Terrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset

Terroristeistaan tunnetussa Belgian Molembeekissa opettajana työskentelevän Adil Dakirin mukaan arabitaustaiset ihmiset joutuvat kaikki leimatuksi, kun jotain ikävää tapahtuu. Brysselissä toimiva terrorismin tutkija Mohamed Fahmin mukaan Belgian poliitikot ja viranomaiset eivät ole kyenneet estämään äärijärjestöjen toimintaan, vaan "lähellä Isisiä toimivat salafistiset saarnaajat radikalisoivat nuoria. Nyt myös huumekauppiaat värväävät nuoria", minkä seuraukset näkyvät huumediilereiden välisinä ammuskeluina.

Nuorisotyöntekijä Bachir M’rabetin mukaan terroristit hyödyntävät nettipelaamista houkuttellessaan nuoria joukkoonsa. Pelin myötä rakennetaan suhteita, joissa muslimilapsille syötetään vähitellen radikaaleja ajatuksia ja työn viimeistelevät islam-keskuksissa toimivat islamistiset saarnaajat sekä moskeijoissa nuoria etsiskelevät terroristit.

* * *

Jos ja kun Fahmi ja M’rabet ovat oikeassa – mitä en epäile – on selvää, etteivät muslimiyhteisön ulkopuoliset toimijat pysty ratkaisemaan molembeekiläistä terrorismi-ongelmaa. Niiden sijaan yhteisön tulisi tehdä se itse. 

Tätä tosiasiaa ei muuta se, että asiasta kertoneen uutisen mukaan Molembeekin elintaso on belgialaisittain matala ja nuorisotyöttömyys korkealla tasolla, noin 20 prosenttia. Niistä jälkimmäinen on tosin "vain" samaa luokkaa tai vähän alhaisempi kuin kaikkien suomalaisnuorten työttömyysaste, joten se ei yksistään selitä alueen asemaa terrorismin ja väkivallan keskuksen.

Niinpä molembeekilaisen terrorismin perimmäisiä syitä on etsittävä jostain muualta, kuten alueella elävien ihmisten omasta toiminnasta sekä heidän arvoistaan ja nuorille antamastaan kasvatuksesta. Toivon mukaan näiden asioiden muuttamiseen motivoi tämän kirjoituksen alussa mainitsemani opettaja Dakirin toteama fakta, jonka mukaan muslimiterrorismi ja -väkivalta leimaa kaikki arabitaustaiset ihmiset. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ahtisaari kuoli ja terroristi murhasi ruotsalaisia
Islamin teoria ja käytäntö
Brysselissä räjähti, mutta Petteri Orpo kaipaa Suomeen lisää pakolaisia

Suojelupoliisin Juha Marteliuksen mukaan lapsia radikalisoidaan kotiopetuksessa

Ilta-Sanomat julkaisi suojelupoliisin päällikön Juha Marteliuksen haastattelun, joka sisälsi muutamia äärimmäisen mielenkiintoisia asioita, jotka kaikkien suomalaisten tulisi tietää. Niistä ehkä tärkein löytyi jutun loppupuolelta, joka pitkän artikkelin tapauksessa jää suurelta osalta ihmisiä lukematta

Niinpä päätin nostaa sen esiin tässä merkinnässäni. 

Koulun sijasta kotiopetukseen osallistuvien lasten määrä on nimittäin runsastunut vain kymmenessä vuodessa – reilusta 300 lapsesta lähes 900 lapseen vuodessa. Ja tämä on ongelma, sillä lapset radikalisoituvat Marteliuksen mukaan helposti poliittisia äärilaitoja edustavissa perheissä annettavassa kotiopetuksessa ja kotikouluissa.

Sellaisen pyrkiviä perheitä on sekä kantasuomalaisissa että maahanmuuttajataustaisissa, ja suojelupoliisin huoli liittyy nimenomaan niihin vanhempiin, jotka pyrkivät istuttamaan omaa ääri-ideologiaansa lapsiin. Lopputuloksena on riski siitä, että kotiopetus eriyttää väestöryhmiä toisistaan.

Suomessa väkivaltaiset ryhmittymät ovat toistaiseksi joko jihadistisia tai äärioikeistolaisia. Vasemmistolaiset sen sijaan vain töhrivät ja pysäyttelevät liikennettä, mutta muualla Euroopassa myös väkivaltaiset äärivasemmistolaisryhmät ovat lisääntymässä. Lienee siis vain ajan kysymys kun myös tämä ilmiö saapuu Suomeen.  

