Norjalainen trilleri

Suomessa on parin päivän ajan seurattu henkeä pidätellen norjalaisen hiihtäjä Therese Johaugin doping-käräjöintiä. Kyse tässä norjalaisessa trillerissä on siitä, onko kielletty anabolinen steroidi joutunut Johaugin elimistöön vahingossa huulirasvan kautta vai tarkoituksella jollain muulla tavalla.

Tarkoituksellisuudella on suuri merkitys, sillä kansainvälisten dopingsääntöjen mukaan anabolisten steroidinen tarkoituksellisesta käytöstä tulee langettaa neljän vuoden kilpailukielto. Vahinkokäytöstä seuraa ainoastaan kaksivuotinen panna. Omituisen käräjistä tekee se, että syyttäjä vaatii vain 14 kuukauden kilpailukieltoa ilmeisesti mahdollistaakseen sääntöjen rikkojalle osallistumisen seuraaviin talviolympialaisiin.

Jo nyt on selvää, että Johaugin tapauksessa kyse on vähintäänkin vahinkokäytöstä. Siten on varmaa, että mikäli norjalainen oikeus ei johda vähintään kaksivuotiseen tuomioon, on kansainvälisen dopingjärjestelmän uskottavuus jälleen kerran koetuksella. Ja norjalainen urheiluhenki voidaan katsoa synonyymiksi Jari Isometsän kuusitoista vuotta sitten lanseeraamalle rehelliselle lapinmiehelle.

* * *

Johaugin käryssä on kaksi mielenkiintoista ja itseäni askarruttanutta yksityiskohtaa. Niistä ensimmäisen nosti esiin CAS:in välimiehenä toiminut Olli Rauste: hän ihmetteli, miksei huulirasvan vaikutusta dopingtestin tulokseen ole testattu Norjassa, jotta saataisiin selvyys siitä onko edes mahdollista, että rasvan käyttö voisi aiheuttaa havaitun 13 ng/ml konsentraation virtsaan.

Rauste loi siis uuden epäilyksen norjalaisten rehellisyyden ylle: "kun tietää, miten pedanttisesti Norjassa suhtaudutaan lääketieteeseen, tulee mieleen ajatus, onko testi tehty, mutta tuloksia ei haluttu esittää".

Toinen itseäni mietityttänyt yksityiskohta tässä tapauksessa on Norjan maajoukkuelääkärin Fredrik Bendiksen aulius ottaa vastuu koko tapauksesta. Hän irtisanoutui tehtävästään ja on vakuutellut kerta toisensa jälkeen Johaugin käryn johtuneen hänen omasta virheestään.

Minusta lääkärin kohdalla kannattaisi selvitellä mahdollista taloudellista kytköstä hänen käyttäytymiseensä. Onko varmaa, ettei Norjan hiihtoliitto ole sopinut joko etukäteen tai välittömästi Johaugista löytyneen dopingaineen havaitsemisen jälkeen maksavansa hänelle korvauksista vastuun ottamisesta.

Tälle ajatuskululle on olemassa ennakkotapaus, eli Jari Isometsän ja Suomen hiihtoliiton valmennusjohdon välille tehty "saunasopimus", jolla pyrittiin tukkimaan Isometsän suu suomalaisten valmennusmenetelmistä vuonna 2001. Se sopimus ei koskaan mennyt käytäntöön, sillä Isometsän käryn jälkeen testit paljastivat kyseessä olleen laajamittaisen dopingin käytön.

Yhteenvetona totean, että jos minä olisin tutkimassa norjalaisten doping-tapausta, teettäisin tieteellisen huulirasvatestin. Lisäksi tekisin tutkintapyynnön poliisille Bendiksen mahdollisista rahallisista korvauksista tähän tapaukseen liittyen käyttäen perusteena esimerkiksi mahdollista veronkiertoa tai lahjontaa.

Ensimmäisestä saataisiin varmasti tulos, joka joko osoittaisi Johaugin selityksen periaatteessa mahdottomaksi tai mahdolliseksi ja jälkimmäinen saattaisi puhkaista koko norjalaisen hiihdon dopingkuplan - mikäli sellainen on olemassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Therese Johaug - kärähtänyt kaunotar
Norjalainen dopingohjelma
Miksi norjalaiset ovat niin ylivoimaisia?