lauantai 13. heinäkuuta 2013

Aikamme uskonsodat

Euroopan tunnetuin uskonsota lienee 30-vuotinen sota, jonka aikana luotiin muun muassa Ruotsin lähes sata vuotta kestänyt asema eurooppalaisena suurvaltana. Itse muistan tuon sodan parhaiten Topeliuksen Välskärin kertomusten eloisasta kuvailusta. Jotkut saksalaiset puolestaan pelottelevat lapsiaan ruotsalaisilla - viitaten ilmeisesti ruotsalaisten ja suomalaisten sotilaiden uskonsodan tiimellyksessä harrastamiin julmuuksiin.

30-vuotinen sota taisi olla myös se sota, jossa suomalaiset ensimmäisen kerran saavuttivat mainetta urheina sotilaina. Etenkin uudenlaisen taistelutaktiikan omaksuneet ratsumiehet eli hakkapeliitat saavuttivat suorastaan yliluonnollisen maineen Sen seurauksena Suomen tunnetuin talvirengas kantaa muinaisten ratsumiesten nimeä vielä 21. vuosisadalla.

Suomalaisittain ajatellen uskonsodat ovat siis historiaa. Valitettavasti näin ei ole kaikkialla maailmassa. Hindu-enemmistöisessä Intiassa väestön vähemmistö on muslimeja, ja erilaiset terroriteot ovat jättiläisdemokratiassa arkipäivää. Perimmäisenä motiivina niille näyttäisivät pääsääntöisesti olevan erilaiset uskonnolliset näkemykset.

Amerikkalaiset puolestaan veivät kahden sodan avulla demokratiaa Irakiin. Maassa esiintyy kahteen eri islamilaiseen haaraan kuuluvia väestöryhmiä, jotka uskonsodan perinteitä noudattaen luottavat erilaisiin terroritekoihin. Demokratiankin kanssa taitaa olla vähän niin tai näin.

Tämän hetken kimurantein uskonsota taitaa kuitenkin olla käynnissä Syyriassa, missä shiialaisiin alaviitteihin kuuluvaa diktaattoria yritetään syrjäyttää lähinnä muiden muslimien toimesta. Viimeisimpänä käänteenä kapinallisten joukoissa kiihkeämpää ja maltillisempaa sunnilaisen islamin tulkintaa edustavat joukot ovat ryhtyneet terrorisoimaan toisiaan.

Nigeriassa puolestaan terrorisoidaan muslimien ja kristittyjen välillä. Tai ainakin meille kantautuneiden uutisten perusteella lähinnä muslimit terrorisoivat kristittyjä.

Jos joku väittää, että uskonsodat liittyvät pelkästään muslimeihin, niin tahdon muistuttaa Irlannin tilanteesta. Siellä ei enää käydä suoraa terrorisotaa, mutta jännitteet ovat edelleen pinnassa. Eikä Serbien ja Kroaattien välisestä vihanpidostakaan kovin kauaa ole.

Mitä tästä uskonsotien kirjosta pitäisi oppia?

Itselleni nämä kaikki sodat kertovat ennen kaikkea moniuskontoisen yhteiskunnan epästabiiliudesta. Etenkin silloin, jos uskonto liittyy väestön muuhun kulttuuriseen tai geneettiseen jakautumiseen.

Suomen kannalta tämä tarkoittanee sitä, että jos ja kun maahamme muodostuu merkittäviä vähemmistöjä, saattaa historiassamme merkittävän pitkä tasaisen ja rauhallisen yhteiskuntakehityksen aika päättyä ennemmin tai myöhemmin.

Tulijamäärien määrän ja laadun kontrolloinnin lisäksi tällaisen kehityksen välttämiseksi olisi maahantulijoiden uskonnollista ja muuta kulttuurista eristäytymistä pyrittävä ehkäisemään. Oleellista tässä olisi varmasti etenkin meitä alhaisemman koulutustason maista tulevien ihmisten sivistyksellisen tason ja loogisen ajattelukyvyn nostaminen.