Olisikin toivottavaa, että suojelupoliisimme päällikön nyt selkeästi tuotua esiin väkivaltaisten ideologioiden taustan ja todennäköisen muutossuunnan, että asia tiedostettaisiin sekä poliittisessa johdossa että meidän tavallisten kansalaisten parissa. Ja monikulttuuristuvassa yhteiskunnassamme kiinnitettäisiin erityistä huomiota kotiopetuksen väärinkäyttämiseen ääri-ideologioiden siirtämiseen jälkipolville sekä haettaisiin ratkaisuja sellaisen estämiseksi.

* * *

Jutun alkupuolella Martelius puhui Venäjän uhasta. Sitä lukiessa ainakin itselleni tuli sellainen käsitys, että suojelupoliisi tietää mitä sen tulee tehdä - ja osaa myös toteuttaa tarvittavat toimenpiteet. 

Erityinen huomio kannattaa kiinnittää siihen, että Martelius näkee Ukrainan sodan loppumisen olevan riski Suomelle. Hänen mukaansa maamme on Venäjän retoriikassa siirtynyt epäystävällisestä valtiosta vihollisvaltioksi ja sen äänenpainot ovat koventuneet.

Siksi Venäjällä "Suomea pyritään selkeästi eriyttämään ja kertomaan, että Suomi olisi jotenkin erilainen maa kuin aiemmin. Luulen, että tämä aika voimakas ja kova narratiivi on suunnattu myöskin Suomeen, mutta ennen kaikkea kotimaan yleisölle."

Tätä taustaa vastaan on ollut hyvä huomata, että Suomi on viime aikoina ryhtynyt vahvistamaan omaa puolustustaan ja myös NATO:n kautta valmiuttaan torjua mahdolliset sotilaalliset aggressiot. Samalla on yhä tärkeämpää, että Suomella on oikea käsitys siitä, mitä idästä on odotettavissa. 

Tässä suhteessa oli hyvä huomata, että suojelupoliisin päällikön mukaan "meillä on hyvä kuva siitä, miten Suomea vastaan tiedustelua harrastetaan". Ja epäilemättä myös käsitys Venäjän maatamme koskevista suunnitelmista ja mahdollisista toimista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-rahaa ja persupoliisin ammuntaa
Ei sananvapaus-, vaan turvallisuuskysymys
Suomen turvallisuus ja terrorismi

Paasikiven-Kekkosen linja

Tämä on viidestoista osa blogimerkintäsarjaa, jossa käyn läpi Suomen historian merkittävimmät vaiheet. Sen neljännessätoista kirjoituksessa kuvasin, kuinka Suomi joutui toiseen maailmansotaan Stalinin Neuvostoliiton ja Hitlerin Saksan tekemän sopimuksen ja Cajanderin hallituksen sinisilmäisyyden seurauksena sekä miten se onnistui luovimaan tappiollisesta sodasta pois ilman vieraan vallan miehitystä - kiitos sotilaallisen etevyyden ja presidentti Risto Rytin henkilökohtaisen vastuunoton.

Rauhanteon jälkeen Suomi oli uudessa tilanteessa. Yhtäältä vaani äärivasemmiston vallankumous ja toisaalla oli itäinen suurvalta, jota pelättiin. Lisäksi iso osa väestöstä oli asutettava uudelleen.

Sotien aikainen kansallisen yhtenäisyyden tunne takasi kansainvälisestikin ainutlaatuisen karjalaisten uudelleenasuttamisen onnistumisen. Ja hyvinvointivaltion synnyttäminen torjui äärimmäisen vasemmiston kannatuspohjan kasvun ja johti sitä kautta vallankumouksen vaaran vähittäiseen katoamiseen. 

Samalla se osa väestöstä, jonka elämän edellytykset maaseudulla katosivat muuttuvassa maailmassa, ilmaantui kaupunkeihin nousevan teollisuuden työvoimaksi. Tämä puolestaan tuki yksityistalouden nousua osin kaupunkien uuden väestön palkkauksen ja osin myös tulonsiirtojen ansiosta. Lisäksi maalta tulevien ihmisten ylijäämä - jota suomalainen elinkeinoelämä pystynyt riittävän nopeasti integroimaan talouden kehitykseen - katosi Itämeren yli vauhdittamaan ruotsalaisen teollisuuden nousua sen sijaan, että se olisi jäänyt kotimaahan radikalisoitumaan.  

