Sanasta Sannaa ja sarvesta miestä

Yleisradio näytti tänään pääuutisissaan pääministeri Sanna Marinin (sd) kertomassa lehdistölle, että "olin kyllä hieman yllättynyt tästä vahvasta reaktiosta, jonka se täällä kotimaassa tietyissä piireissä sitten sai. Ehkäpä tässä näkyy se, että vaalit ovat aina kulman takana. Kovasti muista puolueista esimerkiksi on mutkia vedetty suoriksi ja minun suuhuni sellaisia sanoja laitettu, jota en ole ikinä sanonut".

Voi tietenkin olla, että Marinin suuhun on joku jossain laittanut jotain sanoja, siihen en siis ota kantaa. Tässä tilanteessa on kuitenkin syytä vielä kerrata, mitä hän tarkalleen ottaen sanoi Ukrainassa. Siksi kopioin Ilta-Sanomien jutusta sanatarkasti Marinin kyseisen lausunnon keskeisen sisällön. 

Ensinnäkin pääministeri sanoi, että "me tiedämme meidän tulevien hävittäjien aikataulun, millä saamme niitä Suomeen, ja kyllä me voimme mielestäni käydä keskustelua myös Hornetien osalta, olisiko mahdollista Ukrainaan luovuttaa". Lisäksi hän totesi, että "Suomi on tässä kiinnostavassa asemassa, juuri sen vuoksi, että me olemme tehneet päätökset uudesta hankinnasta ja meillä on olemassa olevaa kalustoa ja me voimme totta kai arvioida tuon kaluston käyttöä".

Arvoisa lukijani voi noiden kommenttien pohjalta päätellä itse, miten nämä Marinin sanat on tarkoitettu ymmärrettäväksi. Ja miten ne on kuulijoiden parissa tulkittu. 

Minun käsitykseni mukaan Marin ilmoitti noilla sanoillaan Ukrainan presidentille Volodomyr Zelenskiylle ja Ukrainan kansalle varsin selkeäsanaisesti - ja vakuutti jopa kahteen kertaan - että Suomi on sellaisessa tilanteessa, että se sekä pystyy luovuttamaan Hornet-hävittäjiä että myös harkitsee tekevänsä näin. 

Enkä mitenkään jaksa uskoa, että Zelenskiy sen enempää kuin hänen apua odottava kansansa olisivat voineet tulkita pääministerimme sanoja toisin. Tai että Marin olisi edes tarkoittanut niitä tulkittavan muuten, kuin olen edelle kirjoittanut.

Syitä Marinin lausunnolle voimme vain arvailla. Ehkäpä hän toimi hyvässä uskossa ja halusi tosissaan luovuttaa suomalaisia hävittäjäkoneita pahassa ahdingossa olevalle kansalle. Ja halusi siksi käynnistää asiasta keskustelun kotimaassa. 

Tai sitten hän on mieltynyt siihen valtavaan ihailuun, josta hän on saanut nauttia maailmalla otettuaan moneen kertaan tiukasti kantaa Ukrainan puolesta käynnissä olevan sodan aikana. Ja arveli sodan keskellä antamansa haastattelun tuottavan lisää samanlaista - kukapa meistä ei olisi nauttinut niistä elämän hetkistä, kun on saanut nauttia jonkun muun ilmaisemasta ihailusta. 

Kolmas vaihtoehto voisi olla se, että Sanna Marin toimi SDP:n puheenjohtajana ja arveli suomalaisten Ukrainan kansaa kohtaan tunteman vahvan tuen auttavan puoluettaan voittamaan huhtikuun alun vaalit, mikäli hän lupaisi meidän auttavan sitä siinä, missä suuremmat länsimaat ovat epäröineet. Ja voisi siten saada itselleen jopa jatkokauden maan vaikutusvaltaisimpana poliitikkona eli pääministerinä. 

Tragikoomiseksi asian tekee se, ettei meillä ole oikeastaan mitään annettavaa Ukrainalle. Suomalaiset Hornetit nimittäin tullaan käyttämään loppuun Suomen ilmavoimissa, eikä niistä siksi olisi juurikaan hyötyä Ukrainan taistelussa venäläisiä vastaan. 

Tästä kertoi Twitterissä Suomen puolustusvoimien entinen komentaja - kenraali Jarmo Lindberg - jonka mukaan on nimittäin niin, että "millään poistettavalla koneyksilöllä ei ole juurikaan vuosia jäljellä, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Sen lisäksi varaosavarastoa ajetaan tietysti alas, koska osille ei ole tarvetta tulevaisuudessa. USA:lta pitää saada lupa jatkokäyttöön, mutta elinkaarta ei ole jäljellä."

Oli asia sitten niin tai näin, joudun ikäväkseni toteuttamaan, että siinä missä Marin nousi suureen kansansuosioon kansainvälistäkin huomiota saaneen ulkonäkönsä, vakuuttavien korona-esiintymistensä, on hänen kautensa loppupuoli - kansakunnan varallisuuden tuhoajana ja bileprinsessana - rapauttanut käsitystäni hänen kyvykkyydestään pääministerinä. Eikä nyt nähty hävittäjä-avaus ainakaan paranna asiaa - ja sanon tämän ihan ilman sarvia ja hampaita. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vuosi sotaa on takana, mutta muistettakoon kuitenkin tosiasiat
Sanna Marinilta rohkeaa puhetta
Sanna Marinin tanssi

Taitavaa journalismia Jussi Halla-ahon puheista

Kuntavaalien lähestyessä myös Helsingin sanomat on ottanut käyttöön taitavimmat keinonsa. Tarkoitan siis sellaisia, joissa asiasisällöltään puolueeton uutisointi johtaa tarkoituksella haluttuun eli väärään johtopäätökseen enimpien lukijoiden mielissä. 

Tästä erinomaisena esimerkkinä toimi lehden juttu Jussi Halla-ahon (ps) väitteestä, jonka mukaan pienipalkkaiset työperäiset maahanmuuttajat siirtyvät nopeasti nauttimaan sosiaalietuuksia. HS:n strategian ymmärtämiseksi täytyy muistaa, että suurin osa lukijoista näkee pelkän otsikon ja seuraavaksi suurin otsikon lisäksi ingressin. Sen sijaan aika harva lehtijuttu tulee luetuksi kokonaan.

Kun tarkastelemme edelle linkittämääni juttua nähdään jo ingressistä, että "Halla-ahon väitettä tukee perussuomalaisten ajatushautomon selvitys, jonka mukaan työn perässä Suomeen muuttaneiden työllisyys heikkenee melko nopeasti. Kelan tilastot sosiaalietuuksista taas antavat varsin toisenlaisen kuvan."

Toisin sanoen pelkän otsikon ja ingressin lukeneet saavat mitä todennäköisesti jutusta käsityksen, jonka mukaan Halla-aho on puhunut pötyä ja Suomen Perustan selvitys on lööperiä. Ja kuten muistamme edeltä, aika moni myös lopettaa jutun lukemisen tähän. 

Varsinaisen tekstin alussa Halla-ahon väitettä avataan hiukan, minkä jälkeen se kumotaan Petteri Orpon (kok) suulla. Ja jälleen monet lukijat jättävät tekstin lukemisen tähän. 

Seuraavasi käydään hiukan läpi sitä, minkälaisia työperäisiä maahanmuuttajia Suomessa toimii. Ja sitten siirrytään tarkastelemaan vuodelta 2014 peräisin olevaa Tilastokeskuksen haastattelututkimusta, jonka mukaan työperäisten maahanmuuttajien työllisyysaste olisi oleellisesti suurempi kuin kantaväestön. Ja jälleen katoaa lukijoita.

Tätä seuraa kuvaus siitä, kuinka Suomen Perustan aivan erilaiset luvut on saatu. Ja sitä taas työ- ja elinkeinoministeriön virkamiehen arvelu, että tutkimuksessa on mukana humanitaarisia maahanmuuttajia. 

Tämän Suomen Perustan tutkija Samuli Salminen myöntää, mutta toteaa merkityksettömäksi virhelähteeksi, minkä virkamies puolestaan kiistää. Ja taas kyllästyi moni lukija.

Tämän jälkeen siirrytään Kelan virkamiehen keräämiin lukuihin, jotka ovat erilaisia kuin Suomen Perustalla ja viittaavat siihen, että työperäisten maahanmuuttajien työllisyys alenisi aika vähän päätyen samalle tasolle kuin kantasuomalaisten. Tätä taas Salminen ei usko, minkä saa tietää jo aika pieni osa HS:n lukijoista.

Jos heistä kuitenkin joku jaksaa kahlata jutun loppuun asti, löytää hän muotoilun jonka mukaan "on mahdotonta sanoa varmasti, pitääkö Halla-ahon väite työperäisten maahanmuuttajien nopeasti heikkenevästä työllisyydestä paikkansa vai ei". Ja lopuksi todetaan, että asiaa aiotaan tutkia lisää monella taholla.

Näin toimii siis Helsingin sanomat silloin kun se haluaa aivan oikeasti vaikuttaa lukijoidensa ajatuksiin. Lehti ei syyllisty tökeröön valehteluun eikä edes muunnellun totuuden kertomiseen kiusallisia seikkoja pois jättämällä. 

Sen sijaan lehden toimituskunnan parhaimmisto pelaa hyvin tuntemillaan todennäköisyyksillä siten, että lukija saa lehden linjan mukaisen käsityksen käytännössä kaikissa tapauksissa paitsi silloin, jos hän tulee lukeneeksi koko jutun loppuun. Vaikka tämä toimintatapa onkin iljettävää lukijan harhaanjohtamista, en silti voi olla ihailematta sitä taitoa, jolla se on toteutettu.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajien taloudellinen merkitys riippuu tulijaryhmästä
HS johti lukijoitaan harhaan
Mediatesti mielipidepamfletti - tiedonvälittäjä -akselilla

Ovatko ihailluimmat suomalaiset mediapimennossa?

YouGov-tutkimuslaitoksen suorittaman kyselyn mukaan ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen on suomalaisten eniten ihailema nainen. Miehistä ykkönen oli Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama; suomalaisista korkeimmalle eli koko kyselyn toiseksi nousi presidentti Sauli Niinistö.

Suomalaisista naisista kymmenen joukkoon nousivat Mäkäräisen lisäksi Aira Samulin (3), Tarja Halonen (sijalla 4), Jenni Haukio (5), Elisabeth Rehn (9) ja Laura Huhtasaari (10). Suomalaismiehistä kymmenen joukkoon nousivat puolestaan Teemu Selänne (5), Vesa-Matti Loiri (6), Martti Ahtisaari (7) ja Kimi Räikkönen (8).

Tuloksiin tutustuttuani jäin itsekseni miettimään mistä näiden suomalaisten ihailu suomalaisten mielissä nousee. Tässä itselleni ensimmäiseksi nousevat mielikuvat. Ensin naiset ja sitten miehet.

Kaisa Mäkäräinen on loistava urheilija, mutta varhain saavutetusta maailmanmestaruudesta ja maailmancupien kokonaisvoitoista huolimatta myös jonkinlainen surullisen hahmon ritari jäätyään urallaan ilman olympiamitalia. Sellainen vetoaa rankan historian läpi käyneiden suomalaisten tunteisiin, kuten vaikkapa Juha Miedon sadasosasekunnin tappion muisteleminen vielä kymmenien vuosien jälkeen osoittaa. Sitä paitsi Kaisa on erittäin kaunis nainen, vaikka sen sanominen taitaakin olla nykyisin poliittisesti epäkorrektia.

Aira Samulin on iloisesta elämänasenteestaan tunnettu ikinuori tanssinopettaja, joka on TV:stä tuttu kaikille suomalaisille. 64 vuotta sitten hän oli myös mannekiinikuningatar, mutta sitä ei kukaan taida enää muistaa.

Tarja Halonen on suomalainen vasemmistojuristi, joka nousi vauraiden porvarisnaisten tuella Suomen presidentiksi. Siltä ajalta hänet muistetaan erityisesti Ottawan Suomelle kalliiksi tulleesta sopimuksesta ja ulkonäöllisestä samankaltaisuudesta amerikkalaisen Conan O´Brienin kanssa. Jotkut muistavat hänet myös aktiivisena toimijana kehitysmaista Suomeen suuntautuvan kansainvaelluksen takana.

Jenni Haukio on presidentti Niinistön herttaisen oloinen runoilijapuoliso. Listalle hän on epäilemättä päätynyt avioliiton kautta.

Elisabeth Rehn on suomenruotsalainen, josta tuli Suomen ensimmäinen naispuolinen puolustusministeri ja melkein myös maan ensimmäinen naispresidentti. Vaalean naisen kuningatartie kompastui ehkä siihen, että demareiden ehdokas Martti Ahtisaari tuli politiikan ulkopuolelta.

Laura Huhtasaari on räväkkä, sanavalmis ja ulkomuodoltaan edustava perussuomalainen, jonka suosio omassa vaalipiirissään Satakunnassa on ollut suorastaan käsittämättömän korkea. Kansallisen tunnettuutensa hän lunasti perussuomalaisten ehdokkaana viime presidentinvaalissa, jossa tarjolla ollut suurmenestys taisi kariutua julkisesti tunnustettuun evoluutioskeptisyyteen. Tai ainakin media jaksoi muistuttaa siitä koko kampanjan ajan, eikä se kyllä ollut mikää suositus myöskään itselleni. 

Sauli Niinistö on onnistunut hyvin presidenttinä. Hän on myös onnistunut nousemaan päivän politiikan yläpuolelle, mikä ei ole ollut yllätys, sillä olihan jän jo presidentiksi ryhtyessään monella tavalla oman puolueensa (kok) valtavirrasta sivussa.

Teemu Selänne on toinen Suomen kaikkien aikojen parhaista jääkiekkoilijoista. "The Finnish flash" teki ensimmäisellä NHL-kaudellaan runkosarjassa 76 maalia ja 56 maalisyöttöä eli yhteensä 132 tehopistettä mikä oli tulokkaiden ylivoimainen ennätys. Viime aikoina hän on toiminut suomalaisen huippu-urheilun puolestapuhujana - myös yksilölajien osalta.

Vesa-Matti Loiri on ollut käsittämätön viihteen monitoimimies: näyttelijä, koomikko, laulaja ja urheilija. Koko kansan suosikiksi kaikkien tuntema tämä Turhapuro taisi nousta tehtyään ikimuistoista yhteistyötä Speden Pasasen kanssa. Myöskään Loirin esittämien Eino Leinon runojen laulutulkinnat eivät ole päässeet unohtumaan suomalaislta. Urheilijana hän saavutti virallisen suomenmestaruuden vesi- ja käsipallossa sekä epävirallisen kaatuilussa. Myös jalkapallo ja nyrkkeily ovat kuuluneet hänen harrastuksiinsa. Sekä moniaiset naissuhteet.

Martti Ahtisaaresta tuli puolueensa (sd) johtoklikin harmiksi presidentti politiikan ulkopuolelta. Niinpä lakerikenkien sävyttämä valtionpäämiehen ura jäi yhteen kauteen, mikä oli koko Suomen kannalta harmillista koska seuraajaksi nousi Halonen. Ahtisaarelle se taisi kuitenkin olla onni, sillä näin hän saattoi keskittyä maailman kriisipesäkkeiden rauhoittamiseen, minkä seurauksena "Mara" sai yhden viime aikojen ainoista ansaituista Nobelin rauhanpalkinnoista (joihin ei kuulu YouGOVin kyselyn ykköselle eli Barack Obamalle myönnetty palkinto).

Kimi Räikkönen on tullut tunnetuksi jäämiehen olemuksestaan ja kyvystään kuljettaa kilpa-autoa poikkeuksellisen kovaa. Niiden seurauksena hän on maailmanmestari ja edelleen yksi Formulasirkuksen valovoimaisimmista tähdistä. Miehellä on kuvankaunis vaimo Minttu.

Lopuksi kunnon blogistin pitäisi osata tehdä jonkinlainen oivaltava yhteenveto. Sellaista en kuitenkaan tee - paitsi todeten monien edellä mainittujen naisten poikkeuksellisen edullisen ulkomuodon (ja sellaisen puuttumisen lähes kaikilta listan miehiltä) - vaan totean YouGov-kyselyn tulosten syntyneen kahden kysymyksen vastausten perusteella: ihaileeko vastaaja henkilöä lainkaan, ja onko hän vastaajan eniten ihailema henkilö.

Sitä en osaa sanoa, miten niistä päädytty prosenttilukuihin, mutta suomalaisten voittajaksi pääsi luvuilla  8,5% ja 10,4%. Ehkäpä niiden alhaisuus selittää sen, miksi listalla on paljon ristiriitaisia hahmoja, joista etenkin muutamat poliitikot luultavasti pärjäisivät myös kyselyssä inhotuimmista ihmisistä.

Niin tai näin. YouGov on julkaissut mielenkiintoisen listan, jolle pääseminen kertoo onnistumisesta omalla alalla. Samalla suuri konkareiden määrä osoittaa, ettei suomalaisten sydämiin pääse hetken julkisuudella, vaan siihen vaaditaan lähes aina pitkäaikaista menestystä.

On siis syytä toivottaa onnea kaikille listalle päässelle. Vaikka itse en ihailekaan teistä kaikkia, ovat saavutuksenne silti blogikirjoituksen arvoinen - vastuullinen valtamediammehan ei ole juurikaan uutisoinut asiasta vaikka muuten se onkin lisäännyt vuosi vuodelta viihdehömppäjournalismin osuutta tarjonnastaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jos meilläkin järjestettäisiin kansanäänestys Yle-verosta...
Vähemmälle huomiolle jääneitä seikkoja presidenttiehdokkaista
Viiden prosentin nainen