Kuplautuminen johtaa ahdistukseen

Kylmähköä kevätpäivää viettäessäni rupesin muun tekemisen puutteessa lueskelemaan Twitteriä. Ensin niitä viestejä, joita seuraamani henkilöt olivat eteeni asettaneet, mutta sittemmin myös tutkailemaan kaikenlaisten uudelleenjakoina tai kommentteina vastaani tulleiden henkilöiden viestiketjuja. Ja se synnytti mielessäni tämän ajatuksen, jonka päätin jakaa päivän toisena merkintänä muillekin (tässä se päivän ensimmäinen merkintä).

* * *

Tutkija on henkilö, jonka työnä on yrittää ymmärtää tutkimuskohteensa todellista olemusta siihen aiemmin liittyneiden tietojen, uutta havaintomateriaalia tuovien kontrolloitujen kokeiden ja loogisen ajattelun perusteella. Aiempina aikoina hänen ei ole juurikaan odotettu ottavan kantaa tutkijayhteisön ulkopuoliseen maailmaan, vaikka ei sitä toki ole kiellettykään. 

Viime vuosina tutkijakuntaa on kuitenkin painostettu ottamaan entistä enemmän kantaa yleispoliittisiin asioihin - ainakin omalta alaltaan. Mutta tosiasia on, että se joka kommentoi omaa alaansa, innostuu usein kommentoimaan maailman menoa laajemminkin. 

Yksi tällainen sosiaalisessa mediassa aktiivisesti näkemyksiään edustavista tutkijoista on eräs Jyväskylän yliopiston lehtori. En olisi kuvitellutkaan kirjoittavani hänestä - täysin oudosta ihmisestä - vielä aamulla. 

Kävi kuitenkin niin, että huomasin tekstejä plaratessani hänen ilmoittaneen luopuneensa Helsingin sanomien tilauksesta, koska lehdessä oli ollut Finnairin mainos. Tarkalleen ottaen hän kertoi tehneensä samoin myös sanomalehti Keskisuomalaisen tilaukselleen, koska "tämä ilmiö riepoo niin pahasti". 

Jatkoviestissään hän kertoi nykyisin lukevansa vain Maailman kuvalehteä sekä joukkoa harrastuslehtiä. Niinpä kiinnostuin ja katsahdin miltä hänen mainitsemansa tiedonlähde näyttää. Tätä kirjoitettaessa sen nettisivulta löytämäni viisi ensimmäistä otsikkoa olivat seuraavat: 

1. Miksi eläimiä rakastava ihminen syö lihaa? - yhteiskunta pitää lihaparadoksia yllä kovalla hinnalla.
2. Missä menee maailman rajat? - Maailma kylässä -festivaali juhlistaa planeettaamme toukokuussa kotona ja kaupungilla.
3. Suomen eläinlääkäreiden kehitysyhteistyöjärjestö vie eläinlääkintää sitä tarvitseville: "haasteet ovat erilaisia, vaikkapa saniteettiasiat ja trooppiset taudit".
4. Luonnonvaroihin kohdistuva paine ajaa villieläimet ahtaalle - Kenian maasai-heimo elää norsujen kanssa taas sopusoinnussa.
5. Suhteemme eläimiin on vinksahtanut, sanoo ammattiaktivisti Suvi Auvinen: "on eläimet, joita me rakastetaan, ja ne joita voidaan syödä ja hyödyntää".    

Tällä taustalla vahvasti kuplautunut uusi sosiaalisen median tutkijatuttavuuteni on kommentoinut omaan osaamisalaansa eli metsien monimuotoisuuteen kuuluvia asioita sellaisesta näkökulmasta, jonka yksipuolisuuden voi jokainen arvata edelle kirjaamistani otsikoista. Toisin sanoen metsiä uhkaa luontokato ja ilmastonmuutoskin pitäisi huomioida kaikessa. 

Varsinaisesti tahdon kuitenkin jakaa teidän kanssanne - arvoisat lukijani - kuusi muuta hänen kommenttiansa. Siis sellaisia, jotka eivät suoraan liity hänen tutkijantyöhönsä vaan yleiseen poliittiseen keskusteluun.

1. Mä haluaisin et yliopisto ois niin vastaanottavainen paikka kun mahdollista, ja että siellä syntyis kokemus maailman parantamisesta. Ja että kaikki meidän yhteinen tekeminenkin veis näitä tavoitteita kohti.
2. Atte Kaleva alleviivaa #Öyhökratia -kirjan tekijöiden viestiä. Hän luottaa suureen seuraajamääräänsä ja näkyvyyteensä. Siihen, että totuudesta riippumatta hänen viestinsä menee monelle läpi ja aiheuttaa pöyristelyä. Alhaista, mutta ah, niin helppoa.
3. Mun yliopistonlehtorin palkka on reilun 4000€/kk. Se on liikaa rahaa, niin paljoa ei pysty kestävästi käyttämään. Siksi olen valmis siihen, että verojani nostetaan 10 prosenttiyksikköä eli reilut 400€/kk jaettavaksi kuntasektorin henkilöille joiden palkka on alle 3000€/kk.
4. Kiinteistövero pitäisi räjäyttää niin, että se kasvaisi eksponentiaalisesti about 150 neliön jälkeen jotta se ohjaisi pienempiin koteihin. Planeetta ei kestä nykyistä koko ajan kasvavaa rakennuskantaa.
5. Mä olen aina kalastanut. Vuosi vuodelta se on tuntunut pahemmalta. Mitä kalakannat kestävät? Voinko matkustaa kalastuksen vuoksi? Kärsivätkö kalat? Eilen pyöräilin lähirantaan, pilkin puoli ämpäriä särkiä ja nyt mulla on etäpäivälounaita kesään asti purkissa. Tätä varmaan jatkan.
6. Liha voi kerran-pari kuukaudessa korvata nuo tuotteet, ei toisinpäin. Globaalia sukupuuttoaaltoa ei voi pysäyttää ilman lihankulutuksen merkittävää leikkaamista.

Minun nähdäkseni edelle kopioimani kommentit riittävät osoittamaan, kuinka äärimmäisen suppea yleismedioiden seuranta johtaa maailmankuvan kapenemiseen ja käsinkoskeltavaan ahdistukseen myös silloin, kun kyseessä on epäilemättä älykäs henkilö. Sillä sellaisiahan käytännössä kaikki yliopistolehtoraatin saaneet henkilöt eittämättä ovat.

Siksi olisi hyvä muistaa suhtautua ilman ennakkoluuloja kaikkiin sellaisiin ihmisiin, jotka tutkijan arvovallalla esittelevät omia näkemyksiään. Nekin pitää arvioida itse argumenttien perusteella - mukaan lukien allekirjoittaneen näkemykset - ilman, että professuuriin, yliopistonlehtoraattiin tai vaikkapa dosentuuriin liittyvä arvostus antaisi ulostulolle ylimääräistä uskottavuutta.

Samalla - ja tämän vasta kirjoituksen aikana syntyneenä ajatuksena - tahdon sanoa, että harva asia on yhtä terveellistä kuin seurata sellaisten henkilöiden argumentteja, joilla ei pääsääntöisesti ole mitään yhteyttä omaan ajatusmaailmaan. Se ehkäisee kummasti oman ajattelun suppeutumista ja samalla vähentää omiin huolenaiheisiin liittyvää ahdistusta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi ukrainalaisten ja muiden tulijoiden ihonvärillä on merkitystä?
Suomineidoista
Mikko Vuorenpää osoitti, ettei ole olemassa yksinkertaisia kysymyksiä