Ulkopolitiikan ohjenuoraksi otettiin sotien jälkeisen pakon edessä Neuvostoliiton intressien mukaan toimiminen. Käytännössähän muita hyviä vaihtoehtoja ei ollut. Tämän ideologian johtajaksi valikoitui J.K. Paasikivi ja jatkajaksi U.K. Kekkonen - siitä nimitys Paasikiven-Kekkosen linja.

Nämä usein suurmiehinä pidetyt presidentit olivat idän jättiläisen johtomiesten suosiossa ja mahdollistivat suosionsa varassa sisäpoliittisen itsenäisyyden säilymisen. Ja jälkimmäisen kaudella Suomi pystyi jopa ottamaan askeleen kohti länttä liittyessään EEC:n ulkojäseneksi. 

Tosin talousyhteisön piiriin pääsy edellytti Suomessa äärimmäisen epädemokraattista ratkaisua, eli Kekkosen valintaa kolmannelle kaudelle kansalaisten demokraattiset oikeudet syrjäyttäneen poikkeuslain avulla. Tämä oli kuitenkin ilmeisesti välttämätöntä, sillä vain siten voitiin Moskovan valtiaat vakuuttaa Suomen ulkopolitiikan jatkuvuudesta sen jälkeen, kun eräät sosiaalidemokraatit - mm. Erkki Tuomioja - olivat yrittäneet torpata Suomen länsisuuntauksen vuotamalla salaista tietoa Kekkosen ja Neuvostoliiton johdon välisistä neuvotteluista Zavidovossa.

Kekkosen ajalle sattui myös valtava ihmisten koulutustason nousu. Edellisen sukupolven koulutetun eliitin jälkeläisten odotettiin saavuttavan tai jopa ylittävän vanhempiensa saavutukset, mutta samalla opintielle lähti myös rahvaan jälkeläistöä niin maalta kuin kaupungeistakin. 

Tämän opiskelijanuorison etenemismahdollisuuksia varjostivat kuitenkin korkeakouluihin kohdistuvat supistukset, joiden seurauksena opiskelevien nuorten tulevaisuus hämärtyi. Tämä vanhan eliitin jälkeläisten epävarmuus omasta tulevaisuudestaan johti radikalisoitumiseen, jossa tukea haettiin työväestä hiukan samaan tapaan kuin 1800-luvun lopulla fennomaanit talonpojista. 

Sotien jälkeinen hyvinvointivaltion rakentaminen oli vienyt vallankumouksellisen terän perinteiseltä työväenliikkeeltä, joka opiskelijaliikkeen provosoinnista huolimatta suuntautui muun Euroopan kommunistien tavoin hakemaan työväen aseman parantamista demokraattista tietä. Sen nimissä kiihkoileva radikaali opiskelijaliike taas ajautui neuvostokommunismin kainaloon ja menetti uskottavuutensa, minkä seurauksena koko taistolainen vallankumous lopulta sammahti.

Heikki Ylikankaan mukaan radikaali opiskelijaliike oli pohjimmiltaan johtajilleen valtaa hakeva yritys. Sen johtohahmot olivat edellisen sukupolven parhaiten menestyneiden vanhempien jälkeläisiä ja tulivat aikanaan myös perimään näiden aseman - tosin aatteen etumerkkiä vaihtaen, kuten vaikkapa Björn Wahlroosin esimerkki osoittaa. 

Itse opiskelijaliikkeen merkitys näkyi ennen kaikkea presidentti Urho Kekkosen tukena, jota tämä taitavasti hyödynsi, sekä koko poliittisen kentän hassahtamisena - Kokoomusta myöden - piirun verran kohti vasemmistolaisuutta. Nämä vaikutukset jäivät kuitenkin varsin lyhytaikaiseksi, vaikka liikkeellä lienee edeellenkin jonkinlainen merkitys myöhempien radikaaliliikkeiden jonkinlaisena tiedostettuna tai tiedostamattomana esikuvana. 

Sarjan kaikki kirjoitukset:
Osa I: Suomen liittyminen osaksi läntistä kulttuuria
Osa II: Suomen tie unionin takamaasta osaksi modernia valtiota
Osa III: Kansan aseman oikeudellinen ja taloudellinen heikentyminen
Osa IV: Suomen historian kurjin aika
Osa V: Voiton tavoittelu pelasti maan
Osa VI: Hyödyn aika
Osa VII: Valistusajan diktaattori edisti kapitalistista taloutta
Osa VIII: Suomen liittäminen Venäjään johti rikollisuuden nousuun
Osa IX: Valistunut itsevaltias käynnisti talouskasvun
Osa X: Suomalaisuuden synty
Osa XI: Suomalainen demokratia ja naisten tasa-arvo
Osa XII: Verinen sisällissota
Osa XIII: Äärioikeiston kapina
Osa XIV: Suomen ensimmäisen tasavallan loppu
Osa XV:Paasikiven-Kekkosen linja
Osa XVI: Nousun ja tuhon kautta uudenlaiseen tulevaisuuteen

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Wokellusta päiväkodissa
Pitäisikö Suomen liittyä Natoon?
Gazalaiset ja Karjalan menetys

HS radiakaalin äärivasemmiston asialla

Suojelupoliisin mukaan äärioikeistolaisen terrorismin riski Suomessa on kasvanut, mistä osoituksena se kertoi havainneensa viitteitä myös iskujen valmistelusta. Tällaiset henkilöt eivät muodosta järjestäytyneitä ryhmiä, vaan saavat innoituksensa kansainvälisistä verkkokeskusteluista ja toimivat yksin. 

Näiden henkilöiden kohteena ovat mm. etniset vähemmistöt. Sen sijaan poliitikot eivät muusta Euroopasta poiketen ole tähtäimessä. Näin siitä huolimatta, että Pekka Katajan (ps) tapauksessa epäilyt kohdistuivat juuri äärioikeistoon.

Supo mainitsi myös väestönvaihtoteorian, joka sen mukaan on "yksi huomionarvoisista äärioikeistolaisten terroristien aatteellisista vaikuttimista". Mielenkiintoista kyllä, Helsingin sanomat liitti tämän tuoreeltaan perussuomalaisiin poliitikkoihin antaen ymmärtää, että sillä olisi jotain tekemistä terroristisen ajattelun kanssa.

Erkkomedia korosti myös, että Perussuuomalaisten maahanmuuttopoliittinen ohjelma mainitsee Ruotsissa menossa olevan väestönvaihdoksen. Supon päällikkö joutuikin oikomaan HS:n tulkintaa toteamalla, että "vuosikirjaamme liittyvään keskusteluun seuraava tarkennus. Supon kiinnostus väestönvaihtoteoriaan liittyy tilanteisiin, joissa sitä käytetään äärioikeistolaisessa terroristisessa ajattelussa oikeutuksena terroristisen väkivallan käyttöön".

Yksikään laillinen puolue ei Suomessa toimi terroristisen väkivallan puolesta. Sen sijaan perussuomalaiset ovat nostaneet esille sen loogisen tosiasian, että jos ja kun väestönkasvu Suomessa perustuu maahanmuuttoon, johtaa se ajan myötä väestörakenteen muuttumiseen. Tästä esimerkkinä Riikka Purra esitteli eilen pääkaupunkiseudun kuntien väestökehityksestä kertovan graafin.

HS mainitsi uutisoinnissaan lyhyesti myös sen, että Suomessa nykyisin kaikkiaan noin 390 terrorismin torjunnan kohdehenkilöstä yli puolet on radikaali-islamistiseen ideologiaan linkittyviä. Mutta itse uutinen kuitenkin fokusoitui nimenomaisesti äärioikeistoon ja Perussuomalaisiin liittyviin asiattomiin vihjailuihin.

Iltalehden vastaavassa jutussa ei mainittu lainkaan suomalaisia puolueita, mutta siinä kuvattiin islamilaista uhkaa näin: "Suomen radikaali-islamistiset verkostot ovat monietnisiä ja ylisukupolvisia. Vierastaistelijailmiö on lisännyt ja vahvistanut Suomen radikaali-islamististen toimijoiden kansainvälisiä yhteyksiä. Syyrian konfliktialueelta ja siellä sijaitsevalta al-Holin leiriltä palasi Suomeen vuonna 2020 useita henkilöitä."

Lisäksi Iltalehti mainitsi - vaikka HS ei asiaa kertonutkaan - että raportissa kerrottiin suojelupoliisin seuraavan myös äärivasemmistolaisen liikehdintää. Syitä HS:n vaikenemiseen voi vain ihmetellä, sillä eihän sitä ole totuttu pitämään äärivasemmiston äänitorvena. Vai onko tämä käsitys muuttumassa vääräksi ja erkkolainen toimitus olisi tässä suhteessa muuttamassa linjaansa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sanoma Oy islamistien asialla
Kuin aivottomat eläimet
Miksi HS julkaisi virheellistä tietoa?

ISIS-lasten radikalisoituminen ja albanisoituminen on estettävä

Eilen kävi sitten selväksi, että maahamme tuodaan lähitulevaisuudessa ainakin kaksi terroristivanhempien jälkeläistä. Ja jatkossa heitä tuodaan veronmaksajien varoilla todennäköisesti lisää. Nähtäväksi jää, kuinka paljon mukana seuraa myös itse terroristinaisia.

Koska nykyisen hallituksen aikana näiden potentiaalisesti vaarallisten ihmisten maahantuloa voi tuskin estää, on syytä toivoa, että viranomaiset onnistuvat edes minimoimaan heihin liittyvän riskin. Se tarkoittaa näiden lasten ja mahdollisten aikuisten onnistunutta vieraannuttamista niistä aatteista, joiden innoittamina he lähtivät aikanaan ISIS:in kalifaattiin.

Valitettavasti en näe, että Suomessa olisi tarkoitus käyttää tehokkaita keinoja sen estämiseksi, että maahan saapuneet vahvasti traumatisoituneet lapset voitaisiin suurella varmuudella kasvattaa ja kouluttaa menestyviksi kansalaisiksi. Sen sijaan pidän varsin suurena sitä riskiä, että heistä yksi tai useampi tulee menestymään heikosti koulussa ja sen myötä syrjäytymään yhteiskuntamme normaalista elämänmenosta. Ja syyttämään siitä - hyvää tarkoittavien kukkahattutätien opastuksella - suomalaista yhteiskuntaa sekä uskomaan kaiken johtuvan etnis-uskonnollisesta syrjinnästä.

Tätä riskiä kasvattaa ennestään se, mikäli heidän kasvatuksestaan pääsevät vastaamaan radikaaleja ajatuksia omaavat äidit ja myöhemmin mahdollisesti jopa isät. Siksi toivon, että ensimmäisessä vaiheessa hereillä ovat lastensuojelun viranomaiset ja oikeuslaitos, jotta tämä riskitekijä tunnistetaan ja voidaan ehkäistä.

Myöhemmässä vaiheessa keskeistä on koko deradikalisoitumisketjun onnistuminen ainutlaatuisella tavalla. Siis sikäli ainutlaatuisella, ettei edes tavanomaisen laajamittaisen islamilaisen maahanmuuton ongelmia ole onnistuttu välttämään missään.

* * *

Liittyi se sitten islamiin tai johonkin muuhun, kertoi poliisi eilen myös siitä, että maahamme on saapunut ryminällä albanialaistaustainen rikollisuus, jonka huume-operaatiota on viime aikoina saatu keskeytetyksi kotimaisen poliisimme kiitettävän toiminnan ansiosta. Vastaava rikollisuus on jo aiemmin ollut näyttävästi esillä Ruotsissa - missä on suuri albanialaistaustainen vähemmistö - sillä erotuksella, ettei sikäläinen poliisi ole pystynyt ehkäisemään edes maahanmuuttajataustaisten rikollisten keskinäistä väkivaltaa. 

Siitä syystä maan pääministeri Stefan Löfven (sd) on halunnut syyllistää rikollisuudesta maan rikkaat huumeiden käytöstä ja sitä kautta välillisesti jengirikollisuudesta. Saman sukuinen oli Suomen poliisin rikosylikomisarion lausahdus, jonka mukaan "täällä on sellaisen elintason omaavaa porukkaa, jolla on varaa ja jota kokaiini houkuttaa".

On tietenkin selvää, ettei huumekauppiaita olisi ellei olisi myös niiden käyttäjiä ja sikäli sekä Löfven että rikoskomisariomme eivät ole ainakaan täysin väärässä. Siitä huolimatta ei ole itsestään selvää, että huumekaupan tulisi olla albanialaisten hallussa - sen sijaan tämä tosiasia on seurausta ennen kaikkea albanialaisten maahanmuutosta.

Huumekauppiaiden tausta ei kuitenkaan ole merkityksetön, kuten poliisin luonnehdinta albaanirikollisista osoittaa: "he ovat tulleet EU:n alueella erittäin tunnetuiksi ehtymättömästä väkivallan käytöstään". Lisäksi "jäsenet tuntevat yleensä toisensa sukulaissiteiden kautta. Sillä taataan lojaliteetti ja kiinni jäädessä vaikeneminen poliisin kuulusteluissa".

Täytyy siis toivoa viranomaisemme kaikilla tasoilla onnistuvan niin hyvin, etteivät nyt maahamme saapuvat lapset ja heidän mahdolliset sukulaisensa ryhdy albaanitaustaisten rikollisten kilpailijoiksi. Se lisäisi riskiä ruotsalaistyyppisestä rikollisjengiväkivallasta, jossa kukaan ei tunne ketään eikä edes ammuttu halua paljastaa hyvin tuntemaansa ampujaa. Riskin todellisuutta osoittaa se, että esimerkiksi afrikkalaiset ovat jo vuosia olleet aktiivisia huumekauppiaita myös Suomessa.

Muuten olen sitä mieltä - roomalaista Cato vanhempaa mukaillen - että ministeri Pekka Haavisto on saatava oikeuden eteen mahdollisesti tekemistään laittomuuksista ISIS-lasten ja näiden äitien tuomiseksi maahamme.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Selkärangaton päätös
Albaanit kusettivat suomalaisnaista ja veronmaksajaa
Afrikkalaiset aktiivisina - EU suunnittelee taakanjakoa

EU-poliitikkojen toimet johtavat radikalisoitumiseen

Eurooppalaisten poliitikkojen kuten Emmanuel Macronin, Angela Merkelin, Antti Rinteen (sd) ja Maria Ohisalon (vihr) aktiivisuus ihmissalakuljettajien auttamiseksi on jälleen tuottanut tuloksia. Välimerellä ranskalais-norjalainen yhteistyö on nimittäin jälleen johtanut suuren Eurooppaan pyrkijöiden joukon noutamiseen Libyan rannikolta Ocean Viking -nimiseen alukseen.

Seuraava jakso tässä näytelmässä näytellään EU:n sisällä, kun Ocean Viking etsii rantautumispaikkaa. Italian Matteo Salvini on nimittäin kieltäytynyt päästämästä siirtolaisia maihin, jos muut EU-maat eivät suostu auttamaan ja ottamaan heitä vastaan. Nähtäväksi jää, ryhtyykö Suomen hallitus jälleen ihmissalakuljettajien rengiksi ottamalla jälleen nipun tulijoita kotimaahamme.

Tulijat ovat ilmiselviä elintasopakolaisia, sillä heidän lähtömainaan mainitaan mm. Senegal, Sudan ja Norsunluurannikko, joista he ovat lähteneet Libyaan työskentelemään. Libyan valtataistelun seurauksena he eivät kuitenkaan ole palanneet rauhallisiin kotimaihinsa, vaan ovat lähteneet leveämmän leivän perässä kohti pohjoista.

Nähtäväksi jää kuinka kauan eurooppalaiset poliitikot haluavat tukea Välimeren ihmissalakuljettajia. Varmaa on kuitenkin, että meritaksiliikenne uhreineen jatkuu yli Välimeren täsmälleen yhtä kauan kuin sen tukeminen jatkuu.

Samalla on selvää, että saamme yhä enemmän maahanmuuttajien tekemiä rikoksia raiskauksista terrorismiin sekä sen vastareaktiona eurooppalaisten joukossa tapahtuvaa poliittista polarisoitumista, jonka ääri-ilmiönä tullaan näkemään myös äärimmäistä radikalisoitumista. Näiden molempien ehkäisemiseksi olisi hyvä ymmärtää, että perimmäisiä syyllisiä molempiin ilmiöihin ovat johtavien eurooppalaisten poliitikkojen maahanmuuttopoliittiset linjaukset. Ja että näillä on myös vapaat kädet lopettaa tämä kehitys kieltäytymällä tukemasta Välimeren ihmissalakuljettajien toimintaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Johtiko EU:n, Rinteen ja Ohisalon aktiivisuus kuolonuhreihin?
Kahdeksasta tuli kolmetoista
Vihervasemmiston hallitus ryhtyi tukemaan ihmissalakuljettajia

Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä

Helsingin yliopiston tutkijat Karin Creutz, Juha Saarinen ja Marko Juntunen ovat Helsingin Sanomien mukaan julkaisseet tutkimuksen, jossa on tarkasteltu väkivaltaisen radikalismin taustoja ja esiintymistä Suomessa. En ole lukenut tuota tutkimusta, mutta siitä huolimatta pari sanaa HS:n uutisesta.

Sen mukaan "monet muslimilapset eivät halua kauppaan äitinsä kanssa, koska jonossa on aina joku huutelija". En epäile, ettei huutelijoita olisi lainkaan, mutta ei heitä myöskään voi mitenkään olla "aina" tai edes kovin usein "jonossa". Jos niin olisi, olisin minäkin kuullut sellaista huutelua. Vaan kun en ole.

Tutkimuksesta lainatussa pätkässä kantasuomalaisen sanotaan määränneen musliminaista: "olet suomalainen, ota huivi pois!" Lisäksi sen mukaan "varoittelua on alkanut kuulua myös oman kulttuurin suunnasta: `Minä käytin vuosi sitten abayaa... Kesän jälkeen minun perheeni on pyytänyt, että ’älä käytä, sinut liitetään vaan radikaaleihin!´´”

En ole kuullut kenenkään kantasuomalaisen liittävän huivia radikaaleihin. Sen sijaan huivin käyttöä pidetään muslimien itsensä kannalta vahingollisena, koska se vaikeuttaa musliminaisten pääsyä töihin sekä ilmaisee heidän alistettua asemaansa suhteessa oman kulttuurinsa miehiin. Jälkimmäinen usein niin syvällisesti omaksuttuna, että musliminainen kokee itsekin haluavansa pitää huivia päässään.

Edelleen HS kertoo, että raportin antaman kuvan mukaan muslimit pitävät suurimpina syypäinä heitä kohtaan tunnettuun epäluuloon ja vihaan tiettyjä poliitikkoja ja tiettyjä sivustoja, jotka suosion pyynnissään tietoisesti polarisoivat asetelmaa ja leimaavat muslimivähemmistön. Tuntuu uskomattomalta kuulla, että muslimien mielestä heidän joukostaan noussut islamistinen terrorismi, islamilaisten maahanmuuttajien joukossa esiintyvä suhteettoman suuri raiskausaktiivisuus tai heidän heikko halunsa integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan ja siitä koituvat suuret kulut suomalaiselle veronmaksajalle eivät vaikuttaisi poliitikkoja tai sivustoja enemmän heihin kohdistuvaan epäluuloon?

Tuohon viimeiseen kohtaan liittyen jutussa kerrotaan, että "vuonna 2013 noin 19 prosenttia Suomen työikäisistä somalinkielisistä ja 27 prosenttia arabiankielisistä oli töissä". Toisin sanoen he ovat kokonaisuutena kantaväestön verorasitusta ankarasti korottavia. Raiskauksiin liittyen ajoittain on taas vaikuttanut siltä, ettei muslimiyhteisön iso osa pidä kantaväestöön kuuluvien raiskausta mitenkään tuomittavana, koska sellaisesta saattaa heidän joukossaan jopa kehuskella.

Edelleen HS:n jutun mukaan muslimeita harmittaa, että poliisi on haastatellut terroristien lähipiiriin kuuluvia. Raportissa haastatellun henkilön mukaan "he häiritsevät muslimien elämää kunnolla. Olen ollut 8–9 kertaa keskusteluissa."

Ovatko maamme muslimit siis ihan oikeasti sitä mieltä, ettei poliisin pitäisi ehkäistä terrorismia hakemalla heistä tietoja lähipiiriin kuuluvia ihmisiä haastattelemalla? Minä puolestani olin tyytyväinen kuullessani, että viranomaiset suhtautuvat terrorismiuhkaan vakavasti.

Kaiken kaikkiaan HS:n jutusta jäi minulle sellainen kuva, että maamme muslimitulokkailla on suunnattomia vaikeuksia katsoa peiliin ja tunnistaa sieltä omat ongelmansa. Islamilaisten maahanmuuttajien joukossa on monia huonosti käyttäytyviä terroristeja ja raiskaajia, joita kohtaan muslimiyhteisön asenne on pikemmin puolusteleva ja suojeleva kuin heidät tuomitseva. Sellainen ei ole hyväksyttävää millään verukkeella.

Tämä asenne ei kuitenkaan ole poikkeus muslimien parissa. HS:n toisessa uutisessa kerrottiin nimittäin kahden kolmesta palestiinalaisista hyväksyvän juutalaisiin kohdistuvan puukotuksen. Myös Iso-Britanniassa heti Pariisin pilakuvaiskun jälkeen 27 prosenttia muslimeista piti iskua oikeutettuna.

Nämäkin asioita, jotka suomalaisen muslimiyhteisön tulisi käsitellä sekä sisäisesti, että toimillaan osoittaa halunsa tehdä ero uskonveljiinsä ja -sisariinsa muualla maailmassa. Sekä sitoutuneensa länsimaisen sekularisoituneen yhteiskunnan perusasioihin kuten tasa-arvoon, työnteon vaatimusten ensisijaisuuteen ja kaikenlaisen väkivallan tuomittavuuteen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
AIkaa ei ole hukattavaksi
Miksi valtiojohtomme ja Poliisihallitus puhuivat roskaa terroristeista?
Poliisi joutui pakenemaan turvapaikanhakijoita Hennalassa - ei rikostutkintaa

Vainoajat vainotuiksi - entä sitten?

Libyassa on kriisi: maasta virtaa yhä kiihtyvällä tahdilla turvallisuutensa puolesta pelkääviä ihmisiä. Ainakin toistaiseksi he jäävät Libyan naapurimaihin ja on odotettavissa, että he palaavat takaisin kotimaahansa mikäli rauha palaa nopeasti. Siitä huolimatta Eurooppa pelkää jo nyt valtavaa pakolaisaaltoa.

Tilanne ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Osa libyalaisista on nykyisessä kriisissä asettunut johtajansa puolelle, ja surmannut sumeilematta maanmiehiään. Tällä tosiasialla voi olla länsimaiden kannalta nykyistä pakolaisaaltoa suuremmat seuraukset.

Jos ja kun Gaddafi kaatuu, joutuvat hänen puolellaan taistelleet täysin kestämättömään tilanteeseen. Heidän turvallisuutensa on koston koittaessa mitä todennäköisimmin täysin olematon ja heidät tullaan surmaamaan tavattaessa. Eikä syyttä.

Niinpä Gaddafin puolesta nyt taistelevien on tappion tullessa paettava Libyasta mahdollisimman kauas. Eurooppa on heille varmasti ykkösvaihtoehto. Mikäli kostoa janoava kansanoikeus saa Libyassa vallan ja verenvuodatus kaikkia Gaddafin puolella olleita kohtaan alkaa, tulevat myös monet veritöihin syyllistymättömät joutumaan vainotun kansan koston kohteeksi. Niinpä kaikki Gaddafia kannattaneet libyalaiset voivat hakea Länsi-Euroopasta turvapaikkaa aivan erinomaisin syin.

Näin tulemme saamaan joukkoomme myös juuri niitä murhamiehiä, joiden tekoja nyt kauhistelemme. Heille on varmasti syntynyt vahvoja traumoja, jotka vaikeuttavat integroitumista länsimaiseen yhteiskuntaan. Hävinneinä ja huonosti kotoutuvina he ovat alttiita radikalisoitumiselle ja voivat siten muodostaa uhan Länsi-Eurooppalaisten yhteiskuntien turvallisuudelle.

Shakespearea mukaillen ongelma kuuluukin: ottaako vai eikö ottaa vastaan näitä kiistatta oman turvallisuutensa takia pakenevia? Kas siinäpä vasta kysymys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluaako sisäasiainministeriö rikolliset Suomen kansalaisiksi?
Etninen tilastointi parantaisi maahanmuuttajien sopeutumista
Miksi työnnämme pään pensaaseen?