Mika Anttonen ja vihreä siirtymä

ST1:n omistaja Mika Anttonen lateli tämän aamun lehdessä näkemyksiään vihreästä siirtymästä. Koska kyseessä on vakavasti otettava henkilö, olisi hänen näkemyksillensä annettava arvoa myös Suomessa. 

Anttosen mukaan fossiilisen energian osuus "ei... ole pienentymään päin. Silti poliitikot, maailman bisnesjohtajat ja muut tärkeät ihmiset kertovat vuodesta toiseen, kuinka he ovat sitoutuneet puolentoista asteen skenaarioon. Eihän se ole toteutumassa ollenkaan!" 

Hän totesi aurinko- ja tuulienergian epävakauden takia tarvittavista säätövoimalaitoksista sen, ettei kukaan halua rakentaa kaasuturbiinivoimaloita, joita käytetään ainoastaan silloin, kun ei tuule. Ja yllytti toimittajaa - ja kaikkia vihreään siirtymään kiirehtimään vaativia - ehdottamalla, että "tee siitä investointisuunnitelma ja vie se yhtiön hallitukselle. Katsotaan, miten mahtaa käydä. Et tiedä käyttötunteja, et tiedä hintaa. Mutta tiedät, että tällaista tarvitaan, jotta järjestelmä pysyy pystyssä."

Kaiken kaikkiaan vihreään siirtymään liittyy megalomaaninen ongelma, koska - Anttosen mukaan - "meiltä puuttuu kaikki. Ihan ihmisetkin puuttuvat. Näitä pitää jonkun tehdä."

Hän totesi myös vihreään siirtymään pikaista siirtymistä äänekkäimmin vaativista tieteen edustajista, että "siellä ei tarvitse olla yhtään ilmastotieteilijää, kun tehdään tiekarttaa voimalaitoksien rakentamiseen... he eivät voi tulla kertomaan, miten nopeasti tänne voidaan rakentaa voimaloita, koska he eivät tiedä siitä mitään."

Anttonen kertoi myös toivovansa, että "talous voi kasvaa samaan aikaan kun vähennetään päästöjä ja energiankulutusta. Mutta mikään fakta ei tue sellaista tilannetta. Ei ole sellaista innovaatiota keksitty, että näin voisi tehdä."

Hän totesi lisäksi, että koska ilmakehä on yhteinen, vaikutukset pitää aina katsoa globaalisti. Siten "Euroopan omia päästöjä kannattaisi Anttosen mukaan vähentää sitä tahtia kuin uudet innovaatiot antavat myöten", mutta "ei silmät kiiluen, että ollaan maailman ykkönen jossain vuosiluvussa. Vaan rationaalisesti, niin kuin on järkevää. Ja sitten pistetään kunnianhimo sinne Afrikkaan ja Aasiaan. Jos siellä rakennetaan tuhat uutta hiilivoimalaa, meidän touhuilla ei ole hirveästi merkitystä."

Edelle kirjaamani öljymiljonäärin näkemykset lienevät kaikille järkensä säilyttäneille itsestäänselvyyksiä. Siitä huolimatta Suomen ja Euroopan Unionin vallanpitäjät uhoavat oman hiekkalaatikkonsa toimilla. 

Ja siksi heidän ajamansa ihmisten elintasoa vääjäämättä laskevat muutokset eivät edes toteutuessaan tule tekemään maailmasta sen parempaa. Siksi onkin syytä toivoa, että ilmastotieteilijöiden mallit - ja siten myös heidän luomansa uhkakuvat - eivät sittenkään perustuisi tosiasioihin, eivätkä siitä syystä tulisi toteuteumaan ennustetulla tavalla. 

Siihen liittyen lienee tässä yhteydessä syytä mainita, että noiden mallien mukaan nopeimmin lämpenevän arktiksen merijää on saavuttanut kuluvan vuoden minimilaajuutensa. Se on kuitenkin aika kaukana vuoden 2012 lukemista - eli koko tilastohistorian pohjakosketuksesta - jolloin pohjoisen merijään minimilaajuus supistui noin 72 prosenttiin tämänvuotisesta. Toisin sanoen napajää oli noin kolmanneksen laajempi kuin kymmenen vuotta sitten. 

Näiden vuosien väliin jäävät myös vuodet 2007, 2008, 2010, 2011, 2015, 2016, 2017, 2018, 2019 ja 2020. Toisin sanoen 1980-luvulta 2000-luvun ensimmäiselle vuosikymmenelle asti nopeasti sulaneen pohjoisen napajään tämänvuotinen laajuus oli vasta tilastohistorian 12. pienin - eikä sen katastrofaalisen nopeasta sulamisesta näyttäisi olevan juuri nyt viitteitä. Sellaiseen ei viittaa myöskään pohjoisen merijään paksuus, joka jäi tämän vuoden minimikohdassaan suurimmaksi sitten vuoden 2018.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Onko arktinen alue lämmennyt neljä kertaa nopeammin kuin muu maailma?
Vihreän siirtymän hintalappuja
Pari kommenttia Jussi Halla-ahon ilmasto-ohjelmaan

Suomalaisten metsien talouskäyttö on ilmastoteko

Helsingin Sanomat teki jutun siitä, mitä tapahtuisi jos Suomi ja Eurooppa ryhtyisivät oikeasti rajoittamaan metsiensä käyttöä siten kuin viime aikoina on vaadittu. Jutun - ja sen pohjana olevan tutkimuksen - mukaan noin 80% hakkuista siirtyisi muualle. Ja samalla tietenkin niistä saatava taloudellinen hyöty, joka etenkin Suomessa on erittäin merkittävä hyvinvointimme perusta.

Jutussa haastateltiin useita asiantuntijoita. Emeritusprofessori Risto Päivisen mukaan "esimerkiksi Etelä-Amerikassa on paljon hakkuita, jotka ovat pienentäneet puuston hiilivarastoja, toisin kuin Euroopassa. Tässä näkyy se, että Brasiliassa raivataan sademetsää maataloutta varten. Kun metsän häviämistä saatiin aikaisemmin vähennettyä, se on taas lähtenyt nousuun."

Jutussa todetaan edelleen, että sellutehtaiden hiilipäästöt ovat Pohjoismaissa selvästi pienemmät kuin Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Lisäksi puupohjaisten tuotteiden poistuminen markkinoilta ja korvautuminen teräksellä, betonilla tai muovilla aiheuttaisi kasvavan hiilijalanjäljen.

Jutun pohjana olleen tutkimuksen tekijä Maarit Kallio totesi johtopäätöksenään suoraan, etteivät hakkuurajoitukset ole tehokasta ilmastopolitiikkaa. Sen sijaan metsiä kannattaisi istuttaa lisää, esimerkiksi Afrikkaan kuten ST1:n Mika Anttonen on suunnitellut.

Näiden lisämetsienkin tulisi olla talousmetsää eikä itsekseen vanhenemaan ja hiiltä varastoimaan jätettyjä metsiä, sillä hiilen voimaperäiseen sidontaan sisältyy valtavia riskejä, totesi puolestaan professori Jarkko Hantula. Hänen viestinsä koskien suomalaismetsiä oli sama parin päivän takaisessa mielipidekirjoituksessa. Siinä hän korosti metsien kykyä sopeutua lämpenevään ilmastoon sen sijaan, että niiden järeyttä kasvatettaisiin hiilen sitomiseksi.

Tämä kommentti on yhteensopiva sen kanssa, että puolisen vuotta sitten kirjoitin silloin tuoreen tutkimuksen pohjalta, ettei Euroopan metsiä tule ajatella keinona hillitä ilmastonmuutosta koska niiden avulla siihen ei ole mahdollista vaikuttaa merkittävästi. Sen sijaan Euroopan metsiä tulisi hoitaa siten, että ne selviäisivät mahdollisimman hyvin tulevaisuuden ilmastossa.

Yhteenvetona tästä kaikesta lienee todettava, että Suomen on jatkettava hyvää metsäpolitiikkaansa myös ilmastonmuutoksen aikakaudella, sillä se takaa hiilinielujen säilymisen, suomalaisten hyvinvoinnin ja suomalaisen elämäntavan toisin kuin turhanpäiväinen hötkyily ympäristöjärjestöjen luoman paniikin vallassa. Lyhyesti sanottuna metsiemme vastuullinen talouskäyttö on suorastaan ilmastoteko.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metsä Group innostaa tutkijoita ja poliitikkoja
Pirullisia ympäristöongelmia
Suomen metsäpolitiikka on kohdallaan

Pari kommenttia Jussi Halla-ahon ilmasto-ohjelmaan

IPCC:n raportti on saanut valtavan julkisuuden suomalaisessa lehdistössä. Niinpä siihen otti kantaa myös Jussi Halla-aho (ps), jonka asiantuntemuksen ydin ei yleisen käsityksen mukaan liene ilmastoasioissa. Sen sijaan monet pitävät häntä kylläkin loogisena ajattelijana.

Päätin siis katsoa, mitä mies on pohdiskellut ja mitä siitä itse ajattelen. Lähteenä käytin Suomen Uutisten juttua, jossa on siteerattu Halla-ahon facebook-kirjoitusta. Seuraavassa siis ensin lainaus ja sen perään oma kommenttini.

"Uusiutuvia energianlähteitä pitää hyödyntää paikallisesti mahdollisuuksien mukaan, mutta ne eivät ole vastaus suureen kysymykseen. Ydinvoima on ainoa tapa tuottaa vähäpäästöistä energiaa vaadittavissa volyymeissä järkevällä hinnalla. Ydinvoimalaitosten hinta saadaan laskemaan nostamalla kysyntää ja sillä tavoin tarjontaa."

Juuri tällä hetkellä ydinvoima on yksi erinomainen ratkaisu perusenergian tuottamiseen. Pidemmällä aikavälillä eli tekniikan kehittyessä lienee kuitenkin mahdollista tuottaa huomattavia määriä energiaa myös muilla tavoilla ja edullisesti.

Suomen kannalta erityisen merkittävää olisi, mikäli Suomen kaupungit lämmitettäisiin jonain päivänä maan sisuksista otettavalla geolämmöllä. Viittaan ST1:n poraamaan koereikään Espoon Otaniemessä, jonka uskon ja toivon johtavan suomalaiseen energiavallankumoukseen ja maamme muuttumiseen pysyvästi hiilineutraaliksi.

"Ikävä kyllä poseerauspolitiikan seurauksena ydinvoimaa ollaan esimerkiksi Saksassa korvaamassa hiilivoimalla."

Saksan epäonnistunut päätös ja sen seuraukset Halla-ahon kuvaamalla tavalla ovat totta ja muodostavat varoittavan esimerkin siitä kuinka käy kun ympäristöllis-taloudellisia päätöksiä tehdään aatteellisen hurmoksen vallitessa. Toivottavasti Suomessa ei sorruta sellaiseen edes IPCC:n luomien uhkakuvien edessä.

"Talouden globalisaatiota ja tavaroiden vapaata liikkumista on ryhdyttävä purkamaan määräämällä ilmastovero tuontituotteille yleensä ja sakkovero pahimpien saastuttajien tuontituotteille. Paikallisen tuotannon lisääntyminen merkitsee väheneviä kuljetuksia ja väheneviä päästöjä. Se merkitsee myös paikallista työtä ja hyvinvointia, mutta ei mennä tässä siihen. Sakkotulleilla voidaan niinikään ohjata saastuttajien tuotantoa vähemmän saastuttavaan suuntaan."

Halla-aho kiinnitti huomiota tärkeään asiaan: paikallisen tuotannon hyödyntäminen on sekä ekologisesti että sosiaalisesti kestävä vaihtoehto ja kuljetuksissa syntyy päästöjä. On kuitenkin huomattava, että länsimainen hyvinvointi on syntynyt pitkälti vapaan kaupan ansiosta.

Siten kaupankäynnin tarpeeton rajoittaminen esimerkiksi sakkotulleilla johtaisi etenkin Suomen kaltaisessa pienessä taloudessa talouskasvun heikkenemiseen ja lopulta lamaan. Sellaisessa tilanteessa ilmastonmuutoksen tai minkään muunkaan syyn vaatimat uudistukset eivät tule tehdyiksi puhumattakaan muista vahingoista.

"Kotimaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä pitää parantaa laskemalla energian ja kuljetusten hintaa verotuksellisin keinoin ja asettamalla vähemmän kunnianhimoisia ympäristötavoitteita... Vain tällä tavoin voidaan estää teollisuuden ulosliputus Kiinaan ja Intiaan, joissa viis veisataan mistään tavoitteista. Suomalainen savupiippu on ympäristöteko."

On totta, että talouden kuristaminen yhtäällä johtaa sen siirtymiseen toisaalle. Ja yleensä siis sinne, missä tuotanto on halvempaa ja rajoitukset vähäisempiä.

"Asuminen kuluttaa enemmän energiaa pohjoisessa kuin etelässä. Muuttoliike etelästä pohjoiseen pitää lopettaa."

Olen sanonut saman asian moneen kertaan myös itse. Viimeksi eilen.

"Kysymys kuuluukin, halutaanko ilmastonmuutokselle oikeasti tehdä jotakin, vai halutaanko vain poseerata ja lennellä jonnekin Balille ilmastokokouksiin."

Kyllä sille varmaankin halutaan tehdä oikeasti jotain, mutta samalla halutaan turvata omat yhteiskunnallis-taloudelliset intressit. Ilmastonmuutoshysteria on esimerkiksi niin hyvä bisnes siitä puhuville tutkijoille, että mopo on vaarassa karata käsistä. Poliitikot puolestaan uskovat, mitä heille kerrotaan ja ilmastotarina on ollut sopiva sekoitus tutkimustuloksia, vakuuttelua ja uhkailua - sekä myös kerta toisensa jälkeen lisäajan antamista mistä kollega Kumitonttu viimeksi muistutti.

Tieteen uskottavuuden kannalta toivon, ettei houkutus ja ilmastotutkijoiden edut ole voittaneet, vaan heidän varoittelunsa perustuvat vääristämättömiin tutkimustuloksiin. Toisaalta koko ihmiskunnan kannalta olisi tietenkin parempi, että koko hysteria olisi perusteetonta.

Tämän dilemman selvittäminen on ollut aivan alusta asti yksi tämän blogin keskeisistä aihepiireistä - ilman omaa agendaa suuntaan tai toiseen, vaikka kommenteissa on joskus esitetty sellaistakin. Valitettavasti vain olen useamman kerran (esimerkki, toinen, kolmas ja neljäs) törmännyt asioihin, joita en olisi halunnut kohdata.

Edelle kirjoittamastani toivottavasti selvisi, ettei Halla-ahon agenda ole mielestäni mitenkään täydellinen. Siitä huolimatta siinä on paljon selvää järkeä, jollaisen pohjalle Suomen ilmastonmuutosstrategia tulisi rakentaa.

Kaikista oleellisinta on ymmärtää, että ennustettu katastrofi - olettaen että se on tulossa - voidaan torjua ainoastaan huolehtimalla tieteellis-teknisestä kehityksestä ja sitä ruokkivasta taloudellisesta menestyksestä. Siitä esimerkiksi käyköön ST1:n Mika Anttosen ajatus tuottaa fossiilisilla energialähteillä se pääoma, jolla suomalaisten asuntojen lämmitys muutetaan geolämmön avulla omavaraiseksi vientituotteeksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
IPCC ja eduskuntavaalit 2019
Halla-aho-sitaatteja Husulle ja muille kiinnostuneille
Ilmaston mittaamista vai tilastohuijausta?