Ruotsin pääministeri tunnusti tosiasiat, mutta osaako hän tehdä johtopäätökset?

Ruotsin pääministeri on todennut paasikiviläisittäin tosiasioiden myöntämisen olevan viisauden alku. Tämän hän teki kertomalla, että "maahanmuuttajia on tullut Ruotsiin liikaa ja heidän kotouttamisensa on epäonnistunut... Segregaatio on päästetty niin pitkälle, että meillä Ruotsissa on nyt rinnakkaisyhteiskuntia – että elämme samassa maassa, mutta silti täysin erilaisissa todellisuuksissa."

Samalla hän totesi pääsiäisen tapahtumista sen, mitä suomalaismedioilla on ollut vaikea tunnustaa. Eli "se mitä näimme ei ollut poliittista protestointia. Ruotsalaispoliiseja vastaan hyökättiin kivin ja polttopulloin. Kyse ei ollut poliittisista teoista, kyse oli rikollisista teoista. Hyökkäyksestä sitä demokratiaa vastaan, johon monet ovat itse asiassa paenneet."

Nähtäväksi jää, mitä Ruotsi tekee sen väestöosuuden kanssa, joka koostuu ulkomailla syntyneistä henkilöistä - ja jonka osuus on tuplaantunut 20 vuodessa ja muodostaa nykyisin viidenneksen väestöstä. Onko pääministerin ulostulon seurauksena lisää diskuteerausta, vai ryhdytäänkö johonkin oikeisiinkin toimiin ruotsalaisen yhteiskunnan palauttamiseksi - sikäli kuin se on enää mahdollista.

Toistaiseksi pääministeri ei kuitenkaan ole esittänyt mitään kovin radikaalia, vaan on ehdottanut nuorisorikollisuuteen keskittyvien viranomaisten määrän kasvattamista ja poliisin valvontamahdollisuuksien ja viranomaisten välisen tiedonvaihdon lisäämistä. Lisäksi hän pohti, että voitaisiinko ongelmanuoren perhe pakottaa tukitoimien kohteeksi, vaikka huoltaja vastustaisi tätä. 

Anteeksi nyt, hyvät Sveamamman tytöt ja pojat, mutta täältä Pohjanlahden toiselta puolelta tämä kuulostaa - ei kärpäsen ampumiselta tykillä, vaan - sotilaallisen hyökkäyksen torjumiselta kärpäslätkällä.

Nähtäväksi jää myös se, millä tavalla Suomen poliittinen johto ottaa opikseen Ruotsin surullisesta todellisuudesta. Toistaiseksihan Sanna Marinin (sd) hallitus on kieltäytynyt jopa hybridisotatoimien estämistoimista ja niiden sijaan ehdottanut kansalaisten omaisuuden sosialisointia edistämään mahdollista venäläisten agitoimaa kehitysmaalaisten kansainvaellusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus käyttää hybridisodan uhkaa yksityisen omaisuuden sosialisoinnin perusteena
Uusruotsalaisten kapina demokraattista Ruotsia vastaan
Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia

Leninin patsas poistetaan, mutta historiasta ei opi unohtamalla sen nolot tapahtumat

Turku päätti poistaa Leninin rintakuvan kaupungin keskustasta, koska se on herättänyt kaupunkilaisissa ja mediassa toistuvasti keskustelua Venäjän Ukrainaan kohdistamien sotatoimien vuoksi. Kyseessä on Leningradin (nykyinen Pietari) kaupungin suomettumisen pimeimpänä kautena antama propagandalahja, johon liittyy muistolaatta Leninin asumisesta muistomerkin viereisessä talossa. 

Minä en sinänsä kaipaa kommunistijohtajien muistomerkkejä Suomeen, mutta totean kuitenkin, etteivät Suomen - eivätkä edes Turun - historian nolot tapahtumat katoa sillä, että niistä kertovat muistomerkit poistetaan. Tai että koko asia unohdetaan aktiivisesti. 

Siksi olisi ollut parempi, että rintakuva olisi saanut jäädä paikalleen ja sen yhteyteen olisi pystytetty opasteita, joissa olisi kerrottu kaikelle kansalle Leninin hirmuteoista ja hänen saavutustensa seurauksena syntyneistä vielä sitäkin järkytävämmistä tapahtumista - unohtamatta Leninin ja Stalinin saavutuksia ihannoivan Vladimir Putinin sotaretkeä Ukrainaan. 

Tosiasia nimittäin on, että historia toistaa itseään, mikäli sen opetukset unohdetaan. Ja siksi olisi paljon parempi, jos nolojen muistomerkkien poistamisen sijaan niitä hyödynnettäisiin menneiden aikojen virheiden mielessä pitämiseksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittinen korrektius tuhoaa kansakunnan tietoisuuden
Lenin-puistoon on koottava Leninin ajatuksia kaiken kansan nähtäväksi
Anna Pöysä haluaa kirjoittaa historian uudelleen kuin naapurissa ennen

Hallitus käyttää hybridisodan uhkaa yksityisen omaisuuden sosialisoinnin perusteena

Perussuomalaiset nostivat hallituksen esityksen valmiuslaista tikun nokkaan. Heidän mukaansa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonin tänään eduskuntaan tuoman lain perusteella Suomi ei voi pysäyttää rajoilleen sellaista Venäjän hybridioperaatiota, jossa Suomen rajoille ohjattaisiin joukoittain turvapaikanhakijoita. Sen sijaan laissa on esitetty yksityisen omaisuuden sosialisointia, jotta tällaisen operaation työkalut - siis kehitysmaista rajalle järjestetyt ihmiset - voitaisiin majoittaa maahamme. 

Puolueen puheenjohtaja Riikka Purra kysyi, että "miten hallitus on voinut päätyä siihen, että ensin hoidetaan kuntoon mahdollisuus ottaa haltuun autoja ja kiinteistöjä hybridioperaatiossa tulevien siirtolaisten auttamiseksi eikä sitä, että Suomi voisi ylipäätänsä torjua tätä täysin todennäköistä turvallisuusuhkaa."

Kansanedustaja Mari Rantanen (ps) puolestaan tulkitsi, että "suomalaisten oikeus turvallisuuteen ja omaan omaisuuteensa ovat hallitukselle toissijaisia turvapaikanhakijoiden oikeuksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin verrattuna. Kysymys näyttää olevan poliittisesta tahdosta, ideologia menee yli jopa kansallisen turvallisuuden."

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (ruots) vastasi kritiikkiin vakuuttelemalla, että "kansalaiset voivat olla luottavaisia siihen, että hallitus ja Suomen maan johto hoitavat tämänkin tilanteen. Voi kyllä nukkua yönsä turvallisesti".

Ja jatkoi viittaamalla Suomen epäitsenäisen asemaan suhteessa Brysselin hallintoon: "Suomen hallitus on demokraattisen tasavallan hallitus, ja meidän pitää noudattaa myös kansainvälisiä sopimuksia. Sen takia tässä asiassa meidän pitää kuulla myös komission mielipidettä yhteen asiaan. Se on juridisesti vähän monimutkainen, mutta kyllä me tähän varmasti ratkaisu löydetään."

Hän ei kuitenkaan täsmentänyt, mikä oli tämä monimutkainen asia. Eikä myöskään kertonut, miksi valmiusesitys ollaan tuomassa päätettäväksi jo tänään, vaikkei maamme turvallisuuden kannalta mitä ilmeisintä ongelmaa ole siinä ratkaistu. 

Perussuomalaisten lisäksi myös Kokoomuksen Mia Laiho ihmetteli samaa asiaa. Hän tyytyi kuitenkin vain toivomaan, että mahdollisuus turvapaikanhakijoiden pysäyttämiseksi rajalle voitaisiin vielä sisällyttää hallituksen esitykseen. 

Sen sijaan sisäministeri Krista Mikkonen (vihr) on aiemmin sanonut, että (laillinen) rajojen sulkemismahdollisuus olisi olemassa jo nyt. Tämän on kuitenkin rajavartiolaitoksen päällikkö kiistänyt, eli sisäministerimme on joko tietämätön hallinnonalansa lainsäädännöstä tai valehtelee tietoisesti ajaakseen itselleen tärkeitä asioita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Pitäisikö laki ja oikeuslaitos siirtää demokraattisen pääöksenteon saavuttamattomiin?
Lukashenko opettaa länsimaita irakilaisten avulla
Valko-Venäjä käyttää irakilaisia EU:ta vastaan

Vapautta rajoittava verotus nauttii äänestäjien kannatusta

Tuoreen tutkimuksen mukaan 47 prosenttia suomalaisista aikoo vähentää liikkumistaan, mikäli liikennepolttoaineiden hinnat nousevat huomattavasti. Jo nyt yli 70 prosenttia alle 30 000 asukkaan paikkakunnilla asuvista ihmisitä pitää polttoaineiden korkeita hintoja vapautta rajoittavina ja yli 80 000 asukkaan paikkakunnillakin näin ajattelee puolet.

Suomessa polttoaineiden hintoihin vaikuttavat voimakkaasti verot, joita peritään autoilusta monin tavoin. Tällaisia veroja ovat Wikipedian mukaan autovero, ajoneuvovero ja liikennepolttoaineiden sisältämä polttoainevero. Lisäksi autoilijat maksavat käyttövoimaveroa sekä liikenne- ja autovakuutusten sisältämää vakuutusmaksuveroa. 

Autoista ja liikennepolttoaineista peritään myös arvonlisäveroa ja liikennevakuutus on Suomessa pakollinen vakuutus. Autoalan tiedotuskeskuksen mukaan valtio kerää lähes kahdeksan miljardia euroa vuodessa autoilusta. Tästä summasta noin neljännes palaa liikenneverkkojen ylläpitoon ja kehittämiseen, eli kuusi miljardia menee valtion muihin tarpeisiin. 

Tässä mielessä oli hämmästyttävää lukea paikallislehdestä, että huonokuntoisten teiden määrä Suomessa kasvaa kuluvana vuonna 500 kilometrillä. Priorisoinnin avulla pidetään maanteiden vilkkain verkosto - jossa liikenteestä kulkee noin 70 prosenttia - kohtuullisessa kunnossa, mutta muut tieosuudet saavat rapistua. Lisäksi jatketaan kävely- ja pyöräilyväylien päällysteisiin panostamista.

Kiinnitin eilen huomioni Nurmijärvelle jääneeseen autoon, jonka rengas oli hajonnut - luultavasti osuttuaan asfaltissa olevaan kuoppaan. Olinhan itsekin väistellyt lukemattomia samanlaisia kuoppia matkani varrella. 

Olisi joskus mielenkiintoista nähdä selvitys, jossa laskettaisiin se kustannus, joka syntyy autoilijoille teiden heikon kunnon takia. Omalta osaltani olen vuosien varrella joutunut ostamaan varmuudella yhden huonon päällysteen takia hajonneen renkaan autooni. Hintaa taisi tulla parisataa euroa ja päälle tuntikausia hukkaantunutta aikaa. 

Renkaiden lisäksi kustannuksia syntyy esimerkiksi autojen jousitusten, iskunvaimentimien ja nivelien ylimääräisestä kulumisesta. Sekä epäilemättä myös hajonneesta päällysteestä syntyvien palasten hajottamista tuulilaseista. 