Onhan tutkimuksin osoitettu, että analyyttisen ajattelun vahvistuminen vähentää uskonnollista kiihkoa. Samalla se ehkäisee uskonnollisista tavoista (kuten huntu, kättelyrajoitteet, rukoustauot jne...) johtuvaa syrjäytymistä ja ylipäänsä väestöryhmien välisiä jännitteitä.


Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tappaako analyyttinen ajattelu uskonnollisuuden?
Hyväksytkö sen, että tyttäresi seurustelee eriuskoisen pojan kanssa ilman että poika kääntyy tyttärellesi opetettuun uskoon?
Holtittoman maahanmuuttopolitiikan vaarat realisoituivat Ruotsissa

6 kommenttia:

  1. "Onhan tutkimuksin osoitettu, että analyyttisen ajattelun vahvistuminen vähentää uskonnollista kiihkoa. Samalla se ehkäisee uskonnollisista tavoista (kuten huntu, kättelyrajoitteet, rukoustauot jne...) johtuvaa syrjäytymistä ja ylipäänsä väestöryhmien välisiä jännitteitä."
    Siinäpä se on hyvin kiteytettynä. Miten vaan saataisiin meidän suvaitsevaistolle perille se, että 3-5 vuotta koraanin ulkoa opettelu imaamin valvonnassa ei johda analyyttiseen ajatteluun.
    -Beowolf-

    VastaaPoista
  2. Tuhlaamme rahoja hyödyttömiin kotouttamisprojekteihin, jollemme tunnusta, että muslimin on vaikea integroitua länsimaiseen yhteiskuntaan. Huono kasvatus johtaa monesti köyhyyteen, eikä päinvastoin. Monet muslimit eivät kunnioita yhteiskunnan normeja ja ajautuvat rikollisuuteen. He tulevat kulttuurista, missä usko antaa korkeamman sosiaalisen aseman kuin tieto, ja jolleivat vanhemmat pysty esittämään lapsilleen älyllisen tason vaatimuksia, rajoittuvat yksilön menestymismahdollisuudet tietoyhteiskunnassa. Kulttuuri ja uskonto leimaavat psyykkisen kehityksen. Narsistinen loukkaantunut persoonallisuus joutuu oppositioasenteeseen yhteiskuntaa vastaan. Oma vähäarvoisuus kytketään houkutukseen suuremmasta, totalistäärinen ideologia tukee ajattelua.

    Poliittisen esseen grand old man Hans Magnus Enzensberger on kuvannut islamistiterroristeja globalisaation hävijäjätuotteeksi, radikaaliksi luuseriksi, joka frustraation ja kateuden vuoksi sekoittaa cocktailin vihasta ja itsevihasta. Sytyke tulee jo lapsuudesta. Kulttuurin kuvitelmat omasta suuruudesta ja heikkouden halveksunta on synnyttänyt radikaalin hävijäjän. Samoin kuin natsit 1930-luvulla, he johtavat omaa yhteiskuntaansa tuhoon. Muslimit halveksivat itseään samalla kun pitävät itseään yli-ihmisinä. (Nicolai Sennels & Kjeld Hesselmann, Islam psykologisk set. Sappho 6.6.2013)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä. Tosiasiat pitäisi tunnistaa myös kotouttamispolitiikasta päätettäessä.

      Poista
  3. "Tulijamäärien määrän ja laadun kontrolloinnin lisäksi tällaisen kehityksen välttämiseksi olisi maahantulijoiden uskonnollista ja muuta kulttuurista eristäytymistä pyrittävä ehkäisemään. Oleellista tässä olisi varmasti etenkin meitä alhaisemman koulutustason maista tulevien ihmisten sivistyksellisen tason ja loogisen ajattelukyvyn nostaminen."

    Tämä on seurauksiin puuttumuista koska jostain maasta tullut henkilö on jo täällä. Seuraus on se että henkilö ylipäänsä on täällä.

