihmeen takia tällainen puolustelukirjoitus oli tarpeellinen? Ja mitä se kertoo maamme sananvapauden tilasta?

Vielä suurempi ongelma sananvapauden ja sitä kautta koko suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvon kannalta on kuitenkin se, ettei suomalainen valtamedia ole lotkauttanut korvaansakaan espoolaislehden uutiselle - saati välittänyt sitä laajempaan tietoisuuteen. Tietääkseni vain Suomen uutiset on tehnyt siitä jutun. 

Tältä osin kysymys kuuluu, että miksi suomalainen media salailee kerta toisensa jälkeen maahanmuuttajiin liittyviä ongelmia? Onko sen tarkoituksena ohjata Suomi samalle tielle, joka on jo tehnyt osasta länsinaapuriamme maahanmuuttajejengien temmellyskenttää, jossa etenkään nainen ei voi kuvitellakaan liikkuvansa öiseen aikaan? Ja jossa jopa täysin sivulliset kuolevat maahanmuuttajagangstereiden tulitaisteluissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin sanomat ja Suvela Warriors
Matinkylässä roihuaa edelleen
Havukosken uusi kouluväkivaltatapaus haastaa Vantaan kaupungin