Ilmeisesti on kuitenkin niin, ettei autoilun erilaisten verotuottojen maksajaa tärkeämmiksi katsottujen edunsaajien tarpeita kattavia julkisia rahoja voida siirtää liikenteen kulujen korvaamiseen. Eikä näin tule tapahtumaan myöskään vihreän siirtymän kautta, sillä myös sähköautoista tullaan aikanaan keräämään edellä mainitut kahdeksan miljardia euroa verotuottoja. 

Tämän kaiken on mahdollistanut suomalainen äänestäjä valittuaan edustajakseen henkilöitä, joiden mielestä suomalaisten liikkumistarpeet ovat alisteisia esimerkiksi Venäjää Ukrainan sodassa tukevien maiden kuten Etiopian sääennusteille. Niihinhän ollaan upottamassa huomattavia määriä kehitysapurahoja. 

Tilanteeseen ei kuitenkaan ole tulossa muutoksia, koska tämän kirjoituksen alussa mainitusta kyselystä ilmeni, että vain 32 prosenttia suomalaisista aikoo äänestää poliitikkoja, jotka lupaavat laskea polttoaineiden hintaa. Siksi autoilun tuottojen käyttöpäätöksistä ei oikeastaan ole valitusoikeutta. 

Tai olisi toki, mutta vasta 2. huhtikuuta 2023, jolloin valitaan maallemme seuraava eduskunta. Se edellyttäisi kuitenkin suurta muutosta äänestäjien käyttäytymisessä. 

Enkä itsekään kehota ketään äänestämään sillä perusteella, lupaako ehdokas panna tiet kuntoon tai kertooko hän aikovansa alentaa polttoaineiden veroja. Sen sijaan suositteleen äänestäjiä kannattamaan sellaisia ehdokkaita, joiden voi odottaa priorisoivan verovarojen käytön ensisijaisesti suomalaisten hyväksi - ja silloinkin katsovan, voisiko joistain menoista luopua, jotta kansalaisten palkastaan käteen jäävän rahan osuus kasvaisi nykyisestä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän siirtymän hintalappuja
Keskustan liikenneveropolitiikka on mielenkiintoista
Tieverkoston yhtiöittämisessä on piiloverovaara

Pelastiko Elon Musk sananvapauden

Maailman rikkain mies Elon Musk osti tunnetun sosiaalisen kanavan eli Twitterin. Perusteeksi ostokselleen hän kertoi sananvapauden twiittaamalla, että "sananvapaus on toimivan demokratian kulmakivi ja Twitter on digitaalinen tori, jossa keskustellaan ihmiskunnan elintärkeistä asioista".

Tämä ei ole miellyttänyt kaikkia. Esimerkiksi jotkin ihmisoikeusjärjestöiksi itseään kutsuvat tahot ovat protestoineet tapahtunutta ja vaatineet sananvapauden rajoittamista. Esimerkiksi Amnesty Internationalin edustaja sanoi, että "viimeinen tarvitsemamme asia on Twitter, joka tietoisesti sulkee silmänsä väkivaltaiselta ja loukkaavalta puheelta käyttäjiä kohtaan. Erityisesti sellaisia käyttäjiä kohtaan, joihin vaikutus on suhteettoman suuri, mukaan lukien naiset, ei-binaariset henkilöt ja muut."

Elon Musk on vastannut kritiikkiin toistamalla perinteisen sananvapausajattelun ytimen: "toivon, että pahimmatkin arvostelijani pysyvät Twitterissä, koska sitä sananvapaus tarkoittaa." Olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Nähtäväksi jää, millä tavoin Twitterissä käyty keskustelu - tai pikemminkin sen moderointi - muuttuu jatkossa. Itse näen tässä kuitenkin siemenen kohti kyseisen keskustelumedian tervehtymistä siitä alennustilasta, johon se joutui viimeistään poistettuaan Yhdysvaltain presidentin oikeuden käyttää kanavaa viestinnässään. 

Eikä Twitter ole Suomessakaan ollut mikään sananvapauden perikuva. Lukittiinhan meilläkin Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-ahon tili viime eduskuntavaalien alla - mitä ilmeisimmin hänen kampanjansa vaikeuttamiseksi. 

Elon Muskin kommenttien perusteella on nyt kuitenkin todennäköistä, että hänen omistuksessaan Twitter palaa sensuurista mahdollisimman vapaan keskustelun alustaksi. Toivottavasti tämä näkyy myös muilla keskustelukanavilla ja siten vähentää yksipuolisesti puheenvapautta rajoittamaan pyrkivien aatteiden - kuten wokelluksen - vaikutusta yhteiskunnallisessa keskustelussa.  

Sillä kuten tämän blogin johtoajatuksessa on todettu, niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomineidoista
Halla-ahon Twitter-tilin sulkemisesta
USA:ssa presidentti joutui sensuurin kynsiin

Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota

Tämä on toinen osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen ensimmäisessä kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi (tai oikeastaan sen tiheimmin asuttu etelä- ja länsiosa) joutuivat osaksi Ruotsia, minkä seurauksena maamme kytkeytyi vääjäämättä läntisen maailman kehitykseen. 

Keskiajalla oli syntynyt Pohjoismaiden välinen Kalmarin Unioni, jossa valta siirtyi ajan myötä yhä selkeämmin unionikuninkaalle eli tanskalaisille. Suomen - ja samalla kaikkien pohjoismaiden - tulevan kehityksen kannalta tärkeää oli Kustaa Vaasan onnistunut kapina, joka palautti Ruotsin riippumattomuuden ulkopuolisista tahoista. 

Tämä tapahtui Itämeren kaupankäyntiä hallinneeseen Hansa-liittoon kuuluneen Lyypekin vapaakaupungin tuen avulla. Tämä tuki oli toki maksettava takaisin, eikä se onnistunut muuten kuin varastamalla keskiajalla vaurastuneen katolisen kirkon omaisuus - mille oikeutuksen antoi puolestaan luterilainen uskonpuhdistus. 

Myöhemmin Kustaa teki Ruotsista vielä riippumattoman Lyypekistä katkaisemalla napanuoransa siihen liittoutumalla Tanskan ja Alankomaiden kanssa sekä lyömällä niiden avulla käydyssä sodassa vapaakaupungin. Sen seurauksena Ruotsi - ja sen osana Suomi - irtisanoutui Hansa-kaupungin aiemmin vaatimista ja saamista lähes monopolimaisista ulkomaankauppaeduista. 

Näiden kaikkien saavutusten mahdollistamiseksi ja valtaansa kasvattaakseen Kustaa Vaasa joutui kehittämään Ruotsiin toimivan keskushallinnon veroja keräävine vouteineen ja kirjallisine käskyineen. Kauppa ohjattiin keskusvallan  valvontaan tapulikaupunkijärjestelmän avulla, jolloin myös se saatiin vaurastuttamaan kuninkaan henkilökohtaista omaisuutta sekä valtakuntaa. 

Kustaa Vaasa muutti myös oikeudenkäytön sellaiseksi, että lakituvissa siirryttiin syyllisten etsimiseen ja rankaisemiseen. Aiemmin tapana ollut pyrkimys luoda sovintoa riitelevien osapuolten - ja heidän sukujensa - välille jäi samalla taka-alalle. 

Näiden toimien kautta syntynyt uusi verotus- ja oikeuskäytäntö sekä kirkon otteen kirpoaminen vallasta johtivat kuninkaan vahvaan asemaan. Siinä Kustaa Vaasan alapuolella oli vain hänen palvelijoitaan ja uskollisia alamaisiaan. Tämän vallan tueksi kuningas loi myös vakinaisen armeijan, jonka ylläpito edellytti veroja eli rahaa. 

Rahatalouden merkitys ylipäänsä kasvoi koko valtakunnan alueella, mikä edisti suurtilojaan viljelevän aateliston ja kauppaa käyvien porvareiden asemaa suhteessa muuhun väestöön. Tämä nosti aateliston ja kaupunkien suurporvarit tavallisen rahvaan yläpuolelle. 

Kaiken kaikkiaan Kustaa Vaasan toimien seurauksena syntyi ja vahvistui kuninkaan johtama moderni tai ainakin esimoderni valtio, joka pystyi ohjaamaan koko valtakuntaa haluamaansa suuntaan. Samalla tavallisen kansan elinolojen kehitys kääntyi laskuun seuraavien kahden vuosisadan ajaksi -  näin kävi sekä Ruotsissa että Suomessa. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Eikö Suomessa ole oikeutta eikä kohtuutta?
Tutkimuksen mukaan suomalaiset ovat Euroopan afrikkalaisia

Juho Romakkaniemi piirsi kuvan valtionvelasta

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Juho Romakkaniemi havainnollisti eilen Suomen valtiontalouden nykytilaa ja tulevaisuutta esittämällä alla olevan kuvan.

Kuvassa näkyy sinisinä pylväinä kuinka valtion budjetin tasapaino romahti alijäämäiseksi vuosien 2008-2009 taantuman yhteydessä. Ja kuinka Sipilän porvarihallitus sai vuosina 2015-2019 velkaantumisen laskuun, kunnes se Antti Rinteen (sd) junaileman nykyhallituksen jakopoliittisen ohjelman seurauksena retkahti uudelleen entistä syvemmälle tasolle, jolta sitä on jatkossa tarkoitus hilata pienemmäksi, mutta ei likimainkaan tasapainoon. 

   

Romakkaniemi totesikin, että "taloutemme on kuin vanhojen menestyksen ja kasvun aikojen viimeisillä höyryillä kaasutteleva korttitalo". Ja mainitsi edelleen, että aina ennen on valtiovallalla ollut suunnitelma siitä, kuinka alijäämä korjataan. 

Kauppakamarin toimitusjohtaja arveli myös, että valtion velanoton kulut tulevat korkotason nousun seurauksena jatkossa kasvamaan. Siten velkaantumisen hinta julkiselle sektorille nousee tulevaisuudessa, vaikka lisävelkaa ei edes otettaisi, joten verotusta on nostettava ennemmin tai myöhemmin

Lopuksi hän listasi veronkorotusten seuraukset. Ne heikentävät yksityisen sektorin investointikykyä, vähentävät yritystemme ja kansantaloutemme hintakilpailukykyä sekä työnteon kannustimia ja nostavat kuluttajahintoja ja inflaatiota koko taloudessa.

Toivon mukaan Romakkaniemen esitys on päätynyt tai ainakin päätyy myös pääministeri Sanna Marinin (sd) ja valtiovarainministeri Annikka Saarikon (kepu) nähtäväksi. Ja he osaavat tehdä siitä tarvittavat johtopäätökset. 

Niistä Romakkaniemi listasi Suomen ulkoisen kasvu- ja kustannuskilpailukyvyn nostamisen, työnteon kannustavuuden parantamisen ja ensisijaisuuden suhteessa sosiaaliturvaan sekä sääntelyn ja turhan byrokratian keventämisen. Mutta unohti - tarkoituksellako (!?) - listalta nopeimmin vaikuttavan keinon eli valtion menojen priorisoimisen ja niistä turhimmista luopumisen. 

Siis asian, jota erityisesti Perussuomalaiset ovat pitäneet esillä jo pitkään mainiten mm. haitallisen maahanmuuton kustannukset, ylikunnianhimoiset ilmastotoimet ja kehitysavun. Viimeksi mainitun osalta on uutena nyanssina noussut esille myös Venäjää Ukrainan sodassa tukevien maiden avustamisen, jolle ei liene kansan parissa, puoluekannasta riippumatta, mainittavaa tukea. Ja josta luopumisen pitäisi siksi olla erityisen helppoa Marinin hallitukselle - ellei sen punavihreä ideologia sitä estäisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreän suunnitelmatalouden kukkasia
Uusi vero vaatii kompensaation
Budjetti heijastaa hallituksen uskoa keskusjohtoisuuteen

Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Kylmähköä kevätpäivää viettäessäni rupesin muun tekemisen puutteessa lueskelemaan Twitteriä. Ensin niitä viestejä, joita seuraamani henkilöt olivat eteeni asettaneet, mutta sittemmin myös tutkailemaan kaikenlaisten uudelleenjakoina tai kommentteina vastaani tulleiden henkilöiden viestiketjuja. Ja se synnytti mielessäni tämän ajatuksen, jonka päätin jakaa päivän toisena merkintänä muillekin (tässä se päivän ensimmäinen merkintä).

* * *

Tutkija on henkilö, jonka työnä on yrittää ymmärtää tutkimuskohteensa todellista olemusta siihen aiemmin liittyneiden tietojen, uutta havaintomateriaalia tuovien kontrolloitujen kokeiden ja loogisen ajattelun perusteella. Aiempina aikoina hänen ei ole juurikaan odotettu ottavan kantaa tutkijayhteisön ulkopuoliseen maailmaan, vaikka ei sitä toki ole kiellettykään. 

Viime vuosina tutkijakuntaa on kuitenkin painostettu ottamaan entistä enemmän kantaa yleispoliittisiin asioihin - ainakin omalta alaltaan. Mutta tosiasia on, että se joka kommentoi omaa alaansa, innostuu usein kommentoimaan maailman menoa laajemminkin. 

Yksi tällainen sosiaalisessa mediassa aktiivisesti näkemyksiään edustavista tutkijoista on eräs Jyväskylän yliopiston lehtori. En olisi kuvitellutkaan kirjoittavani hänestä - täysin oudosta ihmisestä - vielä aamulla. 

Kävi kuitenkin niin, että huomasin tekstejä plaratessani hänen ilmoittaneen luopuneensa Helsingin sanomien tilauksesta, koska lehdessä oli ollut Finnairin mainos. Tarkalleen ottaen hän kertoi tehneensä samoin myös sanomalehti Keskisuomalaisen tilaukselleen, koska "tämä ilmiö riepoo niin pahasti". 

Jatkoviestissään hän kertoi nykyisin lukevansa vain Maailman kuvalehteä sekä joukkoa harrastuslehtiä. Niinpä kiinnostuin ja katsahdin miltä hänen mainitsemansa tiedonlähde näyttää. Tätä kirjoitettaessa sen nettisivulta löytämäni viisi ensimmäistä otsikkoa olivat seuraavat: 

1. Miksi eläimiä rakastava ihminen syö lihaa? - yhteiskunta pitää lihaparadoksia yllä kovalla hinnalla.
2. Missä menee maailman rajat? - Maailma kylässä -festivaali juhlistaa planeettaamme toukokuussa kotona ja kaupungilla.
3. Suomen eläinlääkäreiden kehitysyhteistyöjärjestö vie eläinlääkintää sitä tarvitseville: "haasteet ovat erilaisia, vaikkapa saniteettiasiat ja trooppiset taudit".
4. Luonnonvaroihin kohdistuva paine ajaa villieläimet ahtaalle - Kenian maasai-heimo elää norsujen kanssa taas sopusoinnussa.
5. Suhteemme eläimiin on vinksahtanut, sanoo ammattiaktivisti Suvi Auvinen: "on eläimet, joita me rakastetaan, ja ne joita voidaan syödä ja hyödyntää".    

Tällä taustalla vahvasti kuplautunut uusi sosiaalisen median tutkijatuttavuuteni on kommentoinut omaan osaamisalaansa eli metsien monimuotoisuuteen kuuluvia asioita sellaisesta näkökulmasta, jonka yksipuolisuuden voi jokainen arvata edelle kirjaamistani otsikoista. Toisin sanoen metsiä uhkaa luontokato ja ilmastonmuutoskin pitäisi huomioida kaikessa. 

Varsinaisesti tahdon kuitenkin jakaa teidän kanssanne - arvoisat lukijani - kuusi muuta hänen kommenttiansa. Siis sellaisia, jotka eivät suoraan liity hänen tutkijantyöhönsä vaan yleiseen poliittiseen keskusteluun.

1. Mä haluaisin et yliopisto ois niin vastaanottavainen paikka kun mahdollista, ja että siellä syntyis kokemus maailman parantamisesta. Ja että kaikki meidän yhteinen tekeminenkin veis näitä tavoitteita kohti.
2. Atte Kaleva alleviivaa #Öyhökratia -kirjan tekijöiden viestiä. Hän luottaa suureen seuraajamääräänsä ja näkyvyyteensä. Siihen, että totuudesta riippumatta hänen viestinsä menee monelle läpi ja aiheuttaa pöyristelyä. Alhaista, mutta ah, niin helppoa.
3. Mun yliopistonlehtorin palkka on reilun 4000€/kk. Se on liikaa rahaa, niin paljoa ei pysty kestävästi käyttämään. Siksi olen valmis siihen, että verojani nostetaan 10 prosenttiyksikköä eli reilut 400€/kk jaettavaksi kuntasektorin henkilöille joiden palkka on alle 3000€/kk.
4. Kiinteistövero pitäisi räjäyttää niin, että se kasvaisi eksponentiaalisesti about 150 neliön jälkeen jotta se ohjaisi pienempiin koteihin. Planeetta ei kestä nykyistä koko ajan kasvavaa rakennuskantaa.
5. Mä olen aina kalastanut. Vuosi vuodelta se on tuntunut pahemmalta. Mitä kalakannat kestävät? Voinko matkustaa kalastuksen vuoksi? Kärsivätkö kalat? Eilen pyöräilin lähirantaan, pilkin puoli ämpäriä särkiä ja nyt mulla on etäpäivälounaita kesään asti purkissa. Tätä varmaan jatkan.
6. Liha voi kerran-pari kuukaudessa korvata nuo tuotteet, ei toisinpäin. Globaalia sukupuuttoaaltoa ei voi pysäyttää ilman lihankulutuksen merkittävää leikkaamista.

Minun nähdäkseni edelle kopioimani kommentit riittävät osoittamaan, kuinka äärimmäisen suppea yleismedioiden seuranta johtaa maailmankuvan kapenemiseen ja käsinkoskeltavaan ahdistukseen myös silloin, kun kyseessä on epäilemättä älykäs henkilö. Sillä sellaisiahan käytännössä kaikki yliopistolehtoraatin saaneet henkilöt eittämättä ovat.

Siksi olisi hyvä muistaa suhtautua ilman ennakkoluuloja kaikkiin sellaisiin ihmisiin, jotka tutkijan arvovallalla esittelevät omia näkemyksiään. Nekin pitää arvioida itse argumenttien perusteella - mukaan lukien allekirjoittaneen näkemykset - ilman, että professuuriin, yliopistonlehtoraattiin tai vaikkapa dosentuuriin liittyvä arvostus antaisi ulostulolle ylimääräistä uskottavuutta.

Samalla - ja tämän vasta kirjoituksen aikana syntyneenä ajatuksena - tahdon sanoa, että harva asia on yhtä terveellistä kuin seurata sellaisten henkilöiden argumentteja, joilla ei pääsääntöisesti ole mitään yhteyttä omaan ajatusmaailmaan. Se ehkäisee kummasti oman ajattelun suppeutumista ja samalla vähentää omiin huolenaiheisiin liittyvää ahdistusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Suomineidoista
Mikko Vuorenpää osoitti, ettei ole olemassa yksinkertaisia kysymyksiä

Kanslaisaloite oikeusvaltion rikkomiseksi

Aamun uutiset kertoivat, että kansalais­aloite Suomessa pitkään asuneiden turva­paikan­­hakijoiden oleskeluluvista etenee edus­kuntaan. Jos se hyväksytään, valtio voisi myöntää nelivuotisen jatkuvan oleskeluluvan henkilöille, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa Suomesta ennen vuotta 2017, mutta eivät ole pystyneet esittämään sille päteviä perusteita.

Toisin sanoen kansalaisaloitteen allekirjoittajat haluavat, että maahamme hyväksyttäisiin pysyviksi oleskelijoiksi - siis monenlaisista sosiaaliturvaan liittyvistä eduista nauttiviksi - turvapaikan hakemisoikeutta väärinkäyttäneet elintasoturistit. Samalla maamme vetovoimaa länsimaisesta hyvinvoinnista unelmoivien kehitysmaalaisten parissa kasvatettaisiin aimo harppauksella. 

Nähtäväksi jää, kuinka eduskunta tulee suhtautumaan kansalaisaloitteeseen. Onko se vastuullinen oman maan kansalaisia vai solidaarinen kansainvälisiä sopimuksia tahallaan väärinkäyttäneitä ihmisiä kohtaan. 

Sanomattakin on selvää, että jokainen oikeusvaltioperiaatteita kunnioittava poliitikko jättäisi aloitteen hyväksymättä. Onhan sen taustalla ajatus, että yhteiskunnan pelisäännöt on kirjattu lakeihin ja asetuksiin, joita noudattamalla ihmiset voivat rakentaa elämänsä ennustettavalla tavalla. 

Nyt esillä olleen kansalaisaloitteen osalta ei tehtäisi näin, vaan säädettäisiin taannehtivasti sääntö, jonka mukaan kansainvälisiä sopimuksia tahallaan väärinkäyttäneet ihmiset palkittaisiin. Siis vähän samaan tapaan - joskin käänteisesti - kuin tehtiin toisen maailmansodan jälkeisessä sotasyyllisyysoikeudessa, jossa maamme johtajat jouduttiin pakon edessä tuomitsemaan lainmukaisista tekemisistään.

Onneksi tällainen ei voi olla mahdollista 2020-luvun Suomessa. Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Politiikan suhde oikeusvaltioon on selvitettävä puolin ja toisin
Niljakasta ja röyhkeää tanssia oikeusvaltion haudalla
Suomi rikkoo avoimesti oikeusvaltioperiaatetta

Lindén otti kantaa hoitajien työtaisteluun väläyttämällä veronkorotuksia

Totesin toissapäivänä sairaan- ja perushoitajien työtaistelun ratkaisusta seuraavaa.

"Lienee kuitenkin kaikille selvää, ettei hoitajien mahdollisia ylimääräisiä korotuksia voi vain lisätä valtion (hyvinvointialueiden) menoihin, vaan Sanna Marinin (sd) hallituksen tulee löytää budjetistaan vastaavan suuruiset säästöt, joita se ei ilman hoitajalakkoa olisi tehnyt - ja joiden seurauksena sen saamat tulot eivät vähene eivätkä menot lisäänny.

Siten tämä asia ei ole pelkästään työmarkkinajärjestöjen välinen, vaan sen syntyvään ratkaisuun tarvitaan tueksi valtakunnallista päätöksentekoa. Nähtäväksi kuitenkin jää, ymmärretäänkö tämä myös Suomen keskustavasemmistolaisen hallituksen piirissä."

Eilen asiasta vastaava ministeri Aki lindén (sd) otti kantaa tähän asiaan. Hän on omien sanojensa mukaan "valmis mielellään maksamaan enemmän veroja, jotta meidän julkisen terveydenhuollon ja sosiaalihuollon työntekijät saisivat paremmat palkat".

Lindénin viesti voidaan lukea siten, että 1) hänen ja siten myös maan hallituksen mielestä työnantajan tulee taipua hoitajien vaatimukseen muita aloja korkeammista palkankorotuksista vuosiksi eteenpäin sekä 2) tämän korotuksen rahoitus hoidetaan kurittamalla suomalaisia yrityksiä ja/tai työntekijöitä entistäkin kovemmalla verotuksella. 

Tänään Helsingin sanomat puolestaan julkaisi oman puoluekannatuskyselynsä tulokset. Sen mukaan Kokoomus on kirimässä yhteen kaikkien aikojen vaalivoittoonsa, sillä ero kakkospuolueeseen eli Sosialidemokraatteihin on kasvanut jo noin viiteen prosenttiyksikköön. 

Mikäli tilanne säilyy samana, tulee Petteri Orposta (kok) maan seuraava pääministeri ja Kokoomuksesta sen suurin puolue. Valtiovarainministerin pesti on kuitenkin ollut tapana antaa hallituksen toiseksi suurimmalle puolueelle. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, käykö näin myös tulevassa hallituksessa, vai laistaako Kokoomuksen tuleva hallituskumppani tämä epätoivoisen ministerinpaikan tietäen, että sen hoitaminen tulee tappiinsa kiristetyn verotuksen ja rajusti kasvaneen julkisen velan seurauksena olemaan suorastaan epätoivoista - eikä ainakaan oman puolueen kannatusta nostattavaa. Ei ainakaan, mikäli Kokoomuksen tulevana hallituskumppanina on tavallisten työtä tekevien suomalaisten kannatukseen nojaava Lindénin oma puolue.

 Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sairaanhoitajien lakon ratkaisu koskee myös Sanna Marinin hallitusta
Venäjä pelaa Kokoomuksen pussiin
Sairaanhoitajille lisää liksaa

Irtopisteiden keräämistä isänmaan asialla

Suomen hakemus liittymisestä NATO:on lähestyy päivä päivältä, niin nopeasti kuin parlamentaarisen demokratian synnyttämä tahmeus vain sallii. Samalla tasavallan johto varmistelee, että maamme ilmaus kiinnostuksesta sotilasliittoon ei kohtaa vastustusta. 

Eilen saavutettiinkin yksi tärkeimmistä etapeista tällä matkalla. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli nimittäin selvittänyt, että Unkari tulee puoltamaan maamme kutsumista NATO:n jäseneksi. 

Erityisen merkille pantavaa on ollut kotimaisten poliitikkojemme sopuisuus käydyssä keskustelussa. Tosin aina löytyy joku, joka ei voi vastustaa irtopisteiden keruuta edes isänmaan turvallisuuden kannalta keskeisissä asioissa. 

Tästä antoi esimerkin Vasemmistoliiton ryhmänjohtaja Jussi Saramo, joka syytti perussuomalaisia siitä, että nämä olisivat olleet aiemmin Venäjän suurimpia tukijoita ja nyt siis takinkääntäjiä. Tämä sai Perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purran toivomaan, "ettei salissa haukuttaisi ketään putinisteiksi tai sotahulluiksi. Mutta mikäli näitä termejä joku kokee välttämättömäksi käyttää, niin toivoisin, että niitä silloin edes käytettäisiin oikein."

Myös Sari Essayah (krist) otti kantaa Saramon käytökseen. Hänen mukaansa "kun eduskunta nyt aloittaa tämän ajankohtaisselonteon käsittelyn, niin varmasti meidän tässä salissa tulee ennen kaikkea näyttää esimerkkiä siitä kansallisesta yhtenäisyydestä ja miettiä sanavalintojamme".

Nähtäväksi jää, saavuttiko Saramo kommentillaan kannatusta omiensa keskuudessa, vai ymmärrettiinkö jopa siellä, ettei isänmaan asioilla kannata yrittää keräillä ylimääräisiä pisteitä. Selvää on kuitenkin se, ettei hän kommentillaan ainakaan vähentänyt oman puolueensa ja purralaisten välistä polarisaatiota. 

Näin etenkin, kun Vasemmistoliitolla on ollut ja on suuria vaikeuksia ymmärtää Venäjän aiheuttamaa uhkaa Suomelle siinä, missä perussuomalaiset ovat olleet sen suhteen jakautuneina. Vasemmistoliitto sen sijaan on edelleen vahvasti NATO-vastainen, vaikka sielläkin on nähty säröilyä. 

Perussuomalaisten osalta analyysi on sen sijaan ollut tilanteen muuttuessa analyyttistä, kuten jokainen voi havaita Jussi Halla-ahon juuri ennen Naton kannatuksen rajua nousua eli Venäjän hyökkäystä esittämästä näkemyksestä. Emmekä toki ole unohtaneet sitä ryöpytystä, jonka Halla-aho sai vain puolitoista kuukautta sitten lausuttuaan ajatuksia, jotka tällä hetkellä olisivat puhdasta valtavirtaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiset poliitikot asettuivat vastahankaan kun Halla-aho pyysi länsimaita pelastamaan ukrainalaissiviilit
Halla-aho älyllisesti rehellisenä
Jussi Saramo puhui muunneltua totuutta

Sairaanhoitajien lakon ratkaisu koskee myös Sanna Marinin hallitusta

Sairaan- ja perushoitajien työtaistelu sai eilen uuden käänteen, kun heitä edustavan ammattiliitot peruivat suunnittelemansa lakon toisen vaiheen ja lähtivät pohtimaan joukkoirtisanoutumista. Sen tarkoituksena näyttäisi olevan suojelutyöstä välttyminen. 

Sosiaalidemokraattinen ministeri Aki Lindén on pahassa välikädessä, koska hänen ministerivastuuseensa kuuluu huolehtiminen suomalaisten turvallisuudesta. Siksi hän joutui panemaan alulle hoitajien taktiikan muuttaneen potilasturvallisuuslain. Sen avulla hoitajat olisi pakotettu tekemään sellaisia töitä, joista heidän oli tarkoitus kieltäytyä työtaistelutoimena. 

Hoitajien lakon toisen osan vaihtuminen irtisanoutumisuhkaukseen tarkoittaa pikemminkin panosten korottamista kuin laskemista. Sellaisessa tilanteessa Lindén voisi edelleen määrätä laillistetut hoitajat välttämättömiin töihin, joten lakkolaisista ainakin osa olisi halukas luopumaan sairaanhoitajaoikeuksistaan, jotta se ei olisi mahdollista. Tämä kertoo, etteivät he ole valmiita luopumaan tavoitteistaan helpolla - jos mitenkään.

Nähtäväksi jää, kuinka moni hoitaja lopulta lähtisi tuollaiseen irtisanoutumiseen. Selvää kuitenkin on, että mikäli määrä olisi suuri, vaarantuisi pikaista hoitoa tarvitsevien suomalaisten turvallisuus. Samalla ministeri syyllistyisi ministerivastuunsa rikkomiseen. 

Ongelmana on tietenkin julkisten varojen riittävyys kattamaan hoitajien vaatimus noin 3 300 euron kuukausittaisten palkkojensa korottamisesta useita vuosia 3,6 prosenttia yli muiden alojen saaman tason. Tämä siis tilanteessa, jossa valtio velkaantuu muutenkin huippuvauhtia.  

Nähtäväksi siis jää, kuinka tämä työtaistelu päättyy. Lienee kuitenkin kaikille selvää, ettei hoitajien mahdollisia ylimääräisiä korotuksia voi vain lisätä valtion (hyvinvointialueiden) menoihin, vaan Sanna Marinin (sd) hallituksen tulee löytää budjetistaan vastaavan suuruiset säästöt, joita se ei ilman hoitajalakkoa olisi tehnyt - ja joiden seurauksena sen saamat tulot eivät vähene eivätkä menot lisäänny.

Siten tämä asia ei ole pelkästään työmarkkinajärjestöjen välinen, vaan sen syntyvään ratkaisuun tarvitaan tueksi valtakunnallista päätöksentekoa. Nähtäväksi kuitenkin jää, ymmärretäänkö tämä myös Suomen keskustavasemmistolaisen hallituksen piirissä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Paperiteollisuus katoaa Suomesta
HS väitti JHL:n aikovan jättää lapset ja vanhukset ilman ruokaa
Lakko ja poliittinen lakko

Uusruotsalaisten kapina demokraattista Ruotsia vastaan

Ruotsin viime päivien mellakoilla ei ilmeisesti ollut juuri mitään tekemistä tanskalaispoliitikon kirjanpolttamisperformanssien kanssa. Sen sijaan ne oli länsinaapurin poliisin mukaan suunnattu tarkoituksella poliisia vastaan tappamis- ja vahingoittamistarkoituksessa.

Väkivaltaan ryhtyneet eivät poliisin mukaan olleet mitään tavallisia mielenosoittajia, vaan järjestäytyneeseen rikollisuuteen kytkeytyneitä henkilöitä. Heidän riehuntansa lopputuloksena oli eiliseen iltaan mennessä 26 loukkaantunutta poliisia ja 20 virkavallan autoa, eikä tämä etnis-kulttuurisesti leimautunut joukko rauhoittunut ennen kuin poliisi turvautui ampuma-aseisiin.

Ruotsin oikeusministeri oli sentään tehtäviensä tasalla ja ilmoitti Ruotsissa elettävän demokratiassa, jossa vallitsee sananvapaus. Ellei sitä hyväksy vaan ryhtyy väkivaltaan, on oltava valmiina kohtaamaan järjestystä ylläpitävä poliisi. Mutta tämänhän mellakoitsijat toki varmasti tiesivätkin, mutta eivät vain välittäneet.

Ministeri totesi myös, että "kameravalvonnan lisääminen, rangaistusten kiristäminen ja poliisivoimien laajentaminen olisi pitänyt tehdä 20–25 vuotta sitten. Niin ei kuitenkaan tehty, joten meidän täytyy toteuttaa nämä nyt." 

Toivottavasti tämä viesti menee perille myös suomalaisessa yhteiskunnassa, jonka edusmies poliisilaitoksella tuli juuri eilen väittäneeksi, että "emme ole Ruotsin tiellä - ainakaan vielä". Totesin itse hänen puheistaan, että suomalaisen yhteiskunnan "on huolehdittava, etteivät päätöksenteossa pääse vallalle Taposen ulostulon kaltaiset toiveikkaat asenteet, eikä niitä toistelemalla peitetä kasvamassa olevia ongelmia". 

Enkä silloin vielä edes tiennyt, ettei Ruotsin tapahtumissa ollut kyse spontaanista mielenosoittamisesta vaan kapinasta laillista valtaa vastaan. Sillä mistä muustakaan voisi olla kysymys silloin, kun tarkoituksena on osoittaa - ruotsalaisministerin sanoin - "vakavaa väkivaltaa, joka kohdistuu henkeen ja omaisuuteen, erityisesti poliisiin".

Nähtäväksi jää, mitä naapurimaassa tapahtuu nyt nähdyn jälkeen. Varmaankin maahan saadaan jälleen joksikin ajaksi rauha, mutta nopeasti lisääntyvän muslimiväestön määrän kasvaessa nousevat paineet sekulaaria ja demokraattista yhteiskuntaa kohtaan päivä päivältä suuremmiksi. 

Toistaiseksi kantaväestö on kuitenkin niskan päällä ja voi halutessaan tehdä kaikki tarvittavat toimenpiteet ruotsalaisen yhteiskunnan vakauden palauttamiseksi. Se edellyttäisi kuitenkin täyskäännöstä maan nykyiseen sisäpolitiikkaan, jossa diskuteeraus, hyvät aikomukset ja hyvesignalointi ohittavat etnis-kulttuurisen kapinan lopullisen sammuttamisen edellyttämät poikkeuksellisen koviksi luokiteltavat toimenpiteet, joihin on sisällytettävä myös väestön kulttuurisen identiteetin säilyttäminen ruotsalaisena myös tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia
Riots in Sweden: what next?
Ovatko muslimit koiria?

Jari Taposen teesit peittävät kasvavia ongelmia

Kaikkea kansaa paimentamaan palkattu ylikomisario Jari Taponen esitti eilen Twitterissä näkemyksensä siitä, miksi Ruotsissa nähdään sen tyyppisiä ongelmia, joita olen itsekin kommentoinut viime päivinä suomeksi sekä kysellyt englanniksi, miten länsinaapurissa aiotaan jatkaa tästä eteenpäin. Taposen näkemyksiin tarttuivat myös ainakin Verkkouutiset ja MTV3.

Lyhyesti tiivistettynä Taposen näkemys on, että Ruotsissa on tehty sellaisia virheitä, jotka ovat johtaneet nyt nähtävissä oleviin ongelmiin, eikä Suomi siksi ole maahanmuuton suhteen samalla tiellä. Virheet ovat seuraavat. 

Ruotsissa henkirikos tehdään "ampumalla huumeiden myyntipaikkojen läheisyydessä". Lisäksi "Ruotsi on yhä melko vahva luokkayhteiskunta, jossa sosiaalinen liikkuvuus on selvästi vähäisempää kuin Suomessa".

Taposen mukaan Ruotsissa "suuriin lähiöihin asuttui suuria määriä siirtolaisia; ensin Suomesta, sitten Balkanista ja nyt Lähi-Idästä ja Pohjois-Afrikasta... jopa 70% Tukholman seudun segrekaatiosta selittyy asuntokannan rakenteella. Vaikka eriytymistä tapahtuu myös Helsingissä, niin täällä asuntopolitiikka perustuu sosiaaliseen sekoittamiseen."

Hän kiinnitti huomiota myös siihen, että "Suomessa palveluja on lisätty eriytymisvaarassa oleville alueille kun Ruotsissa niitä vähennettiin 90-luvulla. Ruotsissa palveluiden mukana alueilta vähenivät myös poliisit."

Lisäksi "Asuinalueet on nyt luokiteltu (ja samalla leimattu) eri tasoihin... etenkin nuoret, kokevat, ettei heillä ole samanlaisia mahdollisuuksia pärjätä yhteiskunnassa kuin muilla alueilla asuvilla. Järjestäytyneen yhteiskunnan tilalle ovat tulleet huumekauppiaat ja ns. helppo raha. Huumepiireissä ei päde kuluttajansuojalaki, vaan väkivalta."

Asiaa ei paranna se, että Ruotsissa "poliisi kykenee selvittämään vain 15-25% ko huumekauppaa pyörittävien jengien henkirikoksista. Nuoret eivät luota poliisiin, eikä poliisi tunne nuoria." Eikä myöskään se, että "Ruotsissa ääriliikkeet ovat selvästi voimakkaampia. Tähän on pitkät historialliset syyt... Asia liittyy tavalla tai toisella eriarvoisuuteen."

En epäile, etteikö Taponen olisi yksityiskohtien osalta oikeassa, mutta ehkä sallitaan kuitenkin muutama kommentti hänen edelle kirjaamiini väitteisiinsä.

Vaikka on totta, että meillä suurin osa henkirikoksista on känni-iltojen satoa, on meilläkin alettu tekemään väkivaltarikoksia huumekaupan yhteydessä (esimerkki ja toinen). Ja kuten tiedämme, ovat maahanmuuttajat myös Pohjanlahden tällä puolella vahvasti mukana tässä bisneksessä.  

Sekin on totta, ettei meillä ole sellaisia lähiöitä, joissa väestö koostuisi käytännössä kokonaan maahanmuuttajista. Mutta tämä kehitys on hyvässä vauhdissa monissa kaupunginosissa. 

Esimerkiksi Turun Varissuolla maahanmuuttajien määrä on kolmessa vuosikymmenessä kasvanut käytännössä nollasta yli 50 prosenttiin ja Helsingin Itäkeskuksessakin on ylitetty 40 prosentin raja. Sama lienee saavutettu myös Espoon Suvelassa, sekä ylitetty Vantaan Länsimäessä, Havukoskella ja Hakunilassa. 

Ei liene odotettavissa, että nämä kaupunginosat jatkossakaan houkuttelisivat kantaväestöön kuuluvia asukkaita, koska ihmisillä - niin maahanmuuttajilla kuin kantaväestölläkin - on taipumus hakeutua kaltaistensa seuraan. Siten ainekset "ruotsalaistyyppisten" lähiöiden syntymiselle ovat jo olemassa. 

En tiedä tarkalleen mitä Taponen tarkoitti Ruotsin Suomea voimakkaammilla ääriliikkeillä. Jos hän tarkoitti äärivasemmisto-, äärioikeisto- ja ääri-islamistipiirejä hän lienee oikeassa, koska Suomessa ei juuri nyt esiinny mainittavassa määrin kahta ensimmäistä, vaikka puhetta sellaisista on toki riittänyt, eikä islamistejakaan liene samassa mitassa kuin Ruotsissa siitä yksinkertaisesta syystä, että muslimien määrä ylipäätään on Suomessa oleellisesti pienempi. Muistetaan kuitenkin, että Suomesta lähti muslimiväestön kokoon nähden maailman eniten islamisteja taistelemaan ISIS:in Kalifaatin puolesta.

Näin katsottuna Taponen lienee oikeassa siinä, ettei meillä ole vielä samanlaista maahanmuuttajaongelmaa kuin Ruotsissa, emmekä ole välttämättä menossa Ruotsin tielle. Jotta se voitaisiin jatkossakin välttää, olisi edelle kirjaamani seikat nähtävä rehellisesti poliittisten päätöksentekijöiden parissa ja huomioitava maahanmuuttopolitiikassa. 

Toimenpiteistä tärkein on ongelmallisen maahanmuuton volyymin pienentäminen minimiin siihen asti, kunnes maassa olevat henkilöt ovat omaksuneet suomalaisen elämäntavan sekä asenteet työntekoa, ihmisoikeuksia ja muita ihmisiä kohtaan. Samalla on huolehdittava, etteivät päätöksenteossa pääse vallalle Taposen ulostulon kaltaiset toiveikkaat asenteet, eikä niitä toistelemalla peitetä kasvamassa olevia ongelmia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ovatko muslimit koiria?
Maahanmuuttajat terrorisoivat espoolaiskoululaisia, mutta valtamedia vaikenee
Ruotsalaistyyppisen maahanmuuttopolitiikan odotetut seuraukset yllättivät poliisin

Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria

Suomalaiset ovat maailman mittakaavassa poikkeuksellisen hyvin koulutettuja. Siitä huolimatta etenkin nuorison käsitys Suomen ja suomalaisten menneisyydestä on hyvinkin hatara.

Tällä blogimerkinnällä alkavassa kirjoitussarjassa yritän osaltani korjata tätä epäkohtaa esittelemällä Suomen historiallista kehitystä nojautuen pitkälti eteläpohjalaisen emeritusprofessori Heikki Ylikankaan esitykseen "Suomen historian solmukohdat" vuodelta 2007. Lisäksi hyödynnän muuta saatavissa olevaa tietoa sekä täydennän kokonaisuutta omilla näkemyksilläni. 

Metsästäjä-keräilijät asuttivat Suomen monelta suunnalta heti jääkauden jälkeen. Suomessa tuolloin asuvien ihmisten geenejä muokkasi kuitenkin noin 3 500 vuotta sitten voimakas väestövirta Siperiasta.

Hyvin tunnetut varhaiskeskiajan Leväluhdan ihmiset olivat yhtä lukuun ottamatta saamelaisten esi-isiä, jotka olivat tuolloin levittäytyneet paljon nykyistä Saamenmaata laajemmalle alueelle. Toisaalta Luistarista ja Hollolasta on löytynyt muinaista DNA:ta, jollaista ei juurikaan esiinny nykysuomalaisissa, mutta joka on yleistä Volgan-Uralin alueella. 

Nykyisen Suomen väestö jakaantuu suunnilleen Pähkinäsaaren rauhan rajaa pitkin kahteen ryhmään. Maanviljelys saapui maahamme noin 5 000 - 4 000 vuotta ennen ajanlaskun alkua, mutta mielenkiintoisesti keskiaikainen DNA on jakaantunut siten, että Lounais- ja Etelä-Suomessa ovat yleisiä muodot, jotka on yhdistetty metsästäjä-keräilijöihin. Idässä ja pohjoisessa esiintyy puolestaan enemmän maatalouteen liitettyjä geenimuotoja. Tämä viittaa siihen, että Suomessa olisi tapahtunut voimakkaita väestöliikkeitä keskiajan kuluessa - tai sitten vähät käytettävissä olevat keskiaikaiset näytteet eivät edusta oikealla tavalla näiden geenien silloisia todellisia suhteita.

Suomen varhaishistorian jälkeen maan joutuminen Ruotsin vallan alle viitoitti siellä asuvan väestön tulevaisuuden. Ylikankaan mukaan se tapahtui pääosin vapaaehtoisesti, koska suomalaisen yhteiskunnan järjestäytyminen ei riittänyt Baltian tapaan sotilaalliseen vastarintaan, vaan vainolaisia voitiin vältellä yksinkertaisesti pakenemalla loppumattomiin metsiin. 

Tästä säännöstä muodosti poikkeuksen muuta maata tiheämmin asuttu Satakunta. Siellä yhteiskunta oli paremmin järjestäytynyt - johon jo maakunnan nimikin viittaa - ja peltoviljelyksen yleisyys pakotti puolustamaan omaisuutta. Niinpä rannikon ruotsalaisasutus jäi Satakunnan kohdalla muuta Suomea ohuemmaksi.

Ruotsalaisten mukana maahan saatiin emämaasta kopioitu oikeusjärjestelmä sekä kristinusko, jotka puolestaan toivat mukanaan yhteiskunnallisen järjestäytymisen. Tässä vaiheessa maan mahtavimpana voimana voidaan pitää katolista kirkkoa, joka omisti peräti 21 prosenttia Ruotsin viljellystä maa-alasta. Sen lisäksi valtaa oli kuninkaalla sekä paikallisesti suurilla suvuilla. 

Näin Suomi oli tullut liitetyksi läntiseen maailmaan. Ja sen tulevaisuus sidottiin sadoiksi vuosiksi Ruotsin kohtaloihin niin hyvässä kuin pahassakin. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ranskalaisia väestönvaihtoja
Ottaisimmeko mallia keskiaikaisesta naisrauhasta?
Viikinkien retket perustuivat teknis-taloudelliseen vallankumoukseen

Miksei meillä ole urheiluseuroja, jotka liikuttavat lapsia ja nuoria ilman kilpailullisia tavoitteita?

Mokkapalaäidiksi itseään kutsuva henkilö kirjoitti mielipiteensä suomalaisista urheiluseuroista. Sen mukaan "urheiluseura kasvattaa järjestelmällisesti parhaita yksilöitä kohti aikuisuuden kynnyksellä häämöttävää edustusjoukkuepaikkaa. Muiden lasten tehtävänä on tukea tätä tavoitetta."

Tämä henkilö esitti kirjoitukssaan vaatimuksen, jonka mukaan "tarvitsemme kunnollista arvopohjan muutosta ja urheiluseuroja, jotka palaavat juurilleen: liikuttamaan laajasti lapsia, nuoria ja aikuisia. Erityisenä kohderyhmänä pitäisi olla 13–20-vuotiaat nuoret, joista vain murto-osalle on paikka nykyisten urheiluseurojen joukkueissa... Veronmaksajien ei tulisi rahoittaa nykyistä huippu-urheilijoiden tehotuotantoa lasten ja nuorten urheiluseuroissa. Käytettäköön veroeurot mieluummin kaikille saavutettavaan ja kansanterveyttä edistävään liikuntaan."

Mokkapalaäidin vaatimus on sinänsä sekä ymmärrettävä että oikeaan asiaan suuntautuva. Ensimmäinen sikäli, etteivät kaikki lapset ja nuoret ole kilpailullisia saati urheilullisesti lahjakkaita. Ja toinen siksi, että näiden nuorten vähäinen liikuntaharrastus on todellinen yhteiskunnallinen ongelma. 

On kuitenkin niin, etteivät - toisin kuin kirjoittaja vihjaisi - suomalaiset urheiluseurat juurikaan toimi veronmaksajien piikin varassa. Sen sijaan niiden nuorisotoiminta perustuu lähes kokonaan vapaaehtoisuuteen, mikä edellyttää tekijöitä. Eikä sellaisia löydy ilman motivaatiota. 

Käytännössä urheiluseurojen toimintaan osallistuvilla ihmisillä on kaksi intressiä eli motiivia. Niistä suurin on oman lapsen harrastus ja toiseksi suurin oman lapsen kilpailumenestys. Monen kohdalla jopa päinvastoin.

Näiden motivaatiotekijöiden tyydyttämiseksi nämä ihmiset uhraavat omaa vapaa-aikaansa omalla kustannuksellaan - siis ohjaavat nuorisoryhmiä, kuljettavat lapsia ja nuoria tapahtumiin, osallistuvat kilpailutapahtumien järjestämiseen ja keräävät samoja tarkoituksia varten yrityksiltä sponsorirahoja seuran toiminnan mahdollistamiseksi. Näihin resursseihin verrattuna mokkapalaäidin mainitsemat veronmaksajien tukirahat urheiluseuroille ovat merkitykseltään kuin pieru Saharassa. 

Niinpä käytännössä jokaisen lapsia ja nuoria liikuttavan urheiluseuran kohtalon kysymys on se, millä tavalla toimintaan saadaan mukaan aikuisia. Ja tosiasia on, että sellaisia näyttää löytyvän parhaiten niistä, joiden lapset ovat kilpailuhenkisimpiä ja menestyvät lajissaan. 

Jos mokkapalaäiti siis haluaa urheiluseurojen keskittyvän liikuttamaan laajasti lapsia, nuoria ja aikuisia ilman kilpailuhenkisyyttä, on hänen löydettävä tällaiselle toiminnalle talkootyöläisiä ja kustannusten vapaaehtoisia maksajia. Yksi hyvä keino on ilmoittaa itsensä seurajohdolle vetämään harrastusliikuntaryhmää ja kerätä muista samanhenkisistä kokonainen tiimi, joka huolehtii ympäri vuoden toiminnan keskeytyksettömästä jatkumisesta. En tosin osaa neuvoa, minkälaisen motivaatiotekijän avulla se onnistuisi. 

Tässä on hyvä huomata vielä sekin, että urheilu on yhteiskunnassamme tavallaan lapsipuolen asemassa. Nuorten musiikkiharrastusta ohjaavat veronmaksajien varoilla palkatut soitonopettajat. Samoin nuorten kuvataideharrastukset ovat kuntien järjestämiä. 

Mutta nuorten liikuntaharrastus - kuten edelle kirjoitin - perustuu vapaaehtoistyöntekijöiden panostukseen ja sellaisena korostaa niiden tahojen motiiveja ja intressejä, jotka sen pyörittämiseen osallistuvat. Eikä se voi olla näkymättä lopputuloksessa. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kehopositiivisuus on kaksiteräinen miekka
Huippu-urheilun ja kansanliikunnan välinen yhteys
Lapsille voidaan tarjotaa vain kilpailemisen sisältävää liikuntaa tai ei liikuntaa lainkaan

Ovatko muslimit koiria?

Opiskelin lukiossa psykologiaa tutustuen venäläisen Ivan Pavolvin koirakokeeseen. Siinä soitettiin kelloa juuri ennen kuin koiralle annettiin jauhettua lihaa suoraan suuhun. Ensin eläin ei reagoinut soittoon, mutta koetta toistettaessa se oppi yhdistämään kellon lihaan alkaen erittää sylkeä jo kuullessaan sen äänen. 

MTV3 kertoi uutisen, jonka mukaan "Etelä-Ruotsissa kolme poliisia sai sairaalahoitoa vaativia vammoja Linköpingissä, kun he yrittivät hillitä mellakkaa, joka sai alkunsa kun mielenosoittajat aikoivat polttaa muslimien pyhän kirjan, Koraanin". Pyydän arvoisaa lukijaani huomaamaan, että muslimien mellakka syntyi jo ennen kuin mitään Koraania oli poltettu. 

Koska tämä ei ollut ensimmäinen tapaus laatuaan (esimerkki, toinen ja kolmas), on meidän kysyttävä, että ovatko muslimit koiria? Siis ajatuskyvyttömiä olentoja, jotka eivät ymmärrä tuollaisten mellakoiden olevan vahingoksi koko maailman - ja ennen kaikkea Euroopassa elävien - muslimien arvostukselle sivistyneiden ihmisten parissa. 

Edelle kuvaamani ajatuskulku on kuitenkin ilmeisen haitallinen myös yhteiskunnalle, joka koostuu sekä muslimeista että muista ihmisistä. Siksi on syytä kysyä niin muslimeilta kuin muiltakin ihmisiltä, että jos ja kun tosiasiat viittaavat tämän merkintäni otsikon pitävän paikkansa, olisiko asialle syytä tehdä jotain? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ranskalaisen teinitytön tapaus
Alistuminen vai aggression sietäminen?
Kuin aivottomat eläimet

Vihreän siirtymän hintalappuja

IPCC:n mukaan maailman tiedeyhteisö on lähes yksimielisen varma siitä, että maailmaa uhkaa katastrofaalinen lämpeneminen, mikäli vihreää siirtymää ei nopeuteta entisestään. Ei siis liene epäselvää, etteikö näin myös tehtäisi ainakin Suomessa. 

Tässä mielessä eilisen päivän uutisanti oli hyvin mielenkiintoinen. Siinä nimittäin mainittiin muutamia hintalappuja tuolle siirtymälle. 

Ensimmäinen oli Iltalehden jutussa, joka koski ilmalämpöpumppuja. Niiden sisältämät F-kaasujen käyttöön on nimittäin pikavauhdilla lisätty uusia rajoitteita Euroopan Unionissa. Jutussa haastateltu asiantuntija kertoi, ettei silti ole syytä huoleen, koska vanhoja pumppuja saa päätöksestä huolimatta huoltaa ja korjata. 

Eli päätös koskee vain uusia ilmalämpöpumppuja. Asiat ovat sikälikin kunnossa, että korvaavia aineita on kyllä tiedossa. Mutta "ne ovat sitten palovaarallisempia ja räjähdysherkempiä, mikä vaatii huomiointia". 

Jos IL:n jutussa hintana oli pikemminkin välittömän turvallisuuden vaarantuminen kuin euromääräinen hinta, oli Helsingin sanomien uutisessa kyse riihikuivista euroista. Valtion teknillisen tutkimuslaitos nimittäin varoitti, että "fossiilienergian käytön vähentäminen syö vero­tuloja 500 miljoonalla eurolla".

VTT:n mukaan energiaverotulot kuitenkin olisi mahdollista turvata vuoteen 2035 saakka poistamalla sähkön ja lämmön yhteistuotannon sekä maatalouden energiaverotuet sekä laittamalla metsähake verolle ja nostamalla energiasisältöveroa. Samalla verotusta voitaisiin keventää toisaalla niin, että kasvihuoneet siirrettäisiin alhaisempaan sähköveroluokkaan ja päästökaupan piirissä käytetyiltä polttoaineilta poistettaisiin energiaveron hiilidioksidikomponentti.

Näillä toimenpiteillä energiaverotuksen tuotot vähenisivät VTT:n mukaan vain 100 miljoonaa euroa ilman, että syntyisi suurempaa haittaa. Jostain kai sekin raha olisi kuitenkin kerättävä, koska ei liene mahdollista, että ainakaan nykyinen hallitus - ja tuskin tulevatkaan niin kauan kuin mukana on poliittista vasemmistoa - vähentäisi vastaavalla summalla valtion kuluja. 

Nähtäväksi siis jää, millä tavalla energiaverotus muuttuu. HS:n jutun mukaan ainakaan teollisuus ei kuitenkaan kannata VTT:n ehdotusta. 

Sen edusmiehen mukaan "tilanteessa, jossa kestävästi tuotetun metsähakkeen käytön kasvu on välttämätöntä fossiilisia polttoaineita korvattaessa, energiaveron käyttöönotto tai edes sen suunnittelu antaa väärän signaalin uusia päästöttömiä tuotantoinvestointeja suunnitteleville energiayhtiöille". 

Lopuksi HS:n jutussa mainittiin vielä ikään kuin ohimennen valtiovarainministeriön työryhmän arvioineen "aiemmin, että liikenteessä fossiilipolttoaineiden käytön vähentyminen pienentää verotuloja 1,1 miljardia euroa vuoteen 2030 mennessä". Ei liene vaikea arvata, että ne rahat eivät jää sähköautoilijoiden taskun, vaan kerätään heiltä pois tavalla tai toisella - joko suoraan autoveron tai auton käyttöön liittyvien maksujen kautta. 

Vai olisinko sittenkin väärässä ja nykyinen ja tai ainakin tuleva hallitus vähentäisi valtion kuluja parhaaksi katsomaltaan momentilta sen sijaan, että yrittäisi puristaa veronmaksajan kukkarosta viimeisenkin sentin? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hallitus päätti nostaa valtionvelan 120 000 euroon perhettä kohti
Vihreän siirtymän toteutus on suunniteltava uudelleen
Vihreän politiikan uhri(t)

Mitä yhteistä on raiskauksella, joukkoraiskauksella ja puiston siivoamisella?

Lueskelin eilen aikani kuluksi Twitter-viestejä. Vastaan tulivat seuraavat kaksi tekstinpätkää, jotka lukaisin nopeasti - kuten sosiaalisessa mediassa kuuluukin - ja siirryin eteenpäin.

Ensin oli turkkilainen virastopäällikkö. "Venäjän joukot pitivät ryhmää naisia ​​ja tyttöjä talon kellarissa 25 päivää ja raiskasivat heidät toistuvasti. Yhdeksän heistä on nyt raskaana. Poliisi löysi viisi perheenjäsentä, joiden joukossa oli kaksi naista ja lapsi, ruumiit heitettyinä ja poltettuina."

Ja toisena Puolan lipulla koristeltu nimimerkki, joka oli jakanut myös valokuvan. "Nämä ovat ukrainalaisia ​​pakolaisia ​​siivottuaan puiston Puolassa kiitoksena majoituksestaan. He järjestävät näitä asioita nyt kaikkialla Puolassa."

Tänä aamuna luin sitten Ilta-Sanomien uutisen. Sen mukaan eräs Saman Safari oli tuomittu Pohjanmaan käräjäoikeudessa 5,5 vuoden vankeuteen törkeästä lapsenraiskauksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta. Jostain syystä nuo edelle kääntämäni kaksi Twitter-viestiä nousivat mieleeni juuri tämän jutun luettuani. 

Ihmisen aivot toimivat aika mielenkiintoisella tavalla, vai mitä? Yhdistelevät asioita oudolla tavalla ja löytävät kytkentöjä sieltä, missä niitä ei oikeastaan ole. Kuten ei ollut noissa kolmessa viestissäkään. Eihän?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Tiedotus nuorten vanhemmille!

Nyhtökauran surullisen kohtalon opetus

Nyhtökaura oli yksi niistä tuotteista, jotka lanseerattiin markkinoille suurin toivein ihmisten tunteman ilmastohuolen ja veganismin siivillä. Se saavuttikin huiman alkumenestyksen: tuote valittiin viisi vuotta sitten vuoden suomalaiseksi elintarvikkeeksi ja jopa minä kirjoitin siitä positiiviseen sävyyn.

Alkuun nyhtökaura oli keksijänsä pienyrityksen Gold & Green Foodsin tuote, jolla oli tarkoitus täyttää kasvavan kasvissyöjäjoukon proteiinitarve. Firma myytiin sittemmin Pauligille ja noin kuukausi sitten Gold & Green Foodsin aineeton omaisuus sekä tutkimus- ja kehitystoiminta siirtyivät Valiolle.

Yhtiö päätti myös lopettaa tuotannon ja sen seurauksena käydyissä YT-neuvotteluissa jouduttiin päättämään 57 ihmisen työsuhde. Tapaus on tietenkin suomalaisittain surullinen tapaus. 

Olihan nyhtökauraan investoitu pelkästään veronmaksajan euroja seitsennumeroinen summa ja lisäksi yksityistä rahaa. Ja olisihan se ollut koko kansakunnan kannalta hienoa, mikäli suomalainen innovaatio olisi valloittanut elintarvikkeiden maailmanmarkkinat ja sitä kautta tuonut maahamme hyvinvointia valmistajan liikevoiton, kauranviljelijöiden maataloustulon, työntekijöiden palkanmaksun ja kaikkeen tähän kohdistetun verotuksen kautta.  

Tapaus ei tietenkään ole mitenkään ainutlaatuinen. Eikä se poista sitä tosiasiaa, että nykyaikana maailmanlaajuiset menestystuotteet perustuvat tieteeseen ja tutkimukseen. Mutta se ei yksin riitä: niille pitää olla myös kuluttajien parissa tilaus, joka tuotteen on täytettävä.

Nyhtökaura siis perustui Suomessa tehtyyn tutkimukseen ja sille oli ilmastonmuutoksen luoma tilaus. Valitettavasti sen kohtalosta päätellen tuote ei kuitenkaan täyttänyt kohderyhmänsä odotuksia. Syytä en osaa sanoa, koska en tullut koskaan itse maistaneeksi sitä, vaikka asia kävi kaupan hyllyjen välissä mielessäni muutamankin kerran. Päädyin kuitenkin aina aitoon lihaan tai kalaan.

Ei kuitenkaan niin pahaa, ettei jotain hyvää. Tästäkin tapauksesta on Suomessa otettava opiksi eli nähtävä se, ettei tuotanto kannata pelkän yhteiskunnallisen tilauksen takia. Eikä yksistään tieteellisen innovaation varassa. Eikäpä ehkä edes ainoastaan korkean laatunsa takia. 

Yksittäisten asioiden sijaan menestystuotteen pitää olla muista erottuva kokonaisuus, jolla on sekä yhteiskunnallinen tilaus, selvä uutuusarvo, erinomainen laatu että kaiken kukkuraksi sopiva hinta. Siis jotain sellaista kun vaikkapa suomalaisissa metsäkoneissa tai Vaisalan mittauslaitteissa on ollut jo vuosikymmenten ajan. 

Seuraavaksi jännitämme, käykö Stora Enson hiiliakuille, UPM:n puupohjaisille täyteaineille tai Metsä Groupin ja/tai Spinnovan puukuiduille paremmin kuin nyhtökauralle. Onnistuminen on näillä kaikilla yhtä epävarmaa kuin nyhtökaurallakin, mutta mikäli tuotteiden laatu riittää, on niistä jokaisella valloitettavanaan valtavat maailmanmarkkinat, joille tunkeutumisessa ilmastonmuutoksen torjunta antaa vipuvarren.

Eikä periksi kannata antaa myöskään ruokasektorilla, vaan ottaa tarkasti opiksi aiemmasta. Mämmistä tuskin tulee maailmanmenestystä, vaikka sen myynnissä onkin kuluvalla viikolla havaittavissa huima nousu verrattuna edellisiin 11 kuukauteen. Mutta onnistuminen jonkin muun tuotteen kohdalla on - nyhtökauran kohtalosta huolimatta - mahdollista myös elintarviketeollisuuden puolella.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Spinnova ja UPM vihreässä Suomessa
Suomalaisen vihreän talouden nykytila ja tulevaisuus
Nyhtökauran äiti puhuu viisaita

Venäläiset sotarikokset perustuvat älylliseen epärehellisyyteen

Olen monien muiden ihmisten tavoin ihmetellyt Venäjän armeijan raakoja toimia Ukrainassa. Ja erityisesti sitä, miksi etniset venäläiset niin kotimaassaan kuin ulkomaillakin niin usein tuntuvat hyväksyvän ne. 

Siksi oli mielenkiintoista huomata Twitterissä Kanadassa toimivan, mutta etnisesti venäläisen, professori Olga Chyzhin viestiketju, jossa tämä selitti maanmiestensä toimintaa. Sen tähden jaan sen myös teidän - arvoisat lukijani - omin silmin luettavaksi. 

* * *

"Kun venäläiset ohjukset osuivat kotikaupunkiini Odessaan 24. helmikuuta, äitini hyppäsi ensimmäiseen maasta pois menevään bussiin. Hänen ilmeisenä päämääränään oli Moldova johtuen sen maantieteellisestä läheisyydestä, mutta myös siksi, että perheeni oli asunuut siellä vuoteen 1995 asti, jolloin muutimme Ukrainaan. 

Äidilläni on siellä ystäväverkosto, johon kuuluu venäjää puhuvia ihmisiä. Toisin kuin oma perheeni, he elävät edelleen siellä. Bussissa istuessaan hän soitti vanhalle ystävälleen - kutsuttakoon häntä tässä Tanjaksi - joka elää edelleen Moldovassa. Ja kysyi voisikö hän viettää tämän luona yön, koska oli löytänyt hotellihuoneen vasta seuraavaksi päiväksi. 

Tanja oli ärtynyt. Oli nimittäin hänen syntymäpäivänsä ja äidin odottamaton vierailu osui huonoon aikaan. Venäjän invaasio ravisteli koko maailmaa pakottaen miljoonat ukrainalaiset kävelemään yli Modovan rajan keskellä talvea - ja Tanjalla oli juhlat!

Tanja ei ole hirviö (ei ainakaan täysiaikainen). Hän on korkeasti koulutettu nainen, joka osaa soittaa pianoa ja lainaa venäläistä kirjallisuutta jokapäiväisissä keskusteluissaan. Mutta jos kysyt häneltä Butshan joukkomurhasta, hän vastaa, ettei sitä ole tapahtunut. 

Moldovassa, Ukrainassa, itse Venäjällä ja jopa länsimaissa, kuten Saksa, Kanada ja USA, on miljoonia hänen kaltaisiaan. Me kutsumme heitä "harhaanjohdetuksi sukupolveksi" - viimeisiksi neuvostopropagandan uhreiksi. 

Neuvostoliitoon hajoaminen tarkoitti alkua kansakuntien rakentamiselle (itse asiassa uudelleenrakentamiselle), joka ajoi Venäjänmaan kansalliset vähemmistöt sen enemmistöä vastaan. Yli 50 vuoden tukahduttamisen jälkeen (ajattele Butshaa), etniset enemmistöt saivat lopulta sananvaltaa omien valtioidensa politiikkaan.  

Tämä kansakunnan rakentaminen koostui kaiken neuvostoliittolaisen (lue venäläisen) vähättelystä tai suorastaan kieltämisestä kansallisen (moldovalainen, ukrainalainen) eduksi, sekä vastaavasta muutoksesta voiman ja hyvinvoinnin jakautumisessa.

Yht´äkkiä kansallisten kielten opettelemisesta kieltäytyvien venäläisten ylennykset jäivät väliin niiden eduksi (mukaan lukien etniset venäläiset), jotka osasivat kansallisia kieliä. Ja minun silloisessa kotimaassani Moldovassa kaikki - TV ohjelmat, kauppojen kyltit, liikennemerkit ja jopa katujen nimet - muuttuivat venäjästä romaniankielisiksi. 

Muita muutoksia olivat kouluissa lisääntyneet romanian kielen tunnit (venäläisissä kouluissa, jollaista minäkin kävin), sekä kirjallisuuden ja historian opetuksen sisältöjen muutokset. Itse olin lapsi, joten minulle kyse ei ollut isosta asiasta. 

Opin helposti romanian, kuten lapsilla on tapana. Venäjänkielisille aikuisille se ei kuitenkaan ollut helppoa, koska kokonaan uuden kielen oppiminen aikuisena on vaikeaa. Todellinen este oli kuitenkin etnisten venäläisten ylimielisyys.

Vuosikymmenien neuvostopropaganda (ja alistaminen) opetti etnisten venäläisten olevan kiistatta ylivertaisia muihin nähden. Miksi heidän siis pitäisi opetella jotain takaperoista kieltä kuten romaniaa tai ukrainaa jos venäjä kerran on "puhtain ja kaunein kaikista kielistä"?

Kuinka ja miksi heidän pitäisi hyväksyä hallitus, joka koostuu muista kuin venäläisistä? Eikä sellaiseen ollut edes syytä, koska Venäjä tulisi joka tapauksessa takaisin ja alistaisi uudelleen entiset satelliitit - palauttaen asiat samaan mallin kuin ne olivat olleet aiemminkin. 

Minä en vitsaile, sillä tällaisia keskusteluita kuuntelin lapsena venäjänkielisessä ystäväpiirissäni. Vielä yllättävämpää, kuulen tällaisia keskusteluita edelleen (jopa omilta sukulaisiltani), 30 vuotta myöhemmin 

Nämä ihmiset toivovat edelleen, että Venäjä tulee ja pelastaa heidät "alempien" kansojen enemmistöiltä JA antaa heille heidän himoitsemansa venäläiset eläkkeet. Nämä ihmiset odottavat edelleen Venäjän antavan takaisin sen rahan, jonka he menettivät (na knijke) silloin kun Neuvostoliitto hajosi. 

Nämä ihmiset eivät aiheuttaneet Venäjän hyökkäystä - ja toisin kuin he ajattelevat, heidän suojelemisensa on viimeinen asia Putinin mielessä (hän ei itse asiassa halua maksaa heidän eläkkeitään). Mutta nämä ihmiset ovat osallisia niihin rikoksiin, joita on tehty ukrainalaisia vastaan.

Syvällä sisimmässään he tietävät, että Butshan joukkomurhat ovat tapahtuneet - mutta he eivät välitä, koska heidän uhrinsa ovat "alempia". Kysy heiltä vaikkapa venäläisten rikoksista Tshetseniassa.

Pyydän teitä harkitsemaan tätä kirjepohjaa, kun pyydätte maanne hallintoa lähettämään lisää apua ukrainalaisille."

* * *

Edelle kääntämäni kirjoitus vaikutti minuun syvästi, enkä epäile etteikö siihen sisältyisi paljon enemmän kuin pelkkä puolitotuus. Näin siitä huolimatta, että ainakin oman kasvatukseni perusteella ei mieleeni ole koskaan aiemmin edes juolahtanut, että venäläiset voisivat pitää itseään jollain tavoin muita ihmisiä ylempinä olentoina. 

Sitä vastaanhan puhuu aivan liian monta seikkaa, joista tulisi pitkä lista. Mainittakoon tässä vain maan kunnia olla ensimäinen eurooppalainen suurvalta, joka kärsi tappion etnisesti ei-eurooppalaiselle kansakunnalle, venäläisten alhainen elintaso niin Neuvostoliiton kuin itsenäisen Venäjänkin aikana, Venäjän valtavat tappiot talvisodassa ja nyt myöhemmin myös Ukrainassa. Sekä onneton tieteen taso viimeistään sen jälkeen, kun neuvostojärjestelmä tuhosi sen perusteet sotilasteknologiaan liittyviä aloja lukuun ottamatta.

Ilmeisesti on kuitenkin niin, että yhdessä asiassa venäläiset ovat meitä muita parempia. Se on itselleen valehtelun kulttuuri eli älyllinen epärehellisyys, joka kukoistaa niin yliopistoissa kuin Ukrainaan hyökkäyksen epäonnistumiseen johtaneissa seikoissakin sekä tietenkin kaikkialle levinneenä korruptiona. Ja ilmeisesti myös syy sille, että Venäjä on kerta toisensa jälkeen epäonnistunut pyrkimyksissään saavuttaa länsimaat inhimillisen kehityksen saralla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suhtautuminen yhtä vakaviin sotarikoksiin on erilaista?
Tietämättömyys mahdollistaa propagandan - ja propaganda estää hyvän elämän
Älyllistä epärehellisyyttä

Tieteellinen tieto ei tue Kristiina Silvanin ihonvärilausuntoa

Tutkijan tehtävänä on yrittää ymmärtää todellisuutta täsmälleen sellaisena kuin se on. Tämä tarkoittaa tieteellisten teorioiden ja hypoteesien muodostamista niistä tiedoista, joita kulloinkin on käytettävissä sekä koejärjestelyiden suunnittelemista niiden koettelemiseksi. 

Erityisen tärkeää on pyrkimys osoittaa vallitsevia teorioita vääräksi. Tällöin keskeiseksi seikaksi nousee sen varmistaminen, että koejärjestely vastaa varmasti juuri haluttuun kysymykseen, eikä vääristy jonkin suunnittelussa huomaamatta jääneen ilmiön takia. Ja tämän välttämiseksi on palattava tämän kirjoituksen ensimmäiseen kappaleeseen, eli suunnitteluvaiheessa on otettava huomioon mahdollisimman tarkoin kaikki jo aiemmin tiedossa olevat asiat, jotka voisivat vaikuttaa kokeen tulokseen. 

Edellä kuvattu on yleensä mahdollista useimmilla tieteenaloilla. Poikkeuksiakin on kuten esimerkiksi historia, jonka kulkua ei voi toistaa. 

Olen itse omalla tieteellisellä urallani muotoillut tutkimuskohteisiini liittyen monenlaisia hypoteeseja ja testannut niitä. Usein hypoteesini ovat saaneet vahvistusta, mutta toisinaan olen myös joutunut tunnustamaan ne vääräksi. Jälkimmäisessä tapauksessa olen joutunut tunnustamaan vajaan tietämykseni tutkittuun asiaan ja muotoilemaan tutkitun ilmiön selityksen uudelleen.

* * *

Edelle kirjoittamaani taustaa vastaan hämmästyin lukiessani uutista siitä, kuinka Puola on ottanut maaperälleen peräti 2,5 miljoonaa ukrainalaista, mutta kieltäytyy edelleen päästämästä rajan yli Lähi-Idästä saapuvia turvapaikanhakijoita. Samassa jutussa nimittäin lainattiin Ulkopoliittisen instituutin tutkija Kristiina Silvania, jonka mukaan tähän eroon "ei ole muuta selitystä kuin että nämä ovat valkoisia ja kristittyjä".

Koska kyseessä on tutkija, ihmisten pitäisi periaatteessa voida luottaa siihen, että näin selkeän kannan taustalla on kiistatonta tutkimustietoa. Siis esimerkiksi tutkimuksia siitä, millä tavalla puolalaiset suhtautuvat erivärisiin tai eriuskoisiin ihmisiin. Ja mistä syistä he suhtautuvat siten kuin suhtautuvat.

* * *

Siksi selvittelin hiukan tähän liittyvää tieteellistä kirjallisuutta ja tein aihepiiriin liittyen seuraavia havaintoja. Täydellinen kirjallisuuskatsaus tämä ei kuitenkaan ole. 

Yksi. Korkeamman koulutuksen ja ammattitaidon omaavat ihmiset suosivat maahanmuuttoa todennäköisemmin kuin matalan koulutuksen saaneet riippumatta maahanmuuttajien ammattitaidon tasosta. Asenne on samanlainen sekä työssä olevien että työtä tekemättömien parissa, joten suhtautumisella tulijoihin ei ole juuri lainkaan tekemistä sen kanssa, että ihmiset pelkäisivät tulijoiden vievän työpaikat heidän edestään. Sen sijaan selitys ihmisten asenteisiin tulijoita kohtaan tuntuisi löytyvän heidän omista arvoistaan ja uskomuksistaan.

Kaksi. Ihmisten maahanmuuttoasenteita muokkaavat huolet tulijoiden kulttuurivaikutuksista – ja vähemmässä määrin sen taloudellisista vaikutuksista – koko kansakuntaan.

Kolme. Rodulliset tai kulttuuriset ennakkoluulot ovat tärkeä osa maahanmuuttoa koskevia asenteita. Tämä rajoittuu kuitenkin maahanmuuttoon maista, joissa on etnisesti erilainen väestö.

Neljä. Kantaväestöön kuuluvat ihmiset suhtautuvat maahanmuuttoon negatiivisesti erityisesti sellaisilla alueilla, joilla asuvista ihmisistä suuri osa on syntynyt EU:n ulkopuolella ja joilla maahanmuuttajaväestön työttömyysaste on korkea. Asiaan vaikuttaa myös kantaväestön työttömyysaste: jos se on korkea, ovat myös asenteet EU:n ulkopuolelta tulevaan maahanmuuttoon vähemmän negatiivisia.

Viisi. Kontaktit maahanmuuttajiin vähentävät heihin kohdistuvia negatiivisia mielipiteitä, erityisesti ammattitaitoisten ihmisten kohdalla. Maahanmuuttajavirrat saavat kuitenkin keskitasoisesti ja matalasti koulutetut ihmiset arvioimaan negatiivisesti maahanmuuton taloudellisia seurauksia. Kaiken kaikkiaan ihmisten koulutustaso selittää suurimman osan maahanmuuttajien taloudellisen merkityksen kognitiivisesta arvioinnista, ainakin korkean tulotason maissa.

Kuusi. Belgiassa sekä yksityiset vuokranantajat että kiinteistönvälittäjät syrjivät marokkolaisen nimen omaavia ihmisiä. Alueiden kantaväestön omat asenteet tai heidän kokemansa uhka ei kuitenkaan vaikuttanut syrjintään sen enempää alueilla, joilla väestön asenteet olivat kielteisempiä tai koettu uhka oli suurempi. Asuntoja vuokraavat kutsuivat kuitenkin vähemmän sekä belgialaisnimisiä että marokkolaisnimisiä ehdokkaita paikkakunnille, joilla asenteet ovat negatiivisia tai koettu uhka maahanmuuttajien taholta on suurempi. 

Seitsemän. Ihmiset osaavat yhdistää ihonvärin sävyn eri maahanmuuttajaryhmiin ja heidän välisensä erot tässä kyvyssä liittyvät heidän ennakkoluuloihinsa ja mielipiteisiinsä maahanmuutosta. 

* * *

Tieteellistä kirjallisuutta - tutkimusraportteja ja yhteenvetoartikkeleita - olisi ollut todella paljon enemmänkin, mutta riittäköön tämä satunnaisotos tähän. Totean kuitenkin, etten löytänyt tukea ulkopoliittisen instituutin tutkijan näkemykselle ihonvärin merkityksestä puolalaisten erilaiselle käyttäytymiselle eri maahanmuuttajia kohtaan. 

Lähimmäksi Silvanin näkemystä osui tuo seitsemäs tutkimusraportti, jossa todettiin ihmisten olevan tietoisia eri maahanmuuttajien ihonväreistä sitä paremmin, mitä negatiivisempia heidän asenteensa tulijoihin olivat. Mutta siinäkään ihonväri ei siis ollut asenteita selittävä tekijä, vaan seurausta ihmisten muista syistä johtuvista asenteista.

Ja noissa kuudessa ensimmäisessä artikkelissa oli sitten valotettu mitä nuo muut syyt voisivat olla. Ja siltä osin ulkopoliittisen insituutin tutkijan väite kristinuskosta saa jonkinlaista tukea. Mutta siinäkään kyse ei liene itse uskonnosta vaan yhteys lienee pikemminkin tulkittava mittatikuksi vastaanottavan väestön ja maahanmuuttajien välisen kulttuurisen eron suuruudesta.

* * *

Koska olen itse tutkija, olen aina tarkka siitä, mitä sanon omaan tieteenalaani kuuluvista asioista julkisuudessa - oli kanavana sitten perinteinen tai sosiaalinen media tai esiintyminen erilaisissa tilaisuuksissa. Se tarkoittaa pyrkimystä siihen, että puhun vain tietoa, jolle on olemassa vahva tutkimuksellinen peruste. 

Jos sitten kuitenkin vaikka MTV3:n toimittaja pyytää vastauksia asioista, jotka ovat heikommin tunnettuja, annan toki hänelle parhaaseen ymmärrykseeni perustuvan vastauksen. Mutta tuon samalla esille näkemykseeni liittyvän epävarmuuden. Ja näinhän tein myös tässä kirjoituksessa kirjaamalla sanat "täydellinen kirjallisuuskatsaus tämä ei kuitenkaan ole". 

Siksi en voi tutkijana sietää sellaisia perusteettomia lausuntoja, jollaisen Ulkopoliittisen instituutin tutkija Kristiina Silvan oli antanut MTV3:lle. Näin erityisesti siksi, että tieteen kaapuun verhottuina niitä ei voi pitää eettisesti hyväksyttävinä. Ja lisäksi ne hämärtävät tieteellisen ja arkitiedon välistä eroa ja sellaisina heikentävät tutkitun tiedon merkitystä ja arvostusta yhteiskunnassamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Maahanmuuttajien kohtaamisteoria osoittautui virheelliseksi
Mitä Valko-Venäjän hybridisota kertoo meistä eurooppalaisista?