    Parempi on puuttua syihin kuin seurauksiin. Jos syihin puututaan, niin seuraukset ovat vähemmän ongelmallisia. Yksinkertaisin ja tuloksellisin tapa puuttua syihin on estää tuollaisen aineksen pääsy tänne.

    Syy on myös henkilön alkuperäisessä kotimaavaltiossa mikäli se ei tarjoa koulutustasoa, sivistystasoa eikä opeta loogista ajattelua. Jos se maa ei tarjoa noita, niin ei sieltä pidä päästää tänne porukkaa siinä tarkoituksessa että he täällä saisivat tasokkaan koulutuksen ja sivistyksen ja kyvyn loogiseen ajatteluun. Maa joka on aiheuttanut tuon, sen tulisi itse vastata seurauksista ja korjata tilanne. Kyseisen maan tulisi itse tarjota kansalaisilleen koulutus ja sivistys sekä opettaa loogiseena ajatteluun.

    Periaatteessa voisi auttaa kyseistä maata siinä että se tarjoaisi kansalaisilleen koulutusta ja sivistystä ja opettaisi loogiseen ajatteluun. Tässä tulisi eteen kysymys siitä että onko kyseinen maa luotettava vai epäluotettava kohde? Meneekö sille annettu taloudellien avustus vääriin käsiin jos sen yhteiskunta on alhaisen luottamuksen yhteiskunta jossa kaikki kusettavat toisiaan minkä kerkeävät? Suomalainen kehitysapukin on epäonnistunut kohdemaiden piirteiden ja Suomen naiviuden takia.

    Jos maan yhteiskunnassa vallitsee keskinäinen epäluottamus, polittisten instanssien ja julkisen hallinnon korruptio, nepotismi, etniset kiistat, uskonnolliset kiistat, yhteiskuntaluokkien väliset kiistat, järjestäytynyt rikollisuus ja muu rikollisuus, maahan sijoittaneiden ulkomaisten yritysten toimintaa haitataan lisäbyrokratialla, lahjusvaatimuksilla, väkivallalla ja ilkivallalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten lainauksestasi näkyy, asettaisin minäkin ensisijaiseksi tulijoiden määrän ja laadun kontrolloinnin.

      Poista
  4. Kommentoisin tuohon analyyttisen ajattelun suhteeseen uskonnolisuuteen. IMDn Neubauer, Lank ja Parikh tekivät ison kansainvälisen tutkimuksen intuition käytöstä johtamisessa. Tuloksista selvisi että analyysin/ intuition käyttö johtajien päätöksenteossa henkilökohtaisessa elämässä predominanttina verratuna intuitioon on prosentteina esimerkiksi Itävalta 11.6/25.9, Ranska 14.6/26.9, Hollanti 23.1/32.7, Ruotsissa 17.5/25.5, Englannissa 34.3/8.1, Intia 31.3/25 , USA 20.1/21.5, Brasilia 23,9/17, Japani 4.6/32.8. Intuiton käyttö lisääntyi kokemuksen ja iän myötä ja onmaksimissaan yli 66 vuotiaana. Näistä tuloksista voisi tulla sihen johtopäätöksen että uskonnollisuus liittyy enemmänkin analyyttiseen sopeutumiseen kontekstiin ja olisi siten enemmänkin kulttuurinen ilmiö. Intuitiivista ajattelua painottavia tutkijoita lueteltiin Einstein, Feynmann, Wiener, Max Plank.. ja teolllisuuspättäjiä Ford, Lear, Edgerton, Jobs..jne. Yhteistä näille on synteesimenetelmien painottaminen analyysin ohella eli abduktion käytö. Merkittävää on että tasapaino on yleisempää kuin jommankumman painottaminen. Intuitiivisuuden käyttö näyttäisi pikemmminkin korreloivan kansallistunteeseen ja teknologiseen kehitykseen (Japani, Ranska, Hollanti, USA, Ruotsi).